Mistä löysit rakkautesi? : )

Postista. Minä olin töissä siellä ja mieheni tuli lähettämään pakettia. Paketti on ollut perillä jo kohta 15 vuotta :)

Miespuolisen kaverin isoveli, lähes 10-vuotta sitten :)

Samalta kylältä.

Hautajaisista. Olihan sitä kaikkea pikkuproblea alkuun, mutta järkättyäni lisää hautajaisia se homma ikään kuin luontaisesti siirtyi syvällisemmälle tasolle.

Seurakunnasta :)

Löysin mieheni töistä. Olin tietänyt hänet jo monta vuotta, ja pidin häntä jotenkin kaukaisena komistuksena, joka ei koskaan olisi saavutettavissani. Olin ällikällä lyöty kun hän osoitti kiinnostusta.

Se käveli mun ovesta sisään :D kaverini kaveri, ja kaveri kuttu sen.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:12"]Tapasimme mieheni kanssa bussipysäkillä. Olin sinä iltana ollut juhlimassa kun tuli aika lähteä kotiin. Itselläni ei ollut muuta mahdollisuutta päästä kotiin kuin lähteä odottelemaan bussia, siispä lähdin bussipysäkille. Minähän tietysti myöhästyin kyseisestä bussista joka oli myös sattumoisin illan viimeinen bussi. Siinä hetken soitellessani kyytejä pätinkin että alan liftaamaan. Peukun nostettuani ylös, ensimmäinen vastaantulija pysähtyi pysäkille ja lupautui heittämään minut kotiin. (Auto oli täynnä mieheni ystäviä.. 5hengen autossa olikin minun lisäkseni 7muuta) Herrasmiehenä mieheni nousi pelkääjänpaikalta ja antoi paikkansa minulle ja änkesi muiden ystäviensä kanssa takapenkille. Minä olin ainoa pienikokoinen ja ainoa nainen autossa mutta silti sain paikan edestä. 20minuuttia autossa istuskellessamme pääsimme kotipihalleni. Nousin autosta, kiitin kyydistä ja lähdin kävelemään kotiin päin. Hetken kuluttua kuulin juoksuaskeleita takaani ja päätin pysähtyä. Mieheni oli takanani, pyytäen numeroani. Annoin numeroni, hän antoi pusun otsalleni ja siinä hetkestä lähtien olemme olleet yhdessä.
Kohta on 10vuotta takana yhteistä onnellista aikaamme. :)

JH [/quote] Ihana!! Toivottavasti minulle tapahtuu samoin.. Nyt lähes 6vuotta elänyt yksin.. Seuraa kaivaten..

[/quote] Hyi hemmetti, minä en ikinä uskaltaisi ventovieraiden äijien kyytiin yömyöhällä! Paljon suurempi todennäköisyys on joutua raiskatuksi ja tapetuksi kuin löytää pysyvä, täysjärkinen parisuhde.

Lähikaupasta. Näin saman miehen siellä,usein, joskus vaihdoimme pari sanaa jostain tarjoustavarasta tai vaikka kurkkujen tuoreudesta. Siis ihan kuten kenen tahansa kanssa. Eräänä päivänä puhelimeni soi. Mies esitteli itsensä ( en tiennyt hänen nimeään) ja sanoi, että nähdään joskus siinä oman kylän kaupassa. Hän oli kysynyt tutulta kassatytöltä, tietääkö tyttö nimeni. Tyttö tiesi ja mies otti selvää puhelinnumerostani. Hän sanoi, että "tää on elämäni vaikein puhelu, mutta jos olet vapaa, lähtisitkö kahville". Olin tunnistanut miehen äänestä heti puhelun alkaessa ja koska hän oli vaikuttanut jo aiemmin luotettavalta, lupauduin.

Sillä tiellä ollaan, 8 vuotta takana. :)

netissä juteltiin ensin puoli vuotta, jonka jälkeen rohkaistuin ja matkustin paikkakunnalle jossa mies asuu. En kertonut vierailustani kenellekään, jos joutuisinkin pettymään.
Nyt yhteiseloa 1,5v takana ja asutaan yhdessä. Kannatti ottaa riski ja rakastua :)

Rakkauteni löysi oikeastaan minut. Ollaan tunnettu nuoresta asti, silloin tosin mies seurusteli toisen kanssa. En siis ikinä katsellut häntä sillä silmällä, mutta oltiin kavereita. Opiskelut veivät eri paikkakunnille, miehen silloinen suhde päättyi eroon ja kerran yhteisten kavereiden häiden jälkeen kysyi mua ulos. Suostuin ja siitä se sitten lähti. 7 vuotta ollaan oltu yhdessä.

Tapasin hänet kun olin ensimmäistä kertaa baarissa. Tanssilattialla törmäsimme ja olimme koko illan yhdessä ja nyt 4 vuotta jälkeenpäin onnellisesti vielä yhdessä ja avoliitossa :)

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 23:12"]Tapasimme mieheni kanssa bussipysäkillä. Olin sinä iltana ollut juhlimassa kun tuli aika lähteä kotiin. Itselläni ei ollut muuta mahdollisuutta päästä kotiin kuin lähteä odottelemaan bussia, siispä lähdin bussipysäkille. Minähän tietysti myöhästyin kyseisestä bussista joka oli myös sattumoisin illan viimeinen bussi. Siinä hetken soitellessani kyytejä pätinkin että alan liftaamaan. Peukun nostettuani ylös, ensimmäinen vastaantulija pysähtyi pysäkille ja lupautui heittämään minut kotiin. (Auto oli täynnä mieheni ystäviä.. 5hengen autossa olikin minun lisäkseni 7muuta) Herrasmiehenä mieheni nousi pelkääjänpaikalta ja antoi paikkansa minulle ja änkesi muiden ystäviensä kanssa takapenkille. Minä olin ainoa pienikokoinen ja ainoa nainen autossa mutta silti sain paikan edestä. 20minuuttia autossa istuskellessamme pääsimme kotipihalleni. Nousin autosta, kiitin kyydistä ja lähdin kävelemään kotiin päin. Hetken kuluttua kuulin juoksuaskeleita takaani ja päätin pysähtyä. Mieheni oli takanani, pyytäen numeroani. Annoin numeroni, hän antoi pusun otsalleni ja siinä hetkestä lähtien olemme olleet yhdessä.
Kohta on 10vuotta takana yhteistä onnellista aikaamme. :)

JH [/quote] Ihana!! Toivottavasti minulle tapahtuu samoin.. Nyt lähes 6vuotta elänyt yksin.. Seuraa kaivaten..

[/quote] Hyi hemmetti, minä en ikinä uskaltaisi ventovieraiden äijien kyytiin yömyöhällä! Paljon suurempi todennäköisyys on joutua raiskatuksi ja tapetuksi kuin löytää pysyvä, täysjärkinen parisuhde.
[/quote]

No onhan se noinkin, mutta tällä hetkellä tekisin mitä vain löytääkseni elämäni rakkauden.. Mutta onneksi kirjoittajalla JH ei tapahtunut noin. Tuskin niin tapahtuisi muillekkaan.

Hyvä mielipide kirjoittaja 144. Mutta aika epätodennäköistä että noin tapahtuisi. Pelkoja sinulla on.

Netistä 12 vuotta sitten.

Netistä, oltiin 2,5 vuotta vain kavereita. Siitä, sitten ystävyys syveni. Kohtalo kai sabotoi kaikki suhteemme, että löytäisimme toisemme. :)

Taloyhtiöni autokatokselta. Hänen kaverinsa asui naapuri talossa ja oli tuonut sen kotiin. Juteltiin pari tuntia ja kotiin päästyäni, huomasin Facebookissa kaveripyynnön. Loppu on historiaa ;-)

Patikkareisulta pohjoisimmasta Lapista, kastuimme naisystäväni kans perin pohjin ja yks sälli sattui sit sinne ja auttoi meitä, no joo, olihan sitä välimatkaongelmaa ja kaikkea pikkuproblea alkuun, mutta nyt se on auttanut mua jo kohta 10 vuotta, silti yhä onnemme kukkuloilla. Kaks kersaa, kumpikin jo koulussa. Oli jännää huomata, miten sielunmaisemat voivat olla niin samanlaisia ympäristöstä riippumatta;)

Kahvilassa. Olin kaverini kanssa kahvilla, kun mies liittyi seuraamme (oli kaverini kaveri). Ei juteltu tämän jälkeen vuoteen, kunnes hän lisäsi minut yllättäen Skypessä.

En tiedä! :D vuosi juteltiin netissä ennen, kun nähtiin. Kumpikaan ei muista, että mistä sivuilta bongattiin toisemme.