Lue keskustelun säännöt.
Yhdessä asuvat pariskunnat, miten teillä toimitaan jääkaapissa olevien ruokien suhteen?
15.09.2021 |
Syöttekö vapaasti kaikkea vai onko kummallakin omat ruoat, joihin toinen ei koske? Ja jos teillä on yhteiset ruoat niin miten hoidatte kaupassakäynnit ja kulujen jakamisen suunnilleen tasan?
Meillä on miehen kanssa ollut periaatteessa yhteinen jääkaappi, mutta alkaa mennä hermot kun kaikki on jatkuvasti loppu. Esimerkiksi yhtenä yönä olin aikeissa tehdä fetasalaattia kun muistin että minulla oli avaamaton purkki sitä, mutta mies olikin avannut sen ja ne fetat olivat menneet pilalle. Äsken taas huomasin että mies oli syönyt ostamani juuston loppuun, joten en saanutkaan sitä leivän päälle. Ja näin käy usein, että ajattelee esim. illalla ettei tarvitse mennä kauppaan kun on vielä aamupala-ainekset kaapissa, mutta sitten aamulla kun herää niin ne ovat kadonneet.
Käydään miehen kanssa siis yleensä eri aikoihin kaupassa, ja mies ostaa yleensä jotain lisää vasta kun edellinen on loppu eli jos minä ostaisin aina lisää ennen kuin pääsee loppumaan niin mies ei ostaisi sitä milloinkaan. En tiedä miten asiasta voisi sopia ilman että se kuulostaisi kauhealta nipottamiselta ja toisaalta ei sekään kuulostaisi järkevältä ratkaisulta, että kummallakin olisi omat tarvikkeet joihin toinen ei saisi koskea.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja molemmilla on omat ruoat jääkaapissa ja muissa kaapeissa. Syömme pääasiassa niin erilaista ruokaa että tässä ei ole mitään ongelmaa.
Ja ne ruoat joita kumpikin syö, ostetaan niin että kummallakin on omansa. Siis esim. banaaneja kaksi terttua. Jos olisin itse unohtanut ostaa banaaneja, en ota miehen banaaneja kysymättä, ja päinvastoin.
Monen mielestä varmaan hullua, mutta toimii meillä erinomaisesti. Ei ikinä tule ongelmaa että luulee itsellänsä olevan jotain ruokaa, ja sitten toinen onkin syönyt sen.
Käykö teillä koskaan vieraita? Kumman kahvipaketista keitetään kahvit? Jos vieras juo kahvia mutta sinä et ostatko hänelle kahvia jota puoliso ei voi juoda vaan hän keittää kahvit omasta paketistaan?
Olen eri, mutta koska meillä on sama tilanne niin vastaan.
Minulla ei ole kahvipakettia, koska juon teetä. Jos vieras haluaa kahvia keitän sen miehen paketista, hänen vieraansa saa minun teetäni.
Ymmärrän, jos ei ole kokemusta siitä, että joudut aina maksamaan ja tarjoamaan kaiken :)
Joo en koskaan ole asunut yhdessä ihmisen kanssa jolle olisi pitänyt tarjota aina kaiken mutta ymmärrä jokainen valitsee toki itse puolisonsa.
Vihjasit, että olen alusta asti tiennyt, että mieheni ei tule osallistumaan yhteisiin kuluihin puolet ja puolet periaatteella.
No en tiennyt, olimme nuoria ja yhtä köyhiä opiskelijoita tavatessamme. Vasta kun mies meni työelämään hänellä alkoi tulla kulutusluottoa ja osamaksua jne... Piti saada vene, mönkijä, kaikuluotaimet, uisteluvälineet.. SItten itketään kun kaikki rahat menee laskuihin "nyt en pysty laittamaan yhteistilille sovittua summaa".. Puolilson valinta oli tuossa vaiheessa jo tehty, ero ei ole niin yksinkertainen asia kuin se joillekin ajatuksen tasolla tuntuu olevan. Minkälaisen ryöpytyksen täällä saisi naispuolinen AP, jonka otsikko olisi vaikka "Mies tuhlailee kaikki rahat eikä osallistu yhteiskuluihin, eroko?". jepje :)
Tuossa tilanteessa tekisin uhkavaatimuksen: mies alkaa harrastaa jotain mihin ei tarvitse ottaa velkaa, tai ero. En mä alkaisi elättämään miestä joka loisii mun kustannuksella ja pistää omat ja lainatut rahat itseensä.
Juo tuossa tilanteessa mies saisi kyllä vaikka myydä sen mönkinjänsä, että saa rahaa ruokaan. Miksi ihmeessä siedät tuota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettelee tekemään kauppalistan ja laittaa siihen listaan tarpeeksi ruokaa, että molemmille riittää. Ei oo vaikeeta.
Mun mielestä olisi aika karua, jos joutuisin mieheltäni kysymään, että saanko syödä hänen jogurttinsa tai pyytää lupa ottaa siivu hänen juustostaan. Yhteinen jääkaappi meillä on.
Tässä AP, kiitos kaikille vastauksista.
Me tehdään enimmäkseen omat ruokamme, tai mies wolttaa usein ja minä taas teen lähes joka päivä itse ruokani ja käyn myös lähes päivittäin kaupassa (autoa ei ole kummallakaan). Mies kyllä kysyy minulta tarvitsenko jotain jos käy kaupassa, mutta usein se vain menee niin että kun minulla on sieltä paljon ostettavaa niin minä käyn kaupassa ja mies sitten pyytää tuomaan pari tavaraa. Voi olla että mies käy viikon aikana 2 kertaa ja minä 5-6 kertaa kaupassa ja mies tuo minulle yhden tavaran ja minä taas tuon miehelle yhteensä 5 tavaraa. Lisäksi ostelen esim. hedelmiä ja marjoja joita mieskin syö (yleensä kyllä kysyy lupaa, mutten tietenkään viitsi kieltää) ja esim. tuo juusto on satunnaisostos jota ei aina löydy jääkaapista. Ja kyllä mies siis ostaa välillä yhteisiäkin juttuja, mutta se vaatii tosiaan yleensä sen että päästän ne tarvikkeet loppumaan koska muuten hän ei tajua ostaa ns. varastoon, hän ylipäätään tuntuu ajattelevan aina yhden päivän syömiset kerrallaan.
Meillä ei ole myöskään yhteistä tiliä vaan maksetaan kaikki puoliksi, ja koska olen pienempituloinen eikä ylimääräistä rahaa ole hirveästi niin en koe reiluna että maksaisin yhtään suurempituloisen mieheni ruokia. Jos otan asian puheeksi niin mies tuntuu hermostuvan kun ei ymmärrä miksi rahankäyttöä tarvitsee vahtia niin tarkasti - no ei tietenkään hänelle keskituloisena muutama kymppi tunnu missään, mutta minulle pienituloisena se taas on ihan merkittävä summa. Ja olisi totta kai helpompaa jos ei tarvitsisi miettiä koko ajan meneekö ostokset tasan, tuntuu vain että minun on pakko olla tarkkana etten joudu maksamaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset, valitettavasti. Puoliso (nainen) heittää kaikki "vanhentuneet" ruoat kysymättä roskiin parin päivän päästä, vaikka minä voisin vielä ihan hyvin syödä niitä. Kyllä ruoka säilyy jääkaapissa ainakin viisi päivää syömäkelpoisena.
Onpas tuttua. Meillä vain mies käyttää maitoa kahviin ja muuten ei maitoa käytetä. Silti ostaa kahvimaidoksi litran tai joskus jopa puolentoista litran purkin maitoa. Kun sanon että purkin kyljessä lukee että säilyy avattuna kolme päivää jääkaapissa niin hirveä haloo. Kyllä sen sitten maistaa tai näkee jos maito on vanhaa. Voi elämän kevät!
Niin, nimenomaan. Kyllä sen maistaa, ei pilaantuneesta maidosta voi erehtyä. Niin kauan kun se ei ole pilaantunutta, niin se on juomakelpoista. Ja meillä muuten minä en osta enkä oikeastaan edes käytä maitoa, muuta kuin juuri kahviin. Ihmettelen toki miksi sen pitää olla litran purkki, ehkä siksi kun ne pienemmät ovat melkein saman hintaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset, valitettavasti. Puoliso (nainen) heittää kaikki "vanhentuneet" ruoat kysymättä roskiin parin päivän päästä, vaikka minä voisin vielä ihan hyvin syödä niitä. Kyllä ruoka säilyy jääkaapissa ainakin viisi päivää syömäkelpoisena.
Onpas tuttua. Meillä vain mies käyttää maitoa kahviin ja muuten ei maitoa käytetä. Silti ostaa kahvimaidoksi litran tai joskus jopa puolentoista litran purkin maitoa. Kun sanon että purkin kyljessä lukee että säilyy avattuna kolme päivää jääkaapissa niin hirveä haloo. Kyllä sen sitten maistaa tai näkee jos maito on vanhaa. Voi elämän kevät!
Se kolme päivää on menekinedistämiskeino. Ei maitopurkeissa ole aikaisemmin sitä lukenut eli miehesi on ihan oikeassa. Maidosta kyllä maistaa ja näkee kun se on pilalla. Tyhmää hommaa heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin. Ja kaiken lisäksi, jos et edes maitoa käytä niin millä oikeudella heität miehesi kahvimaidon pois. Jos on mennytkin huonoksi niin miehesi ne vatsan väänteet siinä tapauksessa kärsii joten anna hänen päättää.
[/quote]
No just tämä. Kyllä mä mieluusti käytän vähän vapaa-aikani vaikka lasten kanssa leikkimiseen kuin analysoin kuinka monta kinkkuviipaletta kukin perheenjäsen on syönyt, ja teen taulukkoa maksetuista laskuista ja laskeskelen viikkotasolla paljonko velkaa mun mies on velkaa mulle tai päin vastoin.[/quote]
Koska nämä kaksi on ne ainoat vaihtoehdot. Joko ruoat on yhteiset ja musiikin soidessa taustalla tanssitte lasten kanssa kikattaen auringonlaskussa. Tai sitten lapset ovat heitteillä, kun molemmat vanhemmat käyvät tuntikausia joka päivä läpi kuitteja kuittien perään, syvästi huokaillen, mutta pakko on jaksaa koska raha menee perheen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihan yhteiset ruuat eikä kyllä ole koskaan tullut laskettua, kumpi ne maksaa. Varmaan minä kun yleensä olen myös se, joka käy kaupassa. Mies maksaa sitten jotain muuta, mutta meillä ei ole tarvinnut koskaan riidellä siitä, kuka maksaa ja missä määrin maksaa.
Tuon juuston häviämisen jääkaapista alta aikayksikön tunnistan kyllä ja se on raivostuttavaa. Jos ostan leipää, mies on ihan tasan varmasti syönyt koko paketin ja juuston aamun mennessä, yhtään ajattelematta, että minäkin olisin halunnut leipäsiivun aamupalaksi. Aivan uskomattoman ärsyttävää, ja tapahtuu joka kerta!
Jokusen vuoden asiasta nalkutettuani ja muutaman kunnon riidan jälkeen olen ratkaissut tämän niin yksinkertaisesti, että en vain osta ollenkaan leipää enkä juustoa vaan syön aamiaiseksi kaurapuuroa ja marjoja. Kumma kyllä, ne eivät häviä kaapista samaa tahtia. Jos mies sitten joskus leivän ja juuston himossaan käy itse kaupassa, yritän iskeä väliin ja napata yhden ennen kuin leipärohmu rohmuaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei ajatella sinun-minun vaan meidän. Ruoka jääkaapissa on yhteistä ihan sama kumpi ostaa. Ollaan aina rahastakin ajateltu, että se on ensisijassa yhteistä vaikka tuleekin molempien omille tileille. Ensimmäisenä kuitenkin pitää hoitaa yhteiseen hyvään liittyvät laskut: laina, vastike, vakuutukset, netti, lasten harrastukset. Näihin on vähän vakiintunut kuka hoitaa mitäkin.
Ruokakaupassa käydään pääsääntöisesti yhdessä, mutta jos toinen on liikkeellä niin hakee sitten sen puuttuvan maitolitran tms. Yhdessä kun ollaan ostoksilla se maksaa joka viimeksi jää jonoon tai jolla on jotain omaa kalliimpaa (vaikka kasa lankoja) kärryssä.
Ahdistuisin jos perheessä pitäisi sentilleen laskea joka juustosiivu.
Minäkin olisin halunnut että näin voisi olla, ennen ajattelin, että rahat ovat yhteisiä. Mutta mies ei osaa käyttää rahaa, mieheni on shoppailija. Joten minun on ollut pakko koulia itsestäni tällainen asioiden jakaja, koska muuten mahdollistaisin hänen tuhlailunsa. Suorastaan maksaisin hänen kaikenmaailman hankinnat kun vapautan hänet yhteisistä kuluista. Pidemmän päälle näin ei voi mennä tai olla. Harmi ettei kaikki ole eteviä raha-asioissa.
Tämä meilläkin! Mies ajattelee että heti kun on vähän rahaa niin pitää hemmotella itseään. Ennen osteli mulllekin kaikkea turhaa krääsää kunnes räjähdin ja sanoin että nyt loppuu se tuhlaaminen. Ja se siis oli periaatteessa mun rahojen tuhlaamista koska maksoin vuokran ja ruoat yksin. Eikä.aluksi haitannut koska nimenomaan aattelin että ne on meidän rahoja koska ollaan tiimi. Mies taas o n aina tehnyt ison numeron että HÄN maksaa tämän nyt kun hänellä on rahaa. Ei vain jotenkin pysty hahmottamaan sitä kokonaisuutta että koska hän tienaa niin vähän niin periaatteessa hänen pitäisi antaa kaikki rahansa mulle eikä silti kattaisi mitä mä olen maksanut...
Mutta jääkaappiasioissa olen saanut koulittua tosi huomaavaiseksi, kysyy saako tän syödä eikä avaa pilaantuvia juttuja kertomatta mulle. Ihana mies muuten niin rahajutut hoidetaan vaan niin että mun tilillä on leijonanosa meidän rahoista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkkaan aina tussilla kaikki omat ruoat, samoin mehutölkkiin viivalla määrän jäljellä. Pidän ostovuorolistaa ja kumpikin maksaa ruokia yhtä paljon talouteen. Nåin ei tälläisistä trivialiteeteistä tarvi koskaan kiistellä.
Meillä mies käy yleensä kaupassa ja ostaa kyllä minullekin, mitä tilaan (meillä on aika erilaiset ruokavaliot) ja maksaa yleensä ruuat ja muut päivittäiset menot. Kaupassa ei käy/käydä kuin kerran viikossa. Minulla ei ole ajokorttia ja kauppa on aika kaukana.
Minulle säästyy rahaa tilille ja maksan sitten isommat ostokset, kuten auton vaihdon tai uuden jääkaapin ja usein myös molempien vaatteet jne.
Jääkaapista otetaan mitä halutaan, toki huolehditaan, että se joka ei yleensä juustoa syö, ei vie viimeistä aamupalaleivälle säästettyä viipaletta.
En nyt oikein keksi, miten nuoruuden alkukankeuksien jälkeen jotain riitaa tai katkeruutta ruuan ottamisesta tai sen maksamisesta oikein saisi aikaiseksi.
Pakastimessa on aina leipää ym. niin nälässä ei tarvitse olla vaikka jääkaappi sattuisikin tyhjenemään välillä.
Jos toisella on suunnitelma laittaa jotain tiettyä ruokaa seuraavana päivänä, niin toki siitä voi mainita, niin tietää olla syömättä siihen varattuja aineksia iltapalakseen.
Koeta ap sopia, että mies maksaa sitten vaikka vuokran tai jotain sellaista, jos hänellä on enemmän tuloja ja jos hän syö enemmän ja kalliimpaa niin sitten ei tarvitse ruokarahoista niin tarkka olla.
Yleensäkin tämä nykyisen elämän kummallisuus tuntuu aikuisesta oudolta, että jos ollaan koko loppuelämäksi tarkoitetussa liitossa, niin sitten vielä ei olisi kaikki yhteistä, myös ruoka ja rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä onensinnäkin yhteinen ns. taloustili, johon molmmat laittaa kuukausittain rahaa ja sitten ei tarvii miettiä, että kumpi kaupassa maksaa ja mitä (myös bensat ym maksetaan tältä tililtä).
Kaupassa käydään vaihtelevasti vuorotellen tai yhdessä ja kaikki mitä ostetaan, on yhteistä eikä niiden perään ole ollut tarvetta kummallakaan kysellä. Ainoa poikkeus on graavikala, jota meille kyllä ostetaan, mutta jota minä on syö, koska en tykkää siitä.
Mies kuulostaa keskenkasvuiselta. Meillä teinit ei jossain vaiheessa tajunneet, että jääkaappi ei ole heidän henkilökohtainen ruokakaappi, jonka voi syödä tyhjäksi. Parin keskustelukerran jälkeen ovat ymmärtäneet ja kysyvät nykyisin, jos eivät ole varmoja jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös ostoslista jääkaapin ovessa johon voi kirjoittaa mitä on loppu, loppumaisillaan tai mitä muuten vain haluaisi seuraavalla kerralla kaupasta.
Se joka lähtee kauppaan täydentää listaa tarvittaessa ja hoitaa ostokset. Kaikki saa syödä kaikkea, ellei toisin mainita. Esim. juhlia varten ostettuja tarpeita tms. ei olisi hyvä syödä ennen juhlia.
Perusjutut kaupassa käydessä tiedetään molemmat, millasta leipää, juustoa, kinkkua. Vihannekset ja hedelmät myös. Luonnonjugurtti minulle, grillimakkara miehelle. Irtokarkit vkl. Leipomistuotteet, vissyt yms.
30v yhteiseloa, sovussa maksettu ja syöty.
Kaupassa käydään yksin tai yhdessä.
Toi juustoasia ihmetyttää, miten niin useassa huushollissa loppuu. Parasta ennen päiväys kuukausia, miksei voi ostaa valmiiksi ennen kuin käytössä oleva loppuu.
Joskus miehen kysyessä, tarviiko kaupasta jotain, vastaan: herkkuja ja yllätyksiä, sit on hauska odottaa, mitä saa. Vuosikymmenten kokemuksella onnistuu kyllä tuomaan sopivaa.😉😉😉
Siis mitä? Olette avopari, yhteinen huusholli ja molemmilla omat ruuat. Salli mun nauraa.
Ei tarvii ihmetellä miksi suomalaiset parisuhteet ei toimi jos aloitus on totta ja todella on tuollaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Olette avopari, yhteinen huusholli ja molemmilla omat ruuat. Salli mun nauraa.
Mikä siinä on nauramista? Täytyykö jomman kumman muuttaa ruokavalionsa samanlaiseksi kuin toisella on vai pitäisikö toisen maksaa ja tehdä kahdet eri ruuat? Arvaan, että sen joustajan ja kokkaajan pitää olla nainen.
Omat ostokset omista rahoista, tuotteet joita molemmat käyttävät puoliksi. Helppoa, selkeää ja reilua.
T. 21v yhdessä, 0 riitaa rahasta
Ymmärrän ap:n ongelman. Miehet nyt vaan yleensä syö enemmän kuin naiset, niin eihän ne vaan aina mene tasan, vaikka yhdessä ostettaisiin.