Lue keskustelun säännöt.
Löin miestäni! mitä tehdä?
24.10.2014 |
Apua! Meille tuli riitaa ja suutuin tosi paljon! Mies yritti rauhoitella ja muutaman kerran löin. Aikaisemmin suhteessa kerran olen suuttunut samalla tavalla ja sillon puhuttiin etten enää lyö.. Kuinka pyydän anteeksi tai voin pahoitella tarpeeksi? Tai miten voin luvata etten enää tee samoin?
Kommentit (88)
Hae naisasialiitosta ansioituneen feministin kunniamerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:21"]
Apua! Meille tuli riitaa ja suutuin tosi paljon! Mies yritti rauhoitella ja muutaman kerran löin. Aikaisemmin suhteessa kerran olen suuttunut samalla tavalla ja sillon puhuttiin etten enää lyö.. Kuinka pyydän anteeksi tai voin pahoitella tarpeeksi? Tai miten voin luvata etten enää tee samoin?
[/quote]
jos mies tekisi samoin niin mitä palsta neuvoisi?
Veikkaan: jätä, koska se lyö uudestaan.
Ilmoittautdut poliisille. Olet tehnyt rikoksen, joka ei ole asianomistajarikos. Saat siitä sakot tai jos jotakin mahdollisuuksia parisuhteen korjaamiseen ja väkivallan loppumiseen on, voitte päästä sovittelumenttelyyn ja sen myötä myös terapiaan.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:26"]
Harmittaa muutenkin.. On maailman ihanin mies ja tuollai käyttäydyn..
[/quote]
miehenä jättäisin tuollaisen SEKOPÄÄN. jos ei aikuinen saatana osaa käyttäytyä niin olkoon.
mitään kontrollia impulsseihin... tulee jatkumaan erilaisena sekoiluna.
luottamus mennyt. GOOD BYE.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:21"]
Apua! Meille tuli riitaa ja suutuin tosi paljon! Mies yritti rauhoitella ja muutaman kerran löin. Aikaisemmin suhteessa kerran olen suuttunut samalla tavalla ja sillon puhuttiin etten enää lyö.. Kuinka pyydän anteeksi tai voin pahoitella tarpeeksi? Tai miten voin luvata etten enää tee samoin?
[/quote]
No ensinnäkin tietysti osoitat olevasi aidosti pahoillasi. Jos sinulla on taipumusta väkivaltaiseen käytökseen,kannattaa ehkä hakea ammattiapua,raivonhallintaterapiaa tai muuta sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:26"]
No sun täytyy selvittää, mikä saa päässä napsahtamaan niin ettet hillitse enää itseäsi. Suosittelen että käyt ihan jonkun luona juttelemassa. Usein väkivaltaisuuden takana on omat lapsuuden kokemukset, että on joutunut jotenkin kohtuuttomasti joustamaan omista tarpeistaan, joutunut olemaan näkymätön ja mitätöimään omat tarpeensa ja tunteensa. Sellainen tunnistamaton häpeä saa ihmisen lyömään, koska se tulee aina puskista, yllättäen, kun ei tunne itseään.
[/quote]
ollaanko lyöviä miehiä kohtaan myös yhtä ymmärtäväisiä? :O
Niin löin minäkin mutta miespä löikin takaisin ja en ole sen jälkeen enää lyönyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs näistä, kun nainen lyö niin kaikki voivottelevat että voi sinua parkaa, varmaan traumoja ja mene terapiaan. Sama toisinpäin? -Ei tarvitse edes selostaa.
Ja kyllä, minullakin on vaimo joka aina pari kertaa vuodessa vetää nyrkillä puun takaa. Tosi kivaa. Mutta näistä ei sitten puhuta, nainen on aina "uhri".
Ikävää, mutta älä paisuttele ongelmaa. Onko jotain muuta stressiä päällä? Tunnut niin katuvalta, että tuskin tuo tavaksi tulee.
Kun lapset olivat pieniä ja elämä tosi hektistä, vedin itsekin monta kertaa hirveät pultit. Yleensä heitin jotain, mutta pari kertaa myös löin miestäni. Tiesin kuitenkin, että en ole väkivaltainen ihminen, enkä ollut kamalan huolissani. Kaikki tällainen jäikin taakse, kun elämä muutenkin rauhoittui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus nainen, joka hakkasi kännissä. Ei sillä, että se muksiminen olisi erityisesti haitannut, mutta kun se ei antanut nukkua yöllä (koska oli nukkunut päivällä krapulaansa), jouduin pistämään suhteelle stopin. Muuten ei olisi jaksanut mennä töihin aamulla. Siitä kännäämisestä ei sitten loppuvaiheessa loppua tullutkaan. Joi kylläkin omilla rahoillaan. En tiedä missä on nyt, mutta opiskeli tuolloin - tadaa - psykologiaa.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:26"]
No sun täytyy selvittää, mikä saa päässä napsahtamaan niin ettet hillitse enää itseäsi. Suosittelen että käyt ihan jonkun luona juttelemassa. Usein väkivaltaisuuden takana on omat lapsuuden kokemukset, että on joutunut jotenkin kohtuuttomasti joustamaan omista tarpeistaan, joutunut olemaan näkymätön ja mitätöimään omat tarpeensa ja tunteensa. Sellainen tunnistamaton häpeä saa ihmisen lyömään, koska se tulee aina puskista, yllättäen, kun ei tunne itseään.
[/quote]
ollaanko lyöviä miehiä kohtaan myös yhtä ymmärtäväisiä? :O
[/quote]
Ollaan tietenkin. Juuri miesten väkivaltaisuuden vähentämiseen tähtäävät projektit ovat tuoneet ihmisten tietoisuuteen ne taustat, jota kautta väkivaltaiset käyttäytymismallit kehittyvät. Ne ovat ehdottomasti yksi parhaimpia asioita jotka viime aikoina ovat muokanneet suomalaista kulttuuria.
Sellainen asenne, että nyt oot vaan kunnolla, on lapsellinen. Asiat, joista ei ole tietoinen, ovat asioita joita ei voi käsitellä ja sitä kautta oman käytöksen muuttaminen on hankalaa. Ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen. Ymmärtämisen kautta asiat muuttuvat, sellaisen paheksuvan tuomitsemisen kautta harvemmin. Häpeä saa ihmisen vaan eristäytymään muista ihmisistä, salailemaan tunteitaan ja tekojaan ja pitämään itseään entistä huonompana, mikä nopeasti huonontaa sekä väkivaltaisen ihmisen omaa oloa, että lisää riskiä väkivaltaisen käytöksen lisääntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:31"]
Just noin kuin 5 sanoi. Tuskin olet sydämeltäsi paha ihminen, vaan jouduit vaan tilanteeseen, josta et löytänyt muunlaista ulospääsyä.
Ehkä sinulle ei ole paras tapa se, että mies tulee rauhoittelemaan sinua, vaan sinun täytyy saada purkaa raivosi yksinään ja halaamisten aika on vasta kun olet vähän rauhoittunut. Itse ainakin lapsena löin juuri noissa tilanteissa, kun äiti tuli väkisin halaamaan, vaikka en halunnut. Hän kun ei todellakaan tunnistanut minun tarpeitani, vaan lähti aina omista tarpeistaan.
[/quote]
Mun mies löi mua ennen koko ajan turpaan, mutta nykyään annan sille reppanalle omaa tilaa kun se suuttuu, niin ei lätty lätise kuin kerran vuodessa. Mun pitää vaan ymmärtää sen tarpeita, niin kaikki on hyvin.
Niin.. Itse olen jonkun verran nähnyt tuota "nainen on aina uhri" ajatusta ja siksi turha lähipiirille puhua koska tuskin ottavat vakavasti vaan vähättelevät.. Ja en tosiaan ole paha ihminen, enkä ymmärrä mistä nuo johtuvat.. Ehkä menen jonnekkin puhumaan ja keksin jonkun toimintamallin millä vois minimoida tollasen käytöksen.. Ja olen miesten puolella joten siksi inhoan omaa käytöstä. Ja olemme 25 vuotiaita eli perheenlisäystä mietimme ja mies aina sanoo että mun pitää oppia hillitsemään itseni.. Olen kyllä muutenkin tempperamenttinen mutta nuo menevät yli ja pahasti. Harmittaa vaan älyttömästi :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkat miehesi hakkaamista niin pitkään, että mies kerää kamppeensa kasaan ja painuu muualle.
Yksikin lyönti on liikaa. Miehesi tekee vain oikein jos lähtee.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:35"]
Mitäs näistä, kun nainen lyö niin kaikki voivottelevat että voi sinua parkaa, varmaan traumoja ja mene terapiaan. Sama toisinpäin? -Ei tarvitse edes selostaa.
Ja kyllä, minullakin on vaimo joka aina pari kertaa vuodessa vetää nyrkillä puun takaa. Tosi kivaa. Mutta näistä ei sitten puhuta, nainen on aina "uhri".
[/quote]
Kehoitus terapiaan menosta ei kyllä ole mitään voivottelua. Siellä käsitellään se miksi vihanhallinnassa on ongelmia, ja mikä on sen lyömisen taustalla. Kun ymmärtää itse itseään niin se viha ja suuttumuskin on kontrolloitavissa. Helppoa se ei kyllä ole, vaan saa tehdä töitäkin sen eteen että muuttaa itsessään jotain.
Itse kerran potkaisin miestä rintakehään sen ollessa rappusten puolessa välissä, onneksi ei käynyt sen pahemmin mutta ymmärsin että minussa on nyt vikaa ja mun pitää tämä asia korjata. Pyysin mieheltä anteeksi, sanoin että menen terapiaan ja tämä raivohulluus loppui nyt. Menin myös, ja se auttoi. Nyt ymmärrän miksi joskus suuttumus menee niin pitkälle että tuntuu että väkivalta on se viimeinen keino, ja kun sen syyn ymmärtää niin sen pelin pystyy puhaltamaan poikki ennen kun menee sinne "red alert"-vaiheeseen. Terapia oikeasti auttoi.
-8
Illalla sovinto seksiä, hierot selkää, imet munaa, annat panna perseeseen ja muutenkin miehen mieliasennot.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:35"]
Mitäs näistä, kun nainen lyö niin kaikki voivottelevat että voi sinua parkaa, varmaan traumoja ja mene terapiaan. Sama toisinpäin? -Ei tarvitse edes selostaa.
Ja kyllä, minullakin on vaimo joka aina pari kertaa vuodessa vetää nyrkillä puun takaa. Tosi kivaa. Mutta näistä ei sitten puhuta, nainen on aina "uhri".
[/quote]
Älä nillitä, ei tässä keskustelussa ole kukaan miestä syyttänyt. Olisit sinäkin joskus mies.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 12:35"]
Mitäs näistä, kun nainen lyö niin kaikki voivottelevat että voi sinua parkaa, varmaan traumoja ja mene terapiaan. Sama toisinpäin? -Ei tarvitse edes selostaa.
Ja kyllä, minullakin on vaimo joka aina pari kertaa vuodessa vetää nyrkillä puun takaa. Tosi kivaa. Mutta näistä ei sitten puhuta, nainen on aina "uhri".
[/quote]
Kehoitus terapiaan menosta ei kyllä ole mitään voivottelua. Siellä käsitellään se miksi vihanhallinnassa on ongelmia, ja mikä on sen lyömisen taustalla. Kun ymmärtää itse itseään niin se viha ja suuttumuskin on kontrolloitavissa. Helppoa se ei kyllä ole, vaan saa tehdä töitäkin sen eteen että muuttaa itsessään jotain.
Itse kerran potkaisin miestä rintakehään sen ollessa rappusten puolessa välissä, onneksi ei käynyt sen pahemmin mutta ymmärsin että minussa on nyt vikaa ja mun pitää tämä asia korjata. Pyysin mieheltä anteeksi, sanoin että menen terapiaan ja tämä raivohulluus loppui nyt. Menin myös, ja se auttoi. Nyt ymmärrän miksi joskus suuttumus menee niin pitkälle että tuntuu että väkivalta on se viimeinen keino, ja kun sen syyn ymmärtää niin sen pelin pystyy puhaltamaan poikki ennen kun menee sinne "red alert"-vaiheeseen. Terapia oikeasti auttoi.
-8
[/quote]
Minulla samanlaisia kokemuksia. En ole enää väkivaltainen ihminen, tunnistan mitä minussa tapahtuu ja osaan käsitellä asioita muuten kuin hiiltymällä. En oikein jaksa tällaista ajattelumaailmaa, että ihmiset ovat vaan joko pahoja tai hyviä, koska se sokaisee ne hyvät ihmiset kieltämään pimeän puolensa ja lamaannuttaa ne pahikse ajattelemaan ettei heistä sitten ollutkaan mihinkään.
Tavallinen, normaali ihminen, joka on väkivaltainen, voi tehdä paljonkin sen väkivaltaisen käytöksen lopettamiseksi. Hänen on vaan otettava se riski, että se tie itsetuntemukseen ei ole kovin kaunis eikä helppo. Se on kuitenkin sen arvoista. Sellainen tapa ajatella, että "tuo nyt vaan on tuollainen" on vastuun välttelemistä.
Ap, sussa on sellaisia voimavaroja joita et vielä itsessäsi tiedosta, mutta ne löytämällä voit muuttaa itseäsi. Ja kun tule äidiksi, toivottavasti silloin jo ihmisenä joka ei enää käyttäydy väkivaltaisesti, näet kuinka väkivaltainen se äitiyden kulttuuri tänä päivänä yhä on. Siellä näennäisen ruusunpunaisen äitiyden takana on vielä uskomattoman paljon lapsen väheksyntää, mitätöimistä, tönimistä, nippailua, tukistamista, lapsen syyllistämistä asioista joille lapsi ei voi mitään, lapsen elämänilon sammuttamista pelkästään siitä ilosta että aikuinen voi niin tehdä, ja paljon muuta. Sen jälkeen et enää ole ollenkaan hämmästynyt siitä, mistä kumpuaa niin monen ihmisen tunne siitä ettei pohjimmiltaan ole yhtään mitään, ja miksi sitä haurasta minää niin helposti yrittää suojella ylireagoimalla niissä tilanteissa, kun tuntee ettei meinaa pärjätä.
Just noin kuin 5 sanoi. Tuskin olet sydämeltäsi paha ihminen, vaan jouduit vaan tilanteeseen, josta et löytänyt muunlaista ulospääsyä.
Ehkä sinulle ei ole paras tapa se, että mies tulee rauhoittelemaan sinua, vaan sinun täytyy saada purkaa raivosi yksinään ja halaamisten aika on vasta kun olet vähän rauhoittunut. Itse ainakin lapsena löin juuri noissa tilanteissa, kun äiti tuli väkisin halaamaan, vaikka en halunnut. Hän kun ei todellakaan tunnistanut minun tarpeitani, vaan lähti aina omista tarpeistaan.