Ystäväni puh.nro oli tallennettu miehen puhelimeen salanimellä

No eikai ookkaan automaattisesti :D miten sä luulet et puhelin tietäis milt ketäkin ihminen numeron takan näyttää..

Ap hoi!

En tiedä lukeekokaan tätä kukaan mutta kirjoitan silti.. Eikä tää oo provo. En muistanut/jaksanut/ehtinyt kirjoittaa, on ollut niin sekavaa aikaa tämä.

En tehnyt tuolloin asialle mitään, päätin vain vähin äänin seurata tilannetta. Meinasin aluksi soittaa miehen puhelimesta tälle kummille, mutta sain koottua itseni viimein ja pokka piti. Kutsuin kummin kylään ihan muuten vaan ja sovittiin että hän jää yöksikin. Seurailin tilannetta että miten mies ja kummi käyttäytyivät aika normaalisti. Yöllä heräsin kun mies hiippaili huoneesta ja teeskentelin nukkuvaa. Meidän huone on yläkerrassaa ja kummi nukkui alhaalla. Kuulin että kuiskuttelivat jotain ja sitten vedettiin vessa (oisko vaan hämäykseks että mies muka kävi vessassa). En tiedä miksen silloin vain rynnännyt alas, olin varmaan niin lamaantunut koska tämä oli aika selvä todiste että jotain on meneillään. 

Aamulla aamupalapöydässä kummi näppäili kännykkäänsä ja juteltiin siinä niitä näitä. Lähdin hakemaan kahvia. Keittiössä oli miehen puhelin pöydällä ja nappasin sen, soitin tähän "Jarkko työ" -numeroon ja kävelin takaisin pöytään ja pidin puhelinta piilossa jalan takana. Kummin puhelin alkoi soida, se katto sen numeron ja hädissään vilkaisi miestä ja meni ihan hämilleen. Laitoin sit sen miehen puhelimen pöydälle ja kysyin että voisiko joku kertoa mitä tää tarkoittaa. 

Kuulemma pieni ihastuminen on ollut meneillään, väittävät ettei mitään vakavampaa ole tapahtunut, kunhan ovat jutelleet puhelimessa ja muutaman kerran käyneet kahvilla. En oikein tiedä uskoako vai ei... Pakkasin laukut ja lapsen (meillä on siis puolivuotias poika) autoon ja häivyin vain, jätin ne kaksi sinne. Nyt olen tovin majaillut sisareni luona, sanoin miehelleni että siinäpä mietit kenen kanssa olet... En tiedä mitä tehdä. Mies on soitellut ja pyydellyt anteeksi ja haluaisi että tulisimme kotiin, mutta olen vielä niin hämmentynyt ja vihainen etten vielä ainakaan voi. Ei olla puhelimessa puhuttu asiasta, mies jankuttaa että tulkaa kotiin niin puhutaan. Enkä tosiaan tiedä että uskonko ettei mitään ole tapahtunut. Kummista ei ole kuulunut pihaustakaan.

AP

Voi kamala... Hattua nostan kyllä sinulle, mielettömän teräshermoinen nainen! Tsemppiä.

Wau, miten kova mimmi sä oot! Et hätiköinyt vaan toimit niin ettei jossiteltavaa jäänyt. Tsemppiä!

Tsemppiä ap, oot kyllä teräshermoinen! Paljon voimia tilanteen selvittelyyn!

Rakastan miestäni kuitenkin (no tällä hetkellä raivo kyllä meinaa ottaa vallan), hän on hyvä isä ja enkä haluaisi että poikamme kasvaa rikkinäisessä perheessä. Onneksi hän sentään on niin pieni ettei jää mitään traumoja. Siksi ehkä annan miehelle mahdollisuuden, ainakin haluan kuulla totuuden. Mutta en vielä, kärvistelkööt kotona. Siinä ei ole mitään epäselvää että onko tämä kummi enää ystäväni tai lapsemme kummi.

Niin siis AP oli tuo viesti 133.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 10:49"]

Trolleja nämä ovat.

[/quote]

Mä jätän eikä siinä ole edes lukitusta:) Kommunikoimme sähköpostitse, emme puhelimella. Ja sähköpostiakaan ei ole liitetty puhelimeen vaan jos katson puhelimesta niin netin kautta.

Ei ketään, jolla on suhde jätä puhelinta edes suihkun ajaksi!

[/quote]

[/quote]

KUKAAN

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 11:28"]

Rakastan miestäni kuitenkin (no tällä hetkellä raivo kyllä meinaa ottaa vallan), hän on hyvä isä ja enkä haluaisi että poikamme kasvaa rikkinäisessä perheessä. Onneksi hän sentään on niin pieni ettei jää mitään traumoja. Siksi ehkä annan miehelle mahdollisuuden, ainakin haluan kuulla totuuden. Mutta en vielä, kärvistelkööt kotona. Siinä ei ole mitään epäselvää että onko tämä kummi enää ystäväni tai lapsemme kummi.

[/quote]

Joo sinuna antaisin sen idiootin kärsiä siellä kotona, siinähän miettii että haluaako olla sun ja lapsensa kanssa vai antaako ihastukselle vallan. Toivottavasti tulee järkiinsä. Luulisi että jos on kerta hyvä isä niin valitsisi oikein. 

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 10:36"]

Miehen puhelin soi eilen kun mies oli suihkussa. Katson usein kuka soittaa jos mies ei ole paikalla (esim. jos anoppi soittaa niin vastaan), ja niin tein nytkin. Näytöllä luki tuttu, usein soittava "Jarkko työ". Hiljensin puhelun ja jatkoin telkkarin katselua. Sitten kiinnitin huomiota äänettömällä soivaan puhelimeen ja siinä nimen alla olevaan puhelinnumeroon. Lapsemme kummi on lapsuudenystäväni ja muistan hänen numeronsa ulkoa, ja tämä "Jarkko työ" oli ystäväni numero. Tarkistin vielä omasta puhelimestani järkyttyneenä että en kai ole väärässä. En sanonut miehelle mitään, nyt olen vain hämmentynyt mitä tehdä.

[/quote]

Eikö sinun pitäisi iloita että miehelläsi on niin viriili seksielämä? Mitä pahaa seksissä on? Te ihmiset osaatte joskus olla nii-in omistuksen haluisia paviaaneja.

Mietipä jos et olisikaan huomannut tätä puhelinskenaariota.. "kaikki" paljastui vain hyvien hoksottimiesi ansiosta. Itse toivoisin että olisin tajunnut miesten paskamaisuuden jo paljon aiemmin. Vanhemman naisen neuvo; älä tee enempää lapsia, yksi on ihan hyvä. Yhden lapsen äitinä olet itsenäisempi kuin kahden tai kolmen.

^ tai älä tee muksuja ollenkaan, onpahan helppo lähteä ;) mut vakavasti. Oot aivan mahtava. Olisin niin tahtonut nähdä heidän ilmeensä!

Jos jatkatte, suhteen on perustuttava rehellisyydelle! Vai että "vain pari kertaa kahvilla juteltiin, mitään ei tapahtunut?" "Muutama puhelinsoitto vaan?" Ei hitto... Jos mies ei aidosti kerro, mitä on tapahtunut ja niin, että näet, tiedät ja tunnet sen puhuvan totta ja kertovan nekin yksityiskohdat, mitkä eniten sua satuttaisivat - jos näin ei käy, jätä se. Epärehellisyydelle ei perhettä rakenneta.

Te ihmiset?!? Oletko sä sitten pieni vihreä mies?

Minä ihan toivon että tämälin olisi provo koska kyllä on vaikea toipua jos mies pettää ja ystävän kanssa :(

Vaikka kaikestahan sitä selviää mistä on pakko!

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 21:21"]

Eipä ole kummista kuulunut.. Eikä mulla ole mitään mielenkiintoa ottaa yhteyttä. Oli poistanu facebookistakin kavereista?! En olis hänestäkään uskonut, ollaan tunnettu melkein 30 vuotta. Ap

[/quote]

Kummi jäi katsos kiinni... Se on nolo ja varmaan ärsyyntynytkin tilanteesta. Jos sillä ei ole pokkaa selittää tekosiaan suoraan sulle, se mieluummin poistaa sut fb- ja muilta kaverilistoilta, ja koittaa vierittää syytä tapahtuneesta tavalla tai toisella sun niskoille. Ihmiset on eteviä selittämään tilanteet aina itselleen edullisessa valossa - sekä muille että omassa mielessään. Sun kummikaverin kaltaiset pisuliisat voi jättää omaan arvoonsa.

Voimia.

Voi ääh... Mistä te muka tiedätte mitä on oikeasti tapahtunut? Kyllä voi olla pelkästään ihastunut ja olla tekemättä mitään sen enempää. Olen itse ainakin ollut. Ei kaikki ole sinne sänkyyn heti hyppäämässä. Selvästi sekä kummi että mies häpeävät tapahtunutta. Toivon että saat ap juteltua miehen kans vielä. Pahemmastakin voi päästä yli, vaikka ei se helppoa ole. Sille joka neuvoo tekemään vain yhden lapsen: mieluummin olisin vaikka yksinelävä mummo jolla monta lasta ja lastenlasta kuin mummo jolla on vain yksi lapsi, joka kenties päättää muuttaa Australiaan tai elää yksin... En jättäisi lapsia tekemättä vain sen takia että haluan olla itsenäinen.

ap, joko tapasit miehen? miten meni?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 02:36"]Kummi selkeesti osottaa tärkeysjärjestyksensä jos on blokannut sut pois elämästään - jos olisit tärkeä, hän matelisi anteeksiantoa. Joillain menee miehet kaiken edelle.
[/quote]Jos minä olisin tuo kummi, häpeäisin todennäköisesti asiaa niin paljon, että odottaisin ap:n ottavan yhteyttä, jos haluaisi ottaa yhteyttä. Koska ap lähti paikalta ovet paukkuen (suunnilleen), niin voisin hyvin kuvitella, ettei kummi saisi kovinkaan ystävällistä vastaanottoa ottaessaan itse yhteyttä. Kummi taas on jo osoittanut olevansa enemmän tai vähemmän raukkamainen, joten en ihmettele yhtään ettei ole antanut kuulua itsestään, vaikka toivoisikin anteeksiantoa.