Mikä oli karmeinta kasariluvulla?
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset uskoivat tulevaisuuteen, tänä päivänä yhä useampi ei usko vaan tilalle on tullut ilmastoähky ja pahointivointiähky.
Päinvastoin tuolloin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä ja ydinsodasta, joka pistää homman pakettiin. Vakuudeksi pamahti Tsernobyl. Tuolloin oli lapsilla ja nuorilla ja miksei aikuisillakin pelko perseessä ihan kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Musiikki.
Kyllä 80-luvulla pidettiin 80-luvun musiikista.
Seksuaalirikoksia vähäteltiin ja pidettiin naisen syynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää ajatella näin negatiivisesti, että mikä on karmeinta? Eikö voisi puhua niistä mahtavista ja hienoista asioista 80-luvulta, jotka olisi syytä palata nykypäivään.
Juuri tämä! 80-luvulla perheenäiti saattoi saada kotiapua kunnalta ihan vain soittamalla. Perheitä tuettiin aivan eri tavalla kuin nykyään.
Joo, tosi positiivista. "Nykyään ei enää tueta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki.
Kyllä 80-luvulla pidettiin 80-luvun musiikista.
Ei kaikki pitäny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homovastaisuuus ja rasismi.
Ehkä vanhemman sukupolven silmissä. Kasarilla esim. bändeistä tuli jäseniä kaapista ulos sellaisella vauhdilla, että nuoret pitivät sitä hienona asiana. Samoin mustia/tummia pidettiin vielä eksoottisina, olivat sen verran harvinaisia, lähinnä yliopisto-opiskelijoita.
Kai tajuat, että tuo eksoottisena pitäminen on myös rasismin muoto, eikä mikään hyvä asia. Mustat haluavat että heitä kohdellaan samoin kuin muitakin, eikä jonain erikoisuutena.
Homot olivat vitsi vielä 90-luvullakin, muistan teininä että vitsailtiin "Olen lesbo" ja sitten naurettiin sille.
Jos kaapista olisi tullut joku tuttu, se olisi ollut järkytys kaikille, eikä olisi pidetty hienona. Ja kyllähän niille homoille laulajillekin naurettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki.
Kyllä 80-luvulla pidettiin 80-luvun musiikista.
Ei kaikki pitäny.
Minä pidän nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset uskoivat tulevaisuuteen, tänä päivänä yhä useampi ei usko vaan tilalle on tullut ilmastoähky ja pahointivointiähky.
Päinvastoin tuolloin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä ja ydinsodasta, joka pistää homman pakettiin. Vakuudeksi pamahti Tsernobyl. Tuolloin oli lapsilla ja nuorilla ja miksei aikuisillakin pelko perseessä ihan kunnolla.
Kyllä noista puhuttiin, mutta silti ihmiset uskoivat tulevaisuuteen ja tekivät lapsia ja rakensivat yhteiskuntaa. Nyt puhutaan maailmanlopusta ja auringon sammumisesta ja ääri-ilmiöistä ja ihmiset ovat poteroissaan eikä usko tulevaisuuteen ole yhtään sellainen mitä se oli 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalirikoksia vähäteltiin ja pidettiin naisen syynä.
Samoin pahoinpitelyjä pidettiin aina uhrin syynä. Päivystävä poliisi saattoi olla nukkumassa yövuorossa ja ei jaksanut lähteä kotikeikalle, joten lapset sai huoletta piestä ja ajaa hankeen. Nykyään tuo virkavallan omien vapauksien ottaminen on sentään jotenkin kurissa, siihen aikaan saivat tehdä mitä vaan eikä kukaan voinut mitään. Sedät päättivät asioista savuisissa kabineteissa kännissä ja nauravien suiden lomassa vilahteli keltainen ja reikäinen hammaskalusto :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homovastaisuuus ja rasismi.
Ehkä vanhemman sukupolven silmissä. Kasarilla esim. bändeistä tuli jäseniä kaapista ulos sellaisella vauhdilla, että nuoret pitivät sitä hienona asiana. Samoin mustia/tummia pidettiin vielä eksoottisina, olivat sen verran harvinaisia, lähinnä yliopisto-opiskelijoita.
Kai tajuat, että tuo eksoottisena pitäminen on myös rasismin muoto, eikä mikään hyvä asia. Mustat haluavat että heitä kohdellaan samoin kuin muitakin, eikä jonain erikoisuutena.
Homot olivat vitsi vielä 90-luvullakin, muistan teininä että vitsailtiin "Olen lesbo" ja sitten naurettiin sille.
Jos kaapista olisi tullut joku tuttu, se olisi ollut järkytys kaikille, eikä olisi pidetty hienona. Ja kyllähän niille homoille laulajillekin naurettiin.
Kyllä vaaleaihoistakin pidetään eksoottisena jossain pimeässä Afrikassa. Ovatko hekin rasisteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset uskoivat tulevaisuuteen, tänä päivänä yhä useampi ei usko vaan tilalle on tullut ilmastoähky ja pahointivointiähky.
Päinvastoin tuolloin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä ja ydinsodasta, joka pistää homman pakettiin. Vakuudeksi pamahti Tsernobyl. Tuolloin oli lapsilla ja nuorilla ja miksei aikuisillakin pelko perseessä ihan kunnolla.
Kyllä noista puhuttiin, mutta silti ihmiset uskoivat tulevaisuuteen ja tekivät lapsia ja rakensivat yhteiskuntaa. Nyt puhutaan maailmanlopusta ja auringon sammumisesta ja ääri-ilmiöistä ja ihmiset ovat poteroissaan eikä usko tulevaisuuteen ole yhtään sellainen mitä se oli 80-luvulla.
Mitä höpötät? Kasari oli nihilistisin aikakausi jossa povattiin monesti maailman tuhoa. Esim ysäriin verrattuna todella paljon kyynisempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset uskoivat tulevaisuuteen, tänä päivänä yhä useampi ei usko vaan tilalle on tullut ilmastoähky ja pahointivointiähky.
Minkä ikäinen olit kasarilla? Silloinhan nimenomaan pelättiin ydinsotaa, joka tuntui olevan hyvinkin lähellä. Ja silloin ne puheet ilmastostakin alkoivat, vaikka ehkä niistä ei välitetty niin paljon.
En tiedä mikä tuo "pahoinvointiähky" on, mistä puhut, vaikea ottaa kantaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää ajatella näin negatiivisesti, että mikä on karmeinta? Eikö voisi puhua niistä mahtavista ja hienoista asioista 80-luvulta, jotka olisi syytä palata nykypäivään.
Juuri tämä! 80-luvulla perheenäiti saattoi saada kotiapua kunnalta ihan vain soittamalla. Perheitä tuettiin aivan eri tavalla kuin nykyään.
Joo, tosi positiivista. "Nykyään ei enää tueta".
Tuetaan myös nykyään, mutta siihen on tullut byrokratia ja prosessit mukaan. Koitapa tänään soittaa sossuun ja kysy lastenhoitoapua niin mitä saat vastaukseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homovastaisuuus ja rasismi.
Ehkä vanhemman sukupolven silmissä. Kasarilla esim. bändeistä tuli jäseniä kaapista ulos sellaisella vauhdilla, että nuoret pitivät sitä hienona asiana. Samoin mustia/tummia pidettiin vielä eksoottisina, olivat sen verran harvinaisia, lähinnä yliopisto-opiskelijoita.
Kai tajuat, että tuo eksoottisena pitäminen on myös rasismin muoto, eikä mikään hyvä asia. Mustat haluavat että heitä kohdellaan samoin kuin muitakin, eikä jonain erikoisuutena.
Homot olivat vitsi vielä 90-luvullakin, muistan teininä että vitsailtiin "Olen lesbo" ja sitten naurettiin sille.
Jos kaapista olisi tullut joku tuttu, se olisi ollut järkytys kaikille, eikä olisi pidetty hienona. Ja kyllähän niille homoille laulajillekin naurettiin.
Kyllä vaaleaihoistakin pidetään eksoottisena jossain pimeässä Afrikassa. Ovatko hekin rasisteja?
Rasismi perustuu valta-asemaan. Eli jossain Afrikan maassa suurin osa ihmisistä on mustia, kyllä, he voivat olla rasisteja valkoisia vastaan.
Olen syntynyt vuonna 2001 ja jotenkin aina fanittanut kasaria. Mutta kun lukee näitä niin olen onnellinen että saan elää tätä päivää. En kestäisi tuollaista ahdistavaa maailmaa.
Koomista kutsua sitä aikaa rasistiseksi.
Silloin oli mus tia yhtä paljon ympäristössä kuin nykyään eskimoita. Eivät he olleet puheenaihe.
Milloin viimeksi keskustelitte eskimoista? Kun jotain ryhmää ei ole, niin ei siitä puhutakaan.
Meillä oli monen sadan oppilaan koulu Helsingissä, eikä siellä ollut yhtään mus taa maahan muuttajaa.
Siis yhtään. Ainutta. Monesta sadasta.
Milloin viimeksi keskustelitte eskimoista? Mihin sävyyn?
Mutta aiheeseen:
- Porkkanaraaste. Sen syöminen oli hyveellisen ja oikeamielisen ihmisen merkki. Sitä tuputettiin ruuan kylkeen vähän joka paikassa.
Mitä tuumisi nykynuori, kun lautaselle lyötäisiin päivittäin joku 200g porkkanaraastetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmiset uskoivat tulevaisuuteen, tänä päivänä yhä useampi ei usko vaan tilalle on tullut ilmastoähky ja pahointivointiähky.
Päinvastoin tuolloin puhuttiin kasvihuoneilmiöstä ja ydinsodasta, joka pistää homman pakettiin. Vakuudeksi pamahti Tsernobyl. Tuolloin oli lapsilla ja nuorilla ja miksei aikuisillakin pelko perseessä ihan kunnolla.
Kyllä noista puhuttiin, mutta silti ihmiset uskoivat tulevaisuuteen ja tekivät lapsia ja rakensivat yhteiskuntaa. Nyt puhutaan maailmanlopusta ja auringon sammumisesta ja ääri-ilmiöistä ja ihmiset ovat poteroissaan eikä usko tulevaisuuteen ole yhtään sellainen mitä se oli 80-luvulla.
Auringon sammuminen on jossain miljardien vuosien päässä. Ihan sama, puhutaanko siitä vai ei, se ei meidän elinaikana tule tapahtumaan.
Sen sijaan ilmaston lämpeneminen on jo alkanut, ja ne uhkat ovat ihan vuosikymmenen tai jopa vain vuosien päässä. Täysin eri tilanne kuin 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 2001 ja jotenkin aina fanittanut kasaria. Mutta kun lukee näitä niin olen onnellinen että saan elää tätä päivää. En kestäisi tuollaista ahdistavaa maailmaa.
Ei se ollut ahdistavaa aikaa. Nykyaika on mielestäni ahdistavampaa.
Gekkonen, Koivisto ja YYA