Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (151)

Vierailija

Kaikki ruokakaapeissa yhteistä. Jos joku tuote ostettu tiettyyn käyttöön, niin sanomme siitä toisillemme ja tällöin tähän tuotteeseen ei kajota.

Maksetaan sovittu summa yhteiselle tilille kerran kuussa, mies syö enemmän, niin laittaa vähän isomman summan mitä minä. Ruuat yms yhteiset taloustavarat ostetaan tuon tilin rahoilla.

Vierailija

Ömmm no meillä on yhteinen taloustilanne, jolta maksetaan ruokakulut ja auton kulut ja asumiskulut ja matkakulut... ja lasten vaatteet, ehkä myös jotai muuta mitä ei tule mieleen. Laitetaan sinne saman verran rahaa muutaman kerran kuussa, tosin miehen tulot nousussa niin tulevaisuudessa hän laittanee vähän enemmänkin eli hieman isompi budjetti. Ostetaan tuolta tililtä kaikille ruokaa, jos toinen on jotai erityistä itselleen ostanut/toivonut niin se piilotetaan ylähyllylle lapsilta piiloon eikä siitä toinen kuitenkaan välitä. Jääkaapista ei onneksi ole tarvinnut tapella. Miehen ruokakulut oletettavasti tuplat, mitä minun, mutta ihan sama. Minulla menee varmasti enemmän rahaa kaikkiin kylmävahaliuskoihin ja kuorintavoiteisiin yms, jotka ostelen pokalla taloustililtä samalla kun käyn ruokakaupassa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun opiskeluaikainen avopuoliso oli ahmatti, söi kaiken jääkaapista. Mitään ei voinut ostaa valmiiksi, saattoi paistaa paketillisen jauhelihaa ja syödä sen. Ihan sama, vaikka olisi sanonut, että siitä tehdään kastiketta päivälliseksi. Eikä kertaakaan lähtenyt kauppaan ostamaan korvaavaa tuotetta.

Nykyään mä käyn kerran viikossa ostamassa ruuat kaappiin. Jääkaappia käyttää mies, minä ja meidän lapset. Millekään ei laiteta lappuja, vaan kaikki on vapaassa käytössä. Jos havaitaan, että juusto on lopussa, niin minä tai mies käydään kaupassa ostamassa lisää, yleensä jo samana päivänä. Pientä ennakointia ja suunnittelua tuo vaatii, että kaapissa olisi aina esim kinkkua ja juustoa ja maitoa. Ei tule juurikaan edes hävikkiä.

oli sitten pakko olla opiskeluaikana se salimake poikkiksena? 


Olisikin ollut salimake. Ihan oli läpipasko nörtti. Mutta ei ollut turha suhde. Päätin eron koittaessa, että en enää ikinä anna kenenkään kohdella mua yhtä huonosti kuin ex, ja lupaus on pitänyt!

tottakai se oli paska mies. ja niin varmaan nykyinenkin 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset, valitettavasti. Puoliso (nainen) heittää kaikki "vanhentuneet" ruoat kysymättä roskiin parin päivän päästä, vaikka minä voisin vielä ihan hyvin syödä niitä. Kyllä ruoka säilyy jääkaapissa ainakin viisi päivää syömäkelpoisena.

Onpas tuttua. Meillä vain mies käyttää maitoa kahviin ja muuten ei maitoa käytetä. Silti ostaa kahvimaidoksi litran tai joskus jopa puolentoista litran purkin maitoa. Kun sanon että purkin kyljessä lukee että säilyy avattuna kolme päivää jääkaapissa niin hirveä haloo. Kyllä sen sitten maistaa tai näkee jos maito on vanhaa. Voi elämän kevät!

Kyllähän maito melkein viikon menee avattuna. Ja jos vain kahviin käyttää, niin pilaantumisen kyllä huomaa kokkareina kahvissa :D

Miten paljon ruokahävikki vähenisi, kun luotettaisiin omiin aisteihin paketissa lukevan päiväyksen sijaan..

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Te, joilla on mun ja sun -ruuat jääkaapissa, niin onko teillä omat vessat? Vai pöntön vieressä kaksi wc-paperirullaa? Omat käsisaippuat hanan vieressä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt tyypillinen parisuhde jossa se kiintymyssuhde ei ole molemmin puolin kunnossa. Ja se sitten heijastuu tähän jääkaappiin.

Jos puoliso oikeasti arvostaa ja välittää sinusta, hän ajattelee myös sinun hyvinvointiasi eikä vain omaa napaa. Omaan napaan tuijottajat ovat juuri niitä jotka popsivat ihan surutta jääkaapin tyhjäksi vaikka taatusti tietävät oikeasti että se toinenkin ottaisi vielä iltapalaa. Jos noin perustavaa laatua olevasta asiasta ei välitä, ei suhteessa välitä oikein muistakaan toisen hyvinvointiin liittyvistä asioista.

Olen kyllä kiintymyssuhdeteorian kannalla (kukapa ei olisi), mutta siis: olin itse parisuhteessa, jossa kummankin kiintymyssuhdemalli oli totaalisen pielessä. Vaikka asuttiin erillää, niin siltikin kummankin jääkaapin sisältö oli kummankin yhteistä syötävää, eikä mitään tallaisia ongelmia ollut ruoan suhteen. 

Sanoisin siis, että ongelma on jossain muualla, käytännön tasolla. Ratkeaa esim sillä, että kummallakin on omat ostokset ja omat hyllyt jääkaapissa (ellei toinen mene toisen hyllylle). Onko tämä sitten oikea parisude vai kämppärkaverimalli, on vaikea sanoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset eivät vahdi meneekö jääkaappiasioissa rahat tasan. Parisuhteessa kuuluu ostaa jääkaappiin riittävästi ruokaa kaikille ilman mitään erillislaskelmia. Käykää aluksi yhdessä ruokaostoksilla, niin opitte ymmärtämään toistenne toiveita ja sulauttamaan ne yhdessä olevien taloudeksi.

Meillä kyllä maksetaan laskut sentilleen puoliksi, mutta sieltä erotellaan molempien "omat jutut", esim. jos mies maksaa ostokset ja ostaa olutta itselleen, sitä olutta ei lasketa yhteisiin ruokakuluihin. Ihan niin kuin ei sitäkään, jos minä ostan itselleni jogurttia, jota mies ei syö. Sen sijaan, jos mies ostaa minulle jotain, mitä ei itse syö, tai minä miehelle sitä olutta, niin ne menee sinne yhteisiin ruokakuluihin, eli ostamalla toiselle jotain, voi lyhentää "velkoja". Siitä ei olla niin nökönuukia, että milloin ne "velat" kuittaa. Jos minä teen parit peräkkäiset ostokset, mies sitten maksaa laskuja sen edestä tai tekee seuraavat parit ostokset.

Muuten jääkaapin sisältö on yhteistä, molemmat saa syödä. Jos jompikumpi ostaa jotain erikoista, kysytään onko se yhteistä vai omaa - jos on omaa, niin ei kosketa toisin herkkuihin. Eikä niitä yhteisiäkään herkkuja vedellä niin, että toiselle ei jää ollenkaan. Ruoka ei kyllä mene täysin tasan, koska mies syö varmaan 2/3 kaikesta valmistetusta ruoasta, jonka minä kaiken lisäksi valmistan, mutta minä sitten vetelen enemmän niitä yhteisiä mehuja, jogurtteja ja maitoa ym. vastaavia. En kuitenkaan niin, että huoletta syön kaiken kysymättä mieheltä haluaisiko hänkin, että jätänkö jäljelle vai syönkö kaiken.

Ei tarvitse olla niin millintarkka laskujen kanssa kuin me ollaan, mutta huomaavaisuus ei olisi ap:n suhteessa pahitteeksi, eli kysytään puolisolta, haluaako hänkin vai saanko syödä loput. Tai jos se feta on avattu, siitä sanotaan tai vaikka laitetaan ihan teippi, milloin avattu. Näin kumpikin tietää vieläkö haluaa sitä syödä.

Vierailija

Taloudessa 4 henkeä. Ei meillä silti ole ongelmaa. Jos joku loppuu, niin loppuu. Sit joku käy kaupassa. Ostan enemmän ruokaa ja käyn pääsääntöisesti kaupassa. Mies hakee täydennystä. Meillä saa jokainen syödä jääkaapista mitä haluaa.

Ilmoitan erikseen, jos jotain ei saa ottaa. Keksikaapissa on aika usein tyhjä keksipaketti, mut ei sekään haittaa. Jos esim juusto loppuu, ei heti välttämättä osteta uutta, vaan ollaan ilman ja ostetaan seuraavalla kauppareissulla, se ostaa joka käy. Tietysti sit pitää lähteä kauppaan, jos jotain välttämätöntä puuttuu.

Vierailija

Meillä miehen kanssa selkeät sävelet, ostetaan kerralla kaappiin tarpeeksi ja kun on loppumassa se joka huomaa laittaa heti listaan ylös/ostaa lisää. Homma toiminut vuosia moitteettomasti. Ongelmana on nyt miehen meille toistaiseksi opiskelujen vuoksi muuttanut aikuinen tytär, jonka toiminta on alkanut pikkuhiljaa kiristää hermojani. Olen jo hänelle asiasta huomauttanut useampiakin kertoja, muttei toimintaan ole tullut muutosta. Eli hän käyttää tuotteet loppuun, eikä tee asialle mitään. Niinpä sitten usein käy niin että, kun nälkäisenä päätän tehdä pastaa onkin esim. kerma loppu vaikka olen sitä kaappiin ostanut viikonloppuna kolme purkkia. Tai sitten hän jättää juuri sen viimeisen pisaran purkin pohjalle, ettei vaan joudu asiaan reagoimaan. Hän avaa levitteet, mehut yms ja ottaa niistä hyvin vähän ja sitten saat heittää pois kk päästä ruokia, kun havahdut, että ahaa tämä olikin avattu..olisin toki itsekin käyttänyt tuotetta, jos olisikin tiennyt tuotteen olevan jo avattu. Sanominen ei tosiaan tilanteessa ole auttanut. Olen alkanut vaan laskea päiviä siihen kun hän lähtee, surullista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun opiskeluaikainen avopuoliso oli ahmatti, söi kaiken jääkaapista. Mitään ei voinut ostaa valmiiksi, saattoi paistaa paketillisen jauhelihaa ja syödä sen. Ihan sama, vaikka olisi sanonut, että siitä tehdään kastiketta päivälliseksi. Eikä kertaakaan lähtenyt kauppaan ostamaan korvaavaa tuotetta.

Nykyään mä käyn kerran viikossa ostamassa ruuat kaappiin. Jääkaappia käyttää mies, minä ja meidän lapset. Millekään ei laiteta lappuja, vaan kaikki on vapaassa käytössä. Jos havaitaan, että juusto on lopussa, niin minä tai mies käydään kaupassa ostamassa lisää, yleensä jo samana päivänä. Pientä ennakointia ja suunnittelua tuo vaatii, että kaapissa olisi aina esim kinkkua ja juustoa ja maitoa. Ei tule juurikaan edes hävikkiä.

oli sitten pakko olla opiskeluaikana se salimake poikkiksena? 


Olisikin ollut salimake. Ihan oli läpipasko nörtti. Mutta ei ollut turha suhde. Päätin eron koittaessa, että en enää ikinä anna kenenkään kohdella mua yhtä huonosti kuin ex, ja lupaus on pitänyt!

tottakai se oli paska mies. ja niin varmaan nykyinenkin 


Et taida tietää mitä läpipasko tarkoittaa?

Nykyinen mies on hyvä, mutta ei toki täydellinen.

Vierailija

Meillä syödään molemmat vähän eri ruokia. Maidot, jogurtit, levitteet jne. yhteisiä. Ei mies kyllä mitään fetajuustoja napostele, koska jos sitä kaapista löytyy, niin on ajateltu ruokaan laitettavaksi, kyllä sieltä muutakin syötävää löytyy.

Ei ole kyllä ikinä ollut sitä ongelmaa, että mies olisi syönyt ”minun” ruokani :D
Kyllähän maito voisi periaatteessa joskus loppua, mutta yleensä ostetaan lisää kaappiin, kun on loppumassa. Jos molemmat jotakin syö, niin ostetaan sen verran enemmän, että kaikille riittää. Yleensä mies käy kaupassa töiden jälkeen, koska itse olen mammalomalla ja lähikauppaan n. tunnin matka/suunta kävellen.

Kyllähän juusto voi joskus loppua, mutta ei se mikään maailmanloppu ole, syön jotain muuta ja mies tuo kaupasta uuden juuston kotiin tullessa. Kuulostaa omituiselta teinielämältä tuo teidän kikkailunne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jääkaapista jokainen saa syödä ihan vapaasti. Kulujen jaossa ei tule ongelmaa kun on yhteinen tili.

Tämäkin onelineri saanut pelkkiä yläpeukkuja, vaikka tuosta järjestelystä hyötyy vain ahmatti. Yleensä se enemmän syövä on mies ja nainen saa vähemmän ruokaa, vaikka maksaa puolet. Parempi on yhteiset ruuat ja esim omat välipalat, jos yhteiset ruuat eivät riitä. Kivahan se tietty on, kun saa syödä niin paljon kuin lystää, ja harmillisesti vielä kivempi monelle vaan on, kun sen maksaa joku toinen.

Vierailija

Kaikki on yhteistä ja mitä vain saa syödä. Toki jos jotain ainesosaa on ostettu johonkin tiettyyn juttuun, siihen ei kajota. On meillä omiakin juttuja, esim herkkuja ja niitä syödessä kysytään lupa "omistajalta".

Jääkaapin tilannetta seurataan yhdessä, kerran viikossa pääasiassa mä teen kauppalistan ja mies käy kaupassa. Yhteiset rahat.

Vierailija

Meillä on yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa tietyn etukäteen sovitun prosentin nettopalkasta aina palkkapäivänä. Kummankin palkka vaihtelee kuukausittain eli siksi ei mene joka kuukausi samaa summaa. Sen lisäksi meillä on yhteinen ostoslista-appi, johon kumpi tahansa voi kirjoittaa, mitä toivoo kaupasta. Kirjoitetaan siihen ihan perustarvikkeetkin, eli jos kumpi tahansa huomaa, että juusto alkaa olla lopussa, niin kirjoittaa kauppalistaan "juusto". Kaupassa käy se, kumpi ehtii, yleensä työmatkalla, niin ei tarvitse erikseen lähteä. Kaupassa on sitten helppo avata appi ja tehdä ostokset listan mukaan.

Ollaan kumpikin aika laiskoja ja hajamielisiä, joten ollaan yritetty tehdä systeemistä mahdollisimman helppo ja vaivaton ja tietysti myös reilu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Te, joilla on mun ja sun -ruuat jääkaapissa, niin onko teillä omat vessat? Vai pöntön vieressä kaksi wc-paperirullaa? Omat käsisaippuat hanan vieressä?

Meillä on pitkälti omat ruuat koska mies syö aina sitä halvinta ja mauttominta ja tuotteita joista en pidä. Itse en katso hintaa ja haluan ruuan olevan hyvää ja laadukasta.

Tosin viikonlopun päivälliset on aina molemmille kun syödään samaa. Muuta ei ole jaettu minun ja sinun periaatteella.

Vierailija

Yhdessä oltu 15 vuotta. Ruokaostokset menee meillä yhteiseltä tililtä, johon molemmat laittaa yhtä paljon rahaa (poislukien työttömyys jaksot).

Kaupassa käydään vuorotellen ostoslistan kanssa. Useimmiten ei ole ongelmaa. Ainoa ongelma on tullut siitä, että itselläni oli tapana pitkään pitää jonkinlaista ylimääräistä ruokavarastoa, joista sais parin päivän ruuat tai jotain unohtuu ostaa kaupasta. Mieheni mielestä hyvä idea, mutta hänen logiikalla kuitenkin nämä piti käyttää pois ja ei tämän jälkeen ostanut korvaavia tai edes lisännyt kauppalistaan. Lopetin turhautuneena varaston täydentämisen useamman yllärin ja keskustelun jälkeen. Lopputuloksena herra kiukutteli, kun kaapissa ei ollut sellaista tavaraa mitä sitä aina on ja joutui menemään kauppaan kesken ruuan laiton.

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkaapista jokainen saa syödä ihan vapaasti. Kulujen jaossa ei tule ongelmaa kun on yhteinen tili.

Tämäkin onelineri saanut pelkkiä yläpeukkuja, vaikka tuosta järjestelystä hyötyy vain ahmatti. Yleensä se enemmän syövä on mies ja nainen saa vähemmän ruokaa, vaikka maksaa puolet. Parempi on yhteiset ruuat ja esim omat välipalat, jos yhteiset ruuat eivät riitä. Kivahan se tietty on, kun saa syödä niin paljon kuin lystää, ja harmillisesti vielä kivempi monelle vaan on, kun sen maksaa joku toinen.

Ei parisuhteessa jaksa alkaa laskea sentilleen, meneekö kulut tasan. Aika raskasta olis viettää loppuelämä kytäten, ettei vaan toinen saa syötyä enemmän yhteiseen piikkiin. Ja se toinen kun sattuu olemaan maailman rakkain ihminen ja elämänkumppani, niin miksi se haittaisi, että hän syö vähän enemmän? Me ainakin ostetaan yhteisillä rahoilla myös hygienia-tarvikkeita, ja niihin kuluu taas enemmän rahaa minun (naisen) osalta.

Eri

Jako

Leivos logiikka kirjoitti:
Itseäni haittaa eniten jos on 2 leivosta ostettu ja mies ja poika on syönyt ne. Itse jään ilman. Ai miksi en osta miehelle leivoksia? Koska jos ostan ne on hänen mielestään turhia ostoksia, mutta syö mielellään kuitenkin. Reilumpi, että kun ostamme turhuuksia kumpikin ostaa omilla rahoillaan. Hänellä omia turhuuksia myös. Parempi siis syödä leivos mahdollisimman pian.
Yhteiskäytössä olevat ruuat ja ruokalulut pitäisi tietenkin jotenkin kristillisesti jakaa. Tuo, että joku loppuu, no ainahan joku ottaa sen viimeisen palan. Vaikea järjestää sellaista tilannetta, että juusto ei esim. lopu. Meilläkin niin kova kulutus, että aina ei voi järjestää tilannetta, että kaikkea on aina.

Ja vielä, saa ostaa toisen piikkiin myös omia turhuuksia tai tarpeellista, mikä menee vain toisen käyttöön esim. jos yhdessä kaupassa, mutta yleensä jos yksin kaupassa sitä ostaa sitä mikä on itselleen mieluisinta, ellei toinen ole pyytänyt jotain tai tiedä, että jostain hänen käyttämästään tuotteesta on vaje. Näin me kummatkin teemme. Ja tietenkin sen toisen ostaman, toiselle mieluisan herkun syöminen ihan loppuun on aika tylsää.
Ruokakulut, kuten muut kulut pitäisi jakaa tulojen suhteessa. Tietenkin joistain kuluista, kuten auton kuluista voi tulla ongelma miten jakaa, jos vain toinen käyttää sitä omaksi mukavuudekseen.
On aika vaikea ja turhamaistakin yrittää jakaa ruokakuluja kuittien perusteella, vaikka harvoin kulutus menee mitenkään tasan. Joku voi tehdä niin jos jaksaa.

Vierailija

Meilä on kaikki yhteistä, myös rahat ja käyttötilit, joten ei ole mitään ongelmia. Kumpikin pystyy hoitamaan ruokaostokset ja ruuanlaiton. Ruokakaupassa käydään yhdessä, jos se sopii aikatauluun.

Vierailija

Kotona kaikki ruoka on yhteistä. Jos joku ostaa itselleen jotain tiettyä (vaikka fetaa, suklaata tai olutta), se ilmoitetaan kuuluvalla äänellä. Silloin muut osaavat olla puuttumatta niihin. Ei tulisi mieleenkään, että vaikkapa leipää ei saisi syödä, koska "se on toisen". Aina varmistetaan, että toisillekin jää ennenkuin ahmitaan viimeiset kaapista. Lapsetkin osaavat ottaa pakastimesta leipää sulamaan seuraavalle ja kirjoittaa kauppalistaan, että leipää pitää ostaa.

  • ylös 11
  • alas 0

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla