Lue keskustelun säännöt.
Epäonnistunut laihdutus ja itsetuhoiset ajatukset. Mikä avuksi? Jatkuva epäonnistuminen lyö maahan
12.09.2021 |
Ja ajatukset todella synkkiä.
Tuntuu, että maailma olisi avoin vain laihana.
Kommentit (51)
Käy lääkärissä ja pyydä lääke painonhallintaan.
Ihminen, jolla on oikeanlainen suolistohormonitaso, ei tiedä YHTÄÄN mitään millaista taistelua joka ikinen päivä ruuan kanssa on.
Kun aloitin laihdutuslääkkeen käytön, ymmärsin miksi jotkut pysyvät hoikkina.
En osaa edes kuvailla kuinka valtava muutos ruuan ja herkkujen suhteen aivoissa tapahtui.
Nyt syön säännöllisesti normaalia ruokaa ja mitään muuta ei edes tee mieli.
Alku oli hankalaa pahoinvoinnin aaltojen kanssa, mutta esim. sokerihimo katosi VÄLITTÖMÄSTI.
En olis ikinä voinut uskoa miten neutraalilta suhde ruokaan ja herkkuihin voi tuntua!
Olen laihduttanut koko ikäni (yli 50 v.) ja kiloina varmaan monta sataa. Itsekuria peräänkuuluttavat voivat tunkea toitotuksensa sinne mihin ei aurinko paista. Te ette tiedä mitään.
Tsemppiä ap ja mene lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se voi silti onnistua, vaikka olisit monta kertaa epäonnistunut. Itse jojoilin painon kanssa ikävuodet 30-40, jona aikana paino nousi 86 kilosta 115 kiloon (BMI 44) vaikka olin vähän väliä laihdutuskuureilla. Laihduin aina, lihoin korkojen kera takaisin. Lopulta nelikymppisenä luovutin täysin. Totesin että turha rääkätä itseäni näillä kuureilla, kun ei se tulos pysy. Lopputulos: lihoin nopeasti 135 kiloon ja tajusin, ettei lihominen lopu jos en sittenkin taas ala laihduttaa.
No, sillä kertaa vaan en sitten etsinyt uusinta hittidieettiä tai aloittanut mitään äärimmäisyysjuttuja. Ekaksi varasin ajan psykoterapeutille joka oli erikoistunut paino-ongelmiin, ja ravitsemusterapeutille. Psykoterapiassa erityisesti rakennettiin takaisin minun luottamusta kykyihini tehdä elämänmuutoksia. Se oli nollissa niin monen epäonnistumisen jälkeen. Koska jos et usko että pystyt noudattamaan mitään sääntöjä mitä itsellesi teet että laihdut, todennäköisesti yrityskin on puolivillainen ja retkahdus valmiiksi pedattu.
Ravitsemusterapeutti kehotti minua aloittamaan tällä kertaa ihan yksi pieni muutos kerrallaan, ja hyväksymään että laihtuminen tulee kestämään vuosia. Koska mikä tahansa pikaratkaisu johtaisi taas vaan retkahdukseen ja ahmintaan ja lihomiseen. Psykoterapiassa opettelin hyväksymään sen, että olisin vielä vuosia todella lihava, mutta iloitsemaan siitä että hitaastikin alaspäin mennään koko ajan. Opettelin myös pukeutumaan silloisessa painossani. Mun eka steppi ei edes liittynyt syömiseen tai liikuntaan, vaan uneen. Nukuin tosi vähän, ja se piti saada kuntoon. Tätä opettelin kuukausia. Sitten veden juominen. En juuri koskaan juonut vettä, vaan colajuomia, kahvia, energiajuomia, kaljaa, mehuja. Vähitellen pieniä viilauksia 1 kerrallaan, vähintnään kuukausi opettelua ennen seuraavaa tapaa. En luopunut täysin yhtään mistään, ekaan 40 kiloon en edes alkanut harrastaa liikuntaa lainkaan.
Nykyään painan 67 kg, joka on minulle lievää ylipainoa. Olen pysynyt painossa jo pari vuotta. Voi siis onnistua, jopa yli 10 vuoden epäonniistumisten jälkeen. Mutta se voi vaatia hyvin erilaista otetta kuin ne aiemmat epäonnistumiset, ja hitaan edistymisen sietoa.
Miten kukaan voisi vaikuttaa sinun ajatusmaailmaasi? Jos olet tehnyt laihdutuksesta elämää suuremman ongelman, niin se voi turhauttaa. Onko laihduttaminen tärkeintä elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Syöt 2400 kaloria päivässä ja laihdut kilon viikossa! Koska sun BMi on 41
Aloita tänään
Lataa tuo:
Ei kyllä kaikilla pidä ollenkaan paikkaansa tuollaiset kalorimäärät. Itse kun painoin 135 kg, painoni pysyi samassa syöden 2400 kcal päivässä. Jos on kauan jojoillut painonsa kanssa, elimistö on oppinut aika pirun pihiksi kalorien kanssa, kun "nälänhätiä" eli niitä laihiksia on riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan että ryhdyt vuodeksi ei - toukkapipoiseksi vegaaniksi. Laihdut aivan taatusti ja siitä jää elämääsi runsaasti hyviä tapoja joilla paino pysyy hallinnassa sitten kun alat taas syödä lihaa. Saat syödä niin paljon kuin haluat ja laihdut silti, varsinkin sitten kun parin kuukauden päästä olet valmis jättämään pois lisätyn sokerin.
Itse asiassa tämä ei ole hyvä idea ollenkaan. Ihminen tarvitsee tietyn määrän proteiinia painokiloa kohti, ja vegaaniruoasta sen saaminen sairaalloisen ylipainoiselle ihmiselle on äärimmäisen vaikeaa. Normaalipainoiselle riittää, vähän ylipainoisellekin, mutta jos painat vaikka 120 kg niin hyvin vaikeaa saada niin paljoa proteiinia kuin sen painoinen kroppa tarvii, ellei ala syödä proteiinijauheita erikseen. Ja jos proteiinia ei saa tarpeeksi painoon nähden, laihtuessa menettää lihasta paljon, ja lisäksi voi olla nälkä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut monenlaista appia laihdutukseen, en vain pysy niissä määrätyissä kaloreissa,kuin ehkä kahtena päivänä viikossa. Yleensä menee siihen 3000 ja risat
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voisi vaikuttaa sinun ajatusmaailmaasi? Jos olet tehnyt laihdutuksesta elämää suuremman ongelman, niin se voi turhauttaa. Onko laihduttaminen tärkeintä elämässä?
Ei. Luovuin siitä 6kk ja paino nousi sinä aikana 16kg.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiat vain pahentuneet vuosien saatossa, mun BMI on jo 41!
Ap
Tiedäthän, että tuolla BMI:llä saat apua lääkäristä? Pyydä resepti laihdutuslääkkeeseen ja paino alkaa pudota todella nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat vain pahentuneet vuosien saatossa, mun BMI on jo 41!
Ap
Tiedäthän, että tuolla BMI:llä saat apua lääkäristä? Pyydä resepti laihdutuslääkkeeseen ja paino alkaa pudota todella nopeasti.
Pyydetty, 2 kertaa,en saa. Masennuslääke vie kuulema ruokahalua ja myös antabus(lääkitsin itseäni alkoholilla)
No,paino vaan nousee jatkuvista
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis antabuksen avulla vältän alkoholikalorit.
Vierailija kirjoitti:
Asiat vain pahentuneet vuosien saatossa, mun BMI on jo 41!
Ap
Hae se Wegovy resepti. Kallis lääke ilman diabetes diagnoosia, mutta säästät kuussa ruokalaskussa sen summan. Itseltä vei kaiken napostelun halun ja oli helppo tehdä ruokavaliomuutokset. Liikuntaa lisäämättä laihduin puolessa vuodessa noin 20 kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat vain pahentuneet vuosien saatossa, mun BMI on jo 41!
Ap
Tiedäthän, että tuolla BMI:llä saat apua lääkäristä? Pyydä resepti laihdutuslääkkeeseen ja paino alkaa pudota todella nopeasti.
Pyydetty, 2 kertaa,en saa. Masennuslääke vie kuulema ruokahalua ja myös antabus(lääkitsin itseäni alkoholilla)
No,paino vaan nousee jatkuvista
Ap
Masennuslääkkeet lihottavat, eivät laihduta! Sinun pitää vaatia se lääke. Perustele terveydellisillä asioilla, mitä painon aleneminen tuotaa.
Hmm.
Mua auttoi se, että aloitin intuitiivisen syömisen. Jos oikeasti haluan aamulla kokista niin sitten juon sitä. Mutta yleensä keho pyytää yllättävän terveellisiä asioita.
Toisekseen selvitin, että mistä johtuu syömiseni häiriintyminen ja hain siihen ongelmaan apua. Sokerikoukku oli alkanut jo lapsena.
Ja edelleen tulee joskus tehtyä tunnesyömistä, mutta annan sen itselleni anteeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita laihduttaminen hetkeksi syrjään. Voit kuitenkin harrastaa liikuntaa, syödä hyvin ja tavata läheisiä. Ulkona on vielä mahtava keli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin onnistut, muista arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet. Katso jotain stailausvideoita kokoiseltasi naiselta ja osta muutama uusi vaate. Ehkä uusi paita treenaamiseen tai lenkille. Hyvät lenkkarit täytyy myös olla.
Tätä olen tehnyt.
Jotenkin sitä aina järkyttyy, kun näkee itsensä heijastuksen näyteikkunassa tai kuvassa. Että onkin todella vastenmielisen iso, eikä meikit ja vaatteet näytäkään samalta, kuin kotipelissä.
Itseinho iskee lujaa
Ap
Tiedätkös. Olen hoikka, ehkä jopa laiha nykymittareilla ja teen tuota samaa. Mikään mussa ei ole hyvin.
Laihuus ei auta paniikkihäiriöstä,vakavassa masennuksessa ja ahdistuksessa tai ptsdn pelkotiloissa ja syömishäiriö oireilee vielä 36 vuotiaana.
Oon saanut pinnallisia ja väkivaltaisia kumppaneita ja luulen, että jos olisin hieman pulleampi niin ne mlkut ei mua piirittäis. Olen myös ollut pulleammassa kunnossa ja silloin miesten huomio ja lähestyminen tuntui paremmalta ja turvallisemmalta. Ainakin tiesin että ne ei ole pelkän hoikkuuden perään, vaan ihan oikeasti tykkää mun persoonasta ja ihastuu mieleen.
Koita löytää itsestäs hyvää kun ei se laihuus oikeasti onnea takaa. Itse soisin, että jokaisella olis kehossaan hyvä olla koosta ja mitoista huolimatta.
Unohtakaa "laihdutus" ja alkakaa treenaamaan. Ei se olo paljon parane jos laihduttaa vaan vähemmän syömällä. Jos alottaa liikunta harrastuksen samalla, niin tehostaa "laihdutusta" ja pitää kilot poissa enemmän. Lihaskunto harjoittelu tehostaa rasvanpolttoa myös treenin jälkeen, antaa hyvän olon ja oikeasti hyvännäkösen kropan. Jos vedätte "laihdutuksen" ilman liikuntaa, niin tavoitepainoon päästyänne lopetatte ja ootte taas läskejä vuoden päästä. Syyttämässä siitä geenejä tai stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat vain pahentuneet vuosien saatossa, mun BMI on jo 41!
Ap
Tiedäthän, että tuolla BMI:llä saat apua lääkäristä? Pyydä resepti laihdutuslääkkeeseen ja paino alkaa pudota todella nopeasti.
Pyydetty, 2 kertaa,en saa. Masennuslääke vie kuulema ruokahalua ja myös antabus(lääkitsin itseäni alkoholilla)
No,paino vaan nousee jatkuvista
Ap
Mikä lääke sulla on? Itsellä on ollut käytössä lääkkeitä, jotka tosiaan stoppaa ruokahalun kokonaan. Kuten myös lääkkeitä, mitkä saa ahmimaan norsun lailla ja turvottaa vaikka ei mitään söisi.
Mutta tuntuu, että ne liikakilot ei ole sulla nyt se pohjimmainen ongelma.
Ja jos olet sitä mieltä että paino vaan nousee vaikka mitä tekis niin onko sulta tsekattu mm kilppari?
Lihavuus on erittäin yleistä trendi eli ajattele, että olet trendin aallon harjalla !
Älä suotta häpeile sitä mikä on niin yleistä.
Aapeen epäilemättä olisi syytä laihtua.
Mutta maailma ei ole auki laihoillekaan sen enempää kuin se nyt on hänelle auki. MIKÄÄN ei oikeasti muutu sen laihtumisen ansiosta. Hän on laihanakin edelleen se sama itse itsensä paskaksi määritellyt ihminen, jota hän itse kieltäytyy arvostamasta ja jolla ei hänen itsensä nähdäkseen ole oikeutta edes yrittää mitään muuta kuin laihtumista. Ja siksi, kun hän lopulta työllä ja vaivalla tai lääkkeillä laihtuu jonkin verran, se on hänelle väistämättä hirveä pettymys, uusi epäonnistuminen, jonka jälkeen hän heittää kaiken yrityksen sikseen ja lihoo takaisin ja enemmän.
Siksi olisi oikeasti tärkeintä aloittaa siitä, että hankkiai jonkinlaisen itsekunnioituksen ensin. Se johtaisi siihen, että voisi iloita jokaisesta vähäisestäkin laihtumisesta sen sijasta että jatkuvasti surisi sitä kun ei laihdu tarpeeksi. Se - ja vain se! - estäisi sen lopullisen romahduksen.
Hae apua terveydenhuollosta noihin ajatuksiin.