Lue keskustelun säännöt.
Olen perustamassa uusperhettä, jossa isommat lapset. Neuvoja aloittelijalle?
30.10.2014 |
Heti ensimmäiseksi haluan korostaa, että en halua tähän ketjuun kyseenlaistajia tai tuomitsijoita. Etsin konkreettisia hyviä neuvoja, joiden avulla voin saada uusperheen toimimaan. Oma käsitykseni minulla jo on, mutta kyselen, jos minulta on jäänyt jotain huomioimatta.
Minulla on 13 ja 15 v lapset, miehellä 12 v ja 17 v. Kaikki lapset ovat vuoroviikkosysteemillä.
Taustasta sen verran, että olemme seurustelleet pari vuotta, kaikki tuntevat toisensa, olemme paljon lomailleet isolla porukalla.
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:36"]
Minä en muuttaisi yhteen, jos voisi napsia noin rusinat pullista. Eli viettää joka toisen viikonlopun ilman lapsia toisen asunnossa eli asua ihan nuorenaparina kahdestaan. En välittäisi sekoittaa monen ihmisen elämää sen takia, että saataisiin elää joka toinen viikko suurperheenä. Nauttisin vain siitä, että olisi joka toinen viikko ihan vapaata ja ihanaa parisuhde-elämää ilman arjen taakkoja.
Jos toinen ei tällä systeemillä pysyisi suhteessa, vaan karkaisi vieraisiin, ellen olisi häntä "vahtimassa" joka päivää, niin sitten menisi.
Mutta neuvoja en siis voi antaa, kun en ole koskaan eronnut, vaan elän edelleen ensimäisessä avioliitossani. Mutta itse kokisin ihanteellisena ajatuksen, jos eroaisin, että olisi kaksi kotia. Joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen miehen. Miksi sekoittaa nämä kaikki keskenään. Ei kai viikon aikana nyt niin hirveä ikävä voi tulla.
[/quote]
Ja jos ero tulisi, ei tarvitsisi taas koko pakettia alkaa suunnittelemaan uudestaan ja muuttaa lasten kanssa. Jos suhde kestäisi näin muutaman vuoden, se kestää sitten myös vanhuuden vaivat yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset haluavat miehen saman katon alle, jotta voivat vahtia sitä ja alkaa muuttaa sitä mieleisekseen. Ap on onneksi niin vanha, ettei pysty enää tekemään sitä ankkurilasta.
Miehenä en kiirehtisi yhteenmuuttoa. Pysyisi nainen mukavana ja seksi kiihkeänä. Kun muuttaa saman katon alle, alkaa nainen määräilemään huonekalujen paikan ja haluaa poistaa miehen entisen elämän ja seksi latistuu.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:39"]
Naiset haluavat miehen saman katon alle, jotta voivat vahtia sitä ja alkaa muuttaa sitä mieleisekseen. Ap on onneksi niin vanha, ettei pysty enää tekemään sitä ankkurilasta.
Miehenä en kiirehtisi yhteenmuuttoa. Pysyisi nainen mukavana ja seksi kiihkeänä. Kun muuttaa saman katon alle, alkaa nainen määräilemään huonekalujen paikan ja haluaa poistaa miehen entisen elämän ja seksi latistuu.
[/quote]
Sori, mutta gynen mukaan pystyn kyllä tekemään lapsia.... Mutta en halua. Sitä paitsi se mies on se, joka tässä on ensimmäisenä ollut haluamassa yhteiseen kotiin.
Ei tässä mistään vahtimisesta ole kyse, eikä luottamuksen puutteesta. Saatika sitten toisen ihmisen muuttamisesta. Minkälaisessa maailmassa te muut oikein elätte, kun tällaiisa tulee mieleen pariltakin taholta??
ap
Vinkki: kehitelkää joku oma uuden ison perheenne perinne, voi olla ihan pienikin asia ja voi olla, että teinit ei heti arvosta, mutta lopulta se tuo yhteenkuuluvuutta ja sitä uuden perheen juttua.
Siis jotakin, joka tehdään teidän perheen kesken. Oli se vaikka lettusunnuntai, perhepalaveri, perjantaipizza tai mitä vain, mutta jotakin, mikä teillä on tapana tehdä.
Heh, nämä vahtimisesta vihjailevat taitaa itse pitää miehensä kaulimella kurissa ja nuhteessa. Naurattaa nämä mustavalkoiset vastaukset muutenkin.
Ap, kuulostat harkinneesi asiaa rauhassa. 47-vuotiaalla naisella on jo sen verran elämänkokemusta, ettei 10 vuoden seurustelua tarvita päätösten tekoon. Luota omaan ja miehesi intuitioon. Lapsilta olette varmasti jo asiasta kysyneet. Kaikkea hyvää teille!
Jos aletaan sairastamaan ennalta ties mitä katastrofeja, on sitten sama viettää koko loppuelämä yksin pussi päässä. Ette te täydelliset ydinperhe-äitylitkään pysty takaamaan omien parisuhteidenne kestävyyttä. Tässä keskustelussa haisee ylimielisyys ja yhden totuuden nimeen toitottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut muutaman vanhemmalla iällä perustetun uusperheen elämää ja yksikään ei onnistunut. Joten en osaa sanoa neuvoja.
Olen seurannut muutaman nuorella iällä perustetun ydinperheen elämää ja yli 50 % epäonnistui. Joten en lähde neuvomaan eronneitakaan enkä korota itseäni muiden yläpuolelke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:48"]
Vinkki: kehitelkää joku oma uuden ison perheenne perinne, voi olla ihan pienikin asia ja voi olla, että teinit ei heti arvosta, mutta lopulta se tuo yhteenkuuluvuutta ja sitä uuden perheen juttua.
Siis jotakin, joka tehdään teidän perheen kesken. Oli se vaikka lettusunnuntai, perhepalaveri, perjantaipizza tai mitä vain, mutta jotakin, mikä teillä on tapana tehdä.
[/quote]
Kuulostaapa keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä.
Voi toki toimia, en minä näistä tiedä.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:48"]
Vinkki: kehitelkää joku oma uuden ison perheenne perinne, voi olla ihan pienikin asia ja voi olla, että teinit ei heti arvosta, mutta lopulta se tuo yhteenkuuluvuutta ja sitä uuden perheen juttua.
Siis jotakin, joka tehdään teidän perheen kesken. Oli se vaikka lettusunnuntai, perhepalaveri, perjantaipizza tai mitä vain, mutta jotakin, mikä teillä on tapana tehdä.
[/quote]
Kuulostaapa keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä.
Voi toki toimia, en minä näistä tiedä.
[/quote]
Miten se on keinotekoisempaa kuin ydinperheessäkään? Eikö uusperheessä voida keksiä kivoja juttuja joista tulee sitten tapa? Meillä on paljonkin tällaisia, nykyään poikapuolen tyttöystäväkin osallistuu kokkaamiseen ja yhteiseen oleskeluun tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:48"]
Vinkki: kehitelkää joku oma uuden ison perheenne perinne, voi olla ihan pienikin asia ja voi olla, että teinit ei heti arvosta, mutta lopulta se tuo yhteenkuuluvuutta ja sitä uuden perheen juttua.
Siis jotakin, joka tehdään teidän perheen kesken. Oli se vaikka lettusunnuntai, perhepalaveri, perjantaipizza tai mitä vain, mutta jotakin, mikä teillä on tapana tehdä.
[/quote]
Kuulostaapa keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä.
Voi toki toimia, en minä näistä tiedä.
[/quote]
No ei varmaan, jos varautuu siihen, että pilalle koko touhu menee kuitenkin eikä yrittää kannata.
oikeasti teinitkin (ainakin meillä) kuitenkin kaipaa myös kaiken muun ohella sellaista pysyvyyttä ja perheen tukea, jota hölmönkin tuntuiset yhteiset jutut voi lopulta vahvistaa. Yhteisiä traditioita luomalla voi vahvistaa sitä uuden perheen kokonaisuutta ja tärkeyttä > tämä on meidän yhteinen juttu (ei ex-yhteisen perheen, ei vielä lasten oman tulevan perheen, ei toisen vanhemman perheen jne.).
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:48"]
Vinkki: kehitelkää joku oma uuden ison perheenne perinne, voi olla ihan pienikin asia ja voi olla, että teinit ei heti arvosta, mutta lopulta se tuo yhteenkuuluvuutta ja sitä uuden perheen juttua.
Siis jotakin, joka tehdään teidän perheen kesken. Oli se vaikka lettusunnuntai, perhepalaveri, perjantaipizza tai mitä vain, mutta jotakin, mikä teillä on tapana tehdä.
[/quote]
Kuulostaapa keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä.
Voi toki toimia, en minä näistä tiedä.
[/quote]
Jos minä olisin teini, niin repeäisin ehdotuksesta perjantain lettuillasta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:48"] Vinkki: kehitelkää joku oma uuden ison perheenne perinne, voi olla ihan pienikin asia ja voi olla, että teinit ei heti arvosta, mutta lopulta se tuo yhteenkuuluvuutta ja sitä uuden perheen juttua. Siis jotakin, joka tehdään teidän perheen kesken. Oli se vaikka lettusunnuntai, perhepalaveri, perjantaipizza tai mitä vain, mutta jotakin, mikä teillä on tapana tehdä. [/quote] Kuulostaapa keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä. Voi toki toimia, en minä näistä tiedä. [/quote] Miten se on keinotekoisempaa kuin ydinperheessäkään? Eikö uusperheessä voida keksiä kivoja juttuja joista tulee sitten tapa? Meillä on paljonkin tällaisia, nykyään poikapuolen tyttöystäväkin osallistuu kokkaamiseen ja yhteiseen oleskeluun tms.
[/quote]
Tapoja ja perinteitä syntyy varmasti, mutta tuommoinen, että oikein keksimällä keksitään sellainen kuulostaa oudolta.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:12"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:48"] Vinkki: kehitelkää joku oma uuden ison perheenne perinne, voi olla ihan pienikin asia ja voi olla, että teinit ei heti arvosta, mutta lopulta se tuo yhteenkuuluvuutta ja sitä uuden perheen juttua. Siis jotakin, joka tehdään teidän perheen kesken. Oli se vaikka lettusunnuntai, perhepalaveri, perjantaipizza tai mitä vain, mutta jotakin, mikä teillä on tapana tehdä. [/quote] Kuulostaapa keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä. Voi toki toimia, en minä näistä tiedä. [/quote] Miten se on keinotekoisempaa kuin ydinperheessäkään? Eikö uusperheessä voida keksiä kivoja juttuja joista tulee sitten tapa? Meillä on paljonkin tällaisia, nykyään poikapuolen tyttöystäväkin osallistuu kokkaamiseen ja yhteiseen oleskeluun tms.
[/quote]
Tapoja ja perinteitä syntyy varmasti, mutta tuommoinen, että oikein keksimällä keksitään sellainen kuulostaa oudolta.
[/quote]
No onhan se parempi että edes yritetään, kuin että suhtaudutaan kaikkeen sillä ajatuksella, että ei tästä mitään kuitenkaan tule. Kauhean negatiivisia ajatusmalleja joillakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:12"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:08"] [quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:48"] Vinkki: kehitelkää joku oma uuden ison perheenne perinne, voi olla ihan pienikin asia ja voi olla, että teinit ei heti arvosta, mutta lopulta se tuo yhteenkuuluvuutta ja sitä uuden perheen juttua. Siis jotakin, joka tehdään teidän perheen kesken. Oli se vaikka lettusunnuntai, perhepalaveri, perjantaipizza tai mitä vain, mutta jotakin, mikä teillä on tapana tehdä. [/quote] Kuulostaapa keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä. Voi toki toimia, en minä näistä tiedä. [/quote] Miten se on keinotekoisempaa kuin ydinperheessäkään? Eikö uusperheessä voida keksiä kivoja juttuja joista tulee sitten tapa? Meillä on paljonkin tällaisia, nykyään poikapuolen tyttöystäväkin osallistuu kokkaamiseen ja yhteiseen oleskeluun tms. [/quote] Tapoja ja perinteitä syntyy varmasti, mutta tuommoinen, että oikein keksimällä keksitään sellainen kuulostaa oudolta. [/quote] No onhan se parempi että edes yritetään, kuin että suhtaudutaan kaikkeen sillä ajatuksella, että ei tästä mitään kuitenkaan tule. Kauhean negatiivisia ajatusmalleja joillakin
[/quote]
Sanoinko, ettei kannata yrittää? Sanoinko, ettei tuosta mitään tule? Sanoinko?
En.
Sanoin, että kuulostaa keinotekoislta ja oudolta, mutta myönsin, että homma voi toimia ja etten itse näistä asioista niin tiedä.
Mee muualle kitisemän jos et mistään mitään tiedä
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:55"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:48"]
Vinkki: kehitelkää joku oma uuden ison perheenne perinne, voi olla ihan pienikin asia ja voi olla, että teinit ei heti arvosta, mutta lopulta se tuo yhteenkuuluvuutta ja sitä uuden perheen juttua.
Siis jotakin, joka tehdään teidän perheen kesken. Oli se vaikka lettusunnuntai, perhepalaveri, perjantaipizza tai mitä vain, mutta jotakin, mikä teillä on tapana tehdä.
[/quote]
Kuulostaapa keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä.
Voi toki toimia, en minä näistä tiedä.
[/quote]
En ole tuo, jota lainasit, mutta meillä on toiminut juuri yhteisten rutiinien luominen. Jokainen perheenjäsen kokee olevansa tärkeä osa traditiota.
Ja jokainen nuorten kanssa töitä tehnyt tietää, että nuoret kaipaavat hölmöltä tuntuvia juttuja kanssa. Ensi naureskelujen jälkeen yleensä kuitenkin lähdetään mukaan - jos aikuinen vain itse on satasella mukana. Ja vaikka hommalle nauretaan, sille voi nauraa yhdessä ja naurusta ei saa loukkaantua. Nuori voi jälkeenpäin nurista kuinka tyhmää se oli, mutta usein pinnan alla ollaan kuitenkin hyvillään että kokee olevansa tärkeä.
Ja lettulauantaita voi perustella teinille myös sillä, että se on tärkeää muille ja toisten kunnioituskin on joskus tärkeää. Ja voi myös ehdottaa, että teini esittää koko perheelle tekemistä. Jos teini sanoo sen klassisen "vittu älä jaksa", voi vedota uudestaan siihen kunnioitukseen. Jos peruskommunikaatio on jo metsässä teinin kanssa, apua voi kysyä vaikka erityisnuorisotyöntekijältä tai perheneuvolasta.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:10"]
Aloitin viestini niin kuin aloitin juuri sen takia, etten joutuisi puolustelemaan valintojani... huoh... totta kai joudun.
Ensinnäkin ikävä puolin ja toisin kasvaa kuukausi kuukaudelta miehen kanssa. Siksi olemme edenneet seurusteluasteelta eteenpäin. Tämä vanha ei vain enää riitä. Eikä 10 vuoden odottaminen tunnu mielekkäältä, eli sen odottaminen että kaikki ovat jo pois kotoa.
Lapset ovat tässä se ennakoimaton tekijä, vaikka lapset jo peleissä (sims tms) tekevät meistä profiileja ja laittavat meitä naimisiin. Silti käytäntö voi olla erilaista.
Sen olen itsekin ajatellut, että väintään viisi makuuhuonetta eikä mistään saavutetuista eduista joudu luopumaan. Mielellään yhteenmuutto tuottaisi lisäarvoa.
ap
[/quote]
Ai ikävä kasvaa.. aikuiset ihmiset kyllä pystyvät elämään sen kanssa oikein hyvin jos tahtovat. Itsekästä.
Tosiaan, mikä kiire saman katon alle oikein on?
[/quote]
No huhhuh, hehän ovat seurustelleet 2 vuotta, se on minusta ihan sopiva aika yhteenmuutolle. Ei ne lapset sitä yhteenmuuttoa voi estää, isojakin ovat jo. Pitäisikö sitä vasta 60 vuotiaana muuttaa yhteen, sitten kun on jo toinen jalka haudassa? Ei minusta! Eläkää elämäänne, tehkää lasten suhteen hyviä valintoja, päätökset teette yhdessä, lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:36"]
Minä en muuttaisi yhteen, jos voisi napsia noin rusinat pullista. Eli viettää joka toisen viikonlopun ilman lapsia toisen asunnossa eli asua ihan nuorenaparina kahdestaan. En välittäisi sekoittaa monen ihmisen elämää sen takia, että saataisiin elää joka toinen viikko suurperheenä. Nauttisin vain siitä, että olisi joka toinen viikko ihan vapaata ja ihanaa parisuhde-elämää ilman arjen taakkoja.
Jos toinen ei tällä systeemillä pysyisi suhteessa, vaan karkaisi vieraisiin, ellen olisi häntä "vahtimassa" joka päivää, niin sitten menisi.
Mutta neuvoja en siis voi antaa, kun en ole koskaan eronnut, vaan elän edelleen ensimäisessä avioliitossani. Mutta itse kokisin ihanteellisena ajatuksen, jos eroaisin, että olisi kaksi kotia. Joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen miehen. Miksi sekoittaa nämä kaikki keskenään. Ei kai viikon aikana nyt niin hirveä ikävä voi tulla.
[/quote]
Näin minäkin aina ennen ajattelin, kaikki nämä vuodet kun sinkkuna olin. Ajattelin, että uusperhekuvioon en lähde ikinä. Ja kivaahan tämä kaksoiselämä on ollut, kaksi kotia ja kaksoielämä on ollut mukavaa. Seksi on käsittämättömän upeaa muutaman taukopäivän jälkeen. Ja näkeminen yhtä juhlaa.
Mutta jotenkin se ei enää riitä, ja kyse ei ole pelkästä ikävästä. Ihmissuhde kun aina kehittyy ja muuttuu, niin nyt ollaan tultu tähän vaiheeseen. Miksiköhän ihminen haluaa aina latistaa kaiken arjeksi :-)?
En ole tuota ajatellutkaan, että teini-ikäisten angsti voisi olla kauheaa. Minä kun en ole kauheaa teini-ikäistä koskaan nähnyt.
ap