Miksi puheliailta ja äänekkäiltä ihmisiltä ei edellytetä sosiaalisia taitoja?

Taidan olla hölöttäjä itse, mutta ahdistun hiljaisten ihmisten kanssa, joista saa lypsää joka sanan ja jotka eivät ikinä koskaan jatka keskustelua tai vaihda näkökulmaa tai ylipäätään osallistu juuri mitenkään. Karmeita energiasyöppöjä.

Miksi hissukoilla on tarve kääntää puheliaisuus negatiiviseksi ominaisuudeksi? Eiköhän se riipu siitä mitä sieltä suusta pääsee. Yleensä erittäin ystävälliset ja hyväntahtoisimmat ihmiset ovat myös puheliaita. Hiljaisuus perustellusti taas voi olla negatiivinen ominaisuus koska antaa helposti ylimielisen vaikutelman. Ihminen joka ei tervehdi tai osallisti keskusteluihin on helposti tyly.

Äänekkyys ja impulsiivisesti latautunut käytös ei kylläkään ole synonyymi sosiaalisuudelle. Sosiaalisuus tarkoittaa hyviä vuorovaikutustaitoja. Usein noilta minä-minä-minä -tyypit eivät ole parhaita mahdollisia vuorovaikuttajia. Toisaalta täytyy hyväksyä sekin, että jotkut ihmiset vain syntyvät tietynlaisiksi. Hillitysti käyttäytyvät voivat kuitenkin oppia röyhkeyttä ja räväkämmät sopuisampaa vuorovaikutusta.

Nimenomaan se, että Suomessa kuvitellaan sosiaalisuuden ja sosiaalisen älykkyyden olevan jatkuvaa puhumista - kun me olemme niin hissukka kansa. Sosiaalista älykkkyyttä on kuitenkin myös kyky kuunnella ja myös ryhmässä pitää osata olla hiljaa. Hiljaisuudesta ahdistuvat ovat sosiaalisesti kömpelöitä. Sosiaalisesti taitava kestää sen, että on hetkiä, ettei kenenkään tarvitse sanoa mitään. Minä ajattelen aina niin paljon, etten kaipaa jatkuvaa puhetta ympärilleni. 

Hölöttäjät on niitä rasittavia energiasyöppöjä jotka eivät anna muille tilaa, pinnallista kälinää. Hiljaisemmat on usein myös syvällisempiä ja ajattelevat ennenkuin avaavat suunsa. Onko se mahdoton ajatus välillä myös kuunnella muita tai olla hiljaa?

Mä oon ujo ja arka pohjimmiltani, mutta olen opetellut "käyttäytymään". Ts. otan kontaktia edes katseella, pidän yllä ystävällistä perusilmettä. Jos tulee jäätävä hiljaisuus, yritän keksiä jotain sanottavaa. Pidän huolta ilmapiiristä. Sanon kun on sanomisen aika, vaikka jännittäisikin, en mussuta sitten selän takana jälkikäteen. Tämä on vaatinut työtä ja panostusta.

Ja kyllä ärsyttää, jos joku katsoo oikeudekseen vaan olla nyhjöttää ja lisäksi näyttää vihaiselta/kyllästyneeltä seurassa!

Joskus se vihaisen ilmeen ja nyhjötyksen syy on ihan tiedostamaton juttu, kun yrittää selvitä kasassa päivän jostain elämähelvetistä joka on meneillään...

Minua pidetään hiljaisena, mutta päässäni käy jatkuvasti jotain juttua. Höpöttäjät höpöttäjät, en minä heitä jaksa kuunnella. Ihmisillä, joiden mielestä jonkun on koko ajan puhuttava jotain, on todellisuudessa tosi vähän asiaa. Monesti ryhmässä käykin niin, että höpöttäjä höpisee niin suureen ääneen, että häneltä jää huomaamatta toisten käymä keskustelu hänen ohitseen - kun ei ole ymmärtänyt olla hiljaa. 

Mutta ymmärrätkö, että kriisistäsi huolimatta voisit olla aiheuttamatta lisää kriisejä. Esim. kyllä mulla menee mieli matalaksi ja soimaan itseäni inhottavaksi tyypiksi, kun yritän ja panostan ja joku vaan nyhjöttää ja näyttää sitruunan syöneeltä ja tosi tylyltä. Esim. työpaikan lounaspöydässä on ihan ok olla hiljaa, kunhan ensin ihan pienesti jaksaa ottaa sen toisen pöytään istujan huomioon. Kun se toinen voi olla ihan yhtä epävarma ja arka! Mutta kun lyhyet hymyt ja pienet tervehdyspuheenvuorot on väläytetty, siinä on paljon kivempi ruokailla vastatusten hiljaa. Ja voi vaikka sanoa, että sori, mulla on nyt vähän kurja olo, en jaksa jutella. Eikä vaan olla tosi happamana hiljaa ja vastaamatta toisen yrityksiin.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:13"]

Joskus se vihaisen ilmeen ja nyhjötyksen syy on ihan tiedostamaton juttu, kun yrittää selvitä kasassa päivän jostain elämähelvetistä joka on meneillään...

[/quote]

22, miltä itsestäsi tuntuisi, kun joku vielä sinuakin hiljaisempi olisi sitten sun puheesi aikana täysin hiljaa. Ei reagoisi, et tietäisi kuuliko vai ei. Katselisi sivulle ja näyttäisi kärsivältä, ehkä ajattelisi, että tuossa tuo höpöttäjä vaan höpötti...

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:15"]

Minua pidetään hiljaisena, mutta päässäni käy jatkuvasti jotain juttua. Höpöttäjät höpöttäjät, en minä heitä jaksa kuunnella. Ihmisillä, joiden mielestä jonkun on koko ajan puhuttava jotain, on todellisuudessa tosi vähän asiaa. Monesti ryhmässä käykin niin, että höpöttäjä höpisee niin suureen ääneen, että häneltä jää huomaamatta toisten käymä keskustelu hänen ohitseen - kun ei ole ymmärtänyt olla hiljaa. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:27"]

22, miltä itsestäsi tuntuisi, kun joku vielä sinuakin hiljaisempi olisi sitten sun puheesi aikana täysin hiljaa. Ei reagoisi, et tietäisi kuuliko vai ei. Katselisi sivulle ja näyttäisi kärsivältä, ehkä ajattelisi, että tuossa tuo höpöttäjä vaan höpötti...

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:15"]

Minua pidetään hiljaisena, mutta päässäni käy jatkuvasti jotain juttua. Höpöttäjät höpöttäjät, en minä heitä jaksa kuunnella. Ihmisillä, joiden mielestä jonkun on koko ajan puhuttava jotain, on todellisuudessa tosi vähän asiaa. Monesti ryhmässä käykin niin, että höpöttäjä höpisee niin suureen ääneen, että häneltä jää huomaamatta toisten käymä keskustelu hänen ohitseen - kun ei ole ymmärtänyt olla hiljaa. 

[/quote]

[/quote]

Siis mitä? jos toinen puhuu, niin tietenkin ollaan hiljaa. Siis jos näyttää kärsivältä, ei pidä minusta ja jutuistani. Kyllä se nyt pitää ihmisen kestää, ettei kaikki hänen jutuistaan tai seurastaan pidä. Sarjapälättäjätkö eivät kestä sitä, että kaikki eivät ihaillen ihaile hänen höpötystään vai mitä yrität sanoa? Ei minusta kaikki ihmiset pidä, eikä tarvitse pitää. Jos ei ole samalla aallonpituudella, sitten ei ole. Omalaatuinen huumorintajuni, kuten itseironiani, ei esimerkiksi uppoa kaikkiin, mitä sitten? 

Onneks täällä vauvapalstalla on aina hiljaista. Siis tarkoitan sitä, että mitään ääntä ette päästä vaan voin kaikes rauhas klikkailla viestjä auki niin kuin haluan.

Olsi kamalaa jos tässä olisi ääniefektit mukana. = D

Miksi nämä keskustelut menee aina samoilla stereotypioilla. Puhelias = ärsyttävä, äänekäs ja hiljainen taas = hissukka, arka, mutta yleensä myös se älykkäämpi. Itse olen puhelias ihminen ja tykkään jutustella milloin mistäkin, mutta en minä kuitenkaan kälätä niin, että heikkoa hirvittää tai ole mitenkään vähä-älyinen. Sosiaaliseen älykkyyteen ja tilannetajuun kuuluu kyllä saada se suu auki silloin, kun tarvitsee, eikä sitten jälkikäteen valitella, että kun miten tämä asia nyt sitten näin meni tai ihmetellä, jos keskustelu on lähinnä sitä, että se puheliaampi osapuoli yrittää pitää sitä yllä. Ja vaikka toinen osapuoli olisi miten ärsyttävä, niin kyllä se ihan hyviin käytöstapoihin kuuluu silti olla kohteliaasti tilannessa mukana, eikä vain vilkuilla sivuille ja murjottaa. Jos ryhmässä tehdään jotakin juttua, yleensä jonkun pitää ottaa se vetovastuu ja jos ei suutansa saa aikuinen ihminen sen verta auki, että mielipiteensä sanoo, on turha sitten jälkikäteen valitella. Itse hakeudun herkästi porukan johtoon (esim. opiskeluaikojen projekteissa) ja siellä oli aina ne muutamat, jotka ei oikein mitään ehdotuksia ja ideoita sanoneet, vaikka niitä nätisti kyseltiin ja jos ei kasvokkain saanut suutaan auki, meillä oli netissäkin ryhmä, missä pystyi sanomaan ajatuksiaan auki. Yhdestä kommentista lainasin tämän verran, oikea asenne :)

"Sanon kun on sanomisen aika, vaikka jännittäisikin, en mussuta sitten selän takana jälkikäteen. Tämä on vaatinut työtä ja panostusta." 

Työpaikalla ne dominoivat ihmiset eivät anna muille tilaa. Dominoivilla ihmisillä on ainoa valtuutus valittamiseen, seläntakana paskanpuhumiseen, asioihin puuttumiseen, muilla ei ole oikeutta näihin. Dominoivat ihmiset ITSE saavat käyttäytyä miten itse haluavat, tai miltä heistä sillä hetkellä tuntuu, mutta muilla ei ole tätä samaa nautintaoikeutta. Reiluus, se ei kuulu dominoivien ihmisten ajattelutapaan tai käytökseen, mutta HEILLE pitää aina ja iankaikkisesti olla reiluja. Tämä asia vituttaa ikuisesti työpaikalla. Ja nössöt pomot eivät puutu meininkiin millään tavalla. Itse olen jo vihattu näiden dominoivien ihmisten taholta, kun olen jopa ilennyt vaatia, että työpaikalla pitää olla kaikille samat säännöt, ja reilu meininki! Ei niin, että tietyt ihmiset saavat itse päättää asioista, ja toiset (samaa työtä tekevät) eivät, esim. loma-ajankohdat, aikaisemmin töistä lähdöt, hankalien töiden jako.

Ei ihmisiä voi luokitella kahteen eri tyyppiin: hiljaisiin hissukoihin ja äänekkäisiin kälättäjiin. Itse olen jotain ihan tolta väliltä. Toisessa seurassa pälpätän mitä mieleen tulee ja toisessa taas saatan olla hiljaa. Esimerkiksi uusien ihmisten kanssa saatan antaa itsestäni reippaan ja puheliaan kuvan, mutta seuraavalla tapaamiskerralla en välttämättä keksi enää mitään puhuttavaa. Silti olen olemukseltani reipas ja saatan osallistua keskusteluun nyökkäilemällä ja kuuntelemalla. Toisinaan kaikki mitä aikon sanoa kuulostaakin niin tyhmältä, etten viitsi edes sanoa. Vaikka eihän aina tarvitse olla mitään järkevää sanottavaa.

Usein ajattelen että ujous ja hiljaisuus on epätoivottuja ja huonoja luonteenpiirteitä, vaikka miksi olisi? Sekin on vain luonteenpiirre muiden joukossa. Ja tosiaan milloin ihminen luokitellaan tuohon hissukkaluokkaan ja milloin hölöttäjäluokkaan? Voi siltä väliltäkin olla.

Eniten viduttaa päällepuhuminen. Eikö voi hetkeä odottaa että sitten jatkaa vasta kun toinen on jo lopettanut. Yiopistossa liikaa tuollaista meininkiä näkee.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 18:55"]Taidan olla hölöttäjä itse, mutta ahdistun hiljaisten ihmisten kanssa, joista saa lypsää joka sanan ja jotka eivät ikinä koskaan jatka keskustelua tai vaihda näkökulmaa tai ylipäätään osallistu juuri mitenkään. Karmeita energiasyöppöjä.
[/quote]
He kokevat sinut samana tavalla, energiasyöppönä. Koko ajan selittämässä jotakin ja tivaamasa kommenttia vaikka he haluaisivat vaan olla hetken rauhassa ihan vaan oman päänsä sisällä.

27: Tässä ketjussa puhuttiin nimenomaan niistä äänekkäistä, jatkuvasti puhuvista, ihmisistä, jotka eivät ymmärrä eroa sosiaalisuuden ja äänekkyyden välillä. Minä en ole koskaan välittänyt ryhmätöistä, koska mielelläni kirjoitan ajatukseni. Yleensä meneekin niin, että yksin tehtävissä töissä pääsen loistamaan, koska saan päättää kaiken itse ja harkita riittävästi. Minä en edes paljon sitä harkinta-aikaa tarvitse, mutta tarvitsen hiljaisuutta saadakseni ajatukset jäsenneltyä. 

Hmmm, mietin tässä olenkohan puhelias vai huljainen? Joidenkin ihmisten seurassa olen oikea suupaltti mutta joidenkin seurassa jään ihan hiljaiseksi ja ikäänkuin sivusta seuraajan tilaan. Kai av-mammoilla mullekin on joku diagnoosi?

Huom! En tarkoittanut, että KAIKKI puheliaat ihmiset olisivat "rasittavia kälättäjiä". Päinvastoin, mielestäni moni extrovertti ihminen on todella mukavaa seuraa. MUTTA ihmettelin sitä, miksi puheliaalle sallitaan paljon herkemmin ikävä ja tylykin käytös, esim, vittuilu, kiroilu, toisten epäkunnioittava kohteleminen jne. Miksi siihen ei koeta tarvetta puuttua? Miksi itse hiljaisena saan kuulla kommentteja, että tapani vuorovaikuttaa on hankala tms. kun taas joku puheliaampi ihminen, jonka aggressiivinen ilmaisu aiheuttaa ahdistusta, onkin ihan ok? Miksi suomessa ei arvosteta _sosiaalisia taitoja_?

Ulkomailla oon (hiljaisena hissukkana) törmännyt siihen, että puhelias ihminen osoittaa mielenkiintoa minua kohtaan ja yrittää ottaa mukaan keskusteluun. Suomessa näin ei tapahdu juuri koskaan, vaan puhelias jauhaa omia juttujaan itsestään. Lisäksi täällä tunnutaan ajattelevan, että äänekäs ihminen = sosiaalisesti taitava. Tähän kulttuuriin kaipaisin muutosta.