HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaito on eräänlaista älykkyyttä, jota lapset oppii vanhemmiltaan, jos näillä on keskustelun taito, ja ylipäätään tapana puhua lasten kanssa asioista.

Joistain lapsistahan huomaa jo ala-asteikäisinä, etteivät ole tottuneet juttelemaan aikuisten kanssa. Osa lapsista sen taidon varmaan oppii sitten koulussa tai muissa piireissä.

Mutta voisin lyödä vetoa, että vanhempien koulutustaustalla on tuossa merkitystä. Joten ei ole kummallista, jos keskusteluun tottumaton (työläisperheen) nuori tuntee olonsa oudoksi yliopistossa.

Täytyypä nyt sanoa, että en ole ikinä huomannut keskustelun puutetta kouluttamattomissa sukulaisissa. Päinvastoin. Juttua riittää. Ehkä se johtuu itäsuomalaisesta perimästä. Hämeessä jörötetään enemmän. Helsingissä sitä vasta tuppisuita ollaankin.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ollut pakollisia nuo turhat tapahtumat. Kävin luennolla ja sen jälkeen pois yliopiston tiloista. Olisi ollut todella rasittavaa ravata noissa mukatärkeissä pukujuhlissa ja esittää "akateemista".

Sinulta jäi paljon opiskelija-elämästä kokematta. Saattaa joskus vielä kaduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ollut pakollisia nuo turhat tapahtumat. Kävin luennolla ja sen jälkeen pois yliopiston tiloista. Olisi ollut todella rasittavaa ravata noissa mukatärkeissä pukujuhlissa ja esittää "akateemista".

Sinulta jäi paljon opiskelija-elämästä kokematta. Saattaa joskus vielä kaduttaa.

Sitä samaa ryyppäämistä se on yliopistossa kuin lukiossa ja yläasteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmat ovat akateemisia, samoin kaikki isovanhempani ainakin 100 vuotta taaksepäin. Ei minulla silti ollut yliopisto-opintoja aloittaessa kovin ihmeellistä mielikuvaa ainejärjestöistä, verkostoitumisesta ja muusta täällä mainitusta. Isommissa opiskelijariennoissa jaksoin käydä ekan vuoden, sen jälkeen keskityin lähinnä opintoihin ja harrastuksiin.

Pääaineeni humanistisessa tiedekunnassa oli pieni ja opiskelijaporukka tiivis, eikä sen lisäksi ollut kiinnostusta osallistua ainejärjestöjen tmv. toimintaan. Mukana oli muistakin kuin akateemisista perheistä tulevia opiskelijoita, mutta hyvin tultiin kaikki juttuun eikä ketään jätetty ulkopuolelle. Toivottavasti eivät myöskään kokeneet olevansa ulkopuolisia.

100 vuotta taaksepäin? En usko. Että vielä kaikki sukusi naisetkin olisi korkeakoulutettuja 20-luvulle, öö..

En ole tuo jota lainasit, mutta minulla on sama tilanne kuin hänellä. Koko suku sekä syvyys- että leveyssuunnassa akateemisia. Useita tohtoriksi väitelleitä on, enimmäkseen sukulaiset ovat toki maistereita.

Akateemisuus periytyy vahvasti. Aiemmin sen taloudellinen hyöty oli myös suuri. Nykyään riippuu alasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan järkyttävä tuo Helsingin kielilukion juttu. Tyttöä kuristanut joku pojanmölli ja töninyt alas portaita ja tyttö sitten saanut aivotärähdyksen joko potkimisen tai päälle tallomisen seurauksena. Huhhuh.

Eipä vaikuta opintiellä elitistiset, filosofisia keskusteluja käyvät opiskelijatoverit enää niin kovin vakavalta uhkalta. Tyytyväinen saa olla jos ei yliopistolla tule vielä turpiin tai tisseihin tarttumista.

Ihan Suomessa ainakin vuosina 1982-1996 olen todistanut pillun kourintaa sekä ala-asteen, että yläasteen pihassa välitunnin aikana. Joutunut myös itse kohteeksi. Suomessa on pitkät perinteet naisten (tyttöjen) hyväksikäytölle. Mitä nyt uudisasukkaiden myötä alkoi hirveä älämölö miten kunnollisia suomipojat on.. No eivät olleet.

Tuota, miten tämä nyt liittyy asiaan? Kunhan mainitsin, että se on vielä pieni murhe jos ei koulussa ymmärrä jonkun siteeraavan tunnettua filosofia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ollut pakollisia nuo turhat tapahtumat. Kävin luennolla ja sen jälkeen pois yliopiston tiloista. Olisi ollut todella rasittavaa ravata noissa mukatärkeissä pukujuhlissa ja esittää "akateemista".

Sinulta jäi paljon opiskelija-elämästä kokematta. Saattaa joskus vielä kaduttaa.

Minua ei vieläkään kaduta, vaikka opiskelusta on jo aikaa. Kokeilin kaikenlaista, mutta pönötys ja juominen ei ole mun juttuja. Haalareita käytin ehkä kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmat ovat akateemisia, samoin kaikki isovanhempani ainakin 100 vuotta taaksepäin. Ei minulla silti ollut yliopisto-opintoja aloittaessa kovin ihmeellistä mielikuvaa ainejärjestöistä, verkostoitumisesta ja muusta täällä mainitusta. Isommissa opiskelijariennoissa jaksoin käydä ekan vuoden, sen jälkeen keskityin lähinnä opintoihin ja harrastuksiin.

Pääaineeni humanistisessa tiedekunnassa oli pieni ja opiskelijaporukka tiivis, eikä sen lisäksi ollut kiinnostusta osallistua ainejärjestöjen tmv. toimintaan. Mukana oli muistakin kuin akateemisista perheistä tulevia opiskelijoita, mutta hyvin tultiin kaikki juttuun eikä ketään jätetty ulkopuolelle. Toivottavasti eivät myöskään kokeneet olevansa ulkopuolisia.

100 vuotta taaksepäin? En usko. Että vielä kaikki sukusi naisetkin olisi korkeakoulutettuja 20-luvulle, öö..

En ole tuo jota lainasit, mutta minulla on sama tilanne kuin hänellä. Koko suku sekä syvyys- että leveyssuunnassa akateemisia. Useita tohtoriksi väitelleitä on, enimmäkseen sukulaiset ovat toki maistereita.

Akateemisuus periytyy vahvasti. Aiemmin sen taloudellinen hyöty oli myös suuri. Nykyään riippuu alasta.

Kuinka monta akateemista naista oli Suomessa 100 vuotta sitten? He kaikkiko oli sun esiäitejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan järkyttävä tuo Helsingin kielilukion juttu. Tyttöä kuristanut joku pojanmölli ja töninyt alas portaita ja tyttö sitten saanut aivotärähdyksen joko potkimisen tai päälle tallomisen seurauksena. Huhhuh.

Eipä vaikuta opintiellä elitistiset, filosofisia keskusteluja käyvät opiskelijatoverit enää niin kovin vakavalta uhkalta. Tyytyväinen saa olla jos ei yliopistolla tule vielä turpiin tai tisseihin tarttumista.

Ihan Suomessa ainakin vuosina 1982-1996 olen todistanut pillun kourintaa sekä ala-asteen, että yläasteen pihassa välitunnin aikana. Joutunut myös itse kohteeksi. Suomessa on pitkät perinteet naisten (tyttöjen) hyväksikäytölle. Mitä nyt uudisasukkaiden myötä alkoi hirveä älämölö miten kunnollisia suomipojat on.. No eivät olleet.

Ai, mie oon käynyt toisenlaista koulua. Ei meidän oppilaitoksiin soitettu kertaakaan poliisia, enkä ole nähnyt pojan lyövän tai kuristavan tyttöä mut ihan miten vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jotkut täällä niin kirkasotsaiset tai oman kuplansa sisään jumittuneet väittävät, ettei mitään luokkaeroja ole, että kyse on vain näiden "työväenluokkaisten" sosiaalisten taitojen puutteesta tai oman pään sisäisestä ongelmasta, niin tässä oma kokemukseni:

Vaikka opiskelijoiden oma tausta ja vanhempien ammatit eivät olleet usein tai edes koskaan mikään jokapäiväinen kahvipöydän keskustelun aihe, törmäsin silti lukemattomia kertoja aivan järkyttäviin ennakkoluuloihin työväenluokkaisista, esim. pelkän ammattikoulun käyneistä. Suurin osa opiskelijoista omalla alallani tuli korkeasti kouluttautuneista perheistä (tämä tosin voi vaihdella eri aloilla) ja läpi opintojeni sain kuulla miten työväenluokkaisiin viitattiin mm. "vähä-älyisinä, sairaina, tyhminä, oman elämänsä ja kouluttautumisensa omilla elämänvalinnoillaan pilanneina, sivistymättöminä, ressukoina, joita me oikeasti kouluttautuneet ja älykkäät pääsemme tulevassa työssämme auttamaan". Tämänkaltainen puhe koski vielä työväenluokkaa yleisellä tasolla, ei vain jostain huumeongelmasta tms. kärsiviä ihmisiä. On syytä kyllä miettiä uudelleen, kenellä tässä tilanteessa oikeastaan on se puute niistä sosiaalisista taidoista.

Jos sinulla, lukija, on yhtään empatiakykyä, voit miettiä miltä minusta tuntui istua vuodesta toiseen luennoilla, seminaareissa, illanistujaisissa, tapahtumissa ja porukoissa, joissa työväenluokka, johon myös koko oma sukuni kuuluu, nähtiin jonain "huonompana" ja "epäonnistuneempana" pelkän koulutuksen ja työn perusteella. Luonnollisesti en halunnut tuoda omaa taustaani koskaan yleisesti esille.

Ennen kuin joku teistä ärähtää "no eihän kaikki keskiluokkaiset tai yläluokkaiset ole tuollaisia", niin ei olekaan. Tapasin yliopistoaikoina myös aivan ihania empatiaan kykeneviä, erilaisten näkökulmien pohdinnasta kiinnostuneita, eri taustoista lähtöisin olevia ihmisiä, joista osasta sain jopa elinikäisiä ystäviä. Mutta valitettavan moni pysyi hyvin ennakkoluuloisina ainakin koko opiskeluajan. En tiedä, jatkuuko kaikilla sama meno vielä työelämässä. Mutta voi vain kuvitella, miltä työväenluokkaisesta tuntuu istua vastaanotolla sellaisen ammatilaisen luona, joka suhtautuu häneen pöytänsä takaa arvostellen lähtökohtaisesti jonain huonompana, vaikka ei sitä ääneen sanoisi.

Tuommoiset ennakkoluulot on kyllä kamalia :( itse en ole omissa opinnoissa ja pääasiassa korkeakoulutetussa tuttavapiirissä tuommoiseen törmännyt, mutta en epäile etteikö joissain piireissä voisi sitä ollakin. Ja onhan näitä, vaikkapa lääkäreitä, jotka ei istu hoitajien kanssa samaan pöytään vaan on mieluummin yksin.

Mutta sitten on myös se toinen suunta, johon itse olen törmännyt henkilökohtaisesti, eli se kun duunarikaverit ja pahimmillaan perhe alkaa haukkua ja dissata sitä "liian hienoa" yliopisto-opiskelijaa, mikä on ihan hirveän surullista. Oikeasti olen törmännyt mitä ihmeellisimpiin ennakkoluuloihin, kun joskus kaverin kautta tuli vietettyä aikaa duunarimiesten seurassa, tai vaikkapa baarissa juteltua semmoisen kanssa. Voin vaan kuvitella miten vaikeaa on, jos omat vanhemmat on semmoisia ja itse päätyt menemään yliopistoon :(

Tästä tuli míeleen omat kokemukseni. Pari muuten ihan fiksua ammattikorkean käynyttä, työläistaustaista kaveriani (naisia, eri aloilta ja eri aikoina) piikittelivät aina sopivassa kohden minua, koska olen maisteri. Taustavivahteena jutuissa oli se miten pääsen elämässäni helpommalla ja tienaan maisterina paremmin kuin muut. Tosiasiassa tienasin vähän yli pari tonnia kuussa ja siitäkin piti säästellä, koska olin määräaikaisuuksien välissä epätoivoisesti työtä hakeva työtön ja heillä puolestaan oli vakityöt ja isommat tulot...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ollut pakollisia nuo turhat tapahtumat. Kävin luennolla ja sen jälkeen pois yliopiston tiloista. Olisi ollut todella rasittavaa ravata noissa mukatärkeissä pukujuhlissa ja esittää "akateemista".

Sinulta jäi paljon opiskelija-elämästä kokematta. Saattaa joskus vielä kaduttaa.

Tai sitten ei. Itse en osallistunut ylimääräisiin. Ikää nyt 60 vuotta, eikö vieläkään kaduta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten puhe tai vitsit eroavat?

Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.

Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi. 

Juuri näin. Eikä iskelmästä tykätä ironisesti. Se on lapsuudesta tuttua ja ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten puhe tai vitsit eroavat?

Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.

Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi. 

Juuri näin. Eikä iskelmästä tykätä ironisesti. Se on lapsuudesta tuttua ja ok.

Tunnen paljon duunareita ja yksikään ei tykkää iskelmästä. Ovatko he vääränlaisia duunareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.

Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.

Alkaako tässä kohtaa mikään kello soittaa? Keillä sitä rahaa sitä vastoin oli? Mä olen duunaritaustasta ja opiskellut sekä juristiksi että ekonomiksi. Kyllä se tausta alkoi näkyä heti, varakkaista perheistä tulevat voivat ottaa rennosti koska mitään pakkoa menestyä ei ole. Rahaa on jo. Mä sitä vastoin yritin, ihan hullun lailla. Se missä kävi isoin moka oli kesätyöt ja mihin keskittyä. Suhteilla saatiin paikat asianajotoimistoissa tai varsinkin yrityksissä. Niihin ei keltanokilla ollut juurikaan asiaa. Mä en juhlinut, istuin joka viikonloppuaamukin opiskelemassa. Varakkaat eivät lukeneet tai tulivat myöhään eilisen bileistä. Ja rahaahan heillä oli. Kalliit vaatteet ja jopa ostetut / maksetut asunnot monilla. Mä asuin vanhempien nurkissa enkä kehdannut edes puhua asiasta. Opiskelijakämppää en saanut kun vanhemmat asuivat Espoossa. Muut lisäksi reissasivat ja elivät aktiivista sosiaalista elämää. Mua hävetti jo se oma asumismuoto, lopulta aloin pudota kelkasta kun kesätyövalinnat ja mitä töitä ylipäätään sain ohjasivat ja sysäsivät uraa suuntaa, joka ei ollut kovin ideaali.

Oletko minä?

Täsmälleen samat kokemukset. Tein hullun lailla töitä ja opiskelin, kympin tyttö kun oon. Ihmettelin miten jotkun kurssikaverit asuivat hienoissa kämpissä ja mietin miten heillä on varaa sellaista vuokrata kun eivät käyneet juuri töissäkään. Noh, asunnot olivatkin omistuasuntoja, vanhempien rahoilla ostettuja. Kävivät reissuissa vähän väliä samalla kun itse säästin päälle vuoden, että pääsin kuukaudeksi Kaakkois-Aasiaan. Ennen yliopistoon menemistä en tiennyt, että Suomessa on nuoria joille vanhemmat oikeasti ostavat asuntoja, autoja ja maailmanympärimatkoja. 

Höh, ei mullekaa koskaan ole ostettu autoa, matkaa tai asuntoa. Vanhemmat on ok varakkaita. No eipä mitään, ostin kaikki nuo aikanaan itse itselleni, en ole kateellinen joidenkin muiden hopeatarjottimella saamista asiousta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten puhe tai vitsit eroavat?

Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.

Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi. 

Juuri näin. Eikä iskelmästä tykätä ironisesti. Se on lapsuudesta tuttua ja ok.

Mun akateeminen vaari kuunteli radiosta aina jotain iskelmäradiota. Se on mulle lapsuudesta tuttua, mutta en välitä siitä.

Mikä siinä akateemisuudessa on niin hienoa. Itse menin yliopistoon, koska olen aina tykännyt fysiikasta. Akateeminen pelleily juhlineen ja kalliine pukuineen itsessään ei ole kiinnostanut lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä akateemisuudessa on niin hienoa. Itse menin yliopistoon, koska olen aina tykännyt fysiikasta. Akateeminen pelleily juhlineen ja kalliine pukuineen itsessään ei ole kiinnostanut lainkaan.

Sama syy miksi ihmiset ostaa ylikalliin auton, kellon ja asunnon. Pitää näyttää menestyneeltä

Mielestäni riippuu myös yliopistosta. Helsingin yliopisto saattaa maaseudun tuöväenluokkaiselle tuntua vielä kopeammalta paikalta kuin pienemmän kaupungin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmat ovat akateemisia, samoin kaikki isovanhempani ainakin 100 vuotta taaksepäin. Ei minulla silti ollut yliopisto-opintoja aloittaessa kovin ihmeellistä mielikuvaa ainejärjestöistä, verkostoitumisesta ja muusta täällä mainitusta. Isommissa opiskelijariennoissa jaksoin käydä ekan vuoden, sen jälkeen keskityin lähinnä opintoihin ja harrastuksiin.

Pääaineeni humanistisessa tiedekunnassa oli pieni ja opiskelijaporukka tiivis, eikä sen lisäksi ollut kiinnostusta osallistua ainejärjestöjen tmv. toimintaan. Mukana oli muistakin kuin akateemisista perheistä tulevia opiskelijoita, mutta hyvin tultiin kaikki juttuun eikä ketään jätetty ulkopuolelle. Toivottavasti eivät myöskään kokeneet olevansa ulkopuolisia.

100 vuotta taaksepäin? En usko. Että vielä kaikki sukusi naisetkin olisi korkeakoulutettuja 20-luvulle, öö..

En ole tuo jota lainasit, mutta minulla on sama tilanne kuin hänellä. Koko suku sekä syvyys- että leveyssuunnassa akateemisia. Useita tohtoriksi väitelleitä on, enimmäkseen sukulaiset ovat toki maistereita.

Akateemisuus periytyy vahvasti. Aiemmin sen taloudellinen hyöty oli myös suuri. Nykyään riippuu alasta.

Kuinka monta akateemista naista oli Suomessa 100 vuotta sitten? He kaikkiko oli sun esiäitejä?

Suomessa naiset olleet miehiä koulutetumpia koko itsenäisyyden ajan johtuen siirtomaa-ajoista jolloin naiset jätettiin viikinkivalloittajille, miehet laitettiin sotimaan uusia alueita (eli hautaan vieraille maille) kruunulle.

En koe olevani työväenluokkaisesta taustasta. Toinen vanhempi oli käynyt kauppakoulun toinen ihan kauppaopiston. Eli ei ollut mitään yliopisto taustaa kummallakaan . Hyvin pärjäsin yliopistossa 2 kotimaisessa ja yhdessä ulkomaisessa.

Tunnen yhden mukavan pariskunnan. Molemmat käynyt vain ammattikoulun. Toinen on keittiöapulainen ja toinen huoltomies. Niillä on lukion ja yliopiston käynyt poika joka on pomona eräässä isossa firmassa. Täys kusipää ja itseään täynnä oleva ääliö.