Lue keskustelun säännöt.
Eutanasia
Kommentit (30)
Lainaukset ensimmäisen viestin linkistä, kunnes toisin mainitaan.
”Eutanasiakeskustelua vaikeuttaa se, että aiheeseen liittyviä termejä käytetään varsin eri tavoin. Alun perin eutanasialla (eu thanatos, hyvä kuolema) on tarkoitettu kuolemaa, johon ei liity kärsimyksiä.”
Sitä se on edelleen.
”Nykyään eutanasia tarkoittaa potilaan vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä tapahtuvaa lääkärin tarkoituksellista potilaan elämän lopettamista lääkkeitä antamalla.”
Ja tähän, määritelmän kapeuttamiseen, suomalaiset tahtoisivat muutoksen. Kyselyn mukaan yli 70% suomalaisista kannatti eutanasiaa (13% ei osanut sanoa). Tätä kansan mielipiteen arvoa tietysti yritettiin mitätöidä, kun ei hyväksytty, että ei ajateltalisi eutanasiaa sellaisena kapeutuneena määritelmänä, jossa sitä ei saa kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Tarpeettomista ja vaikuttamattomista hoidoista pidättäytyminen ja niiden lopettaminen ovat osa hyvää hoitokäytäntöä. Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta), vaikka tuloksena olisi kuolema. Eutanasiassa toiminnan päämääränä ja teon tarkoituksena on potilaan kuolema. Tarpeettomien ja vaikuttamattomien hoitojen lopettamisessa ei ole päämääränä potilaan kuolema vaan hoidoista koituvan epämukavuuden ja kuoleman prosessin pitkittymisen välttäminen. Ajatuseroa kuvaa käsitepari kuoleman tuottaminen – kuoleman salliminen. Jälkimmäisestä voidaan käyttää myös käsitettä ”luonnollinen kuolema”.”
Tottakai. Täytyyhän hoidon tarkoitus muistaa, vrt. elvytyskielto.
”Käytännön työssä lääkäri joutuu tilanteisiin, joissa hänen täytyy arvioida, mikä on hoitotoimien vaikutus potilaan elämän pituuteen. Saattohoitopäätökseen saattaa liittyä luopuminen hoidoista, joilla olisi vain elämää pitkittävä tarkoitus mutta ei potilaan tilaa tai ennustetta parantavaa vaikutusta. Tällainen elämää pitkittävä toimenpide on esimerkiksi nesteytys silloin, kun potilaalla ei enää ole janon tunnetta eikä hän halua tai jaksa juoda. Tällaiset päätökset eivät ole eutanasian toteuttamista. Palliatiivisessa hoidossa lääkkeellä voi olla niin sanottu kaksoisvaikutus, eli se sekä lievittää kipua että saattaa lyhentää elämää. Pelko mahdollisista sivuvaikutuksista ei kuitenkaan saa estää saattohoitovaiheessa olevan potilaan tehokasta ja riittävää kivunhoitoa. Potilaan tarvitsemia hoidollisia lääkeannoksia käytettäessä ei ole kyse eutanasiasta, vaikka elämä jossakin määrin lyhenisi. Palliatiivinen sedaatio (potilaan tajunnantason laskeminen lääkkeillä tilanteessa, jossa kipuja tai muita vaikeita oireita ei muuten saada hallintaan ilman tavoitetta lyhentää elämää) on Käypä hoito -suosituksen mukainen hoitomahdollisuus elämän loppuvaiheessa. (Ks. Saattohoito)”
Kuvaan astuu kysymys eutanasian tarpeellisuudesta, kun saattohoitopäätös ei tunnu riittävän.
”Suomessa laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) antaa potilaalle oikeuden kieltäytyä hänelle suunnitelluista tai jo aloitetuista hoidoista. Laki ei anna potilaalle mahdollisuutta vaatia tiettyä hoitoa tai tutkimusta. Potilas ei voi siten vaatimuksestaan saada eutanasiaa. Eutanasia kuuluu Suomen rikoslain mukaan rangaistaviin tekoihin tappo- tai surma -nimisenä rikoksena.”
Entä kun potilas tekee pitkittynyttä tuskallista kuolemaa, mutta ei kykene ilmaisemaan tahtoaan?
”Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 15 § kuvaa ammattieettiset velvollisuudet. Lääkärin tehtävänä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Lääkärin etiikan perusperiaatteiden mukaan lääkärin tulee tehdä hyvää ja välttää vahingoittamasta.”
Tähän kuuluisi lukeutua myös eutanasia.
”Maailman lääkäriliitto (WMA) on monissa kannanotoissaan toistanut vahvan sitoumuksensa lääkärin etiikan periaatteisiin ja ihmiselämän kunnioittamiseen. Siksi WMA vastustaa eutanasiaa ja lääkäriavusteista itsemurhaa. Kenenkään lääkärin ei pidä pakosta joutua tekemään näitä toimenpiteitä eikä antamaan niihin lähetettä.”
Armahtaminen olisi suurempaa elämän kunnioittamista, kuin tarpeettoman kärsimyksen salliminen vain siksi, ettei itselle tulisi pakotettua oloa. En väheksy lääkäreille koituvia riskejä potilaan paremmasta kohtelusta, hänet armahtamalla kärsimyksestä, sillä toisinaan "kiittämättömyys on maailman palkka". Mutta asiaa ei voi ajatella niinkään, ettei muutosta haluta, koska lääkäreillä ei ole mitään menetettävää ellei potilaita armahdeta.
”Oikeus elämään on ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa suojattu ihmisoikeus. Eutanasia merkitsee oleellista muutosta yhteiskunnan perusarvoihin. Se antaa yhteiskunnalle oikeuden kajota yksilön henkeen ja luo samalla velvoitteen tehdä se asianomaisen pyynnöstä. Näin keskeistä ihmisoikeutta rikkovan sopimuksen on katsottu olevan pätemätön, vaikka henkilö itse olisi sen sallinut. Itsemääräämisoikeuden on siis katsottu olevan tällaisessa tapauksessa toissijainen oikeus.”
Entä oikeus hyvään hoitoon, hyvässäkin palliatiivisessa hoidossa tuskallista kuolemaa tekevänä oikeustoimikelvottomana? Näitäkin potilaita kun on! Sivuutammeko heidät, koska emme halua muutosta yhteiskunnan perusarvoihin? Koronatoimet osoittivat, etteivät perusarvot ole pyhiä: niitä voi muuttaa, jos todella niin tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Suomessa kansalaisaloite (KAA 2/2017) eutanasian sallimisesta hylättiin eduskunnassa toukokuussa 2018. Samalla eduskunta edellytti, että valtioneuvosto asettaa laajapohjaisen asiantuntijatyöryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita ja tarvittaessa antaa selvitystyön pohjalta eduskunnalle ehdotukset lainsäädännön muutoksiksi. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti asiantuntijatyöryhmän, jonka määräaika päättyy kesäkuussa 2021.”
No, miten kävi?
”Itsemääräämisoikeuden rajat tulevat kuitenkin vastaan viimeistään, kun kyse on muiden ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Kuolema ei ole pelkästään yksilön oma valinta eikä asia, vaan monin tavoin säädelty, laajasti yksilön ympäristöä, yhteiskuntaa ja syvällisiä kulttuurisia arvoja koskettava kysymys. Oikeus eutanasiaan sisältää aina jollekulle – käytännössä lääkäreille – velvollisuuden tuottaa kuolema. Eutanasia ei siten ole autonominen toimi. Voidaanko ihmisen vapautta päättää omasta kuolemastaan pitää niin vahvana oikeutena, että se asettaisi muille velvollisuuksia auttaa tässä?”
Entä kun kyse on abortista, miten siihen voidaan pakottaa? Se sulkee pois hienoja ammatillisia mahdollisuuksia, jos pakollisuuden haluaa välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Eutanasian salliminen merkitsee lääkärin työn luonteen oleellista muuttumista ja lääkärikunnan luopumista niistä elämän kunnioittamisen ja suojelemisen periaatteista, joille koko professio rakentuu. Eutanasia on haluttu lääkärikunnan vastuulle lääkärien ammatillisen osaamisen vuoksi. Se ei ole hoidollinen toimi eikä siten osa terveydenhuoltoa. Potilaan elämän lopun kärsimyksen lievittämiseen on keinoja, jotka toimivat oikein ja riittävällä tavalla käytettyinä hyvin. Tässä psyykkinen tuki on tärkeä osa hyvää saattohoitoa. (Ks. Saattohoito)”
Elossa oleminen ei ole itseisarvo. Elämän kunnioittaminen voi tarkoittaa armeliaisuutta. Mahdollisuutta viedä tämä kunnioitus loppuun asti (lain nojalla) pitää haluta, jos ajattelee oman turvallisuuden lisäksi potilaiden maksimaalista etua.
Eutanasiaa elämää kunnioittavana asiana ei saa aina ohittaa puhumalla saattohoidosta, sillä eutanasia voisi olla osa saattohoitoa.
”Julkisuudessa esitetään eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan laillistamisen tueksi vaikeita ihmiskohtaloita, jotka tekevät hyvin ymmärrettäviksi sekä potilaan että lääkärin toiveet eutanasiasta. Ihmisarvoisen elämän ylläpitäminen elämän loppuvaiheessa on tärkeä oikeus, joka ei ole aina toteutunut käytännössä. ”
Minusta aiheessa ei saisi juuttua potilaan oikeuteen päättää, koska on paljon potilaita, jotka on todettu kuolemaa tekeviksi, näyttävät kärsivän, mutta eivät kykene enää osoittamaan päätöksentekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Eutanasian laillistamista vastustetaan sillä perusteella, että seuraukset voivat olla arvaamattomat. Jos yhteiskunta hyväksyy jäsentensä surmaamisen missään olosuhteissa, on riskinä, että vastaava kehitys jatkuu ja laajenee. Eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan hyväksyttävyydestä tai laillistamisesta puhuttaessa on välttämätöntä määritellä, minkälaisten tarkkojen kriteerien ja kenen arvojen mukaan riittävän kärsimyksen perusteella näihin tekoihin suostutaan. Määrittely vaikuttaa keskeisesti siihen, kuinka suurelle joukolle eutanasia tai lääkäriavusteinen itsemurha halutaan mahdollistaa. Vammaisjärjestöt ovat olleet huolissaan siitä, että kärsimyksestä tehdään elämän arvon ja elämän päättämisen oikeutuksen mittari.”
Eli laille on aihetta, mutta pelkona on osaamattomuus tehdä se. Eikö silloin pitäisi puhua siitä, kuinka tehdä se mikä olisi oikein, ilman että tarvitsee pelätä saavansa syytteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mikään eutanasian vastustaja, mutta ihmettelen, miksi maissa, joissa eutanasia on sallittu, "slippery slope" toteutuu niin huolestuttavalla tavalla. Nyt Kanadassakin ollaan sallimassa eutanasia mielenterveyspotilaille, jopa masentuneille alaikäisille. Viimeksi ollaan ehdotettu eutanasiaa myös vammaisina syntyneille vauvoille. Eutanasiaa on tarjottu vaihtoehdoksi post-traumaattisesta stressihäiriöstä kärsivälle sotaveteraanille, halvaantuneelle miehelle joka ei ole pyytänyt kuolla, ja vanhalle miehelle joka haluaisi kyllä elää mutta pelkää kodittomaksi joutumista. Kaikista näistä jutuista on ihan kunnolliset uutisartikkelit, eikä mitään "vaihtoehtokanavien" juttuja.
Nämä huolet viitataan somessa kintaalla populistikonservatiivien höpöjuttuina, mutta Lancetissakin asiasta kirjoitetaan:
https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(22)0173…Mikäli eutanasia Suomessa sallitaan, sille pitää ihan oikeasti olla objektiiviset kriteerit, jotta tällainen "slippery slope" ei mahdollistu täälläkin. Itse hyväksyn eutanasian siinä tapauksessa, että potilaalla on vääjäämättä kuolemaan johtava ja kärsimystä tuottava sairaus. Kaikki muu kriteerien venyttäminen johtaa väärinkäytöksiin.
Otan tähän kantaa kommentoimalla ensin loppuun lääkäriliiton artikkelia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kärsivä nainen, hoitaja, ja ansaitsisin apua itsemurhaan. Elämäni on helvettiä.
Lainaukset linkistä https://www.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/elaman-loppu/eutanasia-ja… , kunnes toisin mainitaan.
”Eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan hyväksyneistä maista yhdenkään lainsäädännössä ei ole määritelty, mitä eutanasian keskeisimpänä perusteena olevalla ”sietämättömällä kärsimyksellä” tarkoitetaan. Kärsimyksen kokeminen on hyvin subjektiivista, mikä vaikeuttaa sen arvioimista. Termi mahdollistaa erilaiset tulkinnat ja – yleisesti hyväksytyn määrittelyn puuttuessa – ns. kaltevan pinnan ilmiön toteutumisen. On juridisesti ongelmallista, että potilaan surmaamiseen olisi oikeutus, mutta teon tekemiselle ei olisi laissa tarkkoja kriteerejä.”
Asiasta tehdään turhan vaikea tuollaisella... neuroottisella symboliikalla.
Miten olisi, jos lähdettäisiin vaikkapa siitä, että eutanasia sallitaan niille potilaille, joilla on pitkälle edennyt muistisairaus; jotka ovat lopettaneet syömisen ja juomisen, eivätkä ilmaise siihen tahtoa tai vastustavat pakottamisyrityksiä.
Juristien tulee löytää keinot, joilla saattohoidossa olevia potilaita voidaan hoitaa entistä paremmin, samalla kuin lääkärit eivät joudu vaikeuksieen potilaiden todellisesta auttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kärsivä nainen, hoitaja, ja ansaitsisin apua itsemurhaan. Elämäni on helvettiä.
Jätin avustetun itsemurhan pois aloituksesta, koska mielessäni oli hyvin rajattu potilasryhmä. Mutta toki tuostakin voi keskustella.
”Terveydenhuollon toiminta perustuu luottamukseen, että lääkäri kunnioittaa elämää. Eutanasia tuo ammattikuvaan sille vieraan ja perusarvojen kanssa ristiriitaisen tehtävän ja saattaa murentaa potilaiden luottamusta lääkärikuntaan ja terveydenhuoltoon. Eutanasian toteuttamisen on todettu aiheuttavan lääkäreille integriteettiongelmia ja henkistä stressiä, joten kyse on myös työsuojelullisista näkökohdista.”
Pitäisi ajatella Suomeen sopivaa lakia eutanasiasta, ei Alankomaiden lakia, joka on asiassa Suomea huomattavasti edistyksellisempi maa. Muuten menee kontekstit sekaisin, ja tulee sitä henkistä stressiä.
”Eutanasiakeskustelu koskee monia ihmisenä olemisen ja lääkärinä toimimisen peruskysymyksiä ja -arvoja. Eutanasian salliva lainsäädäntö olisi periaatteellisesti merkittävä arvomuutos ja avaisi ennakoimattomia kehityskulkuja. Lääkäreiden tehtävänä on käyttää nykylääketieteen mahdollisuuksia kärsimyksen hoitoon, eikä hoitojärjestelmän puutteita pidä korjata eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan avulla.”
Tässä toistuu se ratkaiseva huoli, että liittoa pelottaa lääkäreiden juridinen vastuu, jos potilaita lähdettäisiin tehokkaammin auttamaan.
Jos eutanasia olisi osa parempaa saattohoitoa, miten olisi samankaltainen ammatillinen suoja kuin esim. plastikkakirurgeilla?
Vierailija kirjoitti:
”Terveydenhuollon toiminta perustuu luottamukseen, että lääkäri kunnioittaa elämää. Eutanasia tuo ammattikuvaan sille vieraan ja perusarvojen kanssa ristiriitaisen tehtävän ja saattaa murentaa potilaiden luottamusta lääkärikuntaan ja terveydenhuoltoon. Eutanasian toteuttamisen on todettu aiheuttavan lääkäreille integriteettiongelmia ja henkistä stressiä, joten kyse on myös työsuojelullisista näkökohdista.”
Pitäisi ajatella Suomeen sopivaa lakia eutanasiasta, ei Alankomaiden lakia, joka on asiassa Suomea huomattavasti edistyksellisempi maa. Muuten menee kontekstit sekaisin, ja tulee sitä henkistä stressiä.
Minusta pitäisi olla erillinen sairalla/poliklinikka itsemurhaa tahtoville. Ymmärrän hyvin, että lääkärille tällainen päätös on vaikea tai jopa ylitsepääsemätön. Samoin hoitajia ei tulisi tällaisia määräyksiä pakottaa toteuttamaan. Mutta on myös väärin pitkittää kuolemaa toivovan elämää hoidoilla, joita hän ei halua. Itsemääräämisoikeutta pitäisi kunnioittaa, vaikka se ei omasta mielestä olisi parasta potilaalle.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mikään eutanasian vastustaja, mutta ihmettelen, miksi maissa, joissa eutanasia on sallittu, "slippery slope" toteutuu niin huolestuttavalla tavalla. Nyt Kanadassakin ollaan sallimassa eutanasia mielenterveyspotilaille, jopa masentuneille alaikäisille. Viimeksi ollaan ehdotettu eutanasiaa myös vammaisina syntyneille vauvoille. Eutanasiaa on tarjottu vaihtoehdoksi post-traumaattisesta stressihäiriöstä kärsivälle sotaveteraanille, halvaantuneelle miehelle joka ei ole pyytänyt kuolla, ja vanhalle miehelle joka haluaisi kyllä elää mutta pelkää kodittomaksi joutumista. Kaikista näistä jutuista on ihan kunnolliset uutisartikkelit, eikä mitään "vaihtoehtokanavien" juttuja.
Nämä huolet viitataan somessa kintaalla populistikonservatiivien höpöjuttuina, mutta Lancetissakin asiasta kirjoitetaan:
https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(22)0173…Mikäli eutanasia Suomessa sallitaan, sille pitää ihan oikeasti olla objektiiviset kriteerit, jotta tällainen "slippery slope" ei mahdollistu täälläkin. Itse hyväksyn eutanasian siinä tapauksessa, että potilaalla on vääjäämättä kuolemaan johtava ja kärsimystä tuottava sairaus. Kaikki muu kriteerien venyttäminen johtaa väärinkäytöksiin.
Luin osan keskustelusta, jonka eduskunta aiheesta viimeksi kävi. Kommentoin seuraavaksi viestisi jälkimmäistä osaa, kommentoimalla Ville Tavion puheenvuoroa aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
”Eutanasiakeskustelu koskee monia ihmisenä olemisen ja lääkärinä toimimisen peruskysymyksiä ja -arvoja. Eutanasian salliva lainsäädäntö olisi periaatteellisesti merkittävä arvomuutos ja avaisi ennakoimattomia kehityskulkuja. Lääkäreiden tehtävänä on käyttää nykylääketieteen mahdollisuuksia kärsimyksen hoitoon, eikä hoitojärjestelmän puutteita pidä korjata eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan avulla.”
Tässä toistuu se ratkaiseva huoli, että liittoa pelottaa lääkäreiden juridinen vastuu, jos potilaita lähdettäisiin tehokkaammin auttamaan.
Jos eutanasia olisi osa parempaa saattohoitoa, miten olisi samankaltainen ammatillinen suoja kuin esim. plastikkakirurgeilla?
Sen takia pitäisikin olla ihan konkreettiset, objektiiviset - ja ankarat - kriteerit sille, missä tapauksissa eutanasia sallitaan ja missä ei.
Mikäli olisi hoitohenkilökunnan oman harkinnan varassa, mitkä heidän mielestään kärsivät potilaat ovat valmiita kuolemaan, väärinkäytösten mahdollisuus on valtava.
Ei kai tässä nyt mitään ns. "insuliinihoitajien" laillistamista kaivata?
Alla otteita kirjoituksesta "Eutanasia ja avustettu itsemurha", https://www.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/elaman-loppu/eutanasia-ja…
”Elämän kunnioittaminen ja suojeleminen ovat lääkärin etiikan perusarvoja samoin kuin ihmisarvon kunnioittaminen, vahingoittamisen välttäminen ja kärsimyksen lievittäminen."
Tässä unohtuu, että lääkärin etiikan perusarvot soveltuvat omalla tavallaan ääripäätä edustaviin potilaisiin – ja juuri siitä ääripäästä lähdetään liikkeelle, kun puhutaan eutanasian tarpeellisuudesta Suomessa. Pitää muistaa, tai haluta ajatella, keistä puhutaan.
"Lääkärin velvollisuudesta kunnioittaa ihmisarvoa tai lievittää kärsimystä ei seuraa, että lääkärillä olisi velvollisuus auttaa ihmistä kuolemaan tai aktiivisesti lopettaa potilaan elämä."
Ei, koska ne ovat pitkälti sama asia!
"Jo alkuperäinen Hippokrateen vala aikanaan erotti lääkäriprofession niistä toimijoista, joiden tarkoituksena saattoi olla elämän lopettaminen lääkkeellisin keinoin.”
Nykypäivänä toiminnalle voisi asettaa kriteerejä ihan toisenlaisessa, standardisoidussa järjestelmässä, joten huoli on mielestäni aiheeton.