Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Mä en tajua sitä, että yksinäiset valittaa yksinäisyyttään, mutta heille ei tunnu kelpaavan muut kuin ne, jotka järjestävät erilaisia juhlia, kutsuja ja illanistujaisia. Eli just ne kaikista sosiaalisimmat ihmiset. Miksei heille kelpaa ystäviksi ja kavereiksi ne tavalliset ihmiset, jotka eivät järjestä muita aikuisille tarkoittettuja juhlia kuin korkeintaan häänsä, lastensa ristiäiset, rippijuhlat sekä yo-juhlat ja perikunta järjestää aikanaan heidän hautajaisensa? Veikkaan, että aika suuri osa suomalaista lapsiperheistä on just näitä tavallisia. Mutta nämähän ei käy, kun niillä ei ole Instassa hienoja kuvia? Näitä tavallisia ihmisiä tapaa leikkipuistoissa, harrastuksissa, työpaikoilla, naapurustossa jne. Onko tämä aikuisillakin samaa kuin nykyisin lapsilla ja teineillä, että vain kaikista suosituimpien seura kelpaa? Pitää päästä "piireihin"?
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta en ole kehenkään heistä tutustunut jonkun puolitutun tai tämän sukulaisten kekkereillä.
Mä luulin oikeasti, että on ihan tavallista tutustua ihmisiin toisten ihmisten kautta. Hyvin sanoi tuolla joku, että kaikki on ensin tuntemattoa, sitten puolituttuja ja vasta sitten kavereita tai ystäviä.
Ja ellei minnekään kutsuta niin miten siitä puolitutusta voikaan ikinä tulla edes kaveri?
Mulle tuli nyt mieleen, että puhutaankohan me vähän eri asiasta? Tai sitten ei. Kuten jo edellisessä kirjoitin, en mä ole tutustunut ystäviini ja kavereihini kenenkään juhlissa tai edes kenenkään muun kautta. Tai no tietyllä tavalla työnantajani kautta, kun on kerran palkannut samaan firmaan ihmiset, jotka töissä tutustuivat ja joista myöhemmin tuli ystäviä. Mutta ei pomo palkannut meitä sen vuoksi, että voisimme tutustua ja ystävystyä. Lasten ollessa pieniä osasin ihan ilman kenenkään apua mennä leikkipuistoon ja alkaa siellä jutella muiden aikuisten kanssa. Tutustua muihin alueen äiteihin. Eräässä harrastuksessa tutustuin toiseen ihmiseen Tavattiin harrastuksessa kerran viikossa. Juteltiin hetki ennen harrastuksen alkua ja hetki sen jälkeen. Jossain vaiheessa selvisi, että asutaan samalla suunnalla, joten alettiin kävelemään kotimatkat samaa matkaa. Ja sitten alettiin sopia, mihin aikaan nähdään ja missä, kun mentiin harrastukseen. Nuo kävelymatkat oli hyvää aikaa jutella ja tutustua. Huomattiin, että meillä oli muitakin samoja kiinnostuksenkohteita kuin vain kyseinen harrastus. Ja siitä se lähti. Yhteen uuteen naapuriini tutustuin, kun hän näki pihallani kaksi avaamatonta multasäkkiä ja oli istuttamassa kasveja omalle pihalleen Kysyi multa, että jos hän illalla käy hakemassa mulle multasäkit, voisiko saada mun pihalla olevat multasäkkini. Sopihan se, kun en ollut just sinä päivänä tekemässä pihahommia. Ja sen jälkeen alettiin jutella, aluksi puutarhanhoidosta ja sitten kaikesta muustakin.
Mä taas olen pitänyt ihan normaalina, että ihmiset tutustuvat niihin ihmisiin, joiden kanssa ovat - jos ei nyt ihan päivittäin niin aika usein kuitenkin - muutenkin tekemisissä.
Tämä nyt kuulostaa siltä, että on "oikeita" tapoja ystävystyä ja sitten huonompia. Vähän kuin aikoinaan pidettiin netissä parisuhteen aloittamista jotenkin huonompana kuin livenä.
Kaikkihan eivät tutustu töissä tai harrastuksissa yhtä helposti kuin sinä, joillekin helpompaa on tutustua juurikin esim. jonkun toisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä menee myös toisinpäin. Mulla lapset teinejä ja teen paljon töitä. Vkloput haluan omistaa perheelle, kodille, rentoutumiseen, harrastuksilleni. Hiekkalaatikkoväki ei tätä hyväksy, vaan vinkuvat minua takaisin kotiäitien kanssa hiekkalaatikolle keskustelemaan jostain soseista. En halua olla heidän kanssaan enää tekemisissä, mutta roikkuvat perässäni:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Yksi 35v kahden lapsen äiti, johon tutustuin ja pidin mukavana livenä, käyttäytyy näin somessa.
Laittoi koko kesän teinikuvia ystävyydestään, hästäg BFF, BFFs forever, Friends are forever, My BFF ja hästäg Kämp ym.
Päivitysten määrästä ja laadusta tuli kova myötähäpeä että kauheaa esittämistä 🤭 ja näin viestii meille muille että BFF kanssa on tärkeämpää, ja tähän yhdistettynä kun tapaamiset eivät onnistu, ei hän haluakaan tutustua minuun ja meidän perheeseen yhtään paremmin.
Lopetin seuraamasta tätä narsistista hehkutusta 😬 Eipä olekaan hänellä ollut sen jälkeen paöjon asiaa meille, ihan kuin joku täällä jo sanoi, kun ei saa meidän perheeltä tätä ihkutusta, niin meillä ei ole mitään arvoa sinne Instastooreihin.
Kukin tyylillään. Minulla on paljon ystäviä myös Instan ulkopuolella 😁 Onneksi 🙏
Mä tein tämän saman mokan.
Otin suljettuun Instaani kaveriksi puolitutun pariskunnan, jolla nämä stoorit pyörii koko ajan, ja joka päivä hehkutus ja hypetys päällä mitä ovat tehneet hästäg kenen kanssa😁Livenä ovat myös mukavia.
En kehtaa poistaa, mutta en seuraa enää näitä lapsellisia tarinoita ja hehkutuksia, ja toivon että he voisivat sen Instan sijasta kommunikoida ihan livenä.Meillä on tulossa pian useammat juhlat, joihin harkitsimme heidän kutsumista ensin, mutta kaikki keskittyy aivan täysin tämän Instan ympärille, ja livenä eivät kommunikoi, niin emme taidakaan kutsua.
Vaikka ei ole sukupuolisidonnainen asia, niin on jotenkin noloa, jos +30v mies päivittää ihan maanisesti näitä Instan tarinoita. 😁🤭
Tulee mieleen, pitääkö esittää/ eikö heillä ole muuta tekemistä? Naiset jotenkin ymmärtää, mutta eihän nuo stoorit mitenkään eroa päivityksistä. Hehkutetaan niissä omaa erinomaisuutta. So last season. Näille Insta-hehkuttajille pitäisi opastaa TikTok.
Oma puolisoni on livenä aivan huippu. Ystävällinen, komea, menestyvä yrittäjä, ja hän päin vastoin painottaa että hän ei halua somessa huomiota. Hänen rinnallaan tuntuu jotenkin niin epämiehekkäältä nämä (vaimonsa) stoorien jakajat😬
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Näinhän se menee. Sulla ei voi olla velvollisuutta kutsua ketään yksinäistä seuraasi, mutta toiset voidaan velvoittaa ottamaan vetovastuu ryhmästä, johon sä haluat kuulua.
Ei vaan toiset joutuvat ottamaan vetovastuun ryhmästä, johon mä en halua enää kuulua enkä siten ole enää vetovastuussakaan. Kyllä äiti-lapsi-ryhmäkin voidaan muuttaa vaikka matkailu- tai oluenmaisteluryhmäksi, jos porukka niin haluaa. Ne lähtee, joita ei kiinnosta kuulua muuttuneeseen ryhmään. Voivat halutessaan vaikka perustaa uuden äiti-lapsi-ryhmän.
No onko tässä jotain pahaa sun mielestä?
Mutta tämähän just on syy, miksi ei haluta minnekään niitä "ylimääräisiä", kun pelätään, että jokin muuttuu.
No onko siinä jotain pahaa, jos ei haluta ryhmän muuttuvan? Jos äiti-lapsi-ryhmäläiset haluavat, että ryhmä on jatkossakin äiti-lapsi-ryhmä eikä edes puoliksi matkustelu- tai oluenmaisteluryhmä?
Jos he näin haluavat, eihän se yksi ihminen tai kaksi sitä mitenkään voi muuttaa! Kyllä nämä kuulostavat vähän ala-astejutuilta, että pelätään, että jos uusi tulee, hän kaappaa koko ryhmän tekemään jotain, mitä kukaan muu ei halua.
Ja sä kuvittelet, että yksinäisiä on vain yksi tai kaksi? Eikös tässä ketjussa monen mielestä pidä aina ottaa yksinäiset mukaan, jotta he eivät olisi yksin? Tuskin yksi oluenmaistelusta kiinnostunut edes kauhean pitkään viihtyy äiti-lapsi-ryhmässä, mutta jos perusajatus joillain on, että aina, kun on yksinäisiä, ne pitää ottaa mukaan ryhmään. Vaikka naapurin yksinäinen mummo, jonkun ryhmäläisen alkoholisoitunut veli, yksinäinen lapseton työkaveri jne Koska muuten ne voi jäädä yksin.
Mun pointtini aiemmissa kirjoituksissani oli, että monilla ryhmillä on tarkoituksensa. Äiti-lapsi -ryhmään voi oikein hyvin ottaa uusia äitejä, joilla on pieniä lapsia. Eli uusia tulija sopii ryhmään ja hän haluaa ryhmään siksi, että ryhmä on nimenomaan äiti-lapsi-ryhmä. Viiskymppinen lapseton matkailusta kiinnostunut taas sopii paremmin innokkaiden matkailijoiden ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Näinhän se menee. Sulla ei voi olla velvollisuutta kutsua ketään yksinäistä seuraasi, mutta toiset voidaan velvoittaa ottamaan vetovastuu ryhmästä, johon sä haluat kuulua.
Ei vaan toiset joutuvat ottamaan vetovastuun ryhmästä, johon mä en halua enää kuulua enkä siten ole enää vetovastuussakaan. Kyllä äiti-lapsi-ryhmäkin voidaan muuttaa vaikka matkailu- tai oluenmaisteluryhmäksi, jos porukka niin haluaa. Ne lähtee, joita ei kiinnosta kuulua muuttuneeseen ryhmään. Voivat halutessaan vaikka perustaa uuden äiti-lapsi-ryhmän.
No onko tässä jotain pahaa sun mielestä?
Mutta tämähän just on syy, miksi ei haluta minnekään niitä "ylimääräisiä", kun pelätään, että jokin muuttuu.
No onko siinä jotain pahaa, jos ei haluta ryhmän muuttuvan? Jos äiti-lapsi-ryhmäläiset haluavat, että ryhmä on jatkossakin äiti-lapsi-ryhmä eikä edes puoliksi matkustelu- tai oluenmaisteluryhmä?
Jos he näin haluavat, eihän se yksi ihminen tai kaksi sitä mitenkään voi muuttaa! Kyllä nämä kuulostavat vähän ala-astejutuilta, että pelätään, että jos uusi tulee, hän kaappaa koko ryhmän tekemään jotain, mitä kukaan muu ei halua.
Ja sä kuvittelet, että yksinäisiä on vain yksi tai kaksi? Eikös tässä ketjussa monen mielestä pidä aina ottaa yksinäiset mukaan, jotta he eivät olisi yksin? Tuskin yksi oluenmaistelusta kiinnostunut edes kauhean pitkään viihtyy äiti-lapsi-ryhmässä, mutta jos perusajatus joillain on, että aina, kun on yksinäisiä, ne pitää ottaa mukaan ryhmään. Vaikka naapurin yksinäinen mummo, jonkun ryhmäläisen alkoholisoitunut veli, yksinäinen lapseton työkaveri jne Koska muuten ne voi jäädä yksin.
Mun pointtini aiemmissa kirjoituksissani oli, että monilla ryhmillä on tarkoituksensa. Äiti-lapsi -ryhmään voi oikein hyvin ottaa uusia äitejä, joilla on pieniä lapsia. Eli uusia tulija sopii ryhmään ja hän haluaa ryhmään siksi, että ryhmä on nimenomaan äiti-lapsi-ryhmä. Viiskymppinen lapseton matkailusta kiinnostunut taas sopii paremmin innokkaiden matkailijoiden ryhmään.
No nyt lähtee laukalle, yksinäiset tulee ja valloittaa...
Ei kai kukaan nyt helkkari edes halua mihinkään äitilapsi-ryhmään,, jos ei ole lapsia eivätkä lapset kiinnosta.
Sinun alkuperäinen väitteesi oli, että uusien ottaminen mukaan on hankalaa sen vuoksi, että siinä saattaa käydä niin, että ryhmästä poistuu vetovastuussa olevat, kun tämä uusi on esittänyt heille parempia ajanviettotapoja.
Nyt tulee kyllä pelottava paljastus: näin voi käydä siinäkin tapauksessa, että uutta ei ryhmässä edes esitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en halua yhtikäs mihinkään ryhmään, mutta joillekin tämä on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Mä en tajua sitä, että yksinäiset valittaa yksinäisyyttään, mutta heille ei tunnu kelpaavan muut kuin ne, jotka järjestävät erilaisia juhlia, kutsuja ja illanistujaisia. Eli just ne kaikista sosiaalisimmat ihmiset. Miksei heille kelpaa ystäviksi ja kavereiksi ne tavalliset ihmiset, jotka eivät järjestä muita aikuisille tarkoittettuja juhlia kuin korkeintaan häänsä, lastensa ristiäiset, rippijuhlat sekä yo-juhlat ja perikunta järjestää aikanaan heidän hautajaisensa? Veikkaan, että aika suuri osa suomalaista lapsiperheistä on just näitä tavallisia. Mutta nämähän ei käy, kun niillä ei ole Instassa hienoja kuvia? Näitä tavallisia ihmisiä tapaa leikkipuistoissa, harrastuksissa, työpaikoilla, naapurustossa jne. Onko tämä aikuisillakin samaa kuin nykyisin lapsilla ja teineillä, että vain kaikista suosituimpien seura kelpaa? Pitää päästä "piireihin"?
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta en ole kehenkään heistä tutustunut jonkun puolitutun tai tämän sukulaisten kekkereillä.
Mä luulin oikeasti, että on ihan tavallista tutustua ihmisiin toisten ihmisten kautta. Hyvin sanoi tuolla joku, että kaikki on ensin tuntemattoa, sitten puolituttuja ja vasta sitten kavereita tai ystäviä.
Ja ellei minnekään kutsuta niin miten siitä puolitutusta voikaan ikinä tulla edes kaveri?
Mulle tuli nyt mieleen, että puhutaankohan me vähän eri asiasta? Tai sitten ei. Kuten jo edellisessä kirjoitin, en mä ole tutustunut ystäviini ja kavereihini kenenkään juhlissa tai edes kenenkään muun kautta. Tai no tietyllä tavalla työnantajani kautta, kun on kerran palkannut samaan firmaan ihmiset, jotka töissä tutustuivat ja joista myöhemmin tuli ystäviä. Mutta ei pomo palkannut meitä sen vuoksi, että voisimme tutustua ja ystävystyä. Lasten ollessa pieniä osasin ihan ilman kenenkään apua mennä leikkipuistoon ja alkaa siellä jutella muiden aikuisten kanssa. Tutustua muihin alueen äiteihin. Eräässä harrastuksessa tutustuin toiseen ihmiseen Tavattiin harrastuksessa kerran viikossa. Juteltiin hetki ennen harrastuksen alkua ja hetki sen jälkeen. Jossain vaiheessa selvisi, että asutaan samalla suunnalla, joten alettiin kävelemään kotimatkat samaa matkaa. Ja sitten alettiin sopia, mihin aikaan nähdään ja missä, kun mentiin harrastukseen. Nuo kävelymatkat oli hyvää aikaa jutella ja tutustua. Huomattiin, että meillä oli muitakin samoja kiinnostuksenkohteita kuin vain kyseinen harrastus. Ja siitä se lähti. Yhteen uuteen naapuriini tutustuin, kun hän näki pihallani kaksi avaamatonta multasäkkiä ja oli istuttamassa kasveja omalle pihalleen Kysyi multa, että jos hän illalla käy hakemassa mulle multasäkit, voisiko saada mun pihalla olevat multasäkkini. Sopihan se, kun en ollut just sinä päivänä tekemässä pihahommia. Ja sen jälkeen alettiin jutella, aluksi puutarhanhoidosta ja sitten kaikesta muustakin.
Mä taas olen pitänyt ihan normaalina, että ihmiset tutustuvat niihin ihmisiin, joiden kanssa ovat - jos ei nyt ihan päivittäin niin aika usein kuitenkin - muutenkin tekemisissä.
Tämä nyt kuulostaa siltä, että on "oikeita" tapoja ystävystyä ja sitten huonompia. Vähän kuin aikoinaan pidettiin netissä parisuhteen aloittamista jotenkin huonompana kuin livenä.
Kaikkihan eivät tutustu töissä tai harrastuksissa yhtä helposti kuin sinä, joillekin helpompaa on tutustua juurikin esim. jonkun toisen kautta.
Ei ole oikeita eikä vääriä tapoja tutustua. Tai parempia ja huonompia tapoja. Mutta jos ihan oikeasti on yksinäinen ja kärsii yksinäisyydestään, kannattaisiko kokeilla muitakin tapoja kuin odottaa, että joku kutsuisi jonnekin, missä voi tutustua muihin ihmisiin?
Ymmärrän, että mun on luontevaa tutustua muihin ihmisiin On ollut aina. Mutta mulle on mysteeri, miten jonkun toisen kohdalla tilanne muuttuu, jos kutsuisin hänet sekä 10 leikkipuistossa olevaa äitiä lapsineen meille sen sijaan, että hän olisi muiden 10 äidin kanssa siellä leikkipuistossa. Ihan yhtä vieraita ihmisiähän ne leikkipuistossa hänelle olisi kuin meillä kotonakin. Tai jos taloyhtiön pihatalkoiden jälkeen talkooporukka istuisi pihan sijasta mun olohuoneessani? Antaako se jonkinlaista turvaa tai rohkeutta, että tuntee paikalla olijoista edes yhden jotenkuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Näinhän se menee. Sulla ei voi olla velvollisuutta kutsua ketään yksinäistä seuraasi, mutta toiset voidaan velvoittaa ottamaan vetovastuu ryhmästä, johon sä haluat kuulua.
Ei vaan toiset joutuvat ottamaan vetovastuun ryhmästä, johon mä en halua enää kuulua enkä siten ole enää vetovastuussakaan. Kyllä äiti-lapsi-ryhmäkin voidaan muuttaa vaikka matkailu- tai oluenmaisteluryhmäksi, jos porukka niin haluaa. Ne lähtee, joita ei kiinnosta kuulua muuttuneeseen ryhmään. Voivat halutessaan vaikka perustaa uuden äiti-lapsi-ryhmän.
No onko tässä jotain pahaa sun mielestä?
Mutta tämähän just on syy, miksi ei haluta minnekään niitä "ylimääräisiä", kun pelätään, että jokin muuttuu.
No onko siinä jotain pahaa, jos ei haluta ryhmän muuttuvan? Jos äiti-lapsi-ryhmäläiset haluavat, että ryhmä on jatkossakin äiti-lapsi-ryhmä eikä edes puoliksi matkustelu- tai oluenmaisteluryhmä?
Jos he näin haluavat, eihän se yksi ihminen tai kaksi sitä mitenkään voi muuttaa! Kyllä nämä kuulostavat vähän ala-astejutuilta, että pelätään, että jos uusi tulee, hän kaappaa koko ryhmän tekemään jotain, mitä kukaan muu ei halua.
Ja sä kuvittelet, että yksinäisiä on vain yksi tai kaksi? Eikös tässä ketjussa monen mielestä pidä aina ottaa yksinäiset mukaan, jotta he eivät olisi yksin? Tuskin yksi oluenmaistelusta kiinnostunut edes kauhean pitkään viihtyy äiti-lapsi-ryhmässä, mutta jos perusajatus joillain on, että aina, kun on yksinäisiä, ne pitää ottaa mukaan ryhmään. Vaikka naapurin yksinäinen mummo, jonkun ryhmäläisen alkoholisoitunut veli, yksinäinen lapseton työkaveri jne Koska muuten ne voi jäädä yksin.
Mun pointtini aiemmissa kirjoituksissani oli, että monilla ryhmillä on tarkoituksensa. Äiti-lapsi -ryhmään voi oikein hyvin ottaa uusia äitejä, joilla on pieniä lapsia. Eli uusia tulija sopii ryhmään ja hän haluaa ryhmään siksi, että ryhmä on nimenomaan äiti-lapsi-ryhmä. Viiskymppinen lapseton matkailusta kiinnostunut taas sopii paremmin innokkaiden matkailijoiden ryhmään.
No nyt lähtee laukalle, yksinäiset tulee ja valloittaa...
Ei kai kukaan nyt helkkari edes halua mihinkään äitilapsi-ryhmään,, jos ei ole lapsia eivätkä lapset kiinnosta.
Sinun alkuperäinen väitteesi oli, että uusien ottaminen mukaan on hankalaa sen vuoksi, että siinä saattaa käydä niin, että ryhmästä poistuu vetovastuussa olevat, kun tämä uusi on esittänyt heille parempia ajanviettotapoja.
Nyt tulee kyllä pelottava paljastus: näin voi käydä siinäkin tapauksessa, että uutta ei ryhmässä edes esitellä.
Ei kukaan normaalijärkinen haluakaan, mutta joidenkin mielestä KETÄÄN EI SAA JÄTTÄÄ YKSIN vaan TÄYTYY ottaa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Mutta miksi pitäisi kutsua ollenkaan ennenkuin tuntee toisen? Miksei voi vain tutustua toiseen ensin? Ja vasta sitten kutsua mukaansa, jos arvelee, että toinen tulisi hyvin toimeen muun porukan kanssa? On samanhenkinen ja kiinnostunut samoista asioista kuin porukassa muutkin?
Kiinnostunut samoista asioista kuin muutkin? Miten homogeenista porukkaa olette? Mulla ystävien kanssa kohtaa joku/jotkin mielenkiinnot ja sitten jokaisella on myös paljon muuta. En uskaltaisi kyllä lähteä ystävieni puolesta sanomaan kellä kenenkin kanssa tulee klikkaamaan ja olenkin nähnyt että ihmiset saattavat löytää yllättävää yhteistä ja pitävät hieman erilaisista ihmisistä ja asioista välillä kuin itse. Sydänystävyyskään ei aina tarkoita ilmiselvyyttä tai ehdotonta samanlaisuutta, yhteyksiä on monenlaisia. Ihme holhoamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee myös toisinpäin. Mulla lapset teinejä ja teen paljon töitä. Vkloput haluan omistaa perheelle, kodille, rentoutumiseen, harrastuksilleni. Hiekkalaatikkoväki ei tätä hyväksy, vaan vinkuvat minua takaisin kotiäitien kanssa hiekkalaatikolle keskustelemaan jostain soseista. En halua olla heidän kanssaan enää tekemisissä, mutta roikkuvat perässäni:(
Kotiäidit ovat kateellisia ja haluavat vetää sinut takaisin tylsyyden suohon. Tätä tapahtuu varsinkin seurakunnassa, been there.
Ensimmäinen mikä pistää silmää on tuo jatkuva ME. Tuo jo rajoittaa uusiin tutustumista, kun siinähän on heti vähintään neljä kenen pitää tutustua. Sinkkuja ei näihin kuvioihin ikinä huolita, missä ollaan vaan ME. Itse olen tutustunut aikuisenakin useisiin työkavereihin, lasten kavereiden vanhempiin jne. Olen sosiaalinen ja mitä enemmän erilaisia ihmisiä sen parempi. Mutta jos olisin ap:n kanssa samassa paikassa niin jäisi tutustumatta jos ainoa vaihtoehto on ystäväpariskuntaillat. Ja oikeastaan pätee pidempiaikaisiin ystäviinkin. Haluan viettää parhaiden ystävien kanssa kahdenkeskisiä hetkiä, puhua asioista suoraan niin kuin ne on, sellaisistakin mistä ei viitsi miehen kanssa puhua. Jos kaikki on niitä teennäisiä viini-iltoja pariskuntana niin tietty puoli jää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Minä ainakin kuulun useisiin eri ryhmiin, jotka ei ole missään yhteydessä toisiinsa. Tosiaan osa porukoista on opiskeluajoilta, osa harrastuksista ,osa lasten kavereiden vanhempia jne. Paha näihin ryhmiin on ketään sivullista ottaa jos mitään yhteistä kosketuspintaa ei ole. Ei kukaan voi jälkikäteen ryhtyä meidän opiskelukaveriksi tai aivan eri vaiheessa elämässään oleva pikkuvauvan äiti ei saa mitään siitä koululaisten vanhempien ryhmästä. Toki tietystä harrastuksesta kiinnostuneiden ryhmään pääsee aloittamalla jo harrastuksen, mutta onko siinäkään mitään järkeä jos ko harrastus oikeasti kiinnosta. Aika tuppukylässä pitää myös asua jos tunnistaa muualta muuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Mutta miksi pitäisi kutsua ollenkaan ennenkuin tuntee toisen? Miksei voi vain tutustua toiseen ensin? Ja vasta sitten kutsua mukaansa, jos arvelee, että toinen tulisi hyvin toimeen muun porukan kanssa? On samanhenkinen ja kiinnostunut samoista asioista kuin porukassa muutkin?
Kiinnostunut samoista asioista kuin muutkin? Miten homogeenista porukkaa olette? Mulla ystävien kanssa kohtaa joku/jotkin mielenkiinnot ja sitten jokaisella on myös paljon muuta. En uskaltaisi kyllä lähteä ystävieni puolesta sanomaan kellä kenenkin kanssa tulee klikkaamaan ja olenkin nähnyt että ihmiset saattavat löytää yllättävää yhteistä ja pitävät hieman erilaisista ihmisistä ja asioista välillä kuin itse. Sydänystävyyskään ei aina tarkoita ilmiselvyyttä tai ehdotonta samanlaisuutta, yhteyksiä on monenlaisia. Ihme holhoamista.
Nyt tajusin...me vaan ollaan erilaisia. Mä kuulun useampaankin erilaiseen porukkaan ja nämä porukat tosiaan on aika homogeenisiä. Meitä yhdistää tietyt samat kiinnostuksenkohteet. Lisäksi mulla on hyvin erilaisia ystäviä ja osa heistä kuuluu myös johonkin em ryhmistä. Mutta mulla ei ole sellaista ystäväporukkaa, jota yhdistäisi vain se, että kaikki sattuvat olemaan mun ystäviäni. Monet ystävistäni eivät ole koskaan edes tavanneet toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Minä ainakin kuulun useisiin eri ryhmiin, jotka ei ole missään yhteydessä toisiinsa. Tosiaan osa porukoista on opiskeluajoilta, osa harrastuksista ,osa lasten kavereiden vanhempia jne. Paha näihin ryhmiin on ketään sivullista ottaa jos mitään yhteistä kosketuspintaa ei ole. Ei kukaan voi jälkikäteen ryhtyä meidän opiskelukaveriksi tai aivan eri vaiheessa elämässään oleva pikkuvauvan äiti ei saa mitään siitä koululaisten vanhempien ryhmästä. Toki tietystä harrastuksesta kiinnostuneiden ryhmään pääsee aloittamalla jo harrastuksen, mutta onko siinäkään mitään järkeä jos ko harrastus oikeasti kiinnosta. Aika tuppukylässä pitää myös asua jos tunnistaa muualta muuttaneet.
Joku sentään ymmärtää, mitä olen useammassa kommentissa yrittänyt selittää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Mutta miksi pitäisi kutsua ollenkaan ennenkuin tuntee toisen? Miksei voi vain tutustua toiseen ensin? Ja vasta sitten kutsua mukaansa, jos arvelee, että toinen tulisi hyvin toimeen muun porukan kanssa? On samanhenkinen ja kiinnostunut samoista asioista kuin porukassa muutkin?
Kiinnostunut samoista asioista kuin muutkin? Miten homogeenista porukkaa olette? Mulla ystävien kanssa kohtaa joku/jotkin mielenkiinnot ja sitten jokaisella on myös paljon muuta. En uskaltaisi kyllä lähteä ystävieni puolesta sanomaan kellä kenenkin kanssa tulee klikkaamaan ja olenkin nähnyt että ihmiset saattavat löytää yllättävää yhteistä ja pitävät hieman erilaisista ihmisistä ja asioista välillä kuin itse. Sydänystävyyskään ei aina tarkoita ilmiselvyyttä tai ehdotonta samanlaisuutta, yhteyksiä on monenlaisia. Ihme holhoamista.
Nyt tajusin...me vaan ollaan erilaisia. Mä kuulun useampaankin erilaiseen porukkaan ja nämä porukat tosiaan on aika homogeenisiä. Meitä yhdistää tietyt samat kiinnostuksenkohteet. Lisäksi mulla on hyvin erilaisia ystäviä ja osa heistä kuuluu myös johonkin em ryhmistä. Mutta mulla ei ole sellaista ystäväporukkaa, jota yhdistäisi vain se, että kaikki sattuvat olemaan mun ystäviäni. Monet ystävistäni eivät ole koskaan edes tavanneet toisiaan.
Jep. Minulla taas on ollut tuota "ristiinmenemistä", ehkä juurikin siksi että kutsun uusia ja vanhoja mukaan erinäisiin juttuihin. Siinä sitten tutustuvat tai eivät - ensinhän heillä on tiettävästi yhteistä vain se, että haluavat nähdä minua ja se heitä jo yhdistää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Mä en tajua sitä, että yksinäiset valittaa yksinäisyyttään, mutta heille ei tunnu kelpaavan muut kuin ne, jotka järjestävät erilaisia juhlia, kutsuja ja illanistujaisia. Eli just ne kaikista sosiaalisimmat ihmiset. Miksei heille kelpaa ystäviksi ja kavereiksi ne tavalliset ihmiset, jotka eivät järjestä muita aikuisille tarkoittettuja juhlia kuin korkeintaan häänsä, lastensa ristiäiset, rippijuhlat sekä yo-juhlat ja perikunta järjestää aikanaan heidän hautajaisensa? Veikkaan, että aika suuri osa suomalaista lapsiperheistä on just näitä tavallisia. Mutta nämähän ei käy, kun niillä ei ole Instassa hienoja kuvia? Näitä tavallisia ihmisiä tapaa leikkipuistoissa, harrastuksissa, työpaikoilla, naapurustossa jne. Onko tämä aikuisillakin samaa kuin nykyisin lapsilla ja teineillä, että vain kaikista suosituimpien seura kelpaa? Pitää päästä "piireihin"?
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta en ole kehenkään heistä tutustunut jonkun puolitutun tai tämän sukulaisten kekkereillä.
Mä luulin oikeasti, että on ihan tavallista tutustua ihmisiin toisten ihmisten kautta. Hyvin sanoi tuolla joku, että kaikki on ensin tuntemattoa, sitten puolituttuja ja vasta sitten kavereita tai ystäviä.
Ja ellei minnekään kutsuta niin miten siitä puolitutusta voikaan ikinä tulla edes kaveri?
Kaikki eivät edes halua ,että puolitutusta tulee kaveri. Monesti esim. Yhteisen harrastuksen parissa tutustutaan ihmisiin ja he ovat näin tuttavia. Vietetään aikaa sen yhteisen harrastuksen parissa ja ehkä jopa joskus käydään kahvilla tai syömässä samoissa merkeissä. Tämä harrastus on vain yksi osa elämääni, eikä heille kuulu muu elämäni ja ystäväni. En kutsu heitä juhliini, enkä oleta heidän kutsuvan minua omiinsa. Ainoa yhteytemme on tuo harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Mä en tajua sitä, että yksinäiset valittaa yksinäisyyttään, mutta heille ei tunnu kelpaavan muut kuin ne, jotka järjestävät erilaisia juhlia, kutsuja ja illanistujaisia. Eli just ne kaikista sosiaalisimmat ihmiset. Miksei heille kelpaa ystäviksi ja kavereiksi ne tavalliset ihmiset, jotka eivät järjestä muita aikuisille tarkoittettuja juhlia kuin korkeintaan häänsä, lastensa ristiäiset, rippijuhlat sekä yo-juhlat ja perikunta järjestää aikanaan heidän hautajaisensa? Veikkaan, että aika suuri osa suomalaista lapsiperheistä on just näitä tavallisia. Mutta nämähän ei käy, kun niillä ei ole Instassa hienoja kuvia? Näitä tavallisia ihmisiä tapaa leikkipuistoissa, harrastuksissa, työpaikoilla, naapurustossa jne. Onko tämä aikuisillakin samaa kuin nykyisin lapsilla ja teineillä, että vain kaikista suosituimpien seura kelpaa? Pitää päästä "piireihin"?
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta en ole kehenkään heistä tutustunut jonkun puolitutun tai tämän sukulaisten kekkereillä.
Mä luulin oikeasti, että on ihan tavallista tutustua ihmisiin toisten ihmisten kautta. Hyvin sanoi tuolla joku, että kaikki on ensin tuntemattoa, sitten puolituttuja ja vasta sitten kavereita tai ystäviä.
Ja ellei minnekään kutsuta niin miten siitä puolitutusta voikaan ikinä tulla edes kaveri?
Mulle tuli nyt mieleen, että puhutaankohan me vähän eri asiasta? Tai sitten ei. Kuten jo edellisessä kirjoitin, en mä ole tutustunut ystäviini ja kavereihini kenenkään juhlissa tai edes kenenkään muun kautta. Tai no tietyllä tavalla työnantajani kautta, kun on kerran palkannut samaan firmaan ihmiset, jotka töissä tutustuivat ja joista myöhemmin tuli ystäviä. Mutta ei pomo palkannut meitä sen vuoksi, että voisimme tutustua ja ystävystyä. Lasten ollessa pieniä osasin ihan ilman kenenkään apua mennä leikkipuistoon ja alkaa siellä jutella muiden aikuisten kanssa. Tutustua muihin alueen äiteihin. Eräässä harrastuksessa tutustuin toiseen ihmiseen Tavattiin harrastuksessa kerran viikossa. Juteltiin hetki ennen harrastuksen alkua ja hetki sen jälkeen. Jossain vaiheessa selvisi, että asutaan samalla suunnalla, joten alettiin kävelemään kotimatkat samaa matkaa. Ja sitten alettiin sopia, mihin aikaan nähdään ja missä, kun mentiin harrastukseen. Nuo kävelymatkat oli hyvää aikaa jutella ja tutustua. Huomattiin, että meillä oli muitakin samoja kiinnostuksenkohteita kuin vain kyseinen harrastus. Ja siitä se lähti. Yhteen uuteen naapuriini tutustuin, kun hän näki pihallani kaksi avaamatonta multasäkkiä ja oli istuttamassa kasveja omalle pihalleen Kysyi multa, että jos hän illalla käy hakemassa mulle multasäkit, voisiko saada mun pihalla olevat multasäkkini. Sopihan se, kun en ollut just sinä päivänä tekemässä pihahommia. Ja sen jälkeen alettiin jutella, aluksi puutarhanhoidosta ja sitten kaikesta muustakin.
Mä taas olen pitänyt ihan normaalina, että ihmiset tutustuvat niihin ihmisiin, joiden kanssa ovat - jos ei nyt ihan päivittäin niin aika usein kuitenkin - muutenkin tekemisissä.
Tämä nyt kuulostaa siltä, että on "oikeita" tapoja ystävystyä ja sitten huonompia. Vähän kuin aikoinaan pidettiin netissä parisuhteen aloittamista jotenkin huonompana kuin livenä.
Kaikkihan eivät tutustu töissä tai harrastuksissa yhtä helposti kuin sinä, joillekin helpompaa on tutustua juurikin esim. jonkun toisen kautta.
Ei ole oikeita eikä vääriä tapoja tutustua. Tai parempia ja huonompia tapoja. Mutta jos ihan oikeasti on yksinäinen ja kärsii yksinäisyydestään, kannattaisiko kokeilla muitakin tapoja kuin odottaa, että joku kutsuisi jonnekin, missä voi tutustua muihin ihmisiin?
Ymmärrän, että mun on luontevaa tutustua muihin ihmisiin On ollut aina. Mutta mulle on mysteeri, miten jonkun toisen kohdalla tilanne muuttuu, jos kutsuisin hänet sekä 10 leikkipuistossa olevaa äitiä lapsineen meille sen sijaan, että hän olisi muiden 10 äidin kanssa siellä leikkipuistossa. Ihan yhtä vieraita ihmisiähän ne leikkipuistossa hänelle olisi kuin meillä kotonakin. Tai jos taloyhtiön pihatalkoiden jälkeen talkooporukka istuisi pihan sijasta mun olohuoneessani? Antaako se jonkinlaista turvaa tai rohkeutta, että tuntee paikalla olijoista edes yhden jotenkuten?
Totta kai antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Näinhän se menee. Sulla ei voi olla velvollisuutta kutsua ketään yksinäistä seuraasi, mutta toiset voidaan velvoittaa ottamaan vetovastuu ryhmästä, johon sä haluat kuulua.
Ei vaan toiset joutuvat ottamaan vetovastuun ryhmästä, johon mä en halua enää kuulua enkä siten ole enää vetovastuussakaan. Kyllä äiti-lapsi-ryhmäkin voidaan muuttaa vaikka matkailu- tai oluenmaisteluryhmäksi, jos porukka niin haluaa. Ne lähtee, joita ei kiinnosta kuulua muuttuneeseen ryhmään. Voivat halutessaan vaikka perustaa uuden äiti-lapsi-ryhmän.
No onko tässä jotain pahaa sun mielestä?
Mutta tämähän just on syy, miksi ei haluta minnekään niitä "ylimääräisiä", kun pelätään, että jokin muuttuu.
No onko siinä jotain pahaa, jos ei haluta ryhmän muuttuvan? Jos äiti-lapsi-ryhmäläiset haluavat, että ryhmä on jatkossakin äiti-lapsi-ryhmä eikä edes puoliksi matkustelu- tai oluenmaisteluryhmä?
Jos he näin haluavat, eihän se yksi ihminen tai kaksi sitä mitenkään voi muuttaa! Kyllä nämä kuulostavat vähän ala-astejutuilta, että pelätään, että jos uusi tulee, hän kaappaa koko ryhmän tekemään jotain, mitä kukaan muu ei halua.
Ja sä kuvittelet, että yksinäisiä on vain yksi tai kaksi? Eikös tässä ketjussa monen mielestä pidä aina ottaa yksinäiset mukaan, jotta he eivät olisi yksin? Tuskin yksi oluenmaistelusta kiinnostunut edes kauhean pitkään viihtyy äiti-lapsi-ryhmässä, mutta jos perusajatus joillain on, että aina, kun on yksinäisiä, ne pitää ottaa mukaan ryhmään. Vaikka naapurin yksinäinen mummo, jonkun ryhmäläisen alkoholisoitunut veli, yksinäinen lapseton työkaveri jne Koska muuten ne voi jäädä yksin.
Mun pointtini aiemmissa kirjoituksissani oli, että monilla ryhmillä on tarkoituksensa. Äiti-lapsi -ryhmään voi oikein hyvin ottaa uusia äitejä, joilla on pieniä lapsia. Eli uusia tulija sopii ryhmään ja hän haluaa ryhmään siksi, että ryhmä on nimenomaan äiti-lapsi-ryhmä. Viiskymppinen lapseton matkailusta kiinnostunut taas sopii paremmin innokkaiden matkailijoiden ryhmään.
No nyt lähtee laukalle, yksinäiset tulee ja valloittaa...
Ei kai kukaan nyt helkkari edes halua mihinkään äitilapsi-ryhmään,, jos ei ole lapsia eivätkä lapset kiinnosta.
Sinun alkuperäinen väitteesi oli, että uusien ottaminen mukaan on hankalaa sen vuoksi, että siinä saattaa käydä niin, että ryhmästä poistuu vetovastuussa olevat, kun tämä uusi on esittänyt heille parempia ajanviettotapoja.
Nyt tulee kyllä pelottava paljastus: näin voi käydä siinäkin tapauksessa, että uutta ei ryhmässä edes esitellä.
Ei kukaan normaalijärkinen haluakaan, mutta joidenkin mielestä KETÄÄN EI SAA JÄTTÄÄ YKSIN vaan TÄYTYY ottaa mukaan.
No onko kukaan sanonut, että ei voi valita, minne ottaa mukaan? Tai no, ehkä te äitilapsi-ryhmäläiset ette muuta tee kuin ryhmäilette yhdessä, mutta esim. mulla on kyllä useampia juttuja kuin yksi, minne kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Mä en tajua sitä, että yksinäiset valittaa yksinäisyyttään, mutta heille ei tunnu kelpaavan muut kuin ne, jotka järjestävät erilaisia juhlia, kutsuja ja illanistujaisia. Eli just ne kaikista sosiaalisimmat ihmiset. Miksei heille kelpaa ystäviksi ja kavereiksi ne tavalliset ihmiset, jotka eivät järjestä muita aikuisille tarkoittettuja juhlia kuin korkeintaan häänsä, lastensa ristiäiset, rippijuhlat sekä yo-juhlat ja perikunta järjestää aikanaan heidän hautajaisensa? Veikkaan, että aika suuri osa suomalaista lapsiperheistä on just näitä tavallisia. Mutta nämähän ei käy, kun niillä ei ole Instassa hienoja kuvia? Näitä tavallisia ihmisiä tapaa leikkipuistoissa, harrastuksissa, työpaikoilla, naapurustossa jne. Onko tämä aikuisillakin samaa kuin nykyisin lapsilla ja teineillä, että vain kaikista suosituimpien seura kelpaa? Pitää päästä "piireihin"?
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta en ole kehenkään heistä tutustunut jonkun puolitutun tai tämän sukulaisten kekkereillä.
Mä luulin oikeasti, että on ihan tavallista tutustua ihmisiin toisten ihmisten kautta. Hyvin sanoi tuolla joku, että kaikki on ensin tuntemattoa, sitten puolituttuja ja vasta sitten kavereita tai ystäviä.
Ja ellei minnekään kutsuta niin miten siitä puolitutusta voikaan ikinä tulla edes kaveri?
Mulle tuli nyt mieleen, että puhutaankohan me vähän eri asiasta? Tai sitten ei. Kuten jo edellisessä kirjoitin, en mä ole tutustunut ystäviini ja kavereihini kenenkään juhlissa tai edes kenenkään muun kautta. Tai no tietyllä tavalla työnantajani kautta, kun on kerran palkannut samaan firmaan ihmiset, jotka töissä tutustuivat ja joista myöhemmin tuli ystäviä. Mutta ei pomo palkannut meitä sen vuoksi, että voisimme tutustua ja ystävystyä. Lasten ollessa pieniä osasin ihan ilman kenenkään apua mennä leikkipuistoon ja alkaa siellä jutella muiden aikuisten kanssa. Tutustua muihin alueen äiteihin. Eräässä harrastuksessa tutustuin toiseen ihmiseen Tavattiin harrastuksessa kerran viikossa. Juteltiin hetki ennen harrastuksen alkua ja hetki sen jälkeen. Jossain vaiheessa selvisi, että asutaan samalla suunnalla, joten alettiin kävelemään kotimatkat samaa matkaa. Ja sitten alettiin sopia, mihin aikaan nähdään ja missä, kun mentiin harrastukseen. Nuo kävelymatkat oli hyvää aikaa jutella ja tutustua. Huomattiin, että meillä oli muitakin samoja kiinnostuksenkohteita kuin vain kyseinen harrastus. Ja siitä se lähti. Yhteen uuteen naapuriini tutustuin, kun hän näki pihallani kaksi avaamatonta multasäkkiä ja oli istuttamassa kasveja omalle pihalleen Kysyi multa, että jos hän illalla käy hakemassa mulle multasäkit, voisiko saada mun pihalla olevat multasäkkini. Sopihan se, kun en ollut just sinä päivänä tekemässä pihahommia. Ja sen jälkeen alettiin jutella, aluksi puutarhanhoidosta ja sitten kaikesta muustakin.
Mä taas olen pitänyt ihan normaalina, että ihmiset tutustuvat niihin ihmisiin, joiden kanssa ovat - jos ei nyt ihan päivittäin niin aika usein kuitenkin - muutenkin tekemisissä.
Juuri näin. Lähdetään ihan väärästä päästä liikkeelle jos ryhdytään randomeja ihmisiä kutsumaan ystäväpiirin tapaamisiin tai vaikkapa juhliin. Ensin pitää olla se yhteys ja tekemisissä toistensa kanssa säännöllisesti ennenkuin käydään tuttavallisiksi.
Alue: Aihe vapaa
Jos he näin haluavat, eihän se yksi ihminen tai kaksi sitä mitenkään voi muuttaa! Kyllä nämä kuulostavat vähän ala-astejutuilta, että pelätään, että jos uusi tulee, hän kaappaa koko ryhmän tekemään jotain, mitä kukaan muu ei halua.