Mistä löysit rakkautesi? : )
Kommentit (153)
MMORPG.
Kumpikaan ei etsinyt mitään, mutta satuimme pelaamaan samassa porukassa ja huomattiin että tykätään jutella. Pelistä juttelut siirtyi meseen (sillon vielä se iso juttu) ja sit videopuheluita ja sit jo vierailuja.
Nyt yhdessä 9 vuotta, ja naimisissa. Älyttömän onnellisia jo alusta asti.
Etsin sitä oikeaa Helsingin baareista 17 vuotta. Lopulta löytyi kolmessa kuukaudessa Suomi24:stä. Kiitos, netti!
Mielisairaalasta naisten suljetulta osastolta. ( tosi juttu.) olemme naimisissa.
Käytiin samalla keskustelufoorumilla. Itse olin huomannut hänet jo aiemmin mutta väärinymmärryksen takia luulin olevan varattu ja pidin flirtin visusti poissa. Eräänä päivänä hän oli tosi alakuloinen ja piristin häntä. Laittoi yksityisviestin jossa kiitti, vastasin etäisen kohteliaasti koska luulin vieläkin olevan varattu enkä halunnut tunkeilla. Kysyi Skypeäni ja osaanko puhua ruotsia, oli siis ruotsista, vastasin antamalla Skype-tunnukseni ja liitin videon, jossa puhuin omalla surkealla aksentillani muutaman lauseen. Kolme päivää myöhemmin olimme jo yhdessä, hän matkusti Suomeen, sittemmin teki täällä vaihtovuoden ja nyt olemme jo kihloissa :) kuulemma rakastui korviaan myöten minuun ja "muumipeikkoaksenttiini".
Hieman tylsästi baarissa. Olin kaverini työporukan kanssa viihteellä ja koko juttuseura mongersi loppuillasta epäselvyyksiä. Pilkun lähetessä menin juttelemaan tyhjälle lattialle soittavalle dj:lle. Meillä oli hämmästyttävän samanlainen huumorintaju ja hän sai minut nauramaan. Kysyin että kuinka monta kertaa hänelle on tultu lässyttämään ja flirttailemaan kuten baarityöntekijöitä kliseisesti paljon lähestytään. Vastasi että ei kertaakaan tai sitten on niin tyhmä ettei ole tajunnut. :D Lopulta pilkku tuli ja kysyin että haluisko tää lähtee mun kämpille juomaan paskan illan kunniaks viinaa. Siitä päivästä ollaan oltu elämiemme tärkeimmät ihmiset ja toivottavasti ollaan vastedeskin. :')
Kaverin innoittamana laitoin Soneraplazaan nettideitti-ilmoituksen. En tuntenut nettitreffijuttuja ollenkaan ja unohdin koko jutun saman tien. Ilmoituksessa oli tietysti anonyymi sähköpostiosoitteeni, jonka olin tekaissut vastauksia varten. Kuukauden kuluttua löysin jostain paperin, jossa minulla oli tuo osoite ylhäällä. Menin katsomaan, että ei kai kukaan vaan ole vastannut läppäilmoitukseeni.
Ja siellähän oli monta vastausta! Olin ihan nolona ja kirjoitin kaikille, että olen pahoillani, kun en ole vastannut, mutta että en tosissani etsi kumppania. Yksi kuitenkin kirjoitti, että ei se mitään, ei hänkään kumppania etsi, mutta kavereita ei ole koskaan liikaa, mennäänkö kahville? En keksinyt mitään tekosyytäkään ja lupauduin. Ajattelin, että käyn kahvilla ja unohdan koko jutun. Kuitenkin mies vei sydämeni ihan totaalisesti. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta, naimisissa viisi. Ollaan tosi onnellisia yhä.
Emme kumpikaan harrastaneet baareja ja liikuimme niin eri piireissä, että emme olisi ikinä tavanneet ilman nettiä.
Mies tuli minulle töihin, kun rakensin itselleni taloa. Kaverini suositteli häntä ja jotenkin minulla oli ennakkoaavistus, että en halua häntä töihin. Emme olleet siis ikinä tavanneet. En tiedä, miksi minulla oli tuo aavistus, vaikka kaveri väitti hänen olevan hyvä työmies. Lopulta sain kaverin soittamaan miehelle, että olen valinnut jonkun muun, mutta mies kertoikin sanoneensa itsensä irti silloisesta työpaikastaan. Minun oli pakko palkata hänet, vaikka otti tosi kovasti päähän.
Heti hänet ensi kerran nähdessäni tiesin, että miehestä tulee jonkinlainen ongelma. Ja tulikin, koska hän oli naimisissa ja rakastuimme, vaikka teimme kaikkemme, että niin ei kävisi. Emme puhuneet tunteistamme toisillemme mitään, mutta katseista kumpikin tajusi, missä mennään. Kuitenkin kului 7 vuotta, ennenkuin kulkeuduimme yhteen, hänen erottuaan ihan muista syistä.
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 17:40"]
Säälittävää jos löytää kumppanin sosiaalisesta mediasta... Missä se vanha tapa on?? Nykyään kaikki tehdään verkossa......
[/quote]
Vanha tapa oli löytää puoliso tansseista tai ravintolasta. Mä olen kyllä tyytyväisempi tähän uuteen puolisooni jonka tapasin sosiaalisen median välityksellä.
[/quote]
En käytä päihteitä enkä jaksa käyttää rahaani ja aikaani humalaisten seurassa oloon. Harrastukseni ovatnaisellisia ja työkaverit liian vanhoja tai naispuolisia. Mielestäni netti toimii hyvin. Itse olet nolo!
[/quote]
Mulla oli ihan sama juttu, samoin nykyisellä miehelläni. Ei vaan jaksanut enää iällä lähteä baanalle viikonloppuisin, mieluiten teki vapaalla jotain mikä ei vienyt kaikkia rahoja ja maksan terveyttä :)
Sinkkujen kristillisestä viikonvaihdetapahtumasta
Omeglessa tavattiin. Sieltä sitten siirryttiin meseen(sillon kun se vielä oli).. nykyään skype. Vielä ei olla tavattu oikeasti, pitkästä välimatkasta johtuen. =/ Tällä hetkellä ei kyllä olla varmoja kannattaako, nimenomaan pitkän välimatkan takia.. Mutta ainakin halu on kova...
Baarissa tavattiin. Siitä tulee nyt joulukuussa 29 vuotta. Naimisissa on oltu 24, 5 vuotta ja meillä on 5 lasta. Olemme tosi onnellisia toisistamme!
Mulla on sellainen mielikuva, että baarissa haetaan vain yhden yön juttuja ja ehkä siksi olen epäileväinen, jos joku tulee "iskemään" (tai vaihtoehtoisesti en tajua tilannetta). Miten baarikohtaamisista oikeasti yleensä edetään vakavaan seurusteluun, voisiko joku vääntää rautalangasta.
Kaverin kanssa suhde syveni,oltiin 3 vuotta tunnettu. Jälkeenpäin selvisi että mies oli ollut kiinnostunut kun seurustelin edellisen kanssa, sitten kun erosin ja olin kiinnostunut miehestä olikin hänellä muut kiikarissa, mutta lopulta onnellisen sattuman kautta päädyttiin yhteen ja reilu 3 vuotta tätä nyt on kestänyt :)
olin kummitytöllä kylässä, jonka iskällä oli kaveri kylässä..
Iskän kaverin kanssa sitten katseet kohtasi ja 6 vuotta rakkautta takana.
Ravintolatansseista, naistentanssit oli, mutta mies haki :)
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 17:40"]
Säälittävää jos löytää kumppanin sosiaalisesta mediasta... Missä se vanha tapa on?? Nykyään kaikki tehdään verkossa......
[/quote]
Vanha tapa oli löytää puoliso tansseista tai ravintolasta. Mä olen kyllä tyytyväisempi tähän uuteen puolisooni jonka tapasin sosiaalisen median välityksellä.
[/quote]
En käytä päihteitä enkä jaksa käyttää rahaani ja aikaani humalaisten seurassa oloon. Harrastukseni ovatnaisellisia ja työkaverit liian vanhoja tai naispuolisia. Mielestäni netti toimii hyvin. Itse olet nolo!