Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Rakennusalalla työt loppuivat kuin seinään. Firmoihin kun soitti sieltä oli aina vastaus "Omatkin on lomautettu" ja suurin piirtein naurettiin päälle.

Paremmilla alueilla lähdettiin aamulla "töihin" vaikka niitä ei ollut enää oli sen verran häpeä olla työtön.

Konkursseja tuli järjettömiä määriä. No niistä on edelleen opit mielessä toisin kuin monilla nykynuorilla.

2000 luvulla alkoi tulla enemmän PIRAATTIA. VÄÄRENNETTYÄ.  90- luvulla Eesti meni Natoon ja Latvia.  Ukraina itsenäistyi Stalinin ajan miehityksestä.  Turkkilaisia gigoloja tuli Suomen naisten rahoilla joka baariin yökerhoon. Asuivat ilmaiseksi naisten maksamista vuokra asunnoissa. Meidänkin työpaikalla työsuhde asuntoihin tuli heitä , lomatkoilta seurasivat. Huumeita kuljettivat Suomeen.  Ei niillä ollut mitään ammattia eikä ajokorttia. 

90 luku oli aika ankeaa aikaa..olin silloin opiskelija ja vietin aikaa paljon juhlien opiskelija porukoissa...

Ravintoloissa ei ollut paljon muita kuin meitä opiskelijoilta ja oli paljon sellaisia pienä kalja baareja joissa ei ollut paljon mitään muuta kuin kaljaa myynnissä ja ehkä tarjoilija ilman paitaa.

Pankkien johtajat vaati lainoja takaisin ja ottivat talot kun ei ollut rahaa enää maksaa velkoja. Työpaikat myytiin ulkomaille tai ryöstettiin oikeastaan. Ompelilimot vietiin Kiinaan ja Turkkiin. Ryöstölle tuli lisää väkeä 2000 luvulla . Mentiin unioniin. 90- luvulla oli vielä silti rahaa asumiseen. Palkkarahaa. Ulkomaalaisia jäi sossun elätettäväksi . Thai ja venäjä Iran turkki. Sitten tuli virolaiset. Pakolaisia ja kiintiöitä . Suoraan sossuun. Lähiöihin. Siivoustyö alkoi siirtyä halvalla heille. 2000 luvulla tuli sitten pakolaismassat oikein. YK johdossa ollut kiina on vähiten pakolaisia ottanut maa . Vähiten pakolaisia ottaneet maat on arabimaita myös Aasia. Unioniin meno aiheutti uusia asioita kuin nyt Natoon meno . Ne Stalinin ajat on jäänyt taakse . 

Se lama oli joillekin porsaille onnenpotku. Silloin sai pilkkahintaan uusia taloja, uudehkoja autoja ja vaikka mitä. Ei ne talon pilkkahintaan ostaneet muiden tilanteesta mitään välittäneet. Maksoivat niin matalan hinnan kuin kehtasivat, nauttivat, olivat hiljaa ja antoivat toisten kitua. Siinä ei solidaarisuutta nähty kuin juhlapuheissa. Oma vanha talomme saatiin aikanaan pikkahintaan laman jälkimainingeissa kun ei ollut mennyt laman aikana kaupaksi. Moni osti sillloin mielummin uuden. Siinä sentään ei viety keneltäkään taloa pankin kautta, vaan perikunta myi.

90-luvulla moni elätti itsensä Playstationin yms piraattikopioiden myynnillä. Oli rahakasta hommaa muutaman vuoden kunnes netti tappoi sen bisneksen.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla moni elätti itsensä Playstationin yms piraattikopioiden myynnillä. Oli rahakasta hommaa muutaman vuoden kunnes netti tappoi sen bisneksen.

90-luvun laman aikaan ei myöskään ollut sosiaalista mediaa. Se mahdollisti hämäräpuuhat paljon helpommin, nyt kateelliset käräyttävät paljon helpommin kuin silloin. Kaiken maailman kyttäystä on.

Internet tuli 1994 laajemmin opiskelijoille, se oli aluksi pelkkä nörttien paikka ja oikeasti kiva asiasta ymmärtävälle parikymppiselle. Ei ollut mitään Facebookin kyläpalstojen tappeluita siitä saako kissaa pitää vapaana vai ei. Tai poliittista öyhötystä joka tuutissa. Trollausta ei sillä termillä tunnettu, sitä oli mutta se oli viattomampaa. Netissä liikuttiin vain komentorivin avulla, selainta ei ensin edes ollut. Itsekin näin aloitin, edelleen olen siellä komentorivillä työni ja harrastuksen puolella. Komentorivin maailmaan ei kylätappelut yllä, ne on onneksi useimmille hepreaa ja sieltä löytää sitä järkevää nörttisakkia. Sanoisin ettei lama näkynyt nörttimaailmassa niin paljon kuin monissa muissa työtehtävissä.

Kaikki hymiöt yms ovat niilta ajoilta ja 80-luvun hämäristä. Muistan lyhenteen LOL levinneen silloin Quaken nettipeleissä. Eka ihmeteltiin mitä ne hokee, kun ukko ammuttiin pelissä kappaleiksi. Sit sitä alkoi hokemaan kaikki pikkupennutkin. Ja tuli ne perhanan surkeat nettichatit

Olin nelikymppinen ja työpaikka meni yt-neuvotteluissa. En kuitenkaan nauttinut päivääkään työttömyyskorvausta, vaan täydensin osaamistani lääninhallituksen kurssilla ja pääsin sen myötä parempiin hommiin, joita jatkui eri työpaikoissa aina eläkeikään saakka ja ylikin. Potkut ja työttömyys voi siis olla myös mahdollisuus, pitää vain osata tarttua siihen. Minulle työttömyys ei ollut vaihtoehto, koska oli perhe elätettävänä.

Olin vähän päälle 30v , muistan vain että lyhennettiin 5pv  viikko  4 pv viikossa töitä joksikin aikaa. Olin yksityisellä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla moni elätti itsensä Playstationin yms piraattikopioiden myynnillä. Oli rahakasta hommaa muutaman vuoden kunnes netti tappoi sen bisneksen.

90-luvun laman aikaan ei myöskään ollut sosiaalista mediaa. Se mahdollisti hämäräpuuhat paljon helpommin, nyt kateelliset käräyttävät paljon helpommin kuin silloin. Kaiken maailman kyttäystä on.

Internet tuli 1994 laajemmin opiskelijoille, se oli aluksi pelkkä nörttien paikka ja oikeasti kiva asiasta ymmärtävälle parikymppiselle. Ei ollut mitään Facebookin kyläpalstojen tappeluita siitä saako kissaa pitää vapaana vai ei. Tai poliittista öyhötystä joka tuutissa. Trollausta ei sillä termillä tunnettu, sitä oli mutta se oli viattomampaa. Netissä liikuttiin vain komentorivin avulla, selainta ei ensin edes ollut. Itsekin näin aloitin, edelleen olen siellä komentorivillä työni ja harrastuksen puolella. Komentorivin maai

90-luvun alussa oli uutisryhmät, joissa käytiin kovia keskusteluja melkein aiheesta kuin aiheesta. Alkuun opiskelijoiden herkkua, mutta yleistyi nopeasti. Vuonna 90 olin 19 vuotias fuksi. Silloin pärjättiin opintotuella ja lainalla. Lama ei vielä 1990 näkynyt. Kesätöitä riitti koko kesäksi. Mutta seuraavana vuonna olikin tilanne jo toinen. Kesätöitä oli paljon vähemmän tarjolla. Myöhemmin tuli mahdollisuus opiskella joitain yksittäisiä kursseja. Vuodesta 94 alkaen työtilanne parani.  

Muistan kun lonkat alkoi ja yhdessä päivässä oltiin työttömiä kaikki.

Sain pikaisesti jonkin homman mutta pitkään siinä köhnötettiin peruna kuopassa ja pidettiin kynsin hampain duuni paikasta.

Siihen tyssäs mun nousujohteinen työelämä.

Ala-asteella olin ja mieleen on jäänyt erityisesti opettajien lomautukset. Yksi opettaja hyppi kahden luokan välissä ja koitti opettaa molempia. Koulutarvikkeita jaettiin niukasti ja pyyhekumit puolitettiin. Koulun kuoron retkelle eivät kaikki voineet osallistua, kun ei perheellä ollut rahaa. Yhden luokkakaverin perheessä jäi molemmat vanhemmat työttömiksi ja se perhe oli suuressa ahdingossa.

Yltäkylläisin aika elämässä 1986 - 1999.

Tuli ajankuluksi kierreltyä realisointi-keskuksia !

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun lonkat alkoi ja yhdessä päivässä oltiin työttömiä kaikki.

Sain pikaisesti jonkin homman mutta pitkään siinä köhnötettiin peruna kuopassa ja pidettiin kynsin hampain duuni paikasta.

Siihen tyssäs mun nousujohteinen työelämä.

 

Taisi muuten olla, et 80-luvulla vielä pääsi firmaan eka ilman koulutusta johonkin perushommaan ja siitä pääsi melko kohtuullisessa ajassa etenemään ja lopulta johtajatehtäviin saakka. Oli tosiaan nousujohteista ja reilua. Moni pääsi ihan huippuhommiin ilman papereita.

Mä muistan et 90-luvulla se alkoi muuttua ja vaadittiin koulutusta ja uralla ei enää edettykään ihan noin vain. Se lama oli tässä mielessä käännekohta. 2000-luvulla eteneminen oli jo lähes mahdotonta, ainoastaan supliikkisedät ja tädit eteni kunnolla. Jossain Nokialla ehkä 1995-2000 välillä oli helpompaa. Muilla vaatimattomampaa ellei kouluttautunut hulluna lisää. Eikä varmasti saanut töitä ilman koulutusta vaikka kuinka olisit muuten osannut hommat.

Opiskelin ja valmistuin Sairaanhoitajaksi vuonna -94. Vakituisia töitä oli tosi vähän tarjolla, mutta olin kuitenkin aina jossain sijaisuudessa. Olin vain 3kk työtön ja 6kk olin töissä sellaisella tukirahalla, joka oli tosi pieni, en muista enään mutta suunnilleen joku työttömyyskorvaus. Lähdinkin sitten Sairaanhoitajaksi Lontooseen vuonna -96, sieltä sai heti vakipaikan. Sille tielle sitten jäinkin yli viideksi vuodeksi. Ehkä eniten lama näkyi siinä, ettei vakitusia töitä/ virkoja saanut millään. 

Silkkaa säästöä.

Henkilökohtaiseen elämään ei mitään vaikutusta. 

Aikuinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kahdeksankymppinen. Vanhusten hoito ei ollut silloin ensimmäisenä tulilinjalla joten hoito ja hoiva pelasi edelleen joskin henkilövähennyksiä tehtiin jossain määrin. 

Lama alkoi v. -89 ja oli pahimmillaan -92 - 93 . Olit siis 80 v, ja nyt siis olet yli 110-vuotias?

Onnea vaan Suomen vanhimmallel

No ei suinkaan lama alkanut 1989. Työllisyys oli loistavalla tolalla vielä 1990 alussa ainakin, tämän voit tarkistaa tilastoista.