Voisiko tämä Rautavaaran tapaus herättää päättäjiä siinä asiassa että

Voishan vaikka välivuotta viettäviä/kesätöitä kaipaavia opiskelijoita työllistää perheisiin lastenhoitajaksi, kyllä ne varmasti paremmin hoitais lapset kuin nuo väsymyksestä seonneet äidit hoitaa, vaikkei niillä alan koulutusta oliskaan.

Sossu jne.... ei varmaan paras ratkaisu. Neuvolasta tulisi soiton päässä olla apu saada kodinhoito apua....
itse soitin vauvaaikaan MLS liiton kautta työntekijän auttamaan. Sanoin hälle että kestän tunnintai kaksi mutta sitten en enää jaksa.
hän tuli tunnin sisällä ja sain nukkua pari tuntia.
unettomuus on kidutus muoto.
Mies aina poissa, töissä. Täytyyhän jonkun perhe elättää.
ja kuka väitti että se on lomailua olla vauvojen kanssa.

Mä olin lasten valvottaessa niin poikki, että oksentelin väsymyksestä. Nukuin max 3 tuntia kerrallaan joka yö. Päivisin en nähnyt lukea, muisti pätki ja tavarat putoilivat. Ikinä ei tullut mitään vihamielisiä kohtauksia, tai raivonpuuskia, mutta jos olisin kärsinyt väsymyksen pohjalla mielenterveysongelmista, niin ois ollut paha yhdistelmä. 

Herättäisiköhän tämä naisia siinä asiassa, että niitä kakaroita ei kannata hankkia enempää kuin jaksaa hoitaa. Mieluiten ei tietysti yhtään, ellei ole kunnolla resursseja hommaan.

No jos perheessä on kaksi aikuista niin eiköhän kumpikin osallistu silloin? Ja apua pitää osata pyytää, sitä ei tulla tarjoamaan kotiovelle. Ja jos huomaa että on asiat huonosti, silloin pitää itse ymmärtää hakea apua. Voi esimerkiksi saada jotain kotiapua/lastenhoitoapua joko palkata itse tai jotain toista kautta kenties... Ja kyllähän vastaavaa apua voisi tarjota masentuneillekin yms. aikuisillekin.

Ei kannata kuitenkaan alkaa selittämään yksilön valintoja yhteiskunnan puutteilla kun kyse kuitenkin tuollaisesta asiasta, ei mistään Pohjois-Koreasta. Ikävää että ihmisillä on paha olla ja miten se on kasvussa, joten toki asialle pitäisi tehdä jotain ja myös valtiotasolla mutta valtio ovat me ihmiset, ei oikein voi olettaa että valtio hoitaa kaikkien asiat kuntoon jos ei yksilö itse hae apua.

Mites miehet sitten? Jos nainen on kynnysmatto ja vastuussa suurimmasta osasta perheen asioista niin riittäisi jo pelkästään eroaminen paskasta miehestä. Sitä vaan ollaa monesti niin väsyneitä paskan parisuhteen ja lasten hoidon vuoksi että kuvitellaan ettei yksin pärjätä. Kun se paska parisuhde jää kuvioista pois niin on henkisesti paljon parempi olla ja jaksaa lastenkin kanssa paremmin.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 00:44"]

Herättäisiköhän tämä naisia siinä asiassa, että niitä kakaroita ei kannata hankkia enempää kuin jaksaa hoitaa. Mieluiten ei tietysti yhtään, ellei ole kunnolla resursseja hommaan.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 00:44"]Herättäisiköhän tämä naisia siinä asiassa, että niitä kakaroita ei kannata hankkia enempää kuin jaksaa hoitaa. Mieluiten ei tietysti yhtään, ellei ole kunnolla resursseja hommaan.
[/quote]
todellakin loppuu suomalaiset näillä resursseilla. Fiksut eivät enää lisäänny ja nämä jeesustelijat jotka elää muksuillasn ei mitään rajaa.
itseasiassa 4 muksua ja siihen lapsilisät stop.
montakohan sekaväri perhettä täällä olisi joilla 6+ lasta.....
tietenkin joku järki pitää olla lisääntymisessä mutta se voi myös yllättää ettei jaksa. Sasttas olla helpot lapset ja sitten meneekin hankalaksi jne.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 00:50"]

Mites miehet sitten? Jos nainen on kynnysmatto ja vastuussa suurimmasta osasta perheen asioista niin riittäisi jo pelkästään eroaminen paskasta miehestä. Sitä vaan ollaa monesti niin väsyneitä paskan parisuhteen ja lasten hoidon vuoksi että kuvitellaan ettei yksin pärjätä. Kun se paska parisuhde jää kuvioista pois niin on henkisesti paljon parempi olla ja jaksaa lastenkin kanssa paremmin.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 00:44"]

Herättäisiköhän tämä naisia siinä asiassa, että niitä kakaroita ei kannata hankkia enempää kuin jaksaa hoitaa. Mieluiten ei tietysti yhtään, ellei ole kunnolla resursseja hommaan.

[/quote]

[/quote]

Puhuin naisista, koska naiset päättävät viime kädessä siitä, hankitaanko lapsia ja kuinka monta. Toki miestenkin kannattaisi olla huolellisia ehkäisyn kanssa. -9

On se kumma että täällä nyt tuomitaan kaikki suomalaiset äidit hulluiksi ja ties miksi. En ole varma mainittiinko tässä keskustelussa vai tuolla edellisessä, pidemmässä(siellä ainakin). Ihan naurettavaa alkaa syyllistämään kaikkia äitejä taikka isiä. Eiköhän tällainen tapahtuma ole todella harvinainen vai oisko jollain heittää vastaava ihan kuukaudenkin takaa?? Toiset täällä selviytyy isommissakin perheissä loistavasti ja voivat hyvin. Mitä nyt joskus väsyttää ja ketuttaa ja miehellekin pitää kuittailla ja kavereille purkaa, siinä se. Jotkut tarvitsisivat enemmän apua. Joillekin tällainen ei riitä. Joillekin ei riitä kotona pari tuntia illassa sohvalla löhöily ja jäätelön vetäminen, rauhaisa saunahetki tai päiväunet vauvan kanssa yhtäaikaa. Joku ei edes pysty nukkumaan päiväuniaan sillä unettomuus on päässyt niin pahaksi. Jotkut ottavat alkoholia pahaa oloa lieventääkseen ja huomaavat sen auttavan, no siitähän nyt ei mitään hyvää seuraa. Jotkut haikailee menetettyä vapauttaan ja nuoruuttaan eivätkä kykene hyväksymään lapsiperheen tuomaa muutosta vaan alkavat vihoissaan pyristellä sitä vastaan, syyttäen yhteiskuntaa joka heidät tällaiseen malliin pakotti. Kaikkea tuollaista. Ihan sama. Antakaa olla. Ei ole meidän asia punnita sitä tässä ja nyt. Me tiedämme, sellaista on. Me voimme vain arvailla, mitä kaikkea tämän kyseisen turman takana oli, mutta arvellaan hiljaa mielissämme, surraan ja koitetaan ymmärtää. Ei mesota täällä kuin mitkäkin pölvästit huutelemassa syyllisiä. Keskitytään suruun, koitetaan selviytyä järkytyksestä. Rukoillaan, itketään, sytytetään kynttilät. Kukin omalla tavallaan. Mutta miksi pitää tulla tänne pätemään ja syyllistämään ja penkomaan ja luoja ties mitä. Puhukaa kaupan kulmalla tästä, älkää täällä sosiaalisessa mediassa. Luuletteko tosiaan että nyt jokainen suomalainen äiti(suurin osa varmasti oikein hyviä äitejä) on huono äiti joka tuolla odottaa räjähtämispistettään että joko lasten isä tai joku muu tekee virheliikkeen ja kaikki räjähtää käsiin???? Ällöttää ja kuvottaa tuollainen yleistäminen. Ällöttää että yritätte väen väkisin kaivaa nimiäkin esiin. Toivottavasti ette niitä tule saamaan. Ette pysty tyhmyyttänne ja empatian puutteenne vuoksi ymmärtämään mitä tämä onnettomuus tuottaa asianomaisille, ystäville, läheisille, sukulaisille. Puhumattakaan isästä. Oli isänkin osuus mikä hyvänsä, sillä tuskin on tässä enää mitään väliä. Luuletteko ettei hän koko loppuelämäänsä mieti mitä olisi pitänyt tehdä, mitä olisi voinut tehdä. Ette voi kuvitellakaan sitä surua, taakkaa, henkistä tuskaa...

Ehkäpä ne äidit jotka kokevat itse oikeasti väsyneiksi, kykenevät pikkuhiljaa hakemaan rohkeammin apua, koska tällaisten tapahtumien myötä siihen kannustetaan entistä enemmän. Mutta muistakaa, että nekin äidit tekevät jatkuvasti parhaansa ja kykenevät pitämään täysin normaalit ja hyvinvoivat puitteet kaikesta huolimatta. Itse en ole kokenut sellaista uupumusta, jaksamattomuuden tunnetta tms. Olen ollut helpottunut päästessäni työelämästä lasten kanssa kotiin, toisen lapsen tultua tilanne sai jatkua. Työelämä oli rankempaa. Lapset ovat olleet siunaus ja elämäni suurin täyttymys. Olen silti pitänyt elämäni mahdollisimman normaalina, tosin lasten ehdoilla. Leffassa käydään katsomassa nyt lasten elokuvia, kaupungilla hakeudutaan lapsiystävällisiin paikkoihin, juhlissa syötetään lapset ensin ja sitten vasta tyydytetään oma nälkä jne jne... ei sen hienon, vapaan elämän tarvitse päättyä lasten tuloon vaan toisinpäin. Siitähän se elämä vasta alkaa. Silloinhan sitä oppii rakkaudestakin paljon enemmän. Näkee kumppaninsa eri lailla, osaa arvostaa omaa ja muitten elämää erilailla, kaikkea hienoa. Miten siihen asennoituu, siitä se on paljon kiinni. Voihan marttyyrin asenteenkin ottaa ja huudella pahaa oloaan ja kaikkea menetettyä ja sitä miten mitään ei enää ole ja mitään ei voi tehdä(en todellakaan vähättele niiden äitien tunteita, joita on oikeasti kohdannut esim. synnytyksen jälkeinen masennus, vaikea lapsi, sairas lapsi, välinpitämätön mies, oma sairaus, mitä tahansa...) En edes tiedä miten tämän lopettaisin, asiaa riittäisi loputtomiin. Mutta lopettakaa.. jos ette uhrien ja omaisten tähden, ettekä kaikkien hyvien äitien tähden, ettekä itsennekään tähden (millainen ihminen sinä haluat olla?) niin ajatelkaa sitten niitä lapsianne ja olkaa hyviä äitejä(en tiedä kirjoitteleeko täällä äidit, isät vai ketkä?) ja tuntekaa itsenne hyviksi (ja sellainen p.puhuminen ei kyllä hyvän ihmisen piirteisiin kuulu). Tehdään siis niin, ettei kirjoitella tänne mitään typeryyksiä enää ja ajatellaan jäljestä, että ainakaan minä en osallistunut mihinkään kivittämiskeskusteluun enkä heitellyt sinne jyrkkiä kommentteja joissa syyttelin ketä sattuu ja heittelin raakoja arvioita tuntemattomista ihmisistä. Kiitos. Levätkää rauhassa pienokaiset ja äiti. Voimia ja jaksamista isälle, kaikille perheen läheisille, omaisille, tuttaville ja meille kaikille.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 00:50"]No jos perheessä on kaksi aikuista niin eiköhän kumpikin osallistu silloin? Ja apua pitää osata pyytää, sitä ei tulla tarjoamaan kotiovelle. Ja jos huomaa että on asiat huonosti, silloin pitää itse ymmärtää hakea apua. Voi esimerkiksi saada jotain kotiapua/lastenhoitoapua joko palkata itse tai jotain toista kautta kenties... Ja kyllähän vastaavaa apua voisi tarjota masentuneillekin yms. aikuisillekin.

Ei kannata kuitenkaan alkaa selittämään yksilön valintoja yhteiskunnan puutteilla kun kyse kuitenkin tuollaisesta asiasta, ei mistään Pohjois-Koreasta. Ikävää että ihmisillä on paha olla ja miten se on kasvussa, joten toki asialle pitäisi tehdä jotain ja myös valtiotasolla mutta valtio ovat me ihmiset, ei oikein voi olettaa että valtio hoitaa kaikkien asiat kuntoon jos ei yksilö itse hae apua.
[/quote]
ei suomessa äiti joka on kotona joka saa olla kotona joka vaan makaa kotona joka ei ole rasittavassa työelämässä, ei tällainen ihminen saa olla uupunut! Varsinkin kyllä naiselta pitää onnistua lastenhoito, kasvatus, kodinhoito sekä miehenhoito, sehän olisi ihan mitätön nainen joka sellaiseen apua pyytäisi.
mistä pyydät? Anopilta, naapurin mummolta, naapurin wanna be bb tähti sinkkutytöltä.....
ei sitä avunpyytöä kuule hyvällä katsota.
olisi parempi että edes tarjoaisimme apua.
kyllä sitä kaikessa pärjäämisessään ja luterilaisella kirkkoopin kärksimys sisullaan vetää ittensä niin finaaliin että ei enää pysty apua pyytämään. Ja siinä vaiheessa kun itse on nöyrtynyt pyytämään apua lattiat on pyyhkimättä, pöydät on pyyhkimättä ei kehtaa sillä varmasti se erilIsen maailmankatsomuksen omaava naapurin täti alkaa siunaamaan että on verhon päärmeet ompelematta. Tai pelkäät että se varmasti soittas lastensuojeluun että miten hyvän tähen kotona oleva naine ei osaa huolehtia lattioista ja ikkunatkin pesemättä, peilikaapinpäältä löytyi pölykerros...

@14 kerro nyt kun sinulla riittä artikulaatiota. Miten saafaan Suomen perheet jaksamaan, väkivalta pois ja lapset, myös tulevien sukupolvien lapset koulutettua.

kappalejakoa kaipaisin, jos saan pyytää.

Miesten kannattaisi myös tarkkaan katsoa millaisen naisen kanssa lapsia tekee. Mielenterveysongelmat ei yleensä parane itsestään raskauden ja äitiyden myötä, päinvastoin. :(

Sitä saat kuule nro 16 kysyä joltain viisaammalta.  Ja eihän kukaan toisen parasta tiedä. Ehkä pitäisi kysyä näiltä äideiltä, mistä kiikastaa ja mitä he haluaisivat, mikä auttaisi, mikä tuntuisi hyvältä. Mutta minkäs sillekään voi jos on vaikkapa koliikki-vauva ja isä töissä eikä edes ole kiinnostunut vauvasta millään lailla ja ajautuu vaan kauemmas ja kauemmas. Miten heitä voisi auttaa??? En tiedä. Tietääkö kukaan? Mutta ulkopuolinen apu, se tuntus olevan monen äidin mielestä kuitenkin hyvä juttu vaikka aikalailla sitä on vierastettu viimeisen vuosikymmenenkin aikana. Kuten sanoin, ehkäpä sitä osattaisi ottaa herkemmin vastaan ja toivottavasti sitä myös tarjotaan ja tullaan tarjoamaan ja vielä ENITEN TOIVOTTAVASTI sellaisen avun vastaanottaminen ei leimaa heitä millään lailla, kenenkään silmissä. Siskoni ei ottanut apua vastaan vaikka tarjosivat ja hoki minulle useaan otteeseen että kyllä se apu kelpais, on ku vettä janoiselle, mutta voi sitä häpeää kun neuvolassa katsovat kuin huonomman luokan kansalaista ja säälien. Sanoin että no anna katsoa, käytä vaan kaikki resurssit kyllä sulla on oikeus kun niin monta lastakin. Mutta ei, ei ottanut, p**** minä niistä, kerran kun apua otat niin alkaa hirveä syyni ja kohta ehdottavat jo masennuslääkkeitäkin kun haluaisin vain nukkua pari tuntia päivässä muutaman tunnin yöunieni lisäksi. Luojan kiitos hänenkin tilanteensa on helpottanut, kun isommat lapset alkaa olla niin isoja ja hän nykyisin töissäkin, ettei tarvitse neljän seinän sisällä olla.

Onhan se toki hyvä miettiä etukäteen omaa jaksamistaan mutta elämässä voi kuitenkin tapahtua kaikenlaista mitä ei voi estää.

Joillekin sattuu ja tapahtuu ikäviä asioita enemmän kuin jaksaa kantaa. Harva meistä on niin vahva että jaksaa loputtomiin tarpoa suossa suhtautuen niin että elämä on ja pysyä kaikesta huolimatta onnellisena ja hyvin voivana. 

Monet ei uskalla hakea apua, koska se on olevinaan häpeä. Olisihan pitänyt tajuta miettiä etukäteen kannattaako niitä lapsia ylipäätään "hankkia" ja jos kyllä niin kuinka monta... Oma vika ja ei saisi valittaa...

Harmillista että monet ovat myös niin häiriintyneitä että kokevat tarpeelliseksi alkaa syllistämään "väärin valinneita". Tulee varmasti itselle niin hyvä mieli siitä kun saa tuntea itsensä paremmaksi kuin se kelvoton nainen joka ei osannut tehdä niitä "oikeita" valintoja.

Sen päälle pääsee vielä raakumaan ettei se kelvoton nainen osannut hakea itselleen apuakaan. Kelvoton oli kun ei kehdannut. Täysin paha ihminen kuin kamalan tempun teki...

Miksei me ihmiset voitaisi vaan oppia välittämään toisistamme hyvällä tavalla? 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 01:21"]Miesten kannattaisi myös tarkkaan katsoa millaisen naisen kanssa lapsia tekee. Mielenterveysongelmat ei yleensä parane itsestään raskauden ja äitiyden myötä, päinvastoin. :(
[/quote]
ja naisen ei kannata uskoa miehen tahdon sanaa....
pari vuotta ihanuutta ja seksichätti käy kuumana, paineet puretaan pornoon ja kavereitten kaa illat onkin pettämisreissuja.
mies haluu kovasti vauvoja muttei kanna vastuuta. Ja kun tulee rankkaa parisuhteessa ei keskustella, rouvalla kyllä riittää sanottavaa ja mies eiosaa kuin vetää turpaann jotta saa toisen hiljaiseksi...

miten se mies nyt yht'äkkiä (nainen kasvatellu mahaa 9-10kk ja hormonaaliset muutokset valmentaneet äitiyteen, mies kavereittenkaa baarissa edelleen....)

muka olisi kykeneväinen kantamaan vastuunsa ja opettelmaan kypsää parisuhdetta jossa voi jopa joutua puhumaan toisen kanssa, jopa tunteista!!!!!!!!
Varmaan peruskoulun opetussuunnitelmaan lisättävä aine: kuinka ihmisten kanssa toimitaan. Ei tekis yhtään huonoa.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 01:21"]

Miesten kannattaisi myös tarkkaan katsoa millaisen naisen kanssa lapsia tekee. Mielenterveysongelmat ei yleensä parane itsestään raskauden ja äitiyden myötä, päinvastoin. :(

[/quote]

Ne voi myös puhjeta VASTA synnytyksen jälkeen. Synnytyksenjälkeinen masennus ja lapsivuodepsykoosi voivat molemmat puhjeta ilman edeltäneitä mt-ongelmia.

Naulan kantaan! Äideillä ei ole sairauslomia, vaikka olisi 40-astetta kuumetta ja jalka poikki. Isä ei saa jäädä kotiin, eikä äiti sairauslomatodistusta ettei kykene hoitamaan lapsia. Ainakin tässä huutava vääryys, etenkin jos kotiin ei apua saa.
Järjestelmä on sellainen että  helposti uupuu kuka tahansa, kenellä ei ole tukiverkkoa, sillä enää harvoin asutaan sukulaistan läheisyydessä kun työt vie isoihin kaupunkeihin. Ei ole ketään keneltä pyytää apua kun tarvitsee.

Tuo on kyllä totta.
äiti ja jos olet väsynyt äiti siis ihan unen puutteesta. Mainitset tästä neuvolassa löytyy aika lääkärille tai jos edes sitä resepti mielialalääkkeille taattu.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 01:38"]Naulan kantaan! Äideillä ei ole sairauslomia, vaikka olisi 40-astetta kuumetta ja jalka poikki. Isä ei saa jäädä kotiin, eikä äiti sairauslomatodistusta ettei kykene hoitamaan lapsia. Ainakin tässä huutava vääryys, etenkin jos kotiin ei apua saa.
Järjestelmä on sellainen että  helposti uupuu kuka tahansa, kenellä ei ole tukiverkkoa, sillä enää harvoin asutaan sukulaistan läheisyydessä kun työt vie isoihin kaupunkeihin. Ei ole ketään keneltä pyytää apua kun tarvitsee.
[/quote
todella hyvä pointti.

Olen itse koulutettu kodinhoitaja. Olin kunnalla töissä vain vuoden valmistuttuani. Unelmoin ammatista jossa saisin auttaa lapsiperheitä ja helpottaa heidän arkeaan. Toisin kävi, pesin ikkunoita,mattoja,tein suursiivouksia vanhuksille joilla hyvin olisi ollut varaa siivouttaa kotinsa jollain firmalla. Minut oli koulutettu lapsiperheiden tueksi ja päädyin siivoojatytöksi vanhuksille jotka olivat usein myös aika väkivaltaisia. Pelotti mennä jonkun juopon ukon kämppää siivoamaan yksin.Vaihdoin tietysti oitis alaa. Minusta lapsiperheet on jätetty aika heitteille. Hätä tulee lisääntymään.