Lue keskustelun säännöt.
Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään
sannamariinisilli
13.09.2021 |
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussa on myös samankaltaisen prosessin käynyt nainen. Hänellä ei kyllä hoitoja aloitettu noin nuorena, oli muistaakseni reilusti päälle parikymppinen. Enkä ole ihan varma poistettiinko rintoja vai ei, hänen kohdallaan niissä ei ollut paljon poistamista joten siksi en tiedä. Mutta useamman vuoden hän käytti androgyyniä nimeä ja oli enemmän mies. Jossain kohtaa sitten palasi takaisin naiseksi, alkoi käyttää sitä alkuperäistä nimeä, kasvatti hiukset taas pitkiksi ja alkoi pukeutua hameisiin. Siis selvästi ilmentämään ulkoisesti naisen sukupuolta.
En ole niin läheisissä väleissä hänen kanssaan, että tietäisin kuinka suuren sisäisen myllerryksen hän on käynyt läpi. Mutta olen keskustellut hänen kanssaan silloin kun hän oli mies ja hän vaikutti olevansa sovussa itsensä kanssa. Ja nyt kun hän on taas nainen, niin sama juttu. Voi olla, että ne rinnat lähtivät. Ja joka tapauksessa ääni jäi hieman möreäksi. Mutta ei hän päällepäin näytä mitenkään friikiltä ja käy ulkoisesti ihan naisesta. Ja ilmeisesti on löytänyt sisäisen rauhan tämän asian kanssa.
Se, mikä minua mietityttää, on se, miten transyhteisö suhtautuu näihin ihmisiin, jotka ovat palanneet takaisin alkuperäiseen sukupuoleensa. Voin kuvitella että sukupuolensa kanssa eksyksissä olevat on otettu avosylin vastaan. Mutta mikä on suhtautuminen näihin, jotka lopulta toteavat, että se syntymässä saatu biologinen sukupuoli oli sittenkin se oikea? Pidetäänkö heitä jonkinlaisina pettureina, hylätäänkö heidät?
Nykyinen transyhteisö, seta, sexpo yms. perustavat toimintansa wokeismiin, vai miksi sitä nyt parhaiten kutsuisi. Se on postmodernismiin ja marxismiin pohjautuva ideologinen liike ja toimii siis samoilla periaatteilla, kuin uskonnolliset yhteisöt. Eli kun tulet yhteisön lämpöiseen syliin, saat olla rikki ja epätäydellinen ja kaikki kannustaa, auttaa ja ymmärtää, mutta kun lähdet (tai yrität lähteä) käännetään selkä aika nopeasti ja sitten seuraakin usein kylmää kyytiä.
wokeilu ei kyllä mitenkään pohjaa "marxismiin". marxismi pohjaa vahvasti materialistiseen todellisuuskäsitykseen. wokeilu, ja etenkin sukupuolisielusekoilu, on taas äärimmäistä idealismia. ihan päinvastaista. muuten oon kanssasi samaa mieltä.
No kyllä se pohjaa siinä mielessä, että siinä on hierarkiset valtasuhteet, jotka halutaan purkaa ja joissa "orjuutetuille" halutaan siirtää valtaa niiltä, joilla sitä koetaan olevan. Marxismissa se valta oli taloudellista, wokeismissa se on sitten jotain "valkoisen miehen valtaa" Ja sitä valtaa pyritään siirtämään konkreettisesti niiltä, joilla sitä nyt koetaan olevan (valkoinen heteromies on aina valtapyramidin huipulla, riippumatta taustastaan tai asemastaan) niille, joilla sitä ei koeta olevan (nykyisen uhrihierarkian pohjalla taitaa olla transhenkilö tällä hetkellä, jos "rodullistettu" niin aina parempi/pahempi). Tämä voi näkyä esim. puheoikeuden kieltämisenä tai niin, että rodullisetettu opiskelija saa helpotetut tehtävät jne. Ja "rakenteiden purkamiset" on myös suoraan tuota marxismia. Nyt ei pureta taloudellisia valtarakenteita vaan sukupuolen käsitettä, ydinperhettä jne. Toki tähän soppaan on lisätty vielä postmodernismi sekä nykyinen aktivismi ja tuloksena on sitten tämä kaaos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SVT:n kolmiosainen Tranståg dokumentti kannattaa etsiä Youtubesta. Siinä MtF ransasioissa paljon esillä ollut henkilö kertoi katuvansa leikkauksia ja jos saisi nyt valita ei menisi leikkaukseen. Hänestäkin näkyi päälle että ei ole biologinen nainen. Monilla on epärealistisia odotuksia sekä leikkaushoitojen tuloksista että muiden ihmisten suhtautumisesta. Lähes kaikista transeista kyllä näkee heti sen syntymäsukupuolen ja se vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen, sekä tietoiseen että alitajuiseen. Mikään määrä leikkauksia tai hormooneita ei muuta henkilön sukupuolta.
Viimeisin osa.
Vierailija kirjoitti:
Mira uskoi siis että elämä miehenä olisi niiiin paljon helpompaa, mutta sitten iski totuus päin näköä millaista on miehen elämä erityisesti parisuhdemarkkinoilla ja Kai huomasi että taisinpa tehdä tyhmyyden. Nyt hän ei ole enää oikein kumpaakaan, eli sitä sai mitä tilasi.
Mitenkä muuten lienee, ovatko katumapäälle tulleet nimenomaan naisesta mieheksi muutettuja?
Ainakin lähitulevaisuudessa varmasti, sillä nämä affirmaatiolla hoidetut radip-onset-tapaukset ovat pääosin naisia.
Toisaalta myös lapsina transiutetuissa homoseksuaaleissa kytee aikapommi, samoin prnolla ja "sukupuolisieluilla" aivopestyissä auto(gyne)fiileissä jotka eivät ymmärrä identiteettinsä johtuvan tosiasiassa parafiliasta.
Vaikken itse usko transhoitojen loppumiseen (niin kauan kun miehet ja naiset eivät ole identtisiä, löytyy ihmisiä jotka haluaisivat olla vastakkaista sukupuolta), todella harvassa on ne joille kehonmuokkauksesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Ja sitä haittaa on väistämättä, vaikka yhteiskunta olisi kuinka suvaitsevainen.
Sukupuolen vaihdoksen haluaville pitäisi aina tehdä mielentilatutkimus ennen kuin mitään lääketieteellisiä juttuja aletaan tekemään. Uskallan vahvasti väittää, että monelta löytyisi jos jonkinmoista mielenhäiriötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussa on myös samankaltaisen prosessin käynyt nainen. Hänellä ei kyllä hoitoja aloitettu noin nuorena, oli muistaakseni reilusti päälle parikymppinen. Enkä ole ihan varma poistettiinko rintoja vai ei, hänen kohdallaan niissä ei ollut paljon poistamista joten siksi en tiedä. Mutta useamman vuoden hän käytti androgyyniä nimeä ja oli enemmän mies. Jossain kohtaa sitten palasi takaisin naiseksi, alkoi käyttää sitä alkuperäistä nimeä, kasvatti hiukset taas pitkiksi ja alkoi pukeutua hameisiin. Siis selvästi ilmentämään ulkoisesti naisen sukupuolta.
En ole niin läheisissä väleissä hänen kanssaan, että tietäisin kuinka suuren sisäisen myllerryksen hän on käynyt läpi. Mutta olen keskustellut hänen kanssaan silloin kun hän oli mies ja hän vaikutti olevansa sovussa itsensä kanssa. Ja nyt kun hän on taas nainen, niin sama juttu. Voi olla, että ne rinnat lähtivät. Ja joka tapauksessa ääni jäi hieman möreäksi. Mutta ei hän päällepäin näytä mitenkään friikiltä ja käy ulkoisesti ihan naisesta. Ja ilmeisesti on löytänyt sisäisen rauhan tämän asian kanssa.
Se, mikä minua mietityttää, on se, miten transyhteisö suhtautuu näihin ihmisiin, jotka ovat palanneet takaisin alkuperäiseen sukupuoleensa. Voin kuvitella että sukupuolensa kanssa eksyksissä olevat on otettu avosylin vastaan. Mutta mikä on suhtautuminen näihin, jotka lopulta toteavat, että se syntymässä saatu biologinen sukupuoli oli sittenkin se oikea? Pidetäänkö heitä jonkinlaisina pettureina, hylätäänkö heidät?
Nykyinen transyhteisö, seta, sexpo yms. perustavat toimintansa wokeismiin, vai miksi sitä nyt parhaiten kutsuisi. Se on postmodernismiin ja marxismiin pohjautuva ideologinen liike ja toimii siis samoilla periaatteilla, kuin uskonnolliset yhteisöt. Eli kun tulet yhteisön lämpöiseen syliin, saat olla rikki ja epätäydellinen ja kaikki kannustaa, auttaa ja ymmärtää, mutta kun lähdet (tai yrität lähteä) käännetään selkä aika nopeasti ja sitten seuraakin usein kylmää kyytiä.
wokeilu ei kyllä mitenkään pohjaa "marxismiin". marxismi pohjaa vahvasti materialistiseen todellisuuskäsitykseen. wokeilu, ja etenkin sukupuolisielusekoilu, on taas äärimmäistä idealismia. ihan päinvastaista. muuten oon kanssasi samaa mieltä.
No kyllä se pohjaa siinä mielessä, että siinä on hierarkiset valtasuhteet, jotka halutaan purkaa ja joissa "orjuutetuille" halutaan siirtää valtaa niiltä, joilla sitä koetaan olevan. Marxismissa se valta oli taloudellista, wokeismissa se on sitten jotain "valkoisen miehen valtaa" Ja sitä valtaa pyritään siirtämään konkreettisesti niiltä, joilla sitä nyt koetaan olevan (valkoinen heteromies on aina valtapyramidin huipulla, riippumatta taustastaan tai asemastaan) niille, joilla sitä ei koeta olevan (nykyisen uhrihierarkian pohjalla taitaa olla transhenkilö tällä hetkellä, jos "rodullistettu" niin aina parempi/pahempi). Tämä voi näkyä esim. puheoikeuden kieltämisenä tai niin, että rodullisetettu opiskelija saa helpotetut tehtävät jne. Ja "rakenteiden purkamiset" on myös suoraan tuota marxismia. Nyt ei pureta taloudellisia valtarakenteita vaan sukupuolen käsitettä, ydinperhettä jne. Toki tähän soppaan on lisätty vielä postmodernismi sekä nykyinen aktivismi ja tuloksena on sitten tämä kaaos.
Ok. Fair enough.
Soppaan lisäksi vielä sosiaalinen media. "Wokeismi" on seurausta internetin toimintakulttuurista, joka syntyi 2010-luvun alkupuolella Tumblrissa. Hyvä kirjoitus, joka kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa:
https://4thwavenow.com/2019/03/20/tumblr-a-call-out-post/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret viettävät sosiaalisessa mediassa 10-20 tuntia viikossa ja niissä naiskuva on erittäin armoton ja arvelluttava. Omasta takamuksesta pitäisi pystyä ottamaan kuvia, saat peniskuvia tuntemattomilta miehiltä, sisällöntuottosi on hyvin rajattua ja kaikenlainen liian provosoiva sisältö voi johtaa täydelliseen eristämiseen ja cancellointiin. Kukaan ei vain halua olla "nuori nainen" somessa.
Tämän seurauksena on sukupuolenvaihdoshoitojen* lisääntyminen.
Kukaan ei korjaa* tuollaisen takia. Aika hankalaa päästä transhoitoihin ja psykologit näkevät lävitse tuollaisten älyttömien syiden takia. Sinne ei päästetä ihan noin vain ja stoppia näyttävät paljon niillekin jotka sitä apua tarvitsee.
Juuri tämä Mira-Kai-Mira tapaus todistaa että noihin hoitoihin pääsee erittäin helposti ja köykäisin perustein.
Et tainnut lukea juttua ihan ajatuksella. Näköjään oli hoitojen jälkeen tyytyväinen ja koki olevansa vapaampi ja pystyi paremmin ilmaisemaan identiteettiänsä.
Hän siis meni heti täysi-ikäisenä tutkimuksiin ja vasta paljon myöhemmin yli 25 vuotiaana identiteettikokemus on jotain muuta. Hoidot ei menny siis ihan hukkaan siltä väliltä, mutta pahin on munasarjojen leikkaus, jos kerta toivoisikin saavansa omia lapsia.
Näköjään rintojenpoisto ei haittaa ja niitä voi muokata uudelleenkin, mutta tarvitaankohan varmuuden vuoksi korkeampi ikäraja munasarjojen ja kohdun poistoon?
Ei niitä poistettuja rintoja voi mitenkään muokata. Minkäänlaiset tekorinnat eivät ole millään tavalla samanlaiset kuin oikeat rinnat (paitsi ehkä ulkonäöllisesti muistuttavat rintoja, ainakin jos on vaatetta päällä). Ihan liian usein näkee väitettävän, että jos rinnat poistetaan transhoitojen yhteydessä, niin ei se mitään, sen kun laitattaa aikuisena uudet rinnat. Ei se oikeasti niin mene. Rintojen poisto ei ole mikään pikkujuttu.
Jep, ei proteesilla toistaiseksi tuntoa saa takaisin. Hirveän ulkonäkökeskeisiä nämä transmessuajat "rinnathan voi leikellä takaisin". Ei voi. Tekorinnoissa ei ole tuntoa, niillä ei imetetä, ne voivat tulehtua, arpeutua, kapseloitua. "Voidaan eikellä uudet"... joo-o
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolen vaihdoksen haluaville pitäisi aina tehdä mielentilatutkimus ennen kuin mitään lääketieteellisiä juttuja aletaan tekemään. Uskallan vahvasti väittää, että monelta löytyisi jos jonkinmoista mielenhäiriötä.
Suomessa sellainen tehdäänkin, mutta katujia on siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän luettua en usko kenenkään haluavan huvin vuoksi pyörimään tollaseen rumbaan, missä voi hääriä paljon ihmisiä ja työryhmiä ihmettelemässä sukupuoltasi ja identiteettiäsi sekä siihen liittyviä hoitoja.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Ei täysin ilmaista potilaallekaan mutta halpaa on.
Ja alaikäisten tutkimuksesta.
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuoli/lait-ohjeet-ja-suositukset…
Haluatteko että pidetään asiat noin kuten teksteissä vai kuinka niitä pitäisi muuttaa?
Haluan, että sukupuolen"korjaus"kirurgiasta luovutaan kokonaan, ja että sukupuolidysforiaa hoidetaan pelkästään terapialla ja mahdollisesti mielialalääkityksellä tms. En halua nähdä enää yhdenkään nuoren naisen tuhoavan kaunista, tervettä kehoaan peruuttamattomilla leikkauksilla ja hormonihoidoilla. Näitä tapauksia on jo nyt aivan liian monta.
Sukupuolta ei sitä paitsi voi korjata eikä vaihtaa: sukupuoli määrittyy hedelmöityksessä eikä sitä voi muuttaa millään. Leikkaukset, joilla muokataan kehoa muistuttamaan enemmän vastakkaisen sukupuolen kehoa, eivät muuta itse sukupuolta, ja kuten nähdään katujien kasvavasta määrästä, monet leikkaukset ovat olleet täysin tarpeettomia ja tehty huonon tai virheellisen diagnoosin perusteella. Kirurgiasta ja hormoneista tulisi luopua kokonaan dysforiapotilaiden hoidossa.
Lisäksi Setan ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen toimintaa tulisi tarkastella erittäin kriittisesti.
Tämä näin. En enää lainkaan voi hyväksyä tätä frankenkirurgiaa. Joskus aikaisemmin (naiivisti) kuvittelin, että korjauskirurgian tulokset olisivat edes suht. normaalin näköisiä, mutta ilmeisesti totuus onkin toinen. Pelkään, että katujia tulee olemaan paljon enemmän, kun nämä sukupuolidysforiset tyttölaumat tulevaisuudessa tulevat sieltä korjausprosessin toisesta päästä ulos. "Hoitojen" tulokset ovat järkyttäviä, groteskeja, silvottuja kehoja, jotka eivät enää kykene lisääntymään. Ja veronmaksajien rahaa palaa. Ja jos ajatellaan niitä autogynefiilejä miehiä, niin pitääkö todella veronmaksajan osallistua hänen seksuaalisen kiihotuksensa varmistamiseen? Ja aina toistuu tämä sama kuvio, näissä transitioissa tai detransitioissa, henkilöllä saattaa olla vaikka miten vahva mt-tausta ja erilaisia traumoja tuntuu aina olevan kuviossa mukana myös. Näidenkö sitten kuvitellaan poistuvan, kun saa vastakkaisen sukupuolen hormoneja tai sukupuolielimet?
Itselle on kans tullut sellainen kuva, että transdiagnoosin saanutta pidetään ns. menetettynä tapauksena, jolle sitten voi kokeilla kehonmuokkausta, kun hänen ei uskota pääsevän näistä tietyistä jumittuneista ajatuksista eroon. Mutta kyllä niitä jumittuneita ajatuksia voi muillakin olla, eikä se voi olla oikeutus sille, että aletaan toisen kehoa mutiloimaan. Vaan niiden ajatusten kanssa on opittava elämään antamatta niiden liikaa hallita. Mutta transdiagnoosin kohdalla ei viitsitä yrittää koska ei uskota, että kaveri vois pystyä normaaliin elämään, joten mikäs siinä sitten... tehdään hänestä koekaniini jumalaa leikkiville lääkäreille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussa on myös samankaltaisen prosessin käynyt nainen. Hänellä ei kyllä hoitoja aloitettu noin nuorena, oli muistaakseni reilusti päälle parikymppinen. Enkä ole ihan varma poistettiinko rintoja vai ei, hänen kohdallaan niissä ei ollut paljon poistamista joten siksi en tiedä. Mutta useamman vuoden hän käytti androgyyniä nimeä ja oli enemmän mies. Jossain kohtaa sitten palasi takaisin naiseksi, alkoi käyttää sitä alkuperäistä nimeä, kasvatti hiukset taas pitkiksi ja alkoi pukeutua hameisiin. Siis selvästi ilmentämään ulkoisesti naisen sukupuolta.
En ole niin läheisissä väleissä hänen kanssaan, että tietäisin kuinka suuren sisäisen myllerryksen hän on käynyt läpi. Mutta olen keskustellut hänen kanssaan silloin kun hän oli mies ja hän vaikutti olevansa sovussa itsensä kanssa. Ja nyt kun hän on taas nainen, niin sama juttu. Voi olla, että ne rinnat lähtivät. Ja joka tapauksessa ääni jäi hieman möreäksi. Mutta ei hän päällepäin näytä mitenkään friikiltä ja käy ulkoisesti ihan naisesta. Ja ilmeisesti on löytänyt sisäisen rauhan tämän asian kanssa.
Se, mikä minua mietityttää, on se, miten transyhteisö suhtautuu näihin ihmisiin, jotka ovat palanneet takaisin alkuperäiseen sukupuoleensa. Voin kuvitella että sukupuolensa kanssa eksyksissä olevat on otettu avosylin vastaan. Mutta mikä on suhtautuminen näihin, jotka lopulta toteavat, että se syntymässä saatu biologinen sukupuoli oli sittenkin se oikea? Pidetäänkö heitä jonkinlaisina pettureina, hylätäänkö heidät?
Nykyinen transyhteisö, seta, sexpo yms. perustavat toimintansa wokeismiin, vai miksi sitä nyt parhaiten kutsuisi. Se on postmodernismiin ja marxismiin pohjautuva ideologinen liike ja toimii siis samoilla periaatteilla, kuin uskonnolliset yhteisöt. Eli kun tulet yhteisön lämpöiseen syliin, saat olla rikki ja epätäydellinen ja kaikki kannustaa, auttaa ja ymmärtää, mutta kun lähdet (tai yrität lähteä) käännetään selkä aika nopeasti ja sitten seuraakin usein kylmää kyytiä.
wokeilu ei kyllä mitenkään pohjaa "marxismiin". marxismi pohjaa vahvasti materialistiseen todellisuuskäsitykseen. wokeilu, ja etenkin sukupuolisielusekoilu, on taas äärimmäistä idealismia. ihan päinvastaista. muuten oon kanssasi samaa mieltä.
No kyllä se pohjaa siinä mielessä, että siinä on hierarkiset valtasuhteet, jotka halutaan purkaa ja joissa "orjuutetuille" halutaan siirtää valtaa niiltä, joilla sitä koetaan olevan. Marxismissa se valta oli taloudellista, wokeismissa se on sitten jotain "valkoisen miehen valtaa" Ja sitä valtaa pyritään siirtämään konkreettisesti niiltä, joilla sitä nyt koetaan olevan (valkoinen heteromies on aina valtapyramidin huipulla, riippumatta taustastaan tai asemastaan) niille, joilla sitä ei koeta olevan (nykyisen uhrihierarkian pohjalla taitaa olla transhenkilö tällä hetkellä, jos "rodullistettu" niin aina parempi/pahempi). Tämä voi näkyä esim. puheoikeuden kieltämisenä tai niin, että rodullisetettu opiskelija saa helpotetut tehtävät jne. Ja "rakenteiden purkamiset" on myös suoraan tuota marxismia. Nyt ei pureta taloudellisia valtarakenteita vaan sukupuolen käsitettä, ydinperhettä jne. Toki tähän soppaan on lisätty vielä postmodernismi sekä nykyinen aktivismi ja tuloksena on sitten tämä kaaos.
Ok. Fair enough.
Soppaan lisäksi vielä sosiaalinen media. "Wokeismi" on seurausta internetin toimintakulttuurista, joka syntyi 2010-luvun alkupuolella Tumblrissa. Hyvä kirjoitus, joka kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa:
https://4thwavenow.com/2019/03/20/tumblr-a-call-out-post/
Näinhän se on. Ilman internetin voimaa aktivismin herättäjänä näistä asioista väiteltäisiin vain sukupuolentutkimuksen laitoksen kahvihuoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli tunne, että Miralla on ollut hyvin kapea käsitys naiseudesta. Kun hän ei ole kokenut sopivansa siihen, hän on luullut olevansa trans. Nainen voi kuitenkin olla millainen tahansa ja silti olla aivan yhtä nainen. Sama juttu miesten kohdalla.
En epäile, etteikö transsukupuolisia oikeastikin olisi olemassa, mutta heidät pitää kyetä erottamaan teini-iän ja lapsuuden mustavalkoisesta "en voi olla nainen ku oon niin x" -tyyppisestä ajattelusta. On myös normaalia, että teini-iässä muuttunut keho ei ensin tunnu omalta.
Etenkin naiseksi kasvaminen on haastavaa ja vie monesti aikaa, ihan cis-naisillakin! On huolestuttavaa, jos transitio mieheksi koetaan lääkkeenä ihan normaaliin teini-iän sukupuoli-identiteetin pohdiskelemiseen. Jostain tällaisesta saattaa kuitenkin olla kysymys, koska naisesta mieheksi transhenkilöiden (ja muunsukupuolisten) määrä kasvaa paljon nopeammin kuin toiseen suuntaan transitioituvien. Se voi kertoa enemmän naisten asemasta kuin transmiesten yleistymisestä. Miehenä on helpompaa (tai näin naiset ainakin kuvittelevat), joten he jotka eivät koe olevansa erityisen naisellisia voivat etsiä ratkaisua muunsukupuolisuudesta tai transsukupuolisuudesta, vaikka oikeasti riittävät omana itsenään. Jotenkin surullista.
Se, että ihminen voi kokea välttävänsä jonkun kehityskriisin ihan vain vaihtamalla sukupuolta teini-ikäisenä tai jopa aikuisena on myös eräänlaista ylimielisyyttä, vaikkakin varmaan tahatonta sellaista; pojilta menee se 18-25v kehittyä aikuiseksi mieheksi, mutta kuukautiskierron omaava tyttö pystyisi tuosta vain vaihtamaan mieheksi ste-r-oid-ien ja kirurgian avulla? Toisen sukupuolen ulkonäön jäljitteleminen kyllä onnistuu lapsiin täydestä menevällä tavalla.
Nimeni on Mira Kai Henrika-Sofie.
Tänään Teemalta klo 19. Aion katsoa.
Onhan näitä tullut ennenkin, suomalaisista ja ulkomaalaisista.
On myös naisiksi muutettujen miesten kertomuksia jotka katuvat. Surullisia tarinoita koska entiseen ei ole paluuta.
Nyt he sitten konkreettisesti ovat muunsukupuolisia.
Ei voi kuin ihmetellä, että Suomessa jo koulussa opetetaan nykyään 8-vuotiaille lapsille että sukupuolen voi päättää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on vaikeita asioita pohdittavaksi.
Olen itse korjannut sukupuoleni, tämä on tosin tapahtunut jo 19 vuotta sitten. Olen ollut täysin tyytyväinen uuteen sukupuoleeni, nyt olen ns kotona.
Lähdin prosessiin vasta "vanhana", lähes 30 vuotiaana. Vaikka ensimmäisen kerran haaveet sukupuolen korjaamisesta tulivat jo 15 vuotta aiemmin. En itse tue aivan nuorille suoritettavia hoitoja. Ihmisen täytyy antaa kypsyä nuoruuden myrskyt ensin ja sitten vasta tehdä tällaisia isoja koko loppuelämään vaikuttavia päätöksiä.
Omalla kohdallani sukupuolen korjaus olisi osunut oikeaan nuorenakin, mutta kuinka moni tosiaan lähtee prosessiin, vaikka kyse olisi vain ihmisen kypsymättömyydestä. Nuoruuteen kuuluu kuitenkin ikävaiheena seksuaalisuuden etsiminen ym, ne täytyisi käydä rauhassa läpi.
Mutta kuten sanoin, vaikeita kysymyksiä. Ja hyvä, että keskustelu lisääntyy kaikilta puolilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimeni on Mira Kai Henrika-Sofie.
Tänään Teemalta klo 19. Aion katsoa.Onhan näitä tullut ennenkin, suomalaisista ja ulkomaalaisista.
On myös naisiksi muutettujen miesten kertomuksia jotka katuvat. Surullisia tarinoita koska entiseen ei ole paluuta.
Nyt he sitten konkreettisesti ovat muunsukupuolisia.Ei voi kuin ihmetellä, että Suomessa jo koulussa opetetaan nykyään 8-vuotiaille lapsille että sukupuolen voi päättää itse.
Vastuutonta. Siellä kasvatetaan uutta sukupolvea epätietoisiksi maailmasta.
Ja samaan aikaan kauhistellaan kannabiksen laillistamista.
Nuoria myös groomataan tähän "kulttiin". Transaatteeseen hurahtaneet värväävät muita mukaan ihan perinteisin aivopesumenetelmin. Kaikkien ongelmien syy on väärä sukupuoli ja kaikkien ongelmien ratkaisu sen "korjaus". Me ymmärretään sua, muut ei ymmärrä. Tiedän miltä susta tuntuu, ja tiedän mikä auttaa. Älä anna sun vanhempien muuttaa sun mieltä, ne on heterovalheessa eläviä p*skoja.
Miran "boyfriend" Frankie oli kyllä ylisöpö poikatyttö. Toivottavasti tulee sinuiksi naiseuden kanssa hänkin.
Kyllä itku tulisi jos omalle lapselle kävisi noin onnettomasti. Sitä äitinä miettisi mitä on itse tehnyt väärin.
Toisaalta koulussa opetetaan että voi olla mitä sukupuolta vaan. Oikein tekemällä tehdään vaikeaksi lapsen ja nuoren elämä.
Entäs rahalliset kustannukset, kuka maksaa nämä hoidot ja leikkelyt? Julkinen vai yksityinen puoli?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itku tulisi jos omalle lapselle kävisi noin onnettomasti. Sitä äitinä miettisi mitä on itse tehnyt väärin.
Toisaalta koulussa opetetaan että voi olla mitä sukupuolta vaan. Oikein tekemällä tehdään vaikeaksi lapsen ja nuoren elämä.Entäs rahalliset kustannukset, kuka maksaa nämä hoidot ja leikkelyt? Julkinen vai yksityinen puoli?
Ihan hukassa on liian moni nuori, vaikka elämme tiedon ja kaiken aineellisen yltäkylläisyyden aikaa.
Miksi täälä moni lässyttää että just naiset on noin sekasin vaikka ukkoja on yhtäpaljo yhtä sekasin.