Nyt puhuvat työttömät: "Ei soittoa, ei sähköpostia, siinä teille työvoimapulaa"

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään työvoimapulaa. Työttömiä työnhakijoita on monta kertaa enemmän kuin avoimia paikkoja.

Työpaikkapula Suomessa on ja työantajat eivät palkkaa ainakaan jos ei ole kokemusta. Syyttävä sormi pitää osoittaa työanantajiin päin ja työnantajat täytyy velvoittaa alentamaan kriteereitään.

Ongelma ei ole työttömissä. Moni yrittää asian kääntää työttömien syyksi mutta se ei muuta sitä faktaa että syy on työnantajissa.

Siinä mielessä saattaa olla myös kohtaanto-ongelmaa, että mitä olen esimerkiksi Facebookissa ja täällä huomannut niin yllättävän paljon on ihmisiä, joilla ei ole edes perustavanlaatuista kysyä ilmaista itseään kirjallisesti. Vapaa-ajalla se on ok, mutta eihän sellaista ihmistä voi palkata esimerkiksi asiakaspalveluun, jossa asiakkaisiin ollaan yhteydessä sähköpostitse tai chatissa. Ja sitä sellaista perus mapitustoimistotyötä ei pahemmin enää ole, kuin kuntouttavana.

Jos ei ole myöskään kätevä käsistään ja vaikkapa selkä ei kestä seisomatyötä ja nostelua, eikä elämäntilanne salli myöskään vuorotyötä, niin aika vähissähän ne työllistymisvaihtoehdot lienevät.

Useimmat firmat eivät vastaa mitään työhakemuksiin. Osalta tulee automaattikuittaus hakemuksesta, eikä koskaan mitään muuta. Jotkin harvat lähettävät 3-6kk päästä viestin, ettei saanut työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työvoimapulaa tiettyjen alojen osaavista ammattihenkilöistä. Meillä on myös kai noin 250 000 työtöntä. Osalla heistä ei valitettavasti ole ammatitaitoa hoitaa työvoimapulasta kärsiviä ammattialoja. Lisäksi he saattavat asua aivan väärällä paikkakunnalla, eivätkä voi, tai halua, muuttaa paikkakuntaa. Valitettavasti, kuten Ahtisaari sanoisi.

Tiettyjen alojen osaavia ammattihenkilöitä saisi sillä, että ottaisi niitä vastavalmistuneita oppimaan siinä työssä osaavien konkarien kanssa. Millä muullakaan tavalla työntekijästä tulee osaava? Eivät he taivaasta valmiina lahjana putoa. Suomessa yllättävän yleisesti luullaan, että putoavat.

Ajatellaan myös, että valmis ja osaava tyyppi voi suoraan tarttua töihin, ei tarvitse mitään perehdytystä. Kyllä se keksii miten nää jutut tehdään, mekin aloitettiin ihan nollasta tässä projektissa!

Ja samalla loitte sen kulttuurin kuinka siinä toimia, teitte firman vanhojen käytäntöjen pohjalta pari sellaista linjausta, mitä ulkopuolinen ei voi tehdä, kun ei vaan tiedä, ja samalla kehititte pari typerää toimintatapaa, joita uusi tyyppi ei olisi koskaan kehittänyt, mutta ei niitä voi tässä kohtaa enää muuttaa.

Minulle luvattiin ilmoittaa jo kaksi viikkoa sitten. Haastattelussa kehuttiin moneen kertaan, miten iloisia ovat, että saivat minut haastatteluun ja miten minulla on juuri oikeanlaista osaamista.

Mitään ei ole kuulunut.

Samat työpaikkailmoitukset toistuvat vuodesta toiseen. Pahin on olkiluoto. Siellä oli 7v mol sivuilla jatkuvasti samat työpaikkailmoitukset englanninkielellä, mutta ketään ei palkattu. Viimeiset pari vuotta ne samat ilmoitukset ovat olleet siellä suomenkielellä. Ketään ei silti palkata.

No kaikki 300k työtöntä hakee niitä täsmälleen samoja paikkoja eli hyvin palkattuja ja kivoja ja helppoja duuneja, oli osaamista tai ei. Ei niitä kaikkia voi niihin muutamaan avoimeen työpaikkaan palkata kun osaavampiakin on tarjolla. Ei minkäänlaista realistista käsitystä siitä, että minkä arvoinen se oma työpanos ja osaaminen on muille. Katsos kun yleensä ne yrityksen tulot tulee maksavilta asiakkailta, jotka kokevat saavansa sille rahalle jotain vastinetta, ei valtiolta riippumatta siitä teetkö mitään hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työvoimapulaa tiettyjen alojen osaavista ammattihenkilöistä. Meillä on myös kai noin 250 000 työtöntä. Osalla heistä ei valitettavasti ole ammatitaitoa hoitaa työvoimapulasta kärsiviä ammattialoja. Lisäksi he saattavat asua aivan väärällä paikkakunnalla, eivätkä voi, tai halua, muuttaa paikkakuntaa. Valitettavasti, kuten Ahtisaari sanoisi.

Tiettyjen alojen osaavia ammattihenkilöitä saisi sillä, että ottaisi niitä vastavalmistuneita oppimaan siinä työssä osaavien konkarien kanssa. Millä muullakaan tavalla työntekijästä tulee osaava? Eivät he taivaasta valmiina lahjana putoa. Suomessa yllättävän yleisesti luullaan, että putoavat.

Niin eli firma käyttäisi resursseja siihen, että kouluttaa osaavaa työvoimaa muille yrityksille omalla kustannuksellaan? Koska niinhän tuossa kävisi, heti kun sitä osaamista olisi karttunut tälle nuorelle, se vaihtaisi toiseen firmaan, koska toinen yritys voisi maksaa heti parempaa palkkaa kun ei olisi kärsinyt niistä koulutuskuluista laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työvoimapulaa tiettyjen alojen osaavista ammattihenkilöistä. Meillä on myös kai noin 250 000 työtöntä. Osalla heistä ei valitettavasti ole ammatitaitoa hoitaa työvoimapulasta kärsiviä ammattialoja. Lisäksi he saattavat asua aivan väärällä paikkakunnalla, eivätkä voi, tai halua, muuttaa paikkakuntaa. Valitettavasti, kuten Ahtisaari sanoisi.

Tiettyjen alojen osaavia ammattihenkilöitä saisi sillä, että ottaisi niitä vastavalmistuneita oppimaan siinä työssä osaavien konkarien kanssa. Millä muullakaan tavalla työntekijästä tulee osaava? Eivät he taivaasta valmiina lahjana putoa. Suomessa yllättävän yleisesti luullaan, että putoavat.

Niin eli firma käyttäisi resursseja siihen, että kouluttaa osaavaa työvoimaa muille yrityksille omalla kustannuksellaan? Koska niinhän tuossa kävisi, heti kun sitä osaamista olisi karttunut tälle nuorelle, se vaihtaisi toiseen firmaan, koska toinen yritys voisi maksaa heti parempaa palkkaa kun ei olisi kärsinyt niistä koulutuskuluista laisinkaan.

Se työ pitää tehdä niin houkuttelevaksi, että sitä ei halua vaihtaa. Työtyytyväisyys ja työilmapiiri ovat sellaisia asioita, että jos ne ovat kunnossa, ei satasen, parin parempi palkka ole riittävä houkutin uuden työn hakuun. Kaiken lisäksi nuo ovat ihan ilmaisia keinoja. Joku tietenkin voi harrastaa työpaikkashoppailua, mutta yleensä ihmiset ovat turvallisuuhakuisia.

Itse valmistuin 1980-luvulla ja silloin oli ihan tavallsita, että kokemus työhön hankittiin työtä tekemällä. Mikä nyt on työnantajissa muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Itselle tulee rekrytarjouksia jatkuvasti. Ansiosidonnasista on vielä 6 kk jäljellä, joten en varmasti mene töihin ennenkuin loppuu ja senkin jälkeen lasken tarkasti kanattakko, vaikka palkkaa tarjotaan yli 6000 € /kk. Vapaa-aika on vain työtä tärkeämpää.  Olen työvoimapula-alalla oelva osaaja, jota ei kiinnosta enää raataa valtion hyväksi.

En usko. Jos alallasi on työvoimapula, sinulle olisi laitettu jo määräys hakea työpaikkoja. Karenssin olisit jo saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työvoimapulaa tiettyjen alojen osaavista ammattihenkilöistä. Meillä on myös kai noin 250 000 työtöntä. Osalla heistä ei valitettavasti ole ammatitaitoa hoitaa työvoimapulasta kärsiviä ammattialoja. Lisäksi he saattavat asua aivan väärällä paikkakunnalla, eivätkä voi, tai halua, muuttaa paikkakuntaa. Valitettavasti, kuten Ahtisaari sanoisi.

Tiettyjen alojen osaavia ammattihenkilöitä saisi sillä, että ottaisi niitä vastavalmistuneita oppimaan siinä työssä osaavien konkarien kanssa. Millä muullakaan tavalla työntekijästä tulee osaava? Eivät he taivaasta valmiina lahjana putoa. Suomessa yllättävän yleisesti luullaan, että putoavat.

Niin eli firma käyttäisi resursseja siihen, että kouluttaa osaavaa työvoimaa muille yrityksille omalla kustannuksellaan? Koska niinhän tuossa kävisi, heti kun sitä osaamista olisi karttunut tälle nuorelle, se vaihtaisi toiseen firmaan, koska toinen yritys voisi maksaa heti parempaa palkkaa kun ei olisi kärsinyt niistä koulutuskuluista laisinkaan.

Se työ pitää tehdä niin houkuttelevaksi, että sitä ei halua vaihtaa. Työtyytyväisyys ja työilmapiiri ovat sellaisia asioita, että jos ne ovat kunnossa, ei satasen, parin parempi palkka ole riittävä houkutin uuden työn hakuun. Kaiken lisäksi nuo ovat ihan ilmaisia keinoja. Joku tietenkin voi harrastaa työpaikkashoppailua, mutta yleensä ihmiset ovat turvallisuuhakuisia.

Itse valmistuin 1980-luvulla ja silloin oli ihan tavallsita, että kokemus työhön hankittiin työtä tekemällä. Mikä nyt on työnantajissa muuttunut?

Ei sille osaavalle työntekijälle merkitse työolot enempää kuin palkka, sillä oletettavasti ne työolot on siellä tulevassakin firmassa hyvät. Sinä kuvittelet nyt, että firmat ovat jotain leikkikoteja, minkä pitää viihdyttää ihmisiä, jotta he suostuvat siellä olemaan ja jotain tekemään. Ja tämä onkin työttömien asenteessa usein vikana, kuvitellaan, että kaikki muut ovat jostain syystä heille jotain velkaa ja muiden tulee hyppiä heidän miellyttämisekseen. Todellisuus ei ihan vastaa näitä kuvitelmia.

Ei vaan työpaikalla on oikeasti hyvä työilmapiiri, ei mitään nokkimisjärjestyksiä tai kiusaamista ja ongelmiin puututaan heti alkuvaiheessa. Sanotaan huomenta ja kiitos. Ihmisiä ei syyllistetä siitä, jos he sattuvat sairastumaan. Pidetään huoli, että jotkut ei huku töihin, kun joillain ei paljon mitään tekemistä. Halukkaille järjestetään työkiertoa. Kaikkein tärkein mielestäni on se, että työntekijöillä on varmuus siitä, että työpaikka on pysyvä. Joka vuosi muodon vuoksi järjestetyt yt-neuvottelut on varmin keino saada osaavin porukka hakeutumaan muualle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työvoimapulaa tiettyjen alojen osaavista ammattihenkilöistä. Meillä on myös kai noin 250 000 työtöntä. Osalla heistä ei valitettavasti ole ammatitaitoa hoitaa työvoimapulasta kärsiviä ammattialoja. Lisäksi he saattavat asua aivan väärällä paikkakunnalla, eivätkä voi, tai halua, muuttaa paikkakuntaa. Valitettavasti, kuten Ahtisaari sanoisi.

Tiettyjen alojen osaavia ammattihenkilöitä saisi sillä, että ottaisi niitä vastavalmistuneita oppimaan siinä työssä osaavien konkarien kanssa. Millä muullakaan tavalla työntekijästä tulee osaava? Eivät he taivaasta valmiina lahjana putoa. Suomessa yllättävän yleisesti luullaan, että putoavat.

Niin eli firma käyttäisi resursseja siihen, että kouluttaa osaavaa työvoimaa muille yrityksille omalla kustannuksellaan? Koska niinhän tuossa kävisi, heti kun sitä osaamista olisi karttunut tälle nuorelle, se vaihtaisi toiseen firmaan, koska toinen yritys voisi maksaa heti parempaa palkkaa kun ei olisi kärsinyt niistä koulutuskuluista laisinkaan.

Se työ pitää tehdä niin houkuttelevaksi, että sitä ei halua vaihtaa. Työtyytyväisyys ja työilmapiiri ovat sellaisia asioita, että jos ne ovat kunnossa, ei satasen, parin parempi palkka ole riittävä houkutin uuden työn hakuun. Kaiken lisäksi nuo ovat ihan ilmaisia keinoja. Joku tietenkin voi harrastaa työpaikkashoppailua, mutta yleensä ihmiset ovat turvallisuuhakuisia.

Itse valmistuin 1980-luvulla ja silloin oli ihan tavallsita, että kokemus työhön hankittiin työtä tekemällä. Mikä nyt on työnantajissa muuttunut?

Ensimmäisissä kesätöissä itsekin jo 80-luvun lopussa olleena niin esimerkiksi nykyisessä työssäni laaja-alaiset sekä edistyneet IT-taidot ovat pohjaedellytys. Sen päälle sitten erityisosaaminen. Meinaatko, että olisi ollut työnantajallekaan kannattavaa, että tehtävässä oltaisiin aloitettu ATK-ajokortin suorittamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työvoimapulaa tiettyjen alojen osaavista ammattihenkilöistä. Meillä on myös kai noin 250 000 työtöntä. Osalla heistä ei valitettavasti ole ammatitaitoa hoitaa työvoimapulasta kärsiviä ammattialoja. Lisäksi he saattavat asua aivan väärällä paikkakunnalla, eivätkä voi, tai halua, muuttaa paikkakuntaa. Valitettavasti, kuten Ahtisaari sanoisi.

Tiettyjen alojen osaavia ammattihenkilöitä saisi sillä, että ottaisi niitä vastavalmistuneita oppimaan siinä työssä osaavien konkarien kanssa. Millä muullakaan tavalla työntekijästä tulee osaava? Eivät he taivaasta valmiina lahjana putoa. Suomessa yllättävän yleisesti luullaan, että putoavat.

Niin eli firma käyttäisi resursseja siihen, että kouluttaa osaavaa työvoimaa muille yrityksille omalla kustannuksellaan? Koska niinhän tuossa kävisi, heti kun sitä osaamista olisi karttunut tälle nuorelle, se vaihtaisi toiseen firmaan, koska toinen yritys voisi maksaa heti parempaa palkkaa kun ei olisi kärsinyt niistä koulutuskuluista laisinkaan.

Se työ pitää tehdä niin houkuttelevaksi, että sitä ei halua vaihtaa. Työtyytyväisyys ja työilmapiiri ovat sellaisia asioita, että jos ne ovat kunnossa, ei satasen, parin parempi palkka ole riittävä houkutin uuden työn hakuun. Kaiken lisäksi nuo ovat ihan ilmaisia keinoja. Joku tietenkin voi harrastaa työpaikkashoppailua, mutta yleensä ihmiset ovat turvallisuuhakuisia.

Itse valmistuin 1980-luvulla ja silloin oli ihan tavallsita, että kokemus työhön hankittiin työtä tekemällä. Mikä nyt on työnantajissa muuttunut?

Ei sille osaavalle työntekijälle merkitse työolot enempää kuin palkka, sillä oletettavasti ne työolot on siellä tulevassakin firmassa hyvät. Sinä kuvittelet nyt, että firmat ovat jotain leikkikoteja, minkä pitää viihdyttää ihmisiä, jotta he suostuvat siellä olemaan ja jotain tekemään. Ja tämä onkin työttömien asenteessa usein vikana, kuvitellaan, että kaikki muut ovat jostain syystä heille jotain velkaa ja muiden tulee hyppiä heidän miellyttämisekseen. Todellisuus ei ihan vastaa näitä kuvitelmia.

Ei vaan työpaikalla on oikeasti hyvä työilmapiiri, ei mitään nokkimisjärjestyksiä tai kiusaamista ja ongelmiin puututaan heti alkuvaiheessa. Sanotaan huomenta ja kiitos. Ihmisiä ei syyllistetä siitä, jos he sattuvat sairastumaan. Pidetään huoli, että jotkut ei huku töihin, kun joillain ei paljon mitään tekemistä. Halukkaille järjestetään työkiertoa. Kaikkein tärkein mielestäni on se, että työntekijöillä on varmuus siitä, että työpaikka on pysyvä. Joka vuosi muodon vuoksi järjestetyt yt-neuvottelut on varmin keino saada osaavin porukka hakeutumaan muualle töihin.

Niin, tuo ilmapiiri on se normi työpaikoilla, missä tarvitaan osaamista. Tai siis ainakin asiantuntijatöissä. Ei se saa vielä varsinkaan nuoria ihmisiä jämähtämään yhteen työpaikkaan huonommalla liksalla, että työviihtyvyys täyttää sen vähimmäisminimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työvoimapulaa tiettyjen alojen osaavista ammattihenkilöistä. Meillä on myös kai noin 250 000 työtöntä. Osalla heistä ei valitettavasti ole ammatitaitoa hoitaa työvoimapulasta kärsiviä ammattialoja. Lisäksi he saattavat asua aivan väärällä paikkakunnalla, eivätkä voi, tai halua, muuttaa paikkakuntaa. Valitettavasti, kuten Ahtisaari sanoisi.

Tiettyjen alojen osaavia ammattihenkilöitä saisi sillä, että ottaisi niitä vastavalmistuneita oppimaan siinä työssä osaavien konkarien kanssa. Millä muullakaan tavalla työntekijästä tulee osaava? Eivät he taivaasta valmiina lahjana putoa. Suomessa yllättävän yleisesti luullaan, että putoavat.

Niin eli firma käyttäisi resursseja siihen, että kouluttaa osaavaa työvoimaa muille yrityksille omalla kustannuksellaan? Koska niinhän tuossa kävisi, heti kun sitä osaamista olisi karttunut tälle nuorelle, se vaihtaisi toiseen firmaan, koska toinen yritys voisi maksaa heti parempaa palkkaa kun ei olisi kärsinyt niistä koulutuskuluista laisinkaan.

Se työ pitää tehdä niin houkuttelevaksi, että sitä ei halua vaihtaa. Työtyytyväisyys ja työilmapiiri ovat sellaisia asioita, että jos ne ovat kunnossa, ei satasen, parin parempi palkka ole riittävä houkutin uuden työn hakuun. Kaiken lisäksi nuo ovat ihan ilmaisia keinoja. Joku tietenkin voi harrastaa työpaikkashoppailua, mutta yleensä ihmiset ovat turvallisuuhakuisia.

Itse valmistuin 1980-luvulla ja silloin oli ihan tavallsita, että kokemus työhön hankittiin työtä tekemällä. Mikä nyt on työnantajissa muuttunut?

Ensimmäisissä kesätöissä itsekin jo 80-luvun lopussa olleena niin esimerkiksi nykyisessä työssäni laaja-alaiset sekä edistyneet IT-taidot ovat pohjaedellytys. Sen päälle sitten erityisosaaminen. Meinaatko, että olisi ollut työnantajallekaan kannattavaa, että tehtävässä oltaisiin aloitettu ATK-ajokortin suorittamisesta?

Jos sillä ainoalla hakijalla ei ole mitään kokemusta tietokoneista, niin työnantaja voi päättää palkkaako hänet vai ei. Tosin tuollaista tilannetta ei ole ikinä tullut 80-luvullakaan työnantajille vastaan eikä tule nykyisinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työvoimapulaa tiettyjen alojen osaavista ammattihenkilöistä. Meillä on myös kai noin 250 000 työtöntä. Osalla heistä ei valitettavasti ole ammatitaitoa hoitaa työvoimapulasta kärsiviä ammattialoja. Lisäksi he saattavat asua aivan väärällä paikkakunnalla, eivätkä voi, tai halua, muuttaa paikkakuntaa. Valitettavasti, kuten Ahtisaari sanoisi.

Tiettyjen alojen osaavia ammattihenkilöitä saisi sillä, että ottaisi niitä vastavalmistuneita oppimaan siinä työssä osaavien konkarien kanssa. Millä muullakaan tavalla työntekijästä tulee osaava? Eivät he taivaasta valmiina lahjana putoa. Suomessa yllättävän yleisesti luullaan, että putoavat.

Niin eli firma käyttäisi resursseja siihen, että kouluttaa osaavaa työvoimaa muille yrityksille omalla kustannuksellaan? Koska niinhän tuossa kävisi, heti kun sitä osaamista olisi karttunut tälle nuorelle, se vaihtaisi toiseen firmaan, koska toinen yritys voisi maksaa heti parempaa palkkaa kun ei olisi kärsinyt niistä koulutuskuluista laisinkaan.

Se työ pitää tehdä niin houkuttelevaksi, että sitä ei halua vaihtaa. Työtyytyväisyys ja työilmapiiri ovat sellaisia asioita, että jos ne ovat kunnossa, ei satasen, parin parempi palkka ole riittävä houkutin uuden työn hakuun. Kaiken lisäksi nuo ovat ihan ilmaisia keinoja. Joku tietenkin voi harrastaa työpaikkashoppailua, mutta yleensä ihmiset ovat turvallisuuhakuisia.

Itse valmistuin 1980-luvulla ja silloin oli ihan tavallsita, että kokemus työhön hankittiin työtä tekemällä. Mikä nyt on työnantajissa muuttunut?

Ei sille osaavalle työntekijälle merkitse työolot enempää kuin palkka, sillä oletettavasti ne työolot on siellä tulevassakin firmassa hyvät. Sinä kuvittelet nyt, että firmat ovat jotain leikkikoteja, minkä pitää viihdyttää ihmisiä, jotta he suostuvat siellä olemaan ja jotain tekemään. Ja tämä onkin työttömien asenteessa usein vikana, kuvitellaan, että kaikki muut ovat jostain syystä heille jotain velkaa ja muiden tulee hyppiä heidän miellyttämisekseen. Todellisuus ei ihan vastaa näitä kuvitelmia.

Ei vaan työpaikalla on oikeasti hyvä työilmapiiri, ei mitään nokkimisjärjestyksiä tai kiusaamista ja ongelmiin puututaan heti alkuvaiheessa. Sanotaan huomenta ja kiitos. Ihmisiä ei syyllistetä siitä, jos he sattuvat sairastumaan. Pidetään huoli, että jotkut ei huku töihin, kun joillain ei paljon mitään tekemistä. Halukkaille järjestetään työkiertoa. Kaikkein tärkein mielestäni on se, että työntekijöillä on varmuus siitä, että työpaikka on pysyvä. Joka vuosi muodon vuoksi järjestetyt yt-neuvottelut on varmin keino saada osaavin porukka hakeutumaan muualle töihin.

Niin, tuo ilmapiiri on se normi työpaikoilla, missä tarvitaan osaamista. Tai siis ainakin asiantuntijatöissä. Ei se saa vielä varsinkaan nuoria ihmisiä jämähtämään yhteen työpaikkaan huonommalla liksalla, että työviihtyvyys täyttää sen vähimmäisminimin.

Puhut nuorista työntekijöistä. Eläkeikä alkaa nykyisin lähennellä 70 vuotta, joten voihan työnantaja palkata vaikka nelikymppisen, joka arvostaa enemmän työpaikan hyvää sijaintia, kivoja työkavereita, työtehtäviään, mahdollisuutta pysyä samoissa työtehtävissä tai vaihtaa tehtävästä toiseen, täysiä lomia ja tunnetta, että häntä arvostetaan enemmän mitä vähän parempaa palkkaa. Pelkkä palkan perässä juokseminen ei aina kannata.

Tatuointiliike hakee multitatskaajaa.

Pyydän kunnioittavasti, että ottaisitte minut huomioon täyttäessänne kyseenalaista tehtäväänne:).

Vierailija kirjoitti:

Tatuointiliike hakee multitatskaajaa.

Pyydän kunnioittavasti, että ottaisitte minut huomioon täyttäessänne kyseenalaista tehtäväänne:).

Ai ei ollutkaan multitaskaaja!

Olisin voinut hakea, tosin en osaa edes piirtää, en ole koskaan kokeillut tatuoimista, enkä edes ole tatuoinneista taiteenlajina lainkaan kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen odottanut työkkärin yhteydenottoa nyt puoli vuotta.

Keskeytin kuntouttavan työtoiminnan alkuvuodesta ja työkkäristä tuli tekstari, että soittavat ja päivittävät tietoni maaliskuun alussa. Paria päivää ennen soittoa tuli uusi viesti, jossa sanottiin suunnilleen että eivät nyt ehdi soittamaan, laita sähköpostia jos on jotain kiireellistä. Työnhakuni on voimassa edelleen ja olen nostanut työmarkkinatukea tämän puoli vuotta ongelmitta. Kukaan ei ole edelleenkään soittanut tai viestinyt, vaikka kuulun pitkäaikaistyöttömiin ja olen vajaakuntoinen, eli ainakin teoriassa minuunpäin tulisi olla säännöllisesti yhteydessä. 

Laissa aina lukee nuo minimiajat mutta käytännössä työkkärissä on vuosikymmeniä toimittu aina alimiehityksellä. Ja tämä kuntakokeilu ei auta asiaa yhtään. Tampereella tämä kuntakokeilu on jo toinen laatuaan ja silti kunnan työkkäritädillä voi helposti olla 200 asiakasta per lärvi. Joten ei ihme etteivät kerkeä ajoissa aina tapaamisia ja kuulusteluja sopimaan.

Siinä mielessä kannattaa ymmärtää työkkärintätiäkin että jos nuo jutut tulee myöhässä. Kaupungit ironisesti säästää palkkauskuluissa rekrytoimalla vähemmän työntekijöitä mitä vaatii ja vielä työkkäriin minkä homma on työllistää ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sille osaavalle työntekijälle merkitse työolot enempää kuin palkka, sillä oletettavasti ne työolot on siellä tulevassakin firmassa hyvät. Sinä kuvittelet nyt, että firmat ovat jotain leikkikoteja, minkä pitää viihdyttää ihmisiä, jotta he suostuvat siellä olemaan ja jotain tekemään. Ja tämä onkin työttömien asenteessa usein vikana, kuvitellaan, että kaikki muut ovat jostain syystä heille jotain velkaa ja muiden tulee hyppiä heidän miellyttämisekseen. Todellisuus ei ihan vastaa näitä kuvitelmia.

Vakityöpaikat vähenevät tasaiseen tahtiin ja osa-aikaiset duunit yleistyy kun firmat haluaa säästää lomamaksuissa. Miksi turhaan vakinaistaa palkkatuettuja ihmisiä kun voi sen vuoden maksimiajan jälkeen potkia heidät pellolle ja ottaa uuden palkkatuetun tilalle? Mutta sitten samaan ääneen ihmetellään että miksi työntekijöillä ei ole enää minkäänlaista lojaaliutta työpaikalleen ja miksi heitä ei enää kiinnosta hyvä työnjälki yhtä paljon kuin palkka?

Jos työnantajat eivät ole lojaaleja työntekijöille niin miksi työntekijöiden pitäisi olla lojaaleja työnantajille? Jos firma nyt menee nurin koska löysin parempipalkkaisen firman eikä minun tilalle löydy uutta niin se on voi voi. Et vakinaistanut minun tai muiden työsopimusta joten miksi minua kiinnostaisi kuinka sinun firman käy? Ansaitseekin mennä konkkaan.

Samanlaista käyttäytymistä näkyy olevan myös vuokratyöntekijöitä välittävissä firmoissa, ei enää vastailla sähköpostiin, jos on tiedustellut kiinnostavasta työpaikasta lisää, ilmeisesti hekin voivat jo valikoida kenelle vastaavat ja kenelle eivät. Elikkä työpaikkoja on vaan yksinkertaisesti liian vähän enää suomailaisille jaossa ja silti politiikot olisivat tänne lisäämässä (työperäistä) maahanmuutoa. On kiva nähdä miten päättäjät yrittävät ratkaista tämän yhtälön, minusta se vaan ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työvoimapulaa tiettyjen alojen osaavista ammattihenkilöistä. Meillä on myös kai noin 250 000 työtöntä. Osalla heistä ei valitettavasti ole ammatitaitoa hoitaa työvoimapulasta kärsiviä ammattialoja. Lisäksi he saattavat asua aivan väärällä paikkakunnalla, eivätkä voi, tai halua, muuttaa paikkakuntaa. Valitettavasti, kuten Ahtisaari sanoisi.

Tiettyjen alojen osaavia ammattihenkilöitä saisi sillä, että ottaisi niitä vastavalmistuneita oppimaan siinä työssä osaavien konkarien kanssa. Millä muullakaan tavalla työntekijästä tulee osaava? Eivät he taivaasta valmiina lahjana putoa. Suomessa yllättävän yleisesti luullaan, että putoavat.

Niin eli firma käyttäisi resursseja siihen, että kouluttaa osaavaa työvoimaa muille yrityksille omalla kustannuksellaan? Koska niinhän tuossa kävisi, heti kun sitä osaamista olisi karttunut tälle nuorelle, se vaihtaisi toiseen firmaan, koska toinen yritys voisi maksaa heti parempaa palkkaa kun ei olisi kärsinyt niistä koulutuskuluista laisinkaan.

Se työ pitää tehdä niin houkuttelevaksi, että sitä ei halua vaihtaa. Työtyytyväisyys ja työilmapiiri ovat sellaisia asioita, että jos ne ovat kunnossa, ei satasen, parin parempi palkka ole riittävä houkutin uuden työn hakuun. Kaiken lisäksi nuo ovat ihan ilmaisia keinoja. Joku tietenkin voi harrastaa työpaikkashoppailua, mutta yleensä ihmiset ovat turvallisuuhakuisia.

Itse valmistuin 1980-luvulla ja silloin oli ihan tavallsita, että kokemus työhön hankittiin työtä tekemällä. Mikä nyt on työnantajissa muuttunut?

Ei sille osaavalle työntekijälle merkitse työolot enempää kuin palkka, sillä oletettavasti ne työolot on siellä tulevassakin firmassa hyvät. Sinä kuvittelet nyt, että firmat ovat jotain leikkikoteja, minkä pitää viihdyttää ihmisiä, jotta he suostuvat siellä olemaan ja jotain tekemään. Ja tämä onkin työttömien asenteessa usein vikana, kuvitellaan, että kaikki muut ovat jostain syystä heille jotain velkaa ja muiden tulee hyppiä heidän miellyttämisekseen. Todellisuus ei ihan vastaa näitä kuvitelmia.

Ei vaan työpaikalla on oikeasti hyvä työilmapiiri, ei mitään nokkimisjärjestyksiä tai kiusaamista ja ongelmiin puututaan heti alkuvaiheessa. Sanotaan huomenta ja kiitos. Ihmisiä ei syyllistetä siitä, jos he sattuvat sairastumaan. Pidetään huoli, että jotkut ei huku töihin, kun joillain ei paljon mitään tekemistä. Halukkaille järjestetään työkiertoa. Kaikkein tärkein mielestäni on se, että työntekijöillä on varmuus siitä, että työpaikka on pysyvä. Joka vuosi muodon vuoksi järjestetyt yt-neuvottelut on varmin keino saada osaavin porukka hakeutumaan muualle töihin.

Niin, tuo ilmapiiri on se normi työpaikoilla, missä tarvitaan osaamista. Tai siis ainakin asiantuntijatöissä. Ei se saa vielä varsinkaan nuoria ihmisiä jämähtämään yhteen työpaikkaan huonommalla liksalla, että työviihtyvyys täyttää sen vähimmäisminimin.

Puhut nuorista työntekijöistä. Eläkeikä alkaa nykyisin lähennellä 70 vuotta, joten voihan työnantaja palkata vaikka nelikymppisen, joka arvostaa enemmän työpaikan hyvää sijaintia, kivoja työkavereita, työtehtäviään, mahdollisuutta pysyä samoissa työtehtävissä tai vaihtaa tehtävästä toiseen, täysiä lomia ja tunnetta, että häntä arvostetaan enemmän mitä vähän parempaa palkkaa. Pelkkä palkan perässä juokseminen ei aina kannata.

Puhuttiin vastavalmistuneista, ne on yleensä niitä nuoria. Nelikymppisen kouluttaminen maksaisi vielä paljon enemmän kuin nuoren, ja työtahtikin hidastuisi todennäköisesti sen verran nopeasti, ettei kannata panostaa.