Lue keskustelun säännöt.
Läheisen vakava sairaus ja kireät välit entuudestaan
10.09.2021 |
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit. Läheinen ihminen (sukulainen), johon olen pitänyt etäisyyttä erinäisten erilaisten näkemysten ja rajattomuuden vuoksi. Nyt tällä henkilöllä on todettu vakava sairaus, enkä tiedä, miten suhtautua. Aloitetaanko nyt "puhtaalta pöydältä" ja unohdetaan kaikki (hänen kanssa ei voi asioista keskustella normaalisti). Vai kuinka? Toivoisin tietysti, että voin olla tukena, mutta tuota aiempaa taakkaa on aika paljon.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kyse isästä tai äidistä?
Vaikea paikka. Tosin Ilmeisesti hänkin on hoitanut sinua, kun olet ollut avuton (lapsi), nyt ympyrä sulkeutuu.
Lapsen hoitaminen on vanhemman tehtävä. Siitä ei ole yksikään lapsi vanhemmilleen mitään velkaa.
Sinä laitat jokaiseen vastaavaan ketjuun, että lapsi ei ole vanhemmalleen mitään velkaa. (yleensä lisäät vielä, että lapsi ei ole pyytänyt syntyä tänne)
Kyllä lapsi on vanhemmalleen rakkausvelkaa. Vanhempi on lasta joivannut, vaipan vaihtanut, syöttänyt.
On moraalisesti oikein, että lapsi auttaa vanhempaansa tämän heikoin hetkinä.
Vain psykopaatit ajattelevat toisin. Niitä tässä ketjussa riittää. Hylkäävät vanhempansakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kyse isästä tai äidistä?
Vaikea paikka. Tosin Ilmeisesti hänkin on hoitanut sinua, kun olet ollut avuton (lapsi), nyt ympyrä sulkeutuu.
Lapsen hoitaminen on vanhemman tehtävä. Siitä ei ole yksikään lapsi vanhemmilleen mitään velkaa.
Sinä laitat jokaiseen vastaavaan ketjuun, että lapsi ei ole vanhemmalleen mitään velkaa. (yleensä lisäät vielä, että lapsi ei ole pyytänyt syntyä tänne)
Kyllä lapsi on vanhemmalleen rakkausvelkaa. Vanhempi on lasta joivannut, vaipan vaihtanut, syöttänyt.
On moraalisesti oikein, että lapsi auttaa vanhempaansa tämän heikoin hetkinä.
Vain psykopaatit ajattelevat toisin. Niitä tässä ketjussa riittää. Hylkäävät vanhempansakin.
Enpä ole koskaan aikaisemmin tuota kommenttia palstalle postannut. Mutta ihan oikeassa olet siinä, ettei lapset pyydä syntyä maailmaan, sen valinnan tekevät vanhemmat. Se nyt vielä sitten puuttuisi, että jättävät avuttoman lapsen makaamaan p*skoihinsa ja nääntymään nälkään. Siinä sulle psykopatiaa.
Hyviä vanhempia auttaa mielellään, ja huonompiakin, kunhan oppivat edes auttavasti käyttäytymään. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tuhota itseään luonnehäiriöisten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kyse isästä tai äidistä?
Vaikea paikka. Tosin Ilmeisesti hänkin on hoitanut sinua, kun olet ollut avuton (lapsi), nyt ympyrä sulkeutuu.
Lapsen hoitaminen on vanhemman tehtävä. Siitä ei ole yksikään lapsi vanhemmilleen mitään velkaa.
Sinä laitat jokaiseen vastaavaan ketjuun, että lapsi ei ole vanhemmalleen mitään velkaa. (yleensä lisäät vielä, että lapsi ei ole pyytänyt syntyä tänne)
Kyllä lapsi on vanhemmalleen rakkausvelkaa. Vanhempi on lasta joivannut, vaipan vaihtanut, syöttänyt.
On moraalisesti oikein, että lapsi auttaa vanhempaansa tämän heikoin hetkinä.
Vain psykopaatit ajattelevat toisin. Niitä tässä ketjussa riittää. Hylkäävät vanhempansakin.
Minä varmaan olen sitten se psykopaatti, kun vanhempieni erottua kieltäydyin murrosikäisenä tapaamasta isääni, joka oli hakannut minut, sisarukseni ja toisen vanhempani tämän tästä. Isällä oli myös tapana ajaa meidät ulos, pois kodistamme yleensä vielä keskellä yötä, jopa talvipakkaseen, kun oli ensin kyllästynyt haukkumaan, huutamaan ja hakkaamaan äitiäni. Tarvinneeko mainita erikseen, että asuimme silloin maalla, harvaan asutulla alueella, jossa lähin naapuri oli onneksi sentään vain kilometrin päässä. Ja sinne me yleensä menimmekin yöksi. Yleensä nämä karkureissut kuitenkin saattoivat kestää viikon tai pari. Eikä näitä karkureissuja todellakaan ollut yksi tai kaksi vaan niin monta, että en edes muista tarkkaa lukumäärää enää parinkymmenen vuoden päästä.
Jos tosiaan olet sitä mieltä, että olen psykopaatti, koska halusin suojella itseäni väkivaltaiselta isältäni, kun vihdoinkin sain siihen tilaisuuden, niin sitten olen ihan mielelläni psykopaatti.
Terveisin ihan eri ihminen kuin lainaamasi kommentoija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kyse isästä tai äidistä?
Vaikea paikka. Tosin Ilmeisesti hänkin on hoitanut sinua, kun olet ollut avuton (lapsi), nyt ympyrä sulkeutuu.
Lapsen hoitaminen on vanhemman tehtävä. Siitä ei ole yksikään lapsi vanhemmilleen mitään velkaa.
Sinä laitat jokaiseen vastaavaan ketjuun, että lapsi ei ole vanhemmalleen mitään velkaa. (yleensä lisäät vielä, että lapsi ei ole pyytänyt syntyä tänne)
Kyllä lapsi on vanhemmalleen rakkausvelkaa. Vanhempi on lasta joivannut, vaipan vaihtanut, syöttänyt.
On moraalisesti oikein, että lapsi auttaa vanhempaansa tämän heikoin hetkinä.
Vain psykopaatit ajattelevat toisin. Niitä tässä ketjussa riittää. Hylkäävät vanhempansakin.
Minä varmaan olen sitten se psykopaatti, kun vanhempieni erottua kieltäydyin murrosikäisenä tapaamasta isääni, joka oli hakannut minut, sisarukseni ja toisen vanhempani tämän tästä. Isällä oli myös tapana ajaa meidät ulos, pois kodistamme yleensä vielä keskellä yötä, jopa talvipakkaseen, kun oli ensin kyllästynyt haukkumaan, huutamaan ja hakkaamaan äitiäni. Tarvinneeko mainita erikseen, että asuimme silloin maalla, harvaan asutulla alueella, jossa lähin naapuri oli onneksi sentään vain kilometrin päässä. Ja sinne me yleensä menimmekin yöksi. Yleensä nämä karkureissut kuitenkin saattoivat kestää viikon tai pari. Eikä näitä karkureissuja todellakaan ollut yksi tai kaksi vaan niin monta, että en edes muista tarkkaa lukumäärää enää parinkymmenen vuoden päästä.
Jos tosiaan olet sitä mieltä, että olen psykopaatti, koska halusin suojella itseäni väkivaltaiselta isältäni, kun vihdoinkin sain siihen tilaisuuden, niin sitten olen ihan mielelläni psykopaatti.
Terveisin ihan eri ihminen kuin lainaamasi kommentoija.
Koetko oerkneesi psykopatia isältäsi vai sitten empaattiemman luonteen äidiltäsi.
Kukaan ei täällä voi sinua neuvoa.
Toivon että sinulla on joku läheinen, jonka kanssa voit jutella ja avata tilannettanne. Silloinkin on loppuviimeksi mentävä vain sen oman kompassin mukaan.
Nämä ovat vaikeita eettisiä pohdintoja. Voimaa ja valoa! Päätöksen tekemisen jälkeen saattaa helpottaa.
Itselläni on varmaan tulevaisuudessa jotakin samansuuntaista ratkaistavana. Yritän jo nyt miettiä, mutta teoreettisesti on helpompi esimerkiksi suojella omia rajojaan ja hyvinvointiaan kuin asian todeksitultua.
Kuitenkin sairaus, kärsimys ja kuolema ovat niin valtavia asioita, että me kaikki tarvitsemme rakkautta tai ystävyyttä, toista ihmistä ja yhteisöä.
Nekin, jotka eivät näitä ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti kyse isästä tai äidistä?
Vaikea paikka. Tosin Ilmeisesti hänkin on hoitanut sinua, kun olet ollut avuton (lapsi), nyt ympyrä sulkeutuu.
Lapsen hoitaminen on vanhemman tehtävä. Siitä ei ole yksikään lapsi vanhemmilleen mitään velkaa.
Sinä laitat jokaiseen vastaavaan ketjuun, että lapsi ei ole vanhemmalleen mitään velkaa. (yleensä lisäät vielä, että lapsi ei ole pyytänyt syntyä tänne)
Kyllä lapsi on vanhemmalleen rakkausvelkaa. Vanhempi on lasta joivannut, vaipan vaihtanut, syöttänyt.
On moraalisesti oikein, että lapsi auttaa vanhempaansa tämän heikoin hetkinä.
Vain psykopaatit ajattelevat toisin. Niitä tässä ketjussa riittää. Hylkäävät vanhempansakin.
Minä varmaan olen sitten se psykopaatti, kun vanhempieni erottua kieltäydyin murrosikäisenä tapaamasta isääni, joka oli hakannut minut, sisarukseni ja toisen vanhempani tämän tästä. Isällä oli myös tapana ajaa meidät ulos, pois kodistamme yleensä vielä keskellä yötä, jopa talvipakkaseen, kun oli ensin kyllästynyt haukkumaan, huutamaan ja hakkaamaan äitiäni. Tarvinneeko mainita erikseen, että asuimme silloin maalla, harvaan asutulla alueella, jossa lähin naapuri oli onneksi sentään vain kilometrin päässä. Ja sinne me yleensä menimmekin yöksi. Yleensä nämä karkureissut kuitenkin saattoivat kestää viikon tai pari. Eikä näitä karkureissuja todellakaan ollut yksi tai kaksi vaan niin monta, että en edes muista tarkkaa lukumäärää enää parinkymmenen vuoden päästä.
Jos tosiaan olet sitä mieltä, että olen psykopaatti, koska halusin suojella itseäni väkivaltaiselta isältäni, kun vihdoinkin sain siihen tilaisuuden, niin sitten olen ihan mielelläni psykopaatti.
Terveisin ihan eri ihminen kuin lainaamasi kommentoija.
Koetko oerkneesi psykopatia isältäsi vai sitten empaattiemman luonteen äidiltäsi.
Yleensä pystyn tulkitsemaan ihmisten tekstejä näppäilyvirheistä huolimatta, mutta tällä kertaa en ole ollenkaan varma, mitä olet halunnut kysyä minulta. Siispä vastaan hakuammunnalla.
Minun onneni on ollut, että isä ei päässyt vaikuttamaan elämääni enää murrosiän jälkeen ja sain vihdoinkin tilaisuuden kasvaa aikaisempaa turvallisemmassa, rakastavassa, toisistamme välittävässä kodissa.
Täysin vaurioitta en kuitenkaan ole päässyt elämässäni vaan minulla on ollut masennusta ja ahdistusta. Näihin olen saanut ammattiapua ja olen oppinut terveitä ihmisenä elämisen taitoja. Olen sitä mieltä, että ihminen ei ole koskaan täysin valmis vaan hän voi oppia yhä uusia asioita kaiken ikänsä myös ihmisenä olemisesta. Olen tästä ihka elävä esimerkki itselleni.
Toivottavasti sait kaipaamasi vastauksen.
Aika kylmää voivotella täällä, kun ei tiedä, mitä kaikkea ap on joutunut kärsimään sairastuneen sukulaisensa vuoksi.
Pitäisikö sinun mielestäsi ap:n nyt unohtaa kaiken sen, minkä vuoksi hän on pitänyt etäisyyttä tähän sukulaiseensa, jotta voisi tuntea olevansa turvassa?
Oletko ajatellut sitä mahdollisuutta, että ap:n sukulainen voisi olla ilkeä, inhottava, väkivaltainen, juoppo, rikollinen, uhkaileva, häirikkö, tunkeileva. Ehkä hän on hakannut ap:n sairaalakuntoon tai uhannut viedä ap:n hengen. Tai hän on kavaltanut ap:n rahaa tai omaisuutta jollakin ikävällä tempulla.
Kaikellilla ap:ta ymmärtävillä on todennäköisesti ihan omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu olla kaltoinkohdeltu omassa perheessään tai muussa lähiyhteisössä.
Jos sinä olet sellaiselta säästynyt, niin ihan hyvä vaan. Ei kuitenkaan tunnu kovin hyvältä syyllistää muita ihmisiä, jos et kuitenkaan ymmärrä heitä.