HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, eikä tarvitse edes uskoa, koska siitä on kattavaa tutkimustietoa, että koulutus periytyy. Siitä ei tässä keskustelunavauksessa ole kysymys, niin tärkeää kuin ilmiötä vastaan taistelu onkin. 

Johtuuko ulkopuolisuuden tunne työväenluokkaisuudesta vai jostain muusta? Tunne on aito, syy siihen tulkintaa. 

Häpeä ja neuvojen kysymisen vaikeus ovat tiukasti suomalaisessa kulttuurissa, ehkä sitten erityisesti työväenluokkaisessa. 

On ihan normaalia että lapsilla voi olla taipumus valita vanhempiensa ammatteja vastaava ammatti. Jos sen tekee omasta tee tahdostaan ja on kuitenkin mahdollisuus kouluttautua niin mitä sitten? Onhan ulkomailla jotain parturi- ja kultaseppäsukuja.

Tästäkin on tutkimustietoa, että on yhteiskunnalle haitallista, jos koulutus periytyy liian vahvasti.

Ei lähtökohtaisesti täysin huono ilmiö, lahjakkuus periytyy, joku on näppärämpi sormistaan, toinen matemaattisesti lahjakas. Mutta jos matemaattisesti erittäin lahjakas jatkaa vanhempiensa parturiliikkeessä, eikä kouluttaudu ja työskentele parhaan potentiaalinsa mukaan, me kaikki menetämme. Yksilö siinä, että ei tee itselleen tyydyttävintä työtä, yhteiskunta esimerkiksi innovaatioita ja parasta työpanosta ja verotuloja. 

Taas tätä harhaista luokkasotap*skaa hesarin täydeltä! Missä mielikuvamaailmassa nämä elää?

En minäkään tiennyt sitseistä tai tiedekunnista, tuskin moni muukaan. Siksi ne fukseille selitetään aikalailla ensi töikseen. Yksissäkään sitseissä tai vuosijuhlissa en tosin käynyt. 

Jos tuntee itsensä oudoksi yliopistossa, on todennäköisesti väärässä paikassa. Ei syntyperänsä takia, vaan koska on ahdasmielinen tampio.

Allekirjoitan täysin. Olen duunariperheestä ja mennyt yliopistoon 90-luvulla. Kyse ei ole sosiaalisista taidoista tms vaan siitä, että olet paikassa, josta sinulla ei ole mitään ennakkotietoja tai mitään siteitä sinne. Et pysty kenekään läheisen, luotettavaksi tietämäsi aikuisen kanssa keskustelemaan opintoihin liittyvistä asioista tai valinnoista, vaan joudut selviämään enemmänkin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, eikä tarvitse edes uskoa, koska siitä on kattavaa tutkimustietoa, että koulutus periytyy. Siitä ei tässä keskustelunavauksessa ole kysymys, niin tärkeää kuin ilmiötä vastaan taistelu onkin. 

Johtuuko ulkopuolisuuden tunne työväenluokkaisuudesta vai jostain muusta? Tunne on aito, syy siihen tulkintaa. 

Häpeä ja neuvojen kysymisen vaikeus ovat tiukasti suomalaisessa kulttuurissa, ehkä sitten erityisesti työväenluokkaisessa. 

On ihan normaalia että lapsilla voi olla taipumus valita vanhempiensa ammatteja vastaava ammatti. Jos sen tekee omasta tee tahdostaan ja on kuitenkin mahdollisuus kouluttautua niin mitä sitten? Onhan ulkomailla jotain parturi- ja kultaseppäsukuja.

Tästäkin on tutkimustietoa, että on yhteiskunnalle haitallista, jos koulutus periytyy liian vahvasti.

Ei lähtökohtaisesti täysin huono ilmiö, lahjakkuus periytyy, joku on näppärämpi sormistaan, toinen matemaattisesti lahjakas. Mutta jos matemaattisesti erittäin lahjakas jatkaa vanhempiensa parturiliikkeessä, eikä kouluttaudu ja työskentele parhaan potentiaalinsa mukaan, me kaikki menetämme. Yksilö siinä, että ei tee itselleen tyydyttävintä työtä, yhteiskunta esimerkiksi innovaatioita ja parasta työpanosta ja verotuloja. 

Näinpä juuri. Eikä tällaiset ketjut josta nuoret voivat lukea miten vain tietynlaisen taustan omaavat pärjäävät yliopistoissa ainakaan auta ihmisten kävelemistä kohti lahjojensa hyödyntämistä. Kun siellä luennoilla on nykyään pankinjohtajan pojan ja siivoojan tytön lisäksi Kiinasta tullut opiskelija joka keskittyy nikottelun sijaan imemään tietoa mahdollisimman nopeasti sisälle, lähi-itätaustainen nuori nainen huiveineen joka nauttii innolla mahdollisuudesta opiskella tai Af ganistanista vauvana pako laisena tullut nuori joka kielenoppimisen jälkeen on päättänyt tehdä itselleen paremman tulevaisuuden uudessa kotimaassaan. Tuossa hieman suhteellisuusmittaria noihin identiteettirypemisiin. 

Ihmeellistä yliopiston ja yliopisto-opiskelun glorifiointia. Kun aloitin opinnot Helsingin yliopistossa 1990-luvun taitteessa,  opiskelutovereiden valtaosan kotitausta ei ollut vähääkään akateeminen. Vain joidenkin harvojen vanhemmat, kuten omani, olivat hankkineet korkeakoulutuksen suurten ikäluokkien koulutusbuumin aikana 60-70-lukujen vaihteessa, ja tällaisissakin perheissä elämäntapa oli varsin maanläheinen. Eliitin lapset hakeutuivat aivan muille aloille.

Tuskinpa tilanne on sittemminkään muuttunut kovin radikaalisti. Humanistisille aloille ja luonnontieteisiin kouluttautuvien taustat ovat varmasti edelleenkin varsin vaihtelevia, vaikka kodin merkitys koulutusasteen valintaan onkin nähtävästi sittemmin jälleen korostunut. Tämän lehtijutun kaavamaiset yleistykset voivat ehkä päteä enintään joihinkin perinteisiin professioihin kouluttavilla aloilla, kuten lääke- ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Olen keskiluokkataustainen pieneltä paikkakunnalta, joten olin ennen yliopistoa (Helsinki) se "porvari".

Hyvin sitä sosiaalisesti pärjäsi, kuitenkin tuli huomattua monista pienistä seikoista sekä opiskeluaikana että työelämässä kuuluvansa hyvätuloiseen kuplaan. Olin kaikkein ahkerimpia tekemään kesätöitä sekä valmistumaan, koin että monet olivat itseeni verrattuna laiskoja kermaperseitä. 

Työllisyysnäkymät alallani ovat erittäin hyvät ja mahdollisuudet tienata mediaania enemmän myös todella hyvät. Silti jaksetaan marista kuinka työ on niin stressaavaa ja vaativaa. Työssä ei oteta vastuuta ihmisten hengestä/terveydestä/turvallisuudesta tai taloudesta. Tai hyvin pieni osa ottaa, mutta ne marisijat eivät tee juuri niitä töitä. Työssä on mahdollista toimia myös yrittäjänä ja siten vaikuttaa suuresti oman työn kuormitukseen sekä sisällöltä että työajoilta, mutta sekään ei marisijoille käy. Pitää olla palkansaajana 32h töitä viikossa ja palkka silti yli 4t/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oulussa oli paljon maatilojen lapsia, Onko ne työväenluokkaisia

Ei, maanviljelijät työllistävät itsensä, eivätkä ole kenenkään palkollisia. Heillä on myös merkittävää suvun perintöomaisuutta kiinteistöinä, eli ovat omistavaa luokkaa. Maanviljelijä voi esim myydä metsää.

Työläisellä on yleensä vain se seuraava palkkansa.

No jos työväenluokka määritellään noin, niin uskon että sitten siltä taustalta voikin olla vaikea sopeutua yliopistomaailmaan. Mutta se tarkoittaa, että suurin osa ns perinteisissä duunariammateissa työskentelevistä (raksamiehet, hoitajat, rekkakuskit) ei ole työväenluokkaa, koska useimmilla on kuitenkin säästöjä ja esim omistusasuntoja, kesämökkejä ja ihan keskiluokkainen elämä. Palkkakin voi olla parempi kuin akateemisella naapurilla. Ja työväenluokkaa olisi sitten vain ne kaikkien köyhimmät, joilla ei tosiaan ole kuin sen kuun palkka tai sosiaalituet, niinkö? Eli kyse ei olekaan välttämättä vanhempien koulutustasosta vaan ennemmin rahankäyttötaidoista tai -tuurista. Sinänsä aika hankala määritelmä, kun ihmisten taloustilanteet tuppaa elämän aikana muuttumaan.

Olen opiskellut yliopistolla enkä vieläkään vuosia opintojen jälkeen tiedä mitä ovat sitsit.

En myöskään ollut osakunnissa, pitänyt haalaria tai muuta vastaavaa.

Ainiin, vanhempani ovat akateemisia, samoin sisarukseni.

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä harhaista luokkasotap*skaa hesarin täydeltä! Missä mielikuvamaailmassa nämä elää?

En minäkään tiennyt sitseistä tai tiedekunnista, tuskin moni muukaan. Siksi ne fukseille selitetään aikalailla ensi töikseen. Yksissäkään sitseissä tai vuosijuhlissa en tosin käynyt. 

Jos tuntee itsensä oudoksi yliopistossa, on todennäköisesti väärässä paikassa. Ei syntyperänsä takia, vaan koska on ahdasmielinen tampio.

Ahdasmielinen tampio?

Hyvin sivistynyt ilmaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oulussa oli paljon maatilojen lapsia, Onko ne työväenluokkaisia

Ei, maanviljelijät työllistävät itsensä, eivätkä ole kenenkään palkollisia. Heillä on myös merkittävää suvun perintöomaisuutta kiinteistöinä, eli ovat omistavaa luokkaa. Maanviljelijä voi esim myydä metsää.

Työläisellä on yleensä vain se seuraava palkkansa.

No jos työväenluokka määritellään noin, niin uskon että sitten siltä taustalta voikin olla vaikea sopeutua yliopistomaailmaan. Mutta se tarkoittaa, että suurin osa ns perinteisissä duunariammateissa työskentelevistä (raksamiehet, hoitajat, rekkakuskit) ei ole työväenluokkaa, koska useimmilla on kuitenkin säästöjä ja esim omistusasuntoja, kesämökkejä ja ihan keskiluokkainen elämä. Palkkakin voi olla parempi kuin akateemisella naapurilla. Ja työväenluokkaa olisi sitten vain ne kaikkien köyhimmät, joilla ei tosiaan ole kuin sen kuun palkka tai sosiaalituet, niinkö? Eli kyse ei olekaan välttämättä vanhempien koulutustasosta vaan ennemmin rahankäyttötaidoista tai -tuurista. Sinänsä aika hankala määritelmä, kun ihmisten taloustilanteet tuppaa elämän aikana muuttumaan.

Tämä. Ihan vaan esimerkkinä kuuntelin erästä noin 50 v miekkosta kun hän kertoi omistavansa 2 metsäkonetta ja yhden puunkuljetusauton. Kolmas metsäkone oli vielä velkarahalla. Eli omaisuutta varovasti arvioiden 5miltsiä kun lasketaan muu kalusto ja hirsitalo rantatontilla mukaan. Ihan kertoi ottaneensa velkaa ja maksaneensa sitä h*lvetinmoisella työnteolla pois, kunnes oli varaa palkata pari renkiä. Tuli vaan mieleen, kun täällä eräänä päivänä keskusteltiin siitä kuinka väsynyttä on kehuskella kovalla työn teolla kun kaikki onkin geenien ja tuurin ansiota /syytä...

En sitten tiedä hänen tai lastensa menestyksestä filosofisissa keskusteluissa, kun mulle puhui lähinnä rahasta ja työnteosta ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.

Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?

Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.

Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää. 

Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla? 

Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.

Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.

Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.

Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi. 

juurihan sinä kerroit "tietäväsi", että akateemiset vanhemmat, joilta ei jälkikasvun uran edistämiseen tuuppimista heru, ovat harvassa ja sitäpaitsi m*lkkuja. Kun tämä ei vastaa meidän maalaisten kokemusta, niin oletin, että tietosi täytyy tulla sitten sieltä Helsingistä, jossa kaikki on toisin ja joka toisen yliopisto-opiskelijan taustalla vaikuttaa vuosisatainen akateeminen traditio :'D

Mene nyt oikeasti vi.....un siitä trollaamasta pelle. Spämmit samankaltaisia viestejä toinen toisensa perään. Jokaisessa korostuu sekä äärimmilleen viety tyhmä argumentointi että solvaukset. Eli täysin selvää trollimeininkiä. 

onko näin? Sinä osoitit sitten argumentointikykysi ja asiallisuutesi sanalla m*lkku? Onko tuo karkea kielenkäyttö ja sokeus omien kommenttien asiattomuudelle sitten sitä työläisperua? Epäilen, koska sivistynein, hienopuheisin ja ihmisystävällisin ihminen jonka tunnen on pienviljelijän lapsi rajan tuntumasta - ja muuten oppiarvoltaan tohtori.

Tunnustaako tää itärajan myyttinen ihmisystävällinen tohtori tuntevansa sinut, se tässä on oikeampi kysymys.

Ei tiedä moni muukaan kirjoitti:

Olen opiskellut yliopistolla enkä vieläkään vuosia opintojen jälkeen tiedä mitä ovat sitsit.

En myöskään ollut osakunnissa, pitänyt haalaria tai muuta vastaavaa.

Ainiin, vanhempani ovat akateemisia, samoin sisarukseni.

Kuulostaa tylsältä.

Minusta tässä lietsotaan nyt jotain ihmeellistä vastakkainasettelua "akateemiset vastaan duunarit", mikä on ihan vaan vahingollista. Joo, siis toki varmasti jollain tämmöistä ulkopuolisuuden kokemusta on, mutta olen melko varma että aika ulkopuolinen olo olisi ollut minullakin maalaistyttönä mennä vaikkapa Helsingin oikikseen, vaikka olenkin akateemisesta perheestä. Sekä akateemisia että duunariperheitä on niin paljon erilaisia, ettei siinä nähdäkseni ole mitään selkeää jakoa. Ääripäissä toki on ne "vanhan rahan" elitistiperheet ja kaikkein köyhimmät kouluttamattoman yh-äidin perheet, joiden lasten lähtökohdat ovat kieltämättä hyvin erilaiset, mutta suurin osa on jossain siinä välillä. Alojen välilläkin tuntuu olevan iso merkitys sillä, onko suhteita jo valmiiksi vai ei, mutta aika harvassa on ne joissa ei omalla aktiivisuudella menestyiso. Suurimmalla osalla kun niitä valmiita suhteita ei ole. Ja suurin osa yliopisto-opiskelijoista on fuksivuonna ihan pihalla. Ihan vanhempien koulutuksesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Huvittava ketju. Nämä "isäni oli valmistunut valtsikasta" -tyypit, jotka eivät ymmärrä edes olevansa akateemisista kodeista riehuvat täällä kimpaantuneena, että heidän maailmansa ei olekaan universaalisesti koettu eikä heidän opintiensä ole seurausta ainoastaan heidän omista kyvyistään ja ahkeruudestaan. 

Istuin aikoinaan ystäväni häissä samassa pöytäseurueessa tällaisen "opiskelen valtsikassa" tyypin kanssa. Ystäväni halusi tutustuttaa lapsuuden kaverinsa opiskelukavereihinsa. Valtsikka tyyppi oli yhden kaverin puoliso.

Hänellä oli jollain tavoin kihahtanut pissi päähän, en tiedä johtuiko se valtsikasta vai äveriääseen sukuun kuuluvasta puolisosta. Oli raskas pöytäseurue ja ilta 🤣 ...

Tässä hukkuu nyt asian pointti

Työläistaustalta tulevan on hyvä vaan tunnistaa, ettei se outouden ja ulkopuolisuuden tunne johdu siitä, että hän olisi jotenkin huonompi tai sosiaalisesti lahjaton. Vaan hän on ehkä uudemmassa ja vieraammassa tilanteessa kuin moni muu, ja joutuu siksi tulemaan elämänvaiheeseen vähän takamatkalta. Ja on yksinäinen olo, koska perheessä ei voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa, he eivät yhtään ymmärrä mistä puhutaan.

Kun ymmärtää, että itsessä ei ole vikaa, vaan tilanne on mikä on, voi olla itselleen armollisempi, kokea ettei ole yksin, vaan kuuluu tiettyyn viiteeyhmään, ja myös voi olla itsestään ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, eikä tarvitse edes uskoa, koska siitä on kattavaa tutkimustietoa, että koulutus periytyy. Siitä ei tässä keskustelunavauksessa ole kysymys, niin tärkeää kuin ilmiötä vastaan taistelu onkin. 

Johtuuko ulkopuolisuuden tunne työväenluokkaisuudesta vai jostain muusta? Tunne on aito, syy siihen tulkintaa. 

Häpeä ja neuvojen kysymisen vaikeus ovat tiukasti suomalaisessa kulttuurissa, ehkä sitten erityisesti työväenluokkaisessa. 

On ihan normaalia että lapsilla voi olla taipumus valita vanhempiensa ammatteja vastaava ammatti. Jos sen tekee omasta tee tahdostaan ja on kuitenkin mahdollisuus kouluttautua niin mitä sitten? Onhan ulkomailla jotain parturi- ja kultaseppäsukuja.

Tästäkin on tutkimustietoa, että on yhteiskunnalle haitallista, jos koulutus periytyy liian vahvasti.

Ei lähtökohtaisesti täysin huono ilmiö, lahjakkuus periytyy, joku on näppärämpi sormistaan, toinen matemaattisesti lahjakas. Mutta jos matemaattisesti erittäin lahjakas jatkaa vanhempiensa parturiliikkeessä, eikä kouluttaudu ja työskentele parhaan potentiaalinsa mukaan, me kaikki menetämme. Yksilö siinä, että ei tee itselleen tyydyttävintä työtä, yhteiskunta esimerkiksi innovaatioita ja parasta työpanosta ja verotuloja. 

Juurihan minä hitto soikoon sanoin, että jos itse haluaa pitää saada opiskella mitä vaan haluaa. Vit tu tätä ylitulkintaa ja vääristelyä ja samoin ihmeellistä käsitystä siitä että yliopisto on oikotie onneen ja duunarius epätoivottavaa vaikka moni duunari on hyväpalkkainen ja maisteri osaamistaan vastaamattomassa työssä. Mitä jos henkilö haluaa olla maailman paras parturi tai muurari? Miksei duunarityö voi olla tyydyttävää. Muurareista on pula. Olen itse akateeminen mutta en vasemmistososiologi vänkääjä.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan täysin. Olen duunariperheestä ja mennyt yliopistoon 90-luvulla. Kyse ei ole sosiaalisista taidoista tms vaan siitä, että olet paikassa, josta sinulla ei ole mitään ennakkotietoja tai mitään siteitä sinne. Et pysty kenekään läheisen, luotettavaksi tietämäsi aikuisen kanssa keskustelemaan opintoihin liittyvistä asioista tai valinnoista, vaan joudut selviämään enemmänkin yksin.

On tuossa omasta päästäkin kiinni, jos ei ymmärrä, että yliopistoissa on opiskelijapalveluita, joista voi hakea apua ja ihan niiltä oman alan opettajiltakin löytyy tukea. Ei ehkä kaikilta, mutta yleisesti ottaen tiedekunnissa tykätään niistä opiskelijoista, jotka osoittavat kiinnostusta kyseistä alaa kohtaan. Täysin yksin ei tarvitse kenenkään ponnistella, jos ei halua.

Sanon näin jälkiviisaana, koska itsekään en osannut hyödyntää läheskään kaikkea sitä, mitä oli tarjolla, vaikka olen akateemisesta perheestä. Jotkut muut osasivat, ja pääsivät aktiivisuutensa avulla tutkimusryhmiin jo opintojen alkuvuosina, ja muutenkin sisälle yliopistomaailmaan. Minulle se kaikki oli ihan outoa, mutta päin vastoin kuin sinä, kehtaan myöntää oman syyllisyyteni. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä hukkuu nyt asian pointti

Työläistaustalta tulevan on hyvä vaan tunnistaa, ettei se outouden ja ulkopuolisuuden tunne johdu siitä, että hän olisi jotenkin huonompi tai sosiaalisesti lahjaton. Vaan hän on ehkä uudemmassa ja vieraammassa tilanteessa kuin moni muu, ja joutuu siksi tulemaan elämänvaiheeseen vähän takamatkalta. Ja on yksinäinen olo, koska perheessä ei voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa, he eivät yhtään ymmärrä mistä puhutaan.

Kun ymmärtää, että itsessä ei ole vikaa, vaan tilanne on mikä on, voi olla itselleen armollisempi, kokea ettei ole yksin, vaan kuuluu tiettyyn viiteeyhmään, ja myös voi olla itsestään ylpeä.

ihan näin ei-akatemisesta perheestä ulevana (ja solahdin silti yliopistomaailmaan hyvin) niin paljonko te alustatte lastanne yliopistoelämästä ennen opiskeluja? Kerrotte tapahtumista ja tavoista toimia? Jaatte kokemuksia kuin synnytys- tai armeijakertomuksia ikään? Minusta tämä artikkeli on huvittava, ainnakin nymymaailmassa, jossa ainakin lukiotasolle pääsee kyllä ihan "työväenluokasta" riippumatta kuka tahasa. Samoin kuin tiedon äärelle. Ei sinne yliopistoon mistään savikuopasta ja tynnyrissä kasvaneena mennä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä hukkuu nyt asian pointti

Työläistaustalta tulevan on hyvä vaan tunnistaa, ettei se outouden ja ulkopuolisuuden tunne johdu siitä, että hän olisi jotenkin huonompi tai sosiaalisesti lahjaton. Vaan hän on ehkä uudemmassa ja vieraammassa tilanteessa kuin moni muu, ja joutuu siksi tulemaan elämänvaiheeseen vähän takamatkalta. Ja on yksinäinen olo, koska perheessä ei voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa, he eivät yhtään ymmärrä mistä puhutaan.

Kun ymmärtää, että itsessä ei ole vikaa, vaan tilanne on mikä on, voi olla itselleen armollisempi, kokea ettei ole yksin, vaan kuuluu tiettyyn viiteeyhmään, ja myös voi olla itsestään ylpeä.

Keskimäärin siellä on pihalla ihan kaikki.

Toisaalta onko Helsingissä kaikki yliopisto-opiskelijat toistensa vanhoja lukiokavereita tai perhetuttuja?

Sekin kuulostaa omituiselle, koska pääkaupunkiseudulle tulee muualta opiskelijoita ja vastaavasti sieltä lähtee opiskelijoita muualle Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä hukkuu nyt asian pointti

Työläistaustalta tulevan on hyvä vaan tunnistaa, ettei se outouden ja ulkopuolisuuden tunne johdu siitä, että hän olisi jotenkin huonompi tai sosiaalisesti lahjaton. Vaan hän on ehkä uudemmassa ja vieraammassa tilanteessa kuin moni muu, ja joutuu siksi tulemaan elämänvaiheeseen vähän takamatkalta. Ja on yksinäinen olo, koska perheessä ei voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa, he eivät yhtään ymmärrä mistä puhutaan.

Kun ymmärtää, että itsessä ei ole vikaa, vaan tilanne on mikä on, voi olla itselleen armollisempi, kokea ettei ole yksin, vaan kuuluu tiettyyn viiteeyhmään, ja myös voi olla itsestään ylpeä.

Kauniisti ajateltu, mutta eihän tämä ole vain työväenluokkaisten asia. Myös niiden akateemista lähtökohdista olevien on hyvä tunnistaa, että on olemassa muitakin lähtökohtia, jotka eroavat omista ja se kurssikaveri on voinut päästä matkaan takamatkalta eikä ole vain sosiaalisesti kömpelö, kuten täällä haluttiin leimata.