Onko kenelläkään kokemusta siitä, että olisi päässyt eroon tai yli pakkomielteisestä ihastuksesta?

Minä pääsin eroon ihastuksesta, kun ihastukseni torjui minut, aika tylysti.

Vierailija kirjoitti:

Tää on musta aina ollut outo juttu, koska itselläni ihastus laimenee heti jos toinen ei osoita vastakaikua. 

Pahinta onkin se, että kun sitä vastakaikua tulee aina kun nähdään. Eli se toinen flirttaa, pitää silmäpeliä, antaa ymmärtää...ja on kaikesta käyttäytymisestä ja hermoilusta päätellen itsekin kiinnostunut. Silti hommasta ei tule mitään, molemmat ilmeisesti pelkäävät liikaa. Vuosikymmen meni itsellä tässä touhussa, meillä oli paljon estäviä tekijöitä elämäntilanteessa, kumpikaan ei kuitenkaan naimisissa. Vaikea selittää ulkopuoliselle koko tilannetta. Nyt vasta onnistuin vieroittautumaan.

Hei kaikki pakonomaisesti tai epätoivoisesti rakastuneet. Oletteko tutkineet aiheita: Limerenssi ja toinen aihe: Kaksoisliekki. Nämä ovat usein tällaisten rakkauksien aiheuttajia. Nämä rakkaudet ovat ns. karmallisia rakkauksia eli voitte olla tuttuja jo entisten elämien kautta ja ovat merkityksellisiä. Kannattaa tutustua noihin ja miettiä täsmääkö. Voi saada selitystä omiin tunteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on musta aina ollut outo juttu, koska itselläni ihastus laimenee heti jos toinen ei osoita vastakaikua. 

Pahinta onkin se, että kun sitä vastakaikua tulee aina kun nähdään. Eli se toinen flirttaa, pitää silmäpeliä, antaa ymmärtää...ja on kaikesta käyttäytymisestä ja hermoilusta päätellen itsekin kiinnostunut. Silti hommasta ei tule mitään, molemmat ilmeisesti pelkäävät liikaa. Vuosikymmen meni itsellä tässä touhussa, meillä oli paljon estäviä tekijöitä elämäntilanteessa, kumpikaan ei kuitenkaan naimisissa. Vaikea selittää ulkopuoliselle koko tilannetta. Nyt vasta onnistuin vieroittautumaan.

Ja minä siis pääsin eroon vain poistumalla somesta ja blokkaamalla hänet, katkomalla kaikki viestikanavat. En mene minnekään, missä voisin häneen törmätä jne.

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki pakonomaisesti tai epätoivoisesti rakastuneet. Oletteko tutkineet aiheita: Limerenssi ja toinen aihe: Kaksoisliekki. Nämä ovat usein tällaisten rakkauksien aiheuttajia. Nämä rakkaudet ovat ns. karmallisia rakkauksia eli voitte olla tuttuja jo entisten elämien kautta ja ovat merkityksellisiä. Kannattaa tutustua noihin ja miettiä täsmääkö. Voi saada selitystä omiin tunteisiin.

Olen tutkinut. Mutta käytännössä noiden tutkimisesta ei jää yhtään mitään käteen. Päinvastoin joutuu syvemmälle oman mielen pyörteisiin, kun alkaa uskoa noita juttuja. Siinä se elämä menee kätevästi hukkaan hömppään uskoessa.

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki pakonomaisesti tai epätoivoisesti rakastuneet. Oletteko tutkineet aiheita: Limerenssi ja toinen aihe: Kaksoisliekki. Nämä ovat usein tällaisten rakkauksien aiheuttajia. Nämä rakkaudet ovat ns. karmallisia rakkauksia eli voitte olla tuttuja jo entisten elämien kautta ja ovat merkityksellisiä. Kannattaa tutustua noihin ja miettiä täsmääkö. Voi saada selitystä omiin tunteisiin.

Nimenomaan eivät ole karmallisia, vaan karmasta puhtaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on musta aina ollut outo juttu, koska itselläni ihastus laimenee heti jos toinen ei osoita vastakaikua. 

Pahinta onkin se, että kun sitä vastakaikua tulee aina kun nähdään. Eli se toinen flirttaa, pitää silmäpeliä, antaa ymmärtää...ja on kaikesta käyttäytymisestä ja hermoilusta päätellen itsekin kiinnostunut. Silti hommasta ei tule mitään, molemmat ilmeisesti pelkäävät liikaa. Vuosikymmen meni itsellä tässä touhussa, meillä oli paljon estäviä tekijöitä elämäntilanteessa, kumpikaan ei kuitenkaan naimisissa. Vaikea selittää ulkopuoliselle koko tilannetta. Nyt vasta onnistuin vieroittautumaan.

Ei pahalla mutta tainnut olla yksipuoleista niin, että sinä olet se ihastuneempi. Ei se tilanne sen vähemmän ihastuneemman mielestä mitenkään hankala ole. Saattaa pitää varalla tai roikottaa flirtillä omien intressiensä vuoksi, etenkin jos olet mies ja hän nainen. Hänen itsetuntoaan hivelee, kun hänen flirttinsä uppoaa sinuun kun veitsi voihin. Ei varmaan sen kummemmin tuota asiaa mieti.

Muistakaa ihmiset, jos joku sanoo ettei halua seurustella, sen lauseen voi itse päättää ... sun kanssa. Sellaista tilannetta ei ole, että tuli se elämän rakkaus ja sielunkumppani vastaan, mutta nyt ei sovi seurustella. Ei vaan ole. Samaan syssyyn menee nää "ahdistukset, sitoutumiskammot, pelot" sun muut selitykset.

Et ole hänen mielestään oikea kumppani hänelle ja tähän on usein joku syy, mutta tuskinpa sitä ääneen sanoo.

Dealbreaker voi olla jokin ulkoinen seikka, koulutustaso, mikä vaan mitä nyt ei ehkä tohdi ääneen sanoa.

Tämmöiselle on sitten vihoviimeinen virhe ruveta jokskikin parhaaksi ystäväksi ja olkapääksi ja vuositolkulla voivotella kun on niin hankala tilanne. Elämä valuu hukkaan.

Älä roiku. Sitä ei vaan kiinnosta tarpeeksi, muttei tohdi sitä suoraan sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuskin tulee"

Elättelet ilmeisesti pientä toivoa siitä, että tilanne voisi vielä muuttua?

Ette ole nähneet, mutta pidättekö yhteyttä? Oletteko jotain kavereita kuitenkin tai seuraatko somessa?

Katkaise kaikki kontakti häneen äläkä ole kaveri, vaikka vastapuoli päivittelisikin jotain "hankalaa tilannetta" tai sitkuja ja mutkuja.

Toivo pitää yllä epätoivoista ihastusta. Myös se, ettet nää häntä pitää yllä kuvitelmiasi.

Olen päässyt itse useasta epätoivoisesta ihastuksesta yli niin, että yhteydenpito ja kaveruudet ja someyhteydet poikki kokonaan.

Tuttavapiirissä nainen roikottaa epätoivoisesti rakastunutta kaverimiestään ilmeisesti säälistä frendinään, kun tietää tämän tunteet niin ajattelee olevansa ystävällinen, kun on edes kaveri. Ajattelee varmaan, ettei näin loukkaa mutta kyllä tuo loukkaa sitä rakastunutta vaan enemmän, kun kuitenkin mukana on haave siitä, että tämä toinen muuttaa mielensä.

Ilmeisesti jotenkin olette yhteydessä? Edes niin, että käyt itse seurailemassa somea, liikut jossain jossa voisit törmätä häneen, onko yhteisiä tuttuja tms.

Joka tapauksessa, käy juttelemassa jonkun kanssa. Esimerkiksi työterveydessä, terveyskeskuksessa tai seurakunnalla voisi olla keskusteluapua tilanteeseesi. Ei kannata tuhlata aikaansa enempää. Kommentoin hieman tilannettasi tietämättä, mutta olenko yhtään oikeilla jäljillä?

Ei olla enää oltu aktiivisesti yhteyksissä. Someyhteys on, mutta ei hänessä ole paljon seurattavaa, kun ei ole mitenkään hirveän aktiivinen siellä - ja itse en ikinä kommentoi tai tykkäile somessa hänen suuntaansa mitään. Yhteisiä tuttuja kyllä on, mutta sille ei voi mitään. Ja olen toisaalta vältellyt menemästä samaan paikkaan, juuri siksi, että ajattelen että jos näen hänet, vanhat tunteet iskevät vielä voimakkaampina kuin nyt. Esim. en mennyt juhliin, joihin yhteinen tuttu kutsui minut ja joihin tiesin hänen tulevan, vaan jäi jonkun tekosyyn (muka työasioita) varjolla pois. Yritin siis oikeasti unohtaa ja päästä yli, mutta ei se auttanut. Noihin aikoihin aloitin seurustelunkin, mutta edes sitä kautta tämä yksi ei unohtunut.

Kyllähän tuo silti jonkinlaista yhteydenpitoa on, että olet somessa kaveri ja ilmeisesti haluat pitää jotain "kohteliaita välejä".

Kyllä niille yhteisille tutuille voi, pidä hetki taukoa heihinkin ja kerro syy jos haluat. Kerro myös, ettet halua mitään uutisia tai tietoa tästä henkilöstä.

Juuri nämä kutsut yhteisiin juttuihin ja somekaveruus saavat ajatuksesi nyt turhaan pyörimään hänessä.

Et vielä kommentoinut tätä, että aiotko hankkia keskusteluapua.

Ja joku asia pitää yllä toivoasi, sen näkee kirjoituksistasi. Mieti mikä se on ja käsittele asia. Sen näkee niin, että koet jotenkin olevasi "pakon edestä" tekemisissä, koska yhteiset tutut ja tuota somekaveruutta et viitsi katkaista ettei ne elättelemäsi mahkut mene ..

Onko tyyppi varattu?

Ei ole varattu. Ja osut luultavasti analyysissäsi aika oikeaan - varmasti osa minua elätteleekin toivoa, vaikka toinen osa minusta tajuaisi, että jos jutusta olisi tullakseen jotain enemmän, se olisi tapahtunut jo silloin aiemmin. Tämä toivon elättely lienee juuri sen sitkeän ihastuksen seurausta - kun on ihastunur, ei järkipuhe toimi.

Vierailija kirjoitti:

No miksi et ap ota yhteyttä ihastukseesi? Mitä sulla on hävittävänä?

Mä olen myös ollut toivottoman ihastunut entiseen työkaverimieheen monta vuotta. Meillä oli mieletön kemia ja se oli molemminpuolista. Olimme molemmat naimisissa. Jossain vaiheessa vaihdoin työpaikkaa, mutta tunteeni eivät haalistuneet. Tänäkin päivänä toivon että hän ottaisi minuun yhteyttä. Olen nykyään eronnut. Näemme joskus harvoin ohimennen tyylin kaupassa, mutta kumpikaan ei saa pyydettyä treffeille vaikka molemmat on silloin ihan liekeissä. Hän punastelee niin suloisesti ja katsoo silmiini...

En vaan saa itse aikaiseksi ottaa häneen yhteyttä, kun pelkään pakkeja niin paljon. Ja tietääkseni hän on vieläkin naimisissa. Eli pelkään, että mies sanoo ettei voi kun on naimisissa.

No, sanotaanko vaikka, että aikoinaan se juttu katsottiin jo - silloin yritin, ja ei vaan toiminut eikä edennyt. Aivan kuten joku tässä ketjussa sanoi, että jos toinen osapuoli ei halua seurustella tai tekee jatkuvasti ohareita yms ja sen vuoksi juttu ei pääse alkamaan, johtuuko se siitä, että hän ei syystä tai toisesta sitten haluakaan. Aluksi vaikutti kiinnostuneelta, varmaan olikin, mutta sitten jokin muuttui. Lyhykäisyydessään näin ilman kaikkia sivujuonteita, mutta oli kyllä hyvin tietoinen minun kiinnostuksestani. Jos tällainen tilanne olisi jollain muulla, en missään tapauksessa neuvoisi yrittämään enää ja polttamaan siipiään taas kerran. Eri asia olisi ehkä, jos hän itse ottaisi yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kavereilla on tuollaista. Kahdella kaverilla on elämä mennyt ihan hukkaan tuollaisten takia.

Molemmilla niitä on ollut noin 3 ihastusta, jotka sitten on kestäneet vuosia.

Aivan hulluutta.

Lopeta ap heti tuollainen typeryys.

Haluaisin lopettaa. Mutta miten? Sehän tässä on ongelma, että oikein mikään ei tunnu auttavan.

Oletko ajatellut ottaa härkää sarvista ja kertoa ihastuksen kohteelle tunteistasi? Parempi saada pakit kuin elää epätietoisuudessa hamaan tappiin saakka. 

Hän tiesi tunteistani kyllä silloin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kuudes vuosi menossa. Hänen kanssaan oli jossakin vaiheessa säätöä, mutta ei tullut mitään. Tiedän, että hän ei todellakaan ole näiden tunteiden arvoinen, mutta minkäs teet. Olen yrittänyt järjellä ajatella tilannetta. Tehnyt listoja siitä, kuinka huono mies hän on. Yrittänyt kuvitella häntä pöntöllä ja vaikka mitä. Käynyt treffeillä ja jopa seurustellut. Mikään ei auta.

Ongelma on siinä, että hän oli kuin minun vastakappaleeni niin monessa asiassa, että kaikki omassa elämässäni oleva muistuttaa hänestä. Tiedän sydämessäni, että en tule koskaan löytämään samanlaista ihmistä, mutta samalla myös tiedän, etten koskaan saa häntä enkä ole varma, haluanko edes. Silti tunteet vain ovat.

Ihastuksen kohde taitaa olla Jännis. 

Olen eri kuin tuo, jolle vastasit, mutta ainahan ihastuksen kohde on "jännittävä". Vaikea kuvitella, että joku olisi ihastunut ja kokisi silti sen ihastuksensa kohteen sellaisena "ihan tavallisena" ja jopa vähän tylsänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kavereilla on tuollaista. Kahdella kaverilla on elämä mennyt ihan hukkaan tuollaisten takia.

Molemmilla niitä on ollut noin 3 ihastusta, jotka sitten on kestäneet vuosia.

Aivan hulluutta.

Lopeta ap heti tuollainen typeryys.

Haluaisin lopettaa. Mutta miten? Sehän tässä on ongelma, että oikein mikään ei tunnu auttavan.

Oletko ajatellut ottaa härkää sarvista ja kertoa ihastuksen kohteelle tunteistasi? Parempi saada pakit kuin elää epätietoisuudessa hamaan tappiin saakka. 

Olisikin noin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kavereilla on tuollaista. Kahdella kaverilla on elämä mennyt ihan hukkaan tuollaisten takia.

Molemmilla niitä on ollut noin 3 ihastusta, jotka sitten on kestäneet vuosia.

Aivan hulluutta.

Lopeta ap heti tuollainen typeryys.

Haluaisin lopettaa. Mutta miten? Sehän tässä on ongelma, että oikein mikään ei tunnu auttavan.

Oletko ajatellut ottaa härkää sarvista ja kertoa ihastuksen kohteelle tunteistasi? Parempi saada pakit kuin elää epätietoisuudessa hamaan tappiin saakka. 

Olisikin noin helppoa.

Niinpä - pahimmillaan pakeista saa vielä kurjemman olon, mutta kaipaus ei siltikään katoa.  Mutta sitten pitää selvitä paitsi ihastuksesta, myös pakeista.

Tämä "hankala tilanne" on paha oravanpyörä. Se on kiinnostuneemmalle ihan sama asia kuin lupaus siitä, että kun joku ongelma ratkaistaan niin yhdessä voidaan olla. Se ei ole ei. Se antaa toivoa.

"Hankala tilanne" - selityksellä vähemmän kiinnostunut pääsee vastuusta ja voi tuohon vedoten pyörittää tilannetta oman mielensä mukaan. Ei tarvi sanoa juuta eikä jaata, kun voi vaan todeta tilanteen hankalaksi.

Jos toinen haluaa enemmän ja sinä et, välit ja kaverileikit poikki. Ihan m*lkun maineenki uhalla.

Roikkuja selvittäköön mitä haluaa parisuhteeltaan, elämältään ja määritelköön rajansa ja opeta toiselle miten sinua kohdellaan ja miten ei.

Ei ole helppoa alussa ja varmasti turhanpyörijät kaikkoaa mutta eikös se ole parempi vaan.

Ap pitää jotenkin yhteyttä tuohon tyyppiin, ei olisi muuten mielessä noin paljon. Viestitteletkö välillä tai tykkäilet päivityksistä ? Mitä odotat välillänne tapahtuvan ja jos tiedät että mitään ei tule niin pyyhi koko tyyppi pois ja keskity esim lapsiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi et ap ota yhteyttä ihastukseesi? Mitä sulla on hävittävänä?

Mä olen myös ollut toivottoman ihastunut entiseen työkaverimieheen monta vuotta. Meillä oli mieletön kemia ja se oli molemminpuolista. Olimme molemmat naimisissa. Jossain vaiheessa vaihdoin työpaikkaa, mutta tunteeni eivät haalistuneet. Tänäkin päivänä toivon että hän ottaisi minuun yhteyttä. Olen nykyään eronnut. Näemme joskus harvoin ohimennen tyylin kaupassa, mutta kumpikaan ei saa pyydettyä treffeille vaikka molemmat on silloin ihan liekeissä. Hän punastelee niin suloisesti ja katsoo silmiini...

En vaan saa itse aikaiseksi ottaa häneen yhteyttä, kun pelkään pakkeja niin paljon. Ja tietääkseni hän on vieläkin naimisissa. Eli pelkään, että mies sanoo ettei voi kun on naimisissa.

No, sanotaanko vaikka, että aikoinaan se juttu katsottiin jo - silloin yritin, ja ei vaan toiminut eikä edennyt. Aivan kuten joku tässä ketjussa sanoi, että jos toinen osapuoli ei halua seurustella tai tekee jatkuvasti ohareita yms ja sen vuoksi juttu ei pääse alkamaan, johtuuko se siitä, että hän ei syystä tai toisesta sitten haluakaan. Aluksi vaikutti kiinnostuneelta, varmaan olikin, mutta sitten jokin muuttui. Lyhykäisyydessään näin ilman kaikkia sivujuonteita, mutta oli kyllä hyvin tietoinen minun kiinnostuksestani. Jos tällainen tilanne olisi jollain muulla, en missään tapauksessa neuvoisi yrittämään enää ja polttamaan siipiään taas kerran. Eri asia olisi ehkä, jos hän itse ottaisi yhteyttä.

No ihmiset puhuu kaikenlaista ja voit tulkita hänen ystävällisyytensä ja ties minkä ihan miksi ikinä omassa päässäsi tahdot.

Ja jos sanoo että ei halua seurustella, niin se on aina SUN KANSSA. Kyllä jokainen haluaa seurustella, kun se oikea tyyppi tulee vastaan.

He's just not that into you.

Tossa ei oo mitään tsäänssiä, jos homma meni noin kun kirjoitit.

Vierailija kirjoitti:

Tämä "hankala tilanne" on paha oravanpyörä. Se on kiinnostuneemmalle ihan sama asia kuin lupaus siitä, että kun joku ongelma ratkaistaan niin yhdessä voidaan olla. Se ei ole ei. Se antaa toivoa.

"Hankala tilanne" - selityksellä vähemmän kiinnostunut pääsee vastuusta ja voi tuohon vedoten pyörittää tilannetta oman mielensä mukaan. Ei tarvi sanoa juuta eikä jaata, kun voi vaan todeta tilanteen hankalaksi.

Jos toinen haluaa enemmän ja sinä et, välit ja kaverileikit poikki. Ihan m*lkun maineenki uhalla.

Roikkuja selvittäköön mitä haluaa parisuhteeltaan, elämältään ja määritelköön rajansa ja opeta toiselle miten sinua kohdellaan ja miten ei.

Ei ole helppoa alussa ja varmasti turhanpyörijät kaikkoaa mutta eikös se ole parempi vaan.

Ap pitää jotenkin yhteyttä tuohon tyyppiin, ei olisi muuten mielessä noin paljon. Viestitteletkö välillä tai tykkäilet päivityksistä ? Mitä odotat välillänne tapahtuvan ja jos tiedät että mitään ei tule niin pyyhi koko tyyppi pois ja keskity esim lapsiisi.

En pidä yhteyttä - en siis laita viestejä, en tykkäile hänen päivityksistään. Tiedän, että ei hänen kanssaan tule suhdetta tai muutakaan, ja tiedän että pitäisi unohtaa hänet, mutta ongelma on se, että en nähtävästi osaa. Onkin hyvä kysymys, miksi kiinnostus/ihastus säilyy, vaikka ei enää olla oltu tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi et ap ota yhteyttä ihastukseesi? Mitä sulla on hävittävänä?

Mä olen myös ollut toivottoman ihastunut entiseen työkaverimieheen monta vuotta. Meillä oli mieletön kemia ja se oli molemminpuolista. Olimme molemmat naimisissa. Jossain vaiheessa vaihdoin työpaikkaa, mutta tunteeni eivät haalistuneet. Tänäkin päivänä toivon että hän ottaisi minuun yhteyttä. Olen nykyään eronnut. Näemme joskus harvoin ohimennen tyylin kaupassa, mutta kumpikaan ei saa pyydettyä treffeille vaikka molemmat on silloin ihan liekeissä. Hän punastelee niin suloisesti ja katsoo silmiini...

En vaan saa itse aikaiseksi ottaa häneen yhteyttä, kun pelkään pakkeja niin paljon. Ja tietääkseni hän on vieläkin naimisissa. Eli pelkään, että mies sanoo ettei voi kun on naimisissa.

No, sanotaanko vaikka, että aikoinaan se juttu katsottiin jo - silloin yritin, ja ei vaan toiminut eikä edennyt. Aivan kuten joku tässä ketjussa sanoi, että jos toinen osapuoli ei halua seurustella tai tekee jatkuvasti ohareita yms ja sen vuoksi juttu ei pääse alkamaan, johtuuko se siitä, että hän ei syystä tai toisesta sitten haluakaan. Aluksi vaikutti kiinnostuneelta, varmaan olikin, mutta sitten jokin muuttui. Lyhykäisyydessään näin ilman kaikkia sivujuonteita, mutta oli kyllä hyvin tietoinen minun kiinnostuksestani. Jos tällainen tilanne olisi jollain muulla, en missään tapauksessa neuvoisi yrittämään enää ja polttamaan siipiään taas kerran. Eri asia olisi ehkä, jos hän itse ottaisi yhteyttä.

No ihmiset puhuu kaikenlaista ja voit tulkita hänen ystävällisyytensä ja ties minkä ihan miksi ikinä omassa päässäsi tahdot.

Ja jos sanoo että ei halua seurustella, niin se on aina SUN KANSSA. Kyllä jokainen haluaa seurustella, kun se oikea tyyppi tulee vastaan.

He's just not that into you.

Tossa ei oo mitään tsäänssiä, jos homma meni noin kun kirjoitit.

Niin, tätä tarkoitinkin, että ei halunnut mun kanssa mitään sen kummempaa. Aluksi tosin en käsittänyt väärin, kyllä siinä oli flirttiä ja suutelemista yms. Mutta samapa tuo toki, koska ei hänen kiinnostuksensa yhtä voimakas sitten ollut - tai jos olikin, se laantui tai loppui. Tai jotain. Tiedän erittäin hyvin, että asia on noin, kuten kirjoitit, siinä ei ole epäselvyyttä.

Onko ap saanut selvitettyä itelleen miten toimia jatkossa?