Läheisen vakava sairaus ja kireät välit entuudestaan

Ehkä läheinen ei halua olla kanssasi tekemisisssä? Minä sairastuin vaikeasti ja etenevästi, enkä todellakaan ”ottanut vastaan” niitä kusipäitä, jotka yrittivät sitten heikolla hetkellä tulla kiillottamaan hyväntekijän kruunuaa. Painukoot kettuun.

Jos et ollut aiemmin ystävä, tuskin olet sitä nytkään. Voit säästää myötätuntosi ja lässytyksesi niille, joita kohtaan se on aitoa. Win-win.

Ei sun tartte, kiitos.

Haluat siis omaatuntoasi kiillottaa, vai mitä? Se on ihan sama ,kun tullaan hautajaisiin olemaan surullisen näköisenä, eikä loppuviimein kiinnosta hevon kukkua ,kun kuoli. Miksi tulla, jos ei eläessäkään ollut lähellä tai terveenä toisen ollessa piti etäisyyttä.

Enpä usko ,että tämä ihminen sinua kaipaa.

Jos olitte huonoissa väleissä ennen sairastumistaan, ehkei kannata säälistä alkaa nyt kaveeraamaan. Jos todella haluaisit korjata välit, olisit tehnyt sen jo silloin kun hän oli terve.

Vierailija kirjoitti:

Jos olitte huonoissa väleissä ennen sairastumistaan, ehkei kannata säälistä alkaa nyt kaveeraamaan. Jos todella haluaisit korjata välit, olisit tehnyt sen jo silloin kun hän oli terve.

Hänen sairautensa vääristää sitä, mitä todella ajattelet hänestä.

Olen jatkanut entiseen malliin eli harvakseltaan ja pakolliset tekemisissä.

Ei ole enää läheinen, kun olet pitänyt etäisyyttä.

Sukulaisuus ei velvoita mihinkään.

Miksi edes haluat olla "tukena" etäiselle "läheiselle"?

Olen välillä miettinyt, miten vastaavassa tilanteessa toimisin vaikeiden vanhempien kanssa. Rajat olisi sittenkin sillä, millaista apua voisivat multa saada. Sylkykupiksi en palaisi enkä omaa terveyttä pilaa enää kenenkään takia.

Jotenkin ikävä aloitus, miksi muka haluaisit olla tukena? Tukena ihmiselle, jota et halua lähellesi. Kaksnaismoralismi jyllää.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ikävä aloitus, miksi muka haluaisit olla tukena? Tukena ihmiselle, jota et halua lähellesi. Kaksnaismoralismi jyllää.

Ilmeisesti jotakin perverssiä velvollisuudentuntoa. Toivottavasti ap näkee itsekin sairaas kuvion tässä. Jos nyt on pakko tunkea paikalla, kannattaa edes olla rehellinen - edes itselleen. Harvempi ihminen haluaa sairastaessaan sääli- tai velvollisuusapua, seurasta puhumattakaan.

Perinnön toivossako nyt alat lämmitellä välejä tähän sukulaiseesi?

Voi olla myös niin, että se sairas on kärsinyt kovasti välien katkeamisesta ja toivoo välien lämpenemistä hädän hetkellä.

Esim jos vaikka hän on isä ja ap poika. Ap on homobja isänsä ei sitä hyväksy. Ap suuttuu ja katkaisee välit. Isänsä silti kaipaa (vaikka oman pojan homous ahdistaa)

Kannattaa pitää yhteys minimissään. Itselle ja toiselle tulee vaan kiusallinen olo muuten kun sairauden ilmettyä yhteydenpito alkaakin kiinnostaa.

Ilmeisesti kyse isästä tai äidistä?

Vaikea paikka. Tosin Ilmeisesti hänkin on hoitanut sinua, kun olet ollut avuton (lapsi), nyt ympyrä sulkeutuu.

Aika kylmiä ihmisiä täällä, voi voi..

Perintöä odotellessa. Ihan vaan pysy poissa jatkossakin - hyvänen aika 😳

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kyse isästä tai äidistä?

Vaikea paikka. Tosin Ilmeisesti hänkin on hoitanut sinua, kun olet ollut avuton (lapsi), nyt ympyrä sulkeutuu.

Lapsen hoitaminen on vanhemman tehtävä. Siitä ei ole yksikään lapsi vanhemmilleen mitään velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Perinnön toivossako nyt alat lämmitellä välejä tähän sukulaiseesi?

Mistä sinulle tällaista tuli mieleen? Miksi sinua kiinnostaa ap:n perimysasiat? Ovatko ne itselläsi jollakin tavalla ajankohtaisia? Ehkä mietit, miten pääset oman huonokäytöksisen tätisi tai setäsi suosioon, jotta hän muistaisi sinua omassa testamentissaan? 

Ap on kertonut ainoastaan, että sukulainen käyttäytyy häntä kohtaan rajattomasti ts. on ikävä ihminen, mutta raha-asioista ei ollenkaan. Sitä paitsi mikäli ap:n sairastunut sukulainen on ap:n vanhempi, ap on lain mukaan oikeutettu saamaan lakiosansa perinnöstä, eikä sitä tarvitse erikseen kärkkyä. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ikävä aloitus, miksi muka haluaisit olla tukena? Tukena ihmiselle, jota et halua lähellesi. Kaksnaismoralismi jyllää.

Se on kaksinaismoraali  tai moralismi, ei "kaksnaismoralismi", kuten kirjoitit.

Arvelen, että et myöskään tiedä, mitä kaksinaimoraali  tai moralismi tarkoittavat. Myös tekopyhyys voisi olla tavoittelemasi sana. 

Kaksinaismoraali (eli kaksoisstandardi) tarkoittaa ristiriitaa yksilön tai yhteisön moraalivaatimusten ja tekojen välillä tai moraalia, joka asettaa eri vaatimukset eri yksilöille tai ryhmille.

Moralismi on ankaraan t. ahtaaseen moraaliin perustuva elämänkatsomus; taipumus moralisointiin.

Mutta itse asiaan:

Mielestäni on ihan inhimillistä huolestua kuullessaan jonkun sukulaisensa sairastuneen vakavasti, riippumatta siitä, onko tämä sairastunut ihminen ollut ihana tai vähemmän ihana. Myös empatia tai sääli on inhimillistä tuollaisessa tilanteessa. 

Esimerkiksi minä tunsin sääliä, kun kuulin, että oma vanhempani oli sairastunut niin vakavasti, että myös kuoli siihen tautiin. Säälin häntä hänen yksinäisyytensä vuoksi, vaikka itsehän hän oli omalla aggressiivisella, väkivaltaisella käytöksellään karkoittanut kaikki ihmiset läheltään, myös meidät, hänen omat lapsensa. En kuitenkaan harkinnut hetkeäkään, että ottaisin häneen yhteyttä, sillä ihan yksin hänen ei kuitenkaan tarvinnut viettää viimeisiä hetkiään sairaalassa.