Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhdessä asuvat pariskunnat, miten teillä toimitaan jääkaapissa olevien ruokien suhteen?
15.09.2021 |
Syöttekö vapaasti kaikkea vai onko kummallakin omat ruoat, joihin toinen ei koske? Ja jos teillä on yhteiset ruoat niin miten hoidatte kaupassakäynnit ja kulujen jakamisen suunnilleen tasan?
Meillä on miehen kanssa ollut periaatteessa yhteinen jääkaappi, mutta alkaa mennä hermot kun kaikki on jatkuvasti loppu. Esimerkiksi yhtenä yönä olin aikeissa tehdä fetasalaattia kun muistin että minulla oli avaamaton purkki sitä, mutta mies olikin avannut sen ja ne fetat olivat menneet pilalle. Äsken taas huomasin että mies oli syönyt ostamani juuston loppuun, joten en saanutkaan sitä leivän päälle. Ja näin käy usein, että ajattelee esim. illalla ettei tarvitse mennä kauppaan kun on vielä aamupala-ainekset kaapissa, mutta sitten aamulla kun herää niin ne ovat kadonneet.
Käydään miehen kanssa siis yleensä eri aikoihin kaupassa, ja mies ostaa yleensä jotain lisää vasta kun edellinen on loppu eli jos minä ostaisin aina lisää ennen kuin pääsee loppumaan niin mies ei ostaisi sitä milloinkaan. En tiedä miten asiasta voisi sopia ilman että se kuulostaisi kauhealta nipottamiselta ja toisaalta ei sekään kuulostaisi järkevältä ratkaisulta, että kummallakin olisi omat tarvikkeet joihin toinen ei saisi koskea.
Kommentit (151)
Meillä toimii vanhanaikainen hyvin: mies maksaa kaikki ruuat mutta minä ostan kaikki oman mieleni mukaan. Hyvin on toiminut vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on yhteistä ja kaikkea saa syödä. Yhdessä käydään kaupassa ja se maksaa, kenen tilillä on rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta kysyn miksi naiset suostuvat jakamaan ruokakulut puoliksi, kun se mies keskimäärin on aika paljon isoruokaisempi? Miehet loisivat pienempipalkkaisten naisten kukkarolla, eivätkä edes huomaa sitä.
Jaksat jankuttaa tätä välittämättä, pitääkö se muissa talouksissa kuin omassasi paikkaansa vai ei. Ensinnäkään nainen ei automaattisesti ole pienempipalkkainen. Toiseksi mies ei välttämättä ole isoruokaisempi tai jos on isoruokaisempi niin saattaa syödä halvempia tuotteita. Meillä mies syö enemmän mutta tykkää lenkkimakkarasta ja halvoista juustoista ja vastaavista tuotteista, minä taas syön vegaanisesti ja mieluiten luomua. Meillä on erilliset rahat joista emme toiselle avaudu, ei sen paremmin tuloista kuin menoista, joten on itsestäänselvää, että käyttötilille (asuminen, ruoka, yhteinen auto) talletetaan kuukausittain saman verran. Myös alkoholi ostetaan yleensä yhteiseltä tililtä, vaikka siinäkin miehelle kelpaa halvempi viini ja hän juo vähemmän olutta kuin minä. Toisaalta hänelle on joka kauppareissulta herkkuja.
Ei ihan oikeasti kahden aikuisen taloudessa ole mitään järkeä alkaa laskea summia, jotka kuukaudessa mahdollisesti tekisivät muutaman kympin erotuksen. Loppuelämän parisuhteessa tässä ollaan joka tapauksessa ja kumppani on ihminen, jolle haluaa vain kaikkea parasta.
Hyvätuloisella muutamalla kympillä ei ole väliä, mutta minulle pienituloisena on. Muutama kymppi on iso raha, jolle keksin parempaakin käyttöä mitä isotuloisemman puolison ruokkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta kysyn miksi naiset suostuvat jakamaan ruokakulut puoliksi, kun se mies keskimäärin on aika paljon isoruokaisempi? Miehet loisivat pienempipalkkaisten naisten kukkarolla, eivätkä edes huomaa sitä.
Jaksat jankuttaa tätä välittämättä, pitääkö se muissa talouksissa kuin omassasi paikkaansa vai ei. Ensinnäkään nainen ei automaattisesti ole pienempipalkkainen. Toiseksi mies ei välttämättä ole isoruokaisempi tai jos on isoruokaisempi niin saattaa syödä halvempia tuotteita. Meillä mies syö enemmän mutta tykkää lenkkimakkarasta ja halvoista juustoista ja vastaavista tuotteista, minä taas syön vegaanisesti ja mieluiten luomua. Meillä on erilliset rahat joista emme toiselle avaudu, ei sen paremmin tuloista kuin menoista, joten on itsestäänselvää, että käyttötilille (asuminen, ruoka, yhteinen auto) talletetaan kuukausittain saman verran. Myös alkoholi ostetaan yleensä yhteiseltä tililtä, vaikka siinäkin miehelle kelpaa halvempi viini ja hän juo vähemmän olutta kuin minä. Toisaalta hänelle on joka kauppareissulta herkkuja.
Ei ihan oikeasti kahden aikuisen taloudessa ole mitään järkeä alkaa laskea summia, jotka kuukaudessa mahdollisesti tekisivät muutaman kympin erotuksen. Loppuelämän parisuhteessa tässä ollaan joka tapauksessa ja kumppani on ihminen, jolle haluaa vain kaikkea parasta.
Hyvätuloisella muutamalla kympillä ei ole väliä, mutta minulle pienituloisena on. Muutama kymppi on iso raha, jolle keksin parempaakin käyttöä mitä isotuloisemman puolison ruokkiminen.
Mies syö enemmän, mutta meillä mies syö myös halvempia ruokia. Jos jaettaisiin kulut puoliksi, niin se olisi ihan reilua, vaikka ruokamäärät ja tulotasot onkin erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi jääkaappia, kummallakin omansa, pakastimia myös ja vessoja kolme, omat ja vieraille, kumpikin ostaa omat paskapaperit, vierasvessaan viedään rulla vuorotellen, excelissä on vuorolista. Siivoamme omat vessat itse. Minä en sauno, mies saunoo, maksaa siksi sähköstä enemmän, samoin vedestä. Makkareita kaksi, minulla on sisustus, miehellä futon lattialla, omat liinavaatteet ja pyyhkeet. Olkkareita kaksi, mies pelaa ja vahtaa ruutua, minulla on kiva oleskelutila. Siivooja käy, koska emme päässeet sopuun eteisen, keittiön, vierasvessan, kylppärin ja kodinhoitotilan siivouksesta. Puoliksi maksetaan. Olisipa ihanaa kun kaikkia tiloja olisi kaksi ja vieraita varten oma olkkari.
Siis kaikki meillä on yhteistä ja elämä ihanaa!
Aika paljon keskustelua yksinkertaisesta asiasta.
Meillä menetellään ruokien kanssa niin, että ne syödään.
No, ehkä asia on yksinkertainen pariskunnalle, joka on ollut yhdessä 25 vuotta ja lapsetkin jo isoja teinejä.
Kumpikin vanhemmista käy kaupassa sitä mukaa kuin tarvitsee ja kumpikin laittaa ruokaa ja ennakoi viikon ruokalistaa ja ruoan kulutusta.
Ennakointi on pakollista kahden vuorotyöläisen taloudessa.
Lisäksi on pakko hyväksyä se, että teinien kanssa ruokaa kuluu paljon ja se maksaa.
Mutta näin yleisesti ottaen, ruoka syödään ja sitä ostetaan tarvittaessa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta kysyn miksi naiset suostuvat jakamaan ruokakulut puoliksi, kun se mies keskimäärin on aika paljon isoruokaisempi? Miehet loisivat pienempipalkkaisten naisten kukkarolla, eivätkä edes huomaa sitä.
Jaksat jankuttaa tätä välittämättä, pitääkö se muissa talouksissa kuin omassasi paikkaansa vai ei. Ensinnäkään nainen ei automaattisesti ole pienempipalkkainen. Toiseksi mies ei välttämättä ole isoruokaisempi tai jos on isoruokaisempi niin saattaa syödä halvempia tuotteita. Meillä mies syö enemmän mutta tykkää lenkkimakkarasta ja halvoista juustoista ja vastaavista tuotteista, minä taas syön vegaanisesti ja mieluiten luomua. Meillä on erilliset rahat joista emme toiselle avaudu, ei sen paremmin tuloista kuin menoista, joten on itsestäänselvää, että käyttötilille (asuminen, ruoka, yhteinen auto) talletetaan kuukausittain saman verran. Myös alkoholi ostetaan yleensä yhteiseltä tililtä, vaikka siinäkin miehelle kelpaa halvempi viini ja hän juo vähemmän olutta kuin minä. Toisaalta hänelle on joka kauppareissulta herkkuja.
Ei ihan oikeasti kahden aikuisen taloudessa ole mitään järkeä alkaa laskea summia, jotka kuukaudessa mahdollisesti tekisivät muutaman kympin erotuksen. Loppuelämän parisuhteessa tässä ollaan joka tapauksessa ja kumppani on ihminen, jolle haluaa vain kaikkea parasta.
Hyvätuloisella muutamalla kympillä ei ole väliä, mutta minulle pienituloisena on. Muutama kymppi on iso raha, jolle keksin parempaakin käyttöä mitä isotuloisemman puolison ruokkiminen.
Jos on merkittävät tuloerot, voi joku muu kuin 50/50 olla reilumpi käytäntö. Yhdessä asumisen ei pitäisi johtaa tilanteeseen, jossa pienituloisemman elintaso heikkenee entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta kysyn miksi naiset suostuvat jakamaan ruokakulut puoliksi, kun se mies keskimäärin on aika paljon isoruokaisempi? Miehet loisivat pienempipalkkaisten naisten kukkarolla, eivätkä edes huomaa sitä.
Jaksat jankuttaa tätä välittämättä, pitääkö se muissa talouksissa kuin omassasi paikkaansa vai ei. Ensinnäkään nainen ei automaattisesti ole pienempipalkkainen. Toiseksi mies ei välttämättä ole isoruokaisempi tai jos on isoruokaisempi niin saattaa syödä halvempia tuotteita. Meillä mies syö enemmän mutta tykkää lenkkimakkarasta ja halvoista juustoista ja vastaavista tuotteista, minä taas syön vegaanisesti ja mieluiten luomua. Meillä on erilliset rahat joista emme toiselle avaudu, ei sen paremmin tuloista kuin menoista, joten on itsestäänselvää, että käyttötilille (asuminen, ruoka, yhteinen auto) talletetaan kuukausittain saman verran. Myös alkoholi ostetaan yleensä yhteiseltä tililtä, vaikka siinäkin miehelle kelpaa halvempi viini ja hän juo vähemmän olutta kuin minä. Toisaalta hänelle on joka kauppareissulta herkkuja.
Ei ihan oikeasti kahden aikuisen taloudessa ole mitään järkeä alkaa laskea summia, jotka kuukaudessa mahdollisesti tekisivät muutaman kympin erotuksen. Loppuelämän parisuhteessa tässä ollaan joka tapauksessa ja kumppani on ihminen, jolle haluaa vain kaikkea parasta.
Munkaan mielestä kahden työssäkäyvän taloudessa ei tarvi nipottaa ruokamenoista jos toinen ei syö tyyliin kaviaaria ja hanhenmaksaa joka päivä. Mutta miksi ihmeessä et puhu puolisosi kanssa raha-asioista ollenkaan? Ymmärrän tavallaan jos molemmat on niin suurituloisia ettei oikeasti mitään väliä mutta silti jotenkin outoa ettei luota(?) kumppaniinsa sen verran että avoimesti keskustelisi noinkin tärkeästä asiasta kuin raha. Kyllä itse ainakin haluan tietää säästääkö mieheni omasta palkastaan osan vai tuhlaako kaikki ja pahimmassa tapauksessa ottaa luottoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on aina maksanut kaikki ruoat, ja pääosin yhdessä käydään ruokaostoksilla ja minä teen ruoat. Perheessämme kaikki syövät samaa ruokaa, eikä jääkaapissa ole minun tai sinun ruokia.
Alue: Aihe vapaa
Jaksat jankuttaa tätä välittämättä, pitääkö se muissa talouksissa kuin omassasi paikkaansa vai ei. Ensinnäkään nainen ei automaattisesti ole pienempipalkkainen. Toiseksi mies ei välttämättä ole isoruokaisempi tai jos on isoruokaisempi niin saattaa syödä halvempia tuotteita. Meillä mies syö enemmän mutta tykkää lenkkimakkarasta ja halvoista juustoista ja vastaavista tuotteista, minä taas syön vegaanisesti ja mieluiten luomua. Meillä on erilliset rahat joista emme toiselle avaudu, ei sen paremmin tuloista kuin menoista, joten on itsestäänselvää, että käyttötilille (asuminen, ruoka, yhteinen auto) talletetaan kuukausittain saman verran. Myös alkoholi ostetaan yleensä yhteiseltä tililtä, vaikka siinäkin miehelle kelpaa halvempi viini ja hän juo vähemmän olutta kuin minä. Toisaalta hänelle on joka kauppareissulta herkkuja.
Ei ihan oikeasti kahden aikuisen taloudessa ole mitään järkeä alkaa laskea summia, jotka kuukaudessa mahdollisesti tekisivät muutaman kympin erotuksen. Loppuelämän parisuhteessa tässä ollaan joka tapauksessa ja kumppani on ihminen, jolle haluaa vain kaikkea parasta.