En keksi lapsesta yhtään vahvuutta.

Ap:n tilanne on todella vaikea. Tämän ketjun surullisiin asioihin kuuluu myös se, että pojan isä loistaa poissaolollaan. Ap mainitsee hänestä vain sen, että isä auttaa poikaansa peliin liittyvässä kieliasiassa. Äiti käy taistelua pojan auttamiseksi yksin (82). Onko isän ja pojan välillä minkäänlaista suhdetta, vai onko isä torjunut "viallisen" poikansa? 

En osaa neuvoa, mutta uskon, että tilanne voisi helpottua jos molemmat vanhemmat jakaisivat vastuun pojasta ja auttaisivat ja kasvattaisivat häntä yhdessä. 

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 04:10"]

Kamalalta tuntui lukea tätä. Omat erityislapseni ovat taiteellisesti lahjakkaita. Yksi on taitava kiipeilemään. Aina roikkuu jossakin. Yhdellä on hyvä mielikuvitus. Piirsi kokonaisen kaupungin huoneensa seinään. Yksi on loogisesti taitava. Rakensi rikkomastaan sängystä aikakoneen. Erityislapset ovat useimmiten myös tunteellisia, avoimia, herkkiä ja ennenkaikkea rakastettavia persoonia. Vaikka välillä tuntuu, että pää räjähtää niin silti lapseni tuovat enemmän rikkautta ja rakkautta elämääni. Jos vanhemmalla on noin pahaolla niin se heijastuu lapseen eikä hänkään enää kykene uskomaan hyvään.

[/quote]

Sun kaikki lapset on erityislapsia? Oh lord

Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu ap.

Uskon että olet todella väsynyt kun hakemisesta huolimatta et saa apua. Onko lapsen "ammatillisessa tukiverkossa" ketään joka ottaisi huolesi tosissaan? Yksi vaihtoehto toki olisi että marssisit itse terveyskeskukseen ja sanoisit että alat olemaan henkisesti aivan loppu kun et saa mistään apua lapsesi tilanteeseen eikä koulu ota asiaa vakavasti.

Koululla on kummallinen ajatus että jos ei ehdi tehdä läksyjä viikolla niitä tehdään viikonloppuna. En ymmärrä miksei lapsi pääse erityisluokalla. Kerroit matikasta ja kuulostaa että olette lapsen kanssa hyvin sinnikkäästi harjoitelleet. Hänhän on kuitenkin tokaluokkalaisen tasolla matemaattiseti.

Lapsellesi ikätasoinen opiskelu tahti on aivan liian vauhdikasta. Koko perhehän hyytyy niiden koulutehtävien alle! 

Hyviksi puoliksi sanoisin näin lukemalla että lapsesi luottaa sinuun. Hän joutuu koko koulupäivän "pinnistelemään ja jännittämään". Onneksi hän uskaltaa sitten kotona tuskailla ja "purkaa" koko päivän "pinnistelyt".

Oletko mennyt istumaan lapsen viereen kun hän pelaa? Kysellyt pelistä? Kehunut hänen näppäryyttään ja pelitaitojaan? 

"Lähinnä panikoi kaikista asioista ja kiukuttelee kun ei osaa sanoa/ei sano mikä kiukutta/vaivaa. Jauhaa ja märehtii muiden sanomisia koko ajan. Pelkää vastaamista tunnilla jos sanoo väärin."

Mun mielestä tää kuulostaa surullisesti siltä, että poika kokee ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on. Että häneltä vaaditaan tai ainakin hän kokee, että häneltä vaaditaan hirveästi, jotta kelpaisi ja jotta tulisi hyväksytyksi.

Ei uskalla yrittää eikä uskalla ja halua tehdä mitään, koska kokee, että jos ei heti onnistu hyvin, ei saa hyväksyntää. Ja sinun asenteesi ja kirjoituksesi kuulostaa juuri samalta -sinä vain dissaat ja haukut toista, löydät huonoja puolia. Herranjestas, hän on sinun lapsesi, sinun jos kenen tulisi nähdä hänessä ne hyvät puolet, kertoa hänelle ne hyvät puolet, kannustaa häntä olemaan ja tekemään asioita vaikka ne eivät heti sujuisi. Saada lapsi uskomaan itsemään ja kokemaan, että hän on paras, ihana ja rakastettu kaikkien ominaisuuksiensa kanssa, kaikkien epäonnistumisiensa kanssa.

Minä olen saanut osakseni tuon tyyppistä kasvatusta äidiltäni ja olin lapsena aika paljon tuollainen miten sinä kuvailet lastasi. Tunnistatko teidän elämästä seuraavia kohtia: kehuja ja ylitsevuotavaa hehkutusta aina jos koulussa mennyt hyvin. Kehuja ja kannustusta, jos lapsi tekee ylipäätään jotain mistä äiti on tosi ylpeä ja asiat on sujuneet niinkuin äiti toivoo, mutta ei kehuja ja kannustusta (ei välttämättä kuitenkaan haukkujakaan), jos on mennyt vähän huonommin tai asiat ovat menneet eri tavalla kuin äiti suunnitteli. Lapsen syyllistämistä äidin tunteisiin vedoten (esim. "et voi tehdä noin vaikka se olisi sinusta kivaa, koska sitten äidille tulee paha mieli"). Lapsen vähättelyä ja jopa naureskelua vanhempien osalta, tyylillä "no ethän sä nyt tollasta voi alkaa harrastaa, ethän sä ikinä ehtis sinne ajoissa kun oot muutenkin aina myöhässä ja ethän sä ny tollaseen kykene ja muistatko nyt miten huonosti se viime kerrallakin meni kun yritit".

Lapsen ominaisuudet ja käytökset ja tunnelukot tulevat pitkälti vanhempien omasta käytöksestä, ihan pienestä asti ja yleensähän nämä ovat ihan tiedostamattomia juttuja vanhemmilta. Mutta ehkä kuitenkin kannattaa katsoa vähän peiliin ja miettiä, miten itse omalla käytökselläsi voit tukea lapsen kehitystä, suuntaan tai toiseen.

Ja jos oikeasti kiinnostaa päästä vähän paremmin selville pojan ajatusmaailmasta, kannattaa lukea Tunne lukkosi -kirja. Auttaa ymmärtään omia tunnelukkoja ja sitä kautta paremmin jälkikasvunsa vastaavia -ne tunnelukot kun usein "periytyy" ja siirtyy lapsille.

Minustakin näyttää siltä, että poika on aivan kauhuissaan ja lukossa, kun pidetään väkisin vaatimustasoa, joka on hänelle ihan väärä. Äitikin on saatu mukaan mokomaan hullutukseen keskitysleirivartijaksi iltoihin ja viikonloppuihin. Hän kiukkuaa ikävästä roolistaan vangilleen ymmärtämättä, miksi tilanne kotona on niin kauhea.

Nyt nyrkkiä pöytään koululle. Ilmoita, että läksyjä tehdään max tunti päivässä eikä yhtään yli, ja että niiden on oltava sillä tasolla, että pojalla on edes teoreettinen onnistumisen mahdollisuus. Painostamisen on syytä loppua, jos ei kerran kyetä asianmukaista opetusta järjestämään. Äidin tehtävä on huolehtia, ettei koulun kroonisesti pahoinpitelemä lapsi menetä ihan kaikkea itsetuntoaan. Lisäksi taitaisi olla aiheellista uhata, että lapsi otetaan pois koulusta jos korjausta ei tule. Olisiko se mahdollista toteuttaa? Onhan se selvä, että rahaa ei löydy, ennen kuin heittäydytään hankaliksi.

Äidin työtä ei ole vahtia, että kolme vuotta matematiikassa jälkeen jäänyt lapsi teeskentelee tekevänsä läksyt, joissa suoriutumiseen hänellä ei ole minkäänlaisia valmiuksia. Vai tekisikö äiti miten sujuvasti yliopiston matematiikan tehtävät jos on joskus päässyt yläasteelta itse? Sama kielissä, jos ei peruslauseetkaan suju, ei ole järkeä opiskella konditionaalia, koska se vain sekoittaa.

Hyvä puoli asiassa on se, että kuka tahansa aikuinen pystyy teknisesti opettamaan toisen luokan matematiikkaa. Vaikeus on siinä, kuka pystyy siihen henkisesti syyllistämättä lasta siitä, kuka hän on. Pojan voi toki ohjeistaa niin, että koulu on sellainen isojen lasten päiväkoti, jossa ei oikein osata käsitellä lapsia eikä auttaa ongelmissa, vaan aletaan rähistä ja härnätä. Ja että riittää, että hän lusii sen läpi, laskemaan ja lukemaan voi opetella omalla tasollaan ihan rauhassa edes kuuntelematta opetusta. Äiti auttaa ja vastaa kysymyksiin, mutta ei osallistu koulun paheksumiskampanjaan lastaan vastaan mitenkään.

En tiedä pitäisikö koululaitos haastaa ihmisoikeustuomioistuimeen ja voiko niin tehdä. Olen kuvitellut, että nykyisin koulu osaisi jo antaa tilaa kaikenlaisille lapsille elää ja hengittää. Mutta kun rahatilanne on tämä, vähintä mitä erityislasten vanhemmat voivat tehdä on ymmärtää, että heidät on otettu panttivangiksi. Ei se ole lapsen vika.

Jos olisit naapurini, sanoisin että lapsi saa tulla meille kouluun. Olen päivät kotona ja saisin varmasti tilanteen tuhat kertaa nykyistä paremmaksi. Ehkä opetusministeriönkin olisi aika miettiä asiaa. Akateemisia opetustaitoisia työttömiä on pilvin pimein, jos minulle maksettaisiin se kolmesataa korvauksen päälle, saattaisin hyvinkin suostua pelastamaan harrastuksen vuoksi yhden lapsen tarpeettomalta kärsimykseltä.

Olet ap kyllä sitkeä nainen! Ihan uskomattomasti jaksat. Ystävälläni on autistinen poika ja seurasin silloin joskus vuosia sitten minkälaista taistelua sai käydä, että lapsi sai lakisääteisen tuen. Ja kukaan ei edes kertonut, että mihin olisi oikeutettu, mikä olisi mahdollista. Kaikki piti itse selvittää.

Ei ihme, että sua väsyttää. Saisitkohan olla joskus vaikka viikonlopun omissa oloissasi? Toisekseen voisitko palkata vaikka jonkun opiskelijan auttamaan poikaa läksyissä & opinnoissa ainakin silloin tällöin?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:50"]

Aktiivinen? Utelias? Luova? Hyvä keskustelemaan\kertoo asioistaan? Kavereiden keskuudessa suosittu? Ei välitä, mitä muut ajattelee?

[/quote]

Hehhe, tämä "ei välitä mitä muut ajattelee" onkin siis nykykasvattajan mielestä hyvä juttu? En oikeastaan ihmettele.

Hyvä puoli lapsessasi vois olla "otata muidenkin mielipiteet huomioon". Jos näin siis on.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:29"]

Laita sitten rauhallinen...ei kyllä kuulosta adhd -lapselta alkuunkaan..

[/quote]

No ei hidas ole sama asia kuin rauhallinen. Aloittajahan sanoi, että lapsi panikoi herkästi.

Oletko ap tutustunut tarpeeksi add:hen? Oletko lukenut jonkun add:stä 'kärsivän' tarinaa omasta elämästään?

Minulla on itselläni add, samoin isälläni ja kahdella sisaruksellani (todettiin vasta muutama vuosi sitten), keskimmäisellä pojallani on myös aika vahvoja add piirteiä, vanhimmalla lieviä. Olemmme kaikki kuitenkin ihan älykkäitä, mutta elämä on aika haasteellista ja hyvinkin uuvuttavaa.

Kerroit, että poikasi märehtii muiden sanomisia. Eikö tämä voisi viitata analysointikykyyn? Menetkö mukaan keskustellun tasaveroisena, vai tyrmäätkö hänen ajatuksensa?

Varsinkin siskollani ja tällä minun keskimmäisellä lapsellani on vahvana tuo järjetön hitaus. Tiedän kuinka hermoja kiristävää tuo voi olla, mutta usko minua: kaikenlainen hoputtaminen vain pahentaa tilannetta. On kuin pään sisäiset jarrut menisivät silloin aivan lukkoon. Lehmän hermot, ennakointi ja positiivisuus.

Siskollani oli hyvin pitkään myös vahvana piirteenä sellainen täysin omassa kuplassaan oleminen, tuntui ettei mikään ulkomaailman asia koskettanut häntä. Aikuisena ihailin tätä hänen piirrettään, kuinka rauhallisena ja tyynenä hän pysyi vaikka itse kiristelin hampaitani ja tukahdutin ärsytystäni jossain tiukassa tilanteessa.

Minulle add tuntuu usein siltä kuin minulla ei olisi suojaavaa ihoa lainkaan -pienimmätkin ulkoiset ärsykkeet porautuvat hermostooni kuin tikku vereslihaan. Lääkityksestä on nykyisin tähän apua, saan ikäänkuin sen suojan. Saako lapsesi jotain lääkettä? 

Luultavasti lapsesi on hyvin turhautunut itseensä ja ympäristöönsä. Ehkä hän kokee itsensä pyöreäksi palikaksi jonka pitäisi mahtua neliskulmaiseen aukkoon, tai toisinpäin. Hirveästi tsemppiä teille molemmille. Kehotan oikeasti vielä kerran opiskelemmaan enemmän sitä kuinka ad(h)d lapsen aivot toimivat ja kuinka se heijastuu hänen reaktioihinsa (tai ei-reaktioihinsa). Halaa lastasi usein, hän tarvitsee sinua ja sinun rakkautesi. 

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 04:48"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 04:10"]Kamalalta tuntui lukea tätä. Omat erityislapseni ovat taiteellisesti lahjakkaita. Yksi on taitava kiipeilemään. Aina roikkuu jossakin. Yhdellä on hyvä mielikuvitus. Piirsi kokonaisen kaupungin huoneensa seinään. Yksi on loogisesti taitava. Rakensi rikkomastaan sängystä aikakoneen. Erityislapset ovat useimmiten myös tunteellisia, avoimia, herkkiä ja ennenkaikkea rakastettavia persoonia. Vaikka välillä tuntuu, että pää räjähtää niin silti lapseni tuovat enemmän rikkautta ja rakkautta elämääni. Jos vanhemmalla on noin pahaolla niin se heijastuu lapseen eikä hänkään enää kykene uskomaan hyvään. [/quote] mistä alapeukut :o t:oikeasti ihmeissään oleva äiti

[/quote]

Varmaan siksi, kun yrität tässä nyt siirtää lapsen ominaisuudet äidin syyksi. Ja se että sinun lapsesi ovat lahjakkaita, ei auta ap:tä tai lasta tai lomakkeen täyttämistä yhtään.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2014 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:50"]

Aktiivinen? Utelias? Luova? Hyvä keskustelemaan\kertoo asioistaan? Kavereiden keskuudessa suosittu? Ei välitä, mitä muut ajattelee?

[/quote]

Hehhe, tämä "ei välitä mitä muut ajattelee" onkin siis nykykasvattajan mielestä hyvä juttu? En oikeastaan ihmettele.

Hyvä puoli lapsessasi vois olla "otata muidenkin mielipiteet huomioon". Jos näin siis on.

[/quote]

On se hyvä juttu että on itsenäinen ajattelija eikä mene automaattisesti lauman mukana, myy omia arvojaan siksi että ihmiset pitäisivät hänestä enemmän niin. Lisäksi esim. esimiesasemassa varsinkin tarvitaan sellaista ominaisuutta, että pystyy tekemään päätöksiä jotka saavat ihmiset olemaan pitämättä hänestä. 

Ja halusin vielä kysyä, että onko lapsellasi tutkittu mahdollinen lukihäiriö ja/ tai vastaava numeroiden suhteen, näitä kun esiintyy ad(h)d ihmisillä keskimääräistä enemmän. (Minulla on juuri tuo numerosokeus)

91

Hyvin monet lapsen piirtee ja ominaisuudet voidaan nähdä positiivisina:

Rikkoo tavaroita = utelias

Suttaa värikunillä seinään = luova

Keksii esineille uusia käyttötapoja (työntää napin nenään) = luova ja utelias

Ei välitä muiden mielipiteistä = itsenäinen ja vahva

Tarrautuu äitiin = herkkä ja empaattinen

Juoksee ja hyppii taukoamatta = liikunnallinen ja motorisesti taitava

jne. jne.

Mä uskon että sussa on itsessäsi AP myös paljon vikaa.

Sä varmaan vähättelet lapsen kaikkia taitoja ääneen ja puhut ilkeään sävyyn esim lapsen hitaudesta.

Siis aivan kauhea äiti. Sun pitäis rakastaa sitä lastas ja olla lempeä sitä kohtaan. Ei se sairaudelleen mitään voi.

Tiesitkö että jos ihmistä ei koskaan kehuta vaan aina pistetään alas, se alkaa oikeasti uskomaan olevansa paska?

Tässä oppikirjaesimerkki siitä, millaista tuhoa taitamaton vanhemmuus saa aikaan. Nyt mene ap itseesi. Ota seuraavan kuukauden ajaksi tehtäväksesi antaa lapselle kolme kertaa päivässä myönteistä palautetta. Yksi jostain hänen tekemästään jutusta, yksi siitä millainen hän on, ja yksi siitä, mitä tykkäät tehdä hänen kanssaan yhdessä. Äläkä enää ruikuta että voi kun en keksi voi voi voi en tiedä en halua en osaa. Sinä olet valinnut olla juuri tämän lapsen vanhempi. Nyt käyttäydy kuin aikuinen ja hoida tämä kasvatustehtäväsi kunnialla. Jos lapsesi on mielestäsi laiska ja saamaton, kerrot todellisuudessa vain siitä, miten itse panostat vanhemmuuteesi. Miten lapsesi voisi innostua mistään kun hänen ympärillään on vain äiti naama norsunvitulla ja haukkumassa ja ajattelemassa pahaa?

Itse olen omalle " hankalalle" lapselleni laittanut:

Taitava palapeleissä, rohkea liikkumaan ja kokeilee rajojaan esim. Keinussa ja kiipeää sinne keinun päälle. Rakastaa sitä, että pärjää. On hyvä häviäjä, osaa jakaa ja vuorotella.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 22:32"]

Jos et todellakaan keksi, niin kirjoita siihen, että sinun on vaikea nähdä lapsesi vahvuuksia, ja toivoisitte tähän apua. Tämä voi olla parempi kuin se, että väkisin yrität keksiä jotain. Apua kuitenkin tarvitsette, niin tämä voi olla se ensimmäinen askel!

[/quote]

Mä kirjoittaisin näin. Teillä on pahoja ongelmia ja tilanne tuntuu riistäytyvän. Parin vuoden päästä poika on yläasteella! Onko lapsella mitään tukitoimia koulussa, onko normaaliopetus hänelle oikea paikka ollenkaan? Suhtaudutko riittävällä vakavuudella kiusaamiseen? Kerroit. että lasta on kiusattu kun on vastannut väärin eikä uskalla ikinä vastata ja numerot huonontuvat entuudestaan. Tämähän on ihan mahdoton alisuoriutumisen kierre. Mun mielestä tarvitsette ulkopuolista apua ja äkkiä. Jos tukitoimia jo on, ne eivät selvästikään ole riittäviä. Ei kannata koulun lappuihin hampaat irvessä keksiä jotain latteuksia tai jättää tyhjäksi kohtaa, vaan oikeasti kirjoittaa se hätähuuto siihen, mihin jonkun pitäisi nyt vastata. Tunnut tosi väsyneeltä itsekin ja se lapsi oikeasti näivettyy siihen ruudun eteen onnettomana :(

Mun mielestäni kuulostaa siltä, että ap ei ole tarpeeksi läsnä. Useimmat lapset ovat esimerkiksi koulussa hyviä vanhempiensa ansiosta. Jos ap:lla ei ole voimavaroja lapselle, niin ehkä isä voisi ottaa vahvemman roolin.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:45"]Osaa ottaa toiset huomioon? On taiteellinen? On kekseliäs? Pitää tavaransa järjestyksessä? On eläimiä kohtaan erityisen ystävällinen? Suhtautuu myönteisesti uusiin asioihin?
[/quote]
Noup, noup ja vielä kerra noup.
En vaan keksi. En vaikka kuinka pinnistelen. Kävin jo happihyppelyllä välillä, mutta ei tullut mitään mieleen. Paskaa vaan pyörii mielessä.
Ap
[/quote]

No tuossa tapauksessa et kyllä voi kun syyttää itseäsi.