Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (151)

Vierailija

Ostetaan ja syödään omat ruoat pääasiassa siksi, että meillä on erilaiset ruokavaliot. Jos mies syö jotain minulta, kysyy luvan ja toisin päin. Tosi harvoin käy sellaista, että mies on syönyt luvatta jotain minulta, ja kun näin käy, hän yleensä tuo jo kotimatkalla uuden tilalle.

Toimii meillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ostetaan ja syödään omat ruoat pääasiassa siksi, että meillä on erilaiset ruokavaliot. Jos mies syö jotain minulta, kysyy luvan ja toisin päin. Tosi harvoin käy sellaista, että mies on syönyt luvatta jotain minulta, ja kun näin käy, hän yleensä tuo jo kotimatkalla uuden tilalle.

Toimii meillä.

Jatkan sen verran, että mies syö leipää päivittäin, minä ehkä kerran kuussa. Ostaa itse leivät, levitteet ja leikkeleet. Mies juo kahvia, minä en. Minä olen kasvissyöjä, mies sekasyöjä. Minä syön suht usein makeaa, mies ei juuri koskaan.

Tämän puolesta ei oikein edes ole sellaisia yhteisiä ruokia, jotka jaettaisiin. Hedelmiä ja kasviksia ostetaan yhteiseksi.

Molemmilla omat rahat ja jaetaan ruokakulut kuitin mukaan suurin piirtein, ei sentään ihan euroja ja senttejä pyöritellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkaapista jokainen saa syödä ihan vapaasti. Kulujen jaossa ei tule ongelmaa kun on yhteinen tili.

Tämäkin onelineri saanut pelkkiä yläpeukkuja, vaikka tuosta järjestelystä hyötyy vain ahmatti. Yleensä se enemmän syövä on mies ja nainen saa vähemmän ruokaa, vaikka maksaa puolet. Parempi on yhteiset ruuat ja esim omat välipalat, jos yhteiset ruuat eivät riitä. Kivahan se tietty on, kun saa syödä niin paljon kuin lystää, ja harmillisesti vielä kivempi monelle vaan on, kun sen maksaa joku toinen.

Ei parisuhteessa jaksa alkaa laskea sentilleen, meneekö kulut tasan. Aika raskasta olis viettää loppuelämä kytäten, ettei vaan toinen saa syötyä enemmän yhteiseen piikkiin. Ja se toinen kun sattuu olemaan maailman rakkain ihminen ja elämänkumppani, niin miksi se haittaisi, että hän syö vähän enemmän? Me ainakin ostetaan yhteisillä rahoilla myös hygienia-tarvikkeita, ja niihin kuluu taas enemmän rahaa minun (naisen) osalta.

Eri


No just tämä. Kyllä mä mieluusti käytän vähän vapaa-aikani vaikka lasten kanssa leikkimiseen kuin analysoin kuinka monta kinkkuviipaletta kukin perheenjäsen on syönyt, ja teen taulukkoa maksetuista laskuista ja laskeskelen viikkotasolla paljonko velkaa mun mies on velkaa mulle tai päin vastoin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkaapista jokainen saa syödä ihan vapaasti. Kulujen jaossa ei tule ongelmaa kun on yhteinen tili.

Tämäkin onelineri saanut pelkkiä yläpeukkuja, vaikka tuosta järjestelystä hyötyy vain ahmatti. Yleensä se enemmän syövä on mies ja nainen saa vähemmän ruokaa, vaikka maksaa puolet. Parempi on yhteiset ruuat ja esim omat välipalat, jos yhteiset ruuat eivät riitä. Kivahan se tietty on, kun saa syödä niin paljon kuin lystää, ja harmillisesti vielä kivempi monelle vaan on, kun sen maksaa joku toinen.

Ei parisuhteessa jaksa alkaa laskea sentilleen, meneekö kulut tasan. Aika raskasta olis viettää loppuelämä kytäten, ettei vaan toinen saa syötyä enemmän yhteiseen piikkiin. Ja se toinen kun sattuu olemaan maailman rakkain ihminen ja elämänkumppani, niin miksi se haittaisi, että hän syö vähän enemmän? Me ainakin ostetaan yhteisillä rahoilla myös hygienia-tarvikkeita, ja niihin kuluu taas enemmän rahaa minun (naisen) osalta.

Eri


No just tämä. Kyllä mä mieluusti käytän vähän vapaa-aikani vaikka lasten kanssa leikkimiseen kuin analysoin kuinka monta kinkkuviipaletta kukin perheenjäsen on syönyt, ja teen taulukkoa maksetuista laskuista ja laskeskelen viikkotasolla paljonko velkaa mun mies on velkaa mulle tai päin vastoin.

Minä pidän kuluista excel-seurantaa ja teen yhteenvedon kuun loputtua. Kerron sitten miehelle, kuinka paljon hän on minulle velkaa. Seuranta on mielenkiintoista eikä vie paljoa aikaa. Hupinsa kullakin, tuosta tavasta on myös hyötyä.

  • ylös 3
  • alas 11
Vierailija

Meillä on kaksi asuntoa ja kaksi jääkaappia. Syömme toistemme luona kuin kotonamme. Teemme joskus yhdessä ruokaa ja joskus yksin molemmille tai vain itselle. Joskus käydään yhdessä kaupassa. Pääasiassa kumpikin täydentää oman jääkaapin. Kysymme aina haluaako toinen jotain, jos jokin on loppumassa tai kerromme jonkin loppuneen. Tilanne siis sama kuin olisi yksi jääkaappi, mutta niitä on 2. Teidän tosiaan pitäisi opetella puhumaan asiasta. Olen ollut useissa suhteissa, joissa jääkaappi aiheuttanut riitaa ja minä olen ollut se pääasiallinen ruokkija. Omat ruoat on ihan hyvä vaihtoehto myös.

Vierailija

Ei tule teidän parisuhteesta mitään jos ette tämän vertaa pysty kommunikoimaan. Normaali älykäs ihminen ottaa muut huomioon ja varsinkin silloin kun juusto ei ole hänen. Normaaleihin käytöstapoihin kuuluu kysyä, että hei sopiiko että otan sulta vähän juustoa? 

Tosin miettisin myös sitä että miten voi olla että sanoo rakastavansa ja seggsiäkin harrastetaan, mutta jääkaapin sisältö pidetään erillään? En ymmärrä ollenkaan mikä parisuhde tällainen on.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Monta vuotta yritettiin yhteisiä rahoja ja ruokia. Käytännössä mies loisi minun rahoillani, koska kauan ennen kuun loppua oli yhteistili tyhjänä ja minä jouduin sitten ostamaan loppukuun kaikki ruoat. Mies on tuhlari eikä muuksi muutu. Tuhlatkoon omia rahojaan, mutta minä haluan säästää omani.

Nykyään omat rahat ja omat ruoat. Toiselle saa tarjota omistaan jos haluaa. Yhteisiä asioita (kahvi, saippua ym.) ostetaan vuorotellen, käytännössä minä kuitenkin useammin, mutta tämä olisi liian vaikea jakaa tasan joten annan olla.

Olen harkinnut eroa tai vähintään erilleen muuttoa raha-asioiden takia. Toistaiseksi mennään yhdessä näin, mutta katsotaan.

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta yritettiin yhteisiä rahoja ja ruokia. Käytännössä mies loisi minun rahoillani, koska kauan ennen kuun loppua oli yhteistili tyhjänä ja minä jouduin sitten ostamaan loppukuun kaikki ruoat. Mies on tuhlari eikä muuksi muutu. Tuhlatkoon omia rahojaan, mutta minä haluan säästää omani.

Nykyään omat rahat ja omat ruoat. Toiselle saa tarjota omistaan jos haluaa. Yhteisiä asioita (kahvi, saippua ym.) ostetaan vuorotellen, käytännössä minä kuitenkin useammin, mutta tämä olisi liian vaikea jakaa tasan joten annan olla.

Olen harkinnut eroa tai vähintään erilleen muuttoa raha-asioiden takia. Toistaiseksi mennään yhdessä näin, mutta katsotaan.

Ihan kamala parisuhde. Sulla on itsekäs mieslapsi eikä oikea mies. Hyi.

Vierailija

Meillä on muuten omat rahat, mutta yhteinen taloustili avattiin heti yhteen muuttaessa. Sieltä maksetaan kaikki ruokakauppaostokset. Syömisen kanssa menetellään samoin kuin vaikka hygieniatarvikkeiden, eli jotkut on enemmän yhteisiä (esim. vessapaperi) ja jotkut vain toisen (esim. hammastahna, käytetään eri merkkejä). Silti ne maksetaan kaikki yhteiseltä tililtä, molemmat huolehtii että kaikkea on, ja tarvittaessa lainataan sitä toisen hammastahnaa. Ei ole tarvinnut riidellä asiasta.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Aloittajan tilanne kuulostaa siltä, että kaipaisitte vähän suunnitelmallisuutta tai selkeämpiä sääntöjä. Mikä järki on käydä erikseen kaupassa, jos kuitenkin ruuat on yhteisiä? Eikö kannattaisi tehdä ruokalista aina yhdessä, riippumatta siitä, kumpi siellä kaupassa käy?

Meillä ruuat on yhteiset ja käydään lähes aina yhdessä kaupassa (mutta tämä meidän malli toimisi aivan yhtä hyvin vaikka käytäisiin erikseenkin) kerran viikossa. Joskus joudutaan hakemaan täydennyksiä keskellä viikkoa. Maksetaan vuorotellen, joten menee ihan riittävän tasaisesti, vaikka tietenkin ruokalaskut saattaa vaihdella useamman kympin verran. Mutta eiköhän ne tässä vuosien mittaan koko ajan tasoitu. Tehdään ostoslistat aina yhdessä ennen kauppaan menoa. Näin pystytään ottaa huomioon, mitä kumpikin tarvitsee, eikä käy niin, että minä ostan omat aamupalat ja sitten miehelle ei olekaan aamupalaa tai vaihtoehtoisesti syö minun aamupalat. Jotkut asiat on sellaisia, mitä molemmat syödään, joissain on omat ihan vaan siksi, että tykätään esim. eri leivistä. Minä en syö miehen leipiä, hän ei syö minun - jos olisi tarve, niin sitten kysytään lupa (toki jos näkee, että on riittävästi seuraavaan kauppareissuun asti niin sitten ei tarvitse tai jos käy täydennysostoilla ostamassa ajoissa lisää). Ruokaruoat on yhteisiä, eli mietitään aina ostoslistaa tehdessä, mitä syödään tulevalla viikolla ja niistä syödään sitten molemmat. Yhteisiä perustarpeita, kuten juustoa, maitoa, vessapaperia, yms. pyritään ostamaan aina ennen kuin se loppuu. Tiedetään aika hyvin, paljonko meillä viikossa menee esim. juustoa tai maitoa, joten ostetaan niin, ettei ne (yleensä) lopu kesken. Jos on loppumassa, niin pidetään molemmat huoli, että käydään täydennysostoilla, jos on "kriittinen" tuote kyseessä.

Tuo teidän elämä kuulostaa mulle todella raskaalta. Olisi todella raskasta jos toinen käyttäisi vessapaperit loppuun ja sen huomaisi vasta siinä kohtaa kun ne on oikeasti loppu. Tuo on sitä tasoa, että jos tuota asiaa ei saisi toiselle "koulutettua", niin voisi olla se parisuhde siinä, vaikka kuulostaa varmaan monesta tosi pieneltä asialta. Toki meilläkin itse huolehdin enemmän, ettei mikään pääse loppumaan, mutta en jaksaisi sitä, jos pitäisi koko ajan olla vahtaamassa, saati että minulle varatut tuotteet joku muu käyttäisi ilman lupaa loppuun (kuten vaikka ne minun leivät).

Ja vielä noista maksamisista, niin jos haluatte ihan tasan tai käytte tosi eri verran kaupassa, niin jos ei muuta niin käykää vaikka aina kuun lopussa läpi, kuinka paljon kumpikin on yhteisiin ruokiin pistänyt rahaa ja sitten se maksaa toiselle "tasinkoa" joka on maksanut vähemmän. Mutta tärkeää varmasti olisi saada vähän suunnitelmallisuutta, eli molemmat huomioi myös toisen tarpeet kun menee käymään kaupassa ja huomioitte toisenne niissä syömisissä, jottei toiselta lopu ruoka kesken.

Vierailija

Me sovitaan yhdessä seuraavien päivien ruuat ja mä shoppaan ainekset. Ruokalista on jääkaapin ovessa, josta mieskin osaa tarkistaa onko jokin aines menossa ruokaan vai onko se vapaata riistaa.

Leipää, leikelettä, tuoreita, jogurttia tms saa syödä, tuskin loppuu ja jos loppuu niin ollaan ilman kunnes täydennetään. Se joka tyhjentää, kirjoittaa sen myös ostoslistaan. Oon mä vähän pahoillani joskus jos en ole muistanut ostaa miehen jogurttia, haen yleensä sitten työmatkalla seuraavana päivänä lisää.

Ruoka on huomioitu budjetissa, budjetti menee 50-50. Ostan sitten mitä ostan, en vertaa enää budjettiin ennen seuraavan vuoden budjetin tekoa.

Vierailija

Yhteinen jääkaappi ja ruoat. Kaupassa käydään vuorotellen ja välillä yhdessä. Välillä ärsyttää kun tuntuu että mies syö kaksinkertaisesti minuun verrattuna, mutta nyt mun etätyö varmaan tasoittaa tilannetta. Kuka näistä jaksaa pitää kirjaa... Tosin oma siskokin jakaa kuitin kulut puolisonsa kansa sentilleen.
Enemmän välilä ottaa kaaliin kun ukko ei tarkasta päiväyksiä ja ostaa kauppiaan iloksi lyhyet päiväykset täydellä hinnalla. Toinen on että jos on ostettu useampi tarjoustuote, esim leikkele tai juusto, availee joka päivä uuden tarkastamatta oliko jo joku avattu. Mutta tämä on elämää ja kaikesta voi puhua ihan kiltisti :)

Vierailija

Käydään usein yhdessä kaupassa. Yhteinen taloustili josta maksetaan ruuat joten ei ole mitään vuoromaksu systeemiä.

Kaikki jääkaapissa on periaatteessa yhteistä. Mutta koska ruokavaliot eroavat jonkin verran niin siitä tulee luonnollista jaottelua minun/sinun ruokiin. Mies ei tod koske mun maustamattomaan jugun tai sokerittomaan mysliin jne enkä minä syö hänen roiskeläppiään :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä on muuten omat rahat, mutta yhteinen taloustili avattiin heti yhteen muuttaessa. Sieltä maksetaan kaikki ruokakauppaostokset. Syömisen kanssa menetellään samoin kuin vaikka hygieniatarvikkeiden, eli jotkut on enemmän yhteisiä (esim. vessapaperi) ja jotkut vain toisen (esim. hammastahna, käytetään eri merkkejä). Silti ne maksetaan kaikki yhteiseltä tililtä, molemmat huolehtii että kaikkea on, ja tarvittaessa lainataan sitä toisen hammastahnaa. Ei ole tarvinnut riidellä asiasta.

Meillä sama systeemi, omasta mielestä kätevää. En tosiaan jaksaisi mitään kuittirallia ja senttien laskua, mitä jotkut harrastaa.
Usein maksetaan myös tältä tililtä jos käydään syömässä/ostetaan pienet lahjat jne (jos tilillä on tarpeeksi rahaa). Itse laitan 45 % ja mies 55% kokonaissummasta joka kuukausi. Miehellä parempi palkka ja syö kyllä paljon minua enemmän.

Vierailija

Vau mitä säätöjä.

Meillä yhteinen jääkaappi, josta jokainen saa syödä mitä mieli tekee ja millon vaan - ei kytätä ja omita. Kaupassa käydään vuorotellen (pääsääntöisesti toinen käy yhden viikon ajan, sitten vaihtuu toisen ”vuoro”). Tämä siksi, että mies huolehtii ruokapuolesta kun hänen lapsensa edellisestä liitosta ovat meillä. Ei tosin aiheuta mitään ongelmaa kummallekaan käydä ”väärällä viikolla”; joskus haen kotimatkalla mitä unohtunut tms. Käydään yhdessäkin paljon.

Kuluja ei lasketa sen kummemmin, suht tasan ne menee. Minä ostan yhteiselle lapsellemme prismoista vaatteet sun muut romppeet, ostan kippoja ja kuppeja, mies sitten enempi panostaa näihin kalliisiin, kokoajan kuuluviin juttuihin kuten pesuaineet, WC ja talouspapereita, pyykki- ja tiskipesuaineet jne. Kauppaan lähtiessä aina tehdään pikainventaario mitä puuttuu, mitä toinen haluaa. Mutta päävastuu puutteiden hallinnasta kyllä on mulla. Mies kiltisti ostaa mitä käsken vaikkei aina ymmärrä (esim maustamattoman jogurttini) 😄

Vierailija

Molemmilla on myös omia ruokatarvikkeita koska on allergioita ja makumieltymyksiä. Peruskamat on yhteisiä ja niistä molemmat pitää huolen että jos ne loppuu niin toinen on myös tietoinen ja se joka ehtii käy ostamassa niitä kaupasta. Et jos ottaa viimeisen kauraleivän niin infoaa toista, jos voi loppuu ilmoaa toiselle, jos vissy loppuu niin ilmoittaa jne.

Vierailija

Eksän kanssa oli aina tuo ongelma. Saatoin ostaa itselleni vaikka suklaata herkuksi ja ajattelin ehkä ottaa palan päivässä niin ennen kuin olen ottanut ainuttakaan palaa niin eksä on vetänyt naamansa koko levyn. Olen vielä kauppaan mennessä kysynyt haluaako, että tuonko hänelle jotain, mutta ei ole halunnut. Ja kyllä toki ihan mielelläni osan voin antaa omastakin, mutta toi että syö kaiken toiselta edes pyytämättä lupaa niin on kyllä itsekästä ja lapsellista käytöstä. Ja tätä tapahtui siis todella useasti, yksi syy miksi ei olla enää yhdessä on just tuo kunnioituksen puute toista kohtaan.

  • ylös 13
  • alas 2
Vierailija

En kommentoi muuten, mutta kysyn miksi naiset suostuvat jakamaan ruokakulut puoliksi, kun se mies keskimäärin on aika paljon isoruokaisempi? Miehet loisivat pienempipalkkaisten naisten kukkarolla, eivätkä edes huomaa sitä.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla