Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään

Onko tämäkin sitä vihreetä siirtymää :)

Vierailija kirjoitti:

Se kannattaisi harkita ennen kuin silpoo kehonsa peruuttamattomasti. Mielenterveyden ongelmiin tuskin koskaan kirurgin veitsi on se oikea ratkaisu. Transagendan mainostaminen lapsille tyylin "jokainen saa itse päättää mikä haluaa olla" on luokattoman vastenmielistä. Sukupuolta ei voi muuttaa leikkaamalla, tämä on vaan totuus. Jokainenhan saa leikkiä mitä haluaa, mutta ei pidä itselleen tehdä vahinkoa, jota ei voi perua kun ei enää leikitytä.

Eikä pidä pakottaa muita leikkimään mukana lainsäädännön, sosiaalisten sanktioiden ja itsetuholla kiristämisen voimin.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.

Sukupuoli identiteelillä ja seksuaalisellasuuntautumisella ei ole keskenään mitään tekemistä. Kaksi eri asiaa.

On sillä sen verran yhteyttä, että jos ei hyväksy omaa lesboutta, ja korjaa sukupuolensa mieheksi, niin voi luokitella itsensä heteroksi sen jälkeen.

Tiedän myös transmiehiä, jotka luokiteltaisiin ihan homoiksi koska ovat kiinnostuneita miehistä. Että niin. Sateenkaari ihmiset eivät ole kiinnostuneita näyttämään heteroille, koska eivät ole ja uskon, että heillä on muutakin tekemistä kuin miettiä heteroita esim. Käydä töissä, kaupassa ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Tiedäthän, normaaleja elämän asioita. Toisin kuin heteroilla on aikaa miettiä muita. Minua häiritsi vain se, että näytän naiselle. Ei se, että en näyttänyt heterolle. Tosin nyt kun mainitsit niin häiritsee että joku elämämkoulu joskus minua homotteli että meninkö nyt prosessina metsään?

Joo, tuntuu että miltei valtaosa on nykyään näitä "transhomoja". Siis nuorista ftm-henkilöistä. Monet tyttönä kasvaneet tuntevat seksuaalista viehätystä miehiä kohtaan, mutta kokevat ahdistavaksi ajatuksen itsestään heterosuhteessa naisen roolissa. "Homona" on jollain tapaa vähemmän ahdistavaa haluta "muita" miehiä ja olla seksuaalinen olento.

Sitten on nämä ftm-transhomot, jotka deittailevat vain ja ainoastaan toisia ftm-transhomoja ja kutsuvat itseään homomiehiksi. Lesboksi kutsuminen olis heille ällöttävintä mitä voi kuvitella.

Tähän päälle kun vielä lisää sen, että nuorten heteronaistenkin keskuudessa on iso trendi olla fit, rasvaton, pienitissinen, ja korostaa tahdonvoimaa, määrätietoisuutta ja urahakuisuutta, niin aika ahtaalle jää se perinteinen lapsista ja perheestä haaveileva perinteinen tyttö. Hametta pitävät nyt miehet, naisten kuuluu esitellä treenattuja kannikoitaan ja kivikovia reisiään ohkaisissa trikoissa. Se on feministinen statement, että vaatteet nuolevat vartalon jokaista kurvia mutta muuten koko olemus viestii, että miehet eivät pahemmin kiinnosta, kun niiltä ei voi osottaa muuta kuin pettymyksiä.

Omituista aikaa elämme. Hyvin omituista.

Lisään, että näitä supertyttöjä näkee Helsingin keskustassa yliopiston kulmilla ja Kalliossa.

En väitäkään että olisi vielä maakunnissa silmiinpistävää, mutta tuo kovuus ja kyynisyys yhdistettynä huippuunsa viritettyyn ulkonäköön jotenkin raapaisee ikävällä tavalla. Kaikki vaikuttaa niin äärimmäisen laskelmoidulta.

Ei nyt pidä paikkaansa. Tällä hetkellä Billie Eilish-tyyli on pinnalla varsinkin pk-seudulla. Ohiksena tähän keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Voimia Miralle. Dokumentin perusteella viisas, herkkä ja lahjakas nainen, joka sattui syntymään aikaan, jossa nuorille tytöille tarjotaan ahdistukseen lääkkeeksi transprosessia.

Kuka tarjoaa?

Jonin päivänä lääketiede löytää ilmiölle syyn ja se voidaan testata jollain kokeella. Geenitestillä tai kudos- tai verikokeella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tästä aiheesta viimein keskustellaan syvällisemmin. Tärkeä dokumentti Stolzmannilta! Suomeen tarvitaan lisää hänenlaisiaan toimittajia, jotka uskaltavat rohkeasti tarttua haastaviin aiheisiin sen sijaan, että vain toistelisivat mitään kyseenalaistamatta kullakin hetkellä suosittuna olevia tai "poliittisesti korrekteja" narratiiveja.

Itse taas olen kiinnittänyt huomion, että katujien tarinat pääsee julkisuuteen ja niitä on todella tuotuna esiin. Paljon enemmän kuin muiden tarinoita. He siis ovat saaneet paljon palstatilaa.

Jaa missä lehdessä?

Ei aunakaan Suomessa.

Hesari: ei mitään detranaitioituneisra, Seurassa vain transitiotarinoita, il, transitiotarinoita, yle: transitiotarinoita.

2019 oli MOT YKSI ohjelma transitioitumisesta ja detransitiosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sen voi ajatella niin, että on kohtalo syntyä mieheksi tai naiseksi ja sen kanssa on elettävä. En tiedä millaista on olla mies, enkä osaa sitä kaivata. En myöskään naisena tee mitään erityisiä "naisten juttuja" jotka olisi miehiltä jotenkin kielletty.

Näin se on minullakin. Olen hyvin miehinen nainen. Mutta me olemmekin kehossa, joka kuitenkin tuntuu oikealta. Tiedän ja koen olevani nainen, vaikka moni hyväksi jätkäksi kehuukin. Mutta ymmärrän, että on olemassa toisenlainen kokemus. Oman itseni kautta en voi sitä ymmärtäää, mutta maailmaa nähneensä tajuan, että on ihmisiä väärissä kehoissa. Sen kanssa on varmasti vaikea elää maailmassa, jossa mikään erilaisuus ei ole hyväksyttyä.

Asian on vaikea, mutta itse kannatan hoitojen aloittamista ennen murrosikää, jos lapsi on aina ollut ristiriidassa kehonsa kanssa.

Mutta mikä syntyy väärään kehoon? Mihin mieheys tai naiseus siinä tapauksessa pohjautuu? Joskus spekuloitiin, että dysforia saattaa johtua samanlaisesta ilmiöstä kuin amputoitujen ihmisten haamuraajat, mutta sekään ei tee ihmisestä vastakkaista sukupuolta. Eikä transsukupuolisuus kuulemma edellytä nykyään dysforiaa tai hoitoa.

Suurin osa dysforisista lapsista kasvaa yli ristiriidasta murrosiässä, vaikka he olisivat saaneet diagnoosin pieninä.

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyt.2021.632784/full

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia Miralle. Dokumentin perusteella viisas, herkkä ja lahjakas nainen, joka sattui syntymään aikaan, jossa nuorille tytöille tarjotaan ahdistukseen lääkkeeksi transprosessia.

Kuka tarjoaa?

Veronmaksajat.

Miksi kehopositiivisuus on pelkkää ylipainon hyväksymistä? Miksi ei voida opettaa, että jokaisen keho on riittävä sellaisena kuin on. Ei monella naisellakaan ole kummoisetkaan rinnat, mutta näille vaihtajille niitä leikataan. Jos joku on ahdistunut kehostaan tai jostain muusta, häntä pitää kuunnella ja auttaa itsensä hyväksymisessä. Se, että ahdistus jatkuu leikkausten jälkeen voi aiheuttaa kauheaa syyllisyyttä. Että mua hoidettiin ja autettiin, enkä silti ole terve. Voisi enemmän tuoda esille, että ahdistunutkin omaa ihmisarvon. Kehopositiivisuuden lisäksi toisin mielepositiivisuuden. Eli kaikenlaiset mielet pitää hyväksyä. Ei vain niitä positiivisia ja pirteitä ja itsevarmoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tästä aiheesta viimein keskustellaan syvällisemmin. Tärkeä dokumentti Stolzmannilta! Suomeen tarvitaan lisää hänenlaisiaan toimittajia, jotka uskaltavat rohkeasti tarttua haastaviin aiheisiin sen sijaan, että vain toistelisivat mitään kyseenalaistamatta kullakin hetkellä suosittuna olevia tai "poliittisesti korrekteja" narratiiveja.

Itse taas olen kiinnittänyt huomion, että katujien tarinat pääsee julkisuuteen ja niitä on todella tuotuna esiin. Paljon enemmän kuin muiden tarinoita. He siis ovat saaneet paljon palstatilaa.

Jaa missä lehdessä?

Ei aunakaan Suomessa.

Hesari: ei mitään detranaitioituneisra, Seurassa vain transitiotarinoita, il, transitiotarinoita, yle: transitiotarinoita.

2019 oli MOT YKSI ohjelma transitioitumisesta ja detransitiosta

Katujatarinat eivät todellakaan pääse mihinkään. Hesari ja Yle puhuvat transitioista kuin ne olisivat jotain sankaritarinoita. KUKAAN ei puhu sanallakaan ongelmista, joita katuja kohtaa. Eikä kukaan puhu siitä, millaisia ovat negatiiviset vaikutukset yksilön psyykkeeseen ja elimistöön näiden transitioiden aikana ja jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia Miralle. Dokumentin perusteella viisas, herkkä ja lahjakas nainen, joka sattui syntymään aikaan, jossa nuorille tytöille tarjotaan ahdistukseen lääkkeeksi transprosessia.

Kuka tarjoaa?

Ainakin Seta, kaveripiirit ja netin vertaistukiryhmät.

https://lapsenmaailma.fi/artikkeli/sandra-14-eli-kaksi-vuotta-sakkena/

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/09/vanhemmat-vastustivat-15-vuoti… Tyttö huostaanotettiin EU-maassa, koska vanhemmat halusivat, että hän aloittaisi hormonihoidot vasta täysi-ikäisenä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/08/27-vuotias-nita-katuu-sukupuol…

Transitio ei auta kaikkia:

https://www.google.fi/amp/s/amp.usatoday.com/amp/1894076002

"A gender specialist told me to give it more time. Eight years seemed like an awfully long time to me. Nothing made sense. Why hadn’t the recommended hormones and surgery worked? Why was I still distressed about my gender identity? Why wasn’t I happy being Laura? Why did I have strong desires to be Walt again?"

Tämä liittyy aiheeseen. Suosittelen ottamaan talteen. Tietyt tahot yrittävät hajottaa yhteiskuntarakenteen mädättää sen.

Tuo vanha vanha haastattelu jossa KGB agentti kuvaa täydellisesti mikä on nykyajan meno, olisi voinut sanoa häntä profeetaksi ellei huomaisi että jenkeissä ja Suomessakin nyt menty aivan sekotouhuun mukaan.

Missä on kaikki aikuiset?

Niin kysyi myös brittitoimittaja kun törmäsi näihin transtehtailijoihin ja kuinka aivopesseet autistisen kirjon nuoria kalliisiin "hoitoihin" jotka menneet vakuutuksen ja valtion pussista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tästä aiheesta viimein keskustellaan syvällisemmin. Tärkeä dokumentti Stolzmannilta! Suomeen tarvitaan lisää hänenlaisiaan toimittajia, jotka uskaltavat rohkeasti tarttua haastaviin aiheisiin sen sijaan, että vain toistelisivat mitään kyseenalaistamatta kullakin hetkellä suosittuna olevia tai "poliittisesti korrekteja" narratiiveja.

Itse taas olen kiinnittänyt huomion, että katujien tarinat pääsee julkisuuteen ja niitä on todella tuotuna esiin. Paljon enemmän kuin muiden tarinoita. He siis ovat saaneet paljon palstatilaa.

Jaa missä lehdessä?

Ei aunakaan Suomessa.

Hesari: ei mitään detranaitioituneisra, Seurassa vain transitiotarinoita, il, transitiotarinoita, yle: transitiotarinoita.

2019 oli MOT YKSI ohjelma transitioitumisesta ja detransitiosta

Katujatarinat eivät todellakaan pääse mihinkään. Hesari ja Yle puhuvat transitioista kuin ne olisivat jotain sankaritarinoita. KUKAAN ei puhu sanallakaan ongelmista, joita katuja kohtaa. Eikä kukaan puhu siitä, millaisia ovat negatiiviset vaikutukset yksilön psyykkeeseen ja elimistöön näiden transitioiden aikana ja jälkeen.

Laitoin uutisvinkit Hesariin ja Ylelle Keira Bell:in oikeusjutun ratkaisusta: Hiljaisuus.

Täysi uutispimento aiheesta että oikeus päätti alle 16-v ei voi päättää noista hoidoista. ja oikeastaan 16-18 on siinä ja siinä. Eli päättää sterilisoitumisestaan ja peruuttamattomista muutoksista jotka tulee vääristä hormoneista.

Ja Seta ja translasten ja nuorten perheet ry AJAA hormoniblokkereita ja hormoneita käyttöön jo dysforian selvitysvaiheessa.

Sairaita sanon nuo yhdistykset. Haluavat tuhota teinin kehon steriiliksi.

8888 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8888 kirjoitti:

Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.

Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.

Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.

Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.

 Vakava masennus ja päihdeongelmat todella lykkäävät hoitoja, vaikka itse diagnoosin tekeminen muutoin olisi mahdollista. Hormonien vaikutukset ovat ensimmäisinä kuukausina ja vuosina sen verran radikaaleja (ja siihen päälle kirurgiset toimenpiteet) että pääkopan on oltava riittävässä kunnossa jo aloittaessa siinä missä fyysisen terveydenkin. Ironista ehkä jollain tasolla mutta kuten itsekin sanoit, kehonmuokkaus ei korjaa muita ongelmia. Testosteroni itsessään ei lukitse pullonkorkkia tai nosta mielialaa, vaan luultavasti masentuneesta juop osta tulee masentunut juop po jolla on murrosikä kaupan päälle...

 Ja prosessiin ei kuulu turhia kysymyksiä. Jotkut kuulostavat/ovat tahallisesti muotoiltu turhanpäiväisen kuuloisiksi jotta se diagnoosiin tarvittava psykoanalyysi olisi luotettava. Se, että jotkut aktivistit väittävät tätä temppuradaksi, mainostavat nettipuoskareita ja ruokkivat mainitsemiasi pelkoja on todella vastuutonta.

Siinä olet ihan oikeassa, että päihdeongelma ja vakavan masennuksen hoito on kyllä ehdoton vaikka ironista se on. Itse sain toki vähennettyä ja hoitotaho minulla oli masennuksen puolesta. Masentunut en ole ollut testojen tulleiden muutosten myötä. Alkoholiakin menee harvemmin. Ja olen itse ollut täysin ymmärtäväinen testien ja tutkimusten kanssa. Silti en näe joidenkin kysymysten arvoa prosessin kannalta, oli enemmänkin nöyryyttäviä. Enkä oikein saanut vastaustakaan miksi niitä kysyttiin. Kaikki muut hyväksyin, enkä kyseenalaistanut. Oli hienoa, että olivat tarkkoja asian suhteen ja pystyin puhumaan asioista avoimesti sekä kysymään jos jokin oli epäselvää. Toki itsekin oli rehellinen ja kannustan syvästi siihen niitäkin jotka hoitoon hakeutuu. Toki on asioita mitä saisi muuttaakin, mutta itse en ole hirveän suuria vääryyksiä siellä kokenut.

Saanko kysyä minkä tyyppiset kysymykset tuntuivat nöyryyttäviltä? Mitä kaikkea siellä ylipäätään kysellään?

Käydään elämänhistoria läpi kattavasti, miksi olen paikalle tullut jne. Kysellään päihteistä, mielenterveydestä (siihen testit), seurustelusuhteet, fyysinen terveys (muistaisin verikokeita sun muuta) intiimielämästä tarkat kyselyt olivat aika kamalia, ihan siksi etten koe niiden kuuluvan kenellekkään.

Miksi koen niinkuin koen, miten ajattelen että se muuttaisi elämääni, mistä lähtien olen näin kokenut, miltä ajattelen näyttäväni kun olen testoilla jne. Varmasti jotakin uupui, mutta paljon on kaikkea. Jos epäillään että on jokin muu syy kuin transsukupuolisuus niin siihen omat testinsä. On psykologia, lääkäriä ja ties mitä. Siitä on kyllä aikaa kun olin, että voi hieman hämärtyä muistot siltä osin.

 Minusta täysin asianmukaisia kysymyksiä, ja nuo intiimielämän utelut ovat itseasiassa hyvin olennaisia. Niillä kartoitetaan dysforian laajuutta, kohdistumista ja eri hoitotoimenpiteiden tarvetta. Ei heitä ne yksityiskohdat itsessään kiinnosta eikä niistä mitään julkista asiakirjaa laadita. Mutta kyllä se nyt vähän lääkäreille kuuluu, mihin potilas tarvitsee esim. falloplastiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on 13vuotias ja kokee ahdistusta siitä ettei halua meikata eikä  tee tanssivideoita TikTokkiin. Kokee olevansa erilainen kuin muut tytöt. Häntä ei onneksi kiusata, mutta aika yksinäinen on.  On nyt parikin kertaa sanonut että olisi helpompaa olla poika! "Äiti, voinko mä vaan muuttua pojaksi?"

Minun tyttäreni on vähän samaa sarjaa, ei jaksanut meikkaus häntä kiinnostaa. Ostin hänelle meikit ja meikkausopastuksen 16-vuotislahjaksi, kun koulussa oli iltapukutanssiaiset ja minusta iltapuvun kanssa olisi ollut hassua, jos ei olisi meikannut. Tytär meikkasi tanssiaisiin ja seuraavan kerran lakkiaisiin. Kolmannen kerran oli meikattuna omissa häissään, mutta silloin ei toki meikannut itse, vaan ammattilainen meikkasi, ja kylläpä hän olikin kaunis morsian.

Yläasteella hän käytti vielä paljon mekkoja ja hameita, mutta lukiossa oli aivan erilainen tyyli ja meni paljon farkut&huppari-linjalla. Pitkät hiukset hän leikkasi yläasteella lyhyeksi ja lukioon meni aivan poikatukalla. Lukiossa kasvatti hiuksia taas hiljalleen ja nyt ne ovat pitkät, mekkoja käyttää satunnaisesti mutta myös miesten osastolta ostettuja paitoja. 

Kyllä naisena voi elää ihan hyvää elämää, vaikkei sattuisikaan kaikki naisten kotkotukset kiinnostamaan. Sehän on hyvä vaan, jos on enempi sellaista insinöörityyppiä, niin pääsee paremmille palkoille. Meidän tytär opiskelee IT-alaa ja on jo varhain päässyt tekemään niitä oman alan töitä opintojen ohella. Ei ole vielä täyttänyt edes 21, mutta hänelle maksetaan palkkaa, joka olisi kokoaikatyöstä 3800€/kk. 

Voi harmi, olen tosi pahoillani puolestasi. Toivottavasti tyttäresi pystyy vielä jatkossa opiskelemaan sellaisen alan ja ammatin, ettei tuolla palkalla tarvitse kituuttaa. 

Ko. ohjelmassa ei kerrottu oliko Miralle muovattu penis, joka on todella iso ja vaativa leikkaus. Eikä lopputulos parhaimmillaankaan ole kummoinen. Elin ei toimi kunnolla eikä siinä ole juuri tuntoakaan. Lisäksi tekokivekset voivat tuntua häiritseviltä. Nehän eivät liiku ylös ja alas kuten normaalit kivekset esim. lämmönvaihtelussa. Leikatulle alueelle voi tulla pysyviä hermokipuja.

Eli todella isosta ja peruuttamattomasta asiasta on kysymys.

Thaimaassa ja Turkissa on siis miehiä joilla ei oo kiveksiä mutta on kapea tikku se ja hormonitissit niin meikit ja blondatut hiukset elikkä miehiä alunperin ollut.

Vierailija kirjoitti:

Jonin päivänä lääketiede löytää ilmiölle syyn ja se voidaan testata jollain kokeella. Geenitestillä tai kudos- tai verikokeella.

Aivokuvantaminen taitaa olla lupaavin diagnosointimenetelmä. Transsukupuolisten aivoissa on havaittu jo aika kauan sitten poikkeamia post mortem -tutkimuksissa ja viime vuosina myös aivokuvantamalla.

Siihenkin kyllä voi liittyä epävarmuutta, että ovatko ne poikkeamat synnynnäisiä, vai seurausta pitkäaikaisesta psyykkisestä oireilusta. Tietoa tarvitaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella transmiehellä on taustalla lesbous, jota ei ole ehkä itse tajunnut tai hyväksynyt. Tässä dokumentissa Miralla näytti olevan juuri tästä asiasta kyse, olikin lesbo eikä transmies. Hänen puolisolla frankiella näyttäisi olevan samasta asiasta kyse myöskin.

Minulla vähän iski korvaan, kun Mira puhui tästä Frankiesta miehenä ja sanoi, että näkeekin hänet täysin miehenä. Frankiehan oli suloisen näköinen poikamainen tyttö. En kyllä nähnyt mitään miestä tai miehekästä hänessä. Mietin, olivatko nuo puheet Frankien takia (koska tämä identifioituu transmieheksi) vai Miran itsensä takia (sisäistettyä lesbofobiaa).

Samaan kiinnitin huomiota. Itse näin kaksi naista, jotka ovat yhdessä. En naisen ja miehen, niin kuin he itse ilmaisivat.

Testosteronilla ei saada biologista naista näyttämään millään täysin mieheltä. Transmiehen kädet, jalat ja pää ovat selvästi pienemmät kuin biologisella miehellä. Hormoneilla ei saada niitä kasvamaan. Sellaisia biologisia miehiä ei juuri ole, joilla kengännumero olis vain 38. Monista transmiehistä ei tule koskaan läpimeneviä.