Onko tämä omalla mittapuullasi seurustelua? Täytyykö aina sopia seurustelusta?

Oon ehkä hieman vanhanaikainen. Jos olen kiinnostunut/ihastunut johonkuhun, niin kyllä se tunne aika nopeasti lässähtää, jos mies tapailee muitakin vaikka ei oltaiskaan sovittu mistään seurustelusta. Ehkä toiveajattelua, että hän tykkäisi minusta niin paljon, että keskittyisi vain minuun. Sitten jos juttu ei suju voi taas tapailla muita.

Kyllähän 1-3 treffien jälkeen osaa sanoa kiinnostaako? Miten sitä voi edes kunnolla ihastua jos ajatukset harhailee useamman naisen/miehen välillä, jatkuvasti vertailua kuka on paras?

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä hieman vanhanaikainen. Jos olen kiinnostunut/ihastunut johonkuhun, niin kyllä se tunne aika nopeasti lässähtää, jos mies tapailee muitakin vaikka ei oltaiskaan sovittu mistään seurustelusta. Ehkä toiveajattelua, että hän tykkäisi minusta niin paljon, että keskittyisi vain minuun. Sitten jos juttu ei suju voi taas tapailla muita.

Kyllähän 1-3 treffien jälkeen osaa sanoa kiinnostaako? Miten sitä voi edes kunnolla ihastua jos ajatukset harhailee useamman naisen/miehen välillä, jatkuvasti vertailua kuka on paras?

Nämä ihmiset eivät valitse kumppaniaan tunnepohjalta, vaan pinnallisin perustein.

On seurustelua.

Seurusteluhan on toiseen tutustumista ennen sitoutumispäätöstä, enkä tiedä miksi seurustelusta täytyisi käydä joku keskustelu ja päätös?

Toki voisittehan te siitä keskustella, että millaisen tulevaisuuden näette ja miltä molemmista tuntuu, voisiko siellä tulevaisuudessa nähdä yhteistä elämää?

Mutta tuollainen keskustelu tulee lie ajallaan luontevasti?

N28, ikisinkku eikä ikinä kokenut mitään tuollaista kuin AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä hieman vanhanaikainen. Jos olen kiinnostunut/ihastunut johonkuhun, niin kyllä se tunne aika nopeasti lässähtää, jos mies tapailee muitakin vaikka ei oltaiskaan sovittu mistään seurustelusta. Ehkä toiveajattelua, että hän tykkäisi minusta niin paljon, että keskittyisi vain minuun. Sitten jos juttu ei suju voi taas tapailla muita.

Kyllähän 1-3 treffien jälkeen osaa sanoa kiinnostaako? Miten sitä voi edes kunnolla ihastua jos ajatukset harhailee useamman naisen/miehen välillä, jatkuvasti vertailua kuka on paras?

Nämä ihmiset eivät valitse kumppaniaan tunnepohjalta, vaan pinnallisin perustein.

Ei välttämättä aina noinkaan. Jotkut aikuiset oikeasti kuvittelevat, että on olemassa jonkinlainen "sielunkumppani", ja kunnes se tulee vastaan, voi tapailla muita.

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä hieman vanhanaikainen. Jos olen kiinnostunut/ihastunut johonkuhun, niin kyllä se tunne aika nopeasti lässähtää, jos mies tapailee muitakin vaikka ei oltaiskaan sovittu mistään seurustelusta. Ehkä toiveajattelua, että hän tykkäisi minusta niin paljon, että keskittyisi vain minuun. Sitten jos juttu ei suju voi taas tapailla muita.

Kyllähän 1-3 treffien jälkeen osaa sanoa kiinnostaako? Miten sitä voi edes kunnolla ihastua jos ajatukset harhailee useamman naisen/miehen välillä, jatkuvasti vertailua kuka on paras?

Heh, 1-3 treffit... Se alkaa olla toiveajattelua. Ihan järjestäen tapaillaan vähintään 6kk ilman että saa sanoa mitään, koska sitten pelottaa sen toisen pois olemalla niin kauhean takertuva... (Itseäni ei siis kiinnosta pelästyykö kumppani vai ei mutta niinpä ne tapailut loppuukin lyhyeen :D.)

Vierailija kirjoitti:

On seurustelua.

Seurusteluhan on toiseen tutustumista ennen sitoutumispäätöstä, enkä tiedä miksi seurustelusta täytyisi käydä joku keskustelu ja päätös?

Toki voisittehan te siitä keskustella, että millaisen tulevaisuuden näette ja miltä molemmista tuntuu, voisiko siellä tulevaisuudessa nähdä yhteistä elämää?

Mutta tuollainen keskustelu tulee lie ajallaan luontevasti?

N28, ikisinkku eikä ikinä kokenut mitään tuollaista kuin AP

Ei vaan se on nykyisin tapailua. Seurustelu on ikään kuin sitoutunutta tapailua. Ennen se oli vaihe ennen naimisiinmenoa, mutta nyt ei välttämättä mennä koskaan naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

On seurustelua.

Seurusteluhan on toiseen tutustumista ennen sitoutumispäätöstä, enkä tiedä miksi seurustelusta täytyisi käydä joku keskustelu ja päätös?

Toki voisittehan te siitä keskustella, että millaisen tulevaisuuden näette ja miltä molemmista tuntuu, voisiko siellä tulevaisuudessa nähdä yhteistä elämää?

Mutta tuollainen keskustelu tulee lie ajallaan luontevasti?

N28, ikisinkku eikä ikinä kokenut mitään tuollaista kuin AP

Nykyään tapailu on tutustumista ilman sitoutumista. Seurustellessa ollaan jo pariskunta. Ennenvanhaan kihlaus ja avioliitto oli se sitoutuminen, mutta nykyään kun se ei ole pakollista, seurustelu on jo itsessään se sitoutunut parisuhde ja voi jatkua sellaisena vaikka loppuelämän. 

Yleensäkin jos jokin suhteessa mietityttää niin se kannattaa ottaa puheeksi. Itse ajattelin kerran tapailevani jotakuta (ja menossa kohti seurustelua) mutta sitten selvisi että mies piti juttua pelkkänä fwb-suhteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä hieman vanhanaikainen. Jos olen kiinnostunut/ihastunut johonkuhun, niin kyllä se tunne aika nopeasti lässähtää, jos mies tapailee muitakin vaikka ei oltaiskaan sovittu mistään seurustelusta. Ehkä toiveajattelua, että hän tykkäisi minusta niin paljon, että keskittyisi vain minuun. Sitten jos juttu ei suju voi taas tapailla muita.

Kyllähän 1-3 treffien jälkeen osaa sanoa kiinnostaako? Miten sitä voi edes kunnolla ihastua jos ajatukset harhailee useamman naisen/miehen välillä, jatkuvasti vertailua kuka on paras?

Nämä ihmiset eivät valitse kumppaniaan tunnepohjalta, vaan pinnallisin perustein.

Ei välttämättä aina noinkaan. Jotkut aikuiset oikeasti kuvittelevat, että on olemassa jonkinlainen "sielunkumppani", ja kunnes se tulee vastaan, voi tapailla muita.

Tällaisessa tilanteessa sielunkumppanin etsijä kai kertoo sille väliaikaiselle ratkaisulle, ettei tämä ole sitä mitä on etsinnässä? Vai esittääkö ihan pokkana kiinnostunutta?

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä hieman vanhanaikainen. Jos olen kiinnostunut/ihastunut johonkuhun, niin kyllä se tunne aika nopeasti lässähtää, jos mies tapailee muitakin vaikka ei oltaiskaan sovittu mistään seurustelusta. Ehkä toiveajattelua, että hän tykkäisi minusta niin paljon, että keskittyisi vain minuun. Sitten jos juttu ei suju voi taas tapailla muita.

Kyllähän 1-3 treffien jälkeen osaa sanoa kiinnostaako? Miten sitä voi edes kunnolla ihastua jos ajatukset harhailee useamman naisen/miehen välillä, jatkuvasti vertailua kuka on paras?

Mä en kyllä osaa sanoa 1-3 treffien jälkeen, kiinnostaako mua alkaa seurustelemaan toisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä hieman vanhanaikainen. Jos olen kiinnostunut/ihastunut johonkuhun, niin kyllä se tunne aika nopeasti lässähtää, jos mies tapailee muitakin vaikka ei oltaiskaan sovittu mistään seurustelusta. Ehkä toiveajattelua, että hän tykkäisi minusta niin paljon, että keskittyisi vain minuun. Sitten jos juttu ei suju voi taas tapailla muita.

Kyllähän 1-3 treffien jälkeen osaa sanoa kiinnostaako? Miten sitä voi edes kunnolla ihastua jos ajatukset harhailee useamman naisen/miehen välillä, jatkuvasti vertailua kuka on paras?

Nämä ihmiset eivät valitse kumppaniaan tunnepohjalta, vaan pinnallisin perustein.

Ei välttämättä aina noinkaan. Jotkut aikuiset oikeasti kuvittelevat, että on olemassa jonkinlainen "sielunkumppani", ja kunnes se tulee vastaan, voi tapailla muita.

Tällaisessa tilanteessa sielunkumppanin etsijä kai kertoo sille väliaikaiselle ratkaisulle, ettei tämä ole sitä mitä on etsinnässä? Vai esittääkö ihan pokkana kiinnostunutta?

Ei tietenkään kerro. Sanoo rakastavansa ja välttelee vastaamasta suoraan kyselyihin suhteen tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On seurustelua.

Seurusteluhan on toiseen tutustumista ennen sitoutumispäätöstä, enkä tiedä miksi seurustelusta täytyisi käydä joku keskustelu ja päätös?

Toki voisittehan te siitä keskustella, että millaisen tulevaisuuden näette ja miltä molemmista tuntuu, voisiko siellä tulevaisuudessa nähdä yhteistä elämää?

Mutta tuollainen keskustelu tulee lie ajallaan luontevasti?

N28, ikisinkku eikä ikinä kokenut mitään tuollaista kuin AP

Ei vaan se on nykyisin tapailua. Seurustelu on ikään kuin sitoutunutta tapailua. Ennen se oli vaihe ennen naimisiinmenoa, mutta nyt ei välttämättä mennä koskaan naimisiin.

Jaa no itse en ajattele noin, enkä pidä seurustelua sen kummempana kuin ennenkään.

Sama

Minun mielestäni siinä vaiheessa, kun pannaan (eikä kyseessä ole yhden illan juttu), ja vietetään aikaa kahden kesken joka viikko, on kyse seurustelusta. Mun mielestä siis toistuva sekstailu ja toisen näkeminen on seurustelua. Eikä siitä nyt erikseen kai tarvitse sopia. Jos haluaa vaihtaa panoseuraa, niin välit poikki edelliseen. Näin se minusta menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajuta tätä nykyajan tapailukulttuuria. Tapaillaan kuukausia jopa vuosia. Itse olen aina aloittanut hyvin nopeasti seurustelun. En todellakaan jaksaisi pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella viikon päästä, yhteen muutimme 10kk päästä, naimisiin parin vuoden päästä ja yhteinen lapsi viiden vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta.

Minä en ymmärrä tätä tapailun ja seurustelun eroa. Omalla kohdallani kaikki suhteet ovat edenneet niin, että ensin on herännyt keskinäinen kiinnostus. Sen pohjalta on haluttu alkaa tutustua toiseen, tavattu toisiamme, vietetty aikaa yhdessä, tehty asioita yhdessä, opittu tuntemaan toisiamme. Joskus on nopeasti huomattu, että ei homma toimikaan tai se toinen ei olekaan sellainen kuin on kuviteltu. Joskus on jatkettu tutustumista pitempään, tehty suunnitelmia yhä pitemmälle tulevaisuuteen (ei vain seuraavalle viikonlopulle), tutustuttu toisen perheeseen/sukulaisiin ja kavereihin, alettu puhua asioista yhä pitemmälle tulevaisuuteen. Automaattisesti on tullut myös tilanteita, jotka ovat herättäneet tarpeen puhua siitä, millaista suhdetta halutaan (omalla kohdallani on aina ollut vain monogamisia suhteita), mikä loukkaa, mikä ilahduttaa jne.

Missään kohtaa ei ole ollut tarpeen sopia, että nyt seurustellaan. Koko tuo aikahan on ollut sitä seurustelua. Tietenkään en ole muutaman kuukauden tuttavuuksista vielä puhunut muille parisuhteena (paitsi ihan nuorena) mutta ei siinäkään ole ollut kyse jostain tapailun tai seurustelun erosta vaan siitä, että ei jokaista tuttavuutta ole halunnut etenkään perheenjäsenille mainia.

Seurustelusta sopimisesta ei ole mitään hyötyä, ellei molemmat tiedä myös, mitä se tarkoittaa ja miten se eroaa aiemmasta yhdessäolosta. Eli miksi kysyä "seurustellaanko me" kun sen sijaan voisi puhua niistä aidoista asioista; tunteista, sitoutumisesta, tulevaisuudesta.

Siis seurustelusta sopiminenhan on juuri tuota - että selvitetään onko molemmat samalla aaltopituudella koskien sitoutumista ja tulevaisuutta. Ei kai nyt kukaan oikeasti tee niin, että kysyy "alaks olee?" ja jättää asian siihen?

Seurustelusta sopiminen on ihan fiksua, koska silloin ei tule yllätyksiä kun yksi olettaa sitä ja toinen toista. Ei se sen kummempi asia ole.

Juuri näin. En oikein ymmärrä kommentteja, "emme sopineet seurustelusta mutta olemme monogaamisessa suhteessa jo vuosia". Niin, eli mistä tiesitte että muita ei tapailla? Se kun nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus. Mitä pahaa on siinä että asiasta puhutaan ääneen? Tiedän todella, todella monia tapauksia kaveripiiristä, joissa käsitys suhteen tasosta on ollut täysin eri. Miksei saa olla aktiivinen ja estää tämän väärinkäsityksen syntymisen?

Ja sitä paitsi, juurihan tuossa ylempänä lainatussa viestissä sanotaan että on luonnollisesti tullut se tilanne että puhutaan suhteen tilasta. ELI SOVITAAN ASIOISTA :D. Ei kai me muutkaan tarkoiteta, että jonkun aikarajan tultua täyteen kalenteriin kilahtaa kokouskutsu otsikolla "Seurustelusta sopiminen ja sopimuksen allekirjoittaminen"...

Kun se ei nimenomaan ollut yksi yksittäinen keskustelu tai sopiminen vaan koko seurusteluaika on sitä, että opitaan tuntemaan toisiaan, tunteet syvenevät ja kehittyvät. Niitä keskusteluja käydään pitkin matkaa. Ja joskus seurustelu päättyy. Omalla kohdallani yksi seurustelu johti aikoinaan avioliittoon ja toinen avoliittoon (jossa olen parhaillaan), kaikki muut ovat päättyneet muutaman kuukauden - muutaman vuoden sisällä.

Eli mistä tiesit että kumppanilla ei samaan aikaan ollut muitakin partnereita? Tietenkin koko suhde on elävä prosessi, eikä kertaluontoinen päätös. Ihan samalla tavalla meidän "sopijoidenkin" suhteet muuttuvat ja syvenevät ajan myötä, sekä päättyvät jos ovat päättyäkseen. Juurihan tuossa kirjoitin ettei kyse ole jostain yhdestä sopimuskokouksesta. Tietenkin keskusteluja käydään useita suhteen aikana, silloin kun joku aihe esiin pomppaa. Mutta en nykyään enää olettaisi hetkeäkään etteikö miehellä olisi monta muutakin naista, jos ei olla siellä suhteen alkupuolella puhuttu asiasta ääneen - toisin sanoen "sovittu" että ei tapailla muita.

Kovasti olisin ihmetellyt hänen haluaan minuun ylipäänsä tutustua, jos hänellä olisi jo ollut joku muu. Tai halua etsiä muita sen jälkeen, kun me aloimme viettää aikaa yhdessä. Molemmilla sentään useampi vuosi yksin taustalla ja kumpikin sen myös toiselle kertoi. Tuskinpa hän olisi sinkkuna ollut, jos olisi ollut sen tyyppinen ihminen, joka jatkuvasti tutustuu potentiaalisiin elämänkumppaneihin ja ihastuu heihin. Ja sen hän on joskus ihan ääneenkin sanonut, ettei usko rakkauteen ensisilmäyksellä .

Niin. Oletat, oletat ja oletat. Ja jos oletuksesi on väärä, itket seuraavaksi että mies on sika, vaikket itsekään koskaan ottanut asiaa puheeksi ja ihan vaan kysynyt että onko olettamuksesi oikeassa. Siis oikeasti aikuiset ihmiset, ei toisen kanssa keskustelu ole niin pelottavaa!

Älä viitsi kuvitella tietäväsi, kuinka minä ajattelen. Enkä viitsisi enää edes toistaa, että me nimenomaan keskustelimme pitkin matkaa. Keskustelimme ja keskustelemme paljon. Keskustelimme suhteestamme viimeksi viime viikonloppuna. Edes avoliitto ei ole staattinen tila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajuta tätä nykyajan tapailukulttuuria. Tapaillaan kuukausia jopa vuosia. Itse olen aina aloittanut hyvin nopeasti seurustelun. En todellakaan jaksaisi pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Nykyisen miehen kanssa aloimme seurustella viikon päästä, yhteen muutimme 10kk päästä, naimisiin parin vuoden päästä ja yhteinen lapsi viiden vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Nyt olemme olleet yhdessä melkein 10 vuotta.

Minä en ymmärrä tätä tapailun ja seurustelun eroa. Omalla kohdallani kaikki suhteet ovat edenneet niin, että ensin on herännyt keskinäinen kiinnostus. Sen pohjalta on haluttu alkaa tutustua toiseen, tavattu toisiamme, vietetty aikaa yhdessä, tehty asioita yhdessä, opittu tuntemaan toisiamme. Joskus on nopeasti huomattu, että ei homma toimikaan tai se toinen ei olekaan sellainen kuin on kuviteltu. Joskus on jatkettu tutustumista pitempään, tehty suunnitelmia yhä pitemmälle tulevaisuuteen (ei vain seuraavalle viikonlopulle), tutustuttu toisen perheeseen/sukulaisiin ja kavereihin, alettu puhua asioista yhä pitemmälle tulevaisuuteen. Automaattisesti on tullut myös tilanteita, jotka ovat herättäneet tarpeen puhua siitä, millaista suhdetta halutaan (omalla kohdallani on aina ollut vain monogamisia suhteita), mikä loukkaa, mikä ilahduttaa jne.

Missään kohtaa ei ole ollut tarpeen sopia, että nyt seurustellaan. Koko tuo aikahan on ollut sitä seurustelua. Tietenkään en ole muutaman kuukauden tuttavuuksista vielä puhunut muille parisuhteena (paitsi ihan nuorena) mutta ei siinäkään ole ollut kyse jostain tapailun tai seurustelun erosta vaan siitä, että ei jokaista tuttavuutta ole halunnut etenkään perheenjäsenille mainia.

Seurustelusta sopimisesta ei ole mitään hyötyä, ellei molemmat tiedä myös, mitä se tarkoittaa ja miten se eroaa aiemmasta yhdessäolosta. Eli miksi kysyä "seurustellaanko me" kun sen sijaan voisi puhua niistä aidoista asioista; tunteista, sitoutumisesta, tulevaisuudesta.

Siis seurustelusta sopiminenhan on juuri tuota - että selvitetään onko molemmat samalla aaltopituudella koskien sitoutumista ja tulevaisuutta. Ei kai nyt kukaan oikeasti tee niin, että kysyy "alaks olee?" ja jättää asian siihen?

Seurustelusta sopiminen on ihan fiksua, koska silloin ei tule yllätyksiä kun yksi olettaa sitä ja toinen toista. Ei se sen kummempi asia ole.

Juuri näin. En oikein ymmärrä kommentteja, "emme sopineet seurustelusta mutta olemme monogaamisessa suhteessa jo vuosia". Niin, eli mistä tiesitte että muita ei tapailla? Se kun nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus. Mitä pahaa on siinä että asiasta puhutaan ääneen? Tiedän todella, todella monia tapauksia kaveripiiristä, joissa käsitys suhteen tasosta on ollut täysin eri. Miksei saa olla aktiivinen ja estää tämän väärinkäsityksen syntymisen?

Ja sitä paitsi, juurihan tuossa ylempänä lainatussa viestissä sanotaan että on luonnollisesti tullut se tilanne että puhutaan suhteen tilasta. ELI SOVITAAN ASIOISTA :D. Ei kai me muutkaan tarkoiteta, että jonkun aikarajan tultua täyteen kalenteriin kilahtaa kokouskutsu otsikolla "Seurustelusta sopiminen ja sopimuksen allekirjoittaminen"...

Kun se ei nimenomaan ollut yksi yksittäinen keskustelu tai sopiminen vaan koko seurusteluaika on sitä, että opitaan tuntemaan toisiaan, tunteet syvenevät ja kehittyvät. Niitä keskusteluja käydään pitkin matkaa. Ja joskus seurustelu päättyy. Omalla kohdallani yksi seurustelu johti aikoinaan avioliittoon ja toinen avoliittoon (jossa olen parhaillaan), kaikki muut ovat päättyneet muutaman kuukauden - muutaman vuoden sisällä.

Eli mistä tiesit että kumppanilla ei samaan aikaan ollut muitakin partnereita? Tietenkin koko suhde on elävä prosessi, eikä kertaluontoinen päätös. Ihan samalla tavalla meidän "sopijoidenkin" suhteet muuttuvat ja syvenevät ajan myötä, sekä päättyvät jos ovat päättyäkseen. Juurihan tuossa kirjoitin ettei kyse ole jostain yhdestä sopimuskokouksesta. Tietenkin keskusteluja käydään useita suhteen aikana, silloin kun joku aihe esiin pomppaa. Mutta en nykyään enää olettaisi hetkeäkään etteikö miehellä olisi monta muutakin naista, jos ei olla siellä suhteen alkupuolella puhuttu asiasta ääneen - toisin sanoen "sovittu" että ei tapailla muita.

Kovasti olisin ihmetellyt hänen haluaan minuun ylipäänsä tutustua, jos hänellä olisi jo ollut joku muu. Tai halua etsiä muita sen jälkeen, kun me aloimme viettää aikaa yhdessä. Molemmilla sentään useampi vuosi yksin taustalla ja kumpikin sen myös toiselle kertoi. Tuskinpa hän olisi sinkkuna ollut, jos olisi ollut sen tyyppinen ihminen, joka jatkuvasti tutustuu potentiaalisiin elämänkumppaneihin ja ihastuu heihin. Ja sen hän on joskus ihan ääneenkin sanonut, ettei usko rakkauteen ensisilmäyksellä .

Tuossakin ihmettelet ja mietit että tuskin hänellä muita on... Miksi et vaan kysy? Ketään ei satu jos asiat on selvillä. Eikä se keskustelu välttämättä tarkoita että seurustelu alkaa heti, voi ihan vaan keskustella siitä, että missä mennään juuri nyt.

Voiherraisä... Ei kai meillä olisi yhteistä kotia, jos olettaisin, että hänellä on muita. Vai tarkoitatko, että minun pitäisi kysyä asiaa joka päivä ihan vain siltä varalta, että se yllättäen olisikin muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset sopivat "seukkaavansa". Aikuiset eivät sovi seurustelevansa. Aikuinen ymmärtää mikä on seurustelua ja mikä ei, ilman sopimuksia.

Olen avoliitossa jo seitsemän vuotta enkä ole sopinut seurustelevani.

Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä. Useamman vuoden ihmissuhteeni toinen osapuoli rakastui toiseen, koska "ei olla sovittu mitään". En tiedä, millainen palaveri sen sitten pitäisi olla, mutta jatkossa pidän varani.

Minä olen se ketjun kommentoija, joka ei ole koskaan sopinut seurustelusta mutta on nyt avoliitossa. En usko rakastuvani toiseen, mutta jos rakastuisin, sillä ei olisi mitään merkitystä olisimmeko sopineet seurustelusta vai emme. Ihmiset eroavat jopa avioliitoista siksi, että rakastuvat toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä hieman vanhanaikainen. Jos olen kiinnostunut/ihastunut johonkuhun, niin kyllä se tunne aika nopeasti lässähtää, jos mies tapailee muitakin vaikka ei oltaiskaan sovittu mistään seurustelusta. Ehkä toiveajattelua, että hän tykkäisi minusta niin paljon, että keskittyisi vain minuun. Sitten jos juttu ei suju voi taas tapailla muita.

Kyllähän 1-3 treffien jälkeen osaa sanoa kiinnostaako? Miten sitä voi edes kunnolla ihastua jos ajatukset harhailee useamman naisen/miehen välillä, jatkuvasti vertailua kuka on paras?

Nämä ihmiset eivät valitse kumppaniaan tunnepohjalta, vaan pinnallisin perustein.

Ei välttämättä aina noinkaan. Jotkut aikuiset oikeasti kuvittelevat, että on olemassa jonkinlainen "sielunkumppani", ja kunnes se tulee vastaan, voi tapailla muita.

Tällaisessa tilanteessa sielunkumppanin etsijä kai kertoo sille väliaikaiselle ratkaisulle, ettei tämä ole sitä mitä on etsinnässä? Vai esittääkö ihan pokkana kiinnostunutta?

Ei tietenkään kerro. Sanoo rakastavansa ja välttelee vastaamasta suoraan kyselyihin suhteen tulevaisuudesta.

Just näin. Tämä on asia mitä minä en _mitenkään_ pysty käsittämään. Jos itsekin tietää että se ihminen ei ole sitä mitä on etsinnässä, miksi h...vetissä häntä sitten on pakko tapailla? Onko yksin oleminen oikeasti niin mahdotonta, että on pakko koko ajan pitää joku kuvioissa, vaikka sitten valehtelun turvin, vai mikä hemmetti siinä on?

Minä en menisi yksillekään ylimääräisille treffeille ihmisen kanssa, joka ei ole sitä mitä haen, ja joku saattaa omasta tahdostaan nyhjätä sellaisen kanssa kuukausitolkulla. Nyt taas elävästi muistin miksi deittailu ei ole minua varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On seurustelua.

Seurusteluhan on toiseen tutustumista ennen sitoutumispäätöstä, enkä tiedä miksi seurustelusta täytyisi käydä joku keskustelu ja päätös?

Toki voisittehan te siitä keskustella, että millaisen tulevaisuuden näette ja miltä molemmista tuntuu, voisiko siellä tulevaisuudessa nähdä yhteistä elämää?

Mutta tuollainen keskustelu tulee lie ajallaan luontevasti?

N28, ikisinkku eikä ikinä kokenut mitään tuollaista kuin AP

Ei vaan se on nykyisin tapailua. Seurustelu on ikään kuin sitoutunutta tapailua. Ennen se oli vaihe ennen naimisiinmenoa, mutta nyt ei välttämättä mennä koskaan naimisiin.

Jaa no itse en ajattele noin, enkä pidä seurustelua sen kummempana kuin ennenkään.

Sama

Lisään vielä, että AP nimenomaan kysyi, onko tämä OMALLA MITTAPUULLASI SEURUSTELUA, ja vastasin _omalla mittapuullani_.

Sama N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä hieman vanhanaikainen. Jos olen kiinnostunut/ihastunut johonkuhun, niin kyllä se tunne aika nopeasti lässähtää, jos mies tapailee muitakin vaikka ei oltaiskaan sovittu mistään seurustelusta. Ehkä toiveajattelua, että hän tykkäisi minusta niin paljon, että keskittyisi vain minuun. Sitten jos juttu ei suju voi taas tapailla muita.

Kyllähän 1-3 treffien jälkeen osaa sanoa kiinnostaako? Miten sitä voi edes kunnolla ihastua jos ajatukset harhailee useamman naisen/miehen välillä, jatkuvasti vertailua kuka on paras?

Nämä ihmiset eivät valitse kumppaniaan tunnepohjalta, vaan pinnallisin perustein.

Ei välttämättä aina noinkaan. Jotkut aikuiset oikeasti kuvittelevat, että on olemassa jonkinlainen "sielunkumppani", ja kunnes se tulee vastaan, voi tapailla muita.

Tällaisessa tilanteessa sielunkumppanin etsijä kai kertoo sille väliaikaiselle ratkaisulle, ettei tämä ole sitä mitä on etsinnässä? Vai esittääkö ihan pokkana kiinnostunutta?

Ei tietenkään kerro. Sanoo rakastavansa ja välttelee vastaamasta suoraan kyselyihin suhteen tulevaisuudesta.

Jos ihminen pystyy valehtelemaan rakastavansa niin kyllä hän pystyy myös "sopimaan seurustelusta" vaikka sillä ei olisi hänelle mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset sopivat "seukkaavansa". Aikuiset eivät sovi seurustelevansa. Aikuinen ymmärtää mikä on seurustelua ja mikä ei, ilman sopimuksia.

Olen avoliitossa jo seitsemän vuotta enkä ole sopinut seurustelevani.

Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä. Useamman vuoden ihmissuhteeni toinen osapuoli rakastui toiseen, koska "ei olla sovittu mitään". En tiedä, millainen palaveri sen sitten pitäisi olla, mutta jatkossa pidän varani.

Minä olen se ketjun kommentoija, joka ei ole koskaan sopinut seurustelusta mutta on nyt avoliitossa. En usko rakastuvani toiseen, mutta jos rakastuisin, sillä ei olisi mitään merkitystä olisimmeko sopineet seurustelusta vai emme. Ihmiset eroavat jopa avioliitoista siksi, että rakastuvat toiseen.

Kyllä sillä on merkitystä. Jos rakastut toiseen suhteessa, olet pettäjä. Jos et ole suhteessa, olet vapaa.