Onko tämä omalla mittapuullasi seurustelua? Täytyykö aina sopia seurustelusta?

Turha pelätä asian puheeksi ottamista. Jos mies ahdistuu normaalista keskustelusta, niin hän olisi jättänyt sinut muutenkin ennen pitkää. Et voi säikäyttää pois sellaista, joka on aidosti kiinnostunut. Parempi hoitaa asia alta pois nyt, niin saat varmuuden.

Näkisittekö useammin, jos asuisitte lähempänä? Itselläni oli tuollainen suhde jossa tavattiin kerran viikossa tai kahdessa, se loppui kun mies ei halunnut mitään vakavampaa ja itse kyllästyin odotteluun muuttuuko vakavammaksi vai ei. Nyt on suhde jossa jutellaan monta kertaa päivässä puhelimessa, yövytään toistemme luona monta kertaa viikossa, on tavattu kavereita ja sukulaisia, suhde myös jatkunut 4 kk. Sanoisin että eka oli tapailua, toinen seurustelua. Yleensä jos pitää miettiä mikä joku suhde on, se on vielä epämääräistä. Seurustellessa kaikille on selvää ettei muita ole mukana kuvioissa. 

Äskeiseen kommenttiin vielä lisäys että ekassa suhteessa ei nukuttu yhdessä, toisessa nukutaan koko ajan. Sanoisin että nukkuminen yhdessä jatkuvasti on kyllä merkki jo seurustelusta tapailun sijaan. 

Sinänsä joo, mutta rajansa kaikella. Tiedän esim. tapauksen, jossa vuoden kiinteän "tapailun" jälkeen jouduttiin keskustelemaan, onko toinen pettänyt vai ei, koska oltiin eri mieltä suhteen laadusta. Minusta kohtuullinen aikaraja tuli vastaan jo aika kauan ennen tuota...

Jos olisin diktaattori, päättäisin, että neljän kuukauden tapailun jälkeen pitäisi viimeistään keskustella, ollaanko parisuhteessa vai tapaillaanko vai jotain muuta (ja mitä se parille tarkoittaa). Jos edelleen "vain" tapaillaan, tilanne tulisi tarkistaa kuukauden välein, kunnes joko sovitaan pelisäännöt tai lopetetaan tapailu.

Jokainen saa tehdä tavallaan, mutta jos ei "sovi seurustelusta" (ei välttämättä tarkoita mitään alax olee -keskustelua, mutta jollain tavalla kommunikoida sitä mitä kumpikin suhteelta haluaa), on vaarana että käy niin kuin ystävälleni. Hän oli mielestään 1,5 vuotta sitoutuneessa parisuhteessa, jossa ei tapailla muita. Miehen mielestä kyse olikin vain kevyestä tapailusta, koska muusta ei oltu sovittu ja hän halusi olla vapaa ja tapailla montaa naista yhtä aikaa. Asia paljastui, kun ystäväni sai sukupuolitaudin. Ja oltiin siis ihan tavattu vanhemmatkin jne, silti käsitys suhteen tilasta ei olisi paljon erilaisempi voinut olla. Mies ei luonnollisestikaan ollut pettänyt, kun ei hänen mielestään ollut mitään suhdetta mitä pettää.

Itseäni ei tässä iässä (38v) kiinnosta enää pätkääkään pelotanko jonkun miehen pois vai en tuomalla jo hyvin varhaisessa vaiheessa ilmi, että etsin vain uskollista ja sitoutunutta suhdetta. Mitään tapailua tai monien kanssa deittailua en katsele. Jos mies ei etsi samaa, niin tervemenoa tapailemaan jotakuta muuta kuin minua.

Ennen vanhaan heilastelusuhteet menivät vuodenaikojen mukaan. Oli esim kesäheilasuhteita jotka alkoivat helluntaina ja päättyivät heti kesän jälkeen. Syyssuhteet taas alkoivat kun oppilaitosten ja yliopistojen lukukausi alkoi ja päättyivät jouluna ellei ehditty sopia seurustelusta uuden vuoden puolella. Talvi ja kevätsuhteet olivat sitten usein pisimmät ja kestivät vähintään vappuun. Jos suhde kesti joulun, vapun ja helluntain yli voitiin puhua jo seurustelusuhteesta, muuten vain heilastelusta.

Vierailija kirjoitti:

Ero on siinä tapaillaanko muita. Seurustellessa ei tavata, pussailla eikä sekstailla muiden kanssa, mutta tapailussa voi näin tehdä. 

Voi seurustellessa tavata muitakin eikä siihen välttämättä liity mitään sekstailuja.

Vierailija kirjoitti:

Äskeiseen kommenttiin vielä lisäys että ekassa suhteessa ei nukuttu yhdessä, toisessa nukutaan koko ajan. Sanoisin että nukkuminen yhdessä jatkuvasti on kyllä merkki jo seurustelusta tapailun sijaan. 

Tuttavamies nukkuu tapailunaisen luona useita kertoja viikossa; silti kyse ei ole hänen mukaansa seurustelusta ja se on vain kevyttä hauskanpitoa. Eli tämäkin asiaa pitää puhumalla selventää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tuo mitä kuvaat ole "seurustelua" niin mikä sitten on? Ette te ole naimisissa ettekä avoliitossa mutta kyllä te seurustelette jos te yövytte vuorotellen toistenne luona.

Ai myös siinä tapauksessa jos se toinen yöpyy samalla tavalla myös jonkun toisen/joidenkin toisten luona? Tuo on täysin mahdollista.

Myös naimisissa olevat voivat tehdä samalla lailla. Mikä tahansa suhde voi päättyä eroon, aviloliitto, kihlaus, seurustelu tai "tapailusuhde" jos toinen jää kiinni pettämisestä.

Moni kyllä hyväksyy muiden ihmisten tapailemisen seksin merkeissä tapailusuhteen aikana, eikä sitä lasketa pettämiseksi. Asia muuttuu vasta kun on sovittu ettei muita ole kuvioissa.

Monen kanssa yhtä aikaa vehtaaminen on asia mitä minä en ymmärrä, vaikka omassa ikäluokassani (alle kolmekymppiset) se on täysin normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Pakko se on puheeksi ottaa jos haluatte olla samaa mieltä asiasta. Muuten et voi olettaa toisen ajattelevan kuten sinä.

Aivan. Jos ei olla sovittu mitään, toinen voi kuvitella jo seurustelevansa ja toinen edelleen vain tapailevansa. Ja jälkimmäinen tapailla useampaakin ihmistä, koska muustakaan ei ole puhuttu eikä sovittu. 

Kyllä nämä kannattaa puhua auki, niin kumpikin tietää missä mennään. Tapailukulttuuri on rantautunut jenkeistä viimeisen 10 vuoden aikana, joten sinänsä täysin turhaa tulla 15v. naimisissa olevien kertomaan, etteivät ikinä sopienet seurustelusta. Tiedoksi: pariutuminen muuttuu siinä millä maailmakin.

Ulkopuolisen silmin teillä on enemmän kaverisuhde. Korkeintaan tapailusuhde. Mikään tossa ei ole pysyvää eikä kummallakaan ole syytä olla viettämästä samalla lailla tapailun merkeissä kolmea muuta henkilöä samanaikaisesti. Jos haluat seurustelusuhteen eli myös ymmärryksen,  ettei muita tapailla eikä sekstailla muiden kanssa niin sun täytyy avata suusi.

Jos pitää miettiä tapailukumppanin mahdollista ahdistumista seurustelusta puhuttaessa niin onkohan henkilö sulle oikea partneri. Suhteessa pitäisi voida keskustella avoimesti vaikeistakin asioista eikä pelätä toisen reaktiota tai ahdistuksia. Eikä seurustelusta puhumisen pitäisi olla erityisen hankala taikka ahdistava puheenaihe kellekään.

Tapailua tuo on mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajuta tätä nykyajan tapailukulttuuria. Tapaillaan kuukausia jopa vuosia. Itse olen aina aloittanut hyvin nopeasti seurustelun. En todellakaan jaksaisi pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella viikon päästä, yhteen muutimme 10kk päästä, naimisiin parin vuoden päästä ja yhteinen lapsi viiden vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta.

Minä en ymmärrä tätä tapailun ja seurustelun eroa. Omalla kohdallani kaikki suhteet ovat edenneet niin, että ensin on herännyt keskinäinen kiinnostus. Sen pohjalta on haluttu alkaa tutustua toiseen, tavattu toisiamme, vietetty aikaa yhdessä, tehty asioita yhdessä, opittu tuntemaan toisiamme. Joskus on nopeasti huomattu, että ei homma toimikaan tai se toinen ei olekaan sellainen kuin on kuviteltu. Joskus on jatkettu tutustumista pitempään, tehty suunnitelmia yhä pitemmälle tulevaisuuteen (ei vain seuraavalle viikonlopulle), tutustuttu toisen perheeseen/sukulaisiin ja kavereihin, alettu puhua asioista yhä pitemmälle tulevaisuuteen. Automaattisesti on tullut myös tilanteita, jotka ovat herättäneet tarpeen puhua siitä, millaista suhdetta halutaan (omalla kohdallani on aina ollut vain monogamisia suhteita), mikä loukkaa, mikä ilahduttaa jne.

Missään kohtaa ei ole ollut tarpeen sopia, että nyt seurustellaan. Koko tuo aikahan on ollut sitä seurustelua. Tietenkään en ole muutaman kuukauden tuttavuuksista vielä puhunut muille parisuhteena (paitsi ihan nuorena) mutta ei siinäkään ole ollut kyse jostain tapailun tai seurustelun erosta vaan siitä, että ei jokaista tuttavuutta ole halunnut etenkään perheenjäsenille mainia.

Seurustelusta sopimisesta ei ole mitään hyötyä, ellei molemmat tiedä myös, mitä se tarkoittaa ja miten se eroaa aiemmasta yhdessäolosta. Eli miksi kysyä "seurustellaanko me" kun sen sijaan voisi puhua niistä aidoista asioista; tunteista, sitoutumisesta, tulevaisuudesta.

Siis seurustelusta sopiminenhan on juuri tuota - että selvitetään onko molemmat samalla aaltopituudella koskien sitoutumista ja tulevaisuutta. Ei kai nyt kukaan oikeasti tee niin, että kysyy "alaks olee?" ja jättää asian siihen?

Seurustelusta sopiminen on ihan fiksua, koska silloin ei tule yllätyksiä kun yksi olettaa sitä ja toinen toista. Ei se sen kummempi asia ole.

Ap täällä. Joo, itsekin ehkä nään tapailuna, jo senkin takia, että nähdään harvoin, vaikka näkemisajat ovatkin pitkiä, väh. vrk. Ajattelen, että seurustellessa nähdään useammin kyllä ja aikaa keksii aina.

En usko, että tää tyyppi tapailee muita, juttelee entisistä suhteistaan mulle ja sanoo "ennen ku sut tapasin ni oli sellanen pidempi tapailusuhde" ja tekee 14h päiviä, yövuoroja ja päivävuoroja, ettei oikeen ehdi nähdä muita. Mutta pitäisi suu avata ja kysyä.

Ennen ei keskusteltu seurustelusta (eikä pelisäännöistä) ja sitten sattui kun ihmiset oletti asioita. Periaatteessa nykyinen tapailu on ihan samaa kun 10 vuotta sitten seurustelu, mutta se vaan tuodaan selkeämmin esille ja kommunkoidaan paremmin mitä se molemmille tarkoittaa. Joten turha kauhistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajuta tätä nykyajan tapailukulttuuria. Tapaillaan kuukausia jopa vuosia. Itse olen aina aloittanut hyvin nopeasti seurustelun. En todellakaan jaksaisi pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella viikon päästä, yhteen muutimme 10kk päästä, naimisiin parin vuoden päästä ja yhteinen lapsi viiden vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta.

Minä en ymmärrä tätä tapailun ja seurustelun eroa. Omalla kohdallani kaikki suhteet ovat edenneet niin, että ensin on herännyt keskinäinen kiinnostus. Sen pohjalta on haluttu alkaa tutustua toiseen, tavattu toisiamme, vietetty aikaa yhdessä, tehty asioita yhdessä, opittu tuntemaan toisiamme. Joskus on nopeasti huomattu, että ei homma toimikaan tai se toinen ei olekaan sellainen kuin on kuviteltu. Joskus on jatkettu tutustumista pitempään, tehty suunnitelmia yhä pitemmälle tulevaisuuteen (ei vain seuraavalle viikonlopulle), tutustuttu toisen perheeseen/sukulaisiin ja kavereihin, alettu puhua asioista yhä pitemmälle tulevaisuuteen. Automaattisesti on tullut myös tilanteita, jotka ovat herättäneet tarpeen puhua siitä, millaista suhdetta halutaan (omalla kohdallani on aina ollut vain monogamisia suhteita), mikä loukkaa, mikä ilahduttaa jne.

Missään kohtaa ei ole ollut tarpeen sopia, että nyt seurustellaan. Koko tuo aikahan on ollut sitä seurustelua. Tietenkään en ole muutaman kuukauden tuttavuuksista vielä puhunut muille parisuhteena (paitsi ihan nuorena) mutta ei siinäkään ole ollut kyse jostain tapailun tai seurustelun erosta vaan siitä, että ei jokaista tuttavuutta ole halunnut etenkään perheenjäsenille mainia.

Seurustelusta sopimisesta ei ole mitään hyötyä, ellei molemmat tiedä myös, mitä se tarkoittaa ja miten se eroaa aiemmasta yhdessäolosta. Eli miksi kysyä "seurustellaanko me" kun sen sijaan voisi puhua niistä aidoista asioista; tunteista, sitoutumisesta, tulevaisuudesta.

Siis seurustelusta sopiminenhan on juuri tuota - että selvitetään onko molemmat samalla aaltopituudella koskien sitoutumista ja tulevaisuutta. Ei kai nyt kukaan oikeasti tee niin, että kysyy "alaks olee?" ja jättää asian siihen?

Seurustelusta sopiminen on ihan fiksua, koska silloin ei tule yllätyksiä kun yksi olettaa sitä ja toinen toista. Ei se sen kummempi asia ole.

Juuri näin. En oikein ymmärrä kommentteja, "emme sopineet seurustelusta mutta olemme monogaamisessa suhteessa jo vuosia". Niin, eli mistä tiesitte että muita ei tapailla? Se kun nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus. Mitä pahaa on siinä että asiasta puhutaan ääneen? Tiedän todella, todella monia tapauksia kaveripiiristä, joissa käsitys suhteen tasosta on ollut täysin eri. Miksei saa olla aktiivinen ja estää tämän väärinkäsityksen syntymisen?

Ja sitä paitsi, juurihan tuossa ylempänä lainatussa viestissä sanotaan että on luonnollisesti tullut se tilanne että puhutaan suhteen tilasta. ELI SOVITAAN ASIOISTA :D. Ei kai me muutkaan tarkoiteta, että jonkun aikarajan tultua täyteen kalenteriin kilahtaa kokouskutsu otsikolla "Seurustelusta sopiminen ja sopimuksen allekirjoittaminen"...

Vierailija kirjoitti:

Ennen ei keskusteltu seurustelusta (eikä pelisäännöistä) ja sitten sattui kun ihmiset oletti asioita. Periaatteessa nykyinen tapailu on ihan samaa kun 10 vuotta sitten seurustelu, mutta se vaan tuodaan selkeämmin esille ja kommunkoidaan paremmin mitä se molemmille tarkoittaa. Joten turha kauhistella.

Totta. Nuoruudessani puhuttiin 3 kuukauden koeajasta kun aloitti seurustelun jos ei sittenkään klikkaa. No samahan se on kun tapailu ja sitten vasta seurustelu jos niin päätetään. Ainoa ero on että koeajasta ei koskaan tietenkään avoimesti puhuttu, eli suhteessa oletettiin vaan että tässä nyt ollaan ja alttarin suuntaan sitten parin vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tuo mitä kuvaat ole "seurustelua" niin mikä sitten on? Ette te ole naimisissa ettekä avoliitossa mutta kyllä te seurustelette jos te yövytte vuorotellen toistenne luona.

Nykyään seurustelustatus saavutetaan kun muutetaan yhteen, tai vähintään ollaan työstämässä muuttoa.

Seurustelusta pitää sopia erikseen. Opin sen nuorena tyttönä. Minullakin oli tuollainen tapailukaveri, jonka kanssa oltiin hyvinkin tiiviisti ja intiimisti eräs kesä ja kuvittelin seurustelevani kaverin kanssa.. Kyllä oli omituinen olo kun selvisi, että hän ei todellakaan ajatellut samoin, tämähän oli fwb. Opin samalla mikä on fwb.

Kiva jos joillain asiat on itsestään liukuneet avopuolisoiksi ym. Mutta toisen ajatuksista et tiedä ennekuin hän ne kertoo :)