Onko kenelläkään kokemusta siitä, että olisi päässyt eroon tai yli pakkomielteisestä ihastuksesta?

Vierailija kirjoitti:

"Tuskin tulee"

Elättelet ilmeisesti pientä toivoa siitä, että tilanne voisi vielä muuttua?

Ette ole nähneet, mutta pidättekö yhteyttä? Oletteko jotain kavereita kuitenkin tai seuraatko somessa?

Katkaise kaikki kontakti häneen äläkä ole kaveri, vaikka vastapuoli päivittelisikin jotain "hankalaa tilannetta" tai sitkuja ja mutkuja.

Toivo pitää yllä epätoivoista ihastusta. Myös se, ettet nää häntä pitää yllä kuvitelmiasi.

Olen päässyt itse useasta epätoivoisesta ihastuksesta yli niin, että yhteydenpito ja kaveruudet ja someyhteydet poikki kokonaan.

Tuttavapiirissä nainen roikottaa epätoivoisesti rakastunutta kaverimiestään ilmeisesti säälistä frendinään, kun tietää tämän tunteet niin ajattelee olevansa ystävällinen, kun on edes kaveri. Ajattelee varmaan, ettei näin loukkaa mutta kyllä tuo loukkaa sitä rakastunutta vaan enemmän, kun kuitenkin mukana on haave siitä, että tämä toinen muuttaa mielensä.

Ilmeisesti jotenkin olette yhteydessä? Edes niin, että käyt itse seurailemassa somea, liikut jossain jossa voisit törmätä häneen, onko yhteisiä tuttuja tms.

Joka tapauksessa, käy juttelemassa jonkun kanssa. Esimerkiksi työterveydessä, terveyskeskuksessa tai seurakunnalla voisi olla keskusteluapua tilanteeseesi. Ei kannata tuhlata aikaansa enempää. Kommentoin hieman tilannettasi tietämättä, mutta olenko yhtään oikeilla jäljillä?

Ei olla enää oltu aktiivisesti yhteyksissä. Someyhteys on, mutta ei hänessä ole paljon seurattavaa, kun ei ole mitenkään hirveän aktiivinen siellä - ja itse en ikinä kommentoi tai tykkäile somessa hänen suuntaansa mitään. Yhteisiä tuttuja kyllä on, mutta sille ei voi mitään. Ja olen toisaalta vältellyt menemästä samaan paikkaan, juuri siksi, että ajattelen että jos näen hänet, vanhat tunteet iskevät vielä voimakkaampina kuin nyt. Esim. en mennyt juhliin, joihin yhteinen tuttu kutsui minut ja joihin tiesin hänen tulevan, vaan jäi jonkun tekosyyn (muka työasioita) varjolla pois. Yritin siis oikeasti unohtaa ja päästä yli, mutta ei se auttanut. Noihin aikoihin aloitin seurustelunkin, mutta edes sitä kautta tämä yksi ei unohtunut.

Itselläni kuudes vuosi menossa. Hänen kanssaan oli jossakin vaiheessa säätöä, mutta ei tullut mitään. Tiedän, että hän ei todellakaan ole näiden tunteiden arvoinen, mutta minkäs teet. Olen yrittänyt järjellä ajatella tilannetta. Tehnyt listoja siitä, kuinka huono mies hän on. Yrittänyt kuvitella häntä pöntöllä ja vaikka mitä. Käynyt treffeillä ja jopa seurustellut. Mikään ei auta.

Ongelma on siinä, että hän oli kuin minun vastakappaleeni niin monessa asiassa, että kaikki omassa elämässäni oleva muistuttaa hänestä. Tiedän sydämessäni, että en tule koskaan löytämään samanlaista ihmistä, mutta samalla myös tiedän, etten koskaan saa häntä enkä ole varma, haluanko edes. Silti tunteet vain ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kavereilla on tuollaista. Kahdella kaverilla on elämä mennyt ihan hukkaan tuollaisten takia.

Molemmilla niitä on ollut noin 3 ihastusta, jotka sitten on kestäneet vuosia.

Aivan hulluutta.

Lopeta ap heti tuollainen typeryys.

Haluaisin lopettaa. Mutta miten? Sehän tässä on ongelma, että oikein mikään ei tunnu auttavan.

Oletko varma siitä, ettei se vastapuoli tunne samoin? Itse olen umpirakastunut erääseen ihmiseen, mutta en voi/halua/uskalla sitå hänelle toitottaa kovin kummoisesti. Jos hän tekisi pienenkin aloitteen, olisin valmis aivan kaikkeen hänen kanssaan.

Tässä on kaksi ihastunutta sokkona siitä, pitääkö rakkauden kohde heistä. Miksette vaan kysy ihastukseltanne? "Olet ihana. Pidätkö musta?"

Vierailija kirjoitti:

Oletko ihastunut omaan kuvitelmaasi ihmisestä, vai tunnetko hänen kuinka hyvin (olette asuneet yhdessä tms.)?

Mulle tulee mieleen, että tuollaisen pakkomielteenomaisen "rakkauden" takana on jokin muu psyykkinen ongelma. Ehkä pelätään oikeaa rakkautta ja siksi mieluummin tuhlataan vuosia saavuttamattoman haikailuun. Terapiaan mars!

No ei olla asuttu yhdessä, mutta tunnettiin kyllä ja vietettiin aikaa yhdessä. Voi hyvinkin olla, että ongelman syy on pääni sisällä. Toisaalta minulla on ollut aiemmin pitkä suhde ja jotain lyhyempiä, ja nämä olivat ihan hyviä suhteita, eli periaatteessa minulla kyllä on kyky ja rahkeita myös hyvään, oikeaan suhteeseen. Enkä ole suhteissa mikään sekopää, en ole mustasukkainen tai ripustautuva, en mitenkään hankala, enkä hankkiudu hankaliin suhteisiin. Ja suhteissa olen itse asiassa aika itsenäinen ja itsellinen, eli en edes hae mitään symbioosia, jossa ei olisi enää omaa elämää. Käsittääkseni usein tämänkaltaiset ongelmat voivat liittyä siihen, jos saa tällaisia pakkomielteisiä rakastumisia, mutta omalla kohdallani nämä eivät pidä paikkaansa.

Minulla on ollut muutamia kertoja ja aina ne on mennyt ohi noin vuodessa paitsi ekan kerran teininä sitä kesti noin kolme vuotta. Ihan järjetöntä ajan haaskausta se on aina ollut. Koskaan suhteista ei ole tullut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi, meinasin sanoa, että kyllä se ohi menee, kun on nähän aikaa poltellut, mutta jos olet jo seitsemän vuotta odotellut, niin ehkä huono neuvo. Oletko siis päässyt mitenkään lähelle vai onko sellaista kauempaa ihastusta, joka ei pääse väljähtymään?

Ollaan kyllä aiemmin oltu tekemisissä ja vaikkei varsinaista suhdetta ollut, niin jonkinlaista säätämistä kyllä.  Mutta varmaan jossain määrin on kyse siitäkin, ettei ihastus/rakastuminen vaan pääse väljähtymään, ei edes ajan kanssa.

Jos teillä on välimatka, niin se kyllä osaltaan pitää jännitystä, tunnetta ja kaipuuta yllä. Asiat jääneet vähän kesken eikä mielessä pysty sulkemaan ovea. Yritä ajatella, että ihastuksen tunne johtuu saavuttamattomuudesta, hyväksy tunne ja anna sen olla osa sinua, mutta järkeile myös ne mahdottomuudet ja nauti siitä mitä sinulla on. Yritä myös olla armollinen itsellesi, olet vain ihminen.  

Kuulostaa limerenssiltä. Itselläni ollut se kolme kertaa. Lopulta tajusin, että pääni tarvitsi ihastumista, koska se tuntui huumeelta.

Olin päässyt yli, mutta nyt kun ”suhteestamme” on kulunut 14 vuotta, ihastus stalkkaa somessa ja valittelee yksinäisyyttään…

Yleensä on mennyt pari vuotta. Kun tapahtuu jokin muu muutos elämässä niin ihastus saa jäädä.

Minulla oli nuorempana muutamakin vuosikausia kestänyt järjetön ihastus, joista kummastakaan ei tullut mitään. Toisen ihastuksen aikaan olin paha kyllä parisuhteessa ja menin tuon pakkomielteen ohjaamana sössimään koko hienon jutun. 

Kumpikin nuoruuden ihastuksista laantui jossain vaiheessa, vaikka pitkään kärvistelinkin yksipuolisten tunteideni vankina. Näiden tapausten jälkeen en ole enää ihastunut, enkä rakastunut keneenkään ja olen elänyt jo yli kymmenen vuotta sinkkuna. Tuntuu, että en osaa enää edes kiinnostua kenestäkään, vaikka samalla kaipaan toista ihmistä rinnalleni kulkemaan. 

Ehkä vielä joskus törmään henkilöön, joka saa minut jälleen tuntemaan jotain, ehkä en. 

Koulukaverit naittaa kauheiden rumien tyyppien kanssa suorastaan raiskauttaa . Hyi kun ilkeitä jo alakoulussa. Kyllä kaverit on kauheita koulussa jopa tyrkyttää omia himojaan muille ja muiden pitää olla kuin he. Pakko tykätä samoista asioista vaikka ei mitenkään tykkää. Jokaisen kuuluu löytää itse se kenestä tykkää eikä mitään parituksia .

Se lähtee sillä, kun lakkaat ruokkimasta omassa päässäs olvaa ihanaa kuvaa siitä ihmisestä. Loppupelissä totuus on kuitenkin lienee se, että jos olisitte yhdessä niin arki siihenki suhteeseen tulee. 

Mikään suhde ei oo ilotulistusta vuodesta toiseen. Alkaisit näkemään vikoja siinä ihmisessä, niikuin meissä kaikissa ja illuusio häviäis. Mielikuva se on mikä tollasen pakkomielteen saa aikaseks. Meressä on kaloja. 

Kukaan ei oo korvaamaton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kavereilla on tuollaista. Kahdella kaverilla on elämä mennyt ihan hukkaan tuollaisten takia.

Molemmilla niitä on ollut noin 3 ihastusta, jotka sitten on kestäneet vuosia.

Aivan hulluutta.

Lopeta ap heti tuollainen typeryys.

Haluaisin lopettaa. Mutta miten? Sehän tässä on ongelma, että oikein mikään ei tunnu auttavan.

Oletko ajatellut ottaa härkää sarvista ja kertoa ihastuksen kohteelle tunteistasi? Parempi saada pakit kuin elää epätietoisuudessa hamaan tappiin saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kuudes vuosi menossa. Hänen kanssaan oli jossakin vaiheessa säätöä, mutta ei tullut mitään. Tiedän, että hän ei todellakaan ole näiden tunteiden arvoinen, mutta minkäs teet. Olen yrittänyt järjellä ajatella tilannetta. Tehnyt listoja siitä, kuinka huono mies hän on. Yrittänyt kuvitella häntä pöntöllä ja vaikka mitä. Käynyt treffeillä ja jopa seurustellut. Mikään ei auta.

Ongelma on siinä, että hän oli kuin minun vastakappaleeni niin monessa asiassa, että kaikki omassa elämässäni oleva muistuttaa hänestä. Tiedän sydämessäni, että en tule koskaan löytämään samanlaista ihmistä, mutta samalla myös tiedän, etten koskaan saa häntä enkä ole varma, haluanko edes. Silti tunteet vain ovat.

Ihastuksen kohde taitaa olla Jännis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kuudes vuosi menossa. Hänen kanssaan oli jossakin vaiheessa säätöä, mutta ei tullut mitään. Tiedän, että hän ei todellakaan ole näiden tunteiden arvoinen, mutta minkäs teet. Olen yrittänyt järjellä ajatella tilannetta. Tehnyt listoja siitä, kuinka huono mies hän on. Yrittänyt kuvitella häntä pöntöllä ja vaikka mitä. Käynyt treffeillä ja jopa seurustellut. Mikään ei auta.

Ongelma on siinä, että hän oli kuin minun vastakappaleeni niin monessa asiassa, että kaikki omassa elämässäni oleva muistuttaa hänestä. Tiedän sydämessäni, että en tule koskaan löytämään samanlaista ihmistä, mutta samalla myös tiedän, etten koskaan saa häntä enkä ole varma, haluanko edes. Silti tunteet vain ovat.

Ihastuksen kohde taitaa olla Jännis. 

En itse usko siihen, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Itse uskon, että hän ei vain lopulta tuntenut samalla tavoin minua kohtaan. Tuo "huono mies -lista" liittyy enemmänkin siihen, miten yritin päästä hänestä eroon. Ei hän ole mitenkään erityisen huono mies, vaikka meidän juttumme minua loukkasikin.

No miksi et ap ota yhteyttä ihastukseesi? Mitä sulla on hävittävänä?

Mä olen myös ollut toivottoman ihastunut entiseen työkaverimieheen monta vuotta. Meillä oli mieletön kemia ja se oli molemminpuolista. Olimme molemmat naimisissa. Jossain vaiheessa vaihdoin työpaikkaa, mutta tunteeni eivät haalistuneet. Tänäkin päivänä toivon että hän ottaisi minuun yhteyttä. Olen nykyään eronnut. Näemme joskus harvoin ohimennen tyylin kaupassa, mutta kumpikaan ei saa pyydettyä treffeille vaikka molemmat on silloin ihan liekeissä. Hän punastelee niin suloisesti ja katsoo silmiini...

En vaan saa itse aikaiseksi ottaa häneen yhteyttä, kun pelkään pakkeja niin paljon. Ja tietääkseni hän on vieläkin naimisissa. Eli pelkään, että mies sanoo ettei voi kun on naimisissa.

Itse salamarakastuin pian viisi vuotta sitten täysin hullun lailla erääseen mieheen heti ensisilmäyksellä. Siitä saakka tuo mies on ollut elämäni keskipiste ja vallannut ajatukseni täysin. Voisi sanoa täysin pakkomielteinen rakkaus häneen. Siitä onnellinen tilanne, että olen saanut vastakaikua häneltä. Meillä on itse-asiassa suhde ja työn puolesta tekemisissä koko ajan. Molemmat ollaan myös tahoillamme varattuja, joten suhde on salainen. Tuo mies on koko elämäni. Tuskinpa tunteet häneen loppuu koskaan, kun on näin voimakkaat vuosienkin jälkeen. Tiedostan, että olen tavallaan liian ja pakkomielteisesti rakastunut, enkä pysty edes olemaan ilman tuota miestä eli olen myös riippuvainen. Jos yritän ottaa joskus etäisyyttä niin vieroitusoireet on hirveät. Ehkä riippuvuus on molemminpuolista, kun jatkuu vuodesta toiseen ja kumpikin haluaa tätä ylläpitää. Mutta, sanoisin, ettei tämmöinen hullu rakastuminen mene hevillä ohi. Ei ehkä koskaan.

Ei kuulosta järin suurelta rakkaudelta, jos suhde on pelkkä salasuhde puolisoiden selkien takana. 

Yritä löytää joku muu johon ihastut edes hetkeksi.

Sen lisäksi joudut polttamaan sillat siihen sairaalloiseen ihastukseen niin ettet voi ottaa siihen enää yhteyttä vaikka se uusi suhde kylmeneekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuskin tulee"

Elättelet ilmeisesti pientä toivoa siitä, että tilanne voisi vielä muuttua?

Ette ole nähneet, mutta pidättekö yhteyttä? Oletteko jotain kavereita kuitenkin tai seuraatko somessa?

Katkaise kaikki kontakti häneen äläkä ole kaveri, vaikka vastapuoli päivittelisikin jotain "hankalaa tilannetta" tai sitkuja ja mutkuja.

Toivo pitää yllä epätoivoista ihastusta. Myös se, ettet nää häntä pitää yllä kuvitelmiasi.

Olen päässyt itse useasta epätoivoisesta ihastuksesta yli niin, että yhteydenpito ja kaveruudet ja someyhteydet poikki kokonaan.

Tuttavapiirissä nainen roikottaa epätoivoisesti rakastunutta kaverimiestään ilmeisesti säälistä frendinään, kun tietää tämän tunteet niin ajattelee olevansa ystävällinen, kun on edes kaveri. Ajattelee varmaan, ettei näin loukkaa mutta kyllä tuo loukkaa sitä rakastunutta vaan enemmän, kun kuitenkin mukana on haave siitä, että tämä toinen muuttaa mielensä.

Ilmeisesti jotenkin olette yhteydessä? Edes niin, että käyt itse seurailemassa somea, liikut jossain jossa voisit törmätä häneen, onko yhteisiä tuttuja tms.

Joka tapauksessa, käy juttelemassa jonkun kanssa. Esimerkiksi työterveydessä, terveyskeskuksessa tai seurakunnalla voisi olla keskusteluapua tilanteeseesi. Ei kannata tuhlata aikaansa enempää. Kommentoin hieman tilannettasi tietämättä, mutta olenko yhtään oikeilla jäljillä?

Ei olla enää oltu aktiivisesti yhteyksissä. Someyhteys on, mutta ei hänessä ole paljon seurattavaa, kun ei ole mitenkään hirveän aktiivinen siellä - ja itse en ikinä kommentoi tai tykkäile somessa hänen suuntaansa mitään. Yhteisiä tuttuja kyllä on, mutta sille ei voi mitään. Ja olen toisaalta vältellyt menemästä samaan paikkaan, juuri siksi, että ajattelen että jos näen hänet, vanhat tunteet iskevät vielä voimakkaampina kuin nyt. Esim. en mennyt juhliin, joihin yhteinen tuttu kutsui minut ja joihin tiesin hänen tulevan, vaan jäi jonkun tekosyyn (muka työasioita) varjolla pois. Yritin siis oikeasti unohtaa ja päästä yli, mutta ei se auttanut. Noihin aikoihin aloitin seurustelunkin, mutta edes sitä kautta tämä yksi ei unohtunut.

Kyllähän tuo silti jonkinlaista yhteydenpitoa on, että olet somessa kaveri ja ilmeisesti haluat pitää jotain "kohteliaita välejä".

Kyllä niille yhteisille tutuille voi, pidä hetki taukoa heihinkin ja kerro syy jos haluat. Kerro myös, ettet halua mitään uutisia tai tietoa tästä henkilöstä.

Juuri nämä kutsut yhteisiin juttuihin ja somekaveruus saavat ajatuksesi nyt turhaan pyörimään hänessä.

Et vielä kommentoinut tätä, että aiotko hankkia keskusteluapua.

Ja joku asia pitää yllä toivoasi, sen näkee kirjoituksistasi. Mieti mikä se on ja käsittele asia. Sen näkee niin, että koet jotenkin olevasi "pakon edestä" tekemisissä, koska yhteiset tutut ja tuota somekaveruutta et viitsi katkaista ettei ne elättelemäsi mahkut mene ..

Onko tyyppi varattu?