Minkälaiset naiset/vaimot sietävät pettämistä??

Mistä tämä aloittajan petturi on kotoisin? Tunnen yhden juuri vastaavanlaisen miehen, koti Tampereella ja Hesassa. Törmäsin häneen nettitreffeillä.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 17:13"]

Mistä tämä aloittajan petturi on kotoisin? Tunnen yhden juuri vastaavanlaisen miehen, koti Tampereella ja Hesassa. Törmäsin häneen nettitreffeillä.

[/quote]

Ai tämä olikin alunperin vanha ketju ;) Ei taida olla enää aloittaja vastailemassa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:54"]

Kuulostaa tutulta kuviolta tuo mitä kerroit miehestä, jolla takana yli 30 v. avioliittoa. Tällaisia miehiä on tietysti paljon, mutta koska olen törmännyt vastaavaan mieheen, kysyn alkaako miehen nimi K-kirjaimella? Tapasitko hänet ehkä pk-seudulla, vaikka se ei varsinaisesti ole miehen kotiseutu?

Tuohon mieheen, joka tuli mieleen viestistäsi, liittyy se, että nainen on tiennyt vuosien pettämisestä. Miehellä hyvät tulot ja naisellakin keskitasoa paremmat. Minulle tuli heistä kuva, että kulissien säilyttäminen oli tosi tärkeää. He tekivät yhdessä ulkomaanmatkoja joka vuosi useitakin, harrastivat yhdessä monipuolisesti kulttuuria jne. 

[/quote]

En usko että  on mies, tämä hyypiö asuu Etelä-Pohjanmaalla, nimik. A.J.K. 

Ensin ajattelin, että mies yrittää jotenkin epätoivoisesti todistella itselleen, että on vielä macho ja haluttava (ikää reilusti yli 50v.) ja siksi halusi sivusuhteen nuoremman naisen kanssa, mutta kun selvisi, että mies pyöritti montaa naista yhtä aikaa ja oli tehnyt sitä koko avioliittonsa ajan, alkoi oksettaa koko äijä! Kuinka kusipäinen ihminen voi olla, että kohtelee  noin itse valitsemaansa vaimoa ja lastensa äitiä?? Ja kuinka ihmeesse vaimo on sietänyt miehen käytöstä vuosikaudet! En vaan käsitä.... Ei ihme että makuuhuoneessa kotona on jäätävä tunnelma. 

t. Ap

[/quote]

Tässä

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:09"]

Minä. Akateeminen, hyväpalkkainen, miellyttävän näköinen, kahden lapsen äiti, alle 40 v. Olen elämässäni kuitenkin kokenut jo niin paljon että uskottomuus on loppupisteitä jaettaessa pieni synti. Tiedot siitä että 1.mieheni rakastaa minua 2.En ole taloudellisesti kenestäkään riippuvainen 3. Olen fyysisesti hyvässä kunnossa ovat tärkeitä sillä tiellä ettei katkeroidu tai joudu tekemään pakkovalintoja. Väitän, että pettämisen jälkeen miehensä yhä hyväksyvät vaimot ovat kaikkea  muuta kuin kynnysmattoja. Ja kyseessä ole kulissi vaan meidän ja lastemme elämä.

[/quote]

Väitän ettet ole henkisesti ihan kunnossa kuitenkaan :(

Pettäminen ei ole seksiä. Pettäminen on syvällistä toisen ihmisen hyväksikäyttöä, ja sinä alistut siihen. 

[/quote]

En ole tuon kirjoittaja enkä edes itse petä enkä tietääkseni tule petetyksi, mutta itse en pidä pettämistä noin vakavana. Tai se miten vakavaa se on riippuu omasta ajattelun viitekehyksestä, joka on eri ihmisillä erilainen.

Esim. jos pitää ehdottomana parisuhteeseen kuuluvana asiana uskollisuutta ja seksiä lähes pyhänä asiana joka kuuluu vain parin välille, toki pettäminen on vakava asia. Mutta erilaisia ajattelun lähtökohtiakin on. Jopa sellaisia, joissa molemmat hyväksyy suhteet muiden kanssa. Ja sellaisia, joissa toinen nyt ei välttämättä hyväksy mutta ei ota noin vakavastikaan että se jotain valtavaa hyväksikäyttöä olisi ja sen hyväksyminen alistumista. Sitä voi vaikka ajatlela, että vähän on ärsyttävää että tuo ukko on tuollaiinen häntäheikki mutta loppujen lopuksi ne on vain panoja, ei niillä niin merkitystä lopulta.
[/quote]

Jos siis et ole petetyksi tulemista omalla kohdalla kokenut niin et voi tietää, miten siihen tosi paikan tullen suhtautuisit. Minusta tuntuu etten ehkä alkaisi pettämistä katselemaan. Ei niinkään siksi että joku satunnainen pano jonkun toisen kanssa olisi sinänsä niin järkyttävää, vaan siksi että joku kerta tulisi sellainen toinen nainen, joka iskee kynsin ja hampain kiinni. Nähty on. En jaksaisi jännittää ja pelätä sitä. Olen sanonut miehelleni että jos olet pettänyt, niin älä kerro ikinä minulle. En halua tietää. Mutta jos saan perusteltua aihetta epäillä, niin otan selvää,tutkin puhelimet ym mitä ikinä tarvii. Eli ymmärtänee olla huolellinen ainakin. Ei ole kertaakaan tarvinnut salapoliisiksi ryhtyä pitkän suhteen aikana. Aion siis olla huoleton edelleen ja stressaan vain yhden ja ainoan kerran, toivottavasti ei tarvi.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:51"]Epävarmat?

Tunnen yhden vasta parikymppisen naisen, jolla on lapsikin jo tämän petturin kanssa. Kai jotkut naiset jopa nauttivat siitä, että ovat naimisissa miehen kanssa "jota muut haluavat". Luulevat olevansa erityisiä kun mies palaa takaisin heidän luo reissuiltaan. Eivät siis jotenkin osaa nähdä kuinka säälittäviä ja oman arvonsa kadottaneita itse ovat.
[/quote] Juurikin näin. Räikein tapaus, mikä itsellä tulee mieleen, on eräs nuori pariskunta, jossa nainen somessa pitää yllä kuvaa idyllisestä ydinperheestä, samalla kun mies virallisesti seurustelee milloin minkäkin teinin kanssa ja käy tuota naista, "eksää", siementämässä, niin että lapsia pullahtelee kuin sieniä sateella... Se tunne, kun haluaisit ravistella jotain ihmistä ja kysyä eikö se tajua miten alas on vajonnut.... Itsekunnioitus, nevahööd?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 18:18"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 17:44"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 17:39"]

Siedän, koska mies on todella komea, sekä kasvoiltaan että vartaloltaan. Voisin katsella häntä tuntikausia. Hänen kanssaan on kiva kulkea esim. kaupoissa, koska kaikki naiset tuijottavat ja miehet katsovat katellisina. En enää saisi samantasoita miestä enkä tyytyisi vähempään. Lisäksi hänellä on iso "se" enkä halua luopua siitäkään.

Ei minua yleensä haittaa se, että hänellä on toisia naisia. Joskus heikkona hetkenä harmittaa, mutta se on vain minun huonoa itsetuntoani. Ja aina mies kiinnijäätyään tai jätettyään senhetkisen salasuhteensa on minulle todella ihana, tuo lahjoja ja pitää todella hyvänä.

Miksi jättäisin hänet? Hän jakaa toimeentulon ja tekee kotona paljon kunnostustöitä. Lapsia ei ole. 

[/quote]

Olette varmaan toisenne ansainneet. Mitä iloa siitä saat, että toiset katsovat kateellisina? Naurettavaa tekstiä aikuiselta naiselta. Ja jos ne muut ihmiset tietäisivät miehestäsi enemmän, katseet olisivat sääliviä. Mutta onnea valitsemallasi tiellä!

[/quote]

En minä siitä mitään iloa saa, mutta onhan se kiva, kun omistaa jotain, mitä muutkin haluaisivat. :) ja myönnä pois, ei sinua säälittäisi, kun näkisit, minkäsorttinen mies minulla on!
[/quote]

Minun käy sinua oikeasti sääliksi.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:09"]

Minä. Akateeminen, hyväpalkkainen, miellyttävän näköinen, kahden lapsen äiti, alle 40 v. Olen elämässäni kuitenkin kokenut jo niin paljon että uskottomuus on loppupisteitä jaettaessa pieni synti. Tiedot siitä että 1.mieheni rakastaa minua 2.En ole taloudellisesti kenestäkään riippuvainen 3. Olen fyysisesti hyvässä kunnossa ovat tärkeitä sillä tiellä ettei katkeroidu tai joudu tekemään pakkovalintoja. Väitän, että pettämisen jälkeen miehensä yhä hyväksyvät vaimot ovat kaikkea  muuta kuin kynnysmattoja. Ja kyseessä ole kulissi vaan meidän ja lastemme elämä.

[/quote]

Väitän ettet ole henkisesti ihan kunnossa kuitenkaan :(

Pettäminen ei ole seksiä. Pettäminen on syvällistä toisen ihmisen hyväksikäyttöä, ja sinä alistut siihen. 

[/quote]

En ole tuon kirjoittaja enkä edes itse petä enkä tietääkseni tule petetyksi, mutta itse en pidä pettämistä noin vakavana. Tai se miten vakavaa se on riippuu omasta ajattelun viitekehyksestä, joka on eri ihmisillä erilainen.

Esim. jos pitää ehdottomana parisuhteeseen kuuluvana asiana uskollisuutta ja seksiä lähes pyhänä asiana joka kuuluu vain parin välille, toki pettäminen on vakava asia. Mutta erilaisia ajattelun lähtökohtiakin on. Jopa sellaisia, joissa molemmat hyväksyy suhteet muiden kanssa. Ja sellaisia, joissa toinen nyt ei välttämättä hyväksy mutta ei ota noin vakavastikaan että se jotain valtavaa hyväksikäyttöä olisi ja sen hyväksyminen alistumista. Sitä voi vaikka ajatlela, että vähän on ärsyttävää että tuo ukko on tuollaiinen häntäheikki mutta loppujen lopuksi ne on vain panoja, ei niillä niin merkitystä lopulta.
[/quote]
Aika hyvin sanottu, näin ajattelen itsekin. Monissa liitoissa siedetään jos jonkinmoista nalkutusta, mykkäkoulua, toisen halveksimista ja nolaamista. Pettäminen on kuitenkin jotain kaikista pahinta. Olen itse tullut petetyksi nuoruuden suhteessa ja se kyllä kirpaisi ja kovaa. Elämänkokemusten myötä on asenteeni nykyään aika lailla erilainen. En petä miestäni eikä hän minua. Mutta kyllä minua loukkaisi paljon enemmän, jos mieheni vaikka väheksyisi ja pilkkaisi minua tavoitteenaan loukata. Saari pahoinpitelisi.

Miehen tuoman statuksen vuoksi, ainakin tietämässäni tapauksessa. Nainen on miehen kakkosvaimo, kun eka jätti pettämisen takia. Mies ryssi sitten useamman suhteen sen jälkeen suheeramalla kaikkien kanssa ja vain tämä yksi sieti kaiken + tuli vielä raskaaksi sopivasti. Nainen on tosi kiva, ihana ihminen. Ammatti ihan tavallista vanhaa opistotasoa, ulkonäkö tavallinen, ylipainoa runsaasti. Ei laittaudu tai käytä hienoja vaatteita. Mies taas on suhteellisen hyvännäköinen, mutta ennen kaikkea käyttäytymiseltään täydellinen pleijari eli osaa pelin ja naiset juoksee perässä. Sen lisäksi miehellä on tosi hieno ammatti ja korkea asema. En usko, että tuo nainen sietää miestä rahan takia pelkästään vaan statuksen. Hänellä, taviksista taviksimmalla tavallisella työpaikalla, on merkittävä mies. En vain ymmärrä sitä naista. Jättäisi mokoman narsistisen paskan. Hän on kiva ihminen oikeasti ja empaattinen. Heikko kohta on vain tuo statushakuisuus.

Sellaiset naiset jotka itsekin haluavat välillä vierasta!

Hyväuskoiset hölmöt, valitettavasti. Yleensä jo ulkonäöstä huokuu kiltteys, lapsekkuus. Vaikka eivät tiedä, epäilevät, mies saa selitettyä kaikki asiat oikein päin. Kauniita, vahvoja  naisia ei petetä :)

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:51"]Epävarmat?

Tunnen yhden vasta parikymppisen naisen, jolla on lapsikin jo tämän petturin kanssa. Kai jotkut naiset jopa nauttivat siitä, että ovat naimisissa miehen kanssa "jota muut haluavat". Luulevat olevansa erityisiä kun mies palaa takaisin heidän luo reissuiltaan. Eivät siis jotenkin osaa nähdä kuinka säälittäviä ja oman arvonsa kadottaneita itse ovat.
[/quote] Epävarmat? Itse olen hieman ujo ja epävarma. Jos jonain päivänä mieheni joka omaa varsin hyvän ulkonäön ja kropan, pettäisi minua niin kyllä siinä aidat kaatuu ja tanner tömisee Yhdysvaltoihin saakka kun minä laitan miehen tilille teoista. Toisaalta varmasti niitäkin löytyy jotka luulevat olevansa erilaisia kuin muut naiset ja sitten ihmettelivät tai eivät halua katsoa totuutta silmiin kun mies pettää. Ehkä se on sitä hyväuskoisuutta kuin epävarmuutta?

Kaikki ei liitä seksiin suuria tunnelatauksia. Onhan niitä avoimia suhteita ja moniavioisuuttakin. Joillekkin naisillekkin seksi on vain seksiä ja sen voi tavallaan irrottaa muusta suhteesta. Jos miehen seksiseikkailut ei vaikuta mihinkään, niin ehkei niitä ajattele sillä tavalla henkilökohtaisena loukkauksena niin kuin ne meidän kulttuurissamme tavallisesti tulkitaan.

En tiedä, hyväksyisinkö pettämistä. Minulla on jo melko pitkä parisuhde, ja ero tilanteessa kuin tilanteessa tuntuu kamalalta ajatukselta. Mutta jos saisin tietää, että mieheni olisi pettänyt minua, joko kännihairahduksena tai pitkänä sivusuhteena... En tiedä. Menisin varmaan sen verran rikki, ettei suhde enää olisi sama, vaikka yrittäisinkin. 

Siitä olen varma, että minusta ei siihen olisi, että eläisin jatkuvassa pettämissuhteessa. En ole mikään pikkuvaimo, joka kiltisti odottaa miestä ja hänen "pikkuveljeään" kotiin riennoiltaan. Jos taas haluan vapauteen, haluan vapauteen ihan kunnolla, enkä roikota mukanani vanhan suhteen rippeitä. 
... Luonnollisesti tarkoitan vanhan suhteen rippeillä pettävää puolisoa, en lapsia. Lasten suhteen asia olisi mutkikkaampi, mutta en halua uhrata koko elämääni sille, että lapsilla on hyvän ydinperheen kulissi. Mutta siinäpä taas vaatii rutkasti aikuisuutta hoitaa ero ja juoksevat asiat niin kuin kaksi aikuista, vaikka kauna sisällä olisi millainen hyvänsä.

Luoja paratkoon, etten tule törmäämään tällaiseen ongelmaan. Minussa ei ole niin paljon vahvuutta, että kestäisin tuollaisen menemättä pahasti rikki. :/

Esiintyvien artistien elämänkumppanit?

Sellaiset jotka ei ota itseään liian vakavasti. Uskallan väittää että aika monen leipääntyneen avioparin elämää piristäisi parinvaihto edes parin päivän ajaksi. Kuka jaksaa syödä samaa ruokaa monen vuoden ajan ilman vaihtelua?

OT tähän ketjuun, eikä mitään tekemistä pettämisen kanssa.

Mieltäni on jäänyt askarruttamaan ex-miesystävän käyttäytyminen. Suhteemme meni poikki, kun mies löysi uuden naisystävän. Sattumoisin näin miehen ja uuden naisen tosi usein eri paikoissa, vaikka kaikki asuimme pk-seudulla. Miehen käyttäytyminen oli tosi kummallista: Hän saattoi jäädä tuijottamaan minua kun kävelin heidän ohitseen. Kornein tilanne oli se, kun tämä pari tuli vastaani kävellen, nainen oli viimeisillään raskaana. Mies pysähtyi ja jäi minua tuijottamaan niin pitkäksi aikaa, että naisenkin piti pysähtyä ja kääntyä. Näissä kohtaamisissa emme koskaan edes tervehtineet mitenkään. 

Miksi mies käyttäytyi noin? Halusiko hän herättää naisessaan mustasukkaisuutta? Vai oliko mies vain kerrassaan typerä tai erikoisen flirtti? 

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:26"]

Täällä on nyt tämä yksi tai ehkä kaksi avoimen suhteen jankkaajaa. Luultavasti vielä miehiä. No, kukin tietysti omilla eväillään liikenteessä! Jos 1% hyväksyy niin on kuitenkin loput 99%, joita luottamuksen pettäminen satuttaa. Eli pettäminen on sitä, kun on sovittu yhdessä jotain ja sitten toinen tekeekin muuta kuin on sovittu. Ihan sama onko kyse rahojen kavaltamisesta tai seksistä toisen kanssa. Seksi on nimittäinen monille niin intiimi asia ettei sitä haluta jakaa kuin oman puolison kanssa, jota rakastaa. Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Olen itse uskollinen ja myös edellytän sitä mieheltäni.

a) en halua, että mies ihastuu muihin. Haluan, että mies rakastaa minua ja jakaa elämän kanssani. Miehillä rakkauteen liittyy lähes aina seksi ja on vaara, että saadessaan fantastista seksiä vieraan kumppanin kanssa ihastuisi ja jättäisi minut ja lapset.

b) en halua, että mies saa lapsia muiden kanssa. Ei olisi reilua lasten kannalta, mies on sitoutunut lapsiimmi ja panostaa heihin ja heidän tulevaisuuteensa.

c) en halua sukupuolitauteja. Niitä väistämättä tarttuu jos sekstaa monien kanssa kumillakin. Ovat naisille vaarallisempia. En halua juosta jatkuvasti testeissä. 

d) en halua, että joku muu ihastuu mieheeni ja pettyy. Tämä ei olisi reilua toisille naisille.

e) en halua kokea sosiaalista häpeää tai muiden ihmisten paheksuntaa (tämä ehkä se vähäpätöisin syy, mutta tunnistan sen itsessäni). Haluan, että muut ihmiset kunnioittavat miestäni ja en halua lapsilleni stigmaa, että isänsä on petturi.

[/quote]

En ole mies, mutta olen kyllä paljon pragmaattisempi kuin naiset yleensä. Pystyn ajattelemaan monia asioita aika lailla pelkästään järjellä.

En ole ikinä uskottomuutta joutunut kokemaan, mutta toinen nainen olen ollut ja olen nytkin. Näen että jos pitkä suhde pysyy kasassa sillä että miehellä/naisella on rakastaja, eikä tämä salasuhde vaikuta pääliittoon, niin kaikki hyvin.
Kun koska olen parisuhteessa, ja puolisoni haluaa muita, niin siitä vaan kunhan käyttää kumia ja osaa pitää suhteen erittäin salaisena että kukaan (lähipiiristä) ei saa tietää. Mutta jos se tuodaan minun naaman eteen ja minut häpäistään, niin sitten mies saa lähteä. En minä toista voi omistaa, mutta ei hän minua saa häpäistä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:04"]

En ole ikinä uskottomuutta joutunut kokemaan, mutta toinen nainen olen ollut ja olen nytkin. Näen että jos pitkä suhde pysyy kasassa sillä että miehellä/naisella on rakastaja, eikä tämä salasuhde vaikuta pääliittoon, niin kaikki hyvin. Kun koska olen parisuhteessa, ja puolisoni haluaa muita, niin siitä vaan kunhan käyttää kumia ja osaa pitää suhteen erittäin salaisena että kukaan (lähipiiristä) ei saa tietää. Mutta jos se tuodaan minun naaman eteen ja minut häpäistään, niin sitten mies saa lähteä. En minä toista voi omistaa, mutta ei hän minua saa häpäistä.

[/quote]

Olen itse miettinyt, miten tuon monisuhteilun oikein pitäisi sujua, että se ei vaikuttaisi varsinaiseen liittoon mitenkään. Kun vähänkin enemmän asiaa pohtii, on helppo todeta ettei tällainen ole mahdollista. Ihmissuhteet ja seksin harrastaminen vaikuttavat meihin jokaiseen aina jollakin tavalla. Sellainen ihmissuhde, joka ei vaikuta kerrassaan yhtään mitenkään, olisi itsestäänselvästi myöskin niin turhanpäiväinen, ettei sellaiseen tule lähdettyä (seksi ei saisi tuntua miltään, sen henkilön pitäisi olla täysin yhdentekevä niin että mikään, mitä hän sanoo tai tekee ei koskettaisi itseä mitenkään jne.).

Lisäksi tulee sitten toki sekin, että aika on meistä jokaisella rajallista. Silloin kun on sivupanonsa kanssa ei voi olla yhtä aikaa vakikumppaninsa kanssa (ellei harrasta ryhmäseksiä tai muuten vietä aikaa kolmisin, mikä kai on hyvin harvinaista). Sivusuhde siis automaattisesti vaikuttaa varsinaiseen suhteeseen yhdessäoloaikaa vähentävästi. Tai jos joku olisi niin vastuullinen, että vähentäisi esim. työaikaansa ja käyttäisi sivusuhteeseen ainoastaan sen verran aikaa, niin siinä tapauksessa se sivusuhde vaikuttaa tuloja huonontavasti, urakehitysmahdollisuuksia heikentävästi jne. Ajan laittaminen johonkin on aina jostain muusta pois, ja se, miten aikamme käytämme ja jaamme, totta kai vaikuttaa siihen, millaiseen suuntaan kehitymme ihmisinä.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:26"]

Täällä on nyt tämä yksi tai ehkä kaksi avoimen suhteen jankkaajaa. Luultavasti vielä miehiä. No, kukin tietysti omilla eväillään liikenteessä! Jos 1% hyväksyy niin on kuitenkin loput 99%, joita luottamuksen pettäminen satuttaa. Eli pettäminen on sitä, kun on sovittu yhdessä jotain ja sitten toinen tekeekin muuta kuin on sovittu. Ihan sama onko kyse rahojen kavaltamisesta tai seksistä toisen kanssa. Seksi on nimittäinen monille niin intiimi asia ettei sitä haluta jakaa kuin oman puolison kanssa, jota rakastaa. Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Olen itse uskollinen ja myös edellytän sitä mieheltäni.

a) en halua, että mies ihastuu muihin. Haluan, että mies rakastaa minua ja jakaa elämän kanssani. Miehillä rakkauteen liittyy lähes aina seksi ja on vaara, että saadessaan fantastista seksiä vieraan kumppanin kanssa ihastuisi ja jättäisi minut ja lapset.

b) en halua, että mies saa lapsia muiden kanssa. Ei olisi reilua lasten kannalta, mies on sitoutunut lapsiimmi ja panostaa heihin ja heidän tulevaisuuteensa.

c) en halua sukupuolitauteja. Niitä väistämättä tarttuu jos sekstaa monien kanssa kumillakin. Ovat naisille vaarallisempia. En halua juosta jatkuvasti testeissä. 

d) en halua, että joku muu ihastuu mieheeni ja pettyy. Tämä ei olisi reilua toisille naisille.

e) en halua kokea sosiaalista häpeää tai muiden ihmisten paheksuntaa (tämä ehkä se vähäpätöisin syy, mutta tunnistan sen itsessäni). Haluan, että muut ihmiset kunnioittavat miestäni ja en halua lapsilleni stigmaa, että isänsä on petturi.

[/quote]

En ole mies, mutta olen kyllä paljon pragmaattisempi kuin naiset yleensä. Pystyn ajattelemaan monia asioita aika lailla pelkästään järjellä.

[/quote]

Mielestäni minulla oli ihan järkiargumentteja. Haluan turvata perheeni hyvinvoinnin. Jos kumppani, jonka kanssa ollaan sovittu säännöistä ei pidä niistä kiinni koko torni alkaa heilua. Avioliitto on kuitenkin kahden ihmisen kimppa, jossa yhdessä tehdään asiat. Yksin olisi vaikeampaa.

Jos sinulla ja kumppanillasi on avoin suhde, te ette petä toisianne. Jos miehesi tuhlaa selkäsi takana rahaa, vaikka olette yhdessä sopineet jotain muuta, hän on petturi.