Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään

Ihan Miran omia valintoja, siinäs kärsii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.

Tarkennatko hieman? Itse syömishäiriöisenä en ole tästä nimittäin samaa mieltä. Anoreksialla on ensinnäkin geneettinen pohja, ja noin puolet sairastumisesta selittyy genetiikalla. Anoreksiassa ei muutenkaan ole kyse kovinkaan paljon kehodysforiasta, vaikka häiriö toki näyttää näin oireilevan. Ennemmin kuin transsukupuolisuuteen, rinnastaisin syömishäiriöt addiktioihin, sillä niiden tarkoitus on paeta hankalia tunteita/säädellä niitä, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä, tuhota ja rankaista itseä jne. Syömishäiriöt eivät myöskään liity mitenkään sukupuoli-identiteetin kehitykseen ja hormonitoimintaan, kuten transsukupuolisuus.

Duodecimissa sanotaan näin:

"Sukupuoli-identiteetin määräytymisen voidaankin todeta olevan dynaaminen biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat genetiikka, sikiökauteen ja murrosikään liittyvä hormonitoiminta sekä varhaiskehityksen ja murrosiän aikaiset psykososiaaliset tekijät."

Syömishäiriöt puhkeavat usein murrosiässä, ja moni syömishäiriöinen ahdistuu naisellisista muodoistaan.

Varmasti näin, mutta sille, miksi syömishäiriöt puhkeavat usein juuri silloin, on monta eri syytä, kuten jatkuvat muutokset elämässä ja ympäristön vaatimukset vastuun ottamiselle elämästä. Yleensä ne syyt ovat aina syvemmällä kuin siinä, että naiselliset muodot ahdistaa. Syömishäiriöt ovat hyvin monisyinen häiriö, joita ei selkeästikään oikein ymmärretä. Anoreksian esiintyminen pelkästään nuorilla - tai puhkeaminen pelkästään nuoruudessa - on ylipäätään myytti. Syömishäiriö voi puhjeta myös aikuiselle.

Transsukupuolisuus voi myös ilmetä aikuisella, joka ei ole lapsena eikä nuorena kokenut sukupuolidysforiaa.

Tällöin olisi varmaan kysymys autogynefiilistä miehestä, joka on esim.  p o r n o n  myötä päätynyt tähän (todennäköisesti rankka ja/tai traumaattinen elämä takana). Mutta useimmiten autogynefilia kai alkaa murrosiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille hoidoille pitäisi olla sama ikäraja kuin naisten sterilisaatiolle eli 30 vuotta. Missään nimessä niitä ei saisi tehdä henkilölle, jonka aivojen kehitys on kesken eli alle 25 vuotiaille. Ja hoitojen antaminen alaikäiselle pitäisi olla kriminalisoitua.

Sukupuolidysforiaa pitäisi alle 25-vuotiailla hoitaa samalla tavalla kuin muitakin kehonkuvan häiriöitä, esim. anoreksiaa. Eli pitää tarjota terapiaa, jonka avulla pyritään palauttamaan terve ja todellisuutta vastaava kehonkuva ja samalla hoidetaan taustalla olevat mt-ongelmat kuten masennus.

Se ei ole sama kuin anoreksia jos ihminen on yhtään perehtynyt kyseiseen sairauteen, mitä transsukupuolisuus ei taas ole.

Transhoidoissa on aina psykkarilla käynnit ja siitä läpi pääseminen kapenee ja mahdollisesti hylsy estää hoidon jatkamisen. Monesti varsinkin ftm ihmisillä huomattavasti apua tuovat binderit, jotta pääsevät ylipäänsä ihmisten ilmoille.

Naisen saisivat ihan itse päättää omasta kehostaa, milloin haluavat estää raskaaksi tulemisen 20v jälkeen. Parikymppiset ovat aikuisia. Miksi muuten heille suotaisiin lapsia kasvatettavaksi?

Hiton sekavaa tekstiä. Taitaa olla prosessissa tääkin...

Vierailija kirjoitti:

Huovataan ja soudetaan naisesta mieheksi ja miehestä naiseksi. Ihan kuin yhteiskunnalla ei olisi muitakin rahareikiä sotepuolella, kuin ihmisten sukupuolen korjailu. Kyllä on maailma malillaan, kun fyysisesti terveitä ihmisiä leikellään! Enemmän tuo vaikuttaisi pääkopan hoitoa vaativalle asian tilalle...

Tämä. Oikeasti ihmiskunnassa on niin paljon hulluutta, että tekee mieli toivoa sukupuuttoa meille. Pitkä terapia tai sulkeminen johonkin laitokseen tulisi veronmaksajille halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa on virhe. Raskaaksi voi tulla jättäessään hormonipistokset pois. Ei tullut ilmi onko kohtupoistoa tehty mutta tuskin.

Jutusta päätellen hän ainakin osan elämästään koki itsensä vapautuneeksi ja onnelliseksi, joten turhaa ei ollut. Aika nuori ollut kun pääsi hoitoon mutta aikuisena sitä vielä kehittyy ja tunteet voi muuttua.

Transhoidot ovat todella tiukkoja eivätkä kaikki pääse siitä läpi. Pitää olla aika selkeä määränpää lähteä niihin. Moni ei edes mene.

Detransitiosta on hyvä puhua mikä niihin saattaa kulloinkin johtaa. Joillakin hormonihoidot ja siitä koituvat muutokset eivät esim. tuo toivottua tulosta, joten se voidaan haluta keskeyttää. Leikkaukset (suurin osa yläkehon) ovat ne, mitkä vaatisivat tarkempaa testausta ovatko siihen valmiita peruuttamattomien seurausten takia.

Transdiagnoosin tehnyt lääkärikin toteaa, ettei hoitosuositukset edellytä lääketieteellisten hoitopäätösten yleensä edellyttämää näyttöä. Voiko silloin seulan sanoa olevan tiukka, kun lääkärikin toteaa, ettei näyttöä hoidontarpeesta edellytetä?

Viimeisimmän PALKO-suosituksen jälkeen hoitoja ei saa aloittaa ennen kuin voidaan osoittaa, että potilaalle on aiheutettu kärsimystä viivyttämällä hoitojen aloittamista. "...aiheuttaa luotettavasti todettavaa ja käytännön arjen tilanteissa haittaa aiheuttavaa kärsimystä..." on tarkka sanamuoto. https://palveluvalikoima.fi/dysforia-transsukupuolisuus

Jotenkin tuli tunne, että Miralla on ollut hyvin kapea käsitys naiseudesta. Kun hän ei ole kokenut sopivansa siihen, hän on luullut olevansa trans. Nainen voi kuitenkin olla millainen tahansa ja silti olla aivan yhtä nainen. Sama juttu miesten kohdalla.

En epäile, etteikö transsukupuolisia oikeastikin olisi olemassa, mutta heidät pitää kyetä erottamaan teini-iän ja lapsuuden mustavalkoisesta "en voi olla nainen ku oon niin x" -tyyppisestä ajattelusta. On myös normaalia, että teini-iässä muuttunut keho ei ensin tunnu omalta.

Etenkin naiseksi kasvaminen on haastavaa ja vie monesti aikaa, ihan cis-naisillakin! On huolestuttavaa, jos transitio mieheksi koetaan lääkkeenä ihan normaaliin teini-iän sukupuoli-identiteetin pohdiskelemiseen. Jostain tällaisesta saattaa kuitenkin olla kysymys, koska naisesta mieheksi transhenkilöiden (ja muunsukupuolisten) määrä kasvaa paljon nopeammin kuin toiseen suuntaan transitioituvien. Se voi kertoa enemmän naisten asemasta kuin transmiesten yleistymisestä. Miehenä on helpompaa (tai näin naiset ainakin kuvittelevat), joten he jotka eivät koe olevansa erityisen naisellisia voivat etsiä ratkaisua muunsukupuolisuudesta tai transsukupuolisuudesta, vaikka oikeasti riittävät omana itsenään. Jotenkin surullista.

Tulevaisuutta...Näitä tulee lisääntyvässä määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa on virhe. Raskaaksi voi tulla jättäessään hormonipistokset pois. Ei tullut ilmi onko kohtupoistoa tehty mutta tuskin.

Jutusta päätellen hän ainakin osan elämästään koki itsensä vapautuneeksi ja onnelliseksi, joten turhaa ei ollut. Aika nuori ollut kun pääsi hoitoon mutta aikuisena sitä vielä kehittyy ja tunteet voi muuttua.

Transhoidot ovat todella tiukkoja eivätkä kaikki pääse siitä läpi. Pitää olla aika selkeä määränpää lähteä niihin. Moni ei edes mene.

Detransitiosta on hyvä puhua mikä niihin saattaa kulloinkin johtaa. Joillakin hormonihoidot ja siitä koituvat muutokset eivät esim. tuo toivottua tulosta, joten se voidaan haluta keskeyttää. Leikkaukset (suurin osa yläkehon) ovat ne, mitkä vaatisivat tarkempaa testausta ovatko siihen valmiita peruuttamattomien seurausten takia.

Transdiagnoosin tehnyt lääkärikin toteaa, ettei hoitosuositukset edellytä lääketieteellisten hoitopäätösten yleensä edellyttämää näyttöä. Voiko silloin seulan sanoa olevan tiukka, kun lääkärikin toteaa, ettei näyttöä hoidontarpeesta edellytetä?

Viimeisimmän PALKO-suosituksen jälkeen hoitoja ei saa aloittaa ennen kuin voidaan osoittaa, että potilaalle on aiheutettu kärsimystä viivyttämällä hoitojen aloittamista. "...aiheuttaa luotettavasti todettavaa ja käytännön arjen tilanteissa haittaa aiheuttavaa kärsimystä..." on tarkka sanamuoto. https://palveluvalikoima.fi/dysforia-transsukupuolisuus

Tuo lihavoitu kohta on ihan omaa tulkintaasi. Ihan kuin tahallaan tai kiusallaan yritettäisiin aiheuttaa potilaalle kärsimystä viivyttämällä hoitoja!

Tarkka sitaatti on itse asiassa:

"HUS:n ja TAYS:n moniammatillisille sukupuolidysforian tutkimuspoliklinikoille on lääketieteellisesti

perusteltua lähettää ne aikuiset henkilöt, joiden osalta seuraavat kriteerit täyttyvät

1. merkittävä ja pitkään kestänyt sukupuoliristiriita, joka aiheuttaa luotettavasti todettavaa ja

käytännön arjen tilanteissa haittaa aiheuttavaa kärsimystä

2. mahdollisten samanaikaisten psykiatristen oireiden diagnostiikka ja hoito on järjestetty ja niiden

jatkuminen hoitojen aikana sekä tarvittaessa niiden jälkeen on varmistettu, ja

3. psyykkiset edellytykset ja riittävä toimintakyky vaativaan tutkimusarvioon on varmistettu."

https://palveluvalikoima.fi/documents/1237350/22895838/Transsukupuolisu…

Se mikä ei näytä normaalilta.

Usein ei ole normaalia...

A

Ja yhteiskuntako maksaa

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa sukupuolen korjanneista ei kadu päätöstään, ja kokee mielenterveyden paremmaksi korjaamisen jälkeen. Itse tunnen useamman transsukupuolisen,  jotka ovat tyytyväisiä päätökseensä ja selvästi onnellisempia. 

Faktaa esim. täällä: https://www.psychiatry.org/newsroom/news-releases/study-finds-long-term…

"The study also found that compared with the general population, transgender individuals with a gender incongruence were

about six times as likely to have had a mood or anxiety disorder health care visit;

more than three times as likely to have received prescriptions for antidepressants and anti-anxiety medication; and

more than six times as likely to have been hospitalized after a suicide attempt."

Tuo APA ei ole mikään puolueeton taho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän luettua en usko kenenkään haluavan huvin vuoksi pyörimään tollaseen rumbaan, missä voi hääriä paljon ihmisiä ja työryhmiä ihmettelemässä sukupuoltasi ja identiteettiäsi sekä siihen liittyviä hoitoja.

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…

Ei täysin ilmaista potilaallekaan mutta halpaa on.

Ja alaikäisten tutkimuksesta.

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…

Haluatteko että pidetään asiat noin kuten teksteissä vai kuinka niitä pitäisi muuttaa?

Haluan, että sukupuolen"korjaus"kirurgiasta luovutaan kokonaan, ja että sukupuolidysforiaa hoidetaan pelkästään terapialla ja mahdollisesti mielialalääkityksellä tms. En halua nähdä enää yhdenkään nuoren naisen tuhoavan kaunista, tervettä kehoaan peruuttamattomilla leikkauksilla ja hormonihoidoilla. Näitä tapauksia on jo nyt aivan liian monta.

Sukupuolta ei sitä paitsi voi korjata eikä vaihtaa: sukupuoli määrittyy hedelmöityksessä eikä sitä voi muuttaa millään. Leikkaukset, joilla muokataan kehoa muistuttamaan enemmän vastakkaisen sukupuolen kehoa, eivät muuta itse sukupuolta, ja kuten nähdään katujien kasvavasta määrästä, monet leikkaukset ovat olleet täysin tarpeettomia ja tehty huonon tai virheellisen diagnoosin perusteella. Kirurgiasta ja hormoneista tulisi luopua kokonaan dysforiapotilaiden hoidossa.

Lisäksi Setan ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen toimintaa tulisi tarkastella erittäin kriittisesti.

Tämä näin. En enää lainkaan voi hyväksyä tätä frankenkirurgiaa. Joskus aikaisemmin (naiivisti) kuvittelin, että korjauskirurgian tulokset olisivat edes suht. normaalin näköisiä, mutta ilmeisesti totuus onkin toinen. Pelkään, että katujia tulee olemaan paljon enemmän, kun nämä sukupuolidysforiset tyttölaumat tulevaisuudessa tulevat sieltä korjausprosessin toisesta päästä ulos. "Hoitojen" tulokset ovat järkyttäviä, groteskeja, silvottuja kehoja, jotka eivät enää kykene lisääntymään. Ja veronmaksajien rahaa palaa. Ja jos ajatellaan niitä autogynefiilejä miehiä, niin pitääkö todella veronmaksajan osallistua hänen seksuaalisen kiihotuksensa varmistamiseen? Ja aina toistuu tämä sama kuvio, näissä transitioissa tai detransitioissa, henkilöllä saattaa olla vaikka miten vahva mt-tausta ja erilaisia traumoja tuntuu aina olevan kuviossa mukana myös. Näidenkö sitten kuvitellaan poistuvan, kun saa vastakkaisen sukupuolen hormoneja tai sukupuolielimet?

Vika on pään sisällä.

Tosin tämä aivopesu nykyään sekoittaa nuorten päitä.

Kauheaa aikaa eletään.

Sairas maailma.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa sukupuolen korjanneista ei kadu päätöstään, ja kokee mielenterveyden paremmaksi korjaamisen jälkeen. Itse tunnen useamman transsukupuolisen,  jotka ovat tyytyväisiä päätökseensä ja selvästi onnellisempia. 

Faktaa esim. täällä: https://www.psychiatry.org/newsroom/news-releases/study-finds-long-term…

"The study also found that compared with the general population, transgender individuals with a gender incongruence were

about six times as likely to have had a mood or anxiety disorder health care visit;

more than three times as likely to have received prescriptions for antidepressants and anti-anxiety medication; and

more than six times as likely to have been hospitalized after a suicide attempt."

"Suurin osa sukupuolen korjanneista ei kadu päätöstään, ja kokee mielenterveyden paremmaksi korjaamisen jälkeen."

Kyllä, monet kokevat aluksi näin. Mutta kestääkö tyytyväisyys päätökseen koko loppuelämän, onkin sitten paljon olennaisempi kysymys. Onko heillä oikeastaan edes vaihtoehtoa katua, kun eivät saa vanhaa kehoaan enää takaisin sellaisena kuin se oli?

Sitten kun nää vanhenee alkaa kaikenlaiset vaivat näistä luonnottomuuksista johtuen.

Voi hyvää päivää.

Moni asia aluksi tuntui hyvältä ja oikealta. Mutta kun aikaa kuluu ja elämä muuttuu niin ...moni asia ei enää olekkaan samoin

Onko mitään muuta terveydentilaa, jossa kajotaan yhtä rujosti yhtä nuorten kehoihin peruuttamattomalla tavalla, jota käsiteltäisiin yhtä silkkihansikkain päättäjien ja terveydenhuollon taholta? Yhtä politisoitua, jossa potilasryhmä voi määritellä ja vaatia tarvitsemansa hoidot? Ovatko opetusministerit, sisäministerit ja tasa-arvovaltuutettu vai oliko se lapsiasiainvaltuutettu, aikaisemmin puuttuneet sairauksien hoitokäytäntöihin ja hoitosuosituksiin?

Miksi transhoidoilta ei vaadita samantasoista näyttöä kuin huomattavasti vähemmän invasiivisilta hoidoilta?

Ei kuulosta kovin sorretulta ja marginaaliin sysätyltä uhriryhmältä.

Mira uskoi siis että elämä miehenä olisi niiiin paljon helpompaa, mutta sitten iski totuus päin näköä millaista on miehen elämä erityisesti parisuhdemarkkinoilla ja Kai huomasi että taisinpa tehdä tyhmyyden. Nyt hän ei ole enää oikein kumpaakaan, eli sitä sai mitä tilasi.

Mitenkä muuten lienee, ovatko katumapäälle tulleet nimenomaan naisesta mieheksi muutettuja?

En tiedä mistä se tarkalleen johtuu, mutta näistä seksuaalisuus- ja sukupuoliasioista puhutaan erityisen paljon nykyään kasvatusalalla ja nuorisotyöhommeleissa. Tuntuu, että mikään ei ole niin tärkeää. Olin vasta haastattelussa erään valtakunnallisen järjestön tehtävään ja siellä oikein korostettiin valmiuksia keskustella dildoilusta ja seksistä sateenkaariporukan kanssa ja minulle jäi sellainen kuva, että vastaukseni oli jotenkin vääränlainen, kun yritin selittää sitä, että kaikenlaisesta voi keskustella, mutta yksityiskohtainen seksikeskustelu ei mielestäni kuulu tehtäviin, vaan sitten voi ohjata eteenpäin.

Olen myös itse näissä palveluissa auttajana ollessa saanut sellaisen käsityksen, että nämä transajatuksia omaksuneet ihmiset ovat erityisen vaativa asiakasryhmä ja auttajan pitää olla varpaillaan heidän kanssaan tai valituksia voidaan jättää todella vähästä ja sitten nämä esimiehet tai työn koordinaattorit voivat vielä lähteä tutkimaan näitä syytöksiä siitä lähtökohdasta, että asiakas on oikeassa. 

Ammattikorkeakouluopinnoissa joudutaan myös nykyään myötäilemään sukupuolen "moninaisuutta" ja annetaan legitiimiyttä sellaisille äänille, joiden mukaan opettaja ei saisi puhutella tyttöä tyttönä päinvastoin. Yliopistossa on varmaan samanlaista tietyillä aloilla. 

SVT:n kolmiosainen Tranståg dokumentti kannattaa etsiä Youtubesta. Siinä MtF ransasioissa paljon esillä ollut henkilö kertoi katuvansa leikkauksia ja jos saisi nyt valita ei menisi leikkaukseen. Hänestäkin näkyi päälle että ei ole biologinen nainen. Monilla on epärealistisia odotuksia sekä leikkaushoitojen tuloksista että muiden ihmisten suhtautumisesta. Lähes kaikista transeista kyllä näkee heti sen syntymäsukupuolen ja se vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen, sekä tietoiseen että alitajuiseen. Mikään määrä leikkauksia tai hormooneita ei muuta henkilön sukupuolta.