Mikä oli karmeinta kasariluvulla?
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homovastaisuuus ja rasismi.
Ehkä vanhemman sukupolven silmissä. Kasarilla esim. bändeistä tuli jäseniä kaapista ulos sellaisella vauhdilla, että nuoret pitivät sitä hienona asiana. Samoin mustia/tummia pidettiin vielä eksoottisina, olivat sen verran harvinaisia, lähinnä yliopisto-opiskelijoita.
Kai tajuat, että tuo eksoottisena pitäminen on myös rasismin muoto, eikä mikään hyvä asia. Mustat haluavat että heitä kohdellaan samoin kuin muitakin, eikä jonain erikoisuutena.
Homot olivat vitsi vielä 90-luvullakin, muistan teininä että vitsailtiin "Olen lesbo" ja sitten naurettiin sille.
Jos kaapista olisi tullut joku tuttu, se olisi ollut järkytys kaikille, eikä olisi pidetty hienona. Ja kyllähän niille homoille laulajillekin naurettiin.
Se on juurikin näin. Heillä oli friikkiarvo, mutta niin oli monilla sirkuksessakin. Ei sellaista olisi koskaan sallittu ns normaalissa maailmassa, vaan hakattu väkivaltaisesti ruotuun tai ajettu itsariin. Niin kuin monesti kävikin. Helsinki oli kai ainoa paikka, jossa oli salainen alaskene näille tyypeille, mutta sekin oli hyvin varovaista. Mustaihoiset ei päässeet minnekään karkuun ja keskellä katua saatettiin alkaa kävellä perässä ja esittää apinaa. Ja tämä on totta, olen sellaisen kohtauksen nähnyt ja jo lapsena pidin sitä pahana. Matkija oli muuten ihan normaali aikuinen mies, ei edes humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset uskoivat tulevaisuuteen, tänä päivänä yhä useampi ei usko vaan tilalle on tullut ilmastoähky ja pahointivointiähky.
Minkä ikäinen olit kasarilla? Silloinhan nimenomaan pelättiin ydinsotaa, joka tuntui olevan hyvinkin lähellä. Ja silloin ne puheet ilmastostakin alkoivat, vaikka ehkä niistä ei välitetty niin paljon.
En tiedä mikä tuo "pahoinvointiähky" on, mistä puhut, vaikea ottaa kantaa siihen.
Kyllä. Kasarilla pelättiin ydinsotaa, mutta mitä pelätään ja mistä puhutaan tänään:
Ilmastokriisi, talouskriisi, pandemia, työttömyys, väkivalta, r@sismi/terrorismi, jne
Vaikka tuo ydinsodan uhka ehkä oli olemassa, ihmiset eivät luopuneet uskosta tulevaisuuteen.
Karmeinta oli ydinaseiden kilpavarustelu, kun ihan tosissaan odotettiin ydinsotaa ja ihmiskunnan loppua (joka siis tosiaan olisi ollut mahdollista, tosin onhan se vieläkin). Luonnon tuhoutumisesta alettiin kirjoittaa paljon lehdissä, oli happosateita sun muuta. Sitten oli Etiopian ym. nälänhädät, joita raportoitiin lehdissä ja uutisissa. Luurankomaisia lapsia rääsyissä kärpäsiä silmissä. AIDSista ennustettiin ihmiskunnan loppua eikä aluksi ollut selvää millä kaikilla tavoilla se tarttuu, joskaan lapsena en siitä niin pahasti stressannut. AIDSistahan todella tulikin kehitysmaissa katastrofi, Suomi välttyi suurelta epidemialta. Tsernobilia ei oikein jaksettu ottaa vakavasti Suomessa, sattui tuulemaan oikeasta suunnasta. Hirmuhallituksia oli joka puolella maailmaa kuten nytkin, sodittiin ja murhattiin. Minulta meni lapsena osa näistä ohitse, mutta muistan uutisista nyt ainakin Etelä-Afrikan, Israelin, Iranin ja Irakin, Vietnamin mainitun.
Telkkarista tuli lasten surkeasta syöpähoidosta kertova dokumentti "Osasto 10", se oli painajaismaista katsottavaa. Se taitaa nytkin olla Areenassa katsottavissa.
Jos tarkoitus oli puhua muodista, niin oikeastaan silmälaseja ja valkeita tennissukkia lukuunottamatta arkisin käytettiin aika normaaleja vaatteita. Muotivaatteita oli vain juhlissa. Ero seitsemänkymmentälukuun oli suuri, koska silloin niitä kaikkein kauheimpia ylilyöntejä pidettiin myös arkivaatteina ja ne kamalat tyylipiirteet levisivät kaikenlaisiin vaatteisiin. Olin koulussa kasarilla. Aika moni opettaja käytti 70-luvulla hankittuja työvaatteita. Myös koulukirjojen kuvituksessa kukoisti 70-luvun ihana muoti. :p Olkatoppauksia sen sijaan ei pahasti tavallisina koulupäivinä näkynyt vaan koulussa oltiin gollege-paidoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koomista kutsua sitä aikaa rasistiseksi.
Silloin oli mus tia yhtä paljon ympäristössä kuin nykyään eskimoita. Eivät he olleet puheenaihe.
Milloin viimeksi keskustelitte eskimoista? Kun jotain ryhmää ei ole, niin ei siitä puhutakaan.
Meillä oli monen sadan oppilaan koulu Helsingissä, eikä siellä ollut yhtään mus taa maahan muuttajaa.
Siis yhtään. Ainutta. Monesta sadasta.
Milloin viimeksi keskustelitte eskimoista? Mihin sävyyn?
Ei rasismin määritelmä ole se, miten paljon siitä puhutaan, vaan se miten eri etniset ryhmät nähdään ja miten niitä kohdellaan.
Olihan transfobiakin varmasti pahempaa 80-luvulla, sukupuolen korjannut oli ihan täysi friikki ja halveksittu. Asiasta vain puhuttiin vähemmän ja oli enemmän ihmisiä, jotka eivät tienneet mitä koko transsukupuolisuus on.
Mitkä ihmeen etniset ryhmät? Juuri yritin kirjoittaa idiootti, ettei silloin ollut sellaisia kuin televisiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset uskoivat tulevaisuuteen, tänä päivänä yhä useampi ei usko vaan tilalle on tullut ilmastoähky ja pahointivointiähky.
Päinvastoin tuolloin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä ja ydinsodasta, joka pistää homman pakettiin. Vakuudeksi pamahti Tsernobyl. Tuolloin oli lapsilla ja nuorilla ja miksei aikuisillakin pelko perseessä ihan kunnolla.
Kyllä noista puhuttiin, mutta silti ihmiset uskoivat tulevaisuuteen ja tekivät lapsia ja rakensivat yhteiskuntaa. Nyt puhutaan maailmanlopusta ja auringon sammumisesta ja ääri-ilmiöistä ja ihmiset ovat poteroissaan eikä usko tulevaisuuteen ole yhtään sellainen mitä se oli 80-luvulla.
Mitä höpötät? Kasari oli nihilistisin aikakausi jossa povattiin monesti maailman tuhoa. Esim ysäriin verrattuna todella paljon kyynisempi paikka.
Enhän minä verran 80-lukua 90-lukuun, vaan 80-lukua tähän päivää. Herätys!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homovastaisuuus ja rasismi.
Ehkä vanhemman sukupolven silmissä. Kasarilla esim. bändeistä tuli jäseniä kaapista ulos sellaisella vauhdilla, että nuoret pitivät sitä hienona asiana. Samoin mustia/tummia pidettiin vielä eksoottisina, olivat sen verran harvinaisia, lähinnä yliopisto-opiskelijoita.
Kai tajuat, että tuo eksoottisena pitäminen on myös rasismin muoto, eikä mikään hyvä asia. Mustat haluavat että heitä kohdellaan samoin kuin muitakin, eikä jonain erikoisuutena.
Homot olivat vitsi vielä 90-luvullakin, muistan teininä että vitsailtiin "Olen lesbo" ja sitten naurettiin sille.
Jos kaapista olisi tullut joku tuttu, se olisi ollut järkytys kaikille, eikä olisi pidetty hienona. Ja kyllähän niille homoille laulajillekin naurettiin.
Se on juurikin näin. Heillä oli friikkiarvo, mutta niin oli monilla sirkuksessakin. Ei sellaista olisi koskaan sallittu ns normaalissa maailmassa, vaan hakattu väkivaltaisesti ruotuun tai ajettu itsariin. Niin kuin monesti kävikin. Helsinki oli kai ainoa paikka, jossa oli salainen alaskene näille tyypeille, mutta sekin oli hyvin varovaista. Mustaihoiset ei päässeet minnekään karkuun ja keskellä katua saatettiin alkaa kävellä perässä ja esittää apinaa. Ja tämä on totta, olen sellaisen kohtauksen nähnyt ja jo lapsena pidin sitä pahana. Matkija oli muuten ihan normaali aikuinen mies, ei edes humalassa.
Suomen ensimmäinen Pride-tapahtuma oli vuonna 1985 ja sinne saapui muutama kymmenen ihmistä. Se sai myös paljon negatiivista huomiota. Aivan toinen tilanne kuin tänä päivänä.
Yhtenäiskulttuuri ja Neuvostoliiton perseennuolenta.
Oli vain pari tv-kanavaakin. Holhousyhteiskunta oli voimissaan muuten paitsi tupakkaa sai polttaa jopa lentokoneessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koomista kutsua sitä aikaa rasistiseksi.
Silloin oli mus tia yhtä paljon ympäristössä kuin nykyään eskimoita. Eivät he olleet puheenaihe.
Milloin viimeksi keskustelitte eskimoista? Kun jotain ryhmää ei ole, niin ei siitä puhutakaan.
Meillä oli monen sadan oppilaan koulu Helsingissä, eikä siellä ollut yhtään mus taa maahan muuttajaa.
Siis yhtään. Ainutta. Monesta sadasta.
Milloin viimeksi keskustelitte eskimoista? Mihin sävyyn?
Ei rasismin määritelmä ole se, miten paljon siitä puhutaan, vaan se miten eri etniset ryhmät nähdään ja miten niitä kohdellaan.
Olihan transfobiakin varmasti pahempaa 80-luvulla, sukupuolen korjannut oli ihan täysi friikki ja halveksittu. Asiasta vain puhuttiin vähemmän ja oli enemmän ihmisiä, jotka eivät tienneet mitä koko transsukupuolisuus on.
Mitkä ihmeen etniset ryhmät? Juuri yritin kirjoittaa idiootti, ettei silloin ollut sellaisia kuin televisiossa.
Ai nytkö olen idiootti, kun en ole samaa mieltä sinun kanssasi?
Väitätkö oikeasti ettei Suomessa ollut kasarilla yhden yhtä mustaa ihmistä, vain sen perusteella ettei niitä ollut juuri sinun luokallasi?
Vierailija kirjoitti:
Karmeinta oli ydinaseiden kilpavarustelu, kun ihan tosissaan odotettiin ydinsotaa ja ihmiskunnan loppua (joka siis tosiaan olisi ollut mahdollista, tosin onhan se vieläkin). Luonnon tuhoutumisesta alettiin kirjoittaa paljon lehdissä, oli happosateita sun muuta. Sitten oli Etiopian ym. nälänhädät, joita raportoitiin lehdissä ja uutisissa. Luurankomaisia lapsia rääsyissä kärpäsiä silmissä. AIDSista ennustettiin ihmiskunnan loppua eikä aluksi ollut selvää millä kaikilla tavoilla se tarttuu, joskaan lapsena en siitä niin pahasti stressannut. AIDSistahan todella tulikin kehitysmaissa katastrofi, Suomi välttyi suurelta epidemialta. Tsernobilia ei oikein jaksettu ottaa vakavasti Suomessa, sattui tuulemaan oikeasta suunnasta. Hirmuhallituksia oli joka puolella maailmaa kuten nytkin, sodittiin ja murhattiin. Minulta meni lapsena osa näistä ohitse, mutta muistan uutisista nyt ainakin Etelä-Afrikan, Israelin, Iranin ja Irakin, Vietnamin mainitun.
Telkkarista tuli lasten surkeasta syöpähoidosta kertova dokumentti "Osasto 10", se oli painajaismaista katsottavaa. Se taitaa nytkin olla Areenassa katsottavissa.
Jos tarkoitus oli puhua muodista, niin oikeastaan silmälaseja ja valkeita tennissukkia lukuunottamatta arkisin käytettiin aika normaaleja vaatteita. Muotivaatteita oli vain juhlissa. Ero seitsemänkymmentälukuun oli suuri, koska silloin niitä kaikkein kauheimpia ylilyöntejä pidettiin myös arkivaatteina ja ne kamalat tyylipiirteet levisivät kaikenlaisiin vaatteisiin. Olin koulussa kasarilla. Aika moni opettaja käytti 70-luvulla hankittuja työvaatteita. Myös koulukirjojen kuvituksessa kukoisti 70-luvun ihana muoti. :p Olkatoppauksia sen sijaan ei pahasti tavallisina koulupäivinä näkynyt vaan koulussa oltiin gollege-paidoissa.
Tässäpä hyvä ja paikkansapitävä viesti tuosta aikakaudesta!
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 2001 ja jotenkin aina fanittanut kasaria. Mutta kun lukee näitä niin olen onnellinen että saan elää tätä päivää. En kestäisi tuollaista ahdistavaa maailmaa.
Miksi siis puhut ja kommentoit asiasta mistä et mitään tiedä?
Isäni aapisessa lukee N:n kohdalla: "N***poika pesee kasvojaan, vaan ei tule valkoisemmaksi ollenkaan".
Tämäkö ei siis ollut rasismia? Ja tämä esimerkki on 50-luvulta.
Kyllä se mielestäni oli jo täällä mainittu Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Sen rinnalla jotkut olkatoppaukset ovat pelkkää hyttysen ininää.
Kasarilla moni asia oli paremmin. 80-luvulla nuoriso kunnioitti poliisia, vaikka saattoikin niskoitella.
Porkkanaraaste, lantturaaste ja kiinankaalisalaatti.
Vierailija kirjoitti:
Isäni aapisessa lukee N:n kohdalla: "N***poika pesee kasvojaan, vaan ei tule valkoisemmaksi ollenkaan".
Tämäkö ei siis ollut rasismia? Ja tämä esimerkki on 50-luvulta.
Tottahan tuo on, ei ihonväri muutu pesemällä.
Ainakin VR:n junat kulki kasarilla aikataulussa vaikka vuoroja oli vähemmän. Junat eivät olleet italialaisia.
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaraaste, lantturaaste ja kiinankaalisalaatti.
Laadukkaita kotimaisia juureksia, mikä vikana? Enemmän sontaa nykyään suuhun tungetaan kuin 80-luvulla.
Ei rasismin määritelmä ole se, miten paljon siitä puhutaan, vaan se miten eri etniset ryhmät nähdään ja miten niitä kohdellaan.
Olihan transfobiakin varmasti pahempaa 80-luvulla, sukupuolen korjannut oli ihan täysi friikki ja halveksittu. Asiasta vain puhuttiin vähemmän ja oli enemmän ihmisiä, jotka eivät tienneet mitä koko transsukupuolisuus on.