Lue keskustelun säännöt.
Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään
sannamariinisilli
13.09.2021 |
Kommentit (963)
Sukupuolen korjausleikkaus on suuri riski koska jos alkaa katumaan niin yleensä silloin itsetuhoisuus lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän luettua en usko kenenkään haluavan huvin vuoksi pyörimään tollaseen rumbaan, missä voi hääriä paljon ihmisiä ja työryhmiä ihmettelemässä sukupuoltasi ja identiteettiäsi sekä siihen liittyviä hoitoja.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Ei täysin ilmaista potilaallekaan mutta halpaa on.
Ja alaikäisten tutkimuksesta.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Haluatteko että pidetään asiat noin kuten teksteissä vai kuinka niitä pitäisi muuttaa?
Ei minkäänlaista yhteiskunnan varoilla tehtyä sukupuolipuoskarointia kenellekään. Aikuiset tehkööt sen omasta pussistaan jos tahtovat viedä roolileikkinsä pidemmälle.
Alaikäisten osalta toiminta on rinnastettavissa törkeään pahoinpitelyyn koska sillä aiheutetaan pysyviä vammoja.
Vierailija kirjoitti:
Tämän luettua en usko kenenkään haluavan huvin vuoksi pyörimään tollaseen rumbaan, missä voi hääriä paljon ihmisiä ja työryhmiä ihmettelemässä sukupuoltasi ja identiteettiäsi sekä siihen liittyviä hoitoja.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Ei täysin ilmaista potilaallekaan mutta halpaa on.
Ja alaikäisten tutkimuksesta.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Haluatteko että pidetään asiat noin kuten teksteissä vai kuinka niitä pitäisi muuttaa?
Mutta nämäpä hääräävät itsemäärittelyä. Haluavat poistaa kaiken portinvartijuuden juridisen sukupuolen vaihtamiseen. Jatkossa ei tarvitse olla edes trans, vaan kuka tahansa Tauno Tavis voi vaihtaa sukupuolensa ilman diagnooseja ja hoitoja naiseksi ja marssia naisten tiloihin. Älytöntä!!
Vierailija kirjoitti:
Tämän luettua en usko kenenkään haluavan huvin vuoksi pyörimään tollaseen rumbaan, missä voi hääriä paljon ihmisiä ja työryhmiä ihmettelemässä sukupuoltasi ja identiteettiäsi sekä siihen liittyviä hoitoja.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Ei täysin ilmaista potilaallekaan mutta halpaa on.
Ja alaikäisten tutkimuksesta.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Haluatteko että pidetään asiat noin kuten teksteissä vai kuinka niitä pitäisi muuttaa?
Jos on niin hauras, ettei kestä psykologisia tutkimuksia, niin henkilön ei tulisi päästä transhoitoihin lainkaan. Tasapainottamat tapaukset pitääkin karsia pois, jotka eivät kestä kuulla totuutta.
Ihan kamalaa, että vanhemmat yrittävät transiuttaa lapsiaan, jotka vasta kehittyvät! Ilmeisesti homofobiaa paljon taustalla. Kukaan lapsi ei ole syntynyt väärään kehoon. Toki voivat kokea dysforiaa, mutta se on suhteellisen yleistä seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla ja menee puberteetin myötä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.
Tarkennatko hieman? Itse syömishäiriöisenä en ole tästä nimittäin samaa mieltä. Anoreksialla on ensinnäkin geneettinen pohja, ja noin puolet sairastumisesta selittyy genetiikalla. Anoreksiassa ei muutenkaan ole kyse kovinkaan paljon kehodysforiasta, vaikka häiriö toki näyttää näin oireilevan. Ennemmin kuin transsukupuolisuuteen, rinnastaisin syömishäiriöt addiktioihin, sillä niiden tarkoitus on paeta hankalia tunteita/säädellä niitä, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä, tuhota ja rankaista itseä jne. Syömishäiriöt eivät myöskään liity mitenkään sukupuoli-identiteetin kehitykseen ja hormonitoimintaan, kuten transsukupuolisuus.
Duodecimissa sanotaan näin:
"Sukupuoli-identiteetin määräytymisen voidaankin todeta olevan dynaaminen biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat genetiikka, sikiökauteen ja murrosikään liittyvä hormonitoiminta sekä varhaiskehityksen ja murrosiän aikaiset psykososiaaliset tekijät."
Olen detransitioitunut sekä myös syömishäiriöstä kärsinyt ja kyllä transsukupuolisuus ainakin itselläni muistutti kovasti niin syömishäiriötä kuin addiktiotakin. Se oli tapa paeta/säädellä hankalia tunteita, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä ja tuhota "entinen tyttöminä" jota häpesin ja vihasin.
Mistä tajusit, ettet olekaan transsukupuolinen? Olisiko hoitopolussa mielestäsi korjattavaa?
Ei ollut vain yhtä asiaa mikä olisi saanut tajuamaan. Traumoista johtunut dissosiaatio alkoi hälvenemään, minkä myötä aloin kokea olevani yhtä kuin kehoni, enkä enää samaistunut niin vahvasti kaikkiin mieleni kertomuksiin/ajatuksiini. Aloin ymmärtää paremmin kaikkia niitä kokemuksia, jotka olivat johtaneet transidentiteetin sekä kehodysforian syntyyn ja naiseuteni pakenemiseen. Vietin enemmän aikaa yksikseni enkä ollut enää somessa. Olin enemmän läsnä kehossani. Sain yhteyden tunteisiin, jotka olin työntänyt pois.
Hoitopolussa on paljonkin korjattavaa, mutta se korjaaminen ei ole mitenkään yksinkertaista. Esim. dissosiaatiohäiriöiden tunnistaminen ja hoitaminen on tosi haastavaa, koska dissosiaatio nimenomaan on sitä, että ihmisen mieli koittaa suojata itseään kaikilta traumaattisilta muistoilta, jotta pystyisi jatkamaan ns. normaalia elämää.
Jos ihminen on vakuuttunut siitä, että on transsukupuolinen, ja jos sen uskomuksen kyseenalaistaminen (joko niin et itsellä tulee kyseenalaistavia ajatuksia tai muut kyseenalaistaa sitä kokemusta) johtaa paniikkikohtaukseen, on asiaa aika vaikea mitenkään syvällisemmin tutkiskella. Olin itse tutkimuksiin hakeutuessani sellaisessa mielentilassa, että koin kaiken transfobiana ja hyökkäyksenä itseäni kohtaan ja uskoin, etten voi elää ilman niitä hoitoja. Se oli tottakai traumaoireilua, mutta miten mut oltaisiin siinä tilassa saatu ymmärtämään se? En todellakaan osaa sanoa.
Jotain olisi kuitenkin pitänyt tehdä toisin. Vaikka mulla oli monta psykiatrista diagnoosia ja olin oireillut sekä ollut hoidon piirissä lapsesta asti, transtutkimuksissa ei ollenkaan kyseenalaistettu mun "transidentiteettiä". Mä jopa kerroin avoimesti dissosiaatio-oireistani sekä nuorena kokemistani seksuaalisista traumoista, jopa pohdin trauman sekä dysforian yhteyttä, mutta sen aiheen käsittely ohitettiin muutamissa minuuteissa, koska itse asian merkityksellisyyttä silloin vähättelin, ja OmaKantaan kirjattiin aiheesta joku pieni merkintä, mut sekään ei ollut este tai edes viivästyksen aiheuttaja diagnosoinnille. Multa ei kysytty vaikeita kysymyksiä tai pyritty haastamaan mitenkään syvällisemmin pohtimaan mistä se dysforia oikeasti johtuu. Todennäköisesti ei mietitty mistä johtuu, koska koko poliklinikan olemassaolo perustuu siihen uskoon, että sukupuolidysforia johtuu transsukupuolisuudesta. Muistan niistä tutkimuksista lomakkeen, jossa oli jana, jonka toisessa päässä luki mies ja toisessa nainen ja sit piti piirtää siihen janalle missä kohtaa kokee olevansa. Oli myös jotain piirustustehtäviä. Monet kysymykset liittyi sukupuolistereotypioihin ja niihin samaistumiseen. Se tutkimusprosessi on, tai oli ainakin silloin, rakennettu sellaiseksi, että siellä haetaan tietynlaista narratiivia. Jos osaa rakentaa oikeanlaisen narratiivin "elämänkaarihaastetteluissa", saa haluamansa diagnoosin. Sen oikeanlaisen narratiivin rakentaminen eli omien transsukupuolisuutta tukevien muistojen ja kokemusten esiin nostaminen oli hyvin helppoa, kun itsekin silloin piti niitä asioita "todisteina" siitä että oon trans. Jos on itse vakuuttunut, silloin monesti on vakuuttava.
(1/2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnollisen pitkäaikaisen terapian pitäisi olla pakollinen ennen transprosessia, mutta entä jos ihminen ei ole valmis tai halukas terapiaan? Ja vaikka terapian tarve olisi suuri ja ilmeinen myös transpolin lääkärin mielestä, ihmisen on se terapiasuhde itse itselleen hankittava. Terapiaan ei niin vain mennä - ei edes vaikka olisi todistetusti sen tarpeessa. Terapiaan pääseminen ja terapeutin löytäminen on vaikea ja pitkä prosessi. Transpoli voi vaan antaa maksusitoomuksen lyhytterapiaan, jos itse lyhytterapiaan haluaa, mut tääkin vaihtoehto on tullut vasta myöhemmin eli sitä ei mulle tarjottu. Ja tän lyhytterapian toteuttaa tää paikka: https://www.terapiataloquu.fi/
Nää on tosi vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia, eikä pelkät transpolit voi muutosta yksin tehdä, koska niiden resurssit on hyvin rajallisia. Jotta dysforiset nuoret saisi varmasti kaikki hyvää hoitoa ja katumistapauksilta vältyttäisiin, pitäisi varmaan tapahtua joku suurempi yhteiskunnallinen muutos. Näistä aiheista pitäisi keskustella moniulotteisemmin. Mm. traumasta, dissosiaatiosta, nuoruuteen liittyvästä kehoahdistuksesta, misogyniasta, identiteetistä, sukupuolirooleista ynnä muusta pitäisi keskustella enemmän eikä vaan niin et yks öyhöjengi huutaa toiselle öyhöjengille. Transvertaistuen piirissä pitäisi myös ottaa detransitio vakavasti ja opetella puhumaan vaikeista aiheista, kuulemaan ja sietämään ihmisiä joiden kanssa ollaan eri mieltä. Kuplautuminen on vaarallista. Ei pitäisi myöskään yksinkertaistavasti ja mustavalkoisesti sanoa, et transprosessi ei auta ketään, koska sekään ei oo totta ja se johtaa vaan suurempaan defensiivisyyteen ja transnuorten omaan kuplaansa vetäytymiseen.
(2/2)
Vaihdetaan sukupuolta...taas ja sitten vielä uudelleen. Ja minä veronmaksajana kustannan. Joo. Hyvin. käy. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjaton pussi kirjoitti:
Vaihdetaan sukupuolta...taas ja sitten vielä uudelleen. Ja minä veronmaksajana kustannan. Joo. Hyvin. käy. :(
Niin se menee.
Niksnaks, pinppi pois ja tekopeenis tilalle.
Niksnaks, tekopeenis pois ja tekopinppi tilalle.
Ja teletappien tapaan: Uudestaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret viettävät sosiaalisessa mediassa 10-20 tuntia viikossa ja niissä naiskuva on erittäin armoton ja arvelluttava. Omasta takamuksesta pitäisi pystyä ottamaan kuvia, saat peniskuvia tuntemattomilta miehiltä, sisällöntuottosi on hyvin rajattua ja kaikenlainen liian provosoiva sisältö voi johtaa täydelliseen eristämiseen ja cancellointiin. Kukaan ei vain halua olla "nuori nainen" somessa.
Tämän seurauksena on sukupuolenvaihdoshoitojen* lisääntyminen.
Kukaan ei korjaa* tuollaisen takia. Aika hankalaa päästä transhoitoihin ja psykologit näkevät lävitse tuollaisten älyttömien syiden takia. Sinne ei päästetä ihan noin vain ja stoppia näyttävät paljon niillekin jotka sitä apua tarvitsee.
Juuri tämä Mira-Kai-Mira tapaus todistaa että noihin hoitoihin pääsee erittäin helposti ja köykäisin perustein.
Et tainnut lukea juttua ihan ajatuksella. Näköjään oli hoitojen jälkeen tyytyväinen ja koki olevansa vapaampi ja pystyi paremmin ilmaisemaan identiteettiänsä.
Hän siis meni heti täysi-ikäisenä tutkimuksiin ja vasta paljon myöhemmin yli 25 vuotiaana identiteettikokemus on jotain muuta. Hoidot ei menny siis ihan hukkaan siltä väliltä, mutta pahin on munasarjojen leikkaus, jos kerta toivoisikin saavansa omia lapsia.
Näköjään rintojenpoisto ei haittaa ja niitä voi muokata uudelleenkin, mutta tarvitaankohan varmuuden vuoksi korkeampi ikäraja munasarjojen ja kohdun poistoon?
Valitettavasti ne hoidot ovat suurimmalta osin peruuttamattomia. Poisleikattuja ruumiinosia ei saa takaisin. Jos munasarjat ja kohtu on poistettu, on hedelmätön, vaikka myöhemmin voisi haluta lapsia. Rinnoistakaan ei saa imetyskelpoisia mastektomian jälkeen. Yleisiä mastektomian komplikaatioita ovat hermovauriot, turvotus, tuntohäiriöt ja yläraajojen liikeratojen kaventuminen.
Naisen hormonitoiminnan pysäyttäminen aiheuttaa vaihdevuodet vuosikymmeniä etukäteen. Lyhyenkin testosteronikuurin vaikutukset ovat pysyviä: äänen möreys, kaljuuntuminen, kehon karvoituksen lisääntyminen, sekä klitoriksen liikakasvu. Testokuuri surkastuttaa kohdun, mikä aiheuttaa kipuja, sisäelinten kuroutumia ja tulehduksia, joten kohtu poistetaan käytännössä aina. Kyllä ne ovat aikamoinen taakka kannettavaksi, jos sukupuolikokemus muuttuukin matkan varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän luettua en usko kenenkään haluavan huvin vuoksi pyörimään tollaseen rumbaan, missä voi hääriä paljon ihmisiä ja työryhmiä ihmettelemässä sukupuoltasi ja identiteettiäsi sekä siihen liittyviä hoitoja.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Ei täysin ilmaista potilaallekaan mutta halpaa on.
Ja alaikäisten tutkimuksesta.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Haluatteko että pidetään asiat noin kuten teksteissä vai kuinka niitä pitäisi muuttaa?
Mutta nämäpä hääräävät itsemäärittelyä. Haluavat poistaa kaiken portinvartijuuden juridisen sukupuolen vaihtamiseen. Jatkossa ei tarvitse olla edes trans, vaan kuka tahansa Tauno Tavis voi vaihtaa sukupuolensa ilman diagnooseja ja hoitoja naiseksi ja marssia naisten tiloihin. Älytöntä!!
Näitä raivoisa aktivisteja orjaillaan, kun ei haluta ahdasmielisen foobikon leimaa otsaan. Ihan kuin järjen käyttö tässä asiassa olisi hyvin epätoivottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolidysforia on nuorten naisten uusi anoreksia. Juurisyyt ovat täsmälleen samat.
Tarkennatko hieman? Itse syömishäiriöisenä en ole tästä nimittäin samaa mieltä. Anoreksialla on ensinnäkin geneettinen pohja, ja noin puolet sairastumisesta selittyy genetiikalla. Anoreksiassa ei muutenkaan ole kyse kovinkaan paljon kehodysforiasta, vaikka häiriö toki näyttää näin oireilevan. Ennemmin kuin transsukupuolisuuteen, rinnastaisin syömishäiriöt addiktioihin, sillä niiden tarkoitus on paeta hankalia tunteita/säädellä niitä, tuottaa kontrollintunnetta kaaoksen keskellä, tuhota ja rankaista itseä jne. Syömishäiriöt eivät myöskään liity mitenkään sukupuoli-identiteetin kehitykseen ja hormonitoimintaan, kuten transsukupuolisuus.
Duodecimissa sanotaan näin:
"Sukupuoli-identiteetin määräytymisen voidaankin todeta olevan dynaaminen biopsykososiaalinen prosessi, jossa keskeisiä tekijöitä ovat genetiikka, sikiökauteen ja murrosikään liittyvä hormonitoiminta sekä varhaiskehityksen ja murrosiän aikaiset psykososiaaliset tekijät."
Noista ei kuitenkaan ole kovin vahvaa näyttöä. Transsukupuolisuutta ei voida todentaa laboratoriokokeilla eikä fyysisen todellisuuden kuvantamislaitteilla. On vain potilaan oma kertomus, jonka perusteella reseptejä ja lähetteitä allekirjoittava lääkäri hapuilee pimeydessä. Lisäksi transaktivistit ohjeistavat vertaispalstoilla järjestelmän huijaamista ja mielenterveysongelmista valehtelemista.
Lisäksi Transyhdistys on kritisoinut seksiasioista keskustelemista transnuorten kanssa, vaikka transitio vaikuttaa ratkaisevasti transihmisen deittipoolin kokoon ja koostumukseen. Myöskään transition muista realiteeteista ei saisi puhua nuorten kanssa.
Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään erityistä sukupuoli-identiteettiä, he vain hyväksyvät biologiset tosiasiat ja elävät elämäänsä parhaansa mukaan. Yhteiskunnallisia epäkohtia ei voi muuttaa transition avulla. Jos naisen asemassa on jotain pielessä, niin kannattaa mieluummin muuttaa yhteiskuntaa kuin myrkyttää ja silpoa kehoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän luettua en usko kenenkään haluavan huvin vuoksi pyörimään tollaseen rumbaan, missä voi hääriä paljon ihmisiä ja työryhmiä ihmettelemässä sukupuoltasi ja identiteettiäsi sekä siihen liittyviä hoitoja.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Ei täysin ilmaista potilaallekaan mutta halpaa on.
Ja alaikäisten tutkimuksesta.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Haluatteko että pidetään asiat noin kuten teksteissä vai kuinka niitä pitäisi muuttaa?
Haluan, että sukupuolen"korjaus"kirurgiasta luovutaan kokonaan, ja että sukupuolidysforiaa hoidetaan pelkästään terapialla ja mahdollisesti mielialalääkityksellä tms. En halua nähdä enää yhdenkään nuoren naisen tuhoavan kaunista, tervettä kehoaan peruuttamattomilla leikkauksilla ja hormonihoidoilla. Näitä tapauksia on jo nyt aivan liian monta.
Sukupuolta ei sitä paitsi voi korjata eikä vaihtaa: sukupuoli määrittyy hedelmöityksessä eikä sitä voi muuttaa millään. Leikkaukset, joilla muokataan kehoa muistuttamaan enemmän vastakkaisen sukupuolen kehoa, eivät muuta itse sukupuolta, ja kuten nähdään katujien kasvavasta määrästä, monet leikkaukset ovat olleet täysin tarpeettomia ja tehty huonon tai virheellisen diagnoosin perusteella. Kirurgiasta ja hormoneista tulisi luopua kokonaan dysforiapotilaiden hoidossa.
Lisäksi Setan ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen toimintaa tulisi tarkastella erittäin kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussa on myös samankaltaisen prosessin käynyt nainen. Hänellä ei kyllä hoitoja aloitettu noin nuorena, oli muistaakseni reilusti päälle parikymppinen. Enkä ole ihan varma poistettiinko rintoja vai ei, hänen kohdallaan niissä ei ollut paljon poistamista joten siksi en tiedä. Mutta useamman vuoden hän käytti androgyyniä nimeä ja oli enemmän mies. Jossain kohtaa sitten palasi takaisin naiseksi, alkoi käyttää sitä alkuperäistä nimeä, kasvatti hiukset taas pitkiksi ja alkoi pukeutua hameisiin. Siis selvästi ilmentämään ulkoisesti naisen sukupuolta.
En ole niin läheisissä väleissä hänen kanssaan, että tietäisin kuinka suuren sisäisen myllerryksen hän on käynyt läpi. Mutta olen keskustellut hänen kanssaan silloin kun hän oli mies ja hän vaikutti olevansa sovussa itsensä kanssa. Ja nyt kun hän on taas nainen, niin sama juttu. Voi olla, että ne rinnat lähtivät. Ja joka tapauksessa ääni jäi hieman möreäksi. Mutta ei hän päällepäin näytä mitenkään friikiltä ja käy ulkoisesti ihan naisesta. Ja ilmeisesti on löytänyt sisäisen rauhan tämän asian kanssa.
Se, mikä minua mietityttää, on se, miten transyhteisö suhtautuu näihin ihmisiin, jotka ovat palanneet takaisin alkuperäiseen sukupuoleensa. Voin kuvitella että sukupuolensa kanssa eksyksissä olevat on otettu avosylin vastaan. Mutta mikä on suhtautuminen näihin, jotka lopulta toteavat, että se syntymässä saatu biologinen sukupuoli oli sittenkin se oikea? Pidetäänkö heitä jonkinlaisina pettureina, hylätäänkö heidät?
Nykyinen transyhteisö, seta, sexpo yms. perustavat toimintansa wokeismiin, vai miksi sitä nyt parhaiten kutsuisi. Se on postmodernismiin ja marxismiin pohjautuva ideologinen liike ja toimii siis samoilla periaatteilla, kuin uskonnolliset yhteisöt. Eli kun tulet yhteisön lämpöiseen syliin, saat olla rikki ja epätäydellinen ja kaikki kannustaa, auttaa ja ymmärtää, mutta kun lähdet (tai yrität lähteä) käännetään selkä aika nopeasti ja sitten seuraakin usein kylmää kyytiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussa on myös samankaltaisen prosessin käynyt nainen. Hänellä ei kyllä hoitoja aloitettu noin nuorena, oli muistaakseni reilusti päälle parikymppinen. Enkä ole ihan varma poistettiinko rintoja vai ei, hänen kohdallaan niissä ei ollut paljon poistamista joten siksi en tiedä. Mutta useamman vuoden hän käytti androgyyniä nimeä ja oli enemmän mies. Jossain kohtaa sitten palasi takaisin naiseksi, alkoi käyttää sitä alkuperäistä nimeä, kasvatti hiukset taas pitkiksi ja alkoi pukeutua hameisiin. Siis selvästi ilmentämään ulkoisesti naisen sukupuolta.
En ole niin läheisissä väleissä hänen kanssaan, että tietäisin kuinka suuren sisäisen myllerryksen hän on käynyt läpi. Mutta olen keskustellut hänen kanssaan silloin kun hän oli mies ja hän vaikutti olevansa sovussa itsensä kanssa. Ja nyt kun hän on taas nainen, niin sama juttu. Voi olla, että ne rinnat lähtivät. Ja joka tapauksessa ääni jäi hieman möreäksi. Mutta ei hän päällepäin näytä mitenkään friikiltä ja käy ulkoisesti ihan naisesta. Ja ilmeisesti on löytänyt sisäisen rauhan tämän asian kanssa.
Se, mikä minua mietityttää, on se, miten transyhteisö suhtautuu näihin ihmisiin, jotka ovat palanneet takaisin alkuperäiseen sukupuoleensa. Voin kuvitella että sukupuolensa kanssa eksyksissä olevat on otettu avosylin vastaan. Mutta mikä on suhtautuminen näihin, jotka lopulta toteavat, että se syntymässä saatu biologinen sukupuoli oli sittenkin se oikea? Pidetäänkö heitä jonkinlaisina pettureina, hylätäänkö heidät?
Nykyinen transyhteisö, seta, sexpo yms. perustavat toimintansa wokeismiin, vai miksi sitä nyt parhaiten kutsuisi. Se on postmodernismiin ja marxismiin pohjautuva ideologinen liike ja toimii siis samoilla periaatteilla, kuin uskonnolliset yhteisöt. Eli kun tulet yhteisön lämpöiseen syliin, saat olla rikki ja epätäydellinen ja kaikki kannustaa, auttaa ja ymmärtää, mutta kun lähdet (tai yrität lähteä) käännetään selkä aika nopeasti ja sitten seuraakin usein kylmää kyytiä.
wokeilu ei kyllä mitenkään pohjaa "marxismiin". marxismi pohjaa vahvasti materialistiseen todellisuuskäsitykseen. wokeilu, ja etenkin sukupuolisielusekoilu, on taas äärimmäistä idealismia. ihan päinvastaista. muuten oon kanssasi samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se juttu: kehodysforia / määrittelemätön ahdistus ei poistu leikkelemällä kehoa!
Nämä ihmiset tarvitsisivat pitkää terapiakontaktia jossa työstetään hyväksymään sitä mitä on ja kyseenalaistamaan omia liian ahtaita tapoja olla mies/nainen sekä ahdistuksen hallintakeinoja.Myös se auttaa että elämään löytyisi muuta sisältöä kuin sukupuolisuuden ympärillä pyöriminen.
Transpolilla potilaat käyvät jutustelemassa pään sisäisistä asioistaan ammattiauttajien kanssa. Joidenkin mukaan ne voivat myös vaihtua. Eli jotkut joutuvat selittämään samoja asioita eri henkilöille. Kuulostaa rasittavalta.
Kuulostaa ihan normaalilta mielenterveyspotilaiden hoidolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret viettävät sosiaalisessa mediassa 10-20 tuntia viikossa ja niissä naiskuva on erittäin armoton ja arvelluttava. Omasta takamuksesta pitäisi pystyä ottamaan kuvia, saat peniskuvia tuntemattomilta miehiltä, sisällöntuottosi on hyvin rajattua ja kaikenlainen liian provosoiva sisältö voi johtaa täydelliseen eristämiseen ja cancellointiin. Kukaan ei vain halua olla "nuori nainen" somessa.
Tämän seurauksena on sukupuolenvaihdoshoitojen* lisääntyminen.
Kukaan ei korjaa* tuollaisen takia. Aika hankalaa päästä transhoitoihin ja psykologit näkevät lävitse tuollaisten älyttömien syiden takia. Sinne ei päästetä ihan noin vain ja stoppia näyttävät paljon niillekin jotka sitä apua tarvitsee.
Juuri tämä Mira-Kai-Mira tapaus todistaa että noihin hoitoihin pääsee erittäin helposti ja köykäisin perustein.
Et tainnut lukea juttua ihan ajatuksella. Näköjään oli hoitojen jälkeen tyytyväinen ja koki olevansa vapaampi ja pystyi paremmin ilmaisemaan identiteettiänsä.
Hän siis meni heti täysi-ikäisenä tutkimuksiin ja vasta paljon myöhemmin yli 25 vuotiaana identiteettikokemus on jotain muuta. Hoidot ei menny siis ihan hukkaan siltä väliltä, mutta pahin on munasarjojen leikkaus, jos kerta toivoisikin saavansa omia lapsia.
Näköjään rintojenpoisto ei haittaa ja niitä voi muokata uudelleenkin, mutta tarvitaankohan varmuuden vuoksi korkeampi ikäraja munasarjojen ja kohdun poistoon?
Ei niitä poistettuja rintoja voi mitenkään muokata. Minkäänlaiset tekorinnat eivät ole millään tavalla samanlaiset kuin oikeat rinnat (paitsi ehkä ulkonäöllisesti muistuttavat rintoja, ainakin jos on vaatetta päällä). Ihan liian usein näkee väitettävän, että jos rinnat poistetaan transhoitojen yhteydessä, niin ei se mitään, sen kun laitattaa aikuisena uudet rinnat. Ei se oikeasti niin mene. Rintojen poisto ei ole mikään pikkujuttu.
Huovataan ja soudetaan naisesta mieheksi ja miehestä naiseksi. Ihan kuin yhteiskunnalla ei olisi muitakin rahareikiä sotepuolella, kuin ihmisten sukupuolen korjailu. Kyllä on maailma malillaan, kun fyysisesti terveitä ihmisiä leikellään! Enemmän tuo vaikuttaisi pääkopan hoitoa vaativalle asian tilalle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun tätä katujienkin näkökulmaa nostetaan esiin eikä se katuminen ole niin tabu mitä ollut ehkä aiemmin. Ei ainakaan alaikäisille pitäisi tehdä mitään peruuttamattomia toimenpiteitä tai antaa hormonihoitoja. On myös hyvä aina muistaa että hmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti.
Suomessa on myös ainakin yksi ihminen, joka avoimesti on kertonut katuneensa transhoitoja. Löytyy YouTubesta nimellä samettiorkidea.
Lisää suomalaisia detransitioitujia:
Veera, Youtubessa kanavan nimi The Honesty Project. Tässä hänen haastattelu:
MOT:n "En haluaisi olla tyttö" -dokumentissa ollut Nita. Teki MOT:n jäleen myös YouTubeen videoita, mutta päätti vetäytyä somesta ja poistaa videot:
https://areena.yle.fi/1-4530606"Detransitio - Sinne ja takaisin" -blogia pitävä Mari:
https://detransitio.wordpress.com/Muistan näiden lisäksi vielä yhden, joka oli joskus jossain keskusteluohjelmassa vieraana.
Muualta maailmasta:
Sivusto jolle on kerätty detransitioituneiden naisten kokemuksia. Ylläpitäjinä kaksi detransitioitunutta naista:
https://post-trans.com/Pique Resilience Project. Usean detransitioituneen naisen projekti:
Watson:
https://www.youtube.com/channel/UCC_c9k_G-impmP7xTcV2Y0Q
https://twitter.com/ImWatson91Cari Stella:
Elle Palmer:
https://youtu.be/n0pVuZ0CT7QRivalMaverick:
https://www.youtube.com/watch?v=rC7EtIeWrPsGrace, joka kertoi detransitiostaan Jenkeissä esitetyssä 60 Minutes -dokkarissa:
https://twitter.com/HormoneHangoverLisää detransitioitujien haastatteluja löytyy Youtubesta Benjamin A Boycen kanavalta:
https://www.youtube.com/playlist?list=PLRdayXEOwuMH3f0pmZqVQUU62rgJIzvt…
Kiitos näistä! Kannattaa ehkä laittaa sama lista vaikka juridisen... ketjuun, siltä varalta että täältä poistuu?
Suurin osa sukupuolen korjanneista ei kadu päätöstään, ja kokee mielenterveyden paremmaksi korjaamisen jälkeen. Itse tunnen useamman transsukupuolisen, jotka ovat tyytyväisiä päätökseensä ja selvästi onnellisempia.
Faktaa esim. täällä: https://www.psychiatry.org/newsroom/news-releases/study-finds-long-term…
"The study also found that compared with the general population, transgender individuals with a gender incongruence were
about six times as likely to have had a mood or anxiety disorder health care visit;
more than three times as likely to have received prescriptions for antidepressants and anti-anxiety medication; and
more than six times as likely to have been hospitalized after a suicide attempt."
Aivot kehittyvät läpi elämän, mutta kehitys hidastuu noin 25 vuoden jälkeen, jolloin otsalohko on kypsynyt tarpeeksi. Tämänkin jälkeen uusia hermoyhteyksiä muodostuu, ja hermosolut uusiutuvat, mutta kehitys on huomattavasti hitaampaa kuin lapsuudessa ja nuoruudessa.