Lue keskustelun säännöt.
Kuinka saada vaimo ostelemasta turhia pikkuostoksia ja tuhlaamasta rahoja?
11.09.2021 |
Ongelma on, että vaimo ei hallitse rahankäyttöä nyt kun minä tienaan meille elannon ja vaimo hoitaa kotia. Ilahdun kun kotona on töistä tullessa puhdasta ja pöytä katettuna ruoasta mutta ruokaostosten lisäksi vaimo ostelee itselleen ja minulle lahjoja. Pyysin lopettamaan mutta ostelee ilahduttaakseen ja tylsyyteen. Vähensin jo vaimolle antamaa käyttörahaa mutta ei auttanut ja sama ostelu jatkuu.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin keskustella ja sopia yhdessä kuluttamisesta. Jos olette yhdessä sopineet siitä, että toinen on kotona, on rahat yhteiset. Jos taas sinulle sopisi paremmin, että vaimo tienaa itse omat rahansa, jolloin myös kotitöitä joudutaan uudelleen järjestelemään, niin silloin sinulla on enemmän sanavaltaa.
En muuten ole sitä mieltä, että rahan määrä vaikuttaisi kotitöiden määrään vaan vapaa-aika. Eli jos molemmat on kokopäivä työssä, niin silloin kotityöt jaetaan puoliksi, vaikka toinen tienaisi paljon vähemmän.
Entä jos toinen on työtön? Saako työssäkäyvä ilmaisen orjan itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin tuttua. Kaikki menee mitä tulee. Siis vaimolla.
Vaimo sanoi viime keväänä, että joko koiran pennun tai vaihtaa autoa, että saa jotain uutta elämäänsä.Arvaatte?
On koira JA auto vaihdettu. Pentuun annoin rahat minä. Auto on osamaksulla. Koiralle ostettu varmaan 5 te edestä kamaa, autohäkistä, koitakaltereihin, sisälle teetetty portti rappusiin, pihalle esteitä agilitya varten jne. Toki on koirasta valtavasti iloa.Tienaamme saman verran eli noin 4 te /kk. Minä hoidan kaikki ruokaostokset, koska työmatkani varrella ruokakauppa.
Tuota... kai teillä on avioehto?
Voin niin kuvitella: toinen shoppaa ja toinen säästää. Sit tulee ero, ni shoppailija saa säästöistä puolet. Jee jee! Eiku uusille kaupoille
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin tuttua. Kaikki menee mitä tulee. Siis vaimolla.
Vaimo sanoi viime keväänä, että joko koiran pennun tai vaihtaa autoa, että saa jotain uutta elämäänsä.Arvaatte?
On koira JA auto vaihdettu. Pentuun annoin rahat minä. Auto on osamaksulla. Koiralle ostettu varmaan 5 te edestä kamaa, autohäkistä, koitakaltereihin, sisälle teetetty portti rappusiin, pihalle esteitä agilitya varten jne. Toki on koirasta valtavasti iloa.Tienaamme saman verran eli noin 4 te /kk. Minä hoidan kaikki ruokaostokset, koska työmatkani varrella ruokakauppa.
Eli sinä maksoit koiran ja vaimosi auton? Kenen rahoilla vaimosi ne koiratarvikkeet on hankkinut? Omillaan vai oletko sinä suostunut ostamaan nekin? Millainen sopimus teillä on yhteisten kulujen jakamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Et anna naiselle senttiäkään. Feministinä uskon, että akat ei tarvitse miesten rahoja. M26
Älä seurustele ennen kuin kasvat aikuiseksi ja alat kunnioittamaan naisia. Sinulla on vielä paljon opittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Naiselle ei tule antaa rahaa, kun ei ne sitä anna miehillekkään. Vaihda parempaan naiseen. Tosin on erittäin vaikeaa löytää naista, joka kieltäytyisi rahasta.
Olen naimisissa eikä ole aikomustakaan erota. Avioliitto ei ole leikinasia emmeko ole sanoneet tahdon huvin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi että kysyn, mutta jos/kun teillä kerran on sellainen sopimus, että sinä maksat kaiken ja vaimosi hoitaa kodin, ja sinä annat hänelle käyttörahaa, niin eikö hän sitten kuitenkaan saisi käyttää sitä käyttörahaa kuten haluaa? Ilmeisesti hän kuitenkin huolehtii omasta osuudestaan, eli kodin hoidosta, mallikelpoisesti. Koetko, ettei hän saisi sen oman käyttörahansa käytöstä silti kuitenkaan itse päättää?
Vaihda minuun! Lupaan olla ostelematta. Voin puunata kotona, jos elätät minut eikä tarvitse mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei käy töissä eikä tienaa mitään, niin pitäisi olla edes sen verran itsehillintää ettei tuhlaa. Jättäisin sen naisen, tekisi hyvää oppia pärjäämään omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton tehtävä. On yritetty. Tämän vuoksi itsellä ja vaimolla omat tilit ja rahat. Muuten olisi omatkin rahat varmaan jo tuhlattu johonkin turhaan.
Eikö tämä olekin ainoa oikea järjestely?
Missä Ongelma? Mitä te tulette tänne naurettavia niin kutsuttuja ongelmianne selittelemään kun jokainen jolla on älykkyysosamäärä normaalissa, voi tehdä ratkaisunsa ihan itse? Idiootit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee pelisäännöt, esimerkiksi sinulle EI osteta mitään (sovi erikseen juhlapäivää ennen jos haluat jnk lahjan ja mitä se voisi olla). Pidä rahat erillään. Hän huolehtii itse ostoksistaan kuukausittain. Voit kertoa kuitenkin mitä mieltä olet (joitakin kertoja), muttei ilkeästi, jos on siis jotain täysin turhaa krääsää jossa ei ole mitään loogista ideaa tai järkeä. Jossain varmaan ON järkeä mitä hän ostaa, mutta voisiko hänelle hankkia harrastusvälineitä ja materiaaleja kotiin, ei tylsisty. Ja kerro että hän voisi mieluummin hoitaa ostoksia tiettyinä päivinä kuusta, ettei osta joka päivä turhaa ja hän keksii muuna aikana muuta tekemistä. Huono idea varmaan, ei tullut muuta mieleen. Sinulla on oikeus ottaa nokkiisi vähän, jos et kuvittele että se on turhaa, vaan on tosiaan jotain mitä ei tulla edes koskaan käyttämään. Ja käyttääkö sitä 15 vuoden kuluttua.
Emäntä voisi tehdä sen verran jotain työtä että saa rahat henkilökohtaiseen tuhlaamiseen.
Kyllähän tässä aloituksessa oli selkeä provoamisen maku, mutta vastasin nyt siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihda minuun! Lupaan olla ostelematta. Voin puunata kotona, jos elätät minut eikä tarvitse mennä töihin.
Houkutteleva ehdotus!
Höh, mitä? Itse oon tällä hetkellä työttämänä ja mulla on enemmän rahaa kuin miehellä (ja tienasin enemmän myös työaikana kuin mieheni) ja silti se haluu maksaa kaiken. Ahdistaa jo itekin, mutta en taas ymmärrä tätä. Jos ois niin, että vapahetoisesti ollaan näin, että minä kotona ja mies töissä niin tottakai se maksais myös mun harrastukset. Menis myös toistepäin. Kotirouvuus = mies elättää. Kotiherruus = nainen elättää. Lakkaa narisemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse olisin varakas mies niin olisihan se hienoa että joku hoitaisi kodin viimeisen päälle ja laittaisi ruuat. Kyllä siitä voisi maksaakin. Ja varmasti on naisia jotka tykkäisivät tälläisestä elämäntavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin keskustella ja sopia yhdessä kuluttamisesta. Jos olette yhdessä sopineet siitä, että toinen on kotona, on rahat yhteiset. Jos taas sinulle sopisi paremmin, että vaimo tienaa itse omat rahansa, jolloin myös kotitöitä joudutaan uudelleen järjestelemään, niin silloin sinulla on enemmän sanavaltaa.
En muuten ole sitä mieltä, että rahan määrä vaikuttaisi kotitöiden määrään vaan vapaa-aika. Eli jos molemmat on kokopäivä työssä, niin silloin kotityöt jaetaan puoliksi, vaikka toinen tienaisi paljon vähemmän.Entä jos toinen on työtön? Saako työssäkäyvä ilmaisen orjan itselleen?
Olen eri, mutta meillä on lähes 20 yhteiseen vuoteen mahtunut myös työttömyysjaksoja molempien osalta. Mieheni on ollut enemmän työtön kuin minä, mutta kovin pitkiä aikoja kerrallaan ei kumpikaan ole onneksi ollut työtön. Tuolloin kuitenkin aina se työtön osapuoli on tehnyt pääasiassa päivittäiset kotityöt ja työssäkäyvä ottanut huolehtiakseen isomman osan muista kuluista. Meillä ei toki ole lapsia, eli ei kahden aikuisen taloudessa niitä kotitöitäkään määräänsä enempää ole, eli hyvin jää työttömälle sekä työnhaku- että luppoaikaa, vaikka kotitöistä valtaosan tekisikin. Se, millaisen summan työtön on yhteisiin menoihin kuussa laittanut, on aina katsottu sen mukaan, paljonko hän saa kuussa työttömyyskorvauksia. Perusperiaate on, että ihan omaa rahaakin ihan omaan käyttöön pitää myös jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse nyt oikeasti budjettiin vaikuttavista täysin turhista ostoksista vai jostain suklaapatukoista ja kauniista serveteistä?
Jos oikeasti rahankäyttöon pitää tulla muutoksia, ne kuuluu parisuhteessa puhua halki. Lisäksi kannattaa hiukan perehtyä asiaan. Julia Thurenilta ilmestyi juuri tosi hyvä ja helposti lähestyttävä kirja kuluttamisesta. Aiemmin kirjoittanut kirjan säästämisestä. Ainakin tällaiselle hiukan päälle kolmekymppiselle tavalliselle palkansaajalle oli tosi samaistuttavia juttuja.
Emme me nyt köyhyysrajalla elele mutta en pidä siitä että vaimo tuhlaa rahoja nyt esimerkiksi kauniisiin servetteihin kun on entisiäkin. Viimeksi osti minulle vaatteita, vaikka olen sanonut etten tarvitse uusia kun vasta ostin niitä itse. Vaimo osteli myös tällä viikolla kaapit täyteen herkkuja muttei niitä ehdi syömään, joten osa menee roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Emäntä voisi tehdä sen verran jotain työtä että saa rahat henkilökohtaiseen tuhlaamiseen.
Kyllähän tässä aloituksessa oli selkeä provoamisen maku, mutta vastasin nyt siltä.
No jos hän kerran tekee ja huolehtii kaikki kotityöt, niin eikö hän siinä jo tee jotain sen eteen, että voisi vähän tuhlata henkilökohtaisestikin? Vai onko oikeasti tarkoitus, että puoliso on ilmainen piika, joka palvelee toista ruokaa ja asuntoa vastaan?
Huomaan tämän tilpehöörin myyjänä. Usein maksu tulee yhteiseltä tililtä vaikka ostaja on aina nainen.
M26 on näitä "feministimiehiä", joiden mielestä naisen tulee ansaita kaikki talouden rahat ja tehdä kaikki kotityöt, jotta on tarpeeksi itsenäinen.
Mies on lähinnä kallis sohvakoriste.
Anna hyvitys vasta jälkikäteen. Jos ostos on asiaton, niin et maksa sitä.