Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuuluuko yhteiskunnan maksaa transhoidot miehestä naiseksi ja takaisin?
13.09.2021 |
Mielestäni ennenkuulumatonta, että maksettaisiin edestakaisin vaihdot. Kyllä se pitäs pysyä siinä, mihin vaihdettu
Kommentit (270)
täällä on nyt hyvin aktiivisesti kommentoiva henkilö, jonka kuvittelisin joko olleen puheena olleiden hoitojen kohteena, tai niitä harkitsevan.
Ihan ilman sarvia ja hampaita; mikä se on se odotus miten elämä muuttuu kun ulkoisesti muutut hieman lähemmäksi sen sukupuolen ulkoisia tunnusmerkkejä, joka nyt tuntuisi oikeammalle? Siis ihan käytännössä, mikä elämässä muuttuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilaan olo on sietämätön, hän on masentunut ja ahdistunut. Lähipiirikin on huolissaan, että potilas pian tekee itselleen jotakin. Lobotomiasta on onneksi hyviä kokemuksia, ja katsopas, tässä ennen-jälkeen -valokuva ennen otsa kurtussa mököttäneestä ja nyt korviin saakka hymyilevästä henkilöstä, jolle operaatio on tehty.
"Korjausleikkauksia" katsotaan myöhemmin päätä pyöritellen ja kauhistuneina kuin nykyään lobotomioita.
No jos korjausleikkaus on sama kuin lobotomia niin mikä on se oikea hyvä (sekä toimiva) hoito sukupuolidysforiaan?
Terapia.
Entäpäs jos sitä on kokeiltu vaikka kuinka paljon mutta tehoa ei ole saatu? Pitääkö vain jatkaa tehotonta hoitoa koska se on hoito joka sinusta on se oikea?
Ei kai sitä pakko saa olla jatkaa, mutta ellei hoito miellytä, niin sitten on oltava ilman.
En tiedä, voidaanko esim. anorektikko määrätä pakkohoitoon vai annetaanko hänen vain kuolla nälkään. Ei häntä kuitenkaan aleta tukemaan laihtumisessa.
Jokin aika sitten luin muodista, missä amputoitiin osa raajasta. Olisiko tämäkin yhteiskunnan maksettava, jos maksuttaja vetoaa identiteettikriisiin?
Tosin jo raamatussa kehotettiin katkaisemaan käsi, jos se tekee pahaa (esim. Rohkeita kouraisuja😁).
Vierailija kirjoitti:
Jokin aika sitten luin muodista, missä amputoitiin osa raajasta. Olisiko tämäkin yhteiskunnan maksettava, jos maksuttaja vetoaa identiteettikriisiin?
Tosin jo raamatussa kehotettiin katkaisemaan käsi, jos se tekee pahaa (esim. Rohkeita kouraisuja😁).
Transhoidothan on kehittänyt sama tyyppi, joka kehitti BIID-hoidotkin. Siis jäsenten amputoimisen hoitona niille ihmisille, jotka identifioituvat vammaisiksi (Body Integrity Identity Disorder). Transihmisiltä myös poistellaan jäseniä ja muokkaillaan kehoa, jos identifioituvat muuksi mitä ovat. Sama juttu, mutta toinen on mukamas edistyksellistä hoitoa ja toinen kamalaa mutiloimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin aika sitten luin muodista, missä amputoitiin osa raajasta. Olisiko tämäkin yhteiskunnan maksettava, jos maksuttaja vetoaa identiteettikriisiin?
Tosin jo raamatussa kehotettiin katkaisemaan käsi, jos se tekee pahaa (esim. Rohkeita kouraisuja😁).Transhoidothan on kehittänyt sama tyyppi, joka kehitti BIID-hoidotkin. Siis jäsenten amputoimisen hoitona niille ihmisille, jotka identifioituvat vammaisiksi (Body Integrity Identity Disorder). Transihmisiltä myös poistellaan jäseniä ja muokkaillaan kehoa, jos identifioituvat muuksi mitä ovat. Sama juttu, mutta toinen on mukamas edistyksellistä hoitoa ja toinen kamalaa mutiloimista.
Siis poistellaan ruumiinosia kuten peniksiä ja rintoja. Mitenköhän kävis jos olisi transsukupuolinen JA BIID. Toiseen kävisi hoitona jäsenten poistelu ja kehonmuokkaus, mutta toisessa tapauksessa (BIID) ohjattaisiin terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
täällä on nyt hyvin aktiivisesti kommentoiva henkilö, jonka kuvittelisin joko olleen puheena olleiden hoitojen kohteena, tai niitä harkitsevan.
Ihan ilman sarvia ja hampaita; mikä se on se odotus miten elämä muuttuu kun ulkoisesti muutut hieman lähemmäksi sen sukupuolen ulkoisia tunnusmerkkejä, joka nyt tuntuisi oikeammalle? Siis ihan käytännössä, mikä elämässä muuttuu?
Luulen, että minuun viitataan (vaikka en ole ainoa transhoitojen hyödyistä tietoinen ihminen joka tänne on vastannut). Olen ihan 100% cis-nainen, enkä koe mitään tarvetta transhoidoille. Psykologiaa opiskelleena tiedän kuitenkin jotain transhoitojen tutkimuksesta, ja niitä tuloksia olen tässä yrittänyt tuoda esiin.
Mitä tulee siihen, mitä uskon transhoitojen hyödyttävän, niin uskon siihen, mitä tämän hetkinen tieteen konsensus asiasta sanoo. Eli, että ne vähentävät sukupuolidysforiaa, ja parantavat elämänlaatua transsukupuolisilla ihmisillä. Hieman samaan tapaan, kuin vaikkapa masennuksen hoito hyödyttää masentuneita ihmisiä. Yksi meta-analyysi tästä ilmeistyi viikko sitten (jos se olisi tarpeeksi tuoretta dataa, kun jollekin ei 5 vuotta sitten julkaistu tutkimus enää kelvannut).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilaan olo on sietämätön, hän on masentunut ja ahdistunut. Lähipiirikin on huolissaan, että potilas pian tekee itselleen jotakin. Lobotomiasta on onneksi hyviä kokemuksia, ja katsopas, tässä ennen-jälkeen -valokuva ennen otsa kurtussa mököttäneestä ja nyt korviin saakka hymyilevästä henkilöstä, jolle operaatio on tehty.
"Korjausleikkauksia" katsotaan myöhemmin päätä pyöritellen ja kauhistuneina kuin nykyään lobotomioita.
No jos korjausleikkaus on sama kuin lobotomia niin mikä on se oikea hyvä (sekä toimiva) hoito sukupuolidysforiaan?
Terapia.
Entäpäs jos sitä on kokeiltu vaikka kuinka paljon mutta tehoa ei ole saatu? Pitääkö vain jatkaa tehotonta hoitoa koska se on hoito joka sinusta on se oikea?
Ei kai sitä pakko saa olla jatkaa, mutta ellei hoito miellytä, niin sitten on oltava ilman.
En tiedä, voidaanko esim. anorektikko määrätä pakkohoitoon vai annetaanko hänen vain kuolla nälkään. Ei häntä kuitenkaan aleta tukemaan laihtumisessa.
Hieno logiikka! Jos tutkitusti tehoton hoito ei toimi, mutta minä henkilökohtaisesti tykkään siitä, on tätä tehotonta hoitoa tietysti annettava, tai oltava ilman. Kun taas tehokasta hoitoa ei voida antaa kun minä en tykkää siitä.
Minkä jalokiven yhteiskunta menettääkään, kun tätä sinun erinomaista logiikkaa ei sovelleta käytännössä. On se jännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen terveydenhuolto on kroonisesti aliresurssoitu eli meillä on pulaa sekä rahasta että tekijöistä. Tässä tilanteessa itse en priorisoisi transhoitoja vaan laittaisin rahat laajempaa yhteiskunnallista hyötyä tuoviin hoitoihin, erityisesti mt-ongelmien hoitoon. Kohderyhmähän on osittain sama ja varmasti osalla dysforia katoaa tai helpottuu, kun taustalla olevat muut mt-ongelmat saadaan hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potilaan olo on sietämätön, hän on masentunut ja ahdistunut. Lähipiirikin on huolissaan, että potilas pian tekee itselleen jotakin. Lobotomiasta on onneksi hyviä kokemuksia, ja katsopas, tässä ennen-jälkeen -valokuva ennen otsa kurtussa mököttäneestä ja nyt korviin saakka hymyilevästä henkilöstä, jolle operaatio on tehty.
"Korjausleikkauksia" katsotaan myöhemmin päätä pyöritellen ja kauhistuneina kuin nykyään lobotomioita.
No jos korjausleikkaus on sama kuin lobotomia niin mikä on se oikea hyvä (sekä toimiva) hoito sukupuolidysforiaan?
Terapia.
Entäpäs jos sitä on kokeiltu vaikka kuinka paljon mutta tehoa ei ole saatu? Pitääkö vain jatkaa tehotonta hoitoa koska se on hoito joka sinusta on se oikea?
Ei kai sitä pakko saa olla jatkaa, mutta ellei hoito miellytä, niin sitten on oltava ilman.
En tiedä, voidaanko esim. anorektikko määrätä pakkohoitoon vai annetaanko hänen vain kuolla nälkään. Ei häntä kuitenkaan aleta tukemaan laihtumisessa.
Hieno logiikka! Jos tutkitusti tehoton hoito ei toimi, mutta minä henkilökohtaisesti tykkään siitä, on tätä tehotonta hoitoa tietysti annettava, tai oltava ilman. Kun taas tehokasta hoitoa ei voida antaa kun minä en tykkää siitä.
Minkä jalokiven yhteiskunta menettääkään, kun tätä sinun erinomaista logiikkaa ei sovelleta käytännössä. On se jännä.
Täällä on jo monesti todettu, että transhoitoihin hakeutuu nykyään aivan erilainen potilasryhmä kuin silloin, kun transsukupuolisten hoitopolku on suunniteltu. Nykyinen transsukupuolisuus hädin tuskin on sama ilmiö kuin mitä se oli ennen 2010-lukua, minkä vuoksi myöskin hoitopolku pitäisi miettiä uudelleen. Lukuisat katujatapaukset kertoo, että hormonit ja leikkaukset eivät aina ole se paras hoito dysforiaan.
Kannattaa tutustua myös tähän detransition syitä koskevaan tutkimukseen
https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/00918369.2021.1919479
70% vastannut detransition syyksi sen, että tajusi dysforian johtuneen jostain muusta kuin transsukupuolisuudesta. 50% vastasi ettei transitio auttanut dysforiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen terveydenhuolto on kroonisesti aliresurssoitu eli meillä on pulaa sekä rahasta että tekijöistä. Tässä tilanteessa itse en priorisoisi transhoitoja vaan laittaisin rahat laajempaa yhteiskunnallista hyötyä tuoviin hoitoihin, erityisesti mt-ongelmien hoitoon. Kohderyhmähän on osittain sama ja varmasti osalla dysforia katoaa tai helpottuu, kun taustalla olevat muut mt-ongelmat saadaan hoidettua.
Olet oikeassa. Enemmän resursseja mt-palveluihin ja helpompi sekä varhaisempi pääsy terapiaan. Ei noilla transpoleillakaan ole mahdollisuutta perehtyä yhteenkään potilaaseen kunnolla, kun lähetteitä tulee aina vain enemmän.
Yksi suuri ongelma psyk.puolen hoidossa ja varmasti muuallakin terveydenhuollossa on se miten työntekijät vaihtuu aivan koko aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täällä on nyt hyvin aktiivisesti kommentoiva henkilö, jonka kuvittelisin joko olleen puheena olleiden hoitojen kohteena, tai niitä harkitsevan.
Ihan ilman sarvia ja hampaita; mikä se on se odotus miten elämä muuttuu kun ulkoisesti muutut hieman lähemmäksi sen sukupuolen ulkoisia tunnusmerkkejä, joka nyt tuntuisi oikeammalle? Siis ihan käytännössä, mikä elämässä muuttuu?
Luulen, että minuun viitataan (vaikka en ole ainoa transhoitojen hyödyistä tietoinen ihminen joka tänne on vastannut). Olen ihan 100% cis-nainen, enkä koe mitään tarvetta transhoidoille. Psykologiaa opiskelleena tiedän kuitenkin jotain transhoitojen tutkimuksesta, ja niitä tuloksia olen tässä yrittänyt tuoda esiin.
Mitä tulee siihen, mitä uskon transhoitojen hyödyttävän, niin uskon siihen, mitä tämän hetkinen tieteen konsensus asiasta sanoo. Eli, että ne vähentävät sukupuolidysforiaa, ja parantavat elämänlaatua transsukupuolisilla ihmisillä. Hieman samaan tapaan, kuin vaikkapa masennuksen hoito hyödyttää masentuneita ihmisiä. Yksi meta-analyysi tästä ilmeistyi viikko sitten (jos se olisi tarpeeksi tuoretta dataa, kun jollekin ei 5 vuotta sitten julkaistu tutkimus enää kelvannut).
Mutta eihän transhoidoista ole mitään tieteen konsensusta! Esim. blokkerihoidoista on valtavasti erimielisyyttä, ja WPATHin suosituksia on kyseenalaistettu ja niistä on jo poikettu monissa maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kumpaankaan suuntaan yhteiskunnan piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täällä on nyt hyvin aktiivisesti kommentoiva henkilö, jonka kuvittelisin joko olleen puheena olleiden hoitojen kohteena, tai niitä harkitsevan.
Ihan ilman sarvia ja hampaita; mikä se on se odotus miten elämä muuttuu kun ulkoisesti muutut hieman lähemmäksi sen sukupuolen ulkoisia tunnusmerkkejä, joka nyt tuntuisi oikeammalle? Siis ihan käytännössä, mikä elämässä muuttuu?
Luulen, että minuun viitataan (vaikka en ole ainoa transhoitojen hyödyistä tietoinen ihminen joka tänne on vastannut). Olen ihan 100% cis-nainen, enkä koe mitään tarvetta transhoidoille. Psykologiaa opiskelleena tiedän kuitenkin jotain transhoitojen tutkimuksesta, ja niitä tuloksia olen tässä yrittänyt tuoda esiin.
Mitä tulee siihen, mitä uskon transhoitojen hyödyttävän, niin uskon siihen, mitä tämän hetkinen tieteen konsensus asiasta sanoo. Eli, että ne vähentävät sukupuolidysforiaa, ja parantavat elämänlaatua transsukupuolisilla ihmisillä. Hieman samaan tapaan, kuin vaikkapa masennuksen hoito hyödyttää masentuneita ihmisiä. Yksi meta-analyysi tästä ilmeistyi viikko sitten (jos se olisi tarpeeksi tuoretta dataa, kun jollekin ei 5 vuotta sitten julkaistu tutkimus enää kelvannut).
Ok. Huomaat kai kuitenkin että tutkimuksen kohdehenkilöstö on transsukupuoliset henkilöt. Keskustelussa on kai pyritty juuri selvittämään kuinka voidaan todeta transklinikalle hakeutuvan murrosikäisen olevan de facto transsukupuolinen, jotta hän tarjotusta hormoni- ja leikkaushoidosta hyötyisi? Tai pikemminkin; ei ainakaan vahingoittuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.
Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.
Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.
Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.
Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.
Mutta kun se polvi leikataan koska se on sairas, tulehtunut, murtunut, kulunut, siinä on vika. Montako kertaa tervettä haaroväliä leikataan toisennäköiseksi vaikka siinä ei alunperinkään ollut tautia?
Ihmisen sukupuoli muutetaan koska siinä on ihmisen mielessä ollut alunperin vika ja sen vian hoitona on leikkaus.
Vika mielessä ja jalkoväliä leikataan? Nyt menee vähän ohi
Jos ihmisen m i e l e s s ä on vika, että ihminen on sitä mieltä, että hän on sitä tai tätä tai tuota niin todellakin sitä mieltä pitää hoitaa.
Mitkään leikkaukset, paitsi ehkä lobotomia, ei auta.Läkketiede on kyllä eri mieltä kanssasi.
Onko tutkittu lainkaan lääketieteellisesti pitemmällä aikajaksolla rinnakkain tapauksia, joissa tätä ongelmaa on hoidettu pitkällä terapialla tai leikkauksilla ja lääkehoidoilla?
Kummat ryhmät ovat tyytyväisempiä tai elämänlaatu on parempi.
Tai kuinka paljon tullut leikatuilla katumisia tai takaisinvaihtoja.
En usko, että on tutkittu.
Myös leikatusta voi tuntua, että nyt kaikki on paremmin ja hienommin, mutta sehän on taas edelleen tunne. Eihän tämä ihminen voi tietää miten hän voisi jos olisi valinnut pitkän terapian ilman leikkauksia. Hän olisi voisi silloinkin tuntea, että voi nyt hyvin ja terapia auttoi.Ei lääketiede voi tietää muuta kuin sen ihmisen oman kertomuksen omasta olostaan.
Jos ihminen on vahvasti sitä mieltä, että vain leikkaus auttaa niin se on edelleen jatkossa hänen mielipiteensä. Oli tulos mikä tahansa.
Koska ei lääketiede kenenkään ihmisen mieleen ja ajatuksiin pääse käsiksi. Jos kerran sanotaan ja ajatus nyt on, ettei mielessä ole vikaa vaan kehossa.
Ok, keho on hoidettu sellaiseksi kun ihminen halusi, ei enää ongelmaa.
Näinhän lääketiede toimii.Sinulle tulee ilmeisesti ihan uutena tietona että tätä ongelmaa on yritetty hoitaa terapialla, lääkkeillä ja vaikka millä vielä vähemmän lääketieteellisillä keinoilla ei vain vuosikymmeniä vaan varmasti vuosisatoja. Ja tulokset eivät ole olleet kummoisia kuten on moneen kertaan todettu.
En ymmärrä miten ihmisille edes tulee mieleen että lääketiede ei olisi ensin lukemattomia kertoja yrittänyt niitä helpompia ja perinteisempiä keinoja.
Suomihan on saanut maailmalla kiitosta nimenomaan siitä, että täällä mennään sukupuolidysforian hoidossa aina terapia edellä (toisin kuin vaikka USAssa).
Oletko muuten nähnyt Ruotsin SVT:n tutkivan journalismin Uppdrag granskning-ohjelman kolmiosaista dokumenttia Tranståget och tonårsflickorna (Transjuna ja teinitytöt)? Se löytyy myös youtubesta englanninkielisin tekstein. Tämän dokumentin jälkeen Ruotsissa käytiin julkinen keskustelu transhoidoista. Nykyisin Karolinska ei enää esim. myönnä puberteettiblokkereita alaikäisille.
Terveydenhuollon ei pidä lähteä mitään silpomisia suorittamaan potilaan mielenhäiriöiden pohjalta. Terveydenhuolto auttaa ja korjaa eikä suinkaan hajoita ihmisiä.
Minusta transihmisille ei pitäisi laittaa rintaimplantteja koska ei kaikilla naisillakaan ole rintoja juuri lainkaan -miksi näille sitten pitää laittaa? Todella stereotyyppinen kuva naiseudesta näillä naisiksi haluavilla.
Hoitojen määrää ei pidä rajoittaa, vaan jos hoito on tarpeellinen, yhteiskunnan velvollisuus on maksaa viulut.
Vierailija kirjoitti:
Sitä nyt on turha miettiä, kuuluuko vai ei maksaa kun eduskunta on säätänyt lait ja asetukset, joiden mukaan nuo voidaan hoitaa julkisella puolella ja ne ovat myös Kela-korvattavia.
Eduskunta voi aina säätää uusia lakeja tai muuttaa olemassa olevia. Demokratiassa lakien ja julkisen sektorin rahankäytön tulisi heijastella enemmistön oikeustajua. Siksi asiasta kannattaa keskustella.
Alue: Aihe vapaa
Entäpäs jos sitä on kokeiltu vaikka kuinka paljon mutta tehoa ei ole saatu? Pitääkö vain jatkaa tehotonta hoitoa koska se on hoito joka sinusta on se oikea?