Lue keskustelun säännöt.
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
681/880
|
12.09.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vrt. Ulkomaihin, jossa kaikki tutut ja vieraamman kutsutaan, ydinkaveriporukoita myöten. Miksi? Koska siellä ollaan avoimempia ihmisille, vieraanvaraisempia, ystävällisempiä.
Suomi sijoittuu empatiakyvyssä Euroopan häntäpäähän. Eli ei yllätä.
Vika ei ole teissä. Sama kokemus. Te ootte vaan väliinputoajia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vrt. Ulkomaihin, jossa kaikki tutut ja vieraamman kutsutaan, ydinkaveriporukoita myöten. Miksi? Koska siellä ollaan avoimempia ihmisille, vieraanvaraisempia, ystävällisempiä.
Suomi sijoittuu empatiakyvyssä Euroopan häntäpäähän. Eli ei yllätä.
Vika ei ole teissä. Sama kokemus. Te ootte vaan väliinputoajia
Suomi on yksinäisten maa. Vika ei todellakaan ole yksinäisissä, vaan kulttuurissa jossa nykyään on ok jättää toiset yksin. Juuri uutisoitiin vauvaperheiden lisääntyneestä yksinäisyydestä. Lisää ongelmia tällä saralla on siis odotettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vrt. Ulkomaihin, jossa kaikki tutut ja vieraamman kutsutaan, ydinkaveriporukoita myöten. Miksi? Koska siellä ollaan avoimempia ihmisille, vieraanvaraisempia, ystävällisempiä.
Suomi sijoittuu empatiakyvyssä Euroopan häntäpäähän. Eli ei yllätä.
Vika ei ole teissä. Sama kokemus. Te ootte vaan väliinputoajia
Minulla on paljon ystäviä eri puolilta maailmaa, eikä elämä näissä yltiösosiaalisissa kulttuureissakaan mitään herkkua ole heidän puheidensa perusteella. Ystävien, sukulaisten ja naapurien luona on velvollisuus vierailla useita kertoja viikossa. Esimerkiksi syntymäpäiviä saatetaan juhlia keskellä viikkoa, vaikka kyse ei olisi edes pyöreistä vuosista. Perheen tai pariskuntien omaa aikaa ei ole välttämättä ollenkaan. Anoppi tunkee mukaan lomamatkalle tai hääpäiväillalliselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vrt. Ulkomaihin, jossa kaikki tutut ja vieraamman kutsutaan, ydinkaveriporukoita myöten. Miksi? Koska siellä ollaan avoimempia ihmisille, vieraanvaraisempia, ystävällisempiä.
Suomi sijoittuu empatiakyvyssä Euroopan häntäpäähän. Eli ei yllätä.
Vika ei ole teissä. Sama kokemus. Te ootte vaan väliinputoajia
Minulla on paljon ystäviä eri puolilta maailmaa, eikä elämä näissä yltiösosiaalisissa kulttuureissakaan mitään herkkua ole heidän puheidensa perusteella. Ystävien, sukulaisten ja naapurien luona on velvollisuus vierailla useita kertoja viikossa. Esimerkiksi syntymäpäiviä saatetaan juhlia keskellä viikkoa, vaikka kyse ei olisi edes pyöreistä vuosista. Perheen tai pariskuntien omaa aikaa ei ole välttämättä ollenkaan. Anoppi tunkee mukaan lomamatkalle tai hääpäiväillalliselle.
Kysyppä heiltä olisivatko he mieluummin vasten tahtoaan aina yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on varmaan oma syynsä, ei viitsi, välttelee koronan takia, mutta kaikkein yleisin syy on varmaankin se, että heillä on muita tuttavia, jotka ovat tunteneet kauemmin ja jotka ovat parempia ystäviä.
Koeta etsiä sellaisia ihmisiä, jotka jo valmiiksi osoittavat kiinnostusta teihin eikä kutsua ns. ketä tahansa kiinnostavaa ihmistä. Kuten muutenkin ystävyydessä niin vastavuoroisuus on tärkeää ja sen aistiminen ketä kiinnostaa myös oma seura.
Jos et saa vastakutsua, niin älä enää kutsu kotiisi sellaisia toistuvasti, vaan ole kaukaisempi tuttava heille. Jos kaikki ystäväperheeksi haluavat ovat ns. suosittuja, niin ette te uusina ihmisinä kiilaa heidän kutsulistansa kärkeen, koska aikaa on rajallisesti ja he tapailevat vanhempia ja läheisempiä ystäviään mieluummin.
Ystävyyden rakentuminen kotivierailutasolle vie aikaa ja edellyttää paljon yhteisiä asioita. Etsi niitä joiden kanssa on enemmän yhteistä.
Ihan selittelyä, miksikäs peessä ne sitten tunkevat kenenkään luokse hyötymään elleivät itse sitoudu mihinkään vastakutsuun. Narsistista? Jos menet toisten kutsuille järjestä omiasikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vrt. Ulkomaihin, jossa kaikki tutut ja vieraamman kutsutaan, ydinkaveriporukoita myöten. Miksi? Koska siellä ollaan avoimempia ihmisille, vieraanvaraisempia, ystävällisempiä.
Suomi sijoittuu empatiakyvyssä Euroopan häntäpäähän. Eli ei yllätä.
Vika ei ole teissä. Sama kokemus. Te ootte vaan väliinputoajia
Minulla on paljon ystäviä eri puolilta maailmaa, eikä elämä näissä yltiösosiaalisissa kulttuureissakaan mitään herkkua ole heidän puheidensa perusteella. Ystävien, sukulaisten ja naapurien luona on velvollisuus vierailla useita kertoja viikossa. Esimerkiksi syntymäpäiviä saatetaan juhlia keskellä viikkoa, vaikka kyse ei olisi edes pyöreistä vuosista. Perheen tai pariskuntien omaa aikaa ei ole välttämättä ollenkaan. Anoppi tunkee mukaan lomamatkalle tai hääpäiväillalliselle.
Kysyppä heiltä olisivatko he mieluummin vasten tahtoaan aina yksin.
Nämähän eivät ole ainoat vaihtoehdot. On myös se vaihtoehto, joka Suomessa on yleisin eli tasapaino perheen oman ajan sekä ystävien ja sukulaisten kanssa vietetyn ajan kesken. Se, että ei ole mitään läheisiä ihmissuhteita, on aika harvinaista, ja yleensä syy tähän on ihmisessä itsessään ainakin osittain. En minä ainakaan haluaisi pitää velvollisuudentunnosta yhteyttä tuttuihin ja sukulaisiin, joiden seurasta en itse nauti. Sama asia kuin että sinkkuna pitäisi tapailla treffikumppaneita, joista ei ole kiinnostunut, vain jotta näille ei tulisi paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on varmaan oma syynsä, ei viitsi, välttelee koronan takia, mutta kaikkein yleisin syy on varmaankin se, että heillä on muita tuttavia, jotka ovat tunteneet kauemmin ja jotka ovat parempia ystäviä.
Koeta etsiä sellaisia ihmisiä, jotka jo valmiiksi osoittavat kiinnostusta teihin eikä kutsua ns. ketä tahansa kiinnostavaa ihmistä. Kuten muutenkin ystävyydessä niin vastavuoroisuus on tärkeää ja sen aistiminen ketä kiinnostaa myös oma seura.
Jos et saa vastakutsua, niin älä enää kutsu kotiisi sellaisia toistuvasti, vaan ole kaukaisempi tuttava heille. Jos kaikki ystäväperheeksi haluavat ovat ns. suosittuja, niin ette te uusina ihmisinä kiilaa heidän kutsulistansa kärkeen, koska aikaa on rajallisesti ja he tapailevat vanhempia ja läheisempiä ystäviään mieluummin.
Ystävyyden rakentuminen kotivierailutasolle vie aikaa ja edellyttää paljon yhteisiä asioita. Etsi niitä joiden kanssa on enemmän yhteistä.
Ihan selittelyä, miksikäs peessä ne sitten tunkevat kenenkään luokse hyötymään elleivät itse sitoudu mihinkään vastakutsuun. Narsistista? Jos menet toisten kutsuille järjestä omiasikin.
Olen viimeksi ollut isommissa juhlissa häissä vuonna 2017. En voi järjestää vastaavia juhlia, koskoa en ole menossa naimisiin. Meidät kutsutiin illanistujaisiin vuonna 2018, ja kutsuimme saman porukan tänä vuonna meille, ja he tulivatkin. Yritetään tehdä tästä perinne, että aina jonukn meistä luona, mutta saattaa olla aina vuosia välissä.
Miedät kutsuttiin viime vuonna kaveripariskunnalle illanviettoon. Esitimme vastakutsun kesän alussa. Olivat tulossa, ja kaikki oli sovittu, mutta eivät tulleet, eivät pahoitelleet, eikä heistä ole kuulunut sen koomin mitään.
Mieheni on monta vuotta kutsunut kauempana asuvaa kaveriaan meille, mies on itse käynyt siellä kerran vuoteen. Ovat olleet tulossa monta vuotta, ja viime kesänä kun oli sovittu homma, ja aamulla vielä varmistettu, kaikki ostettu, petit petattu, niin ilmoitti illalla ettei tulekaan vaan menee 20km päähän toiselle kaverille.
Kutsuin kaverin meille saunomaan ja syömään 2017. Hän tuli 2018, ja sovittiin että ensi kesänä uusiksi. Ei ole tullut, eikä ole kutsunut minua.
Kaveriporukka on kaipaillut yhteisiä illanistujaisia vuosikausia. Järjestettiin ne meille vuodelle 2019, mutta kaikki peruivat. Tapaavat muulla porukalla säännöllisesti, vaihtuvalla kokoonpanolla, meitä ei ole kutsuttu kertaakaan.
Että en ole ajatellut kutsua enää ikinä ketään mihinkään, enkä pitää minkäänlaisia vastajuhlia tai kutsuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on varmaan oma syynsä, ei viitsi, välttelee koronan takia, mutta kaikkein yleisin syy on varmaankin se, että heillä on muita tuttavia, jotka ovat tunteneet kauemmin ja jotka ovat parempia ystäviä.
Koeta etsiä sellaisia ihmisiä, jotka jo valmiiksi osoittavat kiinnostusta teihin eikä kutsua ns. ketä tahansa kiinnostavaa ihmistä. Kuten muutenkin ystävyydessä niin vastavuoroisuus on tärkeää ja sen aistiminen ketä kiinnostaa myös oma seura.
Jos et saa vastakutsua, niin älä enää kutsu kotiisi sellaisia toistuvasti, vaan ole kaukaisempi tuttava heille. Jos kaikki ystäväperheeksi haluavat ovat ns. suosittuja, niin ette te uusina ihmisinä kiilaa heidän kutsulistansa kärkeen, koska aikaa on rajallisesti ja he tapailevat vanhempia ja läheisempiä ystäviään mieluummin.
Ystävyyden rakentuminen kotivierailutasolle vie aikaa ja edellyttää paljon yhteisiä asioita. Etsi niitä joiden kanssa on enemmän yhteistä.
Ihan selittelyä, miksikäs peessä ne sitten tunkevat kenenkään luokse hyötymään elleivät itse sitoudu mihinkään vastakutsuun. Narsistista? Jos menet toisten kutsuille järjestä omiasikin.
Käytät sanaa "tunkea" ikään kuin ne, jotka on kylään kutsuttu, olisivat jotenkin tuppautumassa toisten kotiin. Voihan olla, että he eivät oikeastaan olisi edes välittäneet vierailusta, mutta kohteliaisuudesta hyväksyivät kutsun. Varsinkin jos puhelimessa yhtäkkiä esitetään kutsu, voi olla vaikea kieltäytyä kuulostamatta epäkohteliaalta. Toisen kutsun vastaanottaminen ei velvoita mihinkään. Kutsu pitäisi esittää aidosti kutsuna, ei vastapalvelusta odottaen. Hyväksikäytöksi homma muuttuu vasta, jos toiset oikeasti alkavat tuppautua kylään eli kutsuvat itse itsensä.
Toiset myös aidosti nauttivat emäntänä tai isäntänä toimimisesta. Minä olen tällainen. Monia illanistujaisten järjestäminen taas stressaa. Tällöin on luontevaa, että se, joka hommasta enemmän tykkää, vastaa järjestelyistä. En ole ikinä ajatellut, että kutsujen pitäisi mennä jotenkin tasan. Ystävät tekevät minulle toisenlaisia vastapalveluksia, kuten lainaavat autoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vrt. Ulkomaihin, jossa kaikki tutut ja vieraamman kutsutaan, ydinkaveriporukoita myöten. Miksi? Koska siellä ollaan avoimempia ihmisille, vieraanvaraisempia, ystävällisempiä.
Suomi sijoittuu empatiakyvyssä Euroopan häntäpäähän. Eli ei yllätä.
Vika ei ole teissä. Sama kokemus. Te ootte vaan väliinputoajia
Minulla on paljon ystäviä eri puolilta maailmaa, eikä elämä näissä yltiösosiaalisissa kulttuureissakaan mitään herkkua ole heidän puheidensa perusteella. Ystävien, sukulaisten ja naapurien luona on velvollisuus vierailla useita kertoja viikossa. Esimerkiksi syntymäpäiviä saatetaan juhlia keskellä viikkoa, vaikka kyse ei olisi edes pyöreistä vuosista. Perheen tai pariskuntien omaa aikaa ei ole välttämättä ollenkaan. Anoppi tunkee mukaan lomamatkalle tai hääpäiväillalliselle.
Kysyppä heiltä olisivatko he mieluummin vasten tahtoaan aina yksin.
Nämähän eivät ole ainoat vaihtoehdot. On myös se vaihtoehto, joka Suomessa on yleisin eli tasapaino perheen oman ajan sekä ystävien ja sukulaisten kanssa vietetyn ajan kesken. Se, että ei ole mitään läheisiä ihmissuhteita, on aika harvinaista, ja yleensä syy tähän on ihmisessä itsessään ainakin osittain. En minä ainakaan haluaisi pitää velvollisuudentunnosta yhteyttä tuttuihin ja sukulaisiin, joiden seurasta en itse nauti. Sama asia kuin että sinkkuna pitäisi tapailla treffikumppaneita, joista ei ole kiinnostunut, vain jotta näille ei tulisi paha mieli.
Ei olekaan, mutta sillä kuitenki lähdit vastaamaan. Olen surullinen yksinäisenä, - no ei kuule ole helppoa sosiaalisenakaan.
Jos syy on yksinäisessä itsessään, niin miksei noissa sinun tuntemissasi sosiaalisissa maissa ole yksinäisyysongelmaa? On ihan eri asia ottaa koulussa, töissä, aikuiselämässä kaikki mukaan kuin tapailla väkisin sopimattomia treffikumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on varmaan oma syynsä, ei viitsi, välttelee koronan takia, mutta kaikkein yleisin syy on varmaankin se, että heillä on muita tuttavia, jotka ovat tunteneet kauemmin ja jotka ovat parempia ystäviä.
Koeta etsiä sellaisia ihmisiä, jotka jo valmiiksi osoittavat kiinnostusta teihin eikä kutsua ns. ketä tahansa kiinnostavaa ihmistä. Kuten muutenkin ystävyydessä niin vastavuoroisuus on tärkeää ja sen aistiminen ketä kiinnostaa myös oma seura.
Jos et saa vastakutsua, niin älä enää kutsu kotiisi sellaisia toistuvasti, vaan ole kaukaisempi tuttava heille. Jos kaikki ystäväperheeksi haluavat ovat ns. suosittuja, niin ette te uusina ihmisinä kiilaa heidän kutsulistansa kärkeen, koska aikaa on rajallisesti ja he tapailevat vanhempia ja läheisempiä ystäviään mieluummin.
Ystävyyden rakentuminen kotivierailutasolle vie aikaa ja edellyttää paljon yhteisiä asioita. Etsi niitä joiden kanssa on enemmän yhteistä.
Ihan selittelyä, miksikäs peessä ne sitten tunkevat kenenkään luokse hyötymään elleivät itse sitoudu mihinkään vastakutsuun. Narsistista? Jos menet toisten kutsuille järjestä omiasikin.
Käytät sanaa "tunkea" ikään kuin ne, jotka on kylään kutsuttu, olisivat jotenkin tuppautumassa toisten kotiin. Voihan olla, että he eivät oikeastaan olisi edes välittäneet vierailusta, mutta kohteliaisuudesta hyväksyivät kutsun. Varsinkin jos puhelimessa yhtäkkiä esitetään kutsu, voi olla vaikea kieltäytyä kuulostamatta epäkohteliaalta. Toisen kutsun vastaanottaminen ei velvoita mihinkään. Kutsu pitäisi esittää aidosti kutsuna, ei vastapalvelusta odottaen. Hyväksikäytöksi homma muuttuu vasta, jos toiset oikeasti alkavat tuppautua kylään eli kutsuvat itse itsensä.
Toiset myös aidosti nauttivat emäntänä tai isäntänä toimimisesta. Minä olen tällainen. Monia illanistujaisten järjestäminen taas stressaa. Tällöin on luontevaa, että se, joka hommasta enemmän tykkää, vastaa järjestelyistä. En ole ikinä ajatellut, että kutsujen pitäisi mennä jotenkin tasan. Ystävät tekevät minulle toisenlaisia vastapalveluksia, kuten lainaavat autoaan.
Uskon että kyseessä onkin tilanne jossa koetaan että itseä hyljeksitään, ja koetaan yksinäisyyttä, ennemmin kuin juuri kutsujen 50-50 jakaantumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on varmaan oma syynsä, ei viitsi, välttelee koronan takia, mutta kaikkein yleisin syy on varmaankin se, että heillä on muita tuttavia, jotka ovat tunteneet kauemmin ja jotka ovat parempia ystäviä.
Koeta etsiä sellaisia ihmisiä, jotka jo valmiiksi osoittavat kiinnostusta teihin eikä kutsua ns. ketä tahansa kiinnostavaa ihmistä. Kuten muutenkin ystävyydessä niin vastavuoroisuus on tärkeää ja sen aistiminen ketä kiinnostaa myös oma seura.
Jos et saa vastakutsua, niin älä enää kutsu kotiisi sellaisia toistuvasti, vaan ole kaukaisempi tuttava heille. Jos kaikki ystäväperheeksi haluavat ovat ns. suosittuja, niin ette te uusina ihmisinä kiilaa heidän kutsulistansa kärkeen, koska aikaa on rajallisesti ja he tapailevat vanhempia ja läheisempiä ystäviään mieluummin.
Ystävyyden rakentuminen kotivierailutasolle vie aikaa ja edellyttää paljon yhteisiä asioita. Etsi niitä joiden kanssa on enemmän yhteistä.
Ihan selittelyä, miksikäs peessä ne sitten tunkevat kenenkään luokse hyötymään elleivät itse sitoudu mihinkään vastakutsuun. Narsistista? Jos menet toisten kutsuille järjestä omiasikin.
Olen viimeksi ollut isommissa juhlissa häissä vuonna 2017. En voi järjestää vastaavia juhlia, koskoa en ole menossa naimisiin. Meidät kutsutiin illanistujaisiin vuonna 2018, ja kutsuimme saman porukan tänä vuonna meille, ja he tulivatkin. Yritetään tehdä tästä perinne, että aina jonukn meistä luona, mutta saattaa olla aina vuosia välissä.
Miedät kutsuttiin viime vuonna kaveripariskunnalle illanviettoon. Esitimme vastakutsun kesän alussa. Olivat tulossa, ja kaikki oli sovittu, mutta eivät tulleet, eivät pahoitelleet, eikä heistä ole kuulunut sen koomin mitään.
Mieheni on monta vuotta kutsunut kauempana asuvaa kaveriaan meille, mies on itse käynyt siellä kerran vuoteen. Ovat olleet tulossa monta vuotta, ja viime kesänä kun oli sovittu homma, ja aamulla vielä varmistettu, kaikki ostettu, petit petattu, niin ilmoitti illalla ettei tulekaan vaan menee 20km päähän toiselle kaverille.
Kutsuin kaverin meille saunomaan ja syömään 2017. Hän tuli 2018, ja sovittiin että ensi kesänä uusiksi. Ei ole tullut, eikä ole kutsunut minua.
Kaveriporukka on kaipaillut yhteisiä illanistujaisia vuosikausia. Järjestettiin ne meille vuodelle 2019, mutta kaikki peruivat. Tapaavat muulla porukalla säännöllisesti, vaihtuvalla kokoonpanolla, meitä ei ole kutsuttu kertaakaan.
Että en ole ajatellut kutsua enää ikinä ketään mihinkään, enkä pitää minkäänlaisia vastajuhlia tai kutsuja.
Siitä, miten tarkasti muistat, miten mikäkin tilanne on mennyt ja minä vuonna mikäkin vierailu on ollut, syntyy kuva, että otat jotenkin tosi vakavasti nämä illanvietot. On totta kai epäkohteliasta perua samana päivänä ja vielä niin, että meneekin toisen kaverin luokse, mutta kaikista kuvaamistasi ohareista näkee, että sinä suhtaudut paljon vakavammin näihin suunnitelmiin kuin muut tuttavapiirissäsi. Jos tilanne on se, että näitä suunnitelmia on tosiaan vain noin kerran vuodessa, on ymmärrettävää, että niihin lataa odotuksia. Toisaalta sellaisille kavereille, joilla on enemmän sosiaalista elämää, voi olla aika raskasta viettää aikaa vähemmän sosiaalisten ihmisten kanssa. Se, että iltaan on ladattu odotuksia, yleensä näkyy. Voi olla liiallista alkoholinkäyttöä, perheriitoja, holtitonta käytöstä, kaikkea sellaista, josta ei vieraana välittäisi olla osallisena. Työpaikan pikkujouluissakin raskaimpia tyyppejä ovat ne, jotka vaimo tai mies kerran vuodessa päästää ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vrt. Ulkomaihin, jossa kaikki tutut ja vieraamman kutsutaan, ydinkaveriporukoita myöten. Miksi? Koska siellä ollaan avoimempia ihmisille, vieraanvaraisempia, ystävällisempiä.
Suomi sijoittuu empatiakyvyssä Euroopan häntäpäähän. Eli ei yllätä.
Vika ei ole teissä. Sama kokemus. Te ootte vaan väliinputoajia
Minulla on paljon ystäviä eri puolilta maailmaa, eikä elämä näissä yltiösosiaalisissa kulttuureissakaan mitään herkkua ole heidän puheidensa perusteella. Ystävien, sukulaisten ja naapurien luona on velvollisuus vierailla useita kertoja viikossa. Esimerkiksi syntymäpäiviä saatetaan juhlia keskellä viikkoa, vaikka kyse ei olisi edes pyöreistä vuosista. Perheen tai pariskuntien omaa aikaa ei ole välttämättä ollenkaan. Anoppi tunkee mukaan lomamatkalle tai hääpäiväillalliselle.
Kysyppä heiltä olisivatko he mieluummin vasten tahtoaan aina yksin.
Nämähän eivät ole ainoat vaihtoehdot. On myös se vaihtoehto, joka Suomessa on yleisin eli tasapaino perheen oman ajan sekä ystävien ja sukulaisten kanssa vietetyn ajan kesken. Se, että ei ole mitään läheisiä ihmissuhteita, on aika harvinaista, ja yleensä syy tähän on ihmisessä itsessään ainakin osittain. En minä ainakaan haluaisi pitää velvollisuudentunnosta yhteyttä tuttuihin ja sukulaisiin, joiden seurasta en itse nauti. Sama asia kuin että sinkkuna pitäisi tapailla treffikumppaneita, joista ei ole kiinnostunut, vain jotta näille ei tulisi paha mieli.
Ei olekaan, mutta sillä kuitenki lähdit vastaamaan. Olen surullinen yksinäisenä, - no ei kuule ole helppoa sosiaalisenakaan.
Jos syy on yksinäisessä itsessään, niin miksei noissa sinun tuntemissasi sosiaalisissa maissa ole yksinäisyysongelmaa? On ihan eri asia ottaa koulussa, töissä, aikuiselämässä kaikki mukaan kuin tapailla väkisin sopimattomia treffikumppaneita.
Tarkoitan omalla syyllä sitä, että Suomen kaltaisissa maissa ajatellaan jokaisen olevan vastuussa sosiaalisista suhteistaan. Taustalla tässä on se, että vaikeissa elämäntilanteissa saamme apua viranomaisilta. Monissa muissa maissa joudutaan turvautumaan sukulaisiin, minkä seurauksena on pakko pysyä väleissä kaikkien kanssa, halusi tai ei.
Sen yksinäisen elämänlaatua varmasti parantaisi, jos kaikki olisi "pakko" ottaa mukaan, mutta vastaavasti niiden, jotka ovat tyytyväisiä sosiaaliseen elämäänsä, elämänlaatua tämä heikentäisi. Olen pahoillani puolestasi, mutta olen oikeasti todella onnellinen, että en joudu viettämään iltojani tuttavien ja sukulaisten kissanristiäisissä vaan saan itse valita, miten vapaa-aikaani vietän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin teemaa laajemmin, en mitenkään ap:n perheen tilannetta.
Mulla on yksi ystävä, jolla tuntuu olevan kyltymätön seurantarve. Puheluksi ei riitä puolen tunnin puhelu, vaan pitäisi puhua pari tuntia kerrallaan. Arki-iltaisin olen yleensä noin klo 18-19 aikoihin kotona, siihen jos jonkun parin tunnin kaveripuhelun niin se ilta oli sitten paljolti siinä.
Samoin tapaamisen pitäisi olla tyyliin koko lauantaipäivä, ei vaikka kävelylenkki tai kahvilla käyminen. Jos hän ehdottaa, että tehdäänkö jotain viikonloppuna ja mä kysyn että mennäänkö kävelylenkille, hän vastaa että joo ja ehdottaa että mennään sen jälkeen syömään ulos ja sen jälkeen hänelle iltateelle jotta voidaan jutella kaikessa rauhassa. Vastaan, että itseasiassa mulla ei ole noin pitkään tapaamiseen aikaa, joten onnistuisiko vain lenkki. Sitten jos/kun mennään lenkille, hän saattaa monta kertaa sanoa tyyliin "no harmi kun sä oot niin kiireinen että heti lenkin jälkeen pitää lähteä", ja "olis kyllä ollut kiva viettää ihan rauhassa aikaa mutta kun sun kalenteri on niin täyteen buukattu". Ei, kalenterini ei ole täyteen buukattu vaan tarvitsen ja haluan aikaa myös itselleni.
Sitten jos kerron tälle kaverille, että tapaan viikonloppuna vaikka sukulaista tai jotain muuta ystävää, tulee taas epäsuoraa syyllistämistä siitä että preferoin jotain muuta ihmissuhdetta enkä häntä. Hänen on vaikea ymmärtää, että mulla on vielä läheisempiä ja tärkeämpiä ystäviä kuin hän, joille olen valmis antamaan enemmän aikaa. Tuollainen syyllistäminen ja hiljainen painostaminen tapaamisiin vie energiaa, on raskasta ja saa minut vain vetäytymään.
Voih, eihän tuo ole kaverisi vika, eikä hän ole mitenkään erityisen takertuva. Sinä vain et pidä hänestä yhtä paljon kuin muista kavereistasi. Jos joku tällainen a-luokan kaveri ehdottaisi sulle samanlaista, niin suostuisit varmaan heti.
Tuntuu ettet ole ihan rehellinen itsellesikään, kun aluksi sepität että kaipaat omaa aikaa, mutta sitten myönnätkin ettet oikeastaan vaan jaksa nähdä just tuota tyyppiä niin kauheasti. Se on kaikki ihan ok, mutta jos olet rehellinen asiasta, pääset hänestä kyllä eroon.
Kirjoittaja ei halua päästä kyseisestä ystävästä eroon vaan tavata tätä tietyissä rajoissa niin että aikaa jää muuhunkin. Harva aikuinen ihminen haluaa olla ystävänsä kanssa tiiviisti kuin paita ja peppu niin ettei muulle jää aikaa. Minä en ymmärrä näitä jotka huutelee että eroon vaan niistä tuttavista ja ystävistä joiden pillun mukaan ei jaksa koko ajan hypellä. Tai että loukkaa vaan toisia suoraan kun se on parempi kuin kohteliaisuus. Monesti tapaus on niin, että kuitenkin näiden ihmisten kanssa joutuu olemaan tekemisissä muutenkin kuin kyläilyjen merkeissä ja näin ne kohteliasta välit pitäisi pystyä säilyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin teemaa laajemmin, en mitenkään ap:n perheen tilannetta.
Mulla on yksi ystävä, jolla tuntuu olevan kyltymätön seurantarve. Puheluksi ei riitä puolen tunnin puhelu, vaan pitäisi puhua pari tuntia kerrallaan. Arki-iltaisin olen yleensä noin klo 18-19 aikoihin kotona, siihen jos jonkun parin tunnin kaveripuhelun niin se ilta oli sitten paljolti siinä.
Samoin tapaamisen pitäisi olla tyyliin koko lauantaipäivä, ei vaikka kävelylenkki tai kahvilla käyminen. Jos hän ehdottaa, että tehdäänkö jotain viikonloppuna ja mä kysyn että mennäänkö kävelylenkille, hän vastaa että joo ja ehdottaa että mennään sen jälkeen syömään ulos ja sen jälkeen hänelle iltateelle jotta voidaan jutella kaikessa rauhassa. Vastaan, että itseasiassa mulla ei ole noin pitkään tapaamiseen aikaa, joten onnistuisiko vain lenkki. Sitten jos/kun mennään lenkille, hän saattaa monta kertaa sanoa tyyliin "no harmi kun sä oot niin kiireinen että heti lenkin jälkeen pitää lähteä", ja "olis kyllä ollut kiva viettää ihan rauhassa aikaa mutta kun sun kalenteri on niin täyteen buukattu". Ei, kalenterini ei ole täyteen buukattu vaan tarvitsen ja haluan aikaa myös itselleni.
Sitten jos kerron tälle kaverille, että tapaan viikonloppuna vaikka sukulaista tai jotain muuta ystävää, tulee taas epäsuoraa syyllistämistä siitä että preferoin jotain muuta ihmissuhdetta enkä häntä. Hänen on vaikea ymmärtää, että mulla on vielä läheisempiä ja tärkeämpiä ystäviä kuin hän, joille olen valmis antamaan enemmän aikaa. Tuollainen syyllistäminen ja hiljainen painostaminen tapaamisiin vie energiaa, on raskasta ja saa minut vain vetäytymään.
Voih, eihän tuo ole kaverisi vika, eikä hän ole mitenkään erityisen takertuva. Sinä vain et pidä hänestä yhtä paljon kuin muista kavereistasi. Jos joku tällainen a-luokan kaveri ehdottaisi sulle samanlaista, niin suostuisit varmaan heti.
Tuntuu ettet ole ihan rehellinen itsellesikään, kun aluksi sepität että kaipaat omaa aikaa, mutta sitten myönnätkin ettet oikeastaan vaan jaksa nähdä just tuota tyyppiä niin kauheasti. Se on kaikki ihan ok, mutta jos olet rehellinen asiasta, pääset hänestä kyllä eroon.
Kirjoittaja ei halua päästä kyseisestä ystävästä eroon vaan tavata tätä tietyissä rajoissa niin että aikaa jää muuhunkin. Harva aikuinen ihminen haluaa olla ystävänsä kanssa tiiviisti kuin paita ja peppu niin ettei muulle jää aikaa. Minä en ymmärrä näitä jotka huutelee että eroon vaan niistä tuttavista ja ystävistä joiden pillin mukaan ei jaksa koko ajan hypellä. Tai että loukkaa vaan toisia suoraan kun se on parempi kuin kohteliaisuus. Monesti tapaus on niin, että kuitenkin näiden ihmisten kanssa joutuu olemaan tekemisissä muutenkin kuin kyläilyjen merkeissä ja näin ne kohteliasta välit pitäisi pystyä säilyttämään.
Oho. Korjattu pilli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vrt. Ulkomaihin, jossa kaikki tutut ja vieraamman kutsutaan, ydinkaveriporukoita myöten. Miksi? Koska siellä ollaan avoimempia ihmisille, vieraanvaraisempia, ystävällisempiä.
Suomi sijoittuu empatiakyvyssä Euroopan häntäpäähän. Eli ei yllätä.
Vika ei ole teissä. Sama kokemus. Te ootte vaan väliinputoajia
Minulla on paljon ystäviä eri puolilta maailmaa, eikä elämä näissä yltiösosiaalisissa kulttuureissakaan mitään herkkua ole heidän puheidensa perusteella. Ystävien, sukulaisten ja naapurien luona on velvollisuus vierailla useita kertoja viikossa. Esimerkiksi syntymäpäiviä saatetaan juhlia keskellä viikkoa, vaikka kyse ei olisi edes pyöreistä vuosista. Perheen tai pariskuntien omaa aikaa ei ole välttämättä ollenkaan. Anoppi tunkee mukaan lomamatkalle tai hääpäiväillalliselle.
Allekirjoitan tämän täysin Kreikassa asuneena. Siellä taas sosiaalisuus menee yli, eikä omaa rauhaa ollenkaan. Mutta eipä ollut ainakaan yksinäistä :) Lämmöllä muistelen noita vuosia kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea, millaisia hirviöitä suomalaiset ovat. Ilkeitä, sadistisia🤮🤮
Meillä: mies ollut viimeisen VUODEN toisella paikkakunnalla kiinni vaativassa projektissa.
Meillä on reilu 1v lapsi, jonka kanssa olen ollut yksin koko tämän ajan. Perheeni asuu kaukana.
Miehen veli samalla paikkakunnalla perheineen, eivät kertaakaan ole kutsuneet kylään minua, tai erityisesti lastamme: eivät kertakaan. Eivät keväällä kun olin hyvin yksin, eivät kesällä, eivät syksyllä. Voin kertoa, eivät varmasti tule kutsutuksi enää meillekään päin. Miehen veljen vaimo vaan tavatessa naureskeli ”teillä on varmaan ollut yksinäistä he he” He he? On, joo. Ollut todella mutta teitä en enää elämääni kaipaa.
Ystävättäreni naapurissa, jolla samanikäinen lapsi. Koronaturvallisuuden vuoksi meitä ei ole voinut tavata koko vuonna. Muiden naapureiden ja kavereidensa kanssa kahvitella on voinut koko vuoden. Sitten puhuu, miten lapsemme ovat niin hyviä lapsuudenystäviä😵💫. Olen todella pahoittanut mieleni hänen toiminnastaan. Todella, todella. Heitä en enää elämääni kaipaa.
Hankin parempia ystäviä, trust me
Mäkin olen törmännyt vastaavaanuseita kertoja elämäni aikana. Siis että erikseen keerron olevani yksinäinen tai kaipaavani kontaktia ihmisiin, ja jopa ihan kaverit vain ymmärtäväisinä nyökyttelevät, mutta eivät ota mukaan.
Ja silti, jokainen saa ottaa mukaan niitä ketä haluaa. Yksinäisen vaan on löydettävä niitä, jotka haluaa olla hänen kanssaan. Se ,että olet yksin, ei velvoita muita yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea, millaisia hirviöitä suomalaiset ovat. Ilkeitä, sadistisia🤮🤮
Meillä: mies ollut viimeisen VUODEN toisella paikkakunnalla kiinni vaativassa projektissa.
Meillä on reilu 1v lapsi, jonka kanssa olen ollut yksin koko tämän ajan. Perheeni asuu kaukana.
Miehen veli samalla paikkakunnalla perheineen, eivät kertaakaan ole kutsuneet kylään minua, tai erityisesti lastamme: eivät kertakaan. Eivät keväällä kun olin hyvin yksin, eivät kesällä, eivät syksyllä. Voin kertoa, eivät varmasti tule kutsutuksi enää meillekään päin. Miehen veljen vaimo vaan tavatessa naureskeli ”teillä on varmaan ollut yksinäistä he he” He he? On, joo. Ollut todella mutta teitä en enää elämääni kaipaa.
Ystävättäreni naapurissa, jolla samanikäinen lapsi. Koronaturvallisuuden vuoksi meitä ei ole voinut tavata koko vuonna. Muiden naapureiden ja kavereidensa kanssa kahvitella on voinut koko vuoden. Sitten puhuu, miten lapsemme ovat niin hyviä lapsuudenystäviä😵💫. Olen todella pahoittanut mieleni hänen toiminnastaan. Todella, todella. Heitä en enää elämääni kaipaa.
Hankin parempia ystäviä, trust me
En kyllä ymmärrä miksi miehen veljen perheellä olisi ollut mitään velvollisuuksia sinua viihdyttää. Varsinkaan korona aikana. Heillä on oma elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea, millaisia hirviöitä suomalaiset ovat. Ilkeitä, sadistisia🤮🤮
Meillä: mies ollut viimeisen VUODEN toisella paikkakunnalla kiinni vaativassa projektissa.
Meillä on reilu 1v lapsi, jonka kanssa olen ollut yksin koko tämän ajan. Perheeni asuu kaukana.
Miehen veli samalla paikkakunnalla perheineen, eivät kertaakaan ole kutsuneet kylään minua, tai erityisesti lastamme: eivät kertakaan. Eivät keväällä kun olin hyvin yksin, eivät kesällä, eivät syksyllä. Voin kertoa, eivät varmasti tule kutsutuksi enää meillekään päin. Miehen veljen vaimo vaan tavatessa naureskeli ”teillä on varmaan ollut yksinäistä he he” He he? On, joo. Ollut todella mutta teitä en enää elämääni kaipaa.
Ystävättäreni naapurissa, jolla samanikäinen lapsi. Koronaturvallisuuden vuoksi meitä ei ole voinut tavata koko vuonna. Muiden naapureiden ja kavereidensa kanssa kahvitella on voinut koko vuoden. Sitten puhuu, miten lapsemme ovat niin hyviä lapsuudenystäviä😵💫. Olen todella pahoittanut mieleni hänen toiminnastaan. Todella, todella. Heitä en enää elämääni kaipaa.
Hankin parempia ystäviä, trust me
Mäkin olen törmännyt vastaavaanuseita kertoja elämäni aikana. Siis että erikseen keerron olevani yksinäinen tai kaipaavani kontaktia ihmisiin, ja jopa ihan kaverit vain ymmärtäväisinä nyökyttelevät, mutta eivät ota mukaan.
Minäkin olen pienen taaperon kanssa yksin. Kaverini sisko järjestää koko ajan brunsseja ym johon menevät 4 naista. Minua ei kutsuta vaan mätänen yksin vauvani kanssa. Hän on kuitenkin itse, tämä sisko, ollut kutsuttuna mm babyshowereillani. Viimeisen vuoden aikana olen tajunnut miten hirveä tyyppi, ja samoin tämä ”kaveri” joka tietää että olen lapsen kanssa yksin brunssipaikam lähellä kaikki viikonloput, mutta meitä ei kutsuta mukaan.
No nyt menee jo liian pitkälle. Ehkä kaverilta vielä voisi odottaa sitä että kutsuu brunsseilleen edes joskus, mutta mikä velvollisuus hänen siskollaan on mielestäsi kutsua sinua. Ei mikään, mikäki et ole hänen läheinen ystävä. Varmasti hänen lähellään asuu paljon muitakin ihmisiä, joita ei kutsu brunssille tai muutenkaan. Sinun on itse koottava se oma tuttavapiirissä, joka brunssittelee kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea, millaisia hirviöitä suomalaiset ovat. Ilkeitä, sadistisia🤮🤮
Meillä: mies ollut viimeisen VUODEN toisella paikkakunnalla kiinni vaativassa projektissa.
Meillä on reilu 1v lapsi, jonka kanssa olen ollut yksin koko tämän ajan. Perheeni asuu kaukana.
Miehen veli samalla paikkakunnalla perheineen, eivät kertaakaan ole kutsuneet kylään minua, tai erityisesti lastamme: eivät kertakaan. Eivät keväällä kun olin hyvin yksin, eivät kesällä, eivät syksyllä. Voin kertoa, eivät varmasti tule kutsutuksi enää meillekään päin. Miehen veljen vaimo vaan tavatessa naureskeli ”teillä on varmaan ollut yksinäistä he he” He he? On, joo. Ollut todella mutta teitä en enää elämääni kaipaa.
Ystävättäreni naapurissa, jolla samanikäinen lapsi. Koronaturvallisuuden vuoksi meitä ei ole voinut tavata koko vuonna. Muiden naapureiden ja kavereidensa kanssa kahvitella on voinut koko vuoden. Sitten puhuu, miten lapsemme ovat niin hyviä lapsuudenystäviä😵💫. Olen todella pahoittanut mieleni hänen toiminnastaan. Todella, todella. Heitä en enää elämääni kaipaa.
Hankin parempia ystäviä, trust me
En kyllä ymmärrä miksi miehen veljen perheellä olisi ollut mitään velvollisuuksia sinua viihdyttää. Varsinkaan korona aikana. Heillä on oma elämänsä.
Samaa ihmettelen minäkin. Viestistä ei myöskään käy ilmi, onko kirjoittaja edes mitenkään ilmaissut toivovansa läheisempää tuttavuutta. Olisihan kirjoittajakin voinut esittää kyläilykutsun tai ehdottaa jotain yhteistä tekemistä. Ehkä miehen veljen perhe ei ole halunnut vaikuttaa tungettelevalta ja on odottanut, että kirjoittaja tekee aloitteen. On niitäkin, jotka viihtyvät omissa oloissaan eivätkä halua kutsuja. Kirjoittaja olettaa miehen veljen perheineen olevan ajatustenlukijoita. Myös mies olisi voinut toimia välittäjänä tarvittaessa ja vihjaista veljelleen, että vaimo kaipaisi seuraa. Ihmeellistä avuttomuutta.