En keksi lapsesta yhtään vahvuutta.

Mä en tiiä kumman puolesta pitäs surra. Sun vai pojan...

2

Voi että tulin surulliseksi tästä :( Itse olen erityisopettaja, ja löydän jokaisesta oppilaastani runsaasti positiivisia puolia, vaikka en edes tunne heitä niin hyvin kuin oma äiti.

Toivottavasti lapsesi saa edes koulussa kannustusta ja myönteistä palautetta jostakin.

Itse ainakin erkkana yritän löytää aina jotain positiivista: osasit laskun alun, ymmärsit tehtävänannon, onpa selkeät kirjaimet yms. 

Jokainen, niin aikuinen kuin lapsi ansaitsee myönteistä palautetta! Jatkuvalla mitätöinnillä ei saavuteta mitään muuta kuin mielipahaa ja huonoja tuloksia.

Tuli paha mieli sun ja sun lapsen puolesta. Varmasti teillä molemmilla on myös vahvuuksia ja hyviä puolia.

Jos vaan pelaa, niin osaisko vaikka englantia hyvin?

Onko lapsesi masentunut?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:57"]On se hankalaa. Itsestäni olen vasta viime vuosina oppinut näkemään hyviäkin asioita.
Lapsen elämä ollut pelkkää vaikeutta vaikeuden perään. Taistelua aamusta iltaan. Kaikki on aina väärin. Kaikkea haluaa, mutta mitään ei halua tehdä asian eteen.
Adhd-diagnoosi on, mutta ilman ylivilkkautta. On ärsyttävän hidas ja saamaton. Kaikkea saa käskeä tekemään 100 kertaa.
Blaa. Jätän just tuon kohdan tyhjäksi.
En esim. koulustakaan ikinä kuullut lapsesta mitään positiivista, valituksia satelee joka päivä.
Ap
[/quote]

Kuulostaa mun lapselta, vaikka diagnoosi puuttuukin. Olen uupunut lapseen ja hänen vaikeuksiinsa. Vaikea keksiä mitään positiivista.

Selvästi suurin osa ei ole tavannut oikeasti hankalaa lasta. Kaverillani on samankaltainen lapsi kuin ap:lla ja on kyllä vaikea keksiä hänestä positiivista sanottavaa. Aina naama norsunvvvv...lla ja kiukuttelee ihan joka ikisestä asiasta. Minkä tahansa asian aloittaminen on hankalaa eikä hän tule kenenkään kanssa toimeen. Äitinsä on niin väsynyt arkeen, että positiivisten asioiden esiin kaivaminen (eli kehuminen ja kannustus) on tosi vähäistä. Valitettavasti.

Jos hänestä pitäisi keksiä vahvuus ilman että kääntää oikeasti negatiivisen ominaisuuden muka-hyväksi (eli "ei muiden vietävissä" tai "tunteellinen"), niin en keksi mitään. Surullista :(

Jotain räiskintäpelekä pelaa vaan ja jotain autopeliä pelas eilen. Englantia ei hahmota lainkaan. Mies kääntää pojalle jos tarvii.

Mä oon tällä hetkellä niiin kyllästynyt tohon lapseen ettei tosikaa. Tänään hävitti bussilippunsa jonnekin. Ei tiedä missä on. Huomenna kävelee kouluun ja takas.

Olen yrittänyt joka päivä puhua pojan kanssa ja kannustaa ja kehua jos yksin saa edes yhden lauseen oma-aloitteisesti kirjoitettua tehtäväkirjaan.
Ap

2

Onko ap:n poika ollut aina ap:n mielestä yhtä huono vai oliko hänellä vauvana jotain hyviä piirteitä, esim. söpöys? Jos oli, niin katsele pojan vauvakirjaa ja vauvakuvia. Muistele, kuinka ihana hän silloin pienenä oli, mitä hassua teki. Tämän voi tehdä mielellään myös lapsen vieressä istuen, ja samalla kuin ohi mennen näyttää kuvia pojallekin ja ihastella häntä ja muistella sitä onnea, mitä lapsi toi. Usein vauvakuvista saa "kutsuttua" itselleen sen hyvän fiiliksen, minkä lapseen on joskus liittänyt ja sitten on taas helpompi nähdä se hyvyys isommassakin lapsessa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:44"]Selvästi suurin osa ei ole tavannut oikeasti hankalaa lasta. Kaverillani on samankaltainen lapsi kuin ap:lla ja on kyllä vaikea keksiä hänestä positiivista sanottavaa. Aina naama norsunvvvv...lla ja kiukuttelee ihan joka ikisestä asiasta. Minkä tahansa asian aloittaminen on hankalaa eikä hän tule kenenkään kanssa toimeen. Äitinsä on niin väsynyt arkeen, että positiivisten asioiden esiin kaivaminen (eli kehuminen ja kannustus) on tosi vähäistä. Valitettavasti.

Jos hänestä pitäisi keksiä vahvuus ilman että kääntää oikeasti negatiivisen ominaisuuden muka-hyväksi (eli "ei muiden vietävissä" tai "tunteellinen"), niin en keksi mitään. Surullista :(
[/quote]
Tunnetkohan sä meidät? Ap

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:41"]Onko lapsesi masentunut?
[/quote] Taitaa ennemminkin tämä äiti olla masentunut kun on niin negatiivinen.

Meidän lapsi oli tuollainen pitkään kun hänen äitinsä mitätöi koko lapsuuden. 9-v muutti meidän kanssamme ja muutamassa vuodessa kuoriutunut ihan eri lapsi esille. Ihana lapsipuoli.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:44"]Selvästi suurin osa ei ole tavannut oikeasti hankalaa lasta. Kaverillani on samankaltainen lapsi kuin ap:lla ja on kyllä vaikea keksiä hänestä positiivista sanottavaa. Aina naama norsunvvvv...lla ja kiukuttelee ihan joka ikisestä asiasta. Minkä tahansa asian aloittaminen on hankalaa eikä hän tule kenenkään kanssa toimeen. Äitinsä on niin väsynyt arkeen, että positiivisten asioiden esiin kaivaminen (eli kehuminen ja kannustus) on tosi vähäistä. Valitettavasti.

Jos hänestä pitäisi keksiä vahvuus ilman että kääntää oikeasti negatiivisen ominaisuuden muka-hyväksi (eli "ei muiden vietävissä" tai "tunteellinen"), niin en keksi mitään. Surullista :(
[/quote]

Ehkäpä sun kaverin ja AP:n pitäisi ottaa tämä merkkinä siitä että kaikki ei ole hyvin. Kukapa olisi hyvällä tuulella jos saisi aina kuunnella pelkkiä haukkuja ja valitusta. Kokeile itse sitä viikko ja katso minkävitulla sun naama on sen jälkeen.

On hyvä pelaamaan pleikkaa. Pystyy keskittymään itselleen mieluiseen tekemiseen pitkäjänteisesti. On kiinnostunut ?ohjelmista. Viihtyy kotona.

Haloo! Se on sun lapsi. Jos et sinä äitinä usko hänen vahvuuksiinsa ja mahdollisuuksiinsa, niin miten hän itse voisi niihin uskoa?

Pistä seinälle paperi ja laita siihen joka kerta rasti, kun mieleen pulpahtaa positiivinen ajatus lapsesta. Ensimmäisten päivien jälkeen alat jo automaattisesti kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin ja sitä kautta lapsen vahvuuksiin. Tsemppiä!

Sä et edes yritä keksiä! Tuntuu, että haluat muidenkin vain mollaavan lastasi.

AP, hae apua sun lapsellesi. Kärsin koulukiusaamisen vuoksi masennuksesta lapsena eikä minulla ollut vielä keinoja ilmaista pahaa oloani ja se ilmeni mm. saamattomuutena. Apua sain vasta aikuisena kun itse ymmärsin vihdoin hakea. Olisin säästynyt paljolta pahalta jos joku aikuinen lähelläni olisi ymmärtänyt mistä on kyse.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:48"]Meidän lapsi oli tuollainen pitkään kun hänen äitinsä mitätöi koko lapsuuden. 9-v muutti meidän kanssamme ja muutamassa vuodessa kuoriutunut ihan eri lapsi esille. Ihana lapsipuoli.
[/quote]

Mahtava äitipuoli!

Ap:n tilanteesta tulee todella surullinen olo :( Voi vaan kuvitella, mitä motkotusta ja silmien pyörittelyä ja syviä huokauksia tuon lapsen elämä on päivästä päivään. Ei hitto että pistää oikeestaan vihaks...

Tuo saamattomuus ja unohtelu voivat olla merkkejä koulukiusaamisesta. Tavaroita voi myös hävitä kiusaamistilanteissa.

AP, googlaa Gillian Lynne. Hänen äitinsä vei hänet lapsena psykologille, koska oli niin huolissaan tästä. Oli huono koulussa, ei keskittynyt, läksyt myöhästyivät, ei osannut olla paikallaan ja tuijotteli omissa ajatuksissaan. Ei kuulosta hyvältä, eihän?

Psykologi oli lopulta jättänyt tytön hetkeksi yksin huoneeseen radio päällä ja seurannut salaa. Hän totesi äidille: "Gillian ei ole sairas, hän on tanssija. Suosittelisin viemään hänet tanssi kouluun."

Tuosta tytöstä tuli maailmankuulu tanssija ja koreografi, sillä hänen tielleen sattui yksi ihminen, joka näki hänen vahvuutensa.

Sinun lapsesi vahvuus ei ehkä ole syödä nopeasti, istua koulussa tai pitää hanskat tallessa. Se voi olla jotain aivan muuta, joka ei näy tavallisessa arjessa välittömästi. Sinun tehtäväsi on auttaa lastasi löytämään vahvuutensa.

T.  7