Miksi puheliailta ja äänekkäiltä ihmisiltä ei edellytetä sosiaalisia taitoja?

En pysty yhtymään tähän iänikuiseen "puheliaat ovat pahoja ja tyhjiä ihmisiä, hiljaiset ovat hyveellisiä ja älykkäitä" -aggressioon, joka on ainakin av:lla lähes jokapäiväinen teema.

Sen sijaan olen kyllä itsekin miettinyt että miten jotkut kehtaavatkin vedota rehellisen räväkkään tms. temperamenttiin kun ovat yksinkertaisesti avoimen ilkeitä muille ihmisille. Ei ole epärehellistä jättää sanomatta jokaista inhottavaa ajatustaan kanssaihmisistä, eikä se ole mikään temperamenttiasiakaan, onko oikeus pahoittaa muiden mieltä miten paljon vain huvittaa. Ainoa mitä keksin "oikeutukseksi" tälle (enkä siis silti ole sitä mieltä että se oikeuttaa mitään, yritän vain itselleni selittää tätä ilmiötä) on se, että jos ihminen sanoo kuukaudessa vaikka tuhat sekalaista mielipidettään jollekin tietylle yleisölle, vaikka työpaikan kahvipöytäporukalle, ja kerran viikossa joku niistä on täysin pöyristyttävän törkeä, on tietty mahdollisuus että se törkeä osin hautautuu sen muun puhetulvan alle eikä herätä kovin paljon huomiota. Kun taas jos se hiljainen, joka kuukauden aikana kertoo mielipiteensä viidestä asiasta, sanoo kerran sen kuukauden aikana jotain pöyristyttävän törkeää, kaikki ovat todennäköisesti suht järkyttyneitä siitä miten suuri prosenttiosuus ulosannista on ollut niin kauheaa - vaikka jälkimmäinen sanoi sitä kauheaa vain kerran kuussa, ja se ensinmainittu kerran viikossa.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 00:00"]

Anoppi on seurassani aika hiljainen. Se on välillä ahdistavaa. Mutta heti, kun se sanoo jotakin, mua alkaa ärsyttää ja toivon, että se olisi hiljaa.

[/quote]Tuo on jo toivotonta ;)

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 18:55"]Taidan olla hölöttäjä itse, mutta ahdistun hiljaisten ihmisten kanssa, joista saa lypsää joka sanan ja jotka eivät ikinä koskaan jatka keskustelua tai vaihda näkökulmaa tai ylipäätään osallistu juuri mitenkään. Karmeita energiasyöppöjä.
[/quote] mäkin ahdistun. Musta hyvä sosiaalinen tilanne on vastavuoroinen keskustelu. Mä en jaksa enää nähdä esim vapaa-ajalla yhtä kivaa ja miellyttävää työkaveria joka on tosi varautunut ja hiljainen. Hän pakottaa mut omalla käytöksellään hölöttäjäksi koska ei olla niin läheisiä että hiljaisuus olis kivaa. Olisi kivaa ymmärtää teidän hiljaisuutta mut en tajua

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 21:49"]Mä en viitsi vaivautua keskustelemaan millään lailla näiden pahimpien hölöttäjien/päällepuhujien kanssa. Mielummin poistun sitten kokonaan, niin ei tarvi alistua kuuntelemaan. Yhden esimerkin kerron: Sellainen hiljainen ja ujo ihminen avasi yllättäen kerrankin kahvipöydässä suunsa ja alkoi kertoa lapsensa joutuneen edellisiltana kolariin. Me muut jäätiin kuuntelemaan ja mielessäni aloin sorvata sopivia kysymyksiä hänelle. Mutta eihän tää hissukka saanut kolmatta lausettaan loppuun kun pöydän suulain alkoi innoissaan kertoa miten hänen mökkinaapurinsa muutama vuosi sitten ajoi...

 
[/quote]
Tämä on se raivostuttava esimerkki äänekkäästä ihmisestä. Tällaiset on aika itsekkäitä tapauksia. Siinä menee kertojalla pasmat ihan sekaisin, kun on puhumassa tärkeästä asiasta ja joku keskeyttää. Mutta yhtä loukkaava on se toinen ääripää, joka vastaavassa tilanteessa istuu ihan hiljaa. Siinä tulee kertojalle tunne "olenko ihan ilmaa".
[/quote] kyllä juuri näin. Mulla yksi työkaveri voi istua helposti vartin hiljaa osallistumatta keskusteluun johon pystyisi aiheen ja keskustelun rytmin puolesta osallistumaan . Musta Se on huonoa käytöstä ja hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle eleilläään ja ilmeilläään

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 07:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 21:49"]Mä en viitsi vaivautua keskustelemaan millään lailla näiden pahimpien hölöttäjien/päällepuhujien kanssa. Mielummin poistun sitten kokonaan, niin ei tarvi alistua kuuntelemaan. Yhden esimerkin kerron: Sellainen hiljainen ja ujo ihminen avasi yllättäen kerrankin kahvipöydässä suunsa ja alkoi kertoa lapsensa joutuneen edellisiltana kolariin. Me muut jäätiin kuuntelemaan ja mielessäni aloin sorvata sopivia kysymyksiä hänelle. Mutta eihän tää hissukka saanut kolmatta lausettaan loppuun kun pöydän suulain alkoi innoissaan kertoa miten hänen mökkinaapurinsa muutama vuosi sitten ajoi...   [/quote] Tämä on se raivostuttava esimerkki äänekkäästä ihmisestä. Tällaiset on aika itsekkäitä tapauksia. Siinä menee kertojalla pasmat ihan sekaisin, kun on puhumassa tärkeästä asiasta ja joku keskeyttää. Mutta yhtä loukkaava on se toinen ääripää, joka vastaavassa tilanteessa istuu ihan hiljaa. Siinä tulee kertojalle tunne "olenko ihan ilmaa". [/quote] kyllä juuri näin. Mulla yksi työkaveri voi istua helposti vartin hiljaa osallistumatta keskusteluun johon pystyisi aiheen ja keskustelun rytmin puolesta osallistumaan . Musta Se on huonoa käytöstä ja hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle eleilläään ja ilmeilläään

[/quote]

Edelleen ihmetyttää miten jotkut ehtivät huomata tuollaisia asioita. Omissa työpaikoissa on kälätystä riittämiin, en ehdi tarkkailla onko jokku hiljainen jota pitäisi alkaa syrjiä kun kuitenkin pääasiassa töitä on menty tekemään. Harvemmin edes istutaan 15 minuuttia vain puhumassa.

Toisekseen ihmisillä on erilainen suodatin. Jotkut puhuvat mitä tahansa, jotkut ovat tarkkoja siitä että heidän asia liittyy puheenaiheeseen tai tuo siihen jotain uutta eivätkä vain puhumisen innosta.

Minusta on kiusaamista vaatia, että kaikkien pitäisi olla puheliaita, vaikka itse puhun tai rohkaisen toisia puhumaan, en kuitenkaan vaadi että toisten pitää tehdä näin. Jokainen saa seuransa valita, mutta jos touhu on sitä että jatkuvasti tekee haukkumaketjuja hiljaisista tai antaa ilmeillä toisen ymmärtää töissä etä ei pidä hiljaisista, niin on vain alhainen kiusaaja, traumatisoitunut lapsuudessa pahasti.

Kyllä ongelma kouluissa ja päiväkodeissa on röyhkeys ja itsekkyys, turhan puhujia ja turhaan esiintyjiä on enemmän kuin toisten kuuntelijoita. Hiljaiset ovat vain raikas tuulahdus, maailmassa jossa ääntä riittää.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 07:36"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 18:55"]Taidan olla hölöttäjä itse, mutta ahdistun hiljaisten ihmisten kanssa, joista saa lypsää joka sanan ja jotka eivät ikinä koskaan jatka keskustelua tai vaihda näkökulmaa tai ylipäätään osallistu juuri mitenkään. Karmeita energiasyöppöjä. [/quote] mäkin ahdistun. Musta hyvä sosiaalinen tilanne on vastavuoroinen keskustelu. Mä en jaksa enää nähdä esim vapaa-ajalla yhtä kivaa ja miellyttävää työkaveria joka on tosi varautunut ja hiljainen. Hän pakottaa mut omalla käytöksellään hölöttäjäksi koska ei olla niin läheisiä että hiljaisuus olis kivaa. Olisi kivaa ymmärtää teidän hiljaisuutta mut en tajua

[/quote]

Ongelma on tyystin sinun, suvaitsematon ihminen ei tajua muita vaan haluaa että kaikki ovat itsensä näköisiä ja ehtii töissäkin tarkkailla  puhuvatko kaikki sopivasti. Ei hyvä malli lastenkasvattamiseen, luulenpa että kotonasi asuu ilkeitä paskamaisia kiusaajia äitinsä lisäksi muitakin.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:17"]

Hohhoijaa taas tämä perustettu, että puheliaat ovat tyhmiä. Olen puhelias ja pidän ihmisistä ja olen sosiaalisesti taitava, kiitos perheeni antaman mallin. Kuuntelen ja minulle mm uskoudutaan paljon. Silti, koska olen puhelias ja impulsiivinen, moni on ihan hämmästynyt ja sen sanonutkin, kun osottaudun älykkääksi. Olen puheliaisuudestani huolimatta luonnontieteellisten alan tohtori, joka luo FMn huvikseen, kuuluu Mensaan ja tykkää pohtia asioita. Kai minun pitäisi silti olla aina hiljaa yksinäni, jotta antaisin älykkään ja syvällisen kuvan itsestäni

[/quote]

Jos minun pitäisi valita, työskentelenkö puheliaan vai hiljaisen ihmisen kanssa, työskentelisin hiljaisen. Korvat soi työpäivän jälkeen sosiaalisen pälättäjän jäljiltä ja töitä ei meinaa ehtiä saada tehdyksi. Hiljaisen ihmisen kanssa työt luistaa ja hiljaa voi olla itsekin, jos ei saa kahvitauolla juttukaveria. Lukee vaikka päivän lehden. Hiljainen ihminen ei häiritse toista, mutta pälättäjä käy päälle ja häiritsee.

Kun kuuntelee pälättäjää ja hänen töksäyttelyjään ja suorasukaisuuttaan, on vaikea uskoa hänen olevan kovin älykäs. Älykkäällä ihmisellä on myös silmää sille, mitä pälätetään missäkin tilanteessa ja milloin pitäisi pitää se suukku kiinni, vaikka kuinka rakastaisi sitä omaa ääntään

Kyllä on ihmisellä erikoiset ylpeyden aiheet jos ylpeyden aihe on että minä olen puhelias. Kyllä se ylpeyden aihe pitäisi olla se puheen ja luonteen sisältö ja miten muita kohtelee. Ihminen joka käy kertomassa että hiljaiset ovat tylsiä enkä enää jaksa heitä, on aika ikävä ihminen.

Kaikki osaavat tuottaa paskaa, kaikki eivät vain viitsi. useimmat jotka leuhkivat puheliaisuudellaan, tuottavat suusta pelkkää paskaa, so juoruja.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:47"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:47"]

Huom! En tarkoittanut, että KAIKKI puheliaat ihmiset olisivat "rasittavia kälättäjiä". Päinvastoin, mielestäni moni extrovertti ihminen on todella mukavaa seuraa. MUTTA ihmettelin sitä, miksi puheliaalle sallitaan paljon herkemmin ikävä ja tylykin käytös, esim, vittuilu, kiroilu, toisten epäkunnioittava kohteleminen jne. Miksi siihen ei koeta tarvetta puuttua? Miksi itse hiljaisena saan kuulla kommentteja, että tapani vuorovaikuttaa on hankala tms. kun taas joku puheliaampi ihminen, jonka aggressiivinen ilmaisu aiheuttaa ahdistusta, onkin ihan ok? Miksi suomessa ei arvosteta _sosiaalisia taitoja_?

Ulkomailla oon (hiljaisena hissukkana) törmännyt siihen, että puhelias ihminen osoittaa mielenkiintoa minua kohtaan ja yrittää ottaa mukaan keskusteluun. Suomessa näin ei tapahdu juuri koskaan, vaan puhelias jauhaa omia juttujaan itsestään. Lisäksi täällä tunnutaan ajattelevan, että äänekäs ihminen = sosiaalisesti taitava. Tähän kulttuuriin kaipaisin muutosta.

[/quote]

Luulen, että ero puuttumisessa johtuu siitä samasta asiasta, kuin vaikka että jos poikajoukko törttöilee kaupungilla, tai koulussa, siihen ei puututa yhtä helposti kuin tyttöjoukon törttöilyyn. Eli pelko. Uskallus.

Todennäköisyys että mahdollisesti manipuloiva koko ajan suuna pääänä oleva päällepäsmäri antaa sinulle täyslaidallisen, on suurempi, kuin että hiljainen ajatteleva "hissukka" antaa täyslaidalllisen, jos puutut huonoon käytökseen.

Ihmiset ovat laumasieluisia pelkureita.

Kukaan ei puutu kaupungilla hakkaamiseen, mutta kun pikkutyttö sanoo kirosanan, niin johan löytyy rohkeita ihmisiä paheksumaan.

Olen huomannut myös tuon eron ulkomaiden ja suomen välillä. Se johtunee siit että täällä ei osata olla kunnolla, samasta asiasta kuin että täällä on enemmän kiusamista. Ihmiset ovat juntteja ja koska suomalaisia on pidetty stereotyyppisesti hiljaisina, ollaan nyt ylpeiltä sitten puhumisesta ja on käsitetty sosiaalisuus aivan väärin. Se ei ole paskamaisuutta muille, ja etuilua ja hiljaisempian kiusaamista.

[/quote]

On Suomessa ennenkin ollut näitä sentraalisantroja. Eli joka kylässä oli pari, kolme eukkoa, joiden suu kävi ja kieunta kuului läpi kylän ja muiden asiat setvittiin. Ennen he olivat rasittavia juoruakkoja, joita ihmiset välttelivät, kun eivät vain jaksaneet heitä. Nyt he ovat työpaikkojen upeita ekstroverttejä ja sosiaalisia koneita, joita edelleen kukaan ei jaksa kuunnella ja heitä pidetään rasittavina.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:40"]Ei ihmisiä voi luokitella kahteen eri tyyppiin: hiljaisiin hissukoihin ja äänekkäisiin kälättäjiin. Itse olen jotain ihan tolta väliltä. Toisessa seurassa pälpätän mitä mieleen tulee ja toisessa taas saatan olla hiljaa. Esimerkiksi uusien ihmisten kanssa saatan antaa itsestäni reippaan ja puheliaan kuvan, mutta seuraavalla tapaamiskerralla en välttämättä keksi enää mitään puhuttavaa. Silti olen olemukseltani reipas ja saatan osallistua keskusteluun nyökkäilemällä ja kuuntelemalla. Toisinaan kaikki mitä aikon sanoa kuulostaakin niin tyhmältä, etten viitsi edes sanoa. Vaikka eihän aina tarvitse olla mitään järkevää sanottavaa.

Usein ajattelen että ujous ja hiljaisuus on epätoivottuja ja huonoja luonteenpiirteitä, vaikka miksi olisi? Sekin on vain luonteenpiirre muiden joukossa. Ja tosiaan milloin ihminen luokitellaan tuohon hissukkaluokkaan ja milloin hölöttäjäluokkaan? Voi siltä väliltäkin olla.
[/quote]

Mietin samaa. Toisinaan tulee löpistyä paljonkin ihmisten kanssa, mutta enimmäkseen kaipaan kuitenkin rauhaa ja hiljaisuutta.

Ennen myös pidin ujouttani kamalana asiana, mutta nykyään en sitä sen kummemmin ajattele ja hyväksyn sen. Hyväksyn myös ajoittaisen tarpeeni olla hölöttäjä.

Mun mielestä on ihan kiva jos ihminen kertoo juttuja elämästään, siis juttelee. Mutta siinä vaiheessa kun ei huomaa, ettei toinen jaksa kuunnella ja puhuu vain yksin, se ei ole enää sosiaalisuutta. Se ei ole myöskään sosiaalisuutta, jos sulkee keskustelusta jonkun pois. Sosiaalisuus on myös muiden huomioonottamista ja muidenkin kuuntelemista. Eli myös paljon puhuvien pitäisi muistaa se vastavuoroisuus, ei siinä muuten ole mitään vikaa.

Mutta keskustelun aloitukseen, olen samaa mieltä että "kälättäjiltä" hyväksytään paljon enemmän töykeyksiä kuin hiljaisilta. Johtuisikohan siitä, että jos ne puhuu paljon myös hyviä asioita niin ne töksäytykset unohtuu helpommin? Ja ehkä niille ei uskalleta niinkään näyttää, jos tuomitsee heidän käytöstään, jos pelkää jtn piikikästä kommenttia takaisin jos ovat muutenkin sanavalmiita.

Osaisitteko te puheliaammat selittää, miksi aloitatte kesken lauseen puhumaan muiden päälle? Mun mielestä kuuluu hyviin tapoihin antaa toisen sanoa sanottavansa. Mietin nyt siis esim. näitä lounastilanteita, joissa pöydässä istuu useampia ihmisiä juttelemassa. Mulle käy tosi usein niin, että ehdin sanoa "joo mä oon kyllä huomannut viime aikoina että...", ja sitten mut jyrätään usein jopa usean ihmisen voimin puhumalla päälle, ikään kuin kukaan ei olisi edes kuullut mitä puhun.

- mä en puhu hiljaa

- en puhu asian vierestä

- en ole mikään "outo tyyppi" joka alkaa jaaritella jotain ihan outoja vaan puhun tai siis puhuisin ihan samasta asiasta kuin muutkin

Mä olen selvästi sieltä hiljaisemmasta päästä ainakin tilanteissa, joissa on isompi porukka koolla, mutta en ole mitenkään pelokas tai mitään ja ihan mielelläni sanoisin myös sanottavani jos minulle annettaisiin mahdollisuus. Näiden kokemusten vuoksi kismittää aika paljon se, että joku kehtaa sitten vielä valittaa että se on epäkohteliasta jos ei osallistu keskusteluun.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 10:19"]

Mun mielestä on ihan kiva jos ihminen kertoo juttuja elämästään, siis juttelee. Mutta siinä vaiheessa kun ei huomaa, ettei toinen jaksa kuunnella ja puhuu vain yksin, se ei ole enää sosiaalisuutta. Se ei ole myöskään sosiaalisuutta, jos sulkee keskustelusta jonkun pois. Sosiaalisuus on myös muiden huomioonottamista ja muidenkin kuuntelemista. Eli myös paljon puhuvien pitäisi muistaa se vastavuoroisuus, ei siinä muuten ole mitään vikaa.

Mutta keskustelun aloitukseen, olen samaa mieltä että "kälättäjiltä" hyväksytään paljon enemmän töykeyksiä kuin hiljaisilta. Johtuisikohan siitä, että jos ne puhuu paljon myös hyviä asioita niin ne töksäytykset unohtuu helpommin? Ja ehkä niille ei uskalleta niinkään näyttää, jos tuomitsee heidän käytöstään, jos pelkää jtn piikikästä kommenttia takaisin jos ovat muutenkin sanavalmiita.

[/quote]

Olen palstaillut jo jonkin aikaa, ja paljon saa lapsiaiheisilta palstoilta lukea, että esim puistoissa kälättäjät kälättävät ja jos menee yksin, ei seuraa löydy. En usko että muualla maailmassa oltaisiin yhtä epäsosiaalisia ulos sulkijoita. Eli suomessa jotkut hankkivat sen tietyn kaverin ja sitten ollaa jotenkin ylpeitä siitä, että on kälätysseuraa ja se oikeuttaa törkeään ja huonoon käytökseen. Minusta toiminta on sairasta! Ei sellainen ole sosiaalisuutta tai mukavaa ihmisyyttä. Kun olen itse ulkomailla asunut niin ei tuollaisia ongelmia tai puheenvuoroja kuule.

Minusta on naurettavuuden huippu että ei ole ihmisellä muuta ylpeyden aihetta kuin se että juoruiluu naapurin raja-aidalla tai kadulla ja pitää itseään puheliaana ekstroverttina.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 11:08"]

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 10:19"]

Mun mielestä on ihan kiva jos ihminen kertoo juttuja elämästään, siis juttelee. Mutta siinä vaiheessa kun ei huomaa, ettei toinen jaksa kuunnella ja puhuu vain yksin, se ei ole enää sosiaalisuutta. Se ei ole myöskään sosiaalisuutta, jos sulkee keskustelusta jonkun pois. Sosiaalisuus on myös muiden huomioonottamista ja muidenkin kuuntelemista. Eli myös paljon puhuvien pitäisi muistaa se vastavuoroisuus, ei siinä muuten ole mitään vikaa.

Mutta keskustelun aloitukseen, olen samaa mieltä että "kälättäjiltä" hyväksytään paljon enemmän töykeyksiä kuin hiljaisilta. Johtuisikohan siitä, että jos ne puhuu paljon myös hyviä asioita niin ne töksäytykset unohtuu helpommin? Ja ehkä niille ei uskalleta niinkään näyttää, jos tuomitsee heidän käytöstään, jos pelkää jtn piikikästä kommenttia takaisin jos ovat muutenkin sanavalmiita.

[/quote]

Olen palstaillut jo jonkin aikaa, ja paljon saa lapsiaiheisilta palstoilta lukea, että esim puistoissa kälättäjät kälättävät ja jos menee yksin, ei seuraa löydy. En usko että muualla maailmassa oltaisiin yhtä epäsosiaalisia ulos sulkijoita. Eli suomessa jotkut hankkivat sen tietyn kaverin ja sitten ollaa jotenkin ylpeitä siitä, että on kälätysseuraa ja se oikeuttaa törkeään ja huonoon käytökseen. Minusta toiminta on sairasta! Ei sellainen ole sosiaalisuutta tai mukavaa ihmisyyttä. Kun olen itse ulkomailla asunut niin ei tuollaisia ongelmia tai puheenvuoroja kuule.

Minusta on naurettavuuden huippu että ei ole ihmisellä muuta ylpeyden aihetta kuin se että juoruiluu naapurin raja-aidalla tai kadulla ja pitää itseään puheliaana ekstroverttina.

[/quote]

Tai vastaavasti kute tässä ketjussa, menee töihin kytiskelemään, puhuvatko kaikki vai tuleeko hiljaisia hetkiä joita pitäää "kannatella" ja ei kun kertomaan, miten nyt vältellään noita hiljaisia.

Kaikista ei tarvitse pitää, itse en pidä kiusaajista, joiden pitää haukkua muita ja välttelen jos näen, että jonkunelämäntehtävä on kiusata mutta ei sitä tarvitse koko ajan kuuluttaa jos ei jostain pidä.

Olen sellaisella alalla töissä, että tietoa tulee joka tuutista ja paljon. Lisäksi minun pitäisi pystyä tiedottamaan oikeille henkilöille lähes kaikesta.

Olemme yrittäneet parantaa tiedonkulkua kaikille, esim kokoontumalla puoleksi tunniksi suhteellisen vapaamuotoiseen kahvihetkeen. Tarkoituksena olisi, että ihmiset kertoisivat tietojansa ja kyselisivät asioita. Lopputuloksena on aina Se, että tietyt ihmiset avaavat suunsa, joillakin ei ole koskaan mitään kysyttävää eikä tiedotettavaa. On joukossa myös yksi moottoriturpakin, joka kertoo sitten vähän liiankin syvällisesti töistään.

Mutta minua ärsyttää enemmän nuo tuppisuut kuin tuo moottoriturpa. Yritimme jopa niin, että kukin vuorollaan kertoo jotain. No samoilla naamoilla ei silloinkaan ollut mitään sanottavaa. Joudun usein neuvomaan myös näitä hiljaisia ja tiedän, että heillä olisi kerrottavaa ja kysyttävää. Mutta kun ei...Muutamasta huokuu todellakin sellainen asenne, että muut vain puhuu. Mutta tosiaan kun työ on sellaista, että pitää kertoa muille asiat.

Säästetään aika pirusti tehokasta työaikaa, kun kerrotaan muillekin joku asia jonka on saanut tietoonsa. Jatkuvasti törmäämme siihen, että joku panttaa asioita itsellään ja muut törmäävät samaan ongelmaan.

Voisiko joku hiljaisempi kertoa, että miksi pitää tiedon itsellään? Vaikka siis järjestetään ihan vielä erikseen tilaisuuksia asioiden kertomiseen?

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 11:30"]

Olen sellaisella alalla töissä, että tietoa tulee joka tuutista ja paljon. Lisäksi minun pitäisi pystyä tiedottamaan oikeille henkilöille lähes kaikesta. Olemme yrittäneet parantaa tiedonkulkua kaikille, esim kokoontumalla puoleksi tunniksi suhteellisen vapaamuotoiseen kahvihetkeen. Tarkoituksena olisi, että ihmiset kertoisivat tietojansa ja kyselisivät asioita. Lopputuloksena on aina Se, että tietyt ihmiset avaavat suunsa, joillakin ei ole koskaan mitään kysyttävää eikä tiedotettavaa. On joukossa myös yksi moottoriturpakin, joka kertoo sitten vähän liiankin syvällisesti töistään. Mutta minua ärsyttää enemmän nuo tuppisuut kuin tuo moottoriturpa. Yritimme jopa niin, että kukin vuorollaan kertoo jotain. No samoilla naamoilla ei silloinkaan ollut mitään sanottavaa. Joudun usein neuvomaan myös näitä hiljaisia ja tiedän, että heillä olisi kerrottavaa ja kysyttävää. Mutta kun ei...Muutamasta huokuu todellakin sellainen asenne, että muut vain puhuu. Mutta tosiaan kun työ on sellaista, että pitää kertoa muille asiat. Säästetään aika pirusti tehokasta työaikaa, kun kerrotaan muillekin joku asia jonka on saanut tietoonsa. Jatkuvasti törmäämme siihen, että joku panttaa asioita itsellään ja muut törmäävät samaan ongelmaan. Voisiko joku hiljaisempi kertoa, että miksi pitää tiedon itsellään? Vaikka siis järjestetään ihan vielä erikseen tilaisuuksia asioiden kertomiseen?

[/quote]

Minä en usko tätä. Valehtelet. Ennen vanhaan oli noin. Jotkut olivat tosi hiljaisia. Nykyään kaikki tietävät että esim koululaiset ovat muuttuneet ja ongelma on toisinpäin. Kaikilla on liikaa minä minä asiaa.

Hiljaiset puhuvat kun tuelee mahdollisuus. Kaikki lapset puhuvat koko ajan kun oppivat puhumaan. Sen jälkeen jotkut oppivat jatkamaan sitä että aina on minä, jotkut sopivasti ja joistakin tulee hiljaisia esim. ikävien kokemusten myötä,j oita valitettavasti usein kiusaajaekstrovertit aiheuttavat.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 07:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:48"][quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 21:49"]Mä en viitsi vaivautua keskustelemaan millään lailla näiden pahimpien hölöttäjien/päällepuhujien kanssa. Mielummin poistun sitten kokonaan, niin ei tarvi alistua kuuntelemaan. Yhden esimerkin kerron: Sellainen hiljainen ja ujo ihminen avasi yllättäen kerrankin kahvipöydässä suunsa ja alkoi kertoa lapsensa joutuneen edellisiltana kolariin. Me muut jäätiin kuuntelemaan ja mielessäni aloin sorvata sopivia kysymyksiä hänelle. Mutta eihän tää hissukka saanut kolmatta lausettaan loppuun kun pöydän suulain alkoi innoissaan kertoa miten hänen mökkinaapurinsa muutama vuosi sitten ajoi...   [/quote] Tämä on se raivostuttava esimerkki äänekkäästä ihmisestä. Tällaiset on aika itsekkäitä tapauksia. Siinä menee kertojalla pasmat ihan sekaisin, kun on puhumassa tärkeästä asiasta ja joku keskeyttää. Mutta yhtä loukkaava on se toinen ääripää, joka vastaavassa tilanteessa istuu ihan hiljaa. Siinä tulee kertojalle tunne "olenko ihan ilmaa". [/quote] kyllä juuri näin. Mulla yksi työkaveri voi istua helposti vartin hiljaa osallistumatta keskusteluun johon pystyisi aiheen ja keskustelun rytmin puolesta osallistumaan . Musta Se on huonoa käytöstä ja hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle eleilläään ja ilmeilläään

[/quote]

Minä *viittaa*

Minä olen ollut työelämässä 30v ja olen vuosien myötä opetellut, että minun ei tarvitse osallistua keskusteluihin töissä, jotka nyt eivät vain kiinnosta. Olen kuunnellut vuosikymmenien varrella intohimoisia keskusteluja olohuoneen verhojen puffittamisesta ja ikkunanpesuista ja pullanleivonnan saloista ja naapurin Sirkan miesystävistä ja erinäisistä laihdutuskuureista atkinsseista karppaamiseen. 

Nykyään osaan sulkea korvani ja hymyillä kauniisti ja samalla syön ja mietin muita asioita. Minua ei vain kiinnosta kovin paljoa intohimoisesti se, onko nyt verhojen muotiväri aniliini vai syksyn ruska ja millaiset narut niihin neulotaan ja miten ne rypytetään. On sitten keskustelun rytmi millainen tahansa. Mutta vanhemmuuttani olen tullut terveen itsekkääksi ja en jaksa miellyttää muita ihmisiä yrittämällä perehtyä asioihin, jotka ei kiinnosta ja ilmaista mielipidettäni, joka oikeasti on evvk. Joten sulkeudun ajatuksiini ja annan työkavereiden kalkattaa.

Kyllä aloittajan huomio on totta ja vastaus on että koska äänekkäillä (ei älykkäillä tai kykenevillä) on usein valta monella tasolla (kv, valtio, kunnat, järjestöt) niin valtaan liittyy ihmisten manipulointi ja hiljaista hissukkaa on helpompi ja kivempi ja varmempi korjata kuin ekstroverttia, joka voi suuttua ja aloittaa vaikka jonkun syrjimiskampanjan, johon kaikki osallistuvat. Ihmiset kuitenkin ovat melkein kaikki varustettuja itsesuojeluvaistolla, mikä lienee hyvä asia.

Eli totta on että äänekkäät ovat usein helvetin huonokäytöksisiä. Mutta kukaan ei puutu.