Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.

Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.

 Kyllä ne ovat silti linkittyneitä toisiinsa vaikka tarkoittavatkin eri asioita. Ihminen on seksuaalisesti dimorfisminen eläinlaji, jonka uros- ja naaraspuoliset yksilöt eroavat ulkoisesti toisistaan selkeästi. Tämä ominaisuus vaikuttaa voimakkaasti seksuaaliseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.

 Ja omien havaintojeni mukaan transnaisten lisäksi myös transmiehet eroavat toisistaan kahdella, tietyllä tavalla: Osa on voimakkaasti kiinnostunut naisista, osa... tavallaan miehistä, mutta se kohdistuu enemmän mielikuvaan itsestään miehenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.

Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.

On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.

Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?

Transmies joka tykkää miehistä on hetero.

Mutta homoseksuaalit miehet eivät hänestä kiinnostu, joten jäljelle jää biseksuaalit miehet.
Tai ehkä heteromiehet jotka ei pelkää "homoleimaa".

No onhan niitä transmiehiä, jotka synnyttävätkin. Ttuskinpa kukaan selvää heteroparia alkaa homostelusta haukkumaan, kun jälkeläisiäkin pukkaavat. "Miehetkin voivat synnyttää" läppä ei vedä vertoja todellisuudelle.

???

Mies ei voi ikinä olla raskaana, vain naiset ovat raskaana ja synnyttävät. Juridinen mies voi synnyttää, mutta hän on bbiologinen nainen.

Ai ihanks totta? No daa.

ladyboyS kirjoitti:

Luomunaiset tuntuvat kokevan monet transnaiset nykyään uhkana.

Miehet taas ovat hämillään yhä enenevissä määrin sen suhteen, että tuntevat transnaisiin jopa kaikkein suurinta vetoa.

Elämme tietyllä tavalla mielenkiintoista ajanjaksoa ihmiskunnan historiassa kun tarkkaillaan sitä evoluutiobiologian perspektiivistä.

Nautin tästä.. < 3

Jep, erittäin arka aihe perus perteille/pirkoille, mut näköjään pitää paikkansa :D

Vierailija kirjoitti:

Artikkeli vuodelta 2005. Mikä lienee tilanne nykyään, ja auttaako itsemäärittely tällaisia tapauksia vai rohkaiseeko heitä lakaisemaan kaikki ongelmansa transmaton alle?

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/sairaus-voi-sekoittaa-sukupuoli-iden…

"Tutkimukset paljastavat, että vähintään kolmasosa klinikkaan tulleista - jopa puolet - eivät olekaan transsukupuolisia. Identiteetin on hämärtänyt esimerkiksi jokin krooninen, psykoottinen sairaus. Tavallisimpia erotusdiagnooseja ovat rajatilapersoonallisuus ja harhaluuloisuushäiriö."

Vuonna 2004 transhoitoa haki Suomessa 50 henkeä, vuonna 2020 heitä oli 950 henkeä (Kaltialan haastattelu, IS 3.7.21). Jos tuosta 50:stäkin lähes puolet kärsi tosiasiassa muista ongelmista kuin sukupuolidysforiasta, kuinka suuri tämä osuus on nykyisin! Kuitenkin yli puolet saa diagnoosin ja ohjautuu hormonihoitoihin. Tällä menolla katujia tulee vastaisuudessa paljon. 

Transhoidossa mukana ovat lääkärit ovat nykyisin valtavan paineen alaisia. Ei riitä, että potilasjärjestöt painostavat kaikin mahdollisin tavoin ja haluavat määrätä millaista hoitoa tulee antaa. Vielä pahempaa on se, että media, osa yliopistoväestä ja osa poliitikoista on mukana tässä järjettömyydessä.

Vierailija kirjoitti:

ladyboyS kirjoitti:

Luomunaiset tuntuvat kokevan monet transnaiset nykyään uhkana.

Miehet taas ovat hämillään yhä enenevissä määrin sen suhteen, että tuntevat transnaisiin jopa kaikkein suurinta vetoa.

Elämme tietyllä tavalla mielenkiintoista ajanjaksoa ihmiskunnan historiassa kun tarkkaillaan sitä evoluutiobiologian perspektiivistä.

Nautin tästä.. < 3

Jep, erittäin arka aihe perus perteille/pirkoille, mut näköjään pitää paikkansa :D

Olisiko tälle jotain muutakin lähdettä kuin oma kokemus?

Oman kokemukseni perusteella nimittäin minäkin voisin väittää, että miehet haluaa kaikkein eniten autistisia huonosti pukeutuvia naisia, sekä parisuhteeseen että muuten. En kuitenkaan väitä, koska yhden ihmisen kokemuksista on täysin mahdotonta tehdä mitään johtopäätöksiä, ja yksittäisen ihmisen havainnot maailmasta voivat olla hyvinkin vääristyneitä. Pääsääntöisesti ovat.

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.

Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.

On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.

Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?

Joo, tuntuu että miltei valtaosa on nykyään näitä "transhomoja". Siis nuorista ftm-henkilöistä. Monet tyttönä kasvaneet tuntevat seksuaalista viehätystä miehiä kohtaan, mutta kokevat ahdistavaksi ajatuksen itsestään heterosuhteessa naisen roolissa. "Homona" on jollain tapaa vähemmän ahdistavaa haluta "muita" miehiä ja olla seksuaalinen olento.

Sitten on nämä ftm-transhomot, jotka deittailevat vain ja ainoastaan toisia ftm-transhomoja ja kutsuvat itseään homomiehiksi. Lesboksi kutsuminen olis heille ällöttävintä mitä voi kuvitella.

Tähän päälle kun vielä lisää sen, että nuorten heteronaistenkin keskuudessa on iso trendi olla fit, rasvaton, pienitissinen, ja korostaa tahdonvoimaa, määrätietoisuutta ja urahakuisuutta, niin aika ahtaalle jää se perinteinen lapsista ja perheestä haaveileva perinteinen tyttö. Hametta pitävät nyt miehet, naisten kuuluu esitellä treenattuja kannikoitaan ja kivikovia reisiään ohkaisissa trikoissa. Se on feministinen statement, että vaatteet nuolevat vartalon jokaista kurvia mutta muuten koko olemus viestii, että miehet eivät pahemmin kiinnosta, kun niiltä ei voi osottaa muuta kuin pettymyksiä.

Omituista aikaa elämme. Hyvin omituista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkeli vuodelta 2005. Mikä lienee tilanne nykyään, ja auttaako itsemäärittely tällaisia tapauksia vai rohkaiseeko heitä lakaisemaan kaikki ongelmansa transmaton alle?

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/sairaus-voi-sekoittaa-sukupuoli-iden…

"Tutkimukset paljastavat, että vähintään kolmasosa klinikkaan tulleista - jopa puolet - eivät olekaan transsukupuolisia. Identiteetin on hämärtänyt esimerkiksi jokin krooninen, psykoottinen sairaus. Tavallisimpia erotusdiagnooseja ovat rajatilapersoonallisuus ja harhaluuloisuushäiriö."

Vuonna 2004 transhoitoa haki Suomessa 50 henkeä, vuonna 2020 heitä oli 950 henkeä (Kaltialan haastattelu, IS 3.7.21). Jos tuosta 50:stäkin lähes puolet kärsi tosiasiassa muista ongelmista kuin sukupuolidysforiasta, kuinka suuri tämä osuus on nykyisin! Kuitenkin yli puolet saa diagnoosin ja ohjautuu hormonihoitoihin. Tällä menolla katujia tulee vastaisuudessa paljon. 

Transhoidossa mukana ovat lääkärit ovat nykyisin valtavan paineen alaisia. Ei riitä, että potilasjärjestöt painostavat kaikin mahdollisin tavoin ja haluavat määrätä millaista hoitoa tulee antaa. Vielä pahempaa on se, että media, osa yliopistoväestä ja osa poliitikoista on mukana tässä järjettömyydessä.

Sitten siinä kauheessa paineessa on vielä hirvittävä resurssipula ja jonot senkun kasvavat kasvamistaan, mutta silti pitäisi pystyä tutustua yksilöllisesti jokaiseen potilaaseen niin hyvin, että osaisi tehdä oikein tämän loppuelämän kannalta erittäin merkittäviä päätöksiä. Ei ole helppo työ heillä.

Hyvä että tästä aiheesta viimein keskustellaan syvällisemmin. Tärkeä dokumentti Stolzmannilta! Suomeen tarvitaan lisää hänenlaisiaan toimittajia, jotka uskaltavat rohkeasti tarttua haastaviin aiheisiin sen sijaan, että vain toistelisivat mitään kyseenalaistamatta kullakin hetkellä suosittuna olevia tai "poliittisesti korrekteja" narratiiveja.

Vierailija kirjoitti:

ladyboyS kirjoitti:

Luomunaiset tuntuvat kokevan monet transnaiset nykyään uhkana.

Miehet taas ovat hämillään yhä enenevissä määrin sen suhteen, että tuntevat transnaisiin jopa kaikkein suurinta vetoa.

Elämme tietyllä tavalla mielenkiintoista ajanjaksoa ihmiskunnan historiassa kun tarkkaillaan sitä evoluutiobiologian perspektiivistä.

Nautin tästä.. < 3

Jep, erittäin arka aihe perus perteille/pirkoille, mut näköjään pitää paikkansa :D

 Mikä tuossa nyt on niin arkaa? Joo, biologinen mies (varsinkin hetero) on potentiaalinen fyysinen uhka naiselle, se ei ole nykyajan keksintö ja transnaisetkin ovat miehiä. Päinvastoin tämän ääneen sanominen tuntuu olevan transnaisille arka aihe.

 Ja aiheeseen perehtyneille tuo miesten kiinnostus transnaisiin (gynandromorphophilia) ei ole lainkaan hämmentävä konsepti. Se vaan ei ole niin yleistä kuin "ladyboyS" ym. ehkä haluaisi olevan.

Jos mies tuntee vetoa transnaiseen, hän on homo tai bi. Mitä uhkana kokemiseen tulee, transnaisten harjoittamalla aggressiivisella uhkailulla saattaa olla jotakin tekemistä asian kanssa. Katsokaa vaikka, millaisia viestejä he lähettävät Rowlingille. Trans ry;n porukka jakaa toisilleen naistentap_omeemejä.

https://www.qx.fi/yhteiskunta/247188/transaktivismi-voi-myos-ampua-yli-…

Lisäksi transitioituneet transnaiset eivät tee sen vähemmän väkivaltarikoksia kuin muutkaan miehet, ja UK:n oikeusministeriön tilastojen mukaan itsemäärittelevät transnaisvangit tekevät noin 3,5 kertaa enemmän seksuaalirikoksia kuin muut miehet.

"Participants

All 324 sex-reassigned persons (191 male-to-females, 133 female-to-males) in Sweden, 1973–2003."

"Second, regarding any crime, male-to-females had a significantly increased risk for crime compared to female controls (aHR 6.6; 95% CI 4.1–10.8) but not compared to males (aHR 0.8; 95% CI 0.5–1.2). This indicates that they retained a male pattern regarding criminality. The same was true regarding violent crime."

https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.00168…

"MOJ stats show 76 of the 129 male-born prisoners identifying as transgender (not counting any with GRCs) have at least 1 conviction of sexual offence. This includes 36 convictions for r*pe and 10 for attempted r*pe. These are clearly male type crimes (rape is defined as penetration with a penis).

Here is the number compared with figures for sex offending rates in men and women over the same period.

Comparisons of official MOJ statistics from March / April 2019 (most recent official count of transgender prisoners):

76 sex offenders out of 129 transwomen = 58.9%

125 sex offenders out of 3812 women in prison = 3.3%

13234 sex offenders out of 78781 men in prison =

16.8%"

https://committees.parliament.uk/writtenevidence/18973/pdf/

8888 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.

Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.

Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.

Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.

Ei ole. 25-vuotias on nuori. Sekin on siinä rajoilla, että voiko henkilö oikeasti olla valmis arvioimaan koko loppuelämään vaikuttavien hoitojen seuraukset, kun aivot vasta ovat niin sanotusti kypsyneet. Jos on niin kova kiire hoitoihin, niin se kyllä haiskahtaa epätoivolta ja epätoivoisena tehdyt ratkaisut eivät yleensä ole ne parhaimmat. Ja kuten sanottu, tuo korkeampi ikä transhoitoihin antaa aikaa puuttua muihin ongelmiin, jotka näyttävät olevan yleisiä transdiagnoosin saaneilla. Samoin vanhemmalla iällä tehdyt transhoidot näyttävät korreloivan paremmin tyytyväisyyden kanssa. Mikä käy järkeenkin: kun on rauhassa miettinut ratkaisua ja myös saanut elää elämäänsä terveellä keholla, osa jopa oman perheen ja lapset jo tehden, on päätös pitävämmällä pohjalla.

Kaikilla asia ei mene näin. Itse olen voinut pahoin jo lapsesta saakka, nyt olen 25 vuotias. Olen päässyt elämässä eteenpäin, teen töitä ja opiskelen ammattikorkeassa. Mitä ennen testoja en todellakaan olisi nähnyt tapahtuvan. Lapsia harva transmies haluaa synnyttämällä, joten sitä olisi ollut yhtä turhan kanssa odottaa. Etenkin kun olen kiinnostunut naisista, en miehistä. Kuten Mirakin nyt seurustelee transmiehen kanssa, niin lapset tulisi joka tapauksessa muulla tavalla. Toki tuo munasarjojen yms poistoa olisi saanut lykätä.

Ja ongelmat mitkä on transihmisillä yleisiä, niin miksiköhän? Siksi koska sukupuoli ei vastaa sitä, mitä sen olisi pitänyt olla. Pienellä osalla jokin muu mt vaiva. Vertaan nyt itseeni, koska se on helpointa. Miten olisin voinut korjata näitä "transihmisille tyypillisiä ongelmia" jos ainoa ja oikea olisi ja oli ollut testohoidot. Olisin odottanut 25 vuotiaaksi asti, jolloin olisin käynyt terapiassa itkemässä kuinka vihaan itseäni, kaikkialle minne menen on kylmä muistutus siitä, että en ole sitä mitä pitäisi. Ei tarvitse olla järjen jättiläinen ymmärtääkseen, ettei siinä paljoa hoitotahot auttaisi. Olisin masentunut, kehittänyt päihdeongelman, koulut olisivat jääneet ja suhteet ihmisiin rakoilleet oireilun takia. En itse näe tässä kuviossa itsensä korjautumista, koiraa, omakotitaloa ja lapsia. Näen pelkän todennäköisen lopun.

No nyt puhut palturia. Kyllähän sitä transpoleilla töissä olevatkin jatkuvasti haastatteluissaan sanovat, että suurella osalla hoitoihin hakeutuvista on muita mt-ongelmia. Lähes jokainen heistä varmaan sanoo, kuten sinäkin, että ongelmat johtuvat transsukupuolisuudesta, mutta onko se todella niin?

Siis kyllä, mutta en puhu masennuksesta tms kaltaisesta oireilusta. Joillakin voi olla vakavemman asteisia mt ongelmia, mitkä johtavat sukupuolesta toiseen hyppimiseen. Jotkut mt ongelmat ovat hyvin iso este transhoitoihin. Ja kyllä se on todella niin ja aikaisemmissa kommenteissa sen selittänyt. En kiinnitä itseeni niin paljon huomiota, mitä ennen testoja, negatiivisessa mielessä siis. Näytän sille kuin pitääkin. Miinusta tietysti se että pitkää minusta ei tullut, mutta se on sivuseikka.

Kannattaa huomata, että persoonallisuushäiriöiset eivät usein tai välttämättä kärsi itse. Heidät tunnistaa usein jäykästä, joustamattomasta ja mustavalkoisesta tavasta ajatella ja toimia. Osa vaatii ympäristöä muuttumaan, koska he eivät näe itsessään korjattavaa tai ongelmallista.

Näiden kanssa vääntäminen on taatusti haastavaa. Minun ei todella käy kateeksi näitä portinvartijoita, joilla voi olla suuri houkutus myöntyä ja antaa periksi vain päästäkseen jatkamaan työtään. He haluavat myös uskoa parasta ja asiakkaat voivat olla hyvin vetoavia, vakuuttavia, älykkäitä, miellyttäviäkin.

Mutta lääkärin tehtävä ei mielestäni ole miellyttäminen. Ei voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tuntee vetoa transnaiseen, hän on homo tai bi. Mitä uhkana kokemiseen tulee, transnaisten harjoittamalla aggressiivisella uhkailulla saattaa olla jotakin tekemistä asian kanssa. Katsokaa vaikka, millaisia viestejä he lähettävät Rowlingille. Trans ry;n porukka jakaa toisilleen naistentap_omeemejä.

https://www.qx.fi/yhteiskunta/247188/transaktivismi-voi-myos-ampua-yli-…

Lisäksi transitioituneet transnaiset eivät tee sen vähemmän väkivaltarikoksia kuin muutkaan miehet, ja UK:n oikeusministeriön tilastojen mukaan itsemäärittelevät transnaisvangit tekevät noin 3,5 kertaa enemmän seksuaalirikoksia kuin muut miehet.

"Participants

All 324 sex-reassigned persons (191 male-to-females, 133 female-to-males) in Sweden, 1973–2003."

"Second, regarding any crime, male-to-females had a significantly increased risk for crime compared to female controls (aHR 6.6; 95% CI 4.1–10.8) but not compared to males (aHR 0.8; 95% CI 0.5–1.2). This indicates that they retained a male pattern regarding criminality. The same was true regarding violent crime."

https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.00168…

"MOJ stats show 76 of the 129 male-born prisoners identifying as transgender (not counting any with GRCs) have at least 1 conviction of sexual offence. This includes 36 convictions for r*pe and 10 for attempted r*pe. These are clearly male type crimes (rape is defined as penetration with a penis).

Here is the number compared with figures for sex offending rates in men and women over the same period.

Comparisons of official MOJ statistics from March / April 2019 (most recent official count of transgender prisoners):

76 sex offenders out of 129 transwomen = 58.9%

125 sex offenders out of 3812 women in prison = 3.3%

13234 sex offenders out of 78781 men in prison =

16.8%"

https://committees.parliament.uk/writtenevidence/18973/pdf/

Ja Suomessa sijoitetaan jo nyt vangit juridisen merkinnän perusteella, joten tekeillään oleva itsemäärittelylaki tulee rikollisille taivaan lahjana. Kun merkintä on vaihdettu, rikokset tilastoidaan ja uutisoidaan naisten tekemiksi, joten itsemäärittelyn väärinkäytöksiä ei edes pystytä seuraamaan. Meillä ei kirjata biologista sukupuolta mihinkään erikseen, ja Oikeus olla -aloite haluaa, että tiedot hetun vaihdosta poistetaan viiden vuoden kuluttua.

https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/seuraamukset/saannokset/maarayks…

Inhottaa tämä miten seksuaalisuus on lääketieteellistetty tämä genderismin mukana. Ihan jotenkin perverssiyteen saakka: ihmiset nähdään vaan joinain elinkombinaatioina. Tuosta pari harppausta niin ollaankin jo robotteja.

Vähän aikaa sitten riitti, että tytöt tykkäsi tytöistä ja pojat pojista. Mut ku mikään ei riitä, tässäkään. Nyt on lapsetkin jo kiskottu mukaan korjattaviksi. Onko meillä Suomessa jo tekeillä oma show translapsesta? Tulisko jo tänä keväänä?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tästä aiheesta viimein keskustellaan syvällisemmin. Tärkeä dokumentti Stolzmannilta! Suomeen tarvitaan lisää hänenlaisiaan toimittajia, jotka uskaltavat rohkeasti tarttua haastaviin aiheisiin sen sijaan, että vain toistelisivat mitään kyseenalaistamatta kullakin hetkellä suosittuna olevia tai "poliittisesti korrekteja" narratiiveja.

Itse taas olen kiinnittänyt huomion, että katujien tarinat pääsee julkisuuteen ja niitä on todella tuotuna esiin. Paljon enemmän kuin muiden tarinoita. He siis ovat saaneet paljon palstatilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin lapsena olla poika. MInua myös pidettiin poikana. Pukeuduin ja käyttäydyin kuin poika. Vanhempani eivät pakottaneet lemaan muuta ja antoivat minun touhuta  elämässäni sellaisena kuin olen. SIlti ihastuin tyttöyteen ja naisellisuuteen murrosiässä, olin innoissani kuukautisistani ja miten rintani alkoivat kasvaa. Nyt mietin, että olisi ollut karseaa elää tänä päivänä ja jos minut olisi siirretty jonnekin terapiaan vahvistumaan sukupuoltaan vaihtavaksi transpojaksi. 

Mulla sama. Olin varmaan 5-6, vuotias ennen kuin ylipäätään tajusin tyttöjen ja poikien välillä olevan mitään eroja. Meillä kotona ei korostettu lasten sukupuolta. Mentiin ja rehattiin ihan samassa porukassa. Halusin mm. näyttää miesuutisten lukijalta, joka oli minusta parhaimman näköinen ihminen ikinä (ei siis parhaimmannäköinen mies, vaan ihminen). Kun tajusin eron, olin ensin ihan poikaa ja leikin enemmän ns. poikien leikkejä. Onneksi kukaan ei tullut tuputtamaan väärään kehoon syntymisen ajatusta mulle. En varmaan vieläkään ole tiukimpien karsinointien mukaisesti naisellinen, jos en miehekäskään. Ihminen olen edelleen :D

Nykyään karsinoidaan sukupuoliroolit kamalan tiukiksi. Mahtuuko niihin monikaan? 

juu tässä on kumma ristiriita. Ehkä joku aatetta tunnustava voisi selittää mullekin kun en tajua;

siis sukupuolia olis niinkun tosi monta, eli perus nainen, mies ja sitten muunsukupuoliset, koska ihmisiä ei voi lokeroida niin yksinkertaisesti kuin että 1. nainen 2.mies. Eiksniin?

Lapset pitäisi kasvattaa tosi sukupuolineutraalisti, et niille ei tule sellasta pakotettua sukupuoli-identiteettiä, eli esim vaatteet vois olla keltaiset tai beiget ja nimi vaikka Halla ja leluina He-Maneja ja Barbeja ja kuka vaan voi olla metsuri tai tykätä kotsasta, oonko ymmärtänyt oikein?

Aina joskus joku sit kasvaa niin, ettei oikein tunne sitä meikeillä tuhraamista ja pullantuoksua omakseen vaikka on syntynyt tytöksi, niin sit voi käydä transition ja olla poika. Tai vice versa. Yhä kartalla?

Mutta KUKA siis tarkalleen on se, joka lokeroi miehen tai naisen roolin niin ahtaaksi (kuten edellä), että siihen on osan huono syntymäsukupuolensa mukaan sopeutua? Haluaako sukupuolivähemmistöt siis ylläpitää tuota karsinointia vai mistä tässä on kysymys?

Minä teen ainakin uraa teollisuudessa (en nyrkin ja hellan välissä), en tuoksu pullalle, enkä koskaan pitänyt nukeista ja vauvaleikeistä, mut kyllä silti mielestäni oon ihan oikeasti nainen.

Vierailija kirjoitti:

Inhottaa tämä miten seksuaalisuus on lääketieteellistetty tämä genderismin mukana. Ihan jotenkin perverssiyteen saakka: ihmiset nähdään vaan joinain elinkombinaatioina. Tuosta pari harppausta niin ollaankin jo robotteja.

Vähän aikaa sitten riitti, että tytöt tykkäsi tytöistä ja pojat pojista. Mut ku mikään ei riitä, tässäkään. Nyt on lapsetkin jo kiskottu mukaan korjattaviksi. Onko meillä Suomessa jo tekeillä oma show translapsesta? Tulisko jo tänä keväänä?

 Jokunen vuosi sitten ylen perjantai-dokkarissa oli aiheena "translapset" (löytyyköhän enää areenasta) ja siinä taaperoikäisen(!) vanhemmat selitteli kuinka "suojelevat lastaan väittämällä että tytölläkin voi olla penis" ja suunnittelivat kuinka lähtevät ulkomaille jos suomesta ei saa blokkereita. Sen verran karmaiseva klippi että muistan vieläkin oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tästä aiheesta viimein keskustellaan syvällisemmin. Tärkeä dokumentti Stolzmannilta! Suomeen tarvitaan lisää hänenlaisiaan toimittajia, jotka uskaltavat rohkeasti tarttua haastaviin aiheisiin sen sijaan, että vain toistelisivat mitään kyseenalaistamatta kullakin hetkellä suosittuna olevia tai "poliittisesti korrekteja" narratiiveja.

Itse taas olen kiinnittänyt huomion, että katujien tarinat pääsee julkisuuteen ja niitä on todella tuotuna esiin. Paljon enemmän kuin muiden tarinoita. He siis ovat saaneet paljon palstatilaa.

Siis tyytyväisiin transihmisiin sekä hoitojen ja itsemäärittelyn kehumiseen verrattuna? Missä? Ennen tätä dokumenttia katujia on viimeksi käsitelty Suomen mediassa vuonna 2019. Sitä ennen heitä ei taidettu haastatella ollenkaan.

Se kannattaisi harkita ennen kuin silpoo kehonsa peruuttamattomasti. Mielenterveyden ongelmiin tuskin koskaan kirurgin veitsi on se oikea ratkaisu. Transagendan mainostaminen lapsille tyylin "jokainen saa itse päättää mikä haluaa olla" on luokattoman vastenmielistä. Sukupuolta ei voi muuttaa leikkaamalla, tämä on vaan totuus. Jokainenhan saa leikkiä mitä haluaa, mutta ei pidä itselleen tehdä vahinkoa, jota ei voi perua kun ei enää leikitytä.

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Huhhuh, mutta myönnettävä on että transprosessia raskaampaa on kyllä ollut täällä keskustelu ja muistuttaa ikävästi siitä, ettei kaikille kannata asiaa tuoda julki. Taputtakaa itseäni olkapäähän, olette sen ansainneet.

Kiitos ihmettelyistä, jos mikään höpinöistäni avarsi niin hienoa! Jos ei niin.. jatkakaa toki.

Kiitokset sinulle että jaksoit osallistua keskusteluun, vaikka muiden kommentit epämiellyttävältä tuntuivatkin. On hyvä saada keskustelusta mahdollisimman moniäänistä.

Kiitos kiitoksista! Harmittaa toki etten enempää kykene ottamaan osaa keskusteluun, olen elämästäni erittäin kiitollinen ja ihanien ihmisten ympäröimä, mutta täällä muistan sen, että joidenkin silmissä olen vain trans (pahimmassa tapauksessa jotain muutakin jos oikein luovaksi haluaa haukkumanimissä ryhtyä) enkä ihminen juuri laisinkaa, jos siis saisivat tietää. Mutta taakkansa jokaisella.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sen voi ajatella niin, että on kohtalo syntyä mieheksi tai naiseksi ja sen kanssa on elettävä. En tiedä millaista on olla mies, enkä osaa sitä kaivata. En myöskään naisena tee mitään erityisiä "naisten juttuja" jotka olisi miehiltä jotenkin kielletty.

Näin se on minullakin. Olen hyvin miehinen nainen. Mutta me olemmekin kehossa, joka kuitenkin tuntuu oikealta. Tiedän ja koen olevani nainen, vaikka moni hyväksi jätkäksi kehuukin. Mutta ymmärrän, että on olemassa toisenlainen kokemus. Oman itseni kautta en voi sitä ymmärtäää, mutta maailmaa nähneensä tajuan, että on ihmisiä väärissä kehoissa. Sen kanssa on varmasti vaikea elää maailmassa, jossa mikään erilaisuus ei ole hyväksyttyä.

Asian on vaikea, mutta itse kannatan hoitojen aloittamista ennen murrosikää, jos lapsi on aina ollut ristiriidassa kehonsa kanssa.