Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Netti on täynnä ihmisiä. Kaverinhakuryhmät ei välttämättä ole mikään hyvä paikka tutustua vaan sellaiset ryhmät, joissa ihmiset ovat kiinnostuneita tietyistä asioista. Siis jonkin tietyn aihealueen ryhmät. Jos lintubongari haluaa lintubongarikaverin, ei hänen kannata etsi kaverihakuryhmistä vaan lintubongareiden ryhmistä. Mitä nyt äkkiä laitoin Facebookiin hakusanaksi "lapsiperhe", niin löytyi nopealla vilkaisulla jo Keravan lapsiperheet, Töölön lapsiperheet ja Pispala/Tahmela lapsiperheet. Muitakin hakusanoja voi käyttää. Voi myös katsoa, onko omalla asuinalueella nk puskaradioryhmää, josta voisi kysyä seuraa vaikkapa leikkipuistoon. Tällainen ryhmien kautta tutustuminen ei ole mitenkään harvinaista esim koiranomistajien kesken. Kuulun lähialueellani kahteenkin koiraryhmään, joista toisessa olen yksi ylläpitäjistä. Lähes päivä on kyselyitä, kuka tai ketkä olisivat tänään illalla lähdössä koiriensa kanssa koirapuistoon tai kesällä hellepäivinä kyseltiin seuraa, kun lähdettiin viemään koiria uimaan. Jos ei sopivaa ryhmää vielä löydy, sellaisen voi perustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on yksi kaveri suuttunut, kun kutsuin työkaverini illanviettoon. Oli synttärit, ei pyöreitä, mutta halusin vain muuten sinä vuonna juhlia.
Hän suuttui, koska en ollut ensinnäkään kertonut, että työkaverini tulee myös ja toisekseen siksi että ylipäätään olin kutsunut.
Välit viilenivät, kyllähän mä nyt hemmetti saan kotiini kutsua kenet haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Yksi 35v kahden lapsen äiti, johon tutustuin ja pidin mukavana livenä, käyttäytyy näin somessa.
Laittoi koko kesän teinikuvia ystävyydestään, hästäg BFF, BFFs forever, Friends are forever, My BFF ja hästäg Kämp ym.
Päivitysten määrästä ja laadusta tuli kova myötähäpeä että kauheaa esittämistä 🤭 ja näin viestii meille muille että BFF kanssa on tärkeämpää, ja tähän yhdistettynä kun tapaamiset eivät onnistu, ei hän haluakaan tutustua minuun ja meidän perheeseen yhtään paremmin.
Lopetin seuraamasta tätä narsistista hehkutusta 😬 Eipä olekaan hänellä ollut sen jälkeen paöjon asiaa meille, ihan kuin joku täällä jo sanoi, kun ei saa meidän perheeltä tätä ihkutusta, niin meillä ei ole mitään arvoa sinne Instastooreihin.
Kukin tyylillään. Minulla on paljon ystäviä myös Instan ulkopuolella 😁 Onneksi 🙏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Netti on täynnä ihmisiä. Kaverinhakuryhmät ei välttämättä ole mikään hyvä paikka tutustua vaan sellaiset ryhmät, joissa ihmiset ovat kiinnostuneita tietyistä asioista. Siis jonkin tietyn aihealueen ryhmät. Jos lintubongari haluaa lintubongarikaverin, ei hänen kannata etsi kaverihakuryhmistä vaan lintubongareiden ryhmistä. Mitä nyt äkkiä laitoin Facebookiin hakusanaksi "lapsiperhe", niin löytyi nopealla vilkaisulla jo Keravan lapsiperheet, Töölön lapsiperheet ja Pispala/Tahmela lapsiperheet. Muitakin hakusanoja voi käyttää. Voi myös katsoa, onko omalla asuinalueella nk puskaradioryhmää, josta voisi kysyä seuraa vaikkapa leikkipuistoon. Tällainen ryhmien kautta tutustuminen ei ole mitenkään harvinaista esim koiranomistajien kesken. Kuulun lähialueellani kahteenkin koiraryhmään, joista toisessa olen yksi ylläpitäjistä. Lähes päivä on kyselyitä, kuka tai ketkä olisivat tänään illalla lähdössä koiriensa kanssa koirapuistoon tai kesällä hellepäivinä kyseltiin seuraa, kun lähdettiin viemään koiria uimaan. Jos ei sopivaa ryhmää vielä löydy, sellaisen voi perustaa.
Tähän vielä, että koska ketju aloittaja tykkää laittaa ruokaa ja kutsua ihmisiä kotiinsa syömään, mikä estää häntä perustamasta Facebookiin tätä tarkoitusta varten olevaa ryhmää? Ja voi mainostaa ryhmäänsä Facebookin useissa erilaisissa ruokaryhmissä, joista löytyy paljon innokkaita kotikokkeja. Tällä tavalla voisi tavoittaa ihmisiä, jotka vastaisivat aloittajan vastavuoroisuustoiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin olen iloinen kun lapset ovat aikuisia. Ei tarvitse järjestää juhlia , rippijuhlia , yo-juhlia. Suvussakin niin ihme porukkaa ettei tiedä mitä ajattelisi. Miehen perhe asunut tällä paikkakunnalla ja kaikki mennyt sitten aina heidän mukaansa. Sukulaiset ensin heille ja sitten jos ehtivät meille. On mennyt lasten juhlatkin heidän touhujensa takia hiukka pieleen. Ei minun sukuni takia koskaan. Iloissaan tulleet juhlimaan.
Nyt eletään ihan hissukseen ja reissataan kun jaksetaan. Sairastelut vaikuttaneet ja korona pari vuotta. Josko se tästä iloksi muuttuu kun pääsee konsertteihinkin jo.
Lapsiperheelle jolla vaikeuksia luoda suhteita toisiin lapsiperheisiin niin voin kertoa ettei mikään kelpaa tai ei viitsitä vaivautua. Me olemme kahden emmekä nyt joudu järjestämään mitään jos ei haluta. Emmekä järjestä. Jotenkin pienenkin tilaisuuden pitämisessä on hommansa ja kuinka sitä katsellaan seiniä jne. mitä on mahdollisesti rempattu. Ei kiva.Oma tupa, oma lupa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Yksi 35v kahden lapsen äiti, johon tutustuin ja pidin mukavana livenä, käyttäytyy näin somessa.
Laittoi koko kesän teinikuvia ystävyydestään, hästäg BFF, BFFs forever, Friends are forever, My BFF ja hästäg Kämp ym.
Päivitysten määrästä ja laadusta tuli kova myötähäpeä että kauheaa esittämistä 🤭 ja näin viestii meille muille että BFF kanssa on tärkeämpää, ja tähän yhdistettynä kun tapaamiset eivät onnistu, ei hän haluakaan tutustua minuun ja meidän perheeseen yhtään paremmin.
Lopetin seuraamasta tätä narsistista hehkutusta 😬 Eipä olekaan hänellä ollut sen jälkeen paöjon asiaa meille, ihan kuin joku täällä jo sanoi, kun ei saa meidän perheeltä tätä ihkutusta, niin meillä ei ole mitään arvoa sinne Instastooreihin.
Kukin tyylillään. Minulla on paljon ystäviä myös Instan ulkopuolella 😁 Onneksi 🙏
Tunnetaankohan me sama ihminen🤭
Aivan samanlaisen tunnen, ja tämä lisäksi kehuu kuinka ”antaa haastatteluita lehteen” ja ”brändää itseään” tms myötähäpeää aiheuttavaa jostain pienestä lehtijutusta, kun ei todellakaan ole mikään ydinfyysikko tutkija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Näinhän se menee. Sulla ei voi olla velvollisuutta kutsua ketään yksinäistä seuraasi, mutta toiset voidaan velvoittaa ottamaan vetovastuu ryhmästä, johon sä haluat kuulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Jos ryhmä hajoaa siihen, että uuden ihmisen mukana tulee kiinnostavampaa tekemistä, minkäs sille mahtaakaan. Sitä se elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Mä en tajua sitä, että yksinäiset valittaa yksinäisyyttään, mutta heille ei tunnu kelpaavan muut kuin ne, jotka järjestävät erilaisia juhlia, kutsuja ja illanistujaisia. Eli just ne kaikista sosiaalisimmat ihmiset. Miksei heille kelpaa ystäviksi ja kavereiksi ne tavalliset ihmiset, jotka eivät järjestä muita aikuisille tarkoittettuja juhlia kuin korkeintaan häänsä, lastensa ristiäiset, rippijuhlat sekä yo-juhlat ja perikunta järjestää aikanaan heidän hautajaisensa? Veikkaan, että aika suuri osa suomalaista lapsiperheistä on just näitä tavallisia. Mutta nämähän ei käy, kun niillä ei ole Instassa hienoja kuvia? Näitä tavallisia ihmisiä tapaa leikkipuistoissa, harrastuksissa, työpaikoilla, naapurustossa jne. Onko tämä aikuisillakin samaa kuin nykyisin lapsilla ja teineillä, että vain kaikista suosituimpien seura kelpaa? Pitää päästä "piireihin"?
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta en ole kehenkään heistä tutustunut jonkun puolitutun tai tämän sukulaisten kekkereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Yksi 35v kahden lapsen äiti, johon tutustuin ja pidin mukavana livenä, käyttäytyy näin somessa.
Laittoi koko kesän teinikuvia ystävyydestään, hästäg BFF, BFFs forever, Friends are forever, My BFF ja hästäg Kämp ym.
Päivitysten määrästä ja laadusta tuli kova myötähäpeä että kauheaa esittämistä 🤭 ja näin viestii meille muille että BFF kanssa on tärkeämpää, ja tähän yhdistettynä kun tapaamiset eivät onnistu, ei hän haluakaan tutustua minuun ja meidän perheeseen yhtään paremmin.
Lopetin seuraamasta tätä narsistista hehkutusta 😬 Eipä olekaan hänellä ollut sen jälkeen paöjon asiaa meille, ihan kuin joku täällä jo sanoi, kun ei saa meidän perheeltä tätä ihkutusta, niin meillä ei ole mitään arvoa sinne Instastooreihin.
Kukin tyylillään. Minulla on paljon ystäviä myös Instan ulkopuolella 😁 Onneksi 🙏
Mä tein tämän saman mokan.
Otin suljettuun Instaani kaveriksi puolitutun pariskunnan, jolla nämä stoorit pyörii koko ajan, ja joka päivä hehkutus ja hypetys päällä mitä ovat tehneet hästäg kenen kanssa😁
Livenä ovat myös mukavia.
En kehtaa poistaa, mutta en seuraa enää näitä lapsellisia tarinoita ja hehkutuksia, ja toivon että he voisivat sen Instan sijasta kommunikoida ihan livenä.
Meillä on tulossa pian useammat juhlat, joihin harkitsimme heidän kutsumista ensin, mutta kaikki keskittyy aivan täysin tämän Instan ympärille, ja livenä eivät kommunikoi, niin emme taidakaan kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Näinhän se menee. Sulla ei voi olla velvollisuutta kutsua ketään yksinäistä seuraasi, mutta toiset voidaan velvoittaa ottamaan vetovastuu ryhmästä, johon sä haluat kuulua.
Ei vaan toiset joutuvat ottamaan vetovastuun ryhmästä, johon mä en halua enää kuulua enkä siten ole enää vetovastuussakaan. Kyllä äiti-lapsi-ryhmäkin voidaan muuttaa vaikka matkailu- tai oluenmaisteluryhmäksi, jos porukka niin haluaa. Ne lähtee, joita ei kiinnosta kuulua muuttuneeseen ryhmään. Voivat halutessaan vaikka perustaa uuden äiti-lapsi-ryhmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Mä en tajua sitä, että yksinäiset valittaa yksinäisyyttään, mutta heille ei tunnu kelpaavan muut kuin ne, jotka järjestävät erilaisia juhlia, kutsuja ja illanistujaisia. Eli just ne kaikista sosiaalisimmat ihmiset. Miksei heille kelpaa ystäviksi ja kavereiksi ne tavalliset ihmiset, jotka eivät järjestä muita aikuisille tarkoittettuja juhlia kuin korkeintaan häänsä, lastensa ristiäiset, rippijuhlat sekä yo-juhlat ja perikunta järjestää aikanaan heidän hautajaisensa? Veikkaan, että aika suuri osa suomalaista lapsiperheistä on just näitä tavallisia. Mutta nämähän ei käy, kun niillä ei ole Instassa hienoja kuvia? Näitä tavallisia ihmisiä tapaa leikkipuistoissa, harrastuksissa, työpaikoilla, naapurustossa jne. Onko tämä aikuisillakin samaa kuin nykyisin lapsilla ja teineillä, että vain kaikista suosituimpien seura kelpaa? Pitää päästä "piireihin"?
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta en ole kehenkään heistä tutustunut jonkun puolitutun tai tämän sukulaisten kekkereillä.
Mä luulin oikeasti, että on ihan tavallista tutustua ihmisiin toisten ihmisten kautta. Hyvin sanoi tuolla joku, että kaikki on ensin tuntemattoa, sitten puolituttuja ja vasta sitten kavereita tai ystäviä.
Ja ellei minnekään kutsuta niin miten siitä puolitutusta voikaan ikinä tulla edes kaveri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Jos ryhmä hajoaa siihen, että uuden ihmisen mukana tulee kiinnostavampaa tekemistä, minkäs sille mahtaakaan. Sitä se elämä on.
Tästä olen ihan samaa mieltä. En ole muuta väittänytkään. Aina voi perustaa uuden ryhmän muuttuneen tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Näinhän se menee. Sulla ei voi olla velvollisuutta kutsua ketään yksinäistä seuraasi, mutta toiset voidaan velvoittaa ottamaan vetovastuu ryhmästä, johon sä haluat kuulua.
Ei vaan toiset joutuvat ottamaan vetovastuun ryhmästä, johon mä en halua enää kuulua enkä siten ole enää vetovastuussakaan. Kyllä äiti-lapsi-ryhmäkin voidaan muuttaa vaikka matkailu- tai oluenmaisteluryhmäksi, jos porukka niin haluaa. Ne lähtee, joita ei kiinnosta kuulua muuttuneeseen ryhmään. Voivat halutessaan vaikka perustaa uuden äiti-lapsi-ryhmän.
No onko tässä jotain pahaa sun mielestä?
Mutta tämähän just on syy, miksi ei haluta minnekään niitä "ylimääräisiä", kun pelätään, että jokin muuttuu.
Itselleni tämä Korona - aika on ollut suuri helpotus, koska introverttina ihmisenä viihdyn parhaiten kotonani. Ja perheenjäsenteni seurassa. 😊
En autistina osaa "smalltalkia", enkä ole siitä kiinnostunutkaan. Haluaisin puhua asiaa, en mitään yhdentekevää säästä, tmv. 🙄
Toisaalta olen saanut joiltakin palautetta siitä että olen liian puhelias. 🤔
Voin istua kotonakin "tuppi"suuna, en lähde kylään sitä varten! 😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen oletus että uusi tuttavuus pilaisi illan. Eikö tuo ole aika outo pelko muutenkin, ja entä sitten jos pilaa. Ei vaan kutsu uudestaan sitten. Suomalaiset on tosi epäsosiaalisia.
Ei vaan haluavat pitää tuttavat tuttavina ja etempänä ja ystävät on ne, joiden eteen ollaan valmiit näkemään vaivaa. En ymmärrä ollenkaan , miksi pitäisi joku ulkopuolinen tuttava pyytää esim. illanviettoon joka järjestetään ystäville tai suvulle. Kukaan ei kaipaa sinne ylimääräisiä.
No siksi että kukaan ei jää yksin, ja kaikki voi tutustua mahdollisesti uuteen kivaan tyyppiin. Outo ennakko-oletus että uusi tyyppi alkaisi aiheuttamaan jotain ongelmia siellä, vaikka niinkin voi käydä.
Ja sitten kysyt että miksi pitää jos ei halua. No ei pidäkään. Mutta tällainen juuri on suomalainen kulttuuri: kylmä, kova, itsekäs, välinpitämätön, ei lämmin ja vastaanottavainen. Et voi väittää tähän vastaan!
Ja ne yksinäiset kivat tyypit eivät mitenkään voi yrittää tutustua toisiin yksinäisiin kivoihin tyyppeihin? Ihan pakko päästä jonkun puolitutun sukujuhliin? Tai puolitutun ystävilleen järjestämään illanviettoon?
Miten et oikein tajua tätä :( Miksi et halua levittää hyvää ympärillesi? Mistä niitä tuntemattomia ihmisiä edes löytää, kaverihaku palstat kerää aina läähättäviä miehiä vain. Aika yleinen tapa tutustua maailmalla toisiin on että joku kutsuu tuttavansa mukaan juhliin ja siellä sitten hän tutustuu muihin. Eikä sitä tarvitse kutsujan sen kummemmin stressata.
Mä en tajua sitä, että yksinäiset valittaa yksinäisyyttään, mutta heille ei tunnu kelpaavan muut kuin ne, jotka järjestävät erilaisia juhlia, kutsuja ja illanistujaisia. Eli just ne kaikista sosiaalisimmat ihmiset. Miksei heille kelpaa ystäviksi ja kavereiksi ne tavalliset ihmiset, jotka eivät järjestä muita aikuisille tarkoittettuja juhlia kuin korkeintaan häänsä, lastensa ristiäiset, rippijuhlat sekä yo-juhlat ja perikunta järjestää aikanaan heidän hautajaisensa? Veikkaan, että aika suuri osa suomalaista lapsiperheistä on just näitä tavallisia. Mutta nämähän ei käy, kun niillä ei ole Instassa hienoja kuvia? Näitä tavallisia ihmisiä tapaa leikkipuistoissa, harrastuksissa, työpaikoilla, naapurustossa jne. Onko tämä aikuisillakin samaa kuin nykyisin lapsilla ja teineillä, että vain kaikista suosituimpien seura kelpaa? Pitää päästä "piireihin"?
Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta en ole kehenkään heistä tutustunut jonkun puolitutun tai tämän sukulaisten kekkereillä.
Mä luulin oikeasti, että on ihan tavallista tutustua ihmisiin toisten ihmisten kautta. Hyvin sanoi tuolla joku, että kaikki on ensin tuntemattoa, sitten puolituttuja ja vasta sitten kavereita tai ystäviä.
Ja ellei minnekään kutsuta niin miten siitä puolitutusta voikaan ikinä tulla edes kaveri?
Mulle tuli nyt mieleen, että puhutaankohan me vähän eri asiasta? Tai sitten ei. Kuten jo edellisessä kirjoitin, en mä ole tutustunut ystäviini ja kavereihini kenenkään juhlissa tai edes kenenkään muun kautta. Tai no tietyllä tavalla työnantajani kautta, kun on kerran palkannut samaan firmaan ihmiset, jotka töissä tutustuivat ja joista myöhemmin tuli ystäviä. Mutta ei pomo palkannut meitä sen vuoksi, että voisimme tutustua ja ystävystyä. Lasten ollessa pieniä osasin ihan ilman kenenkään apua mennä leikkipuistoon ja alkaa siellä jutella muiden aikuisten kanssa. Tutustua muihin alueen äiteihin. Eräässä harrastuksessa tutustuin toiseen ihmiseen Tavattiin harrastuksessa kerran viikossa. Juteltiin hetki ennen harrastuksen alkua ja hetki sen jälkeen. Jossain vaiheessa selvisi, että asutaan samalla suunnalla, joten alettiin kävelemään kotimatkat samaa matkaa. Ja sitten alettiin sopia, mihin aikaan nähdään ja missä, kun mentiin harrastukseen. Nuo kävelymatkat oli hyvää aikaa jutella ja tutustua. Huomattiin, että meillä oli muitakin samoja kiinnostuksenkohteita kuin vain kyseinen harrastus. Ja siitä se lähti. Yhteen uuteen naapuriini tutustuin, kun hän näki pihallani kaksi avaamatonta multasäkkiä ja oli istuttamassa kasveja omalle pihalleen Kysyi multa, että jos hän illalla käy hakemassa mulle multasäkit, voisiko saada mun pihalla olevat multasäkkini. Sopihan se, kun en ollut just sinä päivänä tekemässä pihahommia. Ja sen jälkeen alettiin jutella, aluksi puutarhanhoidosta ja sitten kaikesta muustakin.
Mä taas olen pitänyt ihan normaalina, että ihmiset tutustuvat niihin ihmisiin, joiden kanssa ovat - jos ei nyt ihan päivittäin niin aika usein kuitenkin - muutenkin tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin olen iloinen kun lapset ovat aikuisia. Ei tarvitse järjestää juhlia , rippijuhlia , yo-juhlia. Suvussakin niin ihme porukkaa ettei tiedä mitä ajattelisi. Miehen perhe asunut tällä paikkakunnalla ja kaikki mennyt sitten aina heidän mukaansa. Sukulaiset ensin heille ja sitten jos ehtivät meille. On mennyt lasten juhlatkin heidän touhujensa takia hiukka pieleen. Ei minun sukuni takia koskaan. Iloissaan tulleet juhlimaan.
Nyt eletään ihan hissukseen ja reissataan kun jaksetaan. Sairastelut vaikuttaneet ja korona pari vuotta. Josko se tästä iloksi muuttuu kun pääsee konsertteihinkin jo.
Lapsiperheelle jolla vaikeuksia luoda suhteita toisiin lapsiperheisiin niin voin kertoa ettei mikään kelpaa tai ei viitsitä vaivautua. Me olemme kahden emmekä nyt joudu järjestämään mitään jos ei haluta. Emmekä järjestä. Jotenkin pienenkin tilaisuuden pitämisessä on hommansa ja kuinka sitä katsellaan seiniä jne. mitä on mahdollisesti rempattu. Ei kiva.Oma tupa, oma lupa.
Huh, kiva kun on muitakin samassa tilanteessa olevia, joille sosiaalistuminen on (ollut) "pakkopullaa".
Ihanaa kun saa olla perheen kanssa enimmäkseen omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla jotain tyttöjen ala-asteaikaista bestis touhua jota ylläpidetään näillä klikkiytymisillä. Että uusia ei kutsuta kun pelätään että uusi on joku pahanilmanlintu joka omii toisen kaverin, ja sitten jää itse yksin, kävihän noin usein lapsena. Ja että halutaan että joku on MINUN kaveri, ja SINÄ olet ulkopuolinen etkä yhtä hyvä kuin me.
Joillain saattaa ollakin, mutta tuskin kaikilla. Kannattaa kuitenkin muistaa ryhmädynamiikka sekä ryhmien merkitykset. Otetaan esimerkiksi vaikka ryhmä pienten lasten äitejä. Ovat ehkä tutustuneet alunperin äiti-lapsi-kerhossa. Heitä yhdistää tietyt asiat ja tekevät tiettyjä asioita yhdessä (käyvät vauvauinnissa, muskarissa, leikkipuistoissa, hoplopeissa, lastentarvikekirppiksillä jne) eli ryhmä on tietystä syystä olemassa. Sitten joku haluaa ryhmään mukaan yksinäisen, joka ei ole pienten lasten äiti. Ryhmän toimintaa on siis muutettava. Jos ryhmään tulee lisää porukkaa, jotka eivät ole pienten lasten äitejä, ryhmän toiminnassa on yhä vähemmän enää sitä, mikä oli ryhmän alkuperäinen tarkoitus. Ne, jotka halusivat olla vain tässä äitiryhmässä ja tehdä ryhmässä alunperin tehtyjä asioita, lähtevät ryhmästä. Koska ryhmä ei ole enää se, mihin he aikoinaan liittyivät. Usein ryhmissä on yksi tai kaksi jäsentä, jotka pitävät ryhmän kasassa. He ovat ne, jotka ehdottavat, suunnittelevat ja järjestävät. Jos nämä poistuvat ryhmästä eikä kukaan halua ottaa heidän paikkaansa, ryhmä hajoaa.
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.
Niin, sitä kutsutaan elämäksi, jos ryhmä hajoaa, koska kukaan ei enää halua ottaa vetovastuuta ryhmästä, joka onkin nyt jotain ihan muuta kuin mitä oli alunperin. Kysymys kuuluukin, halutaanko sen hajoavan? Jos syy, miksi ihminen on ryhmään liittynyt, muuttuu eikä ryhmä nykyisellään enää anna mitään tai antaa vain hyvin vähän, on ihan normaalia lähteä ryhmästä. Ja vaikka perustaa kokonaan uusi ryhmä niiden kanssa, jotka lähtivät samasta syystä.
Ei tässä pitäisi olla mitään kummallista. Jos lasten jääkiekkojoukkueessa aletaan käyttää puolet ajasta kuorolauluun, niin aika äkkiä sinne jää vain kuorolaiset ja muut lähtee. Muut lähtee sinne, missä pelataan jääkiekkoa.
Näinhän se menee. Sulla ei voi olla velvollisuutta kutsua ketään yksinäistä seuraasi, mutta toiset voidaan velvoittaa ottamaan vetovastuu ryhmästä, johon sä haluat kuulua.
Ei vaan toiset joutuvat ottamaan vetovastuun ryhmästä, johon mä en halua enää kuulua enkä siten ole enää vetovastuussakaan. Kyllä äiti-lapsi-ryhmäkin voidaan muuttaa vaikka matkailu- tai oluenmaisteluryhmäksi, jos porukka niin haluaa. Ne lähtee, joita ei kiinnosta kuulua muuttuneeseen ryhmään. Voivat halutessaan vaikka perustaa uuden äiti-lapsi-ryhmän.
No onko tässä jotain pahaa sun mielestä?
Mutta tämähän just on syy, miksi ei haluta minnekään niitä "ylimääräisiä", kun pelätään, että jokin muuttuu.
No onko siinä jotain pahaa, jos ei haluta ryhmän muuttuvan? Jos äiti-lapsi-ryhmäläiset haluavat, että ryhmä on jatkossakin äiti-lapsi-ryhmä eikä edes puoliksi matkustelu- tai oluenmaisteluryhmä?
Alue: Aihe vapaa
Siis kun kerran jokin ryhmä on muodostunut, sen jäsenten tulee pysyä ruodussa ja pitää velvollisuudentuntoisesti ryhmää kasassa, etenkin niiden, jotka eniten vaivaa muiden eteen näkevät?
Jos tuo ei ole itsekäs ajatus, enpä tiedä, mikä on.
Sitä kutsutaan elämäksi, että asiat muuttuvat, vaihtuvat, muuttavat muotoaan.