Miksi puheliailta ja äänekkäiltä ihmisiltä ei edellytetä sosiaalisia taitoja?

H

Olen niin samaa mieltä aloittajan kanssa.

Meillä on työpaikalla juuri tällainen räväkkä ja äänekäs ihminen, ja voi luoja miten rasittava energiasyöppö se ihminen on. Se puhuu kovaan ääneen taukoamatta ja nauru raikuu varmaan pihalle saakka. Suusta tulee tekstiä sellaisella syötöllä, että hitaammat ei pysy perässä. Kyseinen ihminen on aina kovaan ääneen kertomassa mielipiteitään -jotka on tietysti aina ainoita oikeita. Mitään sosiaalisen käyttäytymisen koodistoa ei tällä ihmisellä tunnu olevan, hänelle on täysin luontevaa heitellä roiseja vitsejä tai haukkua toinen päin naamaa. Sellaista asiaa ei olekaan, jota hän häpeäisi.

Itse vaikenen hänen seurassaa useimmiten siksi, että a) en jaksa alkaa huutamaan kilpaa, b) häneltä ei saa suunvuoroa ja c) jos yritänkin jotain sanoa, hän ei kuuntele. Ja d) hänen mielestään muiden mielipiteet on aina vääriä, joten ei maksa vaivaa.

Nykyään en juurikaan jaksa enää edes kuunnella, vaan uppoudun omiin ajatuksiini. Lisäksi olen alkanut inhoamaan sitä ihaillen kehuttua "räväkkyyttä" joka hänenkaltaisiin ihmisiin liitetään.

35 on siis ap. En tunne USAlaista kulttuuria kovin kattavasti, mutta käsittääkseni siellä arvostetaan (ainakin keskiluokassa) sellaista sosiaalista miellyttävyyttä tosi paljon. Että ihmiset ovat sosiaalisesti taidokkaita ja osaavat muodostaa small talkilla luottamuksen ilmapiirin eri tilanteissa (mikä on pakkokin maassa, jossa individualismi on muutoin kovassa kurssissa ja mitään kansaa yhdistäviä yhteiskuntarakenteita ei ole). Lapsetkin sitten kasvavat sosiaalisesti taitavammiksi tässä ilmapiirissä. Kyllä, se voi olla introvertille kova ympäristö, mutta näen tässä kulttuurissa myös hyviä puolia.

Se taas ei minusta ole todellakaan mitenkään kehittävää, että Suomessa niiden hiljaisten annetaan vaan jurottaa yksinään. Mutta ilmeisesti täällä ei arvosteta sosiaalisia taitoja a) maamme syrjäisen sijainnin ja myöhäisen teollistumisen b) hyvinvointivaltion vahvojen rakenteiden takia. Ei ole ikäänkuin tarvetta opetella sosiaaliseksi!

Anteeksi vaan, meinaatko, että hiljaiset ihmiset ovat huonoitsetuntoisia ja anteeksipyyteleviä? Hahah.

Edellinen viesti oli siis tarkoitettu 34:lle.

t. 39

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:43"]

Hmmm, mietin tässä olenkohan puhelias vai huljainen? Joidenkin ihmisten seurassa olen oikea suupaltti mutta joidenkin seurassa jään ihan hiljaiseksi ja ikäänkuin sivusta seuraajan tilaan. Kai av-mammoilla mullekin on joku diagnoosi?

[/quote]

Täällä toinen samanlainen o/

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 18:32"]

Suomessa. Mistähän tämä johtuu? Paljon puhuville ihmisille sallitaan aggressiivinen tunneilmaisu ja muiden tarpeiden huomiotta jättäminen. Sen sijaan hiljaisen ihmisen ei tarvitse tehdä kovinkaan suurta vuorovaikutusmokaa, ennekuin joku on näpäyttämässä. Oletteko huomannut samaa?

[/quote]

No eihän teistä vitun tuppisuista saa mitään irti, vaikak iskisi nyrkin pään läpi ja takaraivosta ulos. Nyrkin kun avais niin siellä olisi verinen paperilappu, jossa lukisi: "Anteeksi nyt kun olen olemassa yhyy."

Vitun saatanat...

[/quote]

Juuri tätä ap viestissä 35 tarkoittaa. 

Siis onko näitä ihmisiä paljon, siis sellaisia jotka esim. työkaverin tullessa lounaalla istumaan vastapäätä, eivät tervehdi saati hymyile, korkeintaan hymähtelevät tylysti jotain vastaukseksi ja vilkuilevat kärsivästi sivuilleen? Mä olen ajatellut, että kuulun itse näihin hiljaisiin, mutta mähän olen varsinainen social butterfly tuollaiseen verrattuna ja tuo kuvattu on kyllä mielestäni ihan ääriesimerkki. Törmäättekö te useinkin noin hiljaisiin ihmisiin, mä meinaan en nyt just muista ketään. No, edelliseltä työpaikalta tiedän kaksi tosi tosi ujoa ihmistä, jotka eivät oikeastaan koskaan puhuneet mitään, mutta heistä kyllä paistoi heti että ovat vain ujoja eivätkä millään tavalla ylpeitä.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:53"]

Anteeksi vaan, meinaatko, että hiljaiset ihmiset ovat huonoitsetuntoisia ja anteeksipyyteleviä? Hahah.

[/quote]Joo eivät todellakaan ole vaan piiloaggressiivisia, ilkeitä, muita syyttelevät vittupäitä. Näkeehän sen jo tästäkin keskustelusta.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 20:08"]

Siis onko näitä ihmisiä paljon, siis sellaisia jotka esim. työkaverin tullessa lounaalla istumaan vastapäätä, eivät tervehdi saati hymyile, korkeintaan hymähtelevät tylysti jotain vastaukseksi ja vilkuilevat kärsivästi sivuilleen? Mä olen ajatellut, että kuulun itse näihin hiljaisiin, mutta mähän olen varsinainen social butterfly tuollaiseen verrattuna ja tuo kuvattu on kyllä mielestäni ihan ääriesimerkki. Törmäättekö te useinkin noin hiljaisiin ihmisiin, mä meinaan en nyt just muista ketään. No, edelliseltä työpaikalta tiedän kaksi tosi tosi ujoa ihmistä, jotka eivät oikeastaan koskaan puhuneet mitään, mutta heistä kyllä paistoi heti että ovat vain ujoja eivätkä millään tavalla ylpeitä.

[/quote]

Tuo on merkki siitä, että seura ei miellytä, ei välttämättä merkki millään tavalla ujoudesta. Kyllä mä ainakin välttelin yhdellä työpaikalla parin tyypin seuraa, kun ei sitä jatkuvaa paskanjauhantaa jaksanut kuunnella.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:05"]Mä oon ujo ja arka pohjimmiltani, mutta olen opetellut "käyttäytymään". Ts. otan kontaktia edes katseella, pidän yllä ystävällistä perusilmettä. Jos tulee jäätävä hiljaisuus, yritän keksiä jotain sanottavaa. Pidän huolta ilmapiiristä. Sanon kun on sanomisen aika, vaikka jännittäisikin, en mussuta sitten selän takana jälkikäteen. Tämä on vaatinut työtä ja panostusta.

Ja kyllä ärsyttää, jos joku katsoo oikeudekseen vaan olla nyhjöttää ja lisäksi näyttää vihaiselta/kyllästyneeltä seurassa!
[/quote]

Minulla sama rooli, että "pääsen" usein työpaikallani sellaisen "keskustelun aloittelijan" rooliin. Varsinkin jos seurueessa on vieraita, haalitaan minut hätiin. Alallani jotkut ihmiset ovat aika introvertteja, mutta on se oikeasti kiusallista, kun vaikka jonkun läksiäisissä tai muilla kakkukahveilla kukaan ei sano mitään. Sama juttu, mikäli on seurueessa joku ulkomaalainen tai yleensäkin pitäisi edes kohteliaisuuden nimissä jutella.

Kerran minut jopa pyydettiin mukaan johonkin iltarientoon juuri sillä perusteella, että "osaan rikkoa jään ja olen helposti lähestyttävä". Jätin menemättä, sillä kyseinen työpaikkaan liittyvä seurue vei tosiaan kaikki voimani niinä parina kuukautena, jona olin heidän kanssaan tekemisissä.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 20:08"]

Siis onko näitä ihmisiä paljon, siis sellaisia jotka esim. työkaverin tullessa lounaalla istumaan vastapäätä, eivät tervehdi saati hymyile, korkeintaan hymähtelevät tylysti jotain vastaukseksi ja vilkuilevat kärsivästi sivuilleen? Mä olen ajatellut, että kuulun itse näihin hiljaisiin, mutta mähän olen varsinainen social butterfly tuollaiseen verrattuna ja tuo kuvattu on kyllä mielestäni ihan ääriesimerkki. Törmäättekö te useinkin noin hiljaisiin ihmisiin, mä meinaan en nyt just muista ketään. No, edelliseltä työpaikalta tiedän kaksi tosi tosi ujoa ihmistä, jotka eivät oikeastaan koskaan puhuneet mitään, mutta heistä kyllä paistoi heti että ovat vain ujoja eivätkä millään tavalla ylpeitä.

[/quote]

Tuo on merkki siitä, että seura ei miellytä, ei välttämättä merkki millään tavalla ujoudesta. Kyllä mä ainakin välttelin yhdellä työpaikalla parin tyypin seuraa, kun ei sitä jatkuvaa paskanjauhantaa jaksanut kuunnella.
[/quote]

Kyllä työpaikalla pitää tervehtiä ja muutenkin noudattaa peruskohteliaita käytöstapoja, myös niitä ihmisiä kohtaan joista ei henkilökohtaisella tasolla pidä. Se on osa fiksua ja ammattimaista käytöstä. Kuulostat lapselliselta.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 20:08"] Siis onko näitä ihmisiä paljon, siis sellaisia jotka esim. työkaverin tullessa lounaalla istumaan vastapäätä, eivät tervehdi saati hymyile, korkeintaan hymähtelevät tylysti jotain vastaukseksi ja vilkuilevat kärsivästi sivuilleen? Mä olen ajatellut, että kuulun itse näihin hiljaisiin, mutta mähän olen varsinainen social butterfly tuollaiseen verrattuna ja tuo kuvattu on kyllä mielestäni ihan ääriesimerkki. Törmäättekö te useinkin noin hiljaisiin ihmisiin, mä meinaan en nyt just muista ketään. No, edelliseltä työpaikalta tiedän kaksi tosi tosi ujoa ihmistä, jotka eivät oikeastaan koskaan puhuneet mitään, mutta heistä kyllä paistoi heti että ovat vain ujoja eivätkä millään tavalla ylpeitä. [/quote] Tuo on merkki siitä, että seura ei miellytä, ei välttämättä merkki millään tavalla ujoudesta. Kyllä mä ainakin välttelin yhdellä työpaikalla parin tyypin seuraa, kun ei sitä jatkuvaa paskanjauhantaa jaksanut kuunnella. [/quote] Kyllä työpaikalla pitää tervehtiä ja muutenkin noudattaa peruskohteliaita käytöstapoja, myös niitä ihmisiä kohtaan joista ei henkilökohtaisella tasolla pidä. Se on osa fiksua ja ammattimaista käytöstä. Kuulostat lapselliselta.

[/quote]

Jos ei ole hetken rauhaa milloinkaan, ei sitä enää jaksa. En ollut ainoa. Ei se estä huomenia sanomasta ja työasioista puhumasta, mutta lounastaa en näiden kanssa jaksanut, korvat ei kestäneet. 

J

Mä opin koulun ryhmätöissä oman tapain tehdä töitä. Minä annoin suupalttien kertoa mielipiteensä. Kun minä yleensä olin kirjuri, otin sieltä parhaat ja laitoin omat vasta tuotantovaiheessa mukaan - ne samat, mistä ei pidetty tekovaiheessa, lähinnä siksi, että ne olivat minun ehdotuksiani. Annoin sen heille ennen palautusta luettavaksi, hyvin kelpasi. Yleensä luulivat, että olin tehnyt vain kirjallisen osuuden ja annoin heidän olla siinä luulossa. Puhuivat siis niin paljon, että eivät edes muistaneet mitä olivat ehdottaneet. Töissä ei muut pysty "viemään" töitäni, kun heti alusta alkaen on suunnittelussa suunniteljan nimi mukana ja minulla on kokonaan oma osuus, mitä teen. 

Hiljaisuus ja introverttius on merkki älystä. Hieman yleistäen: mitä mitäänsanomattomampi, sitä älykkäämpi ihminen on kyseessä. Yliopistolla harva osaa edes puhua ja moni merkittävä tiedemies oli täysin mykkä. Einstein ei ollut, mutta silti hän ei suostunut sanomaan sanaakaan elämänsä aikana. Puhumattomuuden ohella myös ääniyliherkkyys, samoin kuin muutkin allergiat, eritoten itsediagnosoidut sellaiset, ja aivan erityisesti hajusteisiin liittyvät, implikoivat valtavaa älyllistä kapasiteettia. 

Sen sijaan ulospäinsuuntautuneisuus ja kuuluva puheääni kertovat jälkeenjääneisyydestä. Tällaiset ihmiset ovat tyhmiä.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 18:55"]

Taidan olla hölöttäjä itse, mutta ahdistun hiljaisten ihmisten kanssa, joista saa lypsää joka sanan ja jotka eivät ikinä koskaan jatka keskustelua tai vaihda näkökulmaa tai ylipäätään osallistu juuri mitenkään. Karmeita energiasyöppöjä.

[/quote]Kovaääniset hölöttäjät vaihtavat näkökulmaa? Heillähän usein on ne kiveenhakatut mielipiteet ja muita ei kuunnella. Ja ovat energiasyöppöjä.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:27"]

22, miltä itsestäsi tuntuisi, kun joku vielä sinuakin hiljaisempi olisi sitten sun puheesi aikana täysin hiljaa. Ei reagoisi, et tietäisi kuuliko vai ei. Katselisi sivulle ja näyttäisi kärsivältä, ehkä ajattelisi, että tuossa tuo höpöttäjä vaan höpötti...

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 19:15"]

Minua pidetään hiljaisena, mutta päässäni käy jatkuvasti jotain juttua. Höpöttäjät höpöttäjät, en minä heitä jaksa kuunnella. Ihmisillä, joiden mielestä jonkun on koko ajan puhuttava jotain, on todellisuudessa tosi vähän asiaa. Monesti ryhmässä käykin niin, että höpöttäjä höpisee niin suureen ääneen, että häneltä jää huomaamatta toisten käymä keskustelu hänen ohitseen - kun ei ole ymmärtänyt olla hiljaa. 

[/quote]

[/quote]Voi olla hiljainen ja silti viestiä monella tapaa. Hölöttäjät eivät vain sitä huomaa höpötykseltään tai eivät osaa lukea ihmisiä/sosiaalisia tilanteita.

En lukenut ketjua läpi, vielä. Olen aivan samaa mieltä ap:n kanssa. Ärsyttävää on myös jos huono käytös kuitataan temperamenttisuudella. Olen itse rauhallinen, kerran anoppilassa puhuin suuni puhtaaksi rakentavasti erittäin häiritsevästä ja isosta asiasta. Vastaanotto oli huutoa ja haukkumista, eihän rauhallinen ihminen saa kertoa omia mielipiteitä...

Samaa mieltä aloittajan kanssa myös. Tunnen muutaman sosiaalisen tyypin. MINÄ ainakin uskallan sanoa suoraan ja MINÄ en kuvia kumartele ja MINÄ olen suorasuinen. Ja sitten suu käy vaahdossa ja loukataan ihmisiä ja sanotaan tökeryyksiä. Ja jos joku loukkaantuu, huudetaan heti, että MINÄ ainakin uskallan sanoa mielipiteeni.

Välttelen myös tällaisia ihmisiä aina kun kykenen. En vain jaksa heitä. Onneksi yksi suorasuu laukoi pomolle niin suoraan mielipiteensä, että siirrettin kahden viikon päästä toiseen työpisteeseen. Hieman rauhoittui tilanne. Mutta vielä on pari tällaista sosiaalista ekstroverttiä, jotka uskaltaa sanoa kaiken mahdollisen tyyliin esim. palaverissa "hui, miten sinä olet niin lihonut, kun nuorena olit niin laiha, voi voi, anteeksi, että sanon suoraan, mutta minä en kuvia kumartele ja sinä olet kyllä lihonut tosi paljon" Sinänsä ihan sama, mutta ihmiset katsoivat kyseistä suorasuuta aika pitkään, koska palaverin aihe oli ihan jokin muu, kuin työkavereiden ulkonäkö ja paino. Nolotti kyseisen naisen puolesta todella paljon.

Toinen esimerkki oli, kun oli moniammatillisen työryhmän kokous, niin eräs suorasuu alkoi selittää seksielämästään. Olisin halunnut vajota maan alle häpeästä, minkä tämä hölösuu loi työyhteisömme ylle.

Ja olen itse ihan vilkas ja puhelias, mutta kun nämä hölösuut ovat töissä, heittäydyn tuppisuuksi, koska heidän kanssaan nyt ei vain voi keskustella mitään, koska se heidän tauoton pälätyksensä on vain juoruilua, paskanpuhumista, loukkauksia ja jauhamista jauhamisen jälkeen.