Lue keskustelun säännöt.
Pariutumisvinkkejä naisille?
06.09.2021 |
Miten nainen voisi parantaa pariutumismahdollisuuksiaan? Tässä tapauksessa ylipainoa ei ole, kuten ei tatuointejakaan. Hiukset ovat pitkät ja pukeutumistyyli neutraali. Miestä ei vain löydy millään.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin asut?
Täällä sama tilanne ja haudon muuttoa hkistä 400km pohjoiseen. Toivon että löytyisi miehiä joita vielä kiinnostaisi sitoutuminen ja normiarki. :/
Toivotonta enää löytää ketään normiaktiin. Kaikkea kinkyä kyllä olisi tarjolla Lapinin perukoita myöten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Pukeudu naisellisesti ja sopivan seksikkäästi. - - Älä peitä persettäsi äläkä ikinä pukeudu löysiin tai korkeavyötäröisiin housuihin
- Meikkaa tyylikkäästi, ei liikaa. Ripset ovat tärkeät.
- Tee aloitteita, älä vain odota että miehet lähestyvät
- Ole iloinen, nauravainen ja avoin
Aloita ukkometsoista! Naiselle se parittelu on niin sisäänrakennettu, että älä huolehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksei kumppania löydy jos on kunnioittava, ystävällinen ja pitää itsestään huolta, siis ihan ns normaali pulliainen. Syy löytyy sitten sieltä peilistä. Minä en ole mitenkään erityisen komea, mutta aina löytyy seuraa tai vakampaakin. Iso osa sinkkumarkkinoilla olevista koin kuitenkin olevan jotenkin rajoittuneita tai ongelmissa mielensä kanssa, joten pitää tietenkin katsoa tarkkaan se kumppani. Jos ulkonäkökriteerit ovat kovat, niin varmasti on vaikeampaa pariutua. Niin se kaunis tai komea naamataulu muuttuu rumaksi kun ulosanti on luokatonta ja sama toisinpäin. Ennakkoluulottomuus taitaa olla tärkeämpää. Tällä tarkoitan että jos se toisen ulkonäkö ei aivan heti sytytä, niin kannattaa silti tutustua silloin niitä ihmeitä tapahtuu.
Ei tapahdu.
Tai no jos on tosi epätoivoinen kumppanin etsimisen kanssa, silloin toi voi olla ihan hyvä vinkki. Silloin ehkä saattaakin kelpuuttaa sellaisen, joka on ihan ok, jos edes sitäkään.
Sitten on varmaan vähän pinnallinen, eikä se väärin ole. Jokainen saa olla mitä haluaa ja kantaa tietenkin seuraukset.
Kantaa seuraukset? Avaatko tuota.
Kantaa sitten vaikka yksinäisyyden taakkaansa niskassaan. Jokainen tavallaan, kannattaa kuitenkin muistaa että jokin vaihtoehtoinen tapa voisi olla parempi, siis jos ego kestää katsoa peiliin.
Todennäköisesti jos ihminen ei kelpuuta muuta kuin sitä itselleen täydellistä, hän ei koe yksinäisyyttä taakkana. Moni kokee mutta kaikki eivät, ja heidän kohdallaan yksinäisyyden sijaan voisi puhua ennemmin yksinolosta. Jos yksin oleminen olisi kamala asia, silloin siitä oletettavasti pyrkisi pois kaikin keinoin. Vaikka sitten niitä kriteerejä laskemalla, eikä jäisi odottamaan sitä priimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Minäkään en suostu enää tekemään aloitetta. Kaikki suhteet, joissa olen ollut aloitteellinen, ovat kariutuneet siihen, että mies pettää. Olen ollut heille "ihan kiva" vaihtoehto, mutta en se jonka kanssa olisivat oikeasti halunneet olla. Ja nyt olen ollut monta vuotta yksin, koska kiinnostuneita miehiä ei ole.
Ja kuvittelet että aloitteellisuuden käyttäminen mittarina on ratkaisu?
Mitäpä luulet, ovatko sellaiset miehet jotka juoksevat naisissa tyypillisesti aloitteellisia? No ihan varmasti ovat.
Jos odotat että mies joka ei tunne sinua tekee aloitteen, voin sanoa 100% varmuudella että motivaattorina on perse ja tissit. Mitä muutakaan voisi olla? Eihän mies tunne luonnettasi.
Ojasta allikkoon. Syitä tuolle kannattaa hakea muualta. Tietysti valitset sen syyn jolla pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi enää ottaa riskejä. Naiset tuntuvat keksivän mitä tahansa syitä etteivät joudu tässä asiassa epämukavuusalueelle.
Entä jos mies lähestyy tilanteessa, jossa naisella on yllään jätesäkkimäinen vaatetus, josta ei kyllä mitkään muodot erotu? Onko silloinkin perse ja tissit motivaattorina? On meinaan tapahtunut meikäläiselle.
Kyllä. Mies olettaa että säkkien alta löytyy kivat muodot.
No hyi, ihanko oikeesti joku random äijä kadulla miettii noin pitkälle ennen kuin lähestyy? Kiitos infosta...
Mulla on sellaiset 80-luvun lasit, jolla naiset näkyy ilman vaatteita kadullakin. Ei niitä vaan jaksa kovin pitkään käyttää sellaiset on näkymät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Anna koordinaatit niin kokeillaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Todella monilla naisilla oli silloinkin ehdoton periaate ettei aloitteellisuus tai kumppanin etsiminen käy, vaan miehen pitää "vain tupsahtaa vastaan" keskellä arkea spontaanisti.
= miehen tulee suorittaa etsintä ja hoitaa aloite.
Ainakin minulla on tuosta kumppanin aktiivisesta etsimisestä ja aloitteellisuudesta niin huonoja kokemuksia, etten enää siihen lähde. Ainoa vaihtoehto on että mies tulee vastaan spontaanisti ja tekee aloitteen ja minä päätän kelpaako vai ei.
Anna koordinaatit niin kokeillaan!
Tiedän että vastaus olisi ei, sama kuin kaikkien muidenkin kohdalla tähän mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on harhaluulo että maalta mies löytyy helpommin. Siihen ansaan ei kannata mennä.
TÄMÄ!
Normaalit miehet pariutuvat maaseudulla parikymppisenä. Maaseudun sinkkumiehet eivät ole normaaleja miehiä. He erottuivat jo lapsena koulussa selkeästi muista. Heillä oli oppimisvaikeuksia, diagnooseja, helpommat kirjat, olivat erityisluokalla yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt asian eteen? Sun pitää olla aktiivinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käydä treffeillä.
Aina puhutaan siitä nolla-ajasta. Kun olet töissä, koulussa tai kotona ilman mahdollisuutta tavata ketään. On tosi helppo elää niin, ettei tapaa uusia potentiaalisia kumppaneita.
Tuo nolla-ajan käsite on hyvä. Jokaisen vastoin tahtoaan sinkun kannattaisi katsoa esimerkiksi kuluvaa viikkoa sillä silmällä, että kuinka usein he ovat ylipäänsä kohdattavissa. Jos tekee töitä etänä (tai toimistolla aina samojen ihmisten kanssa ilman verkostoitumista ulkopuolisiin), käy sen jälkeen lenkillä (tai tutulla salilla jonne harvoin tulee uusia ihmisiä), menee kotiin syömään ja viettää loppuillan netissä/tv:tä katsellen, niin onhan se nyt päivänselvää, että on häviävän pieni mahdollisuus tutustua ihmisiin ylipäänsä, saati niin moniin ihmisiin, että heidän joukossaan olisi joku kiinnostava.
Ennen nettideittailun aikaa kukaan ei edes kuvitellut, että kohtaisi kiinnostavan ihmisen olematta itse tavalla tai toisella aktiivinen. Nykyisin todella moni tuntuu uskovan, että kyllä se ennen pitkää kun vaan jaksaa Tinderiä plärätä... ja vuodet vierivät.
Saa sitäkin jäädä tietysti odottamaan, että joku tulee kotoa hakemaan (eli löytyy Tinderistä), mutta jos itse olisin sinkku niin en todellakaan odottaisi.
Joidenkin naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Lähes kaikkia mun tuntemia naisia lähestytään joka paikassa ja näin ovat kumppanin löytäneet. Vaikeampaa meillä joita ei lähestytä.
N24
Lähestyvätkö ihan supisuomalaiset miehet naisia kaduilla, ostoskeskuksissa tms? Tai tarkoitatko baareja ja yökerhoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä ketjuissa ei koskaan kerrota koko totuutta.
Case in point, tuntemani nainen jonka postauksen satuin tunnistamaan toisella palstalla.
Kuvasi itsensä seuraavasti: hoikka, sporttinen, aina laitettu, pitkähiuksinen, elämänmyönteinen, hauska ja hyvää seuraa, koulutettu ja hyvässä työssä oleva nuori nainen hakemassa elämänkumppania avoimin mielin.
Suureksi osaksi tuo oli itse asiassa totta (!).
Mutta sitten tuleekin kaikki se mitä tuntemani nainen unohti mainita.
Nuori eli 33v ja perheen perustamisella jo vähän kiire. On kyllä hoikka ja sporttinen, mutta kropassa ei paljonkaan muotoja. Tyyli on laitettu mutta sellainen kasarityylinen Nokia-business casual. Pitkät ja suorat hiukset kyllä. Elämänmyönteinen eli paljon ura- ja muita suunnitelmia jotka listattu analyyttisellä tarkkuudella. Hauska ja hyvää seuraa, kyllä, ainakin samanhenkisille urakiitureille.
Ja sitten se hakemassa elämänkumppania avoimin mielin. Toki. Pitkää elämänkumppania koska nainen on itsekin 171cm. Ja harteikas pitää olla etä tuntisi itsensä pieneksi ja turvatuksi, nainen kun on itsekin harteikas ja kapealanteinen. Toki koulutettu ja menestyvä, ja hauska, eli sellainen sujuva seuramies joka - toisin kuin nainen itse - osaa miellyttää kaikkia muidenkin kuin omien vanhempien ja parhaiden kaverien mielestä.
Mainitsematta jäi myös RBF, pikkunokkela vähäisiinkin pikkutarkkuuksiin puuttuva sarkastinen näpäyttely, ja näennäisvihreät arvot vaikka oma hiilijalanjälki ei ole pienimmästä päästä.
Lähestyjät siis torpataan heti ellei pituus-komeus-tyyli-ammatti miellytä, tai oikeastaan näitä lähestyjiä ei edes lasketa vaikka he yrittäisivät tehdä tuttavuutta jäätävästä katseesta huolimatta.
"Kukaan ei lähesty". Niinpä.
Kantaa sitten vaikka yksinäisyyden taakkaansa niskassaan. Jokainen tavallaan, kannattaa kuitenkin muistaa että jokin vaihtoehtoinen tapa voisi olla parempi, siis jos ego kestää katsoa peiliin.