Lue keskustelun säännöt.
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta AP. on leuhka ja tyrkky, jos kirjoitustyylistä voi päätellä. Tusina-astiamerkki ei tuo sivistystä, päinvastoin.
Ok. Kiitos kommentistasi.
Ap kirjoitti ohessa, että muitakin astioita heiltä löytyy. Taisi olla tuo analyysi kateudesta oikein. Sinäkin pidät ”leuhakana ja tyrkkynä” koulutettua perheellistä ihmistä, joka toivoo itselleen ja lapselleen enemmän ystäviä 🙄
Kyllähän tuo AP:n kirjoitustyyli vaan tekee itseään tykö. Ei astioita, koulutuksia tai omistuksia tarvitse normaalin aikuisen erikseen luetella. Aidossa ystävyydessä tämmöiset porvarillisen elämän hyveet? ovat irrelevantteja.
Ap vastasi vain teidän nostamiin pointteihin.
Villeroyt ovat aivan tavallinen astiasto. Ja juu,
pääosalla pk-seudulla on korkeakoulutus. Kyllä ne ovat normaaleja asioita, ei mitään ”porvareiden hyveitä” reps
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta AP. on leuhka ja tyrkky, jos kirjoitustyylistä voi päätellä. Tusina-astiamerkki ei tuo sivistystä, päinvastoin.
Ok. Kiitos kommentistasi.
Ap kirjoitti ohessa, että muitakin astioita heiltä löytyy. Taisi olla tuo analyysi kateudesta oikein. Sinäkin pidät ”leuhakana ja tyrkkynä” koulutettua perheellistä ihmistä, joka toivoo itselleen ja lapselleen enemmän ystäviä 🙄
Kyllähän tuo AP:n kirjoitustyyli vaan tekee itseään tykö. Ei astioita, koulutuksia tai omistuksia tarvitse normaalin aikuisen erikseen luetella. Aidossa ystävyydessä tämmöiset porvarillisen elämän hyveet? ovat irrelevantteja.
Näin se todellakin menee. Liika on liikaa, ketään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hyvin tyytyväinen, että koronan takia kyläilyt ja kutsumiset sai ongelmitta jätettyä pois.
Itse inhoan juhlien järjestämistä. Järjestän kyllä, jos on pakko ja silloin huolehdin kaikesta ihan täydellisesti, mutta onneksi vain harvoin on pakko.
Järjestän aika mielelläni vaikka kahden perheen yhteisiä luontoretkiä, jolloin homman nimi on se, että ajelemme jonnekin tiettyyn aikaa ja molemmat perheet ottavat eväänsä mukaan. Menemme kävelemään jonkun tietyn reitin, esimerkiksi kerran kävelimme ystäväperheen kanssa noin 12 km ja välillä pysähdyimme syömään kauniille paikalle. Kävely meni tosi kivasti, saimme jutella rauhassa kävellessä ja syömiset olivat mieluisia kaikille, sillä ne olivat ihan itse tehtyjä. Retken jälkeen lähdimme taas omille teillemme ja kaikesta jäi hyvä fiilis, tuli ulkoilua ja juteltua, lapset viihtyivät tosi hyvin myös.
Me toivotaan ystäviä, joita voi kutsua myös sekä kotiin että mökille, siten että lapsikin oppii, mitä ovat perheystävät. Ei haluta nähdä vain kahviloissa ja patikoimassa.
Tätä jäin ihmettelemään. Miten niin lapsi ei oppisi tietämään ja tuntemaan perheystäviä vaikka metsäretkellä? Onko siis niin, että kotitapaamisissa lapset joutuvat istumaan selkä suorassa aikuisten juttuja kuunnellen, jotta he oppisivat tuntemaan toisen perheen?
Ensinnäkin kahvilat ja ruokapaikat ovat neutraaleja hyviä tapaamispaikkoja, jossa perheiden ei tarvitse päteä millään tavoin ja kilpavarustelua ei ole. Jokqinen ottaa ja syö mitä mieli tekee ja ei tarvitse miettiä enempää sapuskaa. Patikointireissut ovat tosi mieluisia liikkuville ja eläväisille lapsille, mutta myös aikuisille eväineen ja rennon ilmapiirin ansiosta. Metsässä on tilaa juosta, hyppiä ja kävellessä on helppo jutella vakaviakin asioita.
Tämä on niin tätä päivää. Ihmiset on unohtaneet kokonaan, mitä on kiireettömyys ja se, että ei suoriteta. Tai eivät ole sitä ehkä ikinä kohdanneetkaan?
Pitkää kesäpäivää perheystävien kanssa mökillä, kokkaillaan ja puuhailua rauhalliseen tahtiin, lapset pyörii mukana ja leikkii omiaan, joku nukkuu päikkärit, yksi lukee, pari rupattelee mökin terassilla. Kukaan ei ole menossa minnekään, mihinkään ei ole kiire, ei ole alkua ja loppua ja keskiosaa, joka suoritetaan.
Ei, tehokkaasti ja mukarennosti mennään pitkin metsiä tai istutaan kahviloissa ja ravintoloissa muiden seassa suorittamassa tapaaminen pois alta.
Nyt haiskahtaa lihavan ja huonokuntoisen selityksiltä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta AP. on leuhka ja tyrkky, jos kirjoitustyylistä voi päätellä. Tusina-astiamerkki ei tuo sivistystä, päinvastoin.
Ok. Kiitos kommentistasi.
Ap kirjoitti ohessa, että muitakin astioita heiltä löytyy. Taisi olla tuo analyysi kateudesta oikein. Sinäkin pidät ”leuhakana ja tyrkkynä” koulutettua perheellistä ihmistä, joka toivoo itselleen ja lapselleen enemmän ystäviä 🙄
Kyllähän tuo AP:n kirjoitustyyli vaan tekee itseään tykö. Ei astioita, koulutuksia tai omistuksia tarvitse normaalin aikuisen erikseen luetella. Aidossa ystävyydessä tämmöiset porvarillisen elämän hyveet? ovat irrelevantteja.
Ap vastasi vain teidän nostamiin pointteihin.
Villeroyt ovat aivan tavallinen astiasto. Ja juu,
pääosalla pk-seudulla on korkeakoulutus. Kyllä ne ovat normaaleja asioita, ei mitään ”porvareiden hyveitä” reps[/quoteHuomasit varmaan kysymysmerkinkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä liian hienoa? Siis että ne vois tuntea kotinsa vaatimattomaksi?
Meillä on siistiä ja harrastan sisustamista, ja tykkään panostaa myös esteettisesti kauniisiin tarjoiluihin, mutta lähes kaikilla heillä jotka luettelin, on paljon ”hienompaa” eli isompi asunto esim kattohuoneisto tai omakotitalo.
Ette siis usko miten olen surrut tätä. Olen miettinyt miten ollaan loukattu, olemmeko sanoneet jotain tyhmää, haukkuneet jotain, onko mies päästänyt jonkun typerän vitsin, puhunut päälle. Olen hakenut vikoja vaikka mistä 🥺☹️
Toisaalta tuo yksi perhe on, jossa molemmat vanhemmat ovat tosi reippaita, ja he aina haluavat tulla meille. Se pistää miettimään että jos meissä ei olekaan vikaa? Miten lähestyä näitä ihmisiä (enää?) jotka ovat meillä olleet mutta eivät kutsu heille..? Ei mitenkään vai pyytää kerta toisensa perään yksipuolisesti
Ap kiittää
Ei meitäkään, eikä siis minua kutsuta ikinä mihinkään muualle kuin yhden kaverini luo, joka asuu 600km päässä, ja miehen sisaruksille ja vanhemmille. Edes omat vanhempani eivät kutsu meitä koskaan kylään, vaikka viikottain usein vierailevat sisarukseni luona. Olen vain ajatellut että ei sitten :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite en näe mitään järkeä kutsua pieneen kaksioon. Ei tämmöisessä luukussa isolla porukalla viihdy ja etenkin jos lapset juoksevat siinä vieressä.
Niin se vain on ettei kaikilla ole kämppiä joihin voi kutsua ihmisiä.
En käsitä, mistä näitä "liian pieni kämppä", "teillä on liian hienoa, muilla huonoa". -juttuja sikiää. Jokainen, joka osaa lukea, kyllä ymmärsi aloituksesta, että ne ihmiset kutsuvat ja järjestävät juttu muille ihmisille.
Jos muut vieraat mahtuvat, niin kyllä silloin aloittajankin pitäisi mahtua. Ei ole pakko kutsua kaikkia samaan aikaan (siltä varalta, että joku tulee inttämään, ettei mahdu kun siellä on jo niin monta ihmistä).
Todella vaikea ymmärtää, että aloittajaa lapsineen ei kutsuta, koska aloittaja vaikuttaa todella fiksulta ihmiseltä.
Minun kokemukseni mukaan jään ilman kutsuja, koska olen yksinhuoltaja, en juo alkoholia en edes viiniä. Suurin vika on kuitenkin se ettei minusta ole ” hyötyä” heille. Ei tule vastakutsua mökille, poreammeeseen, venelemään, ei tarjota kallista viiniä ja lihaa. Tai näin ainakin oletetaan. Varakkaalle siskolle ei edes kelpaa meidän tarjoilut, vaikka ovat hyviä, mutta ei kalleimmista raaka-aineista väsätty. Heille kelpaa vain myös ”oikeat” rahakkaat huvitukset oikeissa paikoissa. No, ei paljon kiinnosta minuakaan vierailla heillä. Mutta ap:lle terveisiä, teistä ei varmaan ole heille hyötyä. Vika ei ole teissä, ihailen niitä jotka pyyteettömästi kutsuvat kylään ja tarjoilevat hyvät syötävät ja kahvit. Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät osaa järjestää illanistujaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on paljon. Ei minuakaan kutsuta enää mihinkään. Eron myötä menetin kaikki sosiaaliset suhteet ja kaiken muunkin. Muutin aikanaan vaimoni mukana pieneen taajamaan ja kaikki tutut sitten olivat niitä vaimon tuttuja ja sukulaisia. Kävimme paljon kylässä ja naapurivierailuilla jne kymmenvuotisen liiton aikana. Ero oli vaikea, vaimoni petti ja jätti minut. Eron myötä muutin pois ja sinne jäi myös sosiaaliset suhteet. Masennuin ja podin erokriisiä, joka sitten karkotti omat vanhat kaverini. Eivät jaksaneet vierellä kulkea niin sanotusti. Alkuun tukivat kyllä, mutta koska ero oli minulle hyvin traumaattinen ja toipuminen ei tapahtunutkaan hetkessä, niin kaverit pikkuhiljaa katosivat omiin puuhiinsa. Olin varmaan liian raskasta seuraa. Nykyään ei kukaan soita, kukaan ei pyydä mihinkään. Työkaverit on ainoa sosiaalinen kontaktini, muttei ne oo vapaa-ajan kavereita... Oon aatellu, että näin se nyt vaan toistaiseksi menee ja ehkä sitten joskus tulee taas parempi aika. Kohta 3 vuotta erosta, en varmaan oo toipunut vielä tarpeeksi.
Joku syy siihen yleensä on, jos ihmiset välttelee. Toki nykyajan ilmiö on sekin, että sosiaalisuus on paljolti netissä. Paljon on teennäistä paskaa elämässä.
Vain auton merkki ja malli puuttuu AP:n tarinasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta AP. on leuhka ja tyrkky, jos kirjoitustyylistä voi päätellä. Tusina-astiamerkki ei tuo sivistystä, päinvastoin.
Ok. Kiitos kommentistasi.
Ap kirjoitti ohessa, että muitakin astioita heiltä löytyy. Taisi olla tuo analyysi kateudesta oikein. Sinäkin pidät ”leuhakana ja tyrkkynä” koulutettua perheellistä ihmistä, joka toivoo itselleen ja lapselleen enemmän ystäviä 🙄
Kyllähän tuo AP:n kirjoitustyyli vaan tekee itseään tykö. Ei astioita, koulutuksia tai omistuksia tarvitse normaalin aikuisen erikseen luetella. Aidossa ystävyydessä tämmöiset porvarillisen elämän hyveet? ovat irrelevantteja.
Ap vastasi vain teidän nostamiin pointteihin.
Villeroyt ovat aivan tavallinen astiasto. Ja juu,
pääosalla pk-seudulla on korkeakoulutus. Kyllä ne ovat normaaleja asioita, ei mitään ”porvareiden hyveitä” reps
Mulle ei kyllä passaa Villeroy & Boch. Mautonta!
Vierailija kirjoitti:
Vain auton merkki ja malli puuttuu AP:n tarinasta.
Sinä olet oikea hater ja kiusaaja. Sinut kyllä tunnistaa aggressiivisista kirjoituksistasi, ja kirjoitat aina AP isolla👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä on paljon. Ei minuakaan kutsuta enää mihinkään. Eron myötä menetin kaikki sosiaaliset suhteet ja kaiken muunkin. Muutin aikanaan vaimoni mukana pieneen taajamaan ja kaikki tutut sitten olivat niitä vaimon tuttuja ja sukulaisia. Kävimme paljon kylässä ja naapurivierailuilla jne kymmenvuotisen liiton aikana. Ero oli vaikea, vaimoni petti ja jätti minut. Eron myötä muutin pois ja sinne jäi myös sosiaaliset suhteet. Masennuin ja podin erokriisiä, joka sitten karkotti omat vanhat kaverini. Eivät jaksaneet vierellä kulkea niin sanotusti. Alkuun tukivat kyllä, mutta koska ero oli minulle hyvin traumaattinen ja toipuminen ei tapahtunutkaan hetkessä, niin kaverit pikkuhiljaa katosivat omiin puuhiinsa. Olin varmaan liian raskasta seuraa. Nykyään ei kukaan soita, kukaan ei pyydä mihinkään. Työkaverit on ainoa sosiaalinen kontaktini, muttei ne oo vapaa-ajan kavereita... Oon aatellu, että näin se nyt vaan toistaiseksi menee ja ehkä sitten joskus tulee taas parempi aika. Kohta 3 vuotta erosta, en varmaan oo toipunut vielä tarpeeksi.
Joku syy siihen yleensä on, jos ihmiset välttelee. Toki nykyajan ilmiö on sekin, että sosiaalisuus on paljolti netissä. Paljon on teennäistä paskaa elämässä.
Tsemppiä sekä Ap:lle että sinulle!! ❤️❤️
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama ongelma.
Täällä palstalla jotkut sanovat, että eivät halua vastakutsua, koska pelkäävät kotinsa arvostelua/eivät jaksa valmistella vieraita varten mitään tms. Osa tuolla perusteella kieltäytyy kuulemma toisten kutsuista, jotta ei tarvitse esittää vastakutsua. Muhun tuo selitys ei ihan uppoa, sillä moni jaksaa nähdä muita ihmisiä ja järjestää heidän kanssaan tapaamisia.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että vika harvoin on kaltaisissasi ihmisissä. Kannattaa yrittää hankkia uusia ystäviä. Ehkä niitä voisi löytyä lapsen kautta, jonkin harrastuksen tai vaikka työkuvioiden parista?
Tsemppiä, usein olen surrut ihan samoja asioita kuin sinäkin!
Katsasta vaikka Pienperhe ry:n nettisivut. Itselläni ei ole kokemusta, enkä tunne ketään, joka olisi mihinkään heidän toimintoihinsa osallistunut. Mutta kylläkin samasta ongelmasta kärsineen ranskalaisen tuttuni innostuksesta, kun hän löysi järjestön, joka järjesti lomamatkoja yh-perheille. Lapsille oli kavereita ja toimintaa oli niin kaikille yhteistä kuin lapsille omaansa, jolloin aikuiset saivat vapaata, ja vielä sai itselleenkin ikäistään seuraa.
Tämä ei vastaa aloittajan kysymykseen, koska en todellakaan keksi, mitä hän olisi voinut tehdä toisin. Se vaan tuppaa olemaan niin, että yhden aikuisen perheet (eronneet, lesket, yh:t ) vaan päätyvät tuohon tilanteeseen tekemättä yhtään mitään virhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite en näe mitään järkeä kutsua pieneen kaksioon. Ei tämmöisessä luukussa isolla porukalla viihdy ja etenkin jos lapset juoksevat siinä vieressä.
Niin se vain on ettei kaikilla ole kämppiä joihin voi kutsua ihmisiä.
En käsitä, mistä näitä "liian pieni kämppä", "teillä on liian hienoa, muilla huonoa". -juttuja sikiää. Jokainen, joka osaa lukea, kyllä ymmärsi aloituksesta, että ne ihmiset kutsuvat ja järjestävät juttu muille ihmisille.
Jos muut vieraat mahtuvat, niin kyllä silloin aloittajankin pitäisi mahtua. Ei ole pakko kutsua kaikkia samaan aikaan (siltä varalta, että joku tulee inttämään, ettei mahdu kun siellä on jo niin monta ihmistä).
Todella vaikea ymmärtää, että aloittajaa lapsineen ei kutsuta, koska aloittaja vaikuttaa todella fiksulta ihmiseltä.
❤️
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama ongelma. Saan kyllä hyvin porukkaa kotiini, mutta vastakutsua ei heru, vaikka olen iloinen, koti on ihan ok näköinen, tarjottavissa ei pitäis olla vikaa.
Mä mietin just tuota "epätoivoisuus"-syytä, samoin sitä, että onko itse rento ja "kutsuva". Jos on liian väkisin ilopilleri niin sekään ei toimi.
Ripaus mulqvistiakaan ei ole pahitteeksi, eli ei saa antaa itsestään liian "helppoa" kuvaa, vaan vähän mielenkiintoisemman ja salaperäisemmän. Jättää aina vähän nälkää toiselle.
Ylisosiaalisuus tai teeskentelyä on off. Myös sellainen jos tuppautuu seuraan, keskusteluihin, koteihin.
Onko ihmisenä millainen? Yksi tuttu on rajaton,niin lastensa kanssa kuin ihmisten. Hän antaa lastensa käyttäytyä huonosti, imettänyt heitä vielä 5v, antaa lasten olla kaikessa sählääviä, "nyt olisi meidän killekallen pianoesitys" jne, on hyvin tarvitseva ja tuppautuva ihminen.
Vähän sama ihmistyyppi joka ostanut lapsena eri tavoilla itselleen kavereita. Käyttänyt joka lasta mainos/elokuvakuvauksissa jne jne.
Kutsuu usein kotiinsa puoliväkisin ja loukkaantuu kun ei saa kutsuta takaisin. Pitkään säälin mutta jossain vaiheessa rajattomuus oli niin saoraalloista, että oli pakko katkoa ystävyys kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta AP. on leuhka ja tyrkky, jos kirjoitustyylistä voi päätellä. Tusina-astiamerkki ei tuo sivistystä, päinvastoin.
Ok. Kiitos kommentistasi.
Ap kirjoitti ohessa, että muitakin astioita heiltä löytyy. Taisi olla tuo analyysi kateudesta oikein. Sinäkin pidät ”leuhakana ja tyrkkynä” koulutettua perheellistä ihmistä, joka toivoo itselleen ja lapselleen enemmän ystäviä 🙄
Kyllähän tuo AP:n kirjoitustyyli vaan tekee itseään tykö. Ei astioita, koulutuksia tai omistuksia tarvitse normaalin aikuisen erikseen luetella. Aidossa ystävyydessä tämmöiset porvarillisen elämän hyveet? ovat irrelevantteja.
Ap vastasi vain teidän nostamiin pointteihin.
Villeroyt ovat aivan tavallinen astiasto. Ja juu,
pääosalla pk-seudulla on korkeakoulutus. Kyllä ne ovat normaaleja asioita, ei mitään ”porvareiden hyveitä” repsMulle ei kyllä passaa Villeroy & Boch. Mautonta!
Mautonta-luonnehdinta sopii todella hyvin sinuun.
Tämän on nyt aikuisten keskustelu, joten ehkä menet johonkin muuhun ketjuun, jossa voit jatkaa amatsujorotustasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä liian hienoa? Siis että ne vois tuntea kotinsa vaatimattomaksi?
Meillä on siistiä ja harrastan sisustamista, ja tykkään panostaa myös esteettisesti kauniisiin tarjoiluihin, mutta lähes kaikilla heillä jotka luettelin, on paljon ”hienompaa” eli isompi asunto esim kattohuoneisto tai omakotitalo.
Ette siis usko miten olen surrut tätä. Olen miettinyt miten ollaan loukattu, olemmeko sanoneet jotain tyhmää, haukkuneet jotain, onko mies päästänyt jonkun typerän vitsin, puhunut päälle. Olen hakenut vikoja vaikka mistä 🥺☹️
Toisaalta tuo yksi perhe on, jossa molemmat vanhemmat ovat tosi reippaita, ja he aina haluavat tulla meille. Se pistää miettimään että jos meissä ei olekaan vikaa? Miten lähestyä näitä ihmisiä (enää?) jotka ovat meillä olleet mutta eivät kutsu heille..? Ei mitenkään vai pyytää kerta toisensa perään yksipuolisesti
Ap kiittää
Meillä on vähä sama tilanne ja joskus tuo on jurppinut. Tiedän, että osa tuttavistamme ei kutsu heille, kun kokee vieraiden tulon niin stressaavana. Minun isäni oli sellainen ja minun lapsuudenkotiin ei saanut tulla tästä syystä vieraita. Syy on todennäköisesti teilläkin joku tuommoinen, eli ei teistä johtuva. Me olemme silti jatkaneet kavereiden kutsumista meille ja he kyllä tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta AP. on leuhka ja tyrkky, jos kirjoitustyylistä voi päätellä. Tusina-astiamerkki ei tuo sivistystä, päinvastoin.
Ok. Kiitos kommentistasi.
Ap kirjoitti ohessa, että muitakin astioita heiltä löytyy. Taisi olla tuo analyysi kateudesta oikein. Sinäkin pidät ”leuhakana ja tyrkkynä” koulutettua perheellistä ihmistä, joka toivoo itselleen ja lapselleen enemmän ystäviä 🙄
Kyllähän tuo AP:n kirjoitustyyli vaan tekee itseään tykö. Ei astioita, koulutuksia tai omistuksia tarvitse normaalin aikuisen erikseen luetella. Aidossa ystävyydessä tämmöiset porvarillisen elämän hyveet? ovat irrelevantteja.
Ap vastasi vain teidän nostamiin pointteihin.
Villeroyt ovat aivan tavallinen astiasto. Ja juu,
pääosalla pk-seudulla on korkeakoulutus. Kyllä ne ovat normaaleja asioita, ei mitään ”porvareiden hyveitä” repsMulle ei kyllä passaa Villeroy & Boch. Mautonta!
Mautonta-luonnehdinta sopii todella hyvin sinuun.
Tämän on nyt aikuisten keskustelu, joten ehkä menet johonkin muuhun ketjuun, jossa voit jatkaa amatsujorotustasi.
Sarkasmin taju on joskus hyvästä. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hyvin tyytyväinen, että koronan takia kyläilyt ja kutsumiset sai ongelmitta jätettyä pois.
Itse inhoan juhlien järjestämistä. Järjestän kyllä, jos on pakko ja silloin huolehdin kaikesta ihan täydellisesti, mutta onneksi vain harvoin on pakko.
Järjestän aika mielelläni vaikka kahden perheen yhteisiä luontoretkiä, jolloin homman nimi on se, että ajelemme jonnekin tiettyyn aikaa ja molemmat perheet ottavat eväänsä mukaan. Menemme kävelemään jonkun tietyn reitin, esimerkiksi kerran kävelimme ystäväperheen kanssa noin 12 km ja välillä pysähdyimme syömään kauniille paikalle. Kävely meni tosi kivasti, saimme jutella rauhassa kävellessä ja syömiset olivat mieluisia kaikille, sillä ne olivat ihan itse tehtyjä. Retken jälkeen lähdimme taas omille teillemme ja kaikesta jäi hyvä fiilis, tuli ulkoilua ja juteltua, lapset viihtyivät tosi hyvin myös.
Me toivotaan ystäviä, joita voi kutsua myös sekä kotiin että mökille, siten että lapsikin oppii, mitä ovat perheystävät. Ei haluta nähdä vain kahviloissa ja patikoimassa.
Tätä jäin ihmettelemään. Miten niin lapsi ei oppisi tietämään ja tuntemaan perheystäviä vaikka metsäretkellä? Onko siis niin, että kotitapaamisissa lapset joutuvat istumaan selkä suorassa aikuisten juttuja kuunnellen, jotta he oppisivat tuntemaan toisen perheen?
Ensinnäkin kahvilat ja ruokapaikat ovat neutraaleja hyviä tapaamispaikkoja, jossa perheiden ei tarvitse päteä millään tavoin ja kilpavarustelua ei ole. Jokqinen ottaa ja syö mitä mieli tekee ja ei tarvitse miettiä enempää sapuskaa. Patikointireissut ovat tosi mieluisia liikkuville ja eläväisille lapsille, mutta myös aikuisille eväineen ja rennon ilmapiirin ansiosta. Metsässä on tilaa juosta, hyppiä ja kävellessä on helppo jutella vakaviakin asioita.
Tämä on niin tätä päivää. Ihmiset on unohtaneet kokonaan, mitä on kiireettömyys ja se, että ei suoriteta. Tai eivät ole sitä ehkä ikinä kohdanneetkaan?
Pitkää kesäpäivää perheystävien kanssa mökillä, kokkaillaan ja puuhailua rauhalliseen tahtiin, lapset pyörii mukana ja leikkii omiaan, joku nukkuu päikkärit, yksi lukee, pari rupattelee mökin terassilla. Kukaan ei ole menossa minnekään, mihinkään ei ole kiire, ei ole alkua ja loppua ja keskiosaa, joka suoritetaan.
Ei, tehokkaasti ja mukarennosti mennään pitkin metsiä tai istutaan kahviloissa ja ravintoloissa muiden seassa suorittamassa tapaaminen pois alta.
Nyt haiskahtaa lihavan ja huonokuntoisen selityksiltä. :)
Sinulla on aina tämä yksi ja sama kommentti. Aina pyrkimys loukata ihmisiä muka heidän ylipainoisuutensa vuoksi. Asiasi ovat todella huonosti. Olet monomaani ja ylikontrolloiva. Käväise psykoterapiassa tai ihan vaan kasvatusneuvolassa, joka sopii myös.
Miksi ap tyrkyttää itseään ja omaa seuraansa niin epätoivoisesti? Miksi yksi mukava perhe ei riitä? Mahdollisesti aikanaan tulisi lisää, mutta en minä ainakaan jaksaisi olla kovin epätoivoinen asian suhteen, jos elämä on kuitenkin muuten mallillaan.
Eikä lapsen kavereiden perheiden tarvitse olla ap:n kavereita, ei millään tavoin, joten lasten vanhempia ei voi syyttää siitä, että he eivät viitsi laittaa aikaansa ap:n perheen kyläilyihin. Jokaisella on omat elämänsä ja ap ei kuulu olennaisena osana muiden elämään, ei nyt ja ei välttämättä koskaan.
Kun ensimmäinen lapsemme oli pieni, niin meillä oli ihan omat kiinnostuksen kohteemme ja kyläily ei kuulunut niihin. Rakensimme samaan aikaan omakotitaloamme ja sen kanssa oli tarpeeksi töitä, eikä kyläily huvittanut yhtään. Se tuntui niin turhalta. Lapsi näki ikäisiään päivällä leikkipuistossa ja se riitti hänelle oikein hyvin.
Ihmiset ovat erilaisia.