Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Harva nuori mies ymmärtää huonekalujen arvon päälle saati on esteettinen. Se tulee paljon myöhemmin kuvaan mukaan. Näistä pitää sanoa etukäteen että EI saa antaa pois. Onko poika ollut tytölle velkaa tai halunnut ylipäänsä "Roomasta" eroon. Tuskin se tyttö niitä kinunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö pojallasi ollut asiaan mitään sanottavaa, ap?
Tavarat olivat hänen kodissaan. Kerroitteko ne antaessanne, että ovat vain lainaksi ettekä halua, että niitä myydään tms.?
Onko pojalla 2 kotia, eli hänen heilansa koti on myös hänen kotinsa ja vice versa?
Enemmän olisin huolissani siitä, jos poika heilastelee tyypin kanssa, joka ei päässyt opiskelemaan kun eihän sinne ole vaikea päästä.
Tottakai voitte pyytää tavarat takaisin tai antaa pitää niitä lainassa, mikäli heilan koti on myös pojan koti. Mutta tehkää selväksi, että haluatte pitää suvussa tms. Kannattaa myös jutella pojan kanssa.
Eikä kannata suotta olla aggressiivinen. Voi olla tuleva miniänne. Voi olla, että tavarat lainassa pojan kakkos-kodissa, aikuinen ihminen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi mennä useampi tonni opiskelijan muutamaan huonekaluun? Tämä on pakko olla provo. Miksette ostanut jotain halpoja? Poika ostakoon kalliimpaa sitten kun on töissä.
Miksi edes ostitte jotain sisustustarvikkeita pojalle? Itse ainakin maksoin ihan kaiken itse kun muutin pois vanhemmilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret ihmiset etäsuhteessa, yrittävät suunnitella elämäänsä ja saada sen toimimaan. Mummon huonekaluilla tuskin on heille muuta arvoa kuin symbolista. Poika antaa tytölle mukaan huonekaluja, että tällä olisi kodikasta eikä unohtaisi poikaa. Ja mitä tekee äiti? Yrittää pitää kiinni pojasta huonekalujen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on myynyt kalut ja ostanut huimausaineita.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä useampi tonni opiskelijan muutamaan huonekaluun? Tämä on pakko olla provo. Miksette ostanut jotain halpoja? Poika ostakoon kalliimpaa sitten kun on töissä.
Tietysti tämä on provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap joko hait kamppeet takaisin? Veitkö ne pojalle vai omaan kotiisi?
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta joko ne tavarat on haettu ????
Olisi hauskaa tietää ,kuinka sitten kävikään ?
Mulla on senkki joka on tosi vanha, suvussa kulkenut ja olettaisin että jälkeläiseni tajuaisi sanomattakin ettei sitä anneta kenellekään. Äiti ehkä halusi antaa pojalle muiston kotiväestä mutta poika ei tajunnut. Joo, ikeaa saa kaupasta mutta isomummovainaan aikaista tavaraa ei.
Vanhemmiten niitä osaa arvostaa ja miettiä millaista aikaa silloin elettiin kun joku senkkiä käsipelillä teki. Harmi kun äidille ei tullut mieleen ettei poika tajunnut asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole ap vaivaantunut kertomaan miten kävi. Yksi keskustelu pojan kanssa jo ennen tänne kirjoittamistakaan olisi riittänyt selvittämään tapahtumien kulun. Olisi nyt jo reilua tulla kommentoimaan.
Siinä olen samaa mieltä ap:n kanssa, että jos tyttökaveri otti tavarat kämppäänsä, niin myös palauttaa ne. Eli poika huolehtikoon ne takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeää tuollainen 🙄
Kyllä! AP: n uhoilu on täysin asiatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä olen säännöllisesti tekemisissä ap:n kaltaisten vanhempien kanssa (sekä äitien että isien). Lapsi on täysi-ikäinen&täysivaltainen ja näin ollen en voi hänen asiakastietojaan vanhemmalla luovuttaa, jos ei valtakirjaa ole. Hirveää tinkaamista. Jotkut vanhemmat jopa sitten hommaavat sen valtakirjan, että pääsevät kaksikymppisen lapsensa asioita hoitamaan. En voi tajuta. Olen itse aina ollut hyvin itsenäinen, enkä voinut nuorena kuvitellakaan, että olisin antanut, saati halunnut, että vanhempani hoitavat minun asioitani.
Äläpä yhtään yleistä. Tässä on nyt kyseessä minun ja mieheni hankkimat tavarat. Minä en mitään valtakirjoja siihen tarvitse, että haen pois 2 kk vanhan, ison maton, johon olen itse omasta palkastani säästänyt. Minua ei liikuta pätkän vertaa, onko minun poikani tyttöystävällä mattoa lattialla vai ei. Jos rehellisesti olisi tullut pyytämään, että onko teillä jotain vanhaa mattoa lahjoittaa, niin se on ihan eri asia. Varmasti varastosta olisi jotain löytynyt, mutta tuo että vain siirtää poikani maton, taulun, senkin ja ties mitä muuta vielä, niin se ei ole ok.
-ap
Jos annat jotain tiiselle, se ei ole enää sinun.
Niinpä, ken annetun antaa, hän onnensa menettää. Näin oli tapana sanoa mummovainaallani.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on senkki joka on tosi vanha, suvussa kulkenut ja olettaisin että jälkeläiseni tajuaisi sanomattakin ettei sitä anneta kenellekään. Äiti ehkä halusi antaa pojalle muiston kotiväestä mutta poika ei tajunnut. Joo, ikeaa saa kaupasta mutta isomummovainaan aikaista tavaraa ei.
Vanhemmiten niitä osaa arvostaa ja miettiä millaista aikaa silloin elettiin kun joku senkkiä käsipelillä teki. Harmi kun äidille ei tullut mieleen ettei poika tajunnut asiaa.
Olkoon se senkki ollut suvussa vaikka Nooan arkista lähtien, niin jälkipolvelle ei saa jättää velvoitetta jatkaa senkin palvontaa suvun muistoesineenä.
Muistan omasta nuoruudesta samankaltaisen tapauksen. Muutimme opiskelujen takia erilleen kahdeksi vuodeksi ja jaoimme tavarat siten kuin parhaaksi katsoimme eri kämppien välillä. Emme halunneet lyhyen ajan vuoksi tietenkään ostaa mitään uutta, mutta halusimme, että jotain on molemmissa, kun molemmissa aikaa vietimme.
Anoppi riehaantui täysin tästä ja soittelikin mulle. Kantavana viestinä oli, että sitä ja sitä ei olisi saanut viedä mun kämppään, koska ero tulee kuitenkin ja pian.
No ei tullut, 30+ vuotta tuli täyteen tässä viime kesänä. Niin ja mä olen mies, mutta joidenkin mielestä se onkin varmaan eri asia kuin manipuloiva likka.
Vierailija kirjoitti:
Muistan omasta nuoruudesta samankaltaisen tapauksen. Muutimme opiskelujen takia erilleen kahdeksi vuodeksi ja jaoimme tavarat siten kuin parhaaksi katsoimme eri kämppien välillä. Emme halunneet lyhyen ajan vuoksi tietenkään ostaa mitään uutta, mutta halusimme, että jotain on molemmissa, kun molemmissa aikaa vietimme.
Anoppi riehaantui täysin tästä ja soittelikin mulle. Kantavana viestinä oli, että sitä ja sitä ei olisi saanut viedä mun kämppään, koska ero tulee kuitenkin ja pian.
No ei tullut, 30+ vuotta tuli täyteen tässä viime kesänä. Niin ja mä olen mies, mutta joidenkin mielestä se onkin varmaan eri asia kuin manipuloiva likka.
Millainen suhde sinulla muotoutui ajan kanssa anoppiisi?
Alue: Aihe vapaa
Mä veikkaan että tässä casessa käynyt niin, että poikasi ei ole tykännyt antamistasi tavaroista ja myynyt/lahjoittanut ne pois. Sitten kun olet mennyt kyselemään niistä, on hän keksinyt hätävalheen tavaroiden kohtalosta jottet loukkaantuisi.