Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhdessä asuvat pariskunnat, miten teillä toimitaan jääkaapissa olevien ruokien suhteen?
15.09.2021 |
Syöttekö vapaasti kaikkea vai onko kummallakin omat ruoat, joihin toinen ei koske? Ja jos teillä on yhteiset ruoat niin miten hoidatte kaupassakäynnit ja kulujen jakamisen suunnilleen tasan?
Meillä on miehen kanssa ollut periaatteessa yhteinen jääkaappi, mutta alkaa mennä hermot kun kaikki on jatkuvasti loppu. Esimerkiksi yhtenä yönä olin aikeissa tehdä fetasalaattia kun muistin että minulla oli avaamaton purkki sitä, mutta mies olikin avannut sen ja ne fetat olivat menneet pilalle. Äsken taas huomasin että mies oli syönyt ostamani juuston loppuun, joten en saanutkaan sitä leivän päälle. Ja näin käy usein, että ajattelee esim. illalla ettei tarvitse mennä kauppaan kun on vielä aamupala-ainekset kaapissa, mutta sitten aamulla kun herää niin ne ovat kadonneet.
Käydään miehen kanssa siis yleensä eri aikoihin kaupassa, ja mies ostaa yleensä jotain lisää vasta kun edellinen on loppu eli jos minä ostaisin aina lisää ennen kuin pääsee loppumaan niin mies ei ostaisi sitä milloinkaan. En tiedä miten asiasta voisi sopia ilman että se kuulostaisi kauhealta nipottamiselta ja toisaalta ei sekään kuulostaisi järkevältä ratkaisulta, että kummallakin olisi omat tarvikkeet joihin toinen ei saisi koskea.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja molemmilla on omat ruoat jääkaapissa ja muissa kaapeissa. Syömme pääasiassa niin erilaista ruokaa että tässä ei ole mitään ongelmaa.
Ja ne ruoat joita kumpikin syö, ostetaan niin että kummallakin on omansa. Siis esim. banaaneja kaksi terttua. Jos olisin itse unohtanut ostaa banaaneja, en ota miehen banaaneja kysymättä, ja päinvastoin.
Monen mielestä varmaan hullua, mutta toimii meillä erinomaisesti. Ei ikinä tule ongelmaa että luulee itsellänsä olevan jotain ruokaa, ja sitten toinen onkin syönyt sen.
Käykö teillä koskaan vieraita? Kumman kahvipaketista keitetään kahvit? Jos vieras juo kahvia mutta sinä et ostatko hänelle kahvia jota puoliso ei voi juoda vaan hän keittää kahvit omasta paketistaan?
Vieraita käy jonkin verran. Kumpikaan meistä ei juo kahvia joten vieraita varten on oma kahvipaketti jota käytetään kaikille vieraille riippumatta siitä kenen vieraita ovat. Muut tarjottavat vieraille hankitaan puoliksi.
Voi elämän kevät, ei muuta voi sanoa.
Ymmärrän että tämä monista kuulostaa kummalliselta. Mutta meillä on se on osoittautunut todella toimivaksi systeemiksi. Ehkä syy on siinä että tapasimme vasta kun olimme molemmat yli 30, ja muutimme yhteen 36-vuotiaina. Ennen sitä kumpikaan ei ollut asunut toisen ihmisen kanssa muuta kuin lapsuudenkodissaan. Olimme siis hyvin tottuneita elämään omillamme, ja omiin tottumuksiimme.
Siitä se sitten luontevasti siirtyi myös yhdessä asumiseen ja yhteiseen jääkaappiin. En muista että asiasta olisi mitenkään erityisesti keskusteltu ja sovittu, ikään kuin itsestäänselvästi alettiin ostaa kumpikin omat ruokamme. Ja kuten sanottu, minusta tässä on vain hyviä puolia. Esim. ei ikinä tule sellaista tilannetta että haluaisi aamupalaksi jugurtin ja toinen onkin syönyt sen. Kaikki tuollaiset pienet arjen harmitukset jäävät pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäs ikäinen se "miehesi" on ? Kuulostaa nimittäin, että asut teinipojan kanssa. Näin meillä menee teinien kanssa, aina täytetään jääkaappia ja kohta se jo onkin tyhjä eikä aina ole ehtinyt mitään itse syödä. Eikä teini koskaan käy kaupassa, paitsi jo erikseen pyytää ja antaa rahaa käteen.
Mutta tietty eri asia, jos teillä on kyse aikuisten parisuhteesta eikä äiti-poika-suhteesta.
Aloittajako ei ole mielestäsi teinix?
Jos parin euron kuukausia säilyviä fetapurkkeja ei voi ostaa useita kerralla.
No pääsitpä taas miesvihakiimaasi heti aamusta
Jos perheellä on tavallinen jääkaappi-pakastin, niin sinne jääkaappipuolelle ei hirveän paljon mahdu, jos kaupassa käy kerran viikossa ja kaikkea pitää varata monta kappaletta. Jos fetaa menee kaksi purkkia vuodessa, niin ei niitä vuoden tarpeiksi voi ostaa.
Eihän sinkku nyt tajua mitään parisuhteista.
Meillä kaikki kotiin tuodut ruoat on lähtökohtaisesti aina yhteisiä.
Jos jotain aineksia on varattu tiettyyn ruokaan tai vain itselle, tästä kerrotaan toiselle/laitetaan lappu.
Toisen huomioiminen ja kunnioitus! -> Jos on jäljellä kaksi banaania, niin ei ole hirveän iso vaiva kysyä haluaako toinen syödä toisen ennenkuin vedän molemmat.
Meillä mies kantaa kotiin enemmän ruokaa kuin mitä saadaan syötyä. Ja välillä siivotaan jääkaapista pois niitä pilaantuneita. Näin se meillä menee.
Itseäni haittaa eniten jos on 2 leivosta ostettu ja mies ja poika on syönyt ne. Itse jään ilman. Ai miksi en osta miehelle leivoksia? Koska jos ostan ne on hänen mielestään turhia ostoksia, mutta syö mielellään kuitenkin. Reilumpi, että kun ostamme turhuuksia kumpikin ostaa omilla rahoillaan. Hänellä omia turhuuksia myös. Parempi siis syödä leivos mahdollisimman pian.
Yhteiskäytössä olevat ruuat ja ruokalulut pitäisi tietenkin jotenkin kristillisesti jakaa. Tuo, että joku loppuu, no ainahan joku ottaa sen viimeisen palan. Vaikea järjestää sellaista tilannetta, että juusto ei esim. lopu. Meilläkin niin kova kulutus, että aina ei voi järjestää tilannetta, että kaikkea on aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen jääkaappi ja taloustili, jolta ne maksetaan pl. Omat menot.
puoliso laittaa suhteessa tilille enemmän, koska hän syö, mutta myös tienaa enemmän.
Puoliso usein ohikulkiessa ja omia eväitä ostaessaan saattaa joko suoraan tuoda jääkaappiin lisää esim. eilen loppuneen juuston tai laittaa viestiä, että nähdäänkö kaupassa tai tuonko jotain?
Olen vähän huonosyömäinen aamuisin niin mies ennemminkin yrittää katsella perään, että mulla on aamiaistarvikkeet. Skippaan helposti aterioita, jos on muuta puuhaa (add).
Välillä toki menee niin, että hän tekee vain itselleen ruokaa, koska ennakoi työpäivään, mutta pääosin meillä huomioidaan toisemme kauppareissuilla.
Peruselintarvikkeita saa syödä kuinka vaan, juustoista eri tarvi tapella. Jotkut herkut on sellaisia, että niitä ostetaan vähän ajatuksella "yksi molemmille", joten jos kaapissa on kaksi vanukasta (heh), toinen syö toisen ja toinen toisen vapaasti valitsemanaan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhimmat ruoat laitetaan etualalle ja tuoreimmat taakse.
Ostetaan yhteinen juusto ennen kuin edellinen on edes puolessavälissä, samoin maitoa ostetaan ennen kuin se loppuu, kahvia on aina yksi avaamaton paketti, leikkeleitä ostetaan ennen kuin edelliset loppuu. Leipää on aina yksi paketti varalla pakkasessa. Kaikki on yhteistä.
Joskus tehdään isompi tilaus kaupasta ja muutoin se käy joka ehtii (yleensä mies)
Mies maksaa laskut joten siirtää tarvittaessa mun tililtä omalleen, ettei mene ainakaan hänen tilinsä miinukselle. Mun tilillä pidetään aina sen verran rahaa, että voi tehdä (yllättävätkin) tärkeät hankinnat sieltä. Rahat on yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja molemmilla on omat ruoat jääkaapissa ja muissa kaapeissa. Syömme pääasiassa niin erilaista ruokaa että tässä ei ole mitään ongelmaa.
Ja ne ruoat joita kumpikin syö, ostetaan niin että kummallakin on omansa. Siis esim. banaaneja kaksi terttua. Jos olisin itse unohtanut ostaa banaaneja, en ota miehen banaaneja kysymättä, ja päinvastoin.
Monen mielestä varmaan hullua, mutta toimii meillä erinomaisesti. Ei ikinä tule ongelmaa että luulee itsellänsä olevan jotain ruokaa, ja sitten toinen onkin syönyt sen.
Käykö teillä koskaan vieraita? Kumman kahvipaketista keitetään kahvit? Jos vieras juo kahvia mutta sinä et ostatko hänelle kahvia jota puoliso ei voi juoda vaan hän keittää kahvit omasta paketistaan?
Olen eri, mutta koska meillä on sama tilanne niin vastaan.
Minulla ei ole kahvipakettia, koska juon teetä. Jos vieras haluaa kahvia keitän sen miehen paketista, hänen vieraansa saa minun teetäni.
Ymmärrän, jos ei ole kokemusta siitä, että joudut aina maksamaan ja tarjoamaan kaiken :)
Joo en koskaan ole asunut yhdessä ihmisen kanssa jolle olisi pitänyt tarjota aina kaiken mutta ymmärrä jokainen valitsee toki itse puolisonsa.
Vihjasit, että olen alusta asti tiennyt, että mieheni ei tule osallistumaan yhteisiin kuluihin puolet ja puolet periaatteella.
No en tiennyt, olimme nuoria ja yhtä köyhiä opiskelijoita tavatessamme. Vasta kun mies meni työelämään hänellä alkoi tulla kulutusluottoa ja osamaksua jne... Piti saada vene, mönkijä, kaikuluotaimet, uisteluvälineet.. SItten itketään kun kaikki rahat menee laskuihin "nyt en pysty laittamaan yhteistilille sovittua summaa".. Puolilson valinta oli tuossa vaiheessa jo tehty, ero ei ole niin yksinkertainen asia kuin se joillekin ajatuksen tasolla tuntuu olevan. Minkälaisen ryöpytyksen täällä saisi naispuolinen AP, jonka otsikko olisi vaikka "Mies tuhlailee kaikki rahat eikä osallistu yhteiskuluihin, eroko?". jepje :)
Tuossa tilanteessa tekisin uhkavaatimuksen: mies alkaa harrastaa jotain mihin ei tarvitse ottaa velkaa, tai ero. En mä alkaisi elättämään miestä joka loisii mun kustannuksella ja pistää omat ja lainatut rahat itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäs ikäinen se "miehesi" on ? Kuulostaa nimittäin, että asut teinipojan kanssa. Näin meillä menee teinien kanssa, aina täytetään jääkaappia ja kohta se jo onkin tyhjä eikä aina ole ehtinyt mitään itse syödä. Eikä teini koskaan käy kaupassa, paitsi jo erikseen pyytää ja antaa rahaa käteen.
Mutta tietty eri asia, jos teillä on kyse aikuisten parisuhteesta eikä äiti-poika-suhteesta.
Aloittajako ei ole mielestäsi teinix?
Jos parin euron kuukausia säilyviä fetapurkkeja ei voi ostaa useita kerralla.
No pääsitpä taas miesvihakiimaasi heti aamusta
Ja sinä pääsit näpyttelemään lempilauseesi tähänkin ketjuun. Menehän nyt näpyttelemään se sama ihqu lauseesi noihin muihinkin etusivun ketjuihin ja jätä meidät aikuiset tädit juttelemaan aikuisten asioista ihan rauhassa. Hopi hopi!
Vierailija kirjoitti:
Teidän ongelmanne ei ole yhteinen jääkaappi vaan se että miehesi ei ajattele lainkaan että myös sinä saattaisit haluta syödä jotain.
Normaalit ihmiset varmistavat toiselta että onko esim. ok syödä juusto loppuun vai haluaisiko toinenkin vielä sitä.
En tiedä millaisia määriä ihmiset esim. juustoa syövät. Meillä juustoa meni muutama viipale kerralla, joten loppuminen ei tullut yllättäen. Kaupassa käytiin kerran tai kaksi viikossa ja kaapissa pyrittiin pitämään perusjuttuja tarpeeksi.Mikäli nyt kaapissa olisi juustoa kahteen leipään, niin en koe tarpeelliseksi kysyä toiselta voinko syödä kaksi juustoleipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yhteinen käyttötili on paras, siis sellainen, johon laitetaan rahaa kerran kuussa suhteessa kunkin palkkaan. Sieltä maksetaan ruuat, asuminen, sähköt jne. yhteiset kulut.
Omilta tileiltä voi sitten ostaa itselleen ihan mitä haluaa, vaikka kiraran. Tai sijoittaa vaikka rahastoon.
En jaksaisi säätää ja kytätä, mitä ruokaa toinen syö ja miten paljon ja paljonko maksoi. Kämppikset on eri asia kuin parisuhde.
- 15 vuotta onnellisesti aviossa
Yhteisen käyttötilin helppouteen uskomme mekin. Meillä oli yhteinen käyttötili yhteisiä menoja varten jo ennen kuin muutimme yhteen. Sillä erotuksella kuitenkin, että molemmat tallettavat sinne saman summan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun opiskeluaikainen avopuoliso oli ahmatti, söi kaiken jääkaapista. Mitään ei voinut ostaa valmiiksi, saattoi paistaa paketillisen jauhelihaa ja syödä sen. Ihan sama, vaikka olisi sanonut, että siitä tehdään kastiketta päivälliseksi. Eikä kertaakaan lähtenyt kauppaan ostamaan korvaavaa tuotetta.
Nykyään mä käyn kerran viikossa ostamassa ruuat kaappiin. Jääkaappia käyttää mies, minä ja meidän lapset. Millekään ei laiteta lappuja, vaan kaikki on vapaassa käytössä. Jos havaitaan, että juusto on lopussa, niin minä tai mies käydään kaupassa ostamassa lisää, yleensä jo samana päivänä. Pientä ennakointia ja suunnittelua tuo vaatii, että kaapissa olisi aina esim kinkkua ja juustoa ja maitoa. Ei tule juurikaan edes hävikkiä.
oli sitten pakko olla opiskeluaikana se salimake poikkiksena?
Olisikin ollut salimake. Ihan oli läpipasko nörtti. Mutta ei ollut turha suhde. Päätin eron koittaessa, että en enää ikinä anna kenenkään kohdella mua yhtä huonosti kuin ex, ja lupaus on pitänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käymme miltei aina yhdessä kaupassa. Kumpikin tietää, mikä on vähissä ja jos joskus aamulla on vain pala leipää jäljellä, se joka myöhemmin herää, ottaa pakkasesta tai ostaa töihin jotain mukaan. Päästään kauppaan vaikka joka päivä, joten ei haittaa, vaikka joku olis joskus loppu.
Toisaalta ymmärrän tuon, että toinen voi olla semmoinen syömäri, että jotkut jutut vain katoavat kaapista. Exäni söi öisin jääkaapin lähes tyhjäksi, koska päivisin panttasi eli ei syönyt mitään. Joi vain kahvia. Lähes unissaan veteli ruokaa kaksin käsin ja se oli kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yhteinen käyttötili on paras, siis sellainen, johon laitetaan rahaa kerran kuussa suhteessa kunkin palkkaan. Sieltä maksetaan ruuat, asuminen, sähköt jne. yhteiset kulut.
Omilta tileiltä voi sitten ostaa itselleen ihan mitä haluaa, vaikka kiraran. Tai sijoittaa vaikka rahastoon.
En jaksaisi säätää ja kytätä, mitä ruokaa toinen syö ja miten paljon ja paljonko maksoi. Kämppikset on eri asia kuin parisuhde.
- 15 vuotta onnellisesti aviossa
Tuo on kyllä se ihanne. Mutta tämä ei toimi jos puolisot syövät täysin erilaisia ruokia tai toinen haluaa syödä hyvää ja laatua ja toinen haluaa syödä aina sitä halvinta ja tarjouksessa olevaa mausta viis. Tai jos toinen syö aina kaapin tyhjäksi muttei hommaa uusia että toisellekin jää.
Tällainen on ongelmallista jos tulot pienet tai varallisuuden käyttö kovin erilaista.
Kuittien tarkistaminen ja niiden summien jakaminen sovitusti, tuloperusteinen jakaminen tai esim. kultusperusteinen.
Meilläkin mies aluksi nuukaili ruokaostosten kanssa, mutta ilmaisin etten pidä kaupassa käynnistä ja sen vuoksi pitää ostaa enemmän kerralla.
Erityis elintarvikkeista on hyvä vaihtaa kuulumisia (feta), kysyä onko toinen käyttämässä sitä johonkin suunniteltuun vai voiko sitä ottaa. Muutenkin näistä asioista olisi hyvä pystyä puhumaan ja sopimaan.
Minä pärjään muutamalla eurolla/viikko, ja mies syö 5 kertaa enemmän kuin minä, joten kumpikin ostaa omat ruuat.
meillä syödään kilpaa. yleensä kauppakassista suoraan joskus jopa kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Peruselintarvikkeita saa syödä kuinka vaan, juustoista eri tarvi tapella. Jotkut herkut on sellaisia, että niitä ostetaan vähän ajatuksella "yksi molemmille", joten jos kaapissa on kaksi vanukasta (heh), toinen syö toisen ja toinen toisen vapaasti valitsemanaan aikana.
Tämä toimii meilläkin. Esim. sellainen neljän kappaleen vanukaspakkaus menee oletusarvoisesti niin, että kaksi molemmille. Sama vaikka yksittäispakatuissa jäätelöissä.
Lisäksi tilataan reilusti noita päivittäin kuluvia ja säilyviä juttuja. Eli juustot, levitteet yms. Teen kauppatilauksen verkossa 1,5 viikon välein, joten osaan jo hyvin hahmottaa, minkä verran noita menee. Toki on aina vähän extraa, jos sattuukin tulemaan vieraita. Muutoin ei siis käydä kaupassa.
Tää säännöllisyys auttaa siihen, että kaikkea tarvittavaa on aina jääkaapissa :) Jos kaupassa käy satunnaisesti milloin tahansa, niin meneehän se homma helposti aika sekavaksi.
Alue: Aihe vapaa
Ero ei varmaankaan ole helppo, eikä mun mielestä sitä tarvitsekaan olla. Mutta tuo kuulostaa siltä että se puoliso aiheuttaa sinussa vain katkeruutta. Itse en näe mitään järkeä jatkaa siinä vaiheessa yhteiseloa samalla jääkaapilla.