Lue keskustelun säännöt.
Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään
sannamariinisilli
13.09.2021 |
Kommentit (963)
Aina kun näitä peruuttelutapauksia tulee, niin se syö kyllä hyvin vahvasti pohjaa koko ilimiöltä. Onkohan näissä kuitenkaan koskaan kyse sukupuolesta, vai onko ihan muita ongelmia joita pitäisi lähteä korjaamaan ihan eri tavalla? Ainakaan herkässä iässä oleville nuorille ei pitäisi missään helvetin nettipalstoilla tyrkyttää tällaista selitystä kaikkiin vaikeuksiin ja houkutella sukupuolen vaihtoon. Ihan piipaa-touhua.
Tässäkin nyt sitten poistettiin elimiä joita ei saa takaisin, nyt surraan kun ei saa biologisia lapsia ja kaikki vain sen takia, että nuorena kun haettiin itseään niin mentiin lukemaan vääriä palstoja ja sitten pelleiltiin 7 vuotta "miehenä". Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Minulla vähän iski korvaan, kun Mira puhui tästä Frankiesta miehenä ja sanoi, että näkeekin hänet täysin miehenä. Frankiehan oli suloisen näköinen poikamainen tyttö. En kyllä nähnyt mitään miestä tai miehekästä hänessä. Mietin, olivatko nuo puheet Frankien takia (koska tämä identifioituu transmieheksi) vai Miran itsensä takia (sisäistettyä lesbofobiaa).
Todennäköisesti Frankien takia. Koska rakastaa kumppaniaan ja haluaa kohdella tätä tämän oman tahdon mukaisesti. Kyllähän Mira myös sanoi, että monesti on oman kokemuksensa vuoksi sanonut asioita, jotka ovat Frankiea loukannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Minulla vähän iski korvaan, kun Mira puhui tästä Frankiesta miehenä ja sanoi, että näkeekin hänet täysin miehenä. Frankiehan oli suloisen näköinen poikamainen tyttö. En kyllä nähnyt mitään miestä tai miehekästä hänessä. Mietin, olivatko nuo puheet Frankien takia (koska tämä identifioituu transmieheksi) vai Miran itsensä takia (sisäistettyä lesbofobiaa).
No sanopa muuta. Tämä Frankie näyttää naiselta, kuulostaa naiselta eikä ole mies missään oikeasti merkittävässä mielessä, joten mitä järkeä siinäkin taas on? Jostain tunteiden tuuliviirien pohjalta tehdään ihan kummallisia ratkaisuja elämään. Vain liian helpoissa ja holhoavissa yhteiskunnissa on varaa tällaiseen liehumiseen ja jokaisen tuntemuksen kanssa jumittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.
Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.
Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.
Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.
Ei ole. 25-vuotias on nuori. Sekin on siinä rajoilla, että voiko henkilö oikeasti olla valmis arvioimaan koko loppuelämään vaikuttavien hoitojen seuraukset, kun aivot vasta ovat niin sanotusti kypsyneet. Jos on niin kova kiire hoitoihin, niin se kyllä haiskahtaa epätoivolta ja epätoivoisena tehdyt ratkaisut eivät yleensä ole ne parhaimmat. Ja kuten sanottu, tuo korkeampi ikä transhoitoihin antaa aikaa puuttua muihin ongelmiin, jotka näyttävät olevan yleisiä transdiagnoosin saaneilla. Samoin vanhemmalla iällä tehdyt transhoidot näyttävät korreloivan paremmin tyytyväisyyden kanssa. Mikä käy järkeenkin: kun on rauhassa miettinut ratkaisua ja myös saanut elää elämäänsä terveellä keholla, osa jopa oman perheen ja lapset jo tehden, on päätös pitävämmällä pohjalla.
Kaikilla asia ei mene näin. Itse olen voinut pahoin jo lapsesta saakka, nyt olen 25 vuotias. Olen päässyt elämässä eteenpäin, teen töitä ja opiskelen ammattikorkeassa. Mitä ennen testoja en todellakaan olisi nähnyt tapahtuvan. Lapsia harva transmies haluaa synnyttämällä, joten sitä olisi ollut yhtä turhan kanssa odottaa. Etenkin kun olen kiinnostunut naisista, en miehistä. Kuten Mirakin nyt seurustelee transmiehen kanssa, niin lapset tulisi joka tapauksessa muulla tavalla. Toki tuo munasarjojen yms poistoa olisi saanut lykätä.
Eikö kohdun ja munasarjojen poistaminen tule ajankohtaiseksi kun on ollut testolla 5 vuotta? Eli niiden poistaminenhan on kytköksissä hormoneiden aloitusajankohtaan. Yksi lisäsyy, miksi EI tulisi aloittaa hoitoja niin nuorena vaan vasta vanhemmalla iällä.
Ei ole mitään tuollaista viiden vuoden rajapyykkiä. Lähetteen kohdun ja munasarjojen poistoon saa niin halutessaan koska tahansa sen jälkeen, kun on saanut ns. second opinion -lausunnon.
- Se lausunto taas saadaan joskus "tosielämänkokeen" jälkeen.
- "Tosielämänkoe" tarkoittaa sitä vuoden jaksoa transdiagnoosin ja hormonireseptin saamisen jälkeen, jolloin totutellaan elämään omaksi koetussa sosiaalisessa roolissa.
-Second opinion -lausunnon jälkeen sekä genitaalikirurgiset operaatiot (joihin kohdun ja munasarjojen poisto luetaan) sekä juridisen sp-merkinnän vaihto on mahdollinen.
-Sp-merkinnän vaihtoa varten ei kuitenkaan vaadita mitään genitaalikirurgiaa ja paljon parjattu "pakkosterilisaatiovaatimus" tarkoittaakin sitä, että saa lääkäriltä maistraattiin vietäväksi lapun todisteeksi hormonilääkityksellä olemisesta.
Tavallisinta kai on, että kohtu ja munasarjat poistetaan 2-5 v diagnoosin saamisen jälkeen. Se on mielestäni erittäin pian.
Fun fact:
Ftm-transihmisten vertaispiireissä kohdun ja munasarjojen poistoa kutsutaan yleisesti "sisärojujen poistoksi" tai "romujen poistoksi"
Jos terffejä haukutaan vaginafetisisteiksi, niin trans ilmiössä korostuu hämmentävästi tämä sisätilavihaksi luonnehdittava asia (naisilla) ja kohtukateus (miehillä). Siis ihan pakkomielle näiden ympärillä, ei minkään lapsen saamisen.
Eihän moni ns tavan heterokaan koe lapsen tekemistä omaksi jutukseeen ja nuo asiat voivat tuntua joko pelottavilta tai ällöttäviltä. Mutta että poistamaan ihan pitää?
Tämä on se juttu joka nostaa karvat pystyyn useimmilla taviksilla. Ikäänkuin paha olo somatisoidaan johonkin elimeen liittyväksi. Miksei se elin saisi olla siellä ihan rauhassa vaikkei sitä lapsentekoon tai edes yhdyntään käytä.
Aika korkea kynnys on tähän asti ollut ihmisillä saksituttaa ruumistaan vain koska ahistaa. Ja kun oikeasti, KAIKKIA ahistaa ja masentaa joskus, toisia sairaalahoitoon asti. Onko tämä transhoitaminen ikään kuin uusi Prozac?
Joka paljastunut kuplaksi ja lääkeyhtiöiden kultakaivokseksi sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Joo, tuntuu että miltei valtaosa on nykyään näitä "transhomoja". Siis nuorista ftm-henkilöistä. Monet tyttönä kasvaneet tuntevat seksuaalista viehätystä miehiä kohtaan, mutta kokevat ahdistavaksi ajatuksen itsestään heterosuhteessa naisen roolissa. "Homona" on jollain tapaa vähemmän ahdistavaa haluta "muita" miehiä ja olla seksuaalinen olento.
Sitten on nämä ftm-transhomot, jotka deittailevat vain ja ainoastaan toisia ftm-transhomoja ja kutsuvat itseään homomiehiksi. Lesboksi kutsuminen olis heille ällöttävintä mitä voi kuvitella.
Huhhuh, mutta myönnettävä on että transprosessia raskaampaa on kyllä ollut täällä keskustelu ja muistuttaa ikävästi siitä, ettei kaikille kannata asiaa tuoda julki. Taputtakaa itseäni olkapäähän, olette sen ansainneet.
Kiitos ihmettelyistä, jos mikään höpinöistäni avarsi niin hienoa! Jos ei niin.. jatkakaa toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.
Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.
Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.
Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.
Vakava masennus ja päihdeongelmat todella lykkäävät hoitoja, vaikka itse diagnoosin tekeminen muutoin olisi mahdollista. Hormonien vaikutukset ovat ensimmäisinä kuukausina ja vuosina sen verran radikaaleja (ja siihen päälle kirurgiset toimenpiteet) että pääkopan on oltava riittävässä kunnossa jo aloittaessa siinä missä fyysisen terveydenkin. Ironista ehkä jollain tasolla mutta kuten itsekin sanoit, kehonmuokkaus ei korjaa muita ongelmia. Testosteroni itsessään ei lukitse pullonkorkkia tai nosta mielialaa, vaan luultavasti masentuneesta juop osta tulee masentunut juop po jolla on murrosikä kaupan päälle...
Ja prosessiin ei kuulu turhia kysymyksiä. Jotkut kuulostavat/ovat tahallisesti muotoiltu turhanpäiväisen kuuloisiksi jotta se diagnoosiin tarvittava psykoanalyysi olisi luotettava. Se, että jotkut aktivistit väittävät tätä temppuradaksi, mainostavat nettipuoskareita ja ruokkivat mainitsemiasi pelkoja on todella vastuutonta.
Siinä olet ihan oikeassa, että päihdeongelma ja vakavan masennuksen hoito on kyllä ehdoton vaikka ironista se on. Itse sain toki vähennettyä ja hoitotaho minulla oli masennuksen puolesta. Masentunut en ole ollut testojen tulleiden muutosten myötä. Alkoholiakin menee harvemmin. Ja olen itse ollut täysin ymmärtäväinen testien ja tutkimusten kanssa. Silti en näe joidenkin kysymysten arvoa prosessin kannalta, oli enemmänkin nöyryyttäviä. Enkä oikein saanut vastaustakaan miksi niitä kysyttiin. Kaikki muut hyväksyin, enkä kyseenalaistanut. Oli hienoa, että olivat tarkkoja asian suhteen ja pystyin puhumaan asioista avoimesti sekä kysymään jos jokin oli epäselvää. Toki itsekin oli rehellinen ja kannustan syvästi siihen niitäkin jotka hoitoon hakeutuu. Toki on asioita mitä saisi muuttaakin, mutta itse en ole hirveän suuria vääryyksiä siellä kokenut.
Mielialan laskeminen on kyllä yksi HRT:n yleisemmistä haittavaikutuksista, vaikkei sitä kaikille tapahdukaan. Ja siksi ollaan tarkkoja siitä, että psyykkiset ongelmat ovat hallinnassa (ei vain hoidossa) koska se pahin vaihe tosiaan kestää sen 2-4 vuotta. Varsinkin jos tuona aikana tehdään leikkauksia, joista seuraa omat traumansa keholle.
Psykiatrisissa tutkimuksissa yllärikysymyksillä haetaan enemmänkin reaktiota/mitä jätät vastaamatta kuin itse vastausta. Ja siksi ne ovat potilaan kannalta älyttömiä ja jopa nöyryyttäviäkin (kokemusta on, ei tosin transpolilta) mutta tarpeellisia sille lääkärille, jonka tehtävä on arvioida toisen ihmisen ajatuksia. Ei vain sanoja.
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Transmies joka tykkää miehistä on hetero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kautta aikojen litistäneet rintoja ja puhuneet matalalla äänellä, voidakseen elää ihmisarvoista ja itsenäistä miehen elämää, ilman että elämää hallitsee seksuaalisena objektina oleminen.
Outoa. Olen käsittääkseni ihan viehättävä nainen, nuorempana jopa kauniskin. Silti mun on vaikea saada mieleeni yhtään tilannetta, jossa olisin kokenut eläväni seksuaalisena objektina. Joku on varmaan joskus lähestynyt, ehkä flirttaillut tai ehdotellutkin, oma mies nyt ainakin, mutta ei, en ole pitänyt sitä ihmisarvoani loukkaavana tai asemaani naisena jotenkin heikompana astiana ainakaan sen vuoksi.
Tämä on toki vain oma kokemukseni, eikä törkeä käyttäytyminen tai koskettaminen ilman lupaa ole tietenkään sallittua, mutta joskus tuntuu, että ollaanko me naiset vähän turhan herkällä tuon asian kanssa. Kuka saa osoittaa kiinnostusta ja millä lailla, vai eikö kukaan, millään tavalla?
No meidän kokemukset on varmasti erilaisia. Minulta on kysytty hintaa jo 14-vuotiaana, kun odotin vanhempia. Yläasteella pojat kourivat. Kaikissa työpaikoissa on pitänyt pitää varansa, ettei pomo tai joku vanhempi kollega ihastu ja tule sitten torjutuksi. Viimeksi viime viikolla palaverissa vastapuoli tytötteli, ja olen johtavassa asemassa oleva 54v nainen.
Varmasti olisin voinut hyödyntää lahjakkuuksiani täysipainoisemmin, jos en olisi ollut söpö nainen nuorena. Nyt ei edes nuoruus ja söpöys enää selitä tytöttelyä.No höh. Olen niin miesvaltaisella alalla kun voi vaan olla ja silti kokemukseni mukaan suuri enemmistö suomalaisista miehistä on aivan herrasmiehiä. Ehkä olen sitten halunnut keskittyä siihen mitä heillä on sanottavaa, enkä niihin tytöttelijöihin. Missään tapauksessa en ainakaan ole itseäni kokenut huonommaksi saati halunnut piilottaa rintojani tai kieltää naiseuttani jonkun törpön vuoksi, joka ei osaa käyttäytyä.
Ihan vakavissaan; Suomessa ei naisen asema ole koskaan ollut niin vahva kuin tällä alkaneella vuosituhannella, joten en nyt ihan yhdistäisi naisen alisteista asemaa yhteiskunnassa tähän kasvaneeseen ns sukupuolidysforia -ilmiöön.
Ehkä hormonien määrä ympäristössämme /ravinnossamme? Sikiöaikainen altistus päihteille tai ympäristömyrkyille? Joku sosiaalisten tekijöiden summa, kuten ihan tavallisten naisten olematon näkyvyys nuorten kuluttamassa mediassa?
Okei. Edelleen monilla muilla naisilla on erilainen kokemus, myös niillä miesvaltaisilla aloilla olevilla. Negatiiviset kokemukset naisena olemisesta vaikuttavat ihan varmasti sukupuolidysforian syntyyn. Osa tytöistä ja naisista kokee todella rankkojakin asioita: fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Olen itse tuntenut ja tiennyt todella monia tällaisia tyttöjä ja naisia. Tällainen taustahan on toistuvasti myös transhoitoihin hakeutuneilla tytöillä: halutaan paeta haavoittuvassa asemassa olemista. Uhkailu, kouriminen ja törkeät puheet ovat jonkin verran tavallisempia, mutta niidenkin kokeminen on kuormittavaa, erityisesti jos elämässä on jo valmiiksi kuormittavia tekijöitä. Onko ihme, jos nuori ihminen haluaa paeta tällaista?
Huomaan kyllä, että elinpiirit ja kokemukset ovat erilaisia. Osan elinpiiriin kuuluvat pojat ja miehet ovat yleensä käyttäytyneet siististi, osan elinpiirissä eivät ollenkaan niin usein. Suomessa on toki täysin mahdollista elää niin, että itse elää siinä hyväkäytöksisten ihmisten/miesten kuplassa. Miehellenikin monet kertomani asiat on olleet outoja ja järkyttäviäkin.
Seksismi on myös näitä asioita arkipäiväisempää, kaikki ihmiset eivät vain aina kiinnitä siihen samalla tavalla huomiota. Ihmisten asenteiden ja käytöksen malleja voi olla vaikea todentaa, tosin jonkin verran tutkimuksia on. Esim. YK:n kyselytutkimuksen mukaan maailmassa ei ole yhtään maata, jossa vallitsisi sukupuolten tasa-arvo. Käytännössä eriarvoisuus voi olla nyt esimerkiksi vaikka sitä, että nimenomaan naisten töitä haukutaan. Tämäntyyppisistä arkipäivän kokemuksista löytyy paljon naisten kertomuksia. Toisaalta mullakin on toki hyviäkin kokemuksia, mutta kaikilla ne eivät ollenkaan kumoa huonoja.
Yleisesti ottaen naisten ja miesten ominaisuuksia ja tekemisiä arvioidaan edelleen usein aika erilaisin tavoin ja kriteerein. (Esim. oman isäni mielestä mun olisi pitänyt hakeutua insinöörikoulutuksen sijaan hoitajaksi, ja hänen näkemyksensä mukaan mua kiinnostavat koulutuksessa sisällön sijaan pojat... Sukupuolen lisäksi mitään muuta syytä näihin kommentteihin ei ollut.). Oma kokemukseni on vahvasti, että naisiin edelleen kohdistuu edelleen usein vähäisempää arvostusta ja kovempaa kritiikkiä. Toki tämä vaihtelee varsin suuresti tilanteen ja siinä mukana olevien ihmisten mukaan. Silti seksimi on edelleen myös kollektiivista. Tämä on ollut myös monien transhoitoihin hakeutuneiden naisten kokemus.Tietenkään naisten asema ei ennenkään ole ollut parempi, vahvasti päinvastoin ja olen siitä erittäin tietoinen. Valtava osa naisista tässä maailmassa on toivonut syntyneensä mieheksi, jotta välttyisi joko negatiivisilta kokemuksilta tai rajoitteilta. Ennen tätä vaihtoehtoa ei vain tarjottu teinitytöille ollenkaan - nyt tarjotaan.
- eri
Minä en kyseenalaista ollenkaan kenenkään kokemuksia siitä, että on esim seksuaalissävytteisen huomion kokenut häiritsevänä tai etenkään, että esim raiskatuksi tuleminen voi jättää monenlaisia tunteita, vaikkapa inhoa omaa kehoa kohtaan. Mulla ei vaan nyt ole sellaisia kokemuksia ja ymmärtääkseni ihan naisasialiikekin toteaa naisiten oikeuksien olevan Suomessa nyt erinomaisella tasolla?
Kyseenlaistan tämän kyllä:
"Valtava osa naisista tässä maailmassa on toivonut syntyneensä mieheksi, jotta välttyisi joko negatiivisilta kokemuksilta tai rajoitteilta. Ennen tätä vaihtoehtoa ei vain tarjottu teinitytöille ollenkaan - nyt tarjotaan."
Minusta on ongelmallista, että kokemukseen syrjinnästä tarjotaan kehoa muokkaavia hoitoja ratkaisuna, etenkin kun ne eivät ole mitenkään terveyttä edistäviä itsessään. Haluaisin edes uskoa, että tuollainen huonommuuden kokemus omassa sukupuolessa ei ole kenellekään se heräte pyrkiä sukupuoltaan "korjaamaan" vaan joku toisenlainen kokemus kuulumattomuudesta omaan sukupuoleen.
Vähän kuin sanoisi mustalle miehelle, että valkaise ihosi niin ongelmasi poistuvat. Jotenkin epäinhimillistä.
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Mutta jos biologinen nainen pitää biologisista miehistä, eikös hän ole hetero tai biseksuaali. Hyvin moni miettii varsinkin nuorena, miten perhe, suku, koulukaverit ja valtaväestö suhtautuvat ja sopiiko joukkoon. Kun mukaan laskee sateenkaari- ja ns. edistyksellisissä piireissä rehottavan homofobian (homoseksuaalit ovat creepyjä genitaalifetisistejä, lesbot ovat vulvafanaatikkoja kuten Trans ry:n entinen pj ilmaisi asian jne.), niin houkutus tekeytä heteroksi herää vähemmästäkin. Toki myös konservatiivit osaavat olla homofobisia, mutta se ilmenee eri tavalla.
T. sateenkaari-ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Transmies joka tykkää miehistä on hetero.
Mutta homoseksuaalit miehet eivät hänestä kiinnostu, joten jäljelle jää biseksuaalit miehet.
Tai ehkä heteromiehet jotka ei pelkää "homoleimaa".
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Heteronaisiahan he silloin ovat. Transmies on nainen eli naaraspuolinen ihminen, jolla on sukupuoliristiriita. Jos hän on kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta eli miehistä, on hän hetero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Mitä ihmettä sinä raivoat. Detransitioituneet ja myös jotkut transmiehet ovat itse puhuneet siitä, että osa syy transiutukselle oli ollut kyvyttömyys hyväksyä omaa lesbouttaan ja/tai ympäristön taholta koettu homofobia. Turhaan siinä tiuskit muille, jos ottavat sen esille. Vai kalahtiko omaan nilkkaan?
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Jokainen varmasti itse tietää jossain kohti elämäänsä oliko transprosessi hyödyllinen vai haitallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Transmies joka tykkää miehistä on hetero.
Mutta homoseksuaalit miehet eivät hänestä kiinnostu, joten jäljelle jää biseksuaalit miehet.
Tai ehkä heteromiehet jotka ei pelkää "homoleimaa".
No onhan niitä transmiehiä, jotka synnyttävätkin. Ttuskinpa kukaan selvää heteroparia alkaa homostelusta haukkumaan, kun jälkeläisiäkin pukkaavat. "Miehetkin voivat synnyttää" läppä ei vedä vertoja todellisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.
Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.
On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.
Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?
Transmies joka tykkää miehistä on hetero.
Mutta homoseksuaalit miehet eivät hänestä kiinnostu, joten jäljelle jää biseksuaalit miehet.
Tai ehkä heteromiehet jotka ei pelkää "homoleimaa".No onhan niitä transmiehiä, jotka synnyttävätkin. Ttuskinpa kukaan selvää heteroparia alkaa homostelusta haukkumaan, kun jälkeläisiäkin pukkaavat. "Miehetkin voivat synnyttää" läppä ei vedä vertoja todellisuudelle.
???
Mies ei voi ikinä olla raskaana, vain naiset ovat raskaana ja synnyttävät. Juridinen mies voi synnyttää, mutta hän on bbiologinen nainen.
8888 kirjoitti:
Huhhuh, mutta myönnettävä on että transprosessia raskaampaa on kyllä ollut täällä keskustelu ja muistuttaa ikävästi siitä, ettei kaikille kannata asiaa tuoda julki. Taputtakaa itseäni olkapäähän, olette sen ansainneet.
Kiitos ihmettelyistä, jos mikään höpinöistäni avarsi niin hienoa! Jos ei niin.. jatkakaa toki.
Kiitokset sinulle että jaksoit osallistua keskusteluun, vaikka muiden kommentit epämiellyttävältä tuntuivatkin. On hyvä saada keskustelusta mahdollisimman moniäänistä.
Samaan kiinnitin huomiota. Itse näin kaksi naista, jotka ovat yhdessä. En naisen ja miehen, niin kuin he itse ilmaisivat.