Yhdessä asuvat pariskunnat, miten teillä toimitaan jääkaapissa olevien ruokien suhteen?
Syöttekö vapaasti kaikkea vai onko kummallakin omat ruoat, joihin toinen ei koske? Ja jos teillä on yhteiset ruoat niin miten hoidatte kaupassakäynnit ja kulujen jakamisen suunnilleen tasan?
Meillä on miehen kanssa ollut periaatteessa yhteinen jääkaappi, mutta alkaa mennä hermot kun kaikki on jatkuvasti loppu. Esimerkiksi yhtenä yönä olin aikeissa tehdä fetasalaattia kun muistin että minulla oli avaamaton purkki sitä, mutta mies olikin avannut sen ja ne fetat olivat menneet pilalle. Äsken taas huomasin että mies oli syönyt ostamani juuston loppuun, joten en saanutkaan sitä leivän päälle. Ja näin käy usein, että ajattelee esim. illalla ettei tarvitse mennä kauppaan kun on vielä aamupala-ainekset kaapissa, mutta sitten aamulla kun herää niin ne ovat kadonneet.
Käydään miehen kanssa siis yleensä eri aikoihin kaupassa, ja mies ostaa yleensä jotain lisää vasta kun edellinen on loppu eli jos minä ostaisin aina lisää ennen kuin pääsee loppumaan niin mies ei ostaisi sitä milloinkaan. En tiedä miten asiasta voisi sopia ilman että se kuulostaisi kauhealta nipottamiselta ja toisaalta ei sekään kuulostaisi järkevältä ratkaisulta, että kummallakin olisi omat tarvikkeet joihin toinen ei saisi koskea.
Kommentit (151)
Ei meillä ole ongelmaa, koska minä vastaan ruokahuollosta. Kaapit ovat aina täynnä ruokaa, toisaalta ei meillä mitään hukkaan mene myöskään. Joka päivä kokkaan yhteisen illallisen, joka myös yhdessä syödään. Yhteiset rahat ja ruokakauppaan käytän just sen mitä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voi jeesus. osta itsellesi oma jääkaappi. mitenkäs muut kulut jakautuu?
maksoitko sinä ensitreffeillä oman osuutesi vai jopa miehenkin osuuden?
Millainen ihminen vetää ensitreffit tällaiseenkin keskusteluun mukaan? Ihan oikeasti?
Meillä ruokakulutkin laitetaan tasan, mutta jääkaapissa minun, miehen ja yhteisiä ruokia. Minä en koske miehen makkaroihin eikä hän minun jukurttiin. Me käydään yleensä yhdessä kaupassa, mies sitten käy joskus välilläkin itsekseen. En edes muista, milloin jotkut pakolliset tuotteet kuten maito, leipä, juusto ja levite ovat loppuneet, niitä ostetaan aina. Jos ostan jotain tiettyyn ruokaan, niin sanon siitä miehelle, että ei syö sitä minulle sanomatta. On raivostuttavaa, jos kesken ruuanlaiton huomaa, että joku raaka-aine puuttuukin.
hyvä että kaksi autistia on löytänyt toisensa
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole ongelmaa, koska minä vastaan ruokahuollosta. Kaapit ovat aina täynnä ruokaa, toisaalta ei meillä mitään hukkaan mene myöskään. Joka päivä kokkaan yhteisen illallisen, joka myös yhdessä syödään. Yhteiset rahat ja ruokakauppaan käytän just sen mitä tarvitaan.
anna kun arvaan, sinä et käy töissä ja miehesi elättää sinua
Minkäs ikäinen se "miehesi" on ? Kuulostaa nimittäin, että asut teinipojan kanssa. Näin meillä menee teinien kanssa, aina täytetään jääkaappia ja kohta se jo onkin tyhjä eikä aina ole ehtinyt mitään itse syödä. Eikä teini koskaan käy kaupassa, paitsi jo erikseen pyytää ja antaa rahaa käteen.
Mutta tietty eri asia, jos teillä on kyse aikuisten parisuhteesta eikä äiti-poika-suhteesta.
Omat korit ja ruoat olisi minustakin kiva tapa, tulisi vähemmän turhuuksia kannettua kaupasta kotiin. Meillä tosin on muksukin ja lähin kauppa 4 km päässä, joten ei ihan taida toimia. Mies käy useimmiten auton ja ostoskärryn kanssa kaupassa ja yrittää etsiä niitä punaisia linssejä ja kaurakermaa naisväelle :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja molemmilla on omat ruoat jääkaapissa ja muissa kaapeissa. Syömme pääasiassa niin erilaista ruokaa että tässä ei ole mitään ongelmaa.
Ja ne ruoat joita kumpikin syö, ostetaan niin että kummallakin on omansa. Siis esim. banaaneja kaksi terttua. Jos olisin itse unohtanut ostaa banaaneja, en ota miehen banaaneja kysymättä, ja päinvastoin.
Monen mielestä varmaan hullua, mutta toimii meillä erinomaisesti. Ei ikinä tule ongelmaa että luulee itsellänsä olevan jotain ruokaa, ja sitten toinen onkin syönyt sen.
Käykö teillä koskaan vieraita? Kumman kahvipaketista keitetään kahvit? Jos vieras juo kahvia mutta sinä et ostatko hänelle kahvia jota puoliso ei voi juoda vaan hän keittää kahvit omasta paketistaan?
Vieraita käy jonkin verran. Kumpikaan meistä ei juo kahvia joten vieraita varten on oma kahvipaketti jota käytetään kaikille vieraille riippumatta siitä kenen vieraita ovat. Muut tarjottavat vieraille hankitaan puoliksi.
Voi elämän kevät, ei muuta voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole ongelmaa, koska minä vastaan ruokahuollosta. Kaapit ovat aina täynnä ruokaa, toisaalta ei meillä mitään hukkaan mene myöskään. Joka päivä kokkaan yhteisen illallisen, joka myös yhdessä syödään. Yhteiset rahat ja ruokakauppaan käytän just sen mitä tarvitaan.
anna kun arvaan, sinä et käy töissä ja miehesi elättää sinua
Mä käyn töissä ja mies on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja molemmilla on omat ruoat jääkaapissa ja muissa kaapeissa. Syömme pääasiassa niin erilaista ruokaa että tässä ei ole mitään ongelmaa.
Ja ne ruoat joita kumpikin syö, ostetaan niin että kummallakin on omansa. Siis esim. banaaneja kaksi terttua. Jos olisin itse unohtanut ostaa banaaneja, en ota miehen banaaneja kysymättä, ja päinvastoin.
Monen mielestä varmaan hullua, mutta toimii meillä erinomaisesti. Ei ikinä tule ongelmaa että luulee itsellänsä olevan jotain ruokaa, ja sitten toinen onkin syönyt sen.
Käykö teillä koskaan vieraita? Kumman kahvipaketista keitetään kahvit? Jos vieras juo kahvia mutta sinä et ostatko hänelle kahvia jota puoliso ei voi juoda vaan hän keittää kahvit omasta paketistaan?
Olen eri, mutta koska meillä on sama tilanne niin vastaan.
Minulla ei ole kahvipakettia, koska juon teetä. Jos vieras haluaa kahvia keitän sen miehen paketista, hänen vieraansa saa minun teetäni.
Ymmärrän, jos ei ole kokemusta siitä, että joudut aina maksamaan ja tarjoamaan kaiken :)
Joo en koskaan ole asunut yhdessä ihmisen kanssa jolle olisi pitänyt tarjota aina kaiken mutta ymmärrä jokainen valitsee toki itse puolisonsa.
Vihjasit, että olen alusta asti tiennyt, että mieheni ei tule osallistumaan yhteisiin kuluihin puolet ja puolet periaatteella.
No en tiennyt, olimme nuoria ja yhtä köyhiä opiskelijoita tavatessamme. Vasta kun mies meni työelämään hänellä alkoi tulla kulutusluottoa ja osamaksua jne... Piti saada vene, mönkijä, kaikuluotaimet, uisteluvälineet.. SItten itketään kun kaikki rahat menee laskuihin "nyt en pysty laittamaan yhteistilille sovittua summaa".. Puolilson valinta oli tuossa vaiheessa jo tehty, ero ei ole niin yksinkertainen asia kuin se joillekin ajatuksen tasolla tuntuu olevan. Minkälaisen ryöpytyksen täällä saisi naispuolinen AP, jonka otsikko olisi vaikka "Mies tuhlailee kaikki rahat eikä osallistu yhteiskuluihin, eroko?". jepje :)
Pitäisiköhän teidän keskustella siitä kaupassa käynnistä paremmin? Ettei käy niin, että päivittäin käytettävät tuotteet loppuu yllättäen? Ilmeisesti ei ole ensimmäinen kerta... Näitä päivittäin käytettäviä on esimerkiksi maito, levite, juusto, leipä, kahvi, wc-paperi ja se kumpi on menossa kauppaan, niin huomioi, että kaikkea noita on tarpeeksi aina.
Pidän vähän outona, että yhtäkkiä juustokimpale pääsee loppumaan ihan yllärinä, vaikka ilmeisesti on päivittäisessä käytössä leivän päällä? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole ongelmaa, koska minä vastaan ruokahuollosta. Kaapit ovat aina täynnä ruokaa, toisaalta ei meillä mitään hukkaan mene myöskään. Joka päivä kokkaan yhteisen illallisen, joka myös yhdessä syödään. Yhteiset rahat ja ruokakauppaan käytän just sen mitä tarvitaan.
anna kun arvaan, sinä et käy töissä ja miehesi elättää sinua
En käy, mutta ihan sama tilanne oli silloin, kun kävin töissä.
Jos käy usein niin, että ruoka loppuu kaapista, niin kannattaisiko vaikka ostaa ruokaa kerralla enemmän? Meillä ostetaan ruoka yhteiseltä taloustililtä ja kännykässä on jaettu ostoslista, mihin kumpikin voi lisätä juttuja mitä tarvitsee, jos on jotain sellaista mitä toinen ei välttämättä ilman listaa hoksaisi ostaa, ja seuraavaksi kaupassa käyvä tietää ostaa myös sitä mitä toinen haluaa.
Kaikki ruuat yhteisiä. Jos sieltä haluaa jotain varata itselleen, siitä pitää ilmoittaa. Esim. maito on vähissä, säästäkää aamukahville vähän. Jos joku haluaa varata viimeisen tietyn merkkisen leivän aamuksi. Tai joku haluaa tietyn vikan rahkan välipalaksi. Siis näin ennen seuraavaa kauppapäivää. Turha vinkua jos isä söi pussista viimeisen sämpylän illalla, jos ei ole kukaan sanonut, että olisi halunnut sen aamulla ennen koulua.
Kaikki on oppinu " tavoille".
Mun opiskeluaikainen avopuoliso oli ahmatti, söi kaiken jääkaapista. Mitään ei voinut ostaa valmiiksi, saattoi paistaa paketillisen jauhelihaa ja syödä sen. Ihan sama, vaikka olisi sanonut, että siitä tehdään kastiketta päivälliseksi. Eikä kertaakaan lähtenyt kauppaan ostamaan korvaavaa tuotetta.
Nykyään mä käyn kerran viikossa ostamassa ruuat kaappiin. Jääkaappia käyttää mies, minä ja meidän lapset. Millekään ei laiteta lappuja, vaan kaikki on vapaassa käytössä. Jos havaitaan, että juusto on lopussa, niin minä tai mies käydään kaupassa ostamassa lisää, yleensä jo samana päivänä. Pientä ennakointia ja suunnittelua tuo vaatii, että kaapissa olisi aina esim kinkkua ja juustoa ja maitoa. Ei tule juurikaan edes hävikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs ikäinen se "miehesi" on ? Kuulostaa nimittäin, että asut teinipojan kanssa. Näin meillä menee teinien kanssa, aina täytetään jääkaappia ja kohta se jo onkin tyhjä eikä aina ole ehtinyt mitään itse syödä. Eikä teini koskaan käy kaupassa, paitsi jo erikseen pyytää ja antaa rahaa käteen.
Mutta tietty eri asia, jos teillä on kyse aikuisten parisuhteesta eikä äiti-poika-suhteesta.
Aloittajako ei ole mielestäsi teinix?
Jos parin euron kuukausia säilyviä fetapurkkeja ei voi ostaa useita kerralla.
No pääsitpä taas miesvihakiimaasi heti aamusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voi jeesus. osta itsellesi oma jääkaappi. mitenkäs muut kulut jakautuu?
maksoitko sinä ensitreffeillä oman osuutesi vai jopa miehenkin osuuden?
Millainen ihminen vetää ensitreffit tällaiseenkin keskusteluun mukaan? Ihan oikeasti?
Meillä ruokakulutkin laitetaan tasan, mutta jääkaapissa minun, miehen ja yhteisiä ruokia. Minä en koske miehen makkaroihin eikä hän minun jukurttiin. Me käydään yleensä yhdessä kaupassa, mies sitten käy joskus välilläkin itsekseen. En edes muista, milloin jotkut pakolliset tuotteet kuten maito, leipä, juusto ja levite ovat loppuneet, niitä ostetaan aina. Jos ostan jotain tiettyyn ruokaan, niin sanon siitä miehelle, että ei syö sitä minulle sanomatta. On raivostuttavaa, jos kesken ruuanlaiton huomaa, että joku raaka-aine puuttuukin.
hyvä että kaksi autistia on löytänyt toisensa
Mitä tuo kommentti tarkoittaa?
Yhteinen jääkaappi, omat ruuat. Eri aikaan käydään kaupassa. Syömme aika lailla erilaista ruokaa, yhteistä taitaa olla maito (miehellä kahviin, minulla puuroon). En syö makkaraa eikä mies syö parsakaalia.
En ole ajatellut, mutta kauppalistaa täysennetään sitä mukaa kun jokin loppuu kaapista. Syömme osin eri ruokia koska mies syö jukurtteja ja minä viiliä, joten ei ole loppu toisen toiminnan vuoksi nämä koskaan.
minä syön kauraleipää mies ruisleipää. Jos joku pilaantuva purkki avataan niin siitä ilmoitetaan toiselle, tai ylipäätään kysytään etä mitä olit ajatellut tuosta tehtävän, jolloin sitä ei avatakaan jos oli tulossa esim. salaatti myöhemmin.
Meillä on 2 jääkaappia. Meillä myös ihan erilaiset ruokavaliot. Itse en halua syödä kaapista ruokaa missä on säilytetty vaikka jauhelihakastiketta avonaisessa kattilassa koska se haju tartuu esim.rahkapurkkeihin, mies taas inhoaa monia kasvisruokia mitä minä syön. Ja ei tykkää siitä että koirien lihat sulaa samassa jääkaapissa ihmisruokien kanssa joten ne sitten sulaa "minun" jääkaapissani. Muutenkin helpompi kun on kaksi jääkaappia, juodaan paljon vissyä ja helpompi heti ostaessa latoa kaikki vissyt kaappiin niin ovat sitten kylmiä. Jo tilan vuoksi meillä on kaksi jääkaappia. Minä hoidan meillä kaupassakäynnin ja mies siirtää sitten rahaa omista ruuistaan mun tilille. Muuten maksetaan kaikki puoliksi (yhtiövastike, netti, vakuutus, vesi, sähkö). Yhdessä 17v.
Vierailija kirjoitti:
Mun opiskeluaikainen avopuoliso oli ahmatti, söi kaiken jääkaapista. Mitään ei voinut ostaa valmiiksi, saattoi paistaa paketillisen jauhelihaa ja syödä sen. Ihan sama, vaikka olisi sanonut, että siitä tehdään kastiketta päivälliseksi. Eikä kertaakaan lähtenyt kauppaan ostamaan korvaavaa tuotetta.
Nykyään mä käyn kerran viikossa ostamassa ruuat kaappiin. Jääkaappia käyttää mies, minä ja meidän lapset. Millekään ei laiteta lappuja, vaan kaikki on vapaassa käytössä. Jos havaitaan, että juusto on lopussa, niin minä tai mies käydään kaupassa ostamassa lisää, yleensä jo samana päivänä. Pientä ennakointia ja suunnittelua tuo vaatii, että kaapissa olisi aina esim kinkkua ja juustoa ja maitoa. Ei tule juurikaan edes hävikkiä.
oli sitten pakko olla opiskeluaikana se salimake poikkiksena?
Kyllä yhteinen käyttötili on paras, siis sellainen, johon laitetaan rahaa kerran kuussa suhteessa kunkin palkkaan. Sieltä maksetaan ruuat, asuminen, sähköt jne. yhteiset kulut.
Omilta tileiltä voi sitten ostaa itselleen ihan mitä haluaa, vaikka kiraran. Tai sijoittaa vaikka rahastoon.
En jaksaisi säätää ja kytätä, mitä ruokaa toinen syö ja miten paljon ja paljonko maksoi. Kämppikset on eri asia kuin parisuhde.
- 15 vuotta onnellisesti aviossa