Lue keskustelun säännöt.
Miksi puheliailta ja äänekkäiltä ihmisiltä ei edellytetä sosiaalisia taitoja?
16.10.2014 |
Suomessa. Mistähän tämä johtuu? Paljon puhuville ihmisille sallitaan aggressiivinen tunneilmaisu ja muiden tarpeiden huomiotta jättäminen. Sen sijaan hiljaisen ihmisen ei tarvitse tehdä kovinkaan suurta vuorovaikutusmokaa, ennekuin joku on näpäyttämässä. Oletteko huomannut samaa?
Kommentit (116)
Hienoa argumentointia väittää, ettei ole hiljaisia tuppisuita ja joka muuta väittää, valehtelee.
Minä olen itse ollut äärimmäisen ujo ja vieläkin isossa porukassa hiljainen mutta kotona saadun mallin mukaisesti olen hampaat irvessä opetellut sosiaalisia taitoja. Siksi en osaa olla myötätuntoinen näille "valitsen hiljaisuuden ja vain naureskelen jutuillenne" -ihmisille. Ymmärrän, että kahvihuoneessa tai ruokalassa ei tarvitse kommentoida kenellekään yhtään mitään jos ei halua. En tee niin itsekään. Mutta kun ollaan tekemässä yhteistä projektia tai kun tavataan aamulla käytävällä ja kaikki kommunikointi on vain ilmeetöntä tuijotusta, loppuu minulta ymmärrys.
Minulla on työkaveri, jonka kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä ja mm. kokouksissa esittää tähän astiset saavutuksemme. Tämä työkaveri ei suostu kommunikoimaan kanssani työstään. Hän tekee jonkin osan, sen, minkä itse päättää ja olettaa, että minä sitten sivusta seuraan, mitä hän on saanut aikaiseksi ja väsään sitten itse loput ja lopulta esittelen työmme kaikille hänen vain tuijottaessa hymyttönästi vierestä. Hän ei tervehdi aamuisin eikä vastaa tervehdyksiin. Hän saattaa lähteä kanssani syömään mutta ei aloita ainuttakaan keskustelua ja vastaa yksisanaisesti jopa työasioihin.
Lapseni kaverin äiti ei tervehdi ketään päiväkodilla. Törmäsin häneen ja lapseen kaupassa ja lapseni tervehti hänen lastaan mutta hänen lapsensa tuijotti yhtä hymyttömästi kuin äitinsäkin. Asumme melko lähekkäin, joten outoa tämä käytös mielestäni on.
En näe mitään hyvää tällaisessa sosiaalisessa kyvyttömyydessä. Ymmärrän, että emme kaikki ole puheliaita ja että emme välttämättä edes pidä puheliaista ihmisistä mutta se, että asian osoittaa kaikin keinoin eikä vaivaudu edes peruskäytöstapoja noudattamaan, on mielestäni röyhkeää ja ikävää käytöstä. Ihan yhtä röyhkeää ja ikävää kuin sen jatkuvasti suutaan aukovan juoruilijankin. Jokainen pystyy ilmein ja elein olemaan kohtelias, vaikka ääntä ei saisikaan suustaan. Monia hiljaisia ei edes tajua hiljaisiksi juuri elekielen takia. Todella moni sanoo minullekin, etten ole mikään arka, kun hymyilen, nyökyttelen, tervehdin ja vastaan kysymyksiin.
Ja ap:lle vastaisin sen verran, että on aivan selvää, että suomalaisessa yhteiskunnassa on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla introvertti kuin ekstrovertti. Johan sen nyt näkee tästä keskustelustakin. Jopa ne ilmeettömät ja hymyttömät saavat ymmärrystä, hiljaisia pidetään älykkäämpinä ja fiksumpina ja kaikki puheliaat niputetaan siihen ääripäähän, joka puheliaisuuden varjolla laukoo myös ilkeyksiä. Minä en koe olevani älykkäämpi kuin esim. erittäin puhelias ystäväni. Toki välillä ärsyttää, kun hänellä on sana hallussa ja hän löytää aivan vieraastakin porukasta parissa minuutissa yhteisiä puheenaiheita, mutta tajuan samalla, että jos hän ei puhuisi, joutuisin ehkä minä keksimään niitä puheenaiheita, kun eihän nyt isossa porukassa ole tarkoitus olla hiljaa. Ystäväni on sosiaalisesti taitava eli hän osaa kuunnella, aloittaa puheenaiheita ja vetäytyä sitten taustalle. Hän osaa valita myös puheenaiheet erittäin taitavasti. Minä hiljaisena ja ujona keksin aika typerää small talkia, koska en ole siinä luontaisesti taitava. Minusta näkee, etten koe oloani siinä roolissa kotoisaksi.
En siis tuomitsisi kaikkia puheliaita keskeyttelijöiksi tai töksäyttelijöiksi. Sosiaalisesti taitamattomat ovat tällaisia mutta kaikki puheliaat eivät ole sosiaalisesti taitamattomia. Minä olen, koska puhuminen on aina ponnistelun takana. Niinpä olen saanut itsenikin kiinni toisen keskeyttämisestä, kun olen ensin 5 minuuttia kerännyt rohkeutta kommentoida ja kun lopulta saan suuni auki, on joku vikkelämpi ehtinyt jo vaihtaa aihetta. Kaikin puolin nolo ja ikävä tilanne minulle, kun muutenkin jännitän isoissa porukoissa kommentointia. Mutta vaikka toki olen pahoillani, että olen jonkun keskeyttänyt, en koe, että minun pitäisi rangaistukseksi lakatta yrittämästä. Miten niitä sosiaalisia taitoja voi itselleen kerryttää,jos ei vain yritä toimia sosiaalisesti kerta toisensa jälkeen ja ota opikseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin ärsyttää tämä, että puheliaat saavat vapautuksen tapojen noudattamisesta. Siinäkin on kyllä jotain hyvin suomalaista, ei kehdata muistuttaa isoääniselle että hän ei omista koko Eurooppaa.
Ulkomailta mulla on kokemusta Ruotsista ja Saksasta. Minusta noissa maissa ei tapahdu tällaista "jyräämistä" sosiaalisissa tilanteissa, kaikki osaavat ottaa toisensa huomioon jotenkin paljon paremmin kuin Suomessa. Saksan ajoilta muistan myös, että tavattomille ihmisille myös huomautettiin näistä jutuista kärkevästi, mikä minusta oli hienoa.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 18:55"]
Taidan olla hölöttäjä itse, mutta ahdistun hiljaisten ihmisten kanssa, joista saa lypsää joka sanan ja jotka eivät ikinä koskaan jatka keskustelua tai vaihda näkökulmaa tai ylipäätään osallistu juuri mitenkään. Karmeita energiasyöppöjä.
[/quote]
Ihanaa kuulla, että ujous tekee minusta "karmean energiasyöpön".
Piru vie kun kirjoitin pitkän viestin, mutta sitten palsta meni juntturaan enkä saanut enää edes kopioitua viestiä. On se ihme, ettei tuotakaan bugia ole saatu korjattua vaikka se on ollut ties miten kauan.
Mutta niin. Olin kirjoittanut, että toivottavasti kukaan ei nyt tee sitä johtopäätöstä, että kaikki tai edes suurin osa suhtautuisi viestin 97 kaltaisesti. Siitä viestistä kun tulee vähän sellainen ylemmyydentuntoinen vaikutelma kun puhutaan muiden "kaakattamisesta" ja turhista puheenaiheista.
Mä olen itsekin isommissa porukoissa yleensä tosi hiljainen, mutta en siksi että kuvittelisin olevani jotenkin yläpuolella vaan siksi, että kuuntelen ja seuraan tilannetta yleensä niin intensiivisesti, että kertakaikkiaan mulle ei jotenkin "ehdi" syntyä omia ajatuksia asiasta, jos keskustelu on vilkasta. Toinen syy hiljaisuuteen on sitten se, jos mun ei anneta puhua. Eli vaikka puhuisin ihan asiasta, niin puolikkaan lauseen jälkeen mut jyrätään ihan kuin mun ei oltaisi edes kuultu puhuvan (tuosta tarkemmin viestissä 92).
Vaikka mua ei ne uusimmat verhojen trendivärit kiinnostaisikaan ja olisin hiljaa, ymmärrän kyllä jutustelun toimimisen sosiaalisena liimana. Ei kaikkien puheenaiheiden tarvitsekaan olla elämää suurempia. Siitähän niitä "puhumisen paineita" vasta tulisikin, jos ajattelisi että kaikkien puheenaiheiden tulee olla jotenkin äärimmäisen mielenkiintoisia ja tärkeitä.
92
92
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 18:55"]
Taidan olla hölöttäjä itse, mutta ahdistun hiljaisten ihmisten kanssa, joista saa lypsää joka sanan ja jotka eivät ikinä koskaan jatka keskustelua tai vaihda näkökulmaa tai ylipäätään osallistu juuri mitenkään. Karmeita energiasyöppöjä.
Tämä on niin totta!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 09:28"][quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 07:36"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 18:55"]Taidan olla hölöttäjä itse, mutta ahdistun hiljaisten ihmisten kanssa, joista saa lypsää joka sanan ja jotka eivät ikinä koskaan jatka keskustelua tai vaihda näkökulmaa tai ylipäätään osallistu juuri mitenkään. Karmeita energiasyöppöjä. [/quote] mäkin ahdistun. Musta hyvä sosiaalinen tilanne on vastavuoroinen keskustelu. Mä en jaksa enää nähdä esim vapaa-ajalla yhtä kivaa ja miellyttävää työkaveria joka on tosi varautunut ja hiljainen. Hän pakottaa mut omalla käytöksellään hölöttäjäksi koska ei olla niin läheisiä että hiljaisuus olis kivaa. Olisi kivaa ymmärtää teidän hiljaisuutta mut en tajua
[/quote]
Ongelma on tyystin sinun, suvaitsematon ihminen ei tajua muita vaan haluaa että kaikki ovat itsensä näköisiä ja ehtii töissäkin tarkkailla puhuvatko kaikki sopivasti. Ei hyvä malli lastenkasvattamiseen, luulenpa että kotonasi asuu ilkeitä paskamaisia kiusaajia äitinsä lisäksi muitakin.
[/quote] häh, mähän sanoin että kollega on kiva. En vaan jaksa tutustua enempää häneen. Onneksi tällä oon kaltaisiaan ystäviä. Tiedoksi , olen todella pidetty ihminen ja minulla on ystäviä, samoin lapsillani. Yritin kertoa että me puheliaat voimme kokea hiljaiset ahdistavaksi seuraksi samoin kuin te hiljaiset koette meidät on puheliaat rasittaviksi
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 12:18"]
Hienoa argumentointia väittää, ettei ole hiljaisia tuppisuita ja joka muuta väittää, valehtelee.
[/quote]
Mulla on saattanut nyt mennä jotain ohi, mutta missä näin on väitetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun puolesta ihmiset saa puhua ja pälpättää ihan vapaasti. Yleensä sellaisia pidetään hölösuina ja he esiintyvät aina mielellään ensin ja saavat kaiken huomion. Yleensä sen negatiivisenkin. Näin hiljaisempana ja rauhallisemmalla tempperamentilla varustettuna pärjää siellä taustalla paljon paremmin, kun on uskottavuutta enemmän. Hölösuihin ei luoteta, koska hehän laulavat kaikki asiat ja muiden asiat välittömästi kymmenelle seuraavalle vastaantulijalle. Hiljaisempana antaa luotettavamman kuvan itsestään ja toisaalta saa tehdä hommiaan rauhassa, samaan aikaan kun sosiaalisemmat ovat siellä "etulinjassa" esiintymässä. Yleensä näille sosiaalisille keskustelijoille hieman naureskellaankin, mutta heitäkin tarvitaan. Sosiaalinen yhteisö tarvitsee aina ne hölmöt, jotka vie huomion muilta ja vetävät sen itseensä.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 11:30"]
Voisiko joku hiljaisempi kertoa, että miksi pitää tiedon itsellään? Vaikka siis järjestetään ihan vielä erikseen tilaisuuksia asioiden kertomiseen?
[/quote]
Mä varmasti kuulun näihin hiljaisempiin, mutta en ehkä ihan suoraan voi puhua tuon kuvaamasi hiljaisen tyypin suulla. Kuitenkin veikkaan yleisimmäksi syyksi sosiaalista jännittämistä. Moni menee ihan lukkoon, jos oikein odotetaan että pitää sanoa jotakin. Varsinkin jos mennään jotenkin järjestyksessä. Jossain määrin tunnistan itsessänikin tuota, mutta mä kuitenkin noissa tilanteissa aina jotakin osaisin sanoa, uskoisin. Lisäksi voi olla ajatuksia siitä, että ei ne omat asiat ole niin tärkeitä ja varteenotettavia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:17"]
Hohhoijaa taas tämä perustettu, että puheliaat ovat tyhmiä. Olen puhelias ja pidän ihmisistä ja olen sosiaalisesti taitava, kiitos perheeni antaman mallin. Kuuntelen ja minulle mm uskoudutaan paljon. Silti, koska olen puhelias ja impulsiivinen, moni on ihan hämmästynyt ja sen sanonutkin, kun osottaudun älykkääksi. Olen puheliaisuudestani huolimatta luonnontieteellisten alan tohtori, joka luo FMn huvikseen, kuuluu Mensaan ja tykkää pohtia asioita. Kai minun pitäisi silti olla aina hiljaa yksinäni, jotta antaisin älykkään ja syvällisen kuvan itsestäni
[/quote]Jaksoitko fiksuna ihmisenä lukea alusta asti? Kun nimenomaan on painotettu että tämä keskustelu koskee vain sitä ääripäätä. Ei todellakaan missään nimessä puheliaita, äänekkäitä yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 23:17"]
Hohhoijaa taas tämä perustettu, että puheliaat ovat tyhmiä. Olen puhelias ja pidän ihmisistä ja olen sosiaalisesti taitava, kiitos perheeni antaman mallin. Kuuntelen ja minulle mm uskoudutaan paljon. Silti, koska olen puhelias ja impulsiivinen, moni on ihan hämmästynyt ja sen sanonutkin, kun osottaudun älykkääksi. Olen puheliaisuudestani huolimatta luonnontieteellisten alan tohtori, joka luo FMn huvikseen, kuuluu Mensaan ja tykkää pohtia asioita. Kai minun pitäisi silti olla aina hiljaa yksinäni, jotta antaisin älykkään ja syvällisen kuvan itsestäni
[/quote]Jaksoitko fiksuna ihmisenä lukea alusta asti? Kun nimenomaan on painotettu että tämä keskustelu koskee vain sitä ääripäätä. Ei todellakaan missään nimessä puheliaita, äänekkäitä yleisesti.
[/quote]
Katsopa esim sivun kaksi vikaa viestiä. Onhan täällä muistakin juteltu kuin vain apn kirjoittamasta ihmustyypistä
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 18:55"]
Taidan olla hölöttäjä itse, mutta ahdistun hiljaisten ihmisten kanssa, joista saa lypsää joka sanan ja jotka eivät ikinä koskaan jatka keskustelua tai vaihda näkökulmaa tai ylipäätään osallistu juuri mitenkään. Karmeita energiasyöppöjä.
[/quote]Kovaääniset hölöttäjät vaihtavat näkökulmaa? Heillähän usein on ne kiveenhakatut mielipiteet ja muita ei kuunnella. Ja ovat energiasyöppöjä.
[/quote]Tätäkö tarkoitat? Minusta siinä (molemmissa) puhutaan juuri äärilaitatyypeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 12:18"]
Hienoa argumentointia väittää, ettei ole hiljaisia tuppisuita ja joka muuta väittää, valehtelee.
Minä olen itse ollut äärimmäisen ujo ja vieläkin isossa porukassa hiljainen mutta kotona saadun mallin mukaisesti olen hampaat irvessä opetellut sosiaalisia taitoja. Siksi en osaa olla myötätuntoinen näille "valitsen hiljaisuuden ja vain naureskelen jutuillenne" -ihmisille. Ymmärrän, että kahvihuoneessa tai ruokalassa ei tarvitse kommentoida kenellekään yhtään mitään jos ei halua. En tee niin itsekään. Mutta kun ollaan tekemässä yhteistä projektia tai kun tavataan aamulla käytävällä ja kaikki kommunikointi on vain ilmeetöntä tuijotusta, loppuu minulta ymmärrys.
Minulla on työkaveri, jonka kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä ja mm. kokouksissa esittää tähän astiset saavutuksemme. Tämä työkaveri ei suostu kommunikoimaan kanssani työstään. Hän tekee jonkin osan, sen, minkä itse päättää ja olettaa, että minä sitten sivusta seuraan, mitä hän on saanut aikaiseksi ja väsään sitten itse loput ja lopulta esittelen työmme kaikille hänen vain tuijottaessa hymyttönästi vierestä. Hän ei tervehdi aamuisin eikä vastaa tervehdyksiin. Hän saattaa lähteä kanssani syömään mutta ei aloita ainuttakaan keskustelua ja vastaa yksisanaisesti jopa työasioihin.
Lapseni kaverin äiti ei tervehdi ketään päiväkodilla. Törmäsin häneen ja lapseen kaupassa ja lapseni tervehti hänen lastaan mutta hänen lapsensa tuijotti yhtä hymyttömästi kuin äitinsäkin. Asumme melko lähekkäin, joten outoa tämä käytös mielestäni on.
En näe mitään hyvää tällaisessa sosiaalisessa kyvyttömyydessä. Ymmärrän, että emme kaikki ole puheliaita ja että emme välttämättä edes pidä puheliaista ihmisistä mutta se, että asian osoittaa kaikin keinoin eikä vaivaudu edes peruskäytöstapoja noudattamaan, on mielestäni röyhkeää ja ikävää käytöstä. Ihan yhtä röyhkeää ja ikävää kuin sen jatkuvasti suutaan aukovan juoruilijankin. Jokainen pystyy ilmein ja elein olemaan kohtelias, vaikka ääntä ei saisikaan suustaan. Monia hiljaisia ei edes tajua hiljaisiksi juuri elekielen takia. Todella moni sanoo minullekin, etten ole mikään arka, kun hymyilen, nyökyttelen, tervehdin ja vastaan kysymyksiin.
Ja ap:lle vastaisin sen verran, että on aivan selvää, että suomalaisessa yhteiskunnassa on sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla introvertti kuin ekstrovertti. Johan sen nyt näkee tästä keskustelustakin. Jopa ne ilmeettömät ja hymyttömät saavat ymmärrystä, hiljaisia pidetään älykkäämpinä ja fiksumpina ja kaikki puheliaat niputetaan siihen ääripäähän, joka puheliaisuuden varjolla laukoo myös ilkeyksiä. Minä en koe olevani älykkäämpi kuin esim. erittäin puhelias ystäväni. Toki välillä ärsyttää, kun hänellä on sana hallussa ja hän löytää aivan vieraastakin porukasta parissa minuutissa yhteisiä puheenaiheita, mutta tajuan samalla, että jos hän ei puhuisi, joutuisin ehkä minä keksimään niitä puheenaiheita, kun eihän nyt isossa porukassa ole tarkoitus olla hiljaa. Ystäväni on sosiaalisesti taitava eli hän osaa kuunnella, aloittaa puheenaiheita ja vetäytyä sitten taustalle. Hän osaa valita myös puheenaiheet erittäin taitavasti. Minä hiljaisena ja ujona keksin aika typerää small talkia, koska en ole siinä luontaisesti taitava. Minusta näkee, etten koe oloani siinä roolissa kotoisaksi.
En siis tuomitsisi kaikkia puheliaita keskeyttelijöiksi tai töksäyttelijöiksi. Sosiaalisesti taitamattomat ovat tällaisia mutta kaikki puheliaat eivät ole sosiaalisesti taitamattomia. Minä olen, koska puhuminen on aina ponnistelun takana. Niinpä olen saanut itsenikin kiinni toisen keskeyttämisestä, kun olen ensin 5 minuuttia kerännyt rohkeutta kommentoida ja kun lopulta saan suuni auki, on joku vikkelämpi ehtinyt jo vaihtaa aihetta. Kaikin puolin nolo ja ikävä tilanne minulle, kun muutenkin jännitän isoissa porukoissa kommentointia. Mutta vaikka toki olen pahoillani, että olen jonkun keskeyttänyt, en koe, että minun pitäisi rangaistukseksi lakatta yrittämästä. Miten niitä sosiaalisia taitoja voi itselleen kerryttää,jos ei vain yritä toimia sosiaalisesti kerta toisensa jälkeen ja ota opikseen?
[/quote]
siis, eka lauseeseesi: vaikea uskoa, että nykyään jossain työpaikassa on muka kokonaan puhetaidottomia ihmisiä, kun se puhuminen on nykyään niin arvostettua ja sosiaalisuus, niin minun on vaikea uskoa tuota juttua, jonka joku esitti, että siellä muka vain piirissä istutaan ja jtokut eivät sano mitään. Oikeasti, en ole koskaan itse tavannut tuollaista ihmistä. yhtäkään. Hiljaisia ihmisiä kyllä, mutta en kokonaan puhumattomia. työyhteisössä kaikki puhuvat ja hoitavat oman leiviskänsä.
Vaikka itse olen joidenkin ihmisten seurassa se hiljaisempi, kyllä musta tuntuu, että mä monesti kannattelen sitä keskustelua. Esitän kysymyksiä, kommentoin ja pidän keskustelua yllä. Monesti tuntuu, ettei omiin juttuihini kommentoida mitään, vaihdetaan puheenaihetta tai puhutaan päälle. Ei se nyt silti hirveästi itseäni haittaa, puhun omia juttujani sitten kun joku vaan malttaa kuunnella :D
Muutamia työpaikkani suosittuja puheenaiheita, joihin en vain yksinkertaisesti ole jaksanut osallistua
-somalit tulee Suomeen ja asuu hotelleissa ja raiskaa meidän lapset
-on se kumma, kun käyn töissä, niin täällä elätetään kaikki ulkomaalaiset ja mustalaiset ja ne vielä varastaa kaiken, mitä vain jättää pihalle
-tännekin tulee niitä alpaaneja, ei ku mitä ne oli niitä alpaanian muslimeja. Pitää kyllä panna ovet lukkoon, kun nehän tulee ja varastaa kaiken ja raiskaa kuulemma yöllä ihmisiä kamareihin
jne...
Jostain syystä olen saanut hiljaisen hissukan maineen työpaikalla, vaikka muuten olen sosiaalinen ja vähän liiankin kova puhumaan :)