Onko tunnekasvatus pakollista varhaiskasvatusyksiköissä?
Mietin, että jos joku varhaiskasvattaja ei usko tunnekasvatukseen, niin onko hänen silti pakko käyttää tunnekasvatuksen metodeja ja lähtökohtia työssään? Vai saako hän halutessaan kasvattaa ihan perinteisellä tavalla?
Kommentit (34)
Se, että lapsi oppii sanoittamaan ja käsittelemään tunteitaan on varhaiskasvatuksen ydinasioita. Se muodostaa pohjan niin lapsen oppimiselle oppimispolun eri vaiheissa, turvalliselle rajojen asettamiselle kuin monille muillekin tavoitteille kuten syrjäytymisen ehkäisylle. Tunnekasvatus on integroituna sisältönä kaikessa varhaiskasvatustoiminnassa, mikä tulee ihan valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista.
Olin päiväkodissa 80-luvulla ja kadehtien seuraan nyt päiväkodissa olevien lasteni tunne- ja vahvuuskasvatusta. Tällä ehkäistään monet koulukiusaamiset ja itsetunto-ongelmat. Todella soisin varhaiskasvattajille tästäkin syystä paremman palkkauksen.
Hylätään faktat ja otetaan tilalle joku ideologinen tunnehöttö missä kaikki nähdään "sanoituslasien" läpi. Hyvä idea? No ei todellakaan.
Siinä on taas joku tarhatäti luullut löytäneensä graalin maljan mutta oikeasti on löytänyt kasan jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika tunnekasvatuksessa?
Se on yksisilmäinen ideologia joka ei perustu todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika tunnekasvatuksessa?
Se on yksisilmäinen ideologia joka ei perustu todellisuuteen.
Mikä tällainen todellisuus on, johon ei kuulu omien tunteiden tunnistaminen ja käsittely ja toisen asemaan asettuminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika tunnekasvatuksessa?
Se on yksisilmäinen ideologia joka ei perustu todellisuuteen.
Mikä tällainen todellisuus on, johon ei kuulu omien tunteiden tunnistaminen ja käsittely ja toisen asemaan asettuminen?
Se on sitä, kun kyetään sanomaan mikä harmittaa eikä vedetä turpaan. Ei se mitään ideologiaa ole vaan ihan tervettä järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika tunnekasvatuksessa?
Se on yksisilmäinen ideologia joka ei perustu todellisuuteen.
Mikä tällainen todellisuus on, johon ei kuulu omien tunteiden tunnistaminen ja käsittely ja toisen asemaan asettuminen?
Todellisuus on monimutkainen kokonaisuus jota ei voi mitenkään asettaa siihen kehikkoon, että ihmisen toiminta olisi seuraus jostain "tunteesta" (tämä siksi lainausmerkeissä, että tunnekasvatuksessa tunne tarkoittaa eri asiaa kuin arkielämässä) joka sitten pitää "sanoittaa" eli ikään kuin nostaa jalustalle ja eristää muusta omaksi kuplakseen. Maailman ja ihmisten toiminnan lähtökohtana ovat ennen kaikea faktat ja toissijaisesti faktojen sekä erilaisten mielipiteiden ja tuntemusten yhdistelmät. Ideologiavetoinen tunnekasvatus ei ole tosimaailmaa, niin kuin eivät muutkaan radikaali-ideologiat jotka lähtevät siitä, että ovat keksineet jotain vallankumouksellista joka korjaa kaikki ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika tunnekasvatuksessa?
Se on yksisilmäinen ideologia joka ei perustu todellisuuteen.
Mikä tällainen todellisuus on, johon ei kuulu omien tunteiden tunnistaminen ja käsittely ja toisen asemaan asettuminen?
Se on sitä, kun kyetään sanomaan mikä harmittaa eikä vedetä turpaan. Ei se mitään ideologiaa ole vaan ihan tervettä järkeä.
Kovin harvoin näkyy turpaanvetoa niiden aikuisten ja isompien lasten keskuudessa joita ei ole koskaan tunnekasvatettu. Toisin kuin mitä näissä varhaiskasvatuslaitoksissa missä kaaos on vaan pahenemaan päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika tunnekasvatuksessa?
Se on yksisilmäinen ideologia joka ei perustu todellisuuteen.
Mikä tällainen todellisuus on, johon ei kuulu omien tunteiden tunnistaminen ja käsittely ja toisen asemaan asettuminen?
Voi kun tunnekasvatus onnistuisikin tavoitteessaan. Mutta valitettavasti en ole täysin eri mieltä aloittajan kanssa. Tunteita sanoittajan kuin oltaisiin puolisokeita oikeille tunteille. Samaan laatikkoon laittaisin kiusaamiseen puuttumisen siten, että kiusaaja ja kiusattu (kyllä, joskus kaksi lasta todella eivät kiusaa tasapäisesti toisiaan) ns sopivat erimielisyydet ja lyövät kättä päälle. Ja taas kun silmä välttää, voimaant7nu5 kiusaaja pamauttaa taas toista lasta, ja sitten taas sovitaan
Vierailija kirjoitti:
MItä ihmettä on tunnekasvatus?
Esim. sitä, että jos lapsi vaikka karkaa, niin siitä ei seuraa mitään perinteistä puhuttelua ja rangaistusta, vaan sen sijaan lapselle sanotaan, että "näen että olet vihainen mutta ei silti saa karata". Lähtökohta on siis tunteissa (vihainen, iloinen, kateellinen, surullinen yms.) jotka lapsen tai aikuisen pitää nimetä ja sen pohjalle sitten rakentaa tapa reagoida tunteeseen.
Vierailija kirjoitti:
MItä ihmettä on tunnekasvatus?
Se on sellainen kaunis ajatus, että jos oikein nätisti selitetään ja sanoitetaan, niin sitten piltistä kasvaa hyvä ihminen. Viis siitä, että piltti yrittää selviytyä liian isossa ryhmässä, on ympäri vuoden yksivuotiaasta alkaen päivähoidossa 10 tuntia päivässä.
Onpas utopististä höttöä kerrakseen. Ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika tunnekasvatuksessa?
Se on yksisilmäinen ideologia joka ei perustu todellisuuteen.
Mikä tällainen todellisuus on, johon ei kuulu omien tunteiden tunnistaminen ja käsittely ja toisen asemaan asettuminen?
Se on sitä, kun kyetään sanomaan mikä harmittaa eikä vedetä turpaan. Ei se mitään ideologiaa ole vaan ihan tervettä järkeä.
Kovin harvoin näkyy turpaanvetoa niiden aikuisten ja isompien lasten keskuudessa joita ei ole koskaan tunnekasvatettu. Toisin kuin mitä näissä varhaiskasvatuslaitoksissa missä kaaos on vaan pahenemaan päin.
Vähän teennäistä kasvatusta tuo tunnekasvatus. Jokainen normaali mukula ymmärtää, että toisesta tuntuu pahalta, jos vetää turpaan. Kasvattajan tehtävä ei ole kertoa, että toisesta tuntuu pahalta, vaan huolehtia siitä, ettei ketään enää vedetä turpaan.
Miksei tunteista saa enää PUHUA? Miksi ne pitää SANOITTAA?
Kertokaa millä tavalla nykylapset sitten käyttäytyvät paremmin kuin ennen, jolloin tunteista puhuttiin eikä väännetty ydinfysiikaksi?
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi oppii sanoittamaan ja käsittelemään tunteitaan on varhaiskasvatuksen ydinasioita. Se muodostaa pohjan niin lapsen oppimiselle oppimispolun eri vaiheissa, turvalliselle rajojen asettamiselle kuin monille muillekin tavoitteille kuten syrjäytymisen ehkäisylle. Tunnekasvatus on integroituna sisältönä kaikessa varhaiskasvatustoiminnassa, mikä tulee ihan valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista.
Tuskin kuitenkaan ydinasioita, kun kyseessä on alle 7-vuotiaat. Eihän hoitajilla riitä aika välttämättä edes vaipan vaihtoon. Ydinasioita on ruokailu, itsenäisesti syömään oppiminen, vessassa käynti ja vaatteiden pukeminen päälle. Ihan perusteita ydinasioiden kuuluisi olla, ei hifistelyä, jos aika ei riitä edes perusasioihin hoitajapulan takia.
Melkoista pelleilyä tämä varhaiskasvatus. Oletteko ihan kujalla mitä päiväkodeissa tapahtuu ja mitä lapsi tarvitsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä ihmettä on tunnekasvatus?
Esim. sitä, että jos lapsi vaikka karkaa, niin siitä ei seuraa mitään perinteistä puhuttelua ja rangaistusta, vaan sen sijaan lapselle sanotaan, että "näen että olet vihainen mutta ei silti saa karata". Lähtökohta on siis tunteissa (vihainen, iloinen, kateellinen, surullinen yms.) jotka lapsen tai aikuisen pitää nimetä ja sen pohjalle sitten rakentaa tapa reagoida tunteeseen.
Tuohan on väärin tulkittu. Lapsi karkaa, koska se on hauskaa, lapsi on kiinnostunut aidan toisesta puolesta, koska siellä ruoho on vihreämpää. Lapsen pitää ymmärtää, että miksi karata ei saa, koska esim. se on vaarallista ja voi jäädä auton alle.
On.