Pariutumisvinkkejä naisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.

N24

Kaikkia sinun tuntemia naisia lähestytään? Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka paljon helpompaa keskimäärin pariutuminen naisille on kuin miehille.

Kyllä. Lisäksi aina jos olen jonkun seurassa niin minua ei lähestytä. En tiedä miksi miehet lähestyy vaikkapa xl kokoista kaverianikin mielummin.

Entäpä jos kokeilisit itse lähestyä? 99 % miehistä olisi sinkkuja koko elämänsä ajan, elleivät näkisi vaivaa ja lähestyisi naisia.

Ei toimi. Mun on äärimmäisen vaikea saada ketään kiinnostumaan. En sitten tiedä onko hedelmällisyydessä jotain häikkää että voisko se vaikuttaa.

Ei toimi? Kuinka monta kertaa olet lähestynyt? Mulla arviolta noin 200. kerta tärppäsi.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.

= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.

Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.

Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.

Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?

Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.

Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.

Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.

 

Entä jos mies lähestyy tilanteessa, jossa naisella on yllään jätesäkkimäinen vaatetus, josta ei kyllä mitkään muodot erotu? Onko silloinkin perse ja tissit motivaattorina? On meinaan tapahtunut meikäläiselle.

Kyllä. Mies olettaa että säkkien alta löytyy kivat muodot.

No hyi, ihanko oikeesti joku random äijä kadulla miettii noin pitkälle ennen kuin lähestyy? Kiitos infosta...

Mä olen random äijä ja liikun toisinaan kadulla. Ja kyllä, mietin juuri noin. Koitan arvioida minkälainen kroppa naisella voisi peittävien vaatteiden alla olla, ja teen sen perusteella päätöksen haluanko lähestyä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.

= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.

Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.

Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.

Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?

Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.

Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.

Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.

 

Entä jos mies lähestyy tilanteessa, jossa naisella on yllään jätesäkkimäinen vaatetus, josta ei kyllä mitkään muodot erotu? Onko silloinkin perse ja tissit motivaattorina? On meinaan tapahtunut meikäläiselle.

Kyllä. Mies olettaa että säkkien alta löytyy kivat muodot.

No hyi, ihanko oikeesti joku random äijä kadulla miettii noin pitkälle ennen kuin lähestyy? Kiitos infosta...

Todellakin.

Totta kai tuo on mitä mietitään.

Jos mies olisi verhon takana seisomassa korokkeella, tekö ette miettisi minkä pituinen tämä mahtaa olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.

N24

Millä tavoilla eroat näistä kaikista ystävistäsi joita lähestytään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.

= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.

Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.

Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.

Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?

Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.

Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.

Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.

 

Entä jos mies lähestyy tilanteessa, jossa naisella on yllään jätesäkkimäinen vaatetus, josta ei kyllä mitkään muodot erotu? Onko silloinkin perse ja tissit motivaattorina? On meinaan tapahtunut meikäläiselle.

Kyllä. Mies olettaa että säkkien alta löytyy kivat muodot.

No hyi, ihanko oikeesti joku random äijä kadulla miettii noin pitkälle ennen kuin lähestyy? Kiitos infosta...

Mä olen random äijä ja liikun toisinaan kadulla. Ja kyllä, mietin juuri noin. Koitan arvioida minkälainen kroppa naisella voisi peittävien vaatteiden alla olla, ja teen sen perusteella päätöksen haluanko lähestyä häntä.

Okei, tää oli nyt uutta tietoa. Itsekin toki silmäilen vastakkaisen sukupuolen edustajia, mutta en todellakaan ole koskaan miettinyt millainen olisi ilman vaatteita. Se on ihan vaan sellainen yleisluontoinen katsaus miellyttääkö vai ei, ja siinäkin kasvot ovat olennaisimmassa asemassa. En ole mennyt ajatuksissani noin pitkälle edes tapaillessani kiinnostavaa miestä. Eipä sitten ole tullut pettymyksiäkään.

Vierailija kirjoitti:

Silikonit voisi toimia.

                                                                                                                                                                     - Ja sitten vaan selälleen .

Pariutuminen nyt vaan on tosi vaikeaa. Jos on hyvin keskimääräinen ihminen ominaisuuksiltaan saattaa kumppani löytyä helpommin vaikka jo kouluvuosina.

Jos on poikkeuksellisen älykäs, pitkä tai huippukoulutettu tai ylipainoinen tai jotenkin persoonallinen voi olla vaikeampaa löytää samanlaista tai mielestään sopivaa kumppania.

Mutta tässä pitkän elämäni varrella omassa tuttavapiirissäni ihan kaiken oloiset, ikäiset ja näköiset ihmiset ovat lopulta löytäneet itselleen sopivan kumppanin jos ovat sellaista halunneet ja hakeneet. Lihavat lähes yli 60-vuotiaat, homot, liian laihat eronneet 50-vuotiaat, yksin maaseudulla asuvat yli 75-vuotiaat, kouluttamattomat, koulutetut, hyvin lyhyet ja hyvin pitkät.

Yksin jääneet ( joita on tosi vähän) ovat olleet joko hyvin ehdottomia kumppanin ominaisuuksien suhteen tai sitten vaan jotenkin päättäneet ja halunneet pysyä yksin.

Paljon auttaa jos. suhtautuu avoimesti ihmisiin, on itse hauskaa seuraa eikä luokittele muita heti jonkun ulkonäköasian tai koulutuksen suhteen.

On hyvä ymmärtää, että ihmisten ominaisuudet saattavat pitkä elämän aikana muuttua. Aika moni on jatkokouluttautunut vanhoilla päivillä, laihtunut tai sitten joku missin tai supermiehen näköinen on parissa vuodessa muuttunut ihan tavikseksi tai vaikka alkoholisoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.

= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.

Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.

Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.

Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?

Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.

Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.

Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.

 

Entä jos mies lähestyy tilanteessa, jossa naisella on yllään jätesäkkimäinen vaatetus, josta ei kyllä mitkään muodot erotu? Onko silloinkin perse ja tissit motivaattorina? On meinaan tapahtunut meikäläiselle.

Kyllä. Mies olettaa että säkkien alta löytyy kivat muodot.

No hyi, ihanko oikeesti joku random äijä kadulla miettii noin pitkälle ennen kuin lähestyy? Kiitos infosta...

Todellakin.

Totta kai tuo on mitä mietitään.

Jos mies olisi verhon takana seisomassa korokkeella, tekö ette miettisi minkä pituinen tämä mahtaa olla?

Kyllä, mutta se on ihan eri asia kuin miettiä millainen mies olisi vaatteiden alla.

Yksi asia ratkaisee, eli pitää opetella flirttailemaan ja tekemään aloitteita miehille itse. Niin minä tapasin mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.

N24

Millä tavoilla eroat näistä kaikista ystävistäsi joita lähestytään?

Olen ehkä hiukan näyttävämpi eli meikkaan enemmän ja panostan itseeni. Muuten en juurikaan eroa koska sillä ei ole väliä kuka on seurassani(ja minkänäköinen). Aina se kaveri vie huomion oli se sitten laihempi tai lihavampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.

= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.

Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.

Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.

Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?

Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.

Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.

Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.

 

Entä jos mies lähestyy tilanteessa, jossa naisella on yllään jätesäkkimäinen vaatetus, josta ei kyllä mitkään muodot erotu? Onko silloinkin perse ja tissit motivaattorina? On meinaan tapahtunut meikäläiselle.

Kyllä. Mies olettaa että säkkien alta löytyy kivat muodot.

No hyi, ihanko oikeesti joku random äijä kadulla miettii noin pitkälle ennen kuin lähestyy? Kiitos infosta...

Todellakin.

Totta kai tuo on mitä mietitään.

Jos mies olisi verhon takana seisomassa korokkeella, tekö ette miettisi minkä pituinen tämä mahtaa olla?

Kyllä, mutta se on ihan eri asia kuin miettiä millainen mies olisi vaatteiden alla.

Millä tavalla se on eri asia?

Ihan samalla tavalla tuossa mietitään kroppaa.

Vaatteet ovat olleet olemassa vain minimaalisen ajan ihmiskunnan historiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.

N24

Millä tavoilla eroat näistä kaikista ystävistäsi joita lähestytään?

Olen ehkä hiukan näyttävämpi eli meikkaan enemmän ja panostan itseeni. Muuten en juurikaan eroa koska sillä ei ole väliä kuka on seurassani(ja minkänäköinen). Aina se kaveri vie huomion oli se sitten laihempi tai lihavampi.

Miten kroppa? Onko kavereillasi enemmän persettä tai tissejä?

Hymyiletkö, otatko katsekontaktia, onko perusilmeesi ystävällinen?

Oletko hauska ja kivaa seuraa muidenkin kuin itsesi, lähisukulaistesi ja parhaiden kaveriesi mielestä? Entäs oletko helposti lähestyttävä?

Mitä kriteerejä sinulla on miehelle? Kääntyykö katseesi toiseen suuntaan jos mies ei ole pitkä ja komea?

No ei kannata muuttaa ainakaan pois pk-seudulta. Itse muutin Treelle mutta täällä ei ole yhtään mitään ikäluokassa 35-50. Kaikki jo pariutuneet joskus ysärillä.

Pk-seudulla kävin koko ajan deiteillä, olihan se pinnallista mutta aina joku kiinnostava kuitenkin. Pk-seudun ulkopuolella ei ole oikeastaan kunnon deittikultturia ollenkaan eikä vapaita miehiä muuta kuin jotain peräkammarin poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.

Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.

Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.

Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.

Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.

Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.

N24

Kaikkia sinun tuntemia naisia lähestytään? Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka paljon helpompaa keskimäärin pariutuminen naisille on kuin miehille.

Kyllä. Lisäksi aina jos olen jonkun seurassa niin minua ei lähestytä. En tiedä miksi miehet lähestyy vaikkapa xl kokoista kaverianikin mielummin.

Entäpä jos kokeilisit itse lähestyä? 99 % miehistä olisi sinkkuja koko elämänsä ajan, elleivät näkisi vaivaa ja lähestyisi naisia.

Ei toimi. Mun on äärimmäisen vaikea saada ketään kiinnostumaan. En sitten tiedä onko hedelmällisyydessä jotain häikkää että voisko se vaikuttaa.

Näin sut kerran baarissa. Tiesin heti, että nyt on neidolla häikkää hedelmällisyydessä ja kävelin pois.

Vierailija kirjoitti:

No ei kannata muuttaa ainakaan pois pk-seudulta. Itse muutin Treelle mutta täällä ei ole yhtään mitään ikäluokassa 35-50. Kaikki jo pariutuneet joskus ysärillä.

Pk-seudulla kävin koko ajan deiteillä, olihan se pinnallista mutta aina joku kiinnostava kuitenkin. Pk-seudun ulkopuolella ei ole oikeastaan kunnon deittikultturia ollenkaan eikä vapaita miehiä muuta kuin jotain peräkammarin poikia.

Missä ihmiset sitten tapaavat toisensa jos ei ole deittikulttuuria?

En kyllä ymmärrä miksei kumppania löydy jos on kunnioittava, ystävällinen ja pitää itsestään huolta, siis ihan ns normaali pulliainen. Syy löytyy sitten sieltä peilistä. Minä en ole mitenkään erityisen komea, mutta aina löytyy seuraa tai vakampaakin. Iso osa sinkkumarkkinoilla olevista koin kuitenkin olevan jotenkin rajoittuneita tai ongelmissa mielensä kanssa, joten pitää tietenkin katsoa tarkkaan se kumppani. Jos ulkonäkökriteerit ovat kovat, niin varmasti on vaikeampaa pariutua. Niin se kaunis tai komea naamataulu muuttuu rumaksi kun ulosanti on luokatonta ja sama toisinpäin. Ennakkoluulottomuus taitaa olla tärkeämpää. Tällä tarkoitan että jos se toisen ulkonäkö ei aivan heti sytytä, niin kannattaa silti tutustua silloin niitä ihmeitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksei kumppania löydy jos on kunnioittava, ystävällinen ja pitää itsestään huolta, siis ihan ns normaali pulliainen. Syy löytyy sitten sieltä peilistä. Minä en ole mitenkään erityisen komea, mutta aina löytyy seuraa tai vakampaakin. Iso osa sinkkumarkkinoilla olevista koin kuitenkin olevan jotenkin rajoittuneita tai ongelmissa mielensä kanssa, joten pitää tietenkin katsoa tarkkaan se kumppani. Jos ulkonäkökriteerit ovat kovat, niin varmasti on vaikeampaa pariutua. Niin se kaunis tai komea naamataulu muuttuu rumaksi kun ulosanti on luokatonta ja sama toisinpäin. Ennakkoluulottomuus taitaa olla tärkeämpää. Tällä tarkoitan että jos se toisen ulkonäkö ei aivan heti sytytä, niin kannattaa silti tutustua silloin niitä ihmeitä tapahtuu.

Ei tapahdu.

Tai no jos on tosi epätoivoinen kumppanin etsimisen kanssa, silloin toi voi olla ihan hyvä vinkki. Silloin ehkä saattaakin kelpuuttaa sellaisen, joka on ihan ok, jos edes sitäkään.

Sepä kun ei riitä että on ok näköinen ja käytös hyvä.

Mutta jos jutut on jotain hörhöä, niin eihän silloin kyllä kovin helpolla toinen jaksa siinä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksei kumppania löydy jos on kunnioittava, ystävällinen ja pitää itsestään huolta, siis ihan ns normaali pulliainen. Syy löytyy sitten sieltä peilistä. Minä en ole mitenkään erityisen komea, mutta aina löytyy seuraa tai vakampaakin. Iso osa sinkkumarkkinoilla olevista koin kuitenkin olevan jotenkin rajoittuneita tai ongelmissa mielensä kanssa, joten pitää tietenkin katsoa tarkkaan se kumppani. Jos ulkonäkökriteerit ovat kovat, niin varmasti on vaikeampaa pariutua. Niin se kaunis tai komea naamataulu muuttuu rumaksi kun ulosanti on luokatonta ja sama toisinpäin. Ennakkoluulottomuus taitaa olla tärkeämpää. Tällä tarkoitan että jos se toisen ulkonäkö ei aivan heti sytytä, niin kannattaa silti tutustua silloin niitä ihmeitä tapahtuu.

Ei tapahdu.

Tai no jos on tosi epätoivoinen kumppanin etsimisen kanssa, silloin toi voi olla ihan hyvä vinkki. Silloin ehkä saattaakin kelpuuttaa sellaisen, joka on ihan ok, jos edes sitäkään.

Sitten on varmaan vähän pinnallinen, eikä se väärin ole. Jokainen saa olla mitä haluaa ja kantaa tietenkin seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksei kumppania löydy jos on kunnioittava, ystävällinen ja pitää itsestään huolta, siis ihan ns normaali pulliainen. Syy löytyy sitten sieltä peilistä. Minä en ole mitenkään erityisen komea, mutta aina löytyy seuraa tai vakampaakin. Iso osa sinkkumarkkinoilla olevista koin kuitenkin olevan jotenkin rajoittuneita tai ongelmissa mielensä kanssa, joten pitää tietenkin katsoa tarkkaan se kumppani. Jos ulkonäkökriteerit ovat kovat, niin varmasti on vaikeampaa pariutua. Niin se kaunis tai komea naamataulu muuttuu rumaksi kun ulosanti on luokatonta ja sama toisinpäin. Ennakkoluulottomuus taitaa olla tärkeämpää. Tällä tarkoitan että jos se toisen ulkonäkö ei aivan heti sytytä, niin kannattaa silti tutustua silloin niitä ihmeitä tapahtuu.

Ei tapahdu.

Tai no jos on tosi epätoivoinen kumppanin etsimisen kanssa, silloin toi voi olla ihan hyvä vinkki. Silloin ehkä saattaakin kelpuuttaa sellaisen, joka on ihan ok, jos edes sitäkään.

Sitten on varmaan vähän pinnallinen, eikä se väärin ole. Jokainen saa olla mitä haluaa ja kantaa tietenkin seuraukset.

Kantaa seuraukset? Avaatko tuota.