Lue keskustelun säännöt.
Pariutumisvinkkejä naisille?
06.09.2021 |
Miten nainen voisi parantaa pariutumismahdollisuuksiaan? Tässä tapauksessa ylipainoa ei ole, kuten ei tatuointejakaan. Hiukset ovat pitkät ja pukeutumistyyli neutraali. Miestä ei vain löydy millään.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
Kaikkia sinun tuntemia naisia lähestytään? Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka paljon helpompaa keskimäärin pariutuminen naisille on kuin miehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
Kaikkia sinun tuntemia naisia lähestytään? Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka paljon helpompaa keskimäärin pariutuminen naisille on kuin miehille.
Kärjistäen: naisille on helpompi saada yhdenyön seuraa mutta miehille on helpompi saada pysyvää seuraa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
Kaikkia sinun tuntemia naisia lähestytään? Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka paljon helpompaa keskimäärin pariutuminen naisille on kuin miehille.
Kärjistäen: naisille on helpompi saada yhdenyön seuraa mutta miehille on helpompi saada pysyvää seuraa,
Pysyvän seuran löytäminen on yhtä vaikeaa molemmille sukupuolille.
Naisille tulee enemmän tilanteita joissa tarjolla on seksiseuraa mutta ei pysyvää seuraa. Vastaavissa tilanteissa miehelle ei olisi tarjolla kumpaakaan.
Esimerkki: komistusmiehet panevat tavisnaisia mutta eivät vakiinnu heidän kanssaan vaan haluavat kaunottaria. Se ei tarkoita kääntäen että tavismies saisi kaunottaren parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Aha, selvä. Mahdoitko itse silloin edes olla seuranhakuiässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Aha, selvä. Mahdoitko itse silloin edes olla seuranhakuiässä?
Mikä on "seuranhakuikä"?
Viittaatko siihen ikään kun lapsikuume pamahtaa päälle?
Olen ollut seuranhakuiässä n. 14v lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Mahtaisivatko ne olla samanlaisia huonoja kokemuksia kuin mitä miehillä on seuran etsimisestä (mitä nyt miehillä on niitä enemmän, tyypillisesti naiset luovuttavat jo parien pakkien jälkeen)?
Ehkä sellaisia että olet tehnyt spontaanisti aloitteen ja mies on päättänyt kelpaatko vai et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Mahtaisivatko ne olla samanlaisia huonoja kokemuksia kuin mitä miehillä on seuran etsimisestä (mitä nyt miehillä on niitä enemmän, tyypillisesti naiset luovuttavat jo parien pakkien jälkeen)?
Ehkä sellaisia että olet tehnyt spontaanisti aloitteen ja mies on päättänyt kelpaatko vai et?
En ole koskaan saanut pakkeja. Miehet eivät osaa niitä antaa vaan esittävät kiinnostunutta, sillä aloitteellisessa naisessa on kutienkin helpon seksin mahdollisuus. Tuo jos joku on syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Valtaosa naisista tekee näin. Mies joutuu näkemään kaiken vaivan ja tekemään aloitteita naisten vain odottaessa ja valkatessa. Eli keskimäärin miesten on vaikeampi pariutua. Turha nyt laittaa tähän sitä väsynyttä "kun nainen saa miehen, niin mieskin saa naisen" -argumenttia. Sillä ei ole mitään tekemistä pariutumisen vaikeuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.
Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?
Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.
Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.
Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
Kaikkia sinun tuntemia naisia lähestytään? Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka paljon helpompaa keskimäärin pariutuminen naisille on kuin miehille.
Kyllä. Lisäksi aina jos olen jonkun seurassa niin minua ei lähestytä. En tiedä miksi miehet lähestyy vaikkapa xl kokoista kaverianikin mielummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.
Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?
Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.
Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.
Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.
Entä jos mies lähestyy tilanteessa, jossa naisella on yllään jätesäkkimäinen vaatetus, josta ei kyllä mitkään muodot erotu? Onko silloinkin perse ja tissit motivaattorina? On meinaan tapahtunut meikäläiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
Kaikkia sinun tuntemia naisia lähestytään? Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka paljon helpompaa keskimäärin pariutuminen naisille on kuin miehille.
Kyllä. Lisäksi aina jos olen jonkun seurassa niin minua ei lähestytä. En tiedä miksi miehet lähestyy vaikkapa xl kokoista kaverianikin mielummin.
Entäpä jos kokeilisit itse lähestyä? 99 % miehistä olisi sinkkuja koko elämänsä ajan, elleivät näkisi vaivaa ja lähestyisi naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.
Ei toisen osapuolen aloittellisuus mitään takaa. Nainen oli aloitteellinen, ja silti petti ja jätti. Oli ehkä aloitteellinen myös siinä pettämisessä. Pettämisestä kuulin muilta ja onnekseni vasta jälkikäteen, niin olin vain tyytväinen, että pääsin eroon hänestä. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.
Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?
Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.
Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.
Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.
Entä jos mies lähestyy tilanteessa, jossa naisella on yllään jätesäkkimäinen vaatetus, josta ei kyllä mitkään muodot erotu? Onko silloinkin perse ja tissit motivaattorina? On meinaan tapahtunut meikäläiselle.
Kyllä. Mies olettaa että säkkien alta löytyy kivat muodot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
Kaikkia sinun tuntemia naisia lähestytään? Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka paljon helpompaa keskimäärin pariutuminen naisille on kuin miehille.
Kyllä. Lisäksi aina jos olen jonkun seurassa niin minua ei lähestytä. En tiedä miksi miehet lähestyy vaikkapa xl kokoista kaverianikin mielummin.
Entäpä jos kokeilisit itse lähestyä? 99 % miehistä olisi sinkkuja koko elämänsä ajan, elleivät näkisi vaivaa ja lähestyisi naisia.
Ei toimi. Mun on äärimmäisen vaikea saada ketään kiinnostumaan. En sitten tiedä onko hedelmällisyydessä jotain häikkää että voisko se vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.
Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?
Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.
Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.
Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.
Entä jos mies lähestyy tilanteessa, jossa naisella on yllään jätesäkkimäinen vaatetus, josta ei kyllä mitkään muodot erotu? Onko silloinkin perse ja tissit motivaattorina? On meinaan tapahtunut meikäläiselle.
Kyllä. Mies olettaa että säkkien alta löytyy kivat muodot.
No hyi, ihanko oikeesti joku random äijä kadulla miettii noin pitkälle ennen kuin lähestyy? Kiitos infosta...
Ei Tinder ole hävittänyt niitä vanhoja, hyviä keinoja. Se on vain yksi mahdollisuus lisää, eikä sitä ole pakko käyttää. Tiedän monia nelikymppisiä, jotka ovat löytäneet kunnon seurustelusuhteen Tinderistä.